Vauvaiän lastenlääkärikäyntien neljä tapahtumarikasta vuotta

Yksi ensimmäisten joukossa käynnistetyistä FinnBrainin osatutkimuksista eli vauvaiän lastenlääkärikäynnit on saatu onnistuneesti päätökseen. Työpareinani lääkärit, opiskelijat ja tutkimushoitajat ahkeroivat vanhempien ja lasten kanssa hurjat 700 tutkimuskäyntiä kasaan! Ensimmäinen kymmenen viikon ikäinen vauva tuli FinnBrainin tutkimusvastaanotolle lokakuussa 2012. Viimeinen 14 kuukauden ikäinen taapero kävi antamassa tutkimusnäytteensä helmikuussa 2017. Näiden ikäpisteiden välissä lapset kävivät myös kuuden kuukauden iässä sairaanhoitajan vastaanotolla, jonka sisältö oli muutoin näytteenottoineen sama kuin lääkärikäynneilläkin. Näitäkin käyntejä tehtiin yli 200. Kuluneiden reilun neljän vuoden aikana ehti sattua ja tapahtua niin paljon, että ne ansaitsevat tulla hiukan muistelluksi.

Näillä tutkimuskäynneillä lapsilta ja äideiltä kerättiin valtavat määrät biologisia näytteitä. Äidit antoivat seeruminäytteen lapsen ollessa kymmenen viikon ikäinen. Lapsilta kerättiin kymmenen viikon, kuuden kuukauden ja 14 kuukauden ikäpisteissä seeruminäytteen lisäksi myös kaksi erilaista RNA-verinäytettä, kokoverinäyte DNA-tutkimuksia varten, nenänielunäyte virusanalyyseihin, viisi sylkinäytettä kortisolitutkimuksiin sekä kakkanäyte suolistomikrobiston koostumuksen selvittämiseksi. Yhtenä vuonna 14 kuukauden ikäisiltä analysoitiin myös perusverenkuva kokoverinäytteestä. Parin viimeisen vuoden aikana äidit antoivat lisäksi äidinmaitonäytteen, josta myös analysoidaan monipuolisesti erilaisia aineita. Suurimman näytemäärän saimme sylki- ja nenänielunäytteistä, joita antoi yli 900 lasta. Erilaisia verinäytteitä saimme vaihtelevasti 550–660. Jos voisin, tarjoaisin jokaiselle perheelle vappumunkit, simat ja kahvit kiitokseksi näin huimasta osallistumisesta.

Vaikka verinäytteiden määrä kuulostaa paljolta, ne saatiin otettua samalla kerralla, yhdellä pistolla kyynärtaipeesta. Lisäksi lapsen iho puudutettiin taikarasvalla, että käynti olisi mahdollisimman miellyttävä. FinnBrainin henkilökunta ja vanhemmat käyttivät kaiken mielikuvituksensa ja vähäiset vapaat kätensä lelujen ja älypuhelinsovellusten kanssa, jotta lasten huomio saatiin muualle näytteiden ottamisen ajaksi. Näytteitä otettiin välillä malliksi jättinallelta ja monilta muilta leluilta pikkuautoja myöten. Myös minä ja äidit saimme näyttää usein mallia miten sylkinäytetikkua pureskellaan. Kerran jopa mukana oleva isosisko halusi antaa oman sylkinäytteensä ja rohkaisi pikkusisarustaan hihkaisemalla, että näytetikkuhan maistuu ihan mansikalta! Keinokuituinen näytepuikko maistui muiden mielestä lähinnä talouspaperilta.

Helpoimmillaan näytteitä otettiin äidin sylissä nukkuvalta lapselta. Vähän enemmän haastetta saimme erään vikkelän taaperon kanssa, jonka perään sain ampaista pitkin odotushuoneen käytävää hänen karattuaan sylkinäytetikun kanssa. Toinen pikkuinen pöristeli iloisesti sylkinäytteenoton ajan niin mallikkaasti, että sain kuivata ja pestä käsivartta kyynärpäähän asti jälkeenpäin.

Pyrimme aina siihen, että tutkimuskäynneistä olisi hyötyä ja iloa myös perheille, koska hehän tekevät tätä täysin vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Vuosien varrella vanhemmat ovatkin tentanneet kiitettävästi lääkäreitämme muun muassa lapsen kasvisruokavaliosta sekä rokotusten haitoista ja hyödyistä. Lääkärimme ovat ohjanneet perheitä jatkotutkimuksiin tarpeen mukaan tai merkinneet neuvolakorttiin tarpeellisia tietoja seuraavaa neuvolakäyntiä silmällä pitäen. Lapsen perusverenkuvasta vanhemmat saivat tulokset pian käynnin jälkeen sisältäen muun muassa lapsen hemoglobiiniarvon. Toivottavasti olemme olleet hyödyksi! Palaute on ollut positiivista ja olemme kuulleet, ettei lapsia ole meinannut saada leluja pursuavasta odotushuoneesta lähtemään kotiin, eli ainakin niitä on ollut riittävästi. Lisäksi useampikin äiti on sanonut, että kahdestaan lapsen kanssa puoli tuntia hiljaisessa tutkimushuoneessa oleminen on ollut rentouttavinta, mitä he ovat pitkään aikaan kokeneet, kun paikalla on piipahtanut vain sylkinäytteenottaja tasaisin väliajoin ja uudet lelut ovat viihdyttäneet lasta lattialla.

Alustavia tutkimustuloksiakin on jo saatu sitä mukaa kuin näytteitä on päästy analysoimaan, ja niitä on esitetty jo ulkomaillakin (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin). Tieteellisiä julkaisuja sekä esityksiä seuraaviin ulkomaisiin konferensseihin ollaan myös juuri kirjoittamassa. Selvitämme parhaillaan muun muassa sitä, vaikuttaako synnytyksen jälkeisen tehohoidon takia äidistä erossa oleminen vauvan kortisolin eritykseen eli stressinsäätelyyn niin, että vaikutus näkyisi vielä kymmenen viikon iässä. Yksi hiukan vastaava tutkimus on tehty keskosilla, mutta me tutkimme täysi-ikäisenä syntyneitä. Mielenkiintoisia tuloksia olemme saamassa myös raskaudenaikaisen stressialtistuksen vaikutuksista lapsen kortisolin eritykseen, kun lapsen sukupuoli ja nenänielun viruslöydökset otetaan huomioon. Immuniteetti eli vastustuskyky ja kortisoli säätelevät toinen toistensa toimintaa ja FinnBrain tuo uutta tietoa tähänkin aihepiiriin. Aineistojen tarkemmat analyysit jatkuvat ja tiedotamme tulevista julkaisuista aina myös perheille.

Lastenlääkärin vastaanotot eivät toki FinnBrainissä lopu tähän. Ensi syksynä aloitamme useita uusia tutkimuskäyntejä viisivuotiaille ja mukana on myös lastenlääkärin vastaanotto. Toivomme kovasti, että perheet osallistuvat näihinkin käynteihin yhtä innokkaasti, jotta menestyksekkäät tutkimukset saavat yhtä komean jatkon. Toivottavasti tapaamme siis jälleen!

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *