Kortisolin, aivojen ja hoivakäyttäytymisen mysteereiden äärellä Kalifornian auringossa

Kylmän ja lumisen helmikuun piristykseksi tarjoan kaikille pienen kurkistuksen aurinkoiseen Kaliforniaan, jonne matkustin kahden muun väitöskirjatutkijamme voimin syyskuun alussa. Osallistuimme Irvinessä konferenssiin, jonka järjesti jo 48. kerran International Society of Psychoneuroendocrinology (ISPNE). ISPNE:n toiminnan tarkoituksena on edistää tieteellistä tutkimusta hormoneista ja niiden vuorovaikutuksesta aivojen, kehon toimintojen ja käyttäytymisen kanssa sekä näiden kliinisistä sovelluksista.

Tämän vuoden teemana oli monimuotoisuus, terveys ja vastustuskyky. Aiheet pyörivät tällä kertaa tiiviisti kortisolihormonin ympärillä ja juuri siksi me kortisolin mysteereitä penkovat väitöskirjatutkijat Paula Mustonen (isien, äitien ja lasten hiuskortisolitutkimukset) ja minä (vauvojen syljen kortisolitutkimukset) osallistuimme erittäin korkein odotuksin konferenssiin. Konferenssissa käsiteltiin myös äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä vuorovaikutuksen uusimpia tutkimusmenetelmiä, joten mukaan lähti myös kolmas väitöskirjatutkijamme Eeva Holmberg. Eeva ja Paula saivatkin hienon tilaisuuden esitellä FinnBrain-tutkimusta omissa suullisissa esityksissään.

San Franciscon merileijonatkin ymmärtävät sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden ja nauttivat syyskuisesta auringon paisteesta isolla joukolla. 

Eeva kertoi kehityspsykologisessa osatutkimuksessa käyttöön ottamastamme uudesta tutkimusmenetelmästä, jolla arvioidaan äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta suhteessa vauvaan. Teemme tätä yhteistyössä kalifornialaisen tutkimusryhmän kanssa ja olemme vertailleet menetelmän tuottamia tuloksia amerikkalaisten vastaaviin tuloksiin. Äidin lapseensa suuntaamien signaalien, kuten puheen ja kosketuksen (kuulo- ja tuntoaistimus lapsessa), oletetaan olevan yhteydessä lapsen aivojen kehittymiseen. Vauvan aivojen kasvaessa ja kehittyessä uusia hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä syntyy ja kuolee valtavalla nopeudella eli aivot muovautuvat ympäristönsä vaikutuksesta. Yksi mielenkiintoinen ympäristötekijä on vuorovaikutus vanhemman kanssa.

Äidin hoivaavien signaaleiden (esimerkiksi kosketus, leikitys ja juttelu) ennustettavuus vauvan näkökulmasta on mahdollisesti yksi tärkeä suojaava tekijä lapsen tunteidensäätelyn kehityksessä. Ennustettavuutta tutkitaan tutkimuskäynneillä videoiduista äidin ja vauvan vuorovaikutustilanteista, joissa he leikkivät yhdessä. Tällainen hoivasignaalien ennustettavuuden tutkimus on täysin uudenlainen tapa tarkastella äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan vielä lisää. Menetelmä on jo tuottanut lupaavia ja samankaltaisia tuloksia suomalaisessa ja kalifornialaisessa aineistossa. Yhteyksiä on löytynyt muun muassa äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden ja lapsen itsesäätelykyvyn välillä.

Paulan esitys käsitteli äidin raskausajan masennusoireilun ja hiuskortisolitasojen yhteyttä vauvojen aivokurkiaisen rakenteeseen, joka on aivopuoliskoja yhdistävä hermoratakimppu syvällä aivojen sisällä. Maailmalla tutkitaan paljon äitien raskausajan mielialaoireilun yhteyksiä lapsen kehitykseen ja äidin raskaudenaikaisia kortisolitasoja pidetään yhtenä mahdollisena välittävänä tekijänä. Äidin kortisolin eritys muuttuu jo itse raskauden takia muun muassa istukan vaikutuksesta ja kortisoli säätelee monin tavoin sikiön kehitystä, kuten aivojen ja keuhkojen kypsymistä. Vaikka kortisolitasoihin vaikuttavat myös monet erilaiset stressaavat tilanteet, sen yhteys mielialaoireiluun ei ole selkeä.

Tutkimustemme perusteella vaikuttaisikin siltä, ettei masennusoireilu tai äidin kortisolitasot kumpikaan yksinään selitä vaihtelua aivokurkiaisen rakenteessa, mutta molempien yhteisvaikutuksella näyttäisi olevan yhteys lapsen aivokurkiaisen rakenteiden kypsymisnopeuteen. Havaittu yhteys on kuitenkin varsin pieni ja hyvin monet tekijät yhdessä vaikuttavat sikiön aivojen kehitykseen. On myös tärkeää huomioida, että tutkimusnäyttö siitä, mitä hyötyjä ja haittoja nopeammasta tai verkkaisemmasta kehityksestä aivojen toiminnan kannalta on, on vielä vähäistä. Todennäköisesti molempiin vaihtoehtoihin voi liittyä lapsen kannalta myös etuja riippuen elinympäristöstä ja muista elämän tapahtumista. Lisäksi lapsen aivot muuttuvat paljon joka tapauksessa kehityksen aikana. Aivotutkimuksessa haasteena on myös aina arvioida mitkä havaitut eroavaisuudet ovat todellisuudessa yhteydessä aivojen toimintaan ja siten lapsen kehitykseen, sillä osa näistä eroista on merkityksettömiä. Vaaditaan vielä paljon tutkimusta, jotta opimme ymmärtämään minkälaiset tekijät ja niiden yhdistelmät vaikuttavat sikiön ja vauvan kehityksen eri osa-alueisiin.

FinnBrainin vahvuus onkin siinä, että pystymme seuraamaan lasten kehityspolkuja monipuolisesti eri osatutkimuksissamme muun muassa aivokuvantamisella, hormonimittauksilla ja psykologisilla menetelmillä ja yhdistämään hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä liittämällä eri osatutkimusten tuloksia toisiinsa. Tutkimamme ilmiöt eivät ole yksinkertaisia eivätkä aivot, hormonit, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja ympäristön eri osaset toimi toisistaan eristyksissä, vaan kaikki nämä vaikuttavat verkoston lailla toinen toisiinsa. Aikaisemmat vuosikymmenten saatossa tehdyt usein ristiriitaisiltakin tuntuvat havainnot voivat osittain selittyä sillä, että näitä eri osa-alueita ei ole pystytty yhdistämään tutkimuksissa. Tutkimushankkeet keskittyvät usein perinteisesti vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen, koska jo sekin on haastavaa. Kun koko paletista pystyy valaisemaan vain osan kerrallaan, on selvää, että tuloksetkin ovat vajavaisia ja riippuvat siitä, mitä osia on milloinkin tutkittu. FinnBrain pyrkii vastaamaan haasteeseen tutkimalla ilmiöitä laajemmalla paletilla ja ottamaan mahdollisimman ison osan ihmismielen ja kehon verkostosta huomioon ja lisäksi vielä ympäristönkin. Vaikka olemme jo saaneet paljon aikaan, työtä on vielä hurjasti jäljellä. Siksipä toivomme, että perheet jatkavat samalla innolla yhteistyötä meidän kanssamme seuraavat vuodet ja vuosikymmenet näiden mysteerien parissa. Yhteistyöllä voimme löytää vaikka mitä!

biotieteilijä Susanna Kortesluoma, psykologi Eeva Holmberg ja lääkäri Paula Mustonen
FinnBrainin väitöskirjatutkijat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *