Lisää stressiä stressitutkimuksesta?

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Yhtenä tutkimusaiheena ympäristön vaikutuksista on raskaudenaikainen stressi. Koska stressi käsitteenä on lähes kaikille omakohtaisestikin jossain määrin tuttu, saattaa tämä ajatus herättää jopa lisää stressiä – saattaako juuri minun kokemani stressi raskausaikana vaikuttaa haitallisesti lapseni kehitykseen, ja jos tieto vain lisää tuskaa, miten ihmeessä tämän asian tutkiminen voisi auttaa vähentämään lapsille stressistä koituvaa haittaa?

Raskausajan ajatellaan valmistavan syntyvää lasta ympäröivään maailmaan ja on esimerkiksi ollut hyödyllistä, että lapsi, joka syntyy keskelle nälänhätää, on jo valmiiksi ohjelmoitunut ottamaan kaiken irti vähästä ravinnosta. Raskaudenaikaisen stressin osalta tämä ilmiö ei ole yhtä yksinkertainen. Tiedämme kuitenkin, että kaikki äidin kokema stressi raskausaikana ei suinkaan ole lapsen kehitykselle haitallista ja osassa tutkimuksia ”sopivasti” stressaantuneiden äitien lasten on todettu kehittyneen verrokkejaan nopeammin. Niissäkin tutkimuksissa, joissa yhteyksiä raskaudenaikaisen stressin ja lapsen kehityksen haasteiden välillä on havaittu, raskaudenaikaisen stressin vaikutus on varsin pieni ja muita kehitykseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Yksittäisen perheen kohdalla pelkän raskaudenaikaisen stressin vaikutuksista lapseen ei siis juuri voida edes puhua.

Kaikki lapset eivät ole yhtä alttiita äidin sellaisellekaan stressille, joka saattaisi toisenlaisissa olosuhteissa aiheuttaa riskejä kehitykselle. Lapsen kehitystä tutkittaessa myöskään harvoin voidaan suoraviivaisesti sanoa, että mikään kehityspiirre olisi ainoastaan hyvä tai huono; tutkijamme Saara Nolvi on aiemmin FinnBrainin blogitekstissään (Yksilölliset temperamenttipiirteet muovaavat jo vauvan kokemusmaailmaa) kuvannut orkidea- ja voikukkalapsia, joista orkidealapset ovat ikään kuin ohjelmoituneet herkemmiksi reagoimaan myöhempään ympäristöön niin, että parhaissa olosuhteissa he suorastaan kukoistavat, kun taas sinnikkäät voikukkalapset selviävät karuimmissakin olosuhteissa vähemmillä vaurioilla.

Vaikka yksilön kohdalla raskaudenaikaisen stressin vaikutukset ovatkin vähäisiä, on yhteiskunnallisesti tärkeää ymmärtää, millaisia vaikutuksia raskaudenaikaisella stressillä suurempia joukkoja tutkittaessa on, jotta tulevien vanhempien hyvinvointiin satsaaminen voidaan perustella. Nykyisillä, rajallisilla resursseilla on myös ehdottoman tärkeää osata tunnistaa ne perheet ja tilanteet, joiden kohdalla riskit lapsen kehitykselle ovat merkittävimmät, jotta esimerkiksi neuvoloissa osattaisiin kohdentaa apua juuri niille perheille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Lopuksi, kaikille huolestuneille: se, että mietit omakohtaisesti näitä asioita, kertoo jo paljon siitä, kuinka hyvä vanhempi olet. Lapsen näkökulman huomioon ottaminen ja hänen tarpeidensa pohtiminen ovat merkkejä sensitiivisestä eli lasta ymmärtävästä ja huomioivasta vanhemmuudesta, minkä taas tiedetään olevan lapsen kehitystä suojaava ja tukeva tekijä.


Paula Mustonen
lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, väitöskirjatutkija

 

Mera stress av stressforskning?

I FinnBrain-födelsekohortundersökningen undersöks miljöns och ärftlighetens inverkan på barnets utveckling. Ett forskningstema kring miljöns inverkan är stress under graviditeten. Då stress som begrepp i någon mån för de flesta är personligen bekant kan denna tanke t.o.m. väcka mera stress – kan månne just min upplevda stress inverka menligt på mitt barns utveckling, och om kunskapen endast ökar ångesten; hur i all världen skulle då forskning i ämnet kunna minska på de nackdelar som barn kan uppleva p.g.a. stress?

Man tänker sig att graviditeten förbereder det kommande barnet på den omgivande världen och det har t.ex. varit nyttigt, att ett barn som föds mitt i hungersnöd är färdigt programmerad att ta ut allt ur den minimala näringen. Gällande stress under graviditeten är detta fenomen inte lika enkelt. Vi vet ändå att all stress mamman upplevt under graviditeten inte alls är skadlig för barnets utveckling, och i en del studier har ”passligt” stressade mödrars barn visat sig utvecklas snabbare i jämförelse med andra. Även i de undersökningar där samband mellan stress under graviditeten och utmaningar i barnets utveckling har observerats, är effekten av stress under graviditeten mycket liten och det finns många andra faktorer som inverkar på utvecklingen. Hos enskilda familjer kan man alltså inte tala om endast inverkan av stress på barnet under graviditeten.

Alla barn är inte lika känsliga för sådan stress hos modern som under andra förhållanden kunde förorsaka risker för utvecklingen. Då man undersöker barns utveckling kan man sällan entydigt säga att något utvecklingsdrag skulle vara enbart bra eller dåligt; vår forskare Saara Nolvi har tidigare i sin FinnBrain bloggtext (De individuella temperamentsdragen formar redan spädbarnets upplevelsevärld) beskrivit orkidé- och maskrosbarn, av vilka orkidébarnen verkar vara programmerade för att känsligare reagera på den senare omgivningen så att de i de bästa förhållanden uttryckligen blomstrar; när å andra sidan de mer orubbliga maskrosbarnen klarar sig med mindre skador även i kargare förhållanden.

Fastän effekten på individnivå av stress under graviditeten är liten, är det samhälleligt viktigt att förstå vilka effekter stress under graviditeten har när större grupper undersöks, så att satsningar på blivande föräldrarnas välmående kan motiveras. Med de nuvarande, begränsade resurserna är det också av största vikt att kunna känna igen de familjer och de situationer där riskerna för barnets utveckling är mest betydande, så att man t.ex. vid rådgivningarna skulle kunna rikta hjälpen till just de familjer som behöver den mest.

Slutligen, till alla bekymrade: det att du själv funderar på dessa saker berättar redan mycket om hur bra förälder du är. Att ta barnets perspektiv i beaktande och att fundera på barnets behov är tecken på ett sensitivt föräldraskap, d.v.s. ett föräldraskap där man förstår och uppmärksammar barnet, vilket man igen vet att är en skyddande och stödande faktor för barnets utveckling.


Paula Mustonen
specialiserande läkare i barnpsykiatri, doktorand

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *