Kuka pelkää hammaslääkäriä?

Hammashoitopelko on valitettavan monelle suomalaisellekin tuttu asia. Vanhempi ikäpolvi muistelee paikkaa kamalaa: koulun hammashoitolaa, eivätkä hammashoidosta kerrotut kauhutarinat ole vieraita nuoremmillekaan sukupolville. Hammashoitopelkoa on tutkittu monissa maissa ja pelon yleisyys on hämmästyttävän samanlaista eri puolilla maailmaa. Noin joka toinen kertoo pelkäävänsä jonkin verran ja joka kymmenes niin paljon, että uskaltautuu hammaslääkäriin vasta kun särky tai vaiva käy sietämättömäksi.

Arkikokemuksissa hammashoitopelko on seurausta ikävistä hoitokokemuksista, mutta tutkimukset ovat antaneet vinkkiä siitä, että pelon syntymekanismit ovat paljon monimutkaisemmat. Pelko voi välittyä myös muiden kokemuksista – niistä kauhutarinoistakin. Taustalla voi olla myös biologiaan, psyykeen tai elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja. Aiemmat tulokset ovat perustuneet poikkileikkaustutkimuksiin, jolloin yhdestä mittauspisteestä saadusta tiedosta ei voida luotettavasti päätellä asioiden syy-seuraus-suhteita. Niihin pureutuminen vaatii FinnBrain-tutkimuksen kaltaista pitkää seurantatutkimusta.

Oppia ryhmämme on alusta asti hakenut kansainvälisiltä kentiltä. Aina ei tarvitse lähteä isomman meren taakse vaan joskus läntinen naapurimaamme riittää. Göteborgissa on järjestetty kaksi kertaa kansainvälinen hammashoitopelon tutkimuksen kongressi, jossa ydinryhmämme professori Satu Lahti, dosentti Mimmi Tolvanen sekä väitöskirjatyöntekijät Outi Hagqvist ja Anni Luoto ovat käyneet saamassa oppia. Kuvassa Outi ja Mimmi tilanteessa, jossa ei pelota hammashoito vaan se, kun kuljettaja Satu ilmoitti ajavansa laivan autoon.

Myös sukupuolten väliset erot hammashoitopelossa ovat hämmästyttävän samanlaisia eri kulttuureissa. Naiset ja tytöt pelkäävät hammashoitoa tutkimusten mukaan useammin kuin miehet ja pojat. Syyksi on ehdotettu joko sosiaalista painetta, jonka vuoksi miehet eivät tunnusta pelkäävänsä tai biologisia eroja, jonka vuoksi naiset ovat alttiimpia pelolle. Jotain biologisia eroja saattaa ollakin, sillä FinnBrainin pilottitutkimuksessa havaitsimme, että raskausaikana äitien ja isien pelko vaihteli eri tavalla. Nyt olemme analysoimassa koko kohortin tuloksia ja väitöskirjatutkijamme Outi Hagqvist lähtee esittelemään niitä tuloksia maailman suurimpaan hammaslääketieteen kongressiin San Franciscoon maaliskuussa. Pilottitutkimuksen tuloksia hän esitteli jo kaksi vuotta sitten Bostonissa.

Hammashoitopelon yhteydestä mielialaan ja elämän tilanteisiin on myös jo raportoitu tuloksia kansainvälisillä foorumeilla. FinnBrain-pilottitutkimuksen mukaan masennus, ahdistus ja elämäntilanteet vaikuttavat eri tavoin äitien ja isien hammashoitopelkoon. Outin tulokset Dubrovnikin kongressissa herättivät myös kansainvälisten alan tutkijoiden psykologian tohtoreiden Jason Armfieldin (kuvassa) ja Sarah Bakerin mielenkiinnon ja pohdintaa siitä, mitä voisi olla asian taustalla. Asiaa on pohdittu myös Skotlannissa professoreiden Ruth Freeman (Dundeen yliopisto) ja Gerry Humphris (St. Andrewsin yliopisto) kanssa. Ruth on hammaslääkäritaustainen psykoanalyytikko ja Gerry terveyspsykologian professori, joka tutkii paljon myös viestintää. Hän on myös kehittänyt käyttämämme pelkomittarin, jota on käytetty useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Kuten kuvasta näkyy, hammashoitopelon tutkimus vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Tutkimuksen tekemisessä kiinnostavinta on usein se, kun ”vallitseva totuus” horjuu. Anni havaitsi, että monissa aiemmissa tutkimuksissa raportoitu äidin ja lapsen hammashoitopelon välinen yhteys saattoikin selittyä sillä, että pelkoa oli arvioinut molempien osalta äiti. Kun asiaa kysyttiin erikseen lapsilta ja vanhemmilta, ei yhteys ollutkaan niin vahva eivätkä perheenjäsenet edes oikein tienneet toistensa pelosta. Pelko kyllä välittyy jotenkin perheen sisällä, mutta mekanismi on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä oppiminen. Iso kysymys onkin, miksi jotkut ovat alttiimpia pelolle kuin toiset. Tätä tarkempaa tietoa hammashoitopelon välittymisestä joudumme vielä hetken odottamaan, kunnes FinnBrain-lapset ovat vähän kasvaneet.

Satu Lahti, professori
Mimmi Tolvanen, dosentti