Toiset aivot

Ihmisen oma geneettinen materiaali on vain alle 1 % siitä mitä koko ihmiskehosta löytyy. Valtaosa siitä kuuluu mikrobistolle, eli kollektiivisesti kaikkien ihmiskehossa majailevien pieneliöiden perimä ylittää määrällä äideiltämme ja isiltämme saamamme perimäaineksen monin kerroin. Tämä ekosysteemi ei ole aivan merkityksetön ihmisen terveyden kannalta, vaan ihmiskeho tarvitsee mikrobistoaan esimerkiksi sulamattomien ravintoaineiden pilkkomiseen, vastustuskyvyn kehittymiseen, vitamiinituotantoon ja suolistoinfektioilta suojautumiseen.

Viime aikoina on myös havaittu, että suolistomikrobistolla on terveyden ylläpitämisen lisäksi keskeinen vaikutus muun muassa tulehduksellisissa suolistosairauksissa, diabeteksessa ja atooppisissa sairauksissa. Eläinkokeiden perusteella on ehdotettu mikrobistoa jopa syyksi esimerkiksi lihavuudelle. Ihmisillä ja bakteereilla on siis tiivis yhteiselo. Edellä mainittujen lisäksi suolistomikrobiston poikkeavuudet on yhdistetty yllättävästi myös psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin, kuten masennukseen, autismikirjon häiriöihin, ADHD:hen ja Parkinsonin tautiin. Miten pieneliöt voivat vaikuttaa toisaalla kehossa sijaitsevaan monimutkaiseen elimeen, kuten aivoihin?

Eläinkokeista on kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana opittu, että suolistomikrobistolla on useita mahdollisia vaikutusreittejä: vaikutukset voivat välittyä muun muassa hermoston, immuunipuolustuksen ja mikrobiston tai suoliston tuottamien välittäjäaineiden kautta. Mikrobit tuottavat esimerkiksi valtaosan kehon tryptofaanista, mikä on serotoniinin esiaste ja tämä voi kulkeutua keskushermostoon. Serotoniinilla on vaikutusta muun muassa vireystilaan, mielialaan ja suoliston toimintaan. Suoliston mikrobistolla on siis käytössä eläinkokeiden mukaan useita mahdollisia keinoja vaikuttaa aivojen toimintaan, ja näitä molemminsuuntaisia yhteyksiä kutsutaan suoli-aivo-akseliksi.

Hiiret eivät kuitenkaan ole ihmisiä

Suurin osa suoli-aivo-akselin tutkimuksista on tähän mennessä tehty eläimillä, mutta kasvava tutkijajoukko yrittää tarkastella eläimillä havaittuja ilmiöitä myös ihmisillä. Tähän myös FinnBrain-tutkimuksen suoli-aivo-osatutkimuksessa pyritään. Lapsilla on muissa tutkimuksissa havaittu kiinnostavia yhteyksiä, muun muassa 1-2 -vuotiaiden hyvä kognitiivinen kehitys on yhdistetty Bacteroides-valtaiseen mikrobistoon, joka on tyypillinen alateitse syntyneillä lapsilla.

Lisäksi taaperoikäisten temperamenttityylit on yhdistetty suolistomikrobiston monimuotoisuuteen toisessa tutkimuksessa. FinnBrain-aineiston alustavassa tarkastelussa on myös havaittu, että puolivuotiaiden positiivinen emotionaalisuus eli taipumus osoittaa ilon ja mielihyvän tunteita, on mahdollisesti yhteydessä korkeampaan bifidobakteerien määrään 2,5 kuukauden iässä. Bifidobakteereja sisältäviä probiootteja on käytetty aikuisilla masennus- ja ahdistusoireiden lievittämiseen. Jopa aivojen aktivoitumiseen tunnemuistojen yhteydessä ne voivat vaikuttaa. Imeväisillä kuitenkin iso osa bifidobakteereista kasvaa rintaruokinnan myötä ja bifidobakteerit ovat luonnollisesti merkittävässä osassa imeväisen mikrobistossa. Tarvitaan kuitenkin vielä pidempää seurantaa, jotta voidaan varmistua temperamentin ja käyttäytymisen sekä suolistomikrobiston koostumuksen välisestä yhteydestä.

Eläinkokeissa on havaittu, että stressillä ja mikrobistolla on kaksisuuntainen yhteys: stressi muuttaa mikrobiston koostumusta ja mikrobiston muuttaminen muuttaa käyttäytymistä. Lisäksi eläimillä emon kokema stressi voi vaikuttaa lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja suoliston hermoston kehittymiseen. Tähän mennessä yksi tutkimus ihmisillä on havainnut äidin raskaudenaikaisen stressin olevan yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja kehittymiseen.

FinnBrain-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että äidin raskauden aikana kokemat lievät tai keskivaikeat masennus- tai ahdistusoireet eivät olisi yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen 2,5 kuukauden iässä. Työ tämän havainnon vahvistamiseksi on vielä kesken, mutta havaintojemme luotettavuutta lisää suuri tutkittavien määrä. Siitä suurin kiitos kuuluu kaikille lähes viidellesadalle tutkittavalle, jotka antoivat ulostenäytteen 2-3 kuukauden iässä.

Maailman johtava mikrobistoalan tutkija Rob Knigth kertoo IHMC-kokouksessa tärkeimpiä mikrobistotutkimuksen tulevaisuuden suuntaviivoja. Elämän alkuvaiheet ovat tärkeitä niin suolistomikrobiston koostumuksen kuin vastustuskyvyn kehittymisen kannalta.

Kuten sanottu, tähän mennessä lapsilla tehdyt tutkimukset ovat olleet kuitenkin varsin pieniä, eikä välttämättä kaikkia taustatietoja ole pystytty tarkoin raportoimaan, mikä heikentää tulosten luotettavuutta. FinnBrain-tutkimuksessa aiotaan pureutua varhaisten tekijöiden, suoliston mikrobiston ja aivojen kehittymisen väliseen yhteyteen. Aiomme selvittää tarkemmin kuinka ympäristötekijät, kuten stressi, vaikuttavat suolistomikrobiston koostumukseen ja toimintaan, ja miten tämä on taas yhteydessä lapsen kehitykseen. Lisäksi haluamme tietää, miten tähän yhteyteen vaikuttavat synnytystapa ja antibioottihoidot, jotka ovat tunnettuja lapsen mikrobikoostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän mahdollistaa FinnBrainin monialaisuus, lapsen kehityksen seuranta ja tarkat tiedot raskauden ja varhaislapsuuden ajalta. Tämän avulla voimme toivottavasti pureutua kysymykseen: kumpi oli ensin, muna vai kana?


Anna Aatsinki, LK, väitöskirjatutkija

 

Lisälukemistoa kiinnostuneille:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/17/500/sll42018-203.pdf

Kalliomäki M, Käyhkö S, Mykkänen M, Isolauri E, Lähdesmäki T. Suoli-aivoakseli – mikrobiston ja hermoston monimuotoinen yhteys. Lääkärilehti 4/18 vsk 73.

Huovinen Pentti. Hyvät, pahat, näkymättömät. Miten selvitä elämässä mikrobien kanssa. 2003.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/19/suoliston-bakteerit-ja-mielen-terveys

Psychiatry – Shaping the future

Nordic Congress of Psychiatry 13.-16.6.2018; Reykjavik, Islanti

Islannissa järjestettiin kesäkuussa Nordic Congress of Psychiatry. Kongressin järjesti Nordic Psychiatric Associations, joka on Pohjoismaiden psykiatrien liittojen kattojärjestö. Vieraita oli kuitenkin saapunut ympäri maailmaa, Australiasta ja Yhdysvalloista saakka. Pääteema oli ”Shaping the future” ja kongressi oli moniammatillinen; esiintyjiä oli useista ammattiryhmistä, ja aihepiirejäkin laidasta laitaan.

Sekä aamu- että iltapäivän sessiot alkoivat mielenkiintoisilla pääluennoilla, joilla ratkottiin psyykenlääkkeisiin liittyviä myyttejä sekä käsiteltiin muun muassa psykiatrien identiteettiä ja roolia nykymaailmassa. Perinteisten luentojen ja symposiumien lomassa oli nähtävillä posteriesityksiä ja lisäksi järjestettiin käytännön työpajoja.

Minulle tarjoutui upea tilaisuus hankkia esiintymiskokemusta ja esitellä tuloksia omasta FinnBrain-syntymäkohortin perinataali- eli raskausaikaan liittyvästä tutkimuksestani. Selvitin tutkimuksessa raskaudenaikaisen stressin vaikutusta hoitopäätökseen (kortisonin anto) ennenaikaisen synnytyksen uhatessa. Kortisonia voidaan määrätä ennenaikaisen synnytyksen uhatessa, mm. jotta sikiön keuhkot kypsyvät nopeammin, mikä edistää ennenaikaisesti syntyneen vauvan sopeutumista.

Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että raskaudenaikainen stressi saattaa vaikuttaa lääkärin päätöksentekoon siten, että ennenaikaisen synnytyksen uhka vaikuttaa todellista suuremmalta ja siten johtaa lopulta mahdollisesti turhiksi osoittautuviin kortisonihoitoihin. Erityisesti raskaudenaikainen masennusoireilu, raskauteen liittyvä ahdistus sekä aiempaan raskauteen liittynyt keskenmeno lisäsivät kortisonin määräämisen todennäköisyyttä silloinkin, kun raskaus etenikin täysiaikaiseksi.

FinnBrain-tutkimus erottui edukseen ”poikkitieteellisen” näkökulmansa ansiosta: työssä yhdistyvät useammat eri tutkimussuunnat ja -menetelmät, mikä auttaa luomaan monipuolisen kuvan tutkittavista ilmiöistä. Yleisö oli kiinnostunut keräämistämme psyykkisten oireiden kyselyistä ja siitä mitä teemme, jos tutkittavan oirepisteet mielialakyselyssä ovat hyvin korkeat. Kerroin, että tällaisessa tilanteessa tutkijan kuuluu olla yhteydessä ryhmän lääkäriin tai psykologiin, joka on tutkittavaan yhteydessä. Mikäli tilanne edellyttää hoitoon ohjaamista, siinä voidaan olla avuksi.

Upeissa puitteissa hyvin järjestetty kongressi päättyi jalkapallon MM-kisahuumassa pelipaidat päällä.

Sanni Reinilä, LK, väitöskirjatutkija

FinnBrain-tutkijat kongressimatkalla Roomassa

Toukokuussa järjestettiin kansainvälinen pienten lasten mielenterveysjärjestön, WAIMH:n (Worlds Association for Infant Mental Health) 16. kongressi. Tänä vuonna kongressi järjestettiin Roomassa, johon suuri joukko tutkijoitamme suuntasi. Kongressi alkoi hienolla avajaisseremonialla, jossa WAIMH:n puheenjohtaja professori Kai von Klitzing toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi.

Pääteemana kongressissa oli ”Nature vs. Nurture” tarkoittaen sitä, että monessa esityksessä oli näkökulmana sen pohdinta, mikä osuus ihmisen kehityksessä on perimän ja mikä lopulta ympäristön vaikutusta. Jokainen päivä alkoi mielenkiintoisella pääesitelmällä, joita pitivät kokeneet alan tutkijat, joukossa oma tutkimusryhmän johtajamme, professori Hasse Karlsson ja ulkomaisista tutkijoista mm. psykologian professori Jay Belsky Yhdysvalloista.

FinnBrainin tutkijoilla oli omia esityksiä postereiden ja suullisten esitysten muodossa ja muu tutkijayhteisö osoitti suurta kiinnostusta FinnBrainiä kohtaan. FinnBrain-tutkijat puhuivat mm. raskaudenaikaisen stressin yhteyksistä lapsen kehitykseen ja äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkijamme esittelivät aivokuvantamiseen ja suolistomikrobiston kehitykseen liittyviä tutkimustuloksia ja kertoivat miten stressihormoni kortisolin määrittämistä käytetään tutkimuksissa. Lisäksi FinnBrain-tutkijoiden aiheena oli mm. äidin ja vauvan synnytyksen jälkeisen erossaolon merkitys imetykselle. Suomesta Rooman kongressiin osallistui totuttuun tapaan paljon vauvaperhetyötä tekeviä ammattilaisia ympäri maata.

Iltaisin, kun päivän esitykset oli kuunneltu, jäi vähän aikaa myös käydä ihastelemassa Rooman kuuluisia nähtävyyksiä, kuten Colosseumia ja Fontana di Treviä. Kaiken kaikkiaan näin ensimmäiseen kongressiin osallistuvan näkökulmasta kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Toivottavasti pääsemme seuraavaksi vuonna 2020 pidettävään WAIMH-kongressiin Australiaan myös yhtä isolla joukolla!

Hetti Hakanen, psykologi, väitöskirjatutkija

Lisää stressiä stressitutkimuksesta?

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Yhtenä tutkimusaiheena ympäristön vaikutuksista on raskaudenaikainen stressi. Koska stressi käsitteenä on lähes kaikille omakohtaisestikin jossain määrin tuttu, saattaa tämä ajatus herättää jopa lisää stressiä – saattaako juuri minun kokemani stressi raskausaikana vaikuttaa haitallisesti lapseni kehitykseen, ja jos tieto vain lisää tuskaa, miten ihmeessä tämän asian tutkiminen voisi auttaa vähentämään lapsille stressistä koituvaa haittaa?

Raskausajan ajatellaan valmistavan syntyvää lasta ympäröivään maailmaan ja on esimerkiksi ollut hyödyllistä, että lapsi, joka syntyy keskelle nälänhätää, on jo valmiiksi ohjelmoitunut ottamaan kaiken irti vähästä ravinnosta. Raskaudenaikaisen stressin osalta tämä ilmiö ei ole yhtä yksinkertainen. Tiedämme kuitenkin, että kaikki äidin kokema stressi raskausaikana ei suinkaan ole lapsen kehitykselle haitallista ja osassa tutkimuksia ”sopivasti” stressaantuneiden äitien lasten on todettu kehittyneen verrokkejaan nopeammin. Niissäkin tutkimuksissa, joissa yhteyksiä raskaudenaikaisen stressin ja lapsen kehityksen haasteiden välillä on havaittu, raskaudenaikaisen stressin vaikutus on varsin pieni ja muita kehitykseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Yksittäisen perheen kohdalla pelkän raskaudenaikaisen stressin vaikutuksista lapseen ei siis juuri voida edes puhua.

Kaikki lapset eivät ole yhtä alttiita äidin sellaisellekaan stressille, joka saattaisi toisenlaisissa olosuhteissa aiheuttaa riskejä kehitykselle. Lapsen kehitystä tutkittaessa myöskään harvoin voidaan suoraviivaisesti sanoa, että mikään kehityspiirre olisi ainoastaan hyvä tai huono; tutkijamme Saara Nolvi on aiemmin FinnBrainin blogitekstissään (Yksilölliset temperamenttipiirteet muovaavat jo vauvan kokemusmaailmaa) kuvannut orkidea- ja voikukkalapsia, joista orkidealapset ovat ikään kuin ohjelmoituneet herkemmiksi reagoimaan myöhempään ympäristöön niin, että parhaissa olosuhteissa he suorastaan kukoistavat, kun taas sinnikkäät voikukkalapset selviävät karuimmissakin olosuhteissa vähemmillä vaurioilla.

Vaikka yksilön kohdalla raskaudenaikaisen stressin vaikutukset ovatkin vähäisiä, on yhteiskunnallisesti tärkeää ymmärtää, millaisia vaikutuksia raskaudenaikaisella stressillä suurempia joukkoja tutkittaessa on, jotta tulevien vanhempien hyvinvointiin satsaaminen voidaan perustella. Nykyisillä, rajallisilla resursseilla on myös ehdottoman tärkeää osata tunnistaa ne perheet ja tilanteet, joiden kohdalla riskit lapsen kehitykselle ovat merkittävimmät, jotta esimerkiksi neuvoloissa osattaisiin kohdentaa apua juuri niille perheille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Lopuksi, kaikille huolestuneille: se, että mietit omakohtaisesti näitä asioita, kertoo jo paljon siitä, kuinka hyvä vanhempi olet. Lapsen näkökulman huomioon ottaminen ja hänen tarpeidensa pohtiminen ovat merkkejä sensitiivisestä eli lasta ymmärtävästä ja huomioivasta vanhemmuudesta, minkä taas tiedetään olevan lapsen kehitystä suojaava ja tukeva tekijä.


Paula Mustonen
lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, väitöskirjatutkija

 

Mera stress av stressforskning?

I FinnBrain-födelsekohortundersökningen undersöks miljöns och ärftlighetens inverkan på barnets utveckling. Ett forskningstema kring miljöns inverkan är stress under graviditeten. Då stress som begrepp i någon mån för de flesta är personligen bekant kan denna tanke t.o.m. väcka mera stress – kan månne just min upplevda stress inverka menligt på mitt barns utveckling, och om kunskapen endast ökar ångesten; hur i all världen skulle då forskning i ämnet kunna minska på de nackdelar som barn kan uppleva p.g.a. stress?

Man tänker sig att graviditeten förbereder det kommande barnet på den omgivande världen och det har t.ex. varit nyttigt, att ett barn som föds mitt i hungersnöd är färdigt programmerad att ta ut allt ur den minimala näringen. Gällande stress under graviditeten är detta fenomen inte lika enkelt. Vi vet ändå att all stress mamman upplevt under graviditeten inte alls är skadlig för barnets utveckling, och i en del studier har ”passligt” stressade mödrars barn visat sig utvecklas snabbare i jämförelse med andra. Även i de undersökningar där samband mellan stress under graviditeten och utmaningar i barnets utveckling har observerats, är effekten av stress under graviditeten mycket liten och det finns många andra faktorer som inverkar på utvecklingen. Hos enskilda familjer kan man alltså inte tala om endast inverkan av stress på barnet under graviditeten.

Alla barn är inte lika känsliga för sådan stress hos modern som under andra förhållanden kunde förorsaka risker för utvecklingen. Då man undersöker barns utveckling kan man sällan entydigt säga att något utvecklingsdrag skulle vara enbart bra eller dåligt; vår forskare Saara Nolvi har tidigare i sin FinnBrain bloggtext (De individuella temperamentsdragen formar redan spädbarnets upplevelsevärld) beskrivit orkidé- och maskrosbarn, av vilka orkidébarnen verkar vara programmerade för att känsligare reagera på den senare omgivningen så att de i de bästa förhållanden uttryckligen blomstrar; när å andra sidan de mer orubbliga maskrosbarnen klarar sig med mindre skador även i kargare förhållanden.

Fastän effekten på individnivå av stress under graviditeten är liten, är det samhälleligt viktigt att förstå vilka effekter stress under graviditeten har när större grupper undersöks, så att satsningar på blivande föräldrarnas välmående kan motiveras. Med de nuvarande, begränsade resurserna är det också av största vikt att kunna känna igen de familjer och de situationer där riskerna för barnets utveckling är mest betydande, så att man t.ex. vid rådgivningarna skulle kunna rikta hjälpen till just de familjer som behöver den mest.

Slutligen, till alla bekymrade: det att du själv funderar på dessa saker berättar redan mycket om hur bra förälder du är. Att ta barnets perspektiv i beaktande och att fundera på barnets behov är tecken på ett sensitivt föräldraskap, d.v.s. ett föräldraskap där man förstår och uppmärksammar barnet, vilket man igen vet att är en skyddande och stödande faktor för barnets utveckling.


Paula Mustonen
specialiserande läkare i barnpsykiatri, doktorand

FinnBrain-kotikäynti esittäytyy

Lapsiperheen arki on usein kiireistä. Tarjoamme FinnBrain-perheille myös vaivattoman mahdollisuuden osallistua tutkimukseemme. Aloitimme vuoden 2018 alussa FinnBrain-tutkimuksen viisivuotiaiden lasten kotikäynnit. Kotikäynnin etuna on, että kaikki tutkimukseen liittyvät ohjeistukset, tehtävät, näytteenotot ja kyselylomakkeiden täyttämiset tehdään perheen aikataulutoiveiden mukaisesti kotona. Kotikäynti kestää 1-2 tuntia riippuen mitä tutkimuksia kotona tehdään. Käynti etenee täysin lapsentahtisesti ja osa tutkimuksista voidaan jättää tekemättä, jos perhe niin toivoo. Tavallisesti kotikäynti koostuu viisivuotiaiden lasten lyhyestä neuropsykologisesta tutkimusosiosta, lastenlääkäriosiosta, hiusnäytteenotosta sekä kyselylomakkeesta. Nämä kaikki yhdessä antavat suuren määrän tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkittaessa lapsen varhaisten vaiheiden merkitystä lapsen terveyteen ja sairauksien kehittymiseen. Olemme kiitollisia kaikille tutkimukseen osallistuville perheille!

  • Käynnin aluksi lapselle laitetaan puudutevoidetta kyynärtaipeeseen, jotta verinäytteenotto olisi lapselle kivuton kokemus.
  • Puudutevoiteen vaikuttaessa lapsi ratkoo kosketusnäytöllä neuropsykologisia pulmatehtäviä, jotka ovat käytännössä pelejä. Ne mittaavat lapsen työmuistia, itsesäätelytaitoa ja toiminnanohjausta.
  • Lapselta otetaan hiusnäyte, joka on pieni tupsu takaraivolta. Hiusnäytteestä mitataan pitkäaikaiskortisolin eli stressihormonin tasoa.
  • Aloitetaan huonepölynkeräys, joka tarkoittaa, että neljän pienen pölynkeräysmaljan annetaan olla paikoillaan neljän viikon ajan, jotta niille laskeutuu huonepölyä. Sopiva paikka etsitään kotikäynnillä yhdessä. Neljän viikon jälkeen perhe lähettää pölymaljat valmiiksi maksetussa kuoressa tutkimuslaboratorioon. Huonepölynäytteistä määritetään elinympäristön hiukkasia ja mikrobeja, ja miten ne ovat mahdollisesti yhteydessä lapsen terveyteen ja sairauksien kehittymiseen. Kyse ei ole huoneilman home- tai pölymäärätutkimuksesta.
  • Perheelle annetaan ohjeet ja tarvittavat välineet lapsen ulostenäytteen ottamista varten. Siihen liittyy lapsen ruokapäiväkirjan pitäminen kolmen vuorokauden ajan ennen näytteenottoa. Ulostenäytteestä tutkitaan suolen mikrobikoostumusta, koska sillä saattaa olla merkitystä lapsen aivojen kehityksessä, varhaislapsuuden stressinsäätelyssä, terveyteen sekä pitkäaikaissairauksien kehittymiseen.
  • Verinäyte otetaan käynnin lopuksi, jotta käynnin alussa laitetun puudutevoiteen teho on hyvä ja näytteenotto on kivuton. Verinäytteestä tutkitaan perusverenkuva, ruoka- sekä pölyherkistymistä.
  • Noin kaksi viikkoa kotikäynnin jälkeen lastenlääkäri soittaa ja haastattelee vanhempaa puhelimitse lapsen terveyteen liittyen. Lastenlääkäri kertoo perusverenkuvan ja ruoka- sekä pölyherkistymisen tulokset. Jos lapsen terveyteen liittyy huolta, lastenlääkäri ohjaa lapsen jatkohoitoon tai ottaa tarvittaessa omalle vastaanotolleen.

Perheitä lämpimästi kiittäen,

Anna Takatupa,
kotikäynnistä vastaava sairaanhoitaja


Minna Lukkarinen,
lastenlääkäriosatutkimuksen vastaava tutkija,
LT, lastentautien erikoislääkäri

Lastenlääkäriosatutkimus esittäytyy

Lasten pitkäaikaiset terveysongelmat, kuten atooppiset sairaudet (astma ja allergiat), toistuvat infektiot, ylipaino ja erilaiset kiputilat lisääntyvät länsimaissa. Tällä hetkellä 10-15 prosenttia pikkulapsista on ylipainoisia ja kolmasosa lapsista kärsii erilaisista kivuista tai sairastuu atooppisiin sairauksiin. Ennusteiden mukaan seuraavan vuosikymmenen aikana jopa puolet väestöstä sairastaa atooppista sairautta. FinnBrain-tutkimuksen lastenlääkäriosatutkimuksen tarkoitus on tutkia, miten perinnölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, kuten raskaudenaikaiset ja syntymän jälkeiset tapahtumat voivat vaikuttaa lapsen terveyteen ja sairastumiseen pitkäaikaissairauksiin. Näihin johtavat syyt ovat vielä huonosti tunnettuja. Lastenlääkäritutkijat ovat pitkään olettaneet, että juuri erittäin varhaiset eli raskaus- ja imeväisajan altisteet voivat yhdessä erilaisten perinnöllisten tekijöiden kanssa muokata mm. immuunijärjestelmäämme ja alttiutta sairastumiseen.

FinnBrain-tutkimuksessa kerättävät tuhannet biologiset näytteet yhdessä lastenlääkäriosatutkimuksen haastattelukysymysten kanssa antavat mahdollisuuden olettamusten tutkimiseen. FinnBrainin lastenlääkäriosatutkimuksessa viisivuotiaiden lasten (noin 1000-1300 lasta) vanhempia haastatellaan puhelimitse lasten terveysasioista ja kerrotaan lasten verinäytteestä tutkitun allergiakokeen tulokset. Lisäksi verinäytteitä pakastetaan tulevia tutkimuksia varten. Ulostenäytteestä selvitetään suolistomikrobiomin koostumusta ja roolia sekä huonepölynäytteestä selvitetään sisäilmamikrobialtistuksen roolia sairauksien kehittymisessä. Uusi teknologia mahdollistaa ihmisen koko genomin eli perimän kartoittamisen sekä epigeneettisten eli geenien säätelytekijöiden tutkimuksen. Tutkimukseen osallistuvien lasten pitkäaikaisseuranta ja biologiset näytteet lapsuusvuosien ajalta ovat erityisen tärkeitä. Olemme niistä kiitollisia kaikille tutkimukseen osallistuville perheille!

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus on maailmassa ainutlaatuinen, monitieteellinen pitkittäistutkimus, jossa on mukana noin 4 000 perhettä. Lastenlääkäriosatutkimuksella on erinomaiset mahdollisuudet tuottaa uutta, tärkeää tietoa lasten sairauksien syistä ja kehittymisestä. Tämä voi tulevaisuudessa johtaa sairauksien aikaisempaan tunnistamiseen ja toivottavasti niiden ehkäisemiseen. FinnBrain-tutkimuksen perheet ovat mukana luomassa todella erityistä, uutta tietoa!

Perheitä lämpimästi kiittäen,

Minna Lukkarinen,

Lastenlääkäriosatutkimuksen vastaava tutkija,

LT, lastentautien erikoislääkäri

Perimän koodi: kehitystä muovaava voima

Perimä on yksilön kehitystä ajava keskeinen voima. Jokainen syntyvä lapsi on perimältään ainutlaatuinen, biologisten vanhempiensa perimän ainutkertainen yhdistelmä. Yksilöiden väliset erot juontuvat perimän välisistä eroista, siis DNA-säikeen vaihteluista, jotka yhdessä kasvu- ja elinympäristön kanssa muovaavat kehitystä.

Suurten kansainvälisten tutkimusten ansiosta tunnetaan jo useiden väestössä yleisten sairauksien perimästä johtuvia riskitekijöitä.  Yleensä riskitekijöistä tunnetaan kuitenkin vain osa, ja samaten on epäselvää, kuinka geneettinen riski tarkalleen vaikuttaa: missä eri kehityksen vaiheissa riski ilmaantuu ja kuinka siihen vaikuttavat erilaiset ympäristön tekijät, kuten tulehdukset, ravitsemus tai vaikkapa kuormittavat elämäntapahtumat. Kuitenkin myös sellaisissa yleisissä sairauksissa, joiden periytyvyys on korkea, ovat myös ympäristön tekijät yleensä merkityksellisiä. Tämän ovat osoittaneet vakuuttavasti mm. kaksosilla tehdyt tutkimukset.

Perimän ja ympäristön välinen suhde on monisuuntainen. Ympäristö vaikuttaa perimän toimintaan ns. epigeneettisen muovautumisen kautta: Ympäristötekijät voivat esimerkiksi hiljentää jonkin geenin toimintaa. Perimä vaikuttaa kuitenkin myös ympäristöön. Esimerkiksi vanhemman temperamentin tai sairauden taustalla voi olla merkittäviä vanhemman perimän tekijöitä, jotka taasen vaikuttavat perheeseen ja lapsen kasvuympäristöön. Perimä voi myös suojata yksilöä ympäristötekijöiden mahdollisilta haitoilta.

FinnBrain-tutkimuksessa on pyritty keräämään kaikilta lapsilta heidän syntyessään napanuorasta verinäyte, josta on eristetty DNA perimän tutkimusta varten. Lisäksi suurelta osalta vanhemmista on kerätty vastaava verinäyte odotusaikana. Tutkimus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää sitä, kuinka lapsen oma sekä vanhempien perimä vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myöhempään terveyteen. Oletamme, että perimän ja ympäristön väliset vuorovaikutukset ovat tässä erityisen merkityksellisiä. Yksilön kehityksessä on todennäköisesti erilaisia herkkyyskausia, jolloin ympäristön eri tekijät voivat vuorovaikutuksessa perimän kanssa johtaa merkityksellisiin, myöhempään terveyteen vaikuttaviin kehityspolkuihin.

Perimän ja ympäristön vuoropuhelu kehityksessä on mielekäs, evoluution mukanaan kuljettama ilmiö. On järkevää, että yksilön kehitys heijastaa hänen ympäristöään. Luonto ikään kuin muovaa yksilöä sopeutuvammaksi juuri siihen ympäristöön, jossa tämä elää. Tämä periaate onkin evoluution kulussa parantanut lajin selviytymiskykyä. Joskus kuitenkin tällainen sopeutumista lisäävä muovautuminen voi olla yksilön kannalta epätarkoituksenmukaista. Esimerkiksi äärimmäisen vaikeissa tai niukoissa olosuhteissa sopeutuminen voi johtaa ominaisuuksiin, jotka eivät myöhemmin, olosuhteiden muuttuessa, enää olekaan yksilön terveyden kannalta hyödyllisiä. Tällaisia ilmiöitä ajatellaan olevan esimerkiksi liikalihavuuden taustalla: ihmislaji on joutunut niukoissa olosuhteissa kehittämään mahdollisimman tehokkaan strategian hankkia ja varastoida energiaa, mikä voikin kääntyä länsimaiden nykyisessä yltäkylläisyydessä haitaksi.

On hyvä muistaa, että ihmisen monimuotoisuus on tärkeä ja lajimme kannalta hyvä asia. Tarvitsemme erilaisuutta: esimerkiksi temperamentiltaan sellaisia ihmisiä, jotka reagoivat herkästi ympäristön muutoksiin huolehtimalla ja huolestumalla; sellaisia, jotka vaaroja pelkäämättä hakevat uusia ratkaisuja; tai sellaisia, jotka elävät vakaan rauhallisesti riippumatta siitä, kuinka ympäristö heidän ympärillään muuttuu.

Kiitos FinnBrain-tutkimuksessa mukana oleville perheille siitä, että osallistutte tutkimukseemme ja autatte meitä paremmin ymmärtämään kehittyvän lapsen ja yksilön monimuotoisuuden taustalla olevia biologisia mekanismeja!

FinnBrainin molekyyligenetiikkatiimi

Kielen ja puheen tutkimusta FinnBrainissä

Tavanomaisessa tilanteessa lapsi oppii puhumaan ympäristön kieltä perheen ja päiväkodin arjessa ilman suoranaista äidinkielen opetusta. Hänelle ei tarvitse opettaa äänteiden akustisten ominaisuuksien eroja; sitä miten kieli, huulet, nenäportti ja äänihuulet liikkuvat äänteitä tuotettaessa, eikä monimutkaisia sääntöjä, jotka ohjaavat äänteiden yhdistelyä sanoiksi ja sanojen yhdistelyä sujuviksi lauseiksi ja kertomuksiksi. Pian taaperon sanavarasto sisältää satoja sanoja ja esikoululainen käyttää aikuismaisia lauserakenteita. Kuinka on mahdollista, että useimmat lapset oppivat ympäristön kielen tavallisessa vuorovaikutuksessa läheistensä kanssa? Minkälaiset lapsen aivojen oppimismekanismit yhdessä ympäristötekijöiden kanssa mahdollistavat tämän? Millaiset tekijät selittävät sen, että useimmista lapsista kehittyy taitavia kielenkäyttäjiä, mutta joillain lapsilla esiintyy vaikeuksia? Näitä kysymyksiä selvitellään logopedian ja lähitieteiden tutkimuksessa.

Monitieteellisen FinnBrain-projektin kielen ja puheen tutkimuksella on erinomaiset mahdollisuudet tuottaa aivan uusia vastauksia näihin kysymyksiin. Kielen tutkijat ovat jo pitkään olettaneet, että lapsilla on synnynnäisiä valmiuksia kielen oppimiseen, mutta oppimisen biologisten taustatekijöiden yksityiskohdat ovat olleet pitkälti pimennossa aina näihin päiviin asti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen uudet teknologiat ovat mahdollistaneet mm. aiempaa riskittömämmän ja tarkemman aivojen kuvantamisen, ihmisen koko genomin eli perimän kartoittamisen kohtuullisin resurssein sekä epigeneettisten eli geenien säätelytekijöiden tutkimuksen. FinnBrain-tutkimuksessa kerättävät tuhannet biologiset näytteet yhdessä kielen ja puheen tutkimuksen kanssa mahdollistavat uuden vuosituhannen olettamusten testaamisen tulevina vuosina. FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevat perheet ovat siis mukana luomassa aivan uutta tietoa ja ymmärrystä!

Vaikka luotava tieto on kiehtovaa pelkästään perustieteen kannalta, sillä on myös tärkeä käytännön merkitys. Kielen ja puheen vaikeuksilla tiedetään olevan yhteys koulumenestykseen, sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen. Kun tunnemme taustalla vaikuttavia mekanismeja paremmin, voimme pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaamme niin, että kielen ja puheen oppimisen vaikeuksien negatiiviset vaikutukset pienenevät tai poistuvat.

Kielen ja puheen tutkimukseen osallistuvat perheet tukevat myös osallistumisellaan uusien puheterapeuttien koulutusta. Vaikka koulutuspaikkoja on lisätty, Suomessa on edelleen merkittävä pula puheterapeuteista. Monet suomalaiset perheet tälläkin hetkellä jonottavat puheterapeutille pääsyä tai etsivät puheterapiajaksolle toteuttajaa. Viisivuotiaiden lasten kielen ja puheen tutkimuksen käynnit toteutetaan yliopisto-opettajien ohjaamina puheterapeuttiopiskelijoiden harjoitustöinä. Näin ollen tutkimukseen osallistuvat perheet tukevat sekä kouluttautumista alalle, jolla on työvoimapulaa että auttavat lisäämään asiantuntevien puheterapiapalveluiden saatavuutta tulevaisuudessa.

Tieteen ja puheterapian puolesta FinnBrain-tutkimuksen perheitä kiittäen,

Elina Mainela-Arnold, Ph.D.
Logopedian professori, oppiainevastaava Turun yliopisto
Status nimitys Toronton yliopistossa Kanadassa

Maito-osatutkimus kiittää tutkittavia

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus on toiminut kehtona monelle osatutkimukselle, joista äidinmaitonäytteiden keräämiseen keskittynyt, myöhemmin Varhaisen ravitsemuksen ja syömiskäyttäytymisen laboratorioksi kasvanut ”maito-osatutkimus” on ollut yksi suurimpia. Äidinmaitonäytteiden kerääminen aloitettiin vuonna 2014, ja kaiken kaikkiaan äidinmaitonäytteitä kerättiin tutkimuskäynneillä yli kolmen vuoden ajan. Olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka moni tutkimusperheidemme imettävistä äideistä jaksoi vauva-arjen keskeltä tulla antamaan tämän arvokkaan näytteen. Teidän ansiostamme saimme kerätyksi paitsi laajan myös kansainvälisestikin harvinaisen pitkittäisaineiston äidinmaitonäytteitä jatkuen aina lapsen toisen ikävuoden loppuun asti; yhteensä äidinmaitonäytteitä on yli 800. Olemme äärimmäisen kiitollisia teille perheille näistä näytteistä!

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön tutkia imetystä, sillä monitieteinen tutkimusryhmä ja kerätty tausta-aineisto mahdollistaa innovatiivisten, poikkitieteellisten tutkimuskysymysten hahmottamisen. Äidinmaito-osatutkimuksessa on keskitytty nyt aineistonkeruun päätyttyä tutkimaan mitkä äidin hyvinvointiin liittyvät tekijät ovat yhteydessä äidinmaidon koostumukseen, ja miten nämä koostumuserot vaikuttavat lapsen terveyteen ja kehitykseen. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa äidinmaitonäytteet analysoitiin stressihormoni kortisolin suhteen. Äidinmaidon kortisolipitoisuuden yhteys vauvan pelkoreagoivuuteen havaittiin erilaiseksi tytöillä kuin pojilla. Tytöillä äidinmaidon korkeampi kortisolipitoisuus oli yhteydessä korkeampaan pelkoreagoivuuteen, mutta pojilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Lisäksi pienestä määrästä äidinmaitonäytteitä on analysoitu välittäjäaineita. Alustavia tuloksia näistä analyyseistä on esitelty kongresseissa sekä kotimaassa että ulkomailla.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitämme äidinmaidon kokonaisvaltaisempia koostumuseroja ydinmagneettiseen resonanssiin perustuvalla menetelmällä. Tämä mahdollistaa jopa satojen äidinmaidon yhdisteiden analysoinnin yhdellä kerralla. Haluamme selvittää miten äidinmaidon koostumus eroaa eri äideillä, ja toisaalta miten äidinmaidon koostumus muuttuu imetyksen edetessä.

Kiitoksena osallistumisesta äidinmaito-osatutkimukseen olemme arponeet lahjakortin Kotto-perhepuotiin. Onnettaren suosikille ilmoitetaan henkilökohtaisesti voitosta.

Henna-Maria Uusitupa, erikoistutkija

Artikkeli äidinmaidon kortisolin ja pelkoreagoivuuden yhteydestä:

Nolvi S, Uusitupa H-M, et al. Breast Milk Cortisol Concentration Predicts Observed Infant Fear Reactivity: Moderation by Infant Sex. (Epub, Dev Sci doi: 10.1111/desc.12625)

Osatutkimukseen liittyviä kongressiesityksiä:

Uusitupa, H-M., et al. Breastfeeding decreases the transmission of maternal prenatal stress-provoked inflammatory cytokine profile to infant. Short oral presentation in ISBS – International Stress and behavior, 2016, Miami, US

Uusitupa H-M. The potential of breast milk to protect infant from maternal prenatal stress. VII Conference on Childhood studies, 2016, Turku.

Nolvi, S., Uusitupa, H-M., et al. Does infant sex moderate the associations between breast milk cortisol concentration and maternal psychological distress? Oral presentation ISPNE 2017, Zürich. Psychoneuroendocrinology 83S (2017) p.65

Nolvi, S., Uusitupa, H-M., et al. Infant Sex Moderates the Association between Maternal Milk Cortisol and Observed Infant Fearfulness. Oral presentation ICPS 2017, Vienna.

Sinnikkyyttä, yhdessä tekemistä, kahvia ja kuohuviiniä – väitöskirjatutkijan matka tohtoriksi

FinnBrain-tutkimuksessa työskentelee tällä hetkellä noin 35 väitöskirjantekijää. Väitöskirjatyöntekijät antavat joko suoraan tai epäsuorasti suuren työpanoksen tutkimuksen arjessa. Millainen sitten on väitöskirjatyöntekijän matka urakan aloituksesta tohtorinhattuun? Aloitin itse FinnBrain-tutkimuksessa väitöskirjatutkijana tammikuussa 2013 ja väittelin joulukuussa 2017, joten kaikki väitöskirjaprojektin vaiheet ovat vielä melko tuoreessa muistissa. Pyrin tässä blogikirjoituksessa antamaan kuvan siitä, millaisten vaiheiden kautta väittelemään yleensä päädytään.

Sopivaan tutkimusaiheeseen ja tutkimusryhmään päätyminen on väitöstutkimuksen ensimmäinen konkreettinen askel. Yllättävän monet tohtoriksi aikanaan valmistuvat eivät alun perin ole olleet varmoja tutkimusinnostuksestaan. Sopivaan ryhmään päädytäänkin melko usein kiertotietä – se löytyy esimerkiksi kollegan kautta. Joillakin tutkimusinnostuksen löytyminen vaatii jo jonkin verran nähtyä työelämää ja siellä herännyttä kiinnostusta jonkin ongelman ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen. Tämä korostuu etenkin aloilla, joissa valmistutaan selkeästi ammattiin, kuten esimerkiksi opettajilla, psykologeilla ja lääkäreillä. Toisilla aloilla taas valmistuminen maisteriksi voi automaattisesti tarkoittaa tutkijan ammattiin siirtymistä jo nuorella iällä.

Väitösartikkelien julkaiseminen on usein vuosien työ.

Itse aloitin väitöskirjaprojektin virallisesti tammikuussa 2013, tuolloin jo valmiina erityisopettajana ja harjoittelua vaille valmiina psykologina.  Olin hakenut sopivaa tutkimusaihetta jo opettajaksi valmistumiseni jälkeen vuodesta 2011 lähtien, ja FinnBrain-tutkimukseen tutustuin tutkimusjulisteen (posterin) luettuani. Kaikki alkoi tutkimussuunnitelman tekemisestä ohjaajan kanssa loppuvuonna 2012 ja sen hyväksyttämisestä tiedekunnassa alkuvuonna 2013. Tämän jälkeen saattoi alkaa käytännön työ: rahoituksen hakeminen, jotta väitöstyö voisi edetä, tutkimuskäyntien suunnittelu ja eettisen toimikunnan lupien hakeminen tutkimuksen toteuttamiseksi.

Alussa monet väitöskirjatutkijat joutuvat tekemään tutkimustyötä muun työn ohella, koska rahoituksen saaminen alkuvaiheen tutkimukselle on haastavampaa. Näin oli tilanne myös minun kohdallani: työskentelin tutkimuksen eteen toisen työn rinnalla noin vuoden ennen kuin rahoituksen varmistuttua saatoin alkaa tehdä nelipäiväistä tutkimustyöviikkoa. Usein tämä rahoituksen suhteen haasteellinen alkuvaihe sijoittuu myös yksiin erinäisten aikaa vievien käytännön töiden, kuten aineiston keräämisen kanssa.  Oma tutkimuskysymykseni liittyi vauvojen itsesäätelyyn, joten olin mukana aloittamassa kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen kehitystä tutkivaa FinnBrain-tutkimuskäyntiä toukokuussa 2013. Tässä kohtaa väitöstyötä sisäinen motivaatio, vertaisten tuki ja kannustavat ohjaajat ovat kullanarvoiset, sillä työskentelyn päämäärä ei vielä hahmotu kovinkaan selkeästi, eikä työ tunnu selkeiden tulosten – kuten tutkimusjulkaisujen – mittarilla etenevän ollenkaan. Toisaalta juuri käytännön työ oman aineiston eteen antaa monesti paremman mielikuvan tutkijan perustason työtehtävistä. Itselläni näihin perustehtäviin kuuluivat tutkimuskäynneille rekrytointi, tutkimuskäyntien teettämiset, opiskelijoiden koulutus, tutkimusaineiston käsittelyn opettelu ja aineiston käsittely (videoiden koodaus ja aineistonhallinta).  Tässä vaiheessa päivät ovat pitkiä ja töistä irrottautuminen välillä on tärkeää, jotta jaksaa ponnistella kohti seuraavia vaiheita.

Väitöskirjatyön vaiheet.

Väitöskirjatyön alkuvaiheeseen kuuluu myös väitöskirjaan liittyvä opiskelu. Tohtorintutkintoon kuuluu aina tietty määrä (yleensä 60 op) tutkijankoulutuksen opintoja. Näistä osa on selkeitä kursseja (esimerkiksi tieteenteoria, etiikka ja tilastollisen analyysin erityiskurssit), osa opinnoista taas koostuu tutkijan käytännön työstä kuten kongressiesitelmistä, seminaareista ja ohjaajan antamasta työnohjauksesta. Väitöskirjan tekeminenhän on pätevöitymistä tutkijan ammattiin. Väitöskirjan tekoa pidetäänkin usein opiskeluna, niin virallisessa mielessä kuin useimpien ihmisten käsityksessäkin.  Todellisuudessa tutkijan ammattiin pätevöityminen on useimmiten kuitenkin jo vaativaa projektinhallintaa, jonka tekijät ovat jo korkeasti koulutettuja alansa ammattilaisia.

Nykyisellään väitöskirjat ovat useimmilla aloilla nk. kokoomaväitöskirjoja, eli koostuvat 3-5 julkaistavaksi hyväksytystä (osa)tutkimusartikkelista sekä yhteenveto-osasta. Väitöskirjatutkijan työn keskivaihe, joka voi kestää useita vuosia (itselläni vuodesta 2014 vuoteen 2017), koostuukin näiden osatutkimusjulkaisujen kirjoittamisesta ja siihen liittyvästä aineiston analysoinnista. Tällöin yleensä on mahdollista keskittyä omaan aineistoon ja käytännön työpaineet helpottavat, mutta eteen tulee uusia haasteita. Aineiston tilastollinen analyysi ja tutkimusartikkelin kirjoittaminen (englanniksi) esimerkiksi ovat taitoja, joita oppii vain tekemällä. Kirjoittamista opetellessa kahvia kuluu ja aivosolut sauhuavat sopivia sanamuotoja miettiessä. Työ ja ohjaajien kritiikit voivat tuntua lannistavalta, mutta työ yleensä helpottuu artikkeli artikkelilta.  Tässäkin sinnikkyys on tarpeen, sillä omaa työtä arvioidaan paljon ja suuri osa siitä asettuu epämukavuusalueelle. Toisaalta yksi työn hienoimpia hetkiä on nähdä se ensimmäinen ikioma artikkeli julkaistussa muodossa. Nämä palkitsevat hetket – oli kyseessä sitten aineistonkeruun valmistuminen, artikkelin lähettäminen arvioitavaksi, artikkelin julkaiseminen tai muu etappi – ovatkin tärkeitä ilon ja juhlan aiheita koko tutkimusryhmälle.

Tutkimustyön viimeinen, kokopäiväisesti tehden noin 8-12 kuukautta kestävä vaihe alkaa, kun tutkimusartikkelit ovat valmiina ja suurin osa niistä on hyväksytty julkaistavaksi. Tällöin tohtorikandidaatti alkaa kirjoittaa yhteenveto-osaa, joka kokoaa yhteen osajulkaisuissa esitetyt menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Yhteenveto-osa on väitöskirjan sydän ja tohtorikandidaatin itsenäinen kirjoitustyön taidonnäyte. Sen valmistuttua alkaa esitarkastusprosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa väitöskirjan laatu. Käytännössä kaksi aihetta tuntevaa kokenutta tutkijaa arvioi väitöskirjaa ja esittää korjausehdotuksia ennen väittelylupaa puoltavien lausuntojen antamista.

Esitarkastuksen päätyttyä maali alkaa olla jo varsin lähellä, sillä tiedekunta myöntää väittelyluvan ja väitösvalmistelut voivat alkaa. Kaikki vuosien työ huipentuu väitöspäivään, jossa kandidaatti puolustaa työtään aiheen tuntevan ja työn tarkasti lukeneen vastaväittäjän sekä yleisön edessä. Väitöksen jälkeen päivä jatkuu perinteikkäästi juhlallisessa karonkassa, jossa juhlistetaan vastaväittäjää (ja myös valmistunutta työtä) illallisen, puheiden ja loppuillasta epävirallisemman juhlinnan merkeissä.

Onnellinen väittelijä väitöksen jälkeen.

Väitöskirjatyö on kokopäiväisestikin tehden nelivuotinen työ ja monille muiden töiden tai aineistoon liittyvien kommervenkkien vuoksi tätä paljon pidempi projekti. Urakan päättäminen väitökseen on väittelijälle iso saavutus sekä murroskohta uralla ja elämässä muutenkin, eräänlainen ympyrän sulkeutumisen hetki. Vain osalla työ jatkuu intensiivisesti tutkimuksen parissa väitöskirjan jälkeen – osa palaa muuhun työhön, ja heille tämä vaihe voi olla myös siinä mielessä ainutlaatuinen osa elämää. Minulle väitöskirjan tekeminen on kuitenkin myös ammatinvalinta, ja työ jatkuu samojen aiheiden parissa nyt väitöksen jälkeenkin. Siitä huolimatta koko väitösurakka kulminoitui hienolla tavalla tuohon ikimuistoiseen päivään, jolloin kuohuviinit oli todellakin ansaittu.

Saara Nolvi

Kirjoittaja on FT ja psykologi, joka toimii tutkijatohtorina FinnBrain-tutkimuksessa.