Osallistuin konferenssiin nimeltä Technology Transfer Society Annual Conference, joka järjestettiin Dublinissa. Samalla tutustuin isäntäyliopiston eli Dublin Institute of Technologyn (DIT) toimiin vähemmistöyrittäjyyden ja –koulutuksen, yrittäjyyden aikuiskoulutuksen, teollisuusyhteistyön ja yrittäjyyden tukemisen aloilla. Sain mahdollisuuden pitkällisiin keskusteluihin usean DIT:n asiantuntijan kanssa.

Professori Thomas Cooney johtaa DIT:n Vähemmistöyrittäjyyden keskusta (DIT Institute for Minority Entrepreneurship, IME). IME tuottaa koulutus- ja mentorointipalveluja vähemmistöille sekä tekee asiaan liittyvää tutkimusta. Professori Cooneyn mielestä on olennaista, että keskus tekee itsenäisesti tutkimusta selvitäkseen vähemmistöjen kohtaamat erityiset vaikeudet ja kartoittaakseen koulutustarpeet. Tärkeää on myös tuottaa ajantasaista ja tutkittua tietoa päätöksentekijöille ja tukipalveluja järjestäville tahoille.

Vähemmistöyrittäjyyden aihe on Suomessa hyvin ajankohtainen. Maahanmuuton nopea kasvu on synnyttänyt tarpeen kotouttamis- ja monikulttuurisuuskoulutukselle. Seuraavassa vaiheessa tarve ammatilliselle ja yrittäjyysvalmiuksia lisäävälle koulutukselle kasvaa. Irlannissa maahanmuuttajien määrä on selvästi Suomea korkeampi ja vähemmistöyrittäjyydellä on jo kohtuullisen pitkät perinteet. Professori Cooney kertoi keskuksen alkuvaiheen toiminnasta, jolloin tärkeää oli mm. vakuuttaa yrittäjyyspalvelujen tuottajat siitä, että vähemmistöt tarvitset erityistoimia. ”Yrittäjyyspalveluja tarjoava toimisto vakuutti minulle, että ovemme ovat auki myös maahanmuuttajille. Huomautin, että vähemmistöt eivät edes tiedä, että ovenne on olemassa. Tästä alkoi viranomaistahojen vakuuttaminen asian tärkeydestä”, sanoi prof. Cooney.

DIT Hot House on Dublinin teknillisen yliopiston teknologiansiirron ja innovaatiokehityksen toimisto. Tapasin heidän lisensointiasiantuntijansa Kieran O’Connellin. Hän kertoi seikkaperäisesti toimiston aktiviteeteista yrittäjyyden edistämisessä, yliopiston tutkimuksen hyödyntämisessä ja yritysyhteistyössä. Hän kertoi myös ohjelmasta, jolla pyritään aktivoimaan jo valmistuneita opiskelijoita yrittäjyyteen. DIT Hothouse on ottanut käyttöön kerran kuukaudessa jaettavan yrittäjyys- tai innovaatiotekopalkinnon. Se on summaltaan vähäinen (250 €), mutta sen avulla yliopiston näihin asioihin liittyviä toimia saadaan tunnetuksi ja opiskelijoille tutkijoille esimerkkejä toimista, joita voi ja kannattaa tehdä.

Keskustelin pitkään myös dr. Anthony Buckleyn kanssa. Hän on markkinoinnin laitoksen apulaisjohtaja DIT:ssä. Hänen kanssaan keskustelut koskivat pitkälti tutkimusaiheita, joihin olisi olennaista tarttua. Hän näki ongelmaksi sen, että useat, esimerkiksi innovaatiokehitykseen tai yrittäjyyteen liittyvät tutkimukset on tehty isoissa kansantalouksissa kuten Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa tai Saksassa. Näiden tulosten ja havaintojen soveltaminen pieniin kansatalouksiin on ongelmallista. Nämä keskustelut, joihin osallistui myös prof. David Resende Portugalista, johtivat yhteiseen tutkimusrahoitushakuun, jonka teemana nimenomaan on yrittäjyyttä ja innovaatiokehitystä tukevien toimien tutkimus pienissä tai keskisuurissa talouksissa. Tätä kirjoitettaessa on vielä selvää, saako tutkimushanke rahoituksen.

Konferenssissa korostuneita teemoja olivat mm. akateemisen yrittäjyyden tukeminen koulutuksella ja sen sekä muiden tukitoimien kohdentaminen tieteen- tai toimialoittain, akateemisen osaamisen hyödyntäminen yritysyhteistyössä ja yliopistojen innovaatiotoimien sitominen alueelliseen ja kansalliseen innovaatiostrategiaan. Itse esitin tutkimuspaperin, jonka otsikkona oli “From Science to Business: Innovation systems of selected European Universities”.

Konferenssi ja erityisesti keskustelut DIT:n asiantuntijoiden sekä muiden konferenssiosallistujien kanssa antoivat ajatuksia ja ideoita oman työn ja laitoksen toiminnan kehittämiseksi. Erityisen hyödylliseksi koin keskustelut vähemmistöyrittäjyyden ja toisaalta yrittäjyyden aktivointitoimien viemisestä yliopistoin tutkijoiden ja opiskelijoiden ulkopuolelle. Konferenssin jälkeen yhteistyö prof. Cooneyn ja dr. Buckleyn kanssa on jatkunut EU-rahoitteisessa yliopistokehityshankkeessa.

Petteri Sinervo

Brahea-keskuksen Erasmus+ -hankkeen ansiosta meille avoimen sihteereillekin avautui mahdollisuus hakeutua kehittämään osaamistamme. Ja mikä kuulostaisi paremmalta vaihtoehdolta tähän tarkoitukseen kuin englannin opiskelu Oxfordissa.

Itseasiassa Oxford valikoitui kohteeksi siksi, että sieltä löytyi tarkoitukseemme soveltuva kurssi. The Lake School of English -kielikoulun English for Effective Communication -kurssi on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat englannin kieltä työssään.
Koulu sijaitsee Oxfordin keskustan välittömässä tuntumassa, ja  järjestää kymmeniä erilaisia kielikursseja kestoltaan viikosta useisiin kuukausiin. Kursseja on eri taitotasoille (taitotasot A1 – C1). Meidän kurssimme oli tasoa B1 eli taustaksi edellytettiin sujuvaa peruskielitaitoa. Lähtötasoa myös testattiin ennen kurssia tehtävillä ennakkotehtävillä.

Viisi päivää kestävä kurssimme alkoi kesäkuun 13. päivä, ja tuona päivänä koulussa aloitti opintonsa meidän lisäksemme noin 50 opiskelijaa eri puolilta Eurooppaa (valtaosa muista oppilaista oli opettajia, jotka osallistuivat Creative teaching sekä Language, Life and Culture in the UK -kursseille). Ja kaikki Erasmus-apurahalla!
Viikon aikana perehdyimme mm. seuraaviin aihepiireihin: Listening skills; Practical pronunciation:
phonemes, stress and connected speech; New words and idioms; Phrasal verbs; Collocation and word partnership; Phrases for Discussions;  Giving presentations: roleplays; Grammar; Idiomatic and colloquial expressions; Intercultural awareness; Small talk; Telephone English; Language, life and culture in UK
today, jne. Eli aiheita oli tosi paljon ja jotkut niistä olivat meille ihan uusia. Opiskelu oli tosi osallistavaa: paljon pariharjoituksia, joukkuetehtäviä ja kilpailuja.  Opettajamme, Lucy ja Charlene, olivat tosi innostavia ja hauskoja tyyppejä.

Ryhmässämme oli vain viisi oppilasta: Me (Elina ja Sari) ja Janne (Rovaniemeltä) Suomesta. Lisäksi  Giovanna Saksasta ja Iwona Puolasta. Ehkä juuri ryhmämme pienuudesta johtuen kaikki sujui tosi luontevasti ja meillä oli hauskaa yhdessä ihan ekasta aamupäivästä lähtien. Välillä ihan unohti että olimme kielikurssilla, vaikka koulupäivämme kuitenkin kestivät pääsääntöisesti aamu yhdeksästä iltapäivä neljään.
Myös vapaa-aikaa vietimme ”luokkakaveriemme” kanssa: kävimme joka päivä yhdessä lounaalla (Four Candles, Jamie’s Italian,Nando’s, 4500 miles from Delhi, Yellow Submarine), pyörimme kaupungilla tuliaisia etsien, vierailimme Morse ja Lewis -sarjoista tutuiksi tulleissa pubeissa (The Eagle and Child, The Turf Tavern, The White Horse), kävimme hämmästelemässä Blackwellsin valtavaa kirjakauppaa,  kävelimme jokivarressa nähdäksemme jokilaivoja, jne.

Myös koulu järjesti vapaa-ajan ohjelmaa, joiden vetäjänä toimi koulun Social organiser Rob. Ensimmäisen koulupäivän päätteeksi teimme Robin johdolla kävelykierroksen Oxfordin vanhassa keskustassa tutustuen yliopiston rakennuksiin (mm. Radcliffe Camera) sekä Morse, Lewis ja Nuori Morse -sarjojen kuvauspaikkoihin/-maisemiin. Toisena päivänä kävimme Robin johdattamina Christ Church Collegessa ja katedraalissa (tuttuja Harry Potter -elokuvista). Torstai-iltana koulu järjesti kaikille koulun oppilaille pub-illan Lamb and Flag -pubissa. Siellä tutustuimme koulun muiden opiskelijoiden ja opettajien ohella paikallisiin oluisiin ja englantilaiseen pub-naposteltavaan: siannahasta tehtyihin sipseihin (pork scratchings). Meistä naposteltava kuulosti koiranherkulta, mutta yllättävän hyvin se maistui meillekin. Lisäksi meillä olisi ollut mahdollisuus osallistua koulun järjestämälle Lontoon retkelle, jos paluulentomme ei olisi ollut vielä lauantaina.

Majoituimme kumpikin kotimajoitukseen, koska se oli edullisin vaihtoehto ja toi mukanaan vielä yhden lisämahdollisuuden kielen opiskeluun. Toki valinta toi matkaan myös lisää elämyksellisyyttä: oli aika jännä fiilis asettua ventovieraan ihmisen kotiin viikoksi. Mutta hyvin se sujui! Kotimajoituksen hinta sisälsi majoituksen omassa huoneessa, oman kylpyhuoneen sekä päivittäisen aamiaisen ja iltaruuan. Sarin majapaikasta, joka sijaitsi Botleyssa, oli vartin bussimatka keskustaan. Elinan majapaikasta, joka sijaitsi Headingtonissa, matka keskustaan kesti ruuhkasta riippuen puolesta tunnista kolmeen varttiin (varsinkin aamut olivat ruuhkaisia).

Molemmat majoittajat olivat kokeneita tehtävässään; opiskelijoiden majoittaminen oli heille säännöllinen tulo. Kodit olivat käsityksemme mukaan normaaleja englantilais-koteja: englantilaisia vesihanoja, kokolattiamattoa, ilmanraikastimia ja koriste-esineitä. Sarin ”äiti” oli taiteilija ja hänen kodissaan oli myös paljon maalauksia.

Kokemuksena kurssi oli upea, mahtava, hieno ja ainutlaatuinen! Ja Oxford kaupunkina tosi kaunis ja sopivan kokoinen (suunnilleen Turun kokoinen). Vaikka kurssiviikko meni ihan liian nopeasti ja tuntui että moni asia jäi kesken, vahvisti kokemus kuitenkin rohkeutta käyttää englannin kieltä ja lisäsi motivaatiota opiskella lisää. Kurssiin liittyen opinnot jatkuvatkin koulun tarjoamalla vuoden verkko-opintomahdollisuudella. Olisi hienoa päästä vielä toistekin vastaavalle kurssille ja mielellään vähän pidemmäksi aikaa nyt kun itsellä on parempi käsitys mihin asioihin tarvitsisi ja haluaisi keskittyä enemmän.

Kiitos Erasmus+:lle ja hankkeen koordinaattori Satu Hakanurmelle!

Elina Iso-Ilomäki ja Sari Kyöstiö, avoin yliopisto

Oma maa mansikka muu maa mustikka – sopii sanontana paitsi tämän hetken kesätunnelmaan niin myös kuvainnollisesti antiini omalta job-shadow ja benchmarking vierailultani toukokuun lopulta. Vertailu muiden tekemisiin sai taas arvostamaan omaa tekemistä ja osaamista uudella tavalla: oikealla polulla ollaan ja hyvässä liikkeessä.

Neljän päivän vierailulla tutustuin merenkulun korkeakouluopintoihin Köpenhaminassa, Malmössä ja Göteborgissa (Copenhagen Business School CBS, Word Maritime University WMU ja Chalmers University of Technology). Varsinaiset koko päivän vierailuetapit olivat nuo kaksi eteläruotsalaista keskenään perin erilaista yliopistoa. Kohteet olin valikoinut oppilaitosten pitkän ja arvostetun perinteen ja toisaalta aktiivisen kansainvälisen toiminnan perusteella. Tapanamme on ollut Merenkulkualan koulutus ja tutkimuskeskuksella (MKK) aiemminkin vertailla ja tarkastella ko. laitosten toimintaa ja tapoja omien koulutusohjelmiemme suunnittelussa ja arvioinnissa.

Tavoitteeni oli nyt hakea henkilökohtaisesti oppia verkko-opintojen käytäntöihin ja sisällölliseen toteutukseen. Erityisesti kontakti- ja etäopetuksen yhdistämiseen opettajan ja fasilitaattorin ohjauksellisesta näkökulmasta. Miten opinnoista saisi aidosti dynaamisen ja vuorovaikutuksellisen perinteisen oppimateriaaliarkiston ja palautuskanavan sijaan? Luonnollisesti samalla halusin solmia yhteistyökanavia tuleviin hankkeisiin ja tutustua konkreettisesti opetuksen sisältöihin ja opetusmenetelmiin.

Merenkulun erityishaasteet

Kontaktien solmimisen ja opintokokonaisuuksiin tutustumisen kannalta liikkuvuus oli todella antoisa ja valaiseva kokemus. Verkko-opetuksellisesti olin kuitenkin elätellyt suurempia toiveita osaamiseni karttumisen suhteen.  Ennakkotietojeni perusteella oletin heidän olevan huomattavasti kokeneempia ja aktiivisempia etäopintojen toteuttajia ja osaajia. Syynä varovaiseen etäopintojen hyödyntämiseen on osaltaan merenkulun opetuksen tiukka kansainvälinen sääntely ja ohjaus, eli STCW (The International Convention on Standards of Training, Certification and Watchkeeping for Seafarers). Valtaosa opinnoista on oppilaitoksista riippumatta pakko toteuttaa paikanpäällä; ratkaisevinta on luokkatiloissa ja ohjatuissa harjoitteluissa vietetyt tunnit ei itse osaamisen todentaminen. Ammatillinen osaaminen merenkulussa rakentuu käytännön ohjatusta harjoittelusta, joihin toki voisi soveltaa erilaisia pilvipalveluiden kautta välitettäviä simulaattoreita, mutta perinteet ohjaavat vielä toteuttamaan opetusta ja oppimisen ohjausta tiukasti (esim. alusten ohjausta ja lastitoimintoja) opettajan silmien alla oppilaitoksissa. Kaupallisissa toteutuksissa MOOC ja verkko-opetus on toki koko yliopiston tasolla hyvässä käytössä ja perusopinnoissa verkko-oppimisympäristöjä hyödynnetään pitkälti tiedonjakokanavina.

Verkko-opintojen ohjaus keskiössä

Lopulta kiinnostavinta vierailuissa oli keskustelut verkko-opintojen ohjauksen ja toimivan oppisisällön tärkeydestä. Olennaista ei ole löytää soveltuvia ohjelmistoja ja verkko-oppimisalustoja, vaan panostaa sellaiseen sisältöön, joka toimii parhaiten verkkoympäristössä palautteen ryhdittämänä itseopiskeluna. Etäyhteydet ja verkko-opiskelu sinänsä toimii hyvin tiedonhakemiseen ja – jakamiseen, samalla kun opetus siirtyy parempien oppimistulosten saavuttamiseksi yhä enemmän opettajilta opiskelijoille. Mainion konkreettisen esimerkin sain Chalmersista, jossa ns. ”ticking” –metodia on menestyksekkäästi käytetty mm. astrologian opetuksessa merenkulkijoille. Ajatus ei tekemällä oppimisesta ei tietenkään ole uusi, mutta käytännön hyviä toteutuksia on yhä harvassa.  Samoin opettajien uskallus antaa opetus opiskelijoiden käsiin.

Kysyntää ja kiinnostusta hyvistä käytänteistä on edelleen, joten ajatustenvaihto jatkuu sähköisesti uusien kontaktien kanssa.   Kiitos Erasmus+!

Vierailukohteitteni verkko-osoitteet:
http://www.cbs.dk/en
http://www.wmu.se/
http://www.chalmers.se/
Chalmers-esitys

Kirjoittaja: Johanna Vuorenmaa, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus

Liikkuvuudet ovat uuden oppimisen paikkoja sekä liikkuville henkilöille että heidän työyhteisölleen. AVOMERI-hankkeessa kokemuksia jaetaan yhteisöllisen verkkoblogin ja tilaisuuksien avulla kaikille aikuiskoulutuksesta kiinnostuneille. Tervetuloa mukaan myös Turun yliopiston ulkopuolelta!

Blogikirjoitukset saavat olla vaihtelevia eli kokemukset välittyvät kirjoitettuina, videoina ja tarinoina, suomeksi, englanniksi tai muilla kielillä. Matkoilla sattuu ja tapahtuu, mutta aikuiskoulutuksen liikkuvuudessa olemme kiinnostuneita erityisesti:

• Oppimisympäristöjen modernisoinnista yleisesti ja yliopiston eri oppiaineissa.
• Avoimen yliopisto-opetuksen uudistamisesta. Mm. yhteistyö työelämän kanssa ja laadun lisääminen opiskelijapalveluissa.
• Hyvistä käytänteistä, alan tutkimuksesta, verkostoista ja monikulttuurisuudesta.
• Kansainvälisyydestä merenkulun toimijoiden ja alan oppilaitosten kesken.
• Uusista opetuksen muodoista ja välineistä.
• Kielitaidon kehittämisestä.

Liikkuvuuksissa on mukana Turun yliopiston Brahea-keskuksesta 21 henkilöä eli vähintään sen verran blogiin tulee kirjoituksia.

Liikkuvuushanketta koordinoivat Satu Hakanurmi ja Elina Renvall Turun yliopiston avoimesta yliopistosta.