Lauantain 28.8. väitöstilaisuudessa Tiia Sudenkaarne puolusti menestyksekkäästi väitöskirjaansa Queering Bioethics: A Queer Feminist Framework for Vulnerability and Principles. Väitöksen vastaväittäjänä toimi LHBT- ja Queer-bioetiikan uranuurtaja professori Jamie Nelson Michiganin yliopistosta. Kustoksena puolestaan toimi dosentti Helena Siipi. Näin ollen tämä oli tiettävästi oppiaineen ensimmäinen väitös, jossa väittelijä, kustos ja vastaväittäjä kaikki olivat naisia.
Väitös järjestettiin onnistuneesti hybriditilaisuutena niin, että vastaväittäjä sekä iso osa kuulijoista osallistui etänä Zoomin välityksellä.
Väitöksen osapuolia puhuttivat harkinnan tasapainon menetelmä bioeettisten periaatteiden muodostamisessa, bioetiikan neljä periaatetta queer-bioetiikan näkökulmasta tarkasteltuna sekä haavoittuvuuden käsite ja sen suhde näihin neljään periaatteeseen.
Kreeta Ranki astelee sisään luentosaliin hymyillen. Näyttää kuin väittelijää ei lainkaan jännittäisi. Laskeutuessaan luentosalin portaita hän vilkuttaa iloisesti lapsilleen, jotka ovat varustautuneet väitöstilaisuuteen värikynin ja sarjakuvin. Luentosali tuntuu äkkiä olevan tulvillaan lämpöä.
Kreeta Ranki pitämässä lektiota.
Vastaväittäjä Martina Reuter, kustos Olli Koistinen ja Ranki asettuvat luentosalin eteen. Koistinen avaa tilaisuuden: ”Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi.”
Rankin väitöskirjan otsikko on Animal Experience in Kant’s Philosophy (Eläinten kokemus Kantin filosofiassa). Teoksessaan Ranki pohtii muun muassa seuraavia kysymyksiä: Pystyvätkö muut eläimet (kuin ihminen) kokemaan? Jos muut eläimet pystyvät kokemaan, millaisia niiden kokemukset ovat? Miten nämä kokemukset eroavat ihmisten kokemuksista? Ranki tarkastelee Immanuel Kantin vastauksia näihin kysymyksiin. Lisäksi hän esittelee Renè Descartesin ja David Humen näkemyksiä eläinten kokemuksista.
Ranki toteaa, että Kantin mukaan ihmismieli ja eläinmieli eroavat toisistaan. Ihmismielellä on kolme ominaisuutta: aistimellisuuden kyky, ymmärrys ja järki. Eläinmielellä on vain yksi näistä: aistimellisuuden kyky eli kyky tehdä havaintoja. Rankin mukaan Kantin kirjoitukset eläimistä tukevat näkemystä, että käsitteellisen ajattelun rooli kokemuksessa on pienempi kuin yleensä ymmärretään.
Väitöksen alkamisesta on kulunut noin kolme ja puoli tuntia, kun Koistinen nousee seisomaan ja lausuu: ”Väitöstilaisuus on päättynyt.” Lapset rientävät syleilemään hymyilevää äitiään. Väittelijä jää luentosalin eteen vastaanottamaan kukkakimppuja ja kättelyitä.
VTL Kreeta Rankin väitöstilaisuus oli lauantaina 23.4.2016 Turun yliopiston Pub 3 -luentosalissa. Väitöskirja on luettavissa Turun yliopiston julkaisuarkistossa.
Kreeta Ranki publicly defended her doctoral dissertation at the lecture hall Pub 3 at University of Turku on 23rd of April 2016. The dissertation is available in electronic form.
We live in a world that is marked by a wide range human outlooks and ways of living. Humans engage in most diverse social practices, worship a plurality of Gods, and pursue all kinds of goods. The human condition, if allowed to flourish, is expressed in most diverse shapes and forms.
A pile of Daniel Weyermann’s dissertations
The above quote is the opening paragraph in MA Daniel Weyermann’s doctoral dissertation Political Legitimacy and Ethnocultural Justice. Essays on Public Reason, Democratic Citizenship, and the Rights of Cultural Minorities.
Weyermann publicly defended his dissertation on 19 March 2016. The opponent was Professor Sune Lægaard from Roskilde University. Professor Juha Räikkä was the custos.
In his book, Weyermann discusses multicultural politics. He is interested in the rights of indigenous and national minorities. Weyermann argues “that there are public cultural reasons that can underpin public justifications of minority rights of indigenous and national minorities in a constitutional democracy.”
Daniel Weyermann in his public defence of his doctoral dissertation
Daniel Weyermann after his public defence of his doctoral dissertation
Weyermann’s appearance in the defence was relaxed. It seemed that the kindness and warmness of his personality was radiating around him even at the occasion of defending his dissertation.
VM Jani Sinokki puolusti väitöskirjaansa ”Descartes’ Metaphysics of Thinking” lauantaina 20.2.2016. Hänen vastaväittäjänsä oli Denis Kambouchner Pariisin 1. yliopistosta (Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne). Kustoksena toimi professori Olli Koistinen Turun yliopiston filosofian oppiaineesta.
Millainen on ajattelun suhde todellisuuteen? Tavanomaisen tulkinnan mukaan ranskalaista Descartesia (1596-1650) pidetään representationaalisen mallin tyypillisenä edustajana, jonka mukaan ihmisen mielen ajatellaan olevan välittömässä suhteessa erityisiin mielensisäisiin, mielenulkoista todellisuutta esittäviin, ideoihin. Näin syntyy ideoiden välittämä suhde ihmismielen ja todellisuuden välille. Kuten on hyvin tunnettua, näkemys johtaa helposti ongelmaan, että mielessämme oleva ideoiden maailma voisi olla täsmälleen samanlainen, kuin se on nyt, vaikka todellisuutta ei olisi lainkaan olemassa tai vaikka se olisi radikaalisti erilainen, kuin ideat antavat ymmärtää. Mikäli näin on, voidaan perustellusti kysyä, onko ihmisellä lainkaan yhteyttä todellisuuteen.
Jani Sinokin väitöskirja
Jani Sinokin väitöskirja jatkaa Turun yliopiston teoreettisen filosofian kunniakkaita perinteitä uuden ajan alun filosofian tutkimuksessa. Hän kiistää edellä kuvatun Descartes-tulkinnan ja esittää, että kaikki, mitä on olemassa—ideat mukaan lukien—ovat Descartesin mukaan tavalla tai toisella kausaalilakien alaisia. Sinokki kutsuu tätä ”todellisuusperiaatteeksi” korostaakseen sen kaikenkattavuutta. Todellisuusperiaate estää todellisuutta ja ideoiden maailmaa jakautumasta kahdeksi toisistaan riippumattomaksi maailmaksi ja selittää suhteen ajattelun ja todellisuuden välillä välttäen ”ideoiden verhon” syntymisen. Todellisuusperiaatteeseen tukeutuen Sinokki kykenee myös tarjoamaan uskottavan selityksen, mitä Descartes tarkoitti ”formaalisella” ja ”objektiivisella” todellisuudella.
MSSc Jani Sinokki defended his doctoral dissertation Descartes’ Metaphysics of Thinking in University of Turku on February 20th 2016. Professor Denis Kambouchner from Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne acted as the opponent, and Professor Olli Koistinen (University of Turku) acted as the custos (chairperson).
Susanne Uusitalo (oik.) puolusti väitöskirjaansa puolusti väitöskirjaansa “Addiction in Action”. Kuvassa myös vastaväittäjä Jessica Pepp ja väitöstilaisuuden kustos Juha Räikkä.
VTL Susanne Uusitalo puolusti väitöskirjaansa Addiction in Action torstaina 3.12.2015. Hänen vastaväittäjänään toimi Ph. D. Jessica Pepp Oslon Yliopistosta. Kustoksena toimi professori Juha Räikkä Turun filosofian oppiaineesta.
Uusitalo esittää väitöskirjassaan kritiikkiä kolmea yleisesti puolustettua addiktio-käsitystä kohtaan. Hänen mukaansa nämä sairaus-, valinta-, ja tahdonheikkous-näkemykset addiktiosta kuvaavat addiktio-käyttäytymistä parhaimmillaankin vain osittaisesti, ja ovat siksi puutteellisia. Uusitalo esittää korvaavaksi teoriaksi mallin, jossa neljä itsenäisesti riittämätöntä piirrettä (voimakas halu, lyhytnäköisyys, vinoutunut päätöksenteko ja tahdonheikkous) muodostavat yhdessä riittävän ehdon addiktiolle. Yhdessä nämä piirteet kykenevät vangitsemaan paremmin sen inhimillisen toiminnan monimuotoisuuden joka addiktiivista toimintaa luonnehtii.
Uusitalon väitöskirja löytyy sähköisessä muodossa täältä.
***
MSSc Susanne Uusitalo defended her doctoral dissertation Addiction in Action in University of Turku on December 3rd 2015. PhD Jessica Pepp from University of Oslo, Norway, acted as the opponent, and professor Juha Räikkä (UTU) acted as the custos (chairperson).
Uusitalo’s dissertation can be found in electronic format here.
Mika Hämäläinen pitämässä lectiota (oikealla). Vastaväittäjänä toimi professori Mike McNamee ja kustoksena profesori Juha Räikkä.
VTM Mika Hämäläinen puolusti väitöskirjaansa perjantaina 20.3. aiheenaan ”paremmuuden käsite ja urheilukilpailut” (The Concept of Betterness and Sport Competitions). Hämäläisen vastaväittäjänä toimi professori Mike McNamee Swansean yliopistosta. Kustoksena toimi professori Juha Räikkä Turun yliopistosta.
Hämäläinen analysoi väitöskirjassaan paremmuuden käsitettä urheilukilpailussa. Toisinaan katsojien mielestä paras kilpailija tai joukkue ei ole virallisten tulosten mukainen voittaja. Hämäläisen mukaan tämä on mahdollista, koska paremmuus määräytyy virallisen tuloksen lisäksi myös ideaalisesti tuomaroidunlopputuloksen ja osoitetun taidokkuuden perusteella.Yhdessä nämä kolme kriteeriä määräävät paremmuuden urheilukilpailussa.
Usean kriteerin vaikutus mahdollistaa sen, että esimerkiksi jalkapallossa joukkue, joka on osoittautunut enemmän taitoa saattaa olla hävinnyt virallisen tuloksen mukaan. Tuomarointi voi olla epäonnistunut siten, että tuomaroinnin virheiden puuttuessa olisi tulos ollut toinen.
Toisaalta joukkue tai kilpailija voi osoittaa enemmän urheilullista taidokkuutta kuin voittanut joukkue. Esimerkiksi jalkapallojoukkue voi osoittaa enemmän taidokkuutta kuin vastustaja, mutta hävitä pelin esimerkiksi tuomarivirheen takia. Näin on mahdollista että voittanut joukkue on tosiasiassa osoittanut vähemmän taidokkuutta ja olisi myös ideaalisesti tuomaroidun lopputuloksen mukaan häviäjä. Tämä kriteerien hajoaminen siten että virallinen tulos ei heijastele niitä kaikkia mahdollistaa erimielisyydet lopputuloksesta.
Hämäläisen väitökirja löytyy sähköisessä muodossa täältä.
***
MSSc Mika Hämäläinen defend his doctoral dissertation The Concept of Betterness and Sport Competitions in University of Turku on March 20th 2015. Professor Mike McNamee from Swnasea University acted as his esteemed opponent. Professor Juha Räikkä from University of Turku acted as the Kustos (chair).
An electronic version of Hämäläinen’s dissertation can be found here.
Arvi Pakaslahden väitöskirja ”The Rejection of Prioritarianism” tarkastettiin perjantaina 16.1.2015 Publicumin luentosalissa Pub 3. Vastaväittäjänä toimi professori Kaisa Herne Tampereen yliopistosta ja kustoksena filosofian oppiaineen professori Eerik Lagerspetz. Väitöskirjassaan Pakaslahti ehdottaa, että prioritarismi on monella tapaa ongelmallinen näkemys. Prioritarismia tutkija kuvailee muun muassa seuraavasti: “Prioritarismi voidaan ymmärtää yhdeksi painotetun utilitarismin muodoksi ja näin ollen utilitarismin jatkeeksi” (väitöskirjan sivu vii).
Pakaslahden väitöskirjaan voi tutustua Turun yliopiston julkaisuarkistossa.
Daryl de Bruyn (MA) puolusti väitöstutkimustaan ”Spinoza’s Concept of Emending the Intellect” 18.10.2014. Vastaväittäjäksi oli kutsuttu professori Julie Klein (Villanova University), ja kustoksena toimi oppiaineen professori Olli Koistinen (Turku).
Väittelijä/proponent Daryl de Bruyn. Photograph: Mika Hämäläinen
Väitöstutkimuksen eräs tavoite oli osoittaa, että Spinozan nuoruudessaan aloittama hanke ”älyn parantamisesta” jatkui kantavana teemana myös hänen myöhemmässä filosofisessa tuotannossaan.
Vastaväittäjä toivoi avauspuheenvuorossaan, että itse väitteleminen etenisi Spinozan hengessä. Että väittelijän ja vastaväittäjän yhteisenä ystävänä olisi totuus, että tilaisuuden päämääränä olisi vuoropuhelu keskustelukumppanin selättämisen sijaan, että myös erimielisyydelle löytyisi lopulta sijaa. Pitkään kestänyt väitöstilaisuus saavutti nämä päämäärät erinomaisesti, mutta tästä lämminhenkisyyden ideaalista huolimatta vastaväittäjä ei päästänyt väittelijää helpolla.
Erityisesti erimielisyyden aiheeksi nousi väitöstutkimuksen sivuama käsitys synnynnäisistä ideoista: vastaväittäjä ei täysin hyväksynyt de Bruynin Spinozalle lukemaa karteesiolaista käsitystä synnynnäisistä ideoista. Lopulta päädyttiin toteamaan – professori Kleinin alkupuheenvuorossaan ehdottamaa ideaalia kunnioitten – että vaikka evidenssi tälle tulkinnalle saattaa olla vähäistä, ei sen vastainen todistusaineisto myöskään ole vakuuttavaa.
Filosofian oppiaineen henkilökunta onnittelee Daryliä lämpimästi!
****
Dissertation: Daryl de Bruyn, ”Spinoza’s Concept of Emending the Intellect”
Daryl de Bruyn (MA) defended his thesis ”Spinoza’s Concept of Emending the Intellect” 18.10.2014. Invited to act as the opponent was professor Julie Klein from Villanova University. As the esteemed custodian functioned professor Olli Koistinen from the phil unit.
One of the claims of the dissertation was that the task Spinoza embarked upon in his youth about “emending the intellect” was a theme that continued to play significant a role through out his later works.
In her opening address, the opponent wished to proceed with the event in the spirit of Spinoza: that opponent and proponent would be united by a mutual friend, the truth; that the goal of the defense would be dialogue instead of one’s defeating another; that in the end there would be room from disagreement also. Rather long defense achieved these goals in the end rather well; though despite of the cordial maxim proposed in the opening address, the opponent didn’t let the proponent of the hook easily.
Professor Julie Klein (Villanova University) functioned as the opponent. Photograph: Mika Hämäläinen.
A crucial point of disagreement was found the concept of innate ideas that was only touched upon the dissertation. The opponent couldn’t quite come to accept the rather Cartesian conception of innateness de Bruyn attributed to Spinoza. In the end it was agreed – in the spirit of the ideal professor Klein proposed to follow – that while the evidence in favor of the conception proposed by the proponent might be insufficient, the evidence to the contrary is hardly compelling either.
