Joustavat aivot

Konferenssimatka Zürichiin 7.-9.9.2017

Kuten FinnBrain-blogissa aiemminkin on kerrottu, stressi vaikuttaa aivojen ja käyttäytymisen kehitykseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen eikä suoraviivainen (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin, 20.4.2017). Nykytietämyksen mukaan, lyhytaikaisesti stressi- ja kortisolialtistus keskushermostossa edistävät oppimista, kun taas pitkään tai liiallisissa määrin stressi saattaa heikentää aivojen muovautuvuutta ja edistää aivojen ikääntymistä. Aivojen muovautuvuus on tärkeää uusien asioiden oppimisen kannalta. Lapsuudessa ja nuoruudessa aivojen muovautuvuus on suurempaa, mutta siihen voi vaikuttaa myös elintavoilla lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Syyskuun alussa Zürichissä järjestettiin vuosittainen International Society of Psychoneuroendocrinology -tapaaminen. Järjestön tarkoituksena on tukea ja tuoda esille sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta psykoneuroendokrinologian saralta. Psykoneuroendokrinologialla tarkoitetaan tutkimusalaa, jossa tarkastellaan hormonitasojen vaihtelua suhteessa käyttäytymiseen. Konferenssissa käsiteltiin monipuolisesti muun muassa stressin ja stressihormoni kortisolin vaikutuksia aivojen kehitykseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Yhtä konferenssin symposiumia johti Linnea Karlsson, toinen FinnBrain-tutkimuksen johtajista. Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen alustavia tuloksia. Tuloksia oli esittelemässä neljä nuorta tutkijaa FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Karoliinisesta Instituutista Tukholmasta.

Paula Mustonen esitteli tuloksia koetun stressin ja hiuskortisolipitoisuuden välisestä yhteydestä. Hiuskortisoli mittaa elimistön kortisolitasoja usean kuukauden ajalta ja FinnBrain-tutkimuksessa se oli heikosti yhteydessä koettuun stressiin, ainoastaan joidenkin kyselyjen osalta. Saattaa siis olla, että äitien itse raportoimat psyykkiset oireet ja hiuskortisoli kertovat erilaisesta ilmiöstä. Toisin sanoen siis kaikki koettu stressi ei välttämättä heijastu elimistöön pitkäaikaisesti korkeampina kortisolipitoisuuksina.

Anna Aatsinki kertoi symposiumissa lapsen temperamentin ja suolistomikrobiston koostumuksen välisistä yhteyksistä. Tytöillä voimakkaampi pelkoreaktio oli yhteydessä vähäisempään suolistomikrobiston monimuotoisuuteen. Pojilla taas Bifidobakteerien – tunnettujen terveyttä edistävien bakteerien – suurempi pitoisuus oli yhteydessä positiiviseen emotionaalisuuteen, mikä aiempien tutkimusten mukaan ennustaa tulevaisuuden ulospäinsuuntautunutta temperamenttia.

Lastenlääkäri Laura Korhonen puhui äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen nenänielun rinoviruksen monimuotoisesta yhteydestä lapsen tapaan reagoida stressiin. Rinovirus on lasten yleisin flunssan ja hengityksen vinkumisen aiheuttaja, mutta lisäksi se on yhdistetty astman kehittymiseen. Toisaalta raskaudenaikaiselle stressille altistuneilla on todettu enemmän astmaa ja muita atooppisia sairauksia. Alustavissa tuloksissa huomattiin, että lapset, jotka olivat altistuneet stressille raskausaikana ja kantoivat nielussaan rinovirusta, reagoivat stressiin eri tavalla kuin muut lapset.

Pian väitöskirjansa valmiiksi saava Saara Nolvi esitteli yhteyttä äidinmaidon kortisolipitoisuuden ja äidin koetun stressin välillä. Tyttölasten äideillä, jotka raportoivat sekä erittäin paljon että vähän stressiä, on korkeampi maidon kortisolipitoisuus kuin äideillä, jotka raportoivat stressiä keskimääräisesti. Jälleen siis tulokset viittaavat siihen, että lapsen sukupuolella on vaikutusta löydösten ja varhaisen stressin välisiin yhteyksiin.

Symposiumin viimeisteli Wibke Jonas Karoliinisesta Instituutista, jonka aihe liittyi myös imetykseen. WHO suosittelee imetystä lapsen ensisijaiseksi ravitsemukseksi, jos siihen vain on mahdollisuus. Monet tekijät kuitenkin vaikuttavat imetykseen, sen aloitukseen ja kestoon. Tässä kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin erityisesti äidin masennuksen merkitystä imetykselle. Tutkijat havaitsivat, että äidin masennus oli yhteydessä lyhyempään imetyksen kestoon. Lisäksi he totesivat, että äidin oma geeniperimä muokkasi tätä yhteyttä. Tulokset korostavat vanhempien masennustilojen hoidon tärkeyttä.

Myös FinnBrain-tutkija Susanna Kortesluoma esitteli tuloksiaan liittyen lapsen tehohoitoon, äidin raskaudenaikaiseen stressiin ja lapsen myöhempään kortisolin eritykseen posterin muodossa. Stressille altistuneilla lapsilla oli hieman enemmän syntymän jälkeistä tehohoitoa kuin stressille altistumattomilla. Tämä ei kuitenkaan ollut yhteydessä lapsen kortisolin eritykseen.

Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen tuoreita tuloksia, vaikkakin vasta seuranta paljastaa, mikä merkitys raskauden- ja lapsuudenaikaisilla löydöksillä ja yhteyksillä on tulevan hyvinvoinnin kannalta. Toistaiseksi voimme ainoastaan pohtia aiempien tutkimustulosten pohjalta. Yhteydet stressin, ympäristön ja yksilön terveyden välillä ovat monimuotoisia ja niiden selvittämiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä ja pidempiaikaista seurantaa. FinnBrain-tutkimuksessa pyritään parhaalla mahdollisella tavalla selvittämään tätä monimuotoista yhteyttä.

Anna Aatsinki, väitöskirjatutkija

Den anpassningsbara hjärnan
Konferensresa till Zürich 7.-9.9.2017

Såsom det i FinnBrain-bloggen även tidigare berättats påverkar stress hjärnans och beteendets utveckling, men sambandet är varken entydigt eller lätt att förstå (Tidig stress påverkar inte alla, 20.4.2017). I dagens läge vet man att en kortvarig exponering av det centrala nervsystemet för stress och kortisol har en främjande effekt på inlärningen. Däremot är det möjligt att långvarig eller överdriven stress försämrar hjärnans formbarhet och försnabbar dess naturliga åldringsprocess. Hjärnans formbarhet är viktig med tanke på inlärningen av nya saker. I barn- och ungdomen är formbarheten större, men man kan påverka den även senare i livet genom sina levnadsvanor.

I början av september arrangerades det årliga International Society of Psychoneuroendocrinology -mötet i Zürich. Organisationens syfte är att stödja samt framföra både grund- och tillämpad forskning inom psykoneuroendokrinologins fält. Med psykoneuroendokrinologi menas den vetenskap som undersöker förändringar i den hormonella verksamheten och deras förhållande till beteendet. Under konferensen behandlades bland annat effekten av stress, och stresshormonet kortisol, på hjärnans utveckling samt på den helhetsmässiga hälsan.

Linnea Karlsson, en av FinnBrain-forskningens ledare, ledde ett av konferensens symposium. I symposiet presenterades forskningens preliminära resultat av fyra unga forskare från FinnBrain-forskningen och en från det Karolinska Institutet i Stockholm.

Paula Mustonen presenterade resultat om sambandet mellan subjektivt upplevd stress och koncentrationen av kortisol i håret. Med hjälp av hårkortisolet kan man mäta kortisolnivån i kroppen under en flera månader lång period. I FinnBrain-forskningen korrelerade hårkortisolet svagt med den upplevda stressnivån, samband hittades endast med några frågeformulär. Det är därför möjligt att de psykiska symptom som mödrarna rapporterat och hårkortisolet beskriver olika fenomen. Med andra ord reflekteras inte all upplevd stress nödvändigtvis som en långvarigt förhöjd kortisolkoncetration i kroppen.

Anna Aatsinki berättade i symposiet om sambandet mellan tarmflorans sammansättning och barnets temperament. Hos flickor hade en lägre mångfald i tarmfloran ett samband med en kraftigare rädsloreaktion. Hos pojkar däremot var en högre halt av Bifidobakterier, som är välkända hälsofrämjande bakterier, relaterade till positiv emotionalitet, vilket enligt tidigare forskning förutspår ett framtida utåtriktat temperament.

Barnläkaren Laura Korhonen berättade om moderns graviditetstida stress och förekomsten av Rhinovirus i barnets svalg samt det mångfacetterade sambandet mellan dessa faktorer och barnets egna framtida sätt att reagera på stress. Rhinovirus är den vanligaste orsakaren av förkyldning och pipande eller väsande andning bland barn, men viruset har även kopplats till en förhöjd risk för att utveckla astma. Å andra sidan har man konstaterat mera astma och atopiska sjukdomar hos barn som utsatts för moderns graviditetstida stress. De preliminära resultaten visade att barn som utsatts för graviditetstida stress, och var bärare av Rhinovirus, reagerade på stress på ett annorlunda sätt än övriga barn.

Saara Nolvi, som snart slutför sin doktorsavhandling, presenterade samband mellan modersmjölkens kortisolkoncentration och moderns upplevda stressnivå. Flickors mödrar, som rapporterade både väldigt höga och väldigt låga nivåer av stress, hade en förhöjd kortisolkoncentration i modersmjölken, jämfört med mödrar som rapporterade stressnivåer nära medeltalet. Resultaten tyder alltså igen på att barnets kön har en inverkan på sambandet mellan fynden och tidig stress.

Symposiet avslutades av Wibke Jonas från det Karolinska Institutet, vars ämne även det berörde amning. WHO rekommenderar amning som barnets primära födokälla alltid om det bara är möjligt. Det finns dock flera faktorer som inverkar på amningen och dess påbörjande samt varaktighet. I denna kanadensiska studie undersöktes speciellt inverkan av moderns depression på amningen. Forskarna upptäckte att moderns depression var relaterat till en kortare amningstid. Dessutom konstaterade de att moderns genom modifierade detta samband. Resultaten betonar vikten i att vårda föräldrars depressionstillstånd.

FinnBrain-forskaren Susanna Kortesluoma presenterade även hon resultat i form av en poster. Postern handlade om intensivvård av barn, moderns graviditetstida stress och barnets senare kortisolutsöndring. Barn som utsatts för stress löpte en något större risk att behöva intensivvård än de barn som inte utsatts för stress. Det fanns dock ingen koppling till barnets utsöndring av kortisol.

I symposiet presenterades FinnBrain-forskningens färska resultat i en tvärvetenskaplig miljö. Dock kommer först uppföljning att avslöja vilken inverkan fynd under graviditeten och barndomen har för det kommande välmåendet. Tills vidare kan man endast reflektera på basis av tidigare forskningsresultat. Sambanden mellan stress, omgivningen och individen är mångfacetterade och för att klarlägga dem behövs tvärvetenskapligt samarbete och uppföljning på lång sikt. I FinnBrain-studien strävar man efter att på bästa möjliga vis utreda detta mångfacetterade samband.

Anna Aatsinki, doktorand

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *