Uni raskauden aikana

Uniongelmat ovat yleisiä raskauden aikana, ja niillä on tapana vaikeutua raskauden edetessä. Merkittävä osa raskaana olevista ei saa riittävästi unta. Erään tutkimuksen mukaan jopa 88 prosenttia raskaana olevista raportoi unihäiriöistä, ja ne olivat pahimmillaan kolmannella raskauskolmanneksella. Osa univaikeuksista selittyy raskauden aiheuttamilla fyysisillä ja psyykkisillä muutoksilla, mutta myös erityisiä unihäiriöitä, kuten unenaikaisia hengityshäiriöitä tai levottomat jalat -oireyhtymää, voi ilmetä raskauden aikana. Unihäiriöt ovat niin tyypillisiä raskauden aikana, että niitä on pidetty siihen normaalisti kuuluvana. Tästä syystä naiset eivät niitä usein tuo esille, eikä suuri osa terveydenhoitajista tai lääkäreistä kysy oireista. Myös tutkimus aiheesta on vielä vähäistä.

Muutokset naissukupuolihormonipitoisuuksissa raskauden aikana ja normaaliraskauteen kuuluvat vaivat liitetään univaikeuksien syntyyn. Kuitenkin useat muutkin tekijät myötävaikuttavat unihäiriöiden kehittymiseen, yleisimpinä ikä, ylipaino, etninen tausta, sosioekonominen tausta, taloudellinen tilanne, psyykkinen tila ja erilaiset sairaudet.

Tavanomaisimpia raskaudenaikaisia uniongelmia ovat nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset ja heikentynyt unen laatu. Unen pituus usein lyhenee, mikä kompensoidaan ottamalla päiväunia, jos siihen on mahdollisuus. Syynä niihin ovat usein selkäkivut, tihentynyt yöllinen virtsaamistarve, sikiön liikkeet, supistukset ja kasvavan kohdun aiheuttama rajoitus nukkuma-asennoissa. Nämä kaikki johtavat usein aamu- ja päiväväsymykseen, joilla saattaa olla vaikutusta suorituskykyyn ja elämänlaatuun. Viime aikoina on saatu lisääntyvää näyttöä siitä, että raskaudenaikaisilla unihäiriöillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia sekä äitiin että syntyvään lapseen.

FinnBrain-tutkimuksen unitutkimusosio selvittää äidin raskauden ja lapsivuodeajan unihäiriöiden esiintyvyyttä. Ennen varsinaisen tutkimuskohortin keräystä kerättiin pilottitutkimusaineisto. Tässä osatutkimuksessa oli mukana 78 äitiä, joilta oli käytettävissä riittävät tiedot unen raskaudenaikaisten muutosten selvittämiseksi. Tutkimustuloksena oli selvä uniongelmien lisääntyminen raskauden edetessä: nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset, liian aikainen aamuherääminen ja kuorsaus lisääntyivät. Kun 6 prosenttia tutkittavista ilmoitti unen laatunsa olevan huono toisella raskauskolmanneksella, oli se kolmannella raskauskolmanneksella huono 15 prosentilla. Sen sijaan unen pituus pysyi tutkimuksen kuluessa tasaisena. Yllättävänä tuloksena oli, että unihäiriöiden seuraamukset, aamu- ja päiväväsymys, eivät lisääntyneet. Tämä saattoi johtua väsymyksen suuresta esiintyvyydestä jo toisella kolmanneksella: 23 prosenttia naisista koki aamuväsymystä, 24 prosenttia päiväväsymystä ja 14 prosenttia nukkui päiväunia ainakin kaksi kertaa viikossa. Toinen selitys löydökselle saattoi olla raskaana olevan naisen hyvä uniongelmien hallintamekanismi.

Jatkossa olemme siirtymässä varsinaisen tutkimuskohortin aineiston pariin. Kohortin laajalla tutkimusaineistolla voimme varmistaa pilotissa saamiamme tutkimustuloksia. Selvitämme myös unihäiriöiden ja mielialaoireiden, eli masennus- ja ahdistuneisuusoireiden, yhteyksiä. Lisäksi selvitämme lisäävätkö äidin unihäiriöt raskaudenaikaisten komplikaatioiden (korkea verenpaine, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, ennenaikainen synnytys) tai synnytyskomplikaatioiden riskiä. Unenlaatukysymyksiä on myös selvitetty puolisoilta. Aikaisemmin tutkimukset puolison raskauden ajan unen muutoksista ovat vähäisiä, joten tämä tutkimus tuottaa täysin uutta tietoa asiasta.

Päivi Polo, LT, dosentti, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, TYKS naistenklinikka

Sömnen under graviditeten

Sömnproblem är vanliga under graviditeten, och de har en tendens att försvåras då graviditeten framskrider. En betydande del av de gravida får inte tillräckligt med sömn. Enligt en viss undersökning rapporterade t.o.m. 88 % av de gravida om sömnstörningar, och de var som värst under den sista tredjedelen av graviditeten. En del av sömnsvårigheterna kan förklaras med de fysiska och psykiska förändringarna under graviditeten, men också specifika sömnstörningar såsom störningar i andningen under sömnen eller rastlösa ben- syndrom kan uppstå under graviditeten. Sömnstörningar är så vanliga under graviditeten, att man har ansett dem normalt höra till graviditeten. Av den här anledningen för kvinnor dem sällan fram, och en stor del av hälsovårdarna eller läkarna frågar inte heller efter symtomen. Även forskning i ämnet är ännu småskalig.

Förändringarna i halterna av kvinnliga könshormoner under graviditeten och de till en normal graviditet relaterade besvären kopplas samman med uppkomsten av sömnsvårigheter. Ändå samverkar också många andra faktorer till att sömnstörningar utvecklas, såsom de vanligaste: ålder, övervikt, etnisk bakgrund, socio-ekonomisk bakgrund, ekonomisk situation, psykiskt tillstånd och olika sjukdomar.

De mest allmänna sömnproblemen under graviditeten är insomningsproblem, uppvaknande under natten och försämrad sömnkvalitet. Sömnens längd blir ofta kortare, vilket kompenseras med tupplurar om möjlighet till det finns. Orsakerna till sömnproblemen är ofta ryggont, ökat behov av att kissa under natten, fostrets rörelser, sammandragningar och den begränsning av sovställningen som den växande livmodern förorsakar. Allt det här leder ofta till morgon- och dagströtthet, som kan påverka prestationsförmågan och livskvaliteten. Under den senaste tiden har man fått ökat bevis på att sömnstörningar under graviditeten kan ha skadliga effekter på såväl mamman som det väntade barnet.

Då vi undersökte sömnen under graviditeten med material från FinnBrains pilotundersökning konstaterade vi att all slags sömnstörningar, dvs. insomningsproblem, uppvaknande under natten, för tidigt uppvaknande på morgonen och snarkning ökar under graviditeten. Trots att sömnproblemen ökar ökade inte tröttheten på morgonen eller under dagen. Detta kan beskriva naturens goda förmåga att kompensera sömnproblem. Vår undersökning grundar sig emellertid på pilotmaterialet, där deltagarantalet var rätt litet (78 mammor). I den närmaste framtiden kommer vi att utföra samma undersökning med det egentliga undersökningsmaterialet; det återstår att se om resultaten är de samma, speciellt med tanke på tröttheten. Frågor om sömnkvalitet har också ställts till makarna. Tidigare undersökningar om förändringar av sömnen under graviditeten hos maken är få, så den här undersökningen kommer att ge upphov till helt ny kunskap om saken.

Päivi Polo, MD, docent, specialistläkare i obstetrik och gynekologi, ÅUCS kvinnoklinik

FinnBrain-tutkimus tuottaa tietoa turkulaisista lapsiperheistä

FinnBrain-tutkimus on ainutlaatuinen monitieteisyydessään, mutta ennen kaikkea mittakaavassaan. Hieman yli 4 000 perhettä Turun seudulta ja Ahvenanmaalta on mukana tuottamassa arvokasta tietoa lapsiperheiden hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä raskausajasta alkaen. Kansainvälisesti merkittävän tiedon lisäksi aineisto tarjoaa myös oivallisen mahdollisuuden tuottaa paikallista tietoa alueellisen palvelujärjestelmän kehittämiseksi.

FinnBrain sai taannoin apurahan Turun yliopiston ja Turun kaupungin yhteisen Kaupunkitutkimushankkeen kautta. Tämän avulla on tarkoituksena kartoittaa neuvolapalvelujen käyttöön tietoja turkulaisen lapsiperheväestön raskausajan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä ja elintavoista sekä tarkastella alueellisia eroja edellä mainittujen tekijöiden suhteen. Tavoitteena on, että tuotetun tiedon pohjalta voidaan kehittää palveluja entistä enemmän lapsiperheiden tarpeita tukevaan suuntaan. Tutkimusraporttimme, jossa käsitellään tässä vaiheessa alkuraskautta, on valmistumassa lähiviikkoina, jonka jälkeen se julkaistaan myös FinnBrainin nettisivuilla (www.finnbrain.fi). Tässä kuitenkin hieman esitietoa raportista:

Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2012–2015 kyselylomakkeilla. Raskausviikolla 14, jolloin tutkimukseen osallistuvat vanhemmat ovat täyttäneet ensimmäiset kyselylomakkeet, on ollut mukana 1 522 turkulaista äitiä ja 981 heidän puolisoaan/lapsensa isää, mikä on huomattava määrä pikkulapsiperheiden vanhempia alueellisen tiedon tuottamisen pohjaksi!

Turussa toimii kaiken kaikkiaan 13 äitiysneuvolaa, ja FinnBrain-tutkimuksessa on mukana perheitä kaikista eri neuvolapiireistä. Suurin edustusosuus on Mäntymäen neuvolapiirin alueelta (noin neljännes kaikista turkulaisista osallistujista).

Tutkimukseen osallistuvista turkulaisista perheistä selvästi yli puolet on odottanut tutkimukseen osallistuessaan ensimmäistä lastaan ja noin neljännes toista lastaan. Hauskana yksityiskohtana voidaan todeta, että FinnBrainissä on mukana myös muutamia kymmeniä perheitä, joista on tutkimukseen lähtenyt mukaan perheen toinenkin lapsi! Tutkittavien äitien keski-ikä on tutkimuksen osallistumisen alkuhetkellä ollut 30,7 vuotta ja isien 32,1 vuotta.

Tutkittavat ovat alkuraskaudessa arvioineet tyytyväisyyttään elämän eri osa-alueisiin kymmenen senttimetrin mittaisen janan avulla. Janassa luku ”nolla” kuvasi täydellistä tyytymättömyyttä ja vastaavasti luku ”kymmenen” täydellistä tyytyväisyyttä arvioitavaan asiaan. Äitien ja isien arviot olivat hyvin samankaltaisia: alkuraskaudessa sekä odottavat äidit että isät olivat vähemmän tyytyväisiä omaan taloudelliseen tilanteeseensa, yleisimmän arvion ollessa molemmilla kuusi. Kuitenkin parisuhteeseen sekä fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan oltiin selvästi tyytyväisempiä (keskimääräisten arvojen ollessa sekä miehillä että naisilla kullekin edelliselle muuttujalle yhdeksän, kahdeksan ja yhdeksän).

Siihen, että taloustilanteeseen ollaan vähiten tyytyväisiä, vaikuttanee osaltaan tutkittavien kohtalaisen nuori ikä, jolloin koulutus- ja työurat ovat monella vasta aluillaan. Lisäksi osa vanhemmista on todennäköisesti vanhempainvapaalla, mikä voi osin heijastua taloudelliseen tyytyväisyyteen. Tyytyväisyyden havaitaan olevan sekä äideillä että isillä kohtalaisen vahvasti yhteydessä todelliseen tulotasoon; monet niistä henkilöistä, jotka kokevat eniten tyytymättömyyttä taloustilanteeseensa, ovat tosiasiassa myös pienituloisempia. Valtaosa niin äideistä kuin isistäkin on tyytyväisiä parisuhteeseensa sekä terveydentilaansa alkuraskaudessa. On tärkeää havaita mihin asioihin pikkulapsiperheissä ollaan tyytyväisiä, mutta toisaalta on tärkeää oppia ymmärtämään myös tekijöitä, jotka heikentävät tyytyväisyyttä sekä miettiä, miten esimerkiksi neuvolatyön avulla voidaan lisätä odottavien vanhempien hyvinvointia. Jatkossa näemme muuttuvatko arviot raskauden edetessä jollain tavalla.

Toivottavasti mahdollisimman moni on jaksanut pysyä mukana tutkimuksessa, sillä sen avulla voimme jatkaa tärkeän tiedon tuottamista lapsiperheiden hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä ja tuottaa paikalliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa esimerkiksi Turussa ja laajemmin Varsinais-Suomessa tehtävän päätöksenteon pohjaksi. Ensisijaisen tärkeää on tuottaa tietoa neuvolatyön tueksi, joka on Suomessa ainutlaatuista moneen muuhun maahan verrattuna.

Hyvää vuotta 2017 kaikille FinnBrain-perheille!

Eeva-Leena Kataja, psykologi, perhepsykoterapeutti, väitöskirjatutkija

FinnBrain-undersökningen producerar kunskap om barnfamiljer i Åbo

FinnBrain fick för en tid sedan ett bidrag via Åbo universitets och Åbo stads gemensamma “Stadsundersökningsprojekt”. Med hjälp av bidraget är det meningen att kartlägga de i Åbo bosatta barnfamiljernas fysiska och psykiska hälsa och levnadsvanor under graviditeten samt att granska regionala skillnader i de nämnda faktorerna. Informationen kommer att ställas till mödrarådgivningstjäsnternas förfogande. Målsättningen är att med den erhållna kunskapen som grund kunna utveckla servicen ännu mera med inriktning på barnfamiljernas behov av stöd. Här kommer lite preliminära uppgifter om en undersökningsrapport som blir klar inom en snar framtid:

Undersökningsmaterialet har samlats under åren 2012-2015 med frågeformulär. Vid graviditetsvecka 14, då de föräldrar som deltar i studien har fyllt i de första frågeformulären, har 1522 Åbo-mammor och 981 av deras makar/barnets far deltagit. Som grund för att producera regional kunskap är detta ett aktningsvärt antal småbarnsföräldrar!

I Åbo verkar allt som allt 13 mödrarådgivningar, och familjer från alla rådgivningsdistrikt deltar i FinnBrain-undersökningen. Den största representationen kommer från Tallbackens-rådgivningsdistrikt (ca en fjärdedel av alla deltagare i Åbo).

Klart mer än hälften av de i undersökningen deltagande, i Åbo bosatta familjerna har väntat sitt första barn när de deltagit i undersökningen och ca en fjärdedel sitt andra barn. Medelåldern för de undersökta mammorna har då de påbörjat sitt deltagande i
undersökningen varit 30,7 år och för papporna 32,1 år.

De undersökta har i början av graviditeten bedömt hur nöjda de är med livets olika delområden. Mammornas och pappornas bedömningar var mycket likartade: i början av graviditeten var både mammorna och papporna mindre nöjda med sin egen ekonomiska situation. Ändå var man klart mera nöjd med både det fysiska och det psykiska
hälsotillståndet, samt med parförhållandet.

Det är viktigt att notera vilka saker man bland småbarnsfamiljer är nöjda med, men å andra sidan är det också viktigt att lära sig förstå de faktorer som minskar tillfredsställelsen samt att fundera över hur man t.ex. med hjälp av rådgivningsarbetet kan öka de väntande föräldrarnas välmående. I fortsättningen får vi se om bedömningen förändras på något sätt när graviditeten fortskrider.

Med hjälp av undersökningen kan vi fortsätta att producera viktig kunskap om barnfamiljers välmående, om faktorer som påverkar välmåendet, samt producera på den lokala undersökningen baserad kunskap för beslutsunderlag t.ex. i Åbo och mera allmänt i Egentliga Finland. Det är i första hand viktigt att producera kunskap till stöd för rådgivningsarbetet, vilket i Finland är unikt i jämförelse med många andra länder.

Alla FinnBrain-familjer önskas ett gott år 2017!

Eeva-Leena Kataja, psykolog, familjeterapeut, doktorand

Digiaikanakin tarvitaan livetapaamisia

FinnBrain-hankkeessa on osalta tutkittavista kerätty hiusnäytteitä pitkäaikaisen kortisolitason määrittämiseksi. Kortisoli on stressinsäätelyn kannalta tärkeä hormoni ja tavoitteemme on selvittää, miten tämän hormonin toiminta on yhteydessä vanhemman raskaudenaikaiseen hyvinvointiin sekä lapsen myöhempään kehitykseen. Haluaisinkin heti tässä blogin aluksi lämpimästi kiittää kaikkia tutkittavia, jotka ovat luovuttaneet hiuksiaan tähän tarkoitukseen!

Väitöskirjaopiskelijamme Paula Mustonen ja Susanna Kortesluoma olivat jo aikaisemmin vierailleet professori Nuno Sousan johtamassa tutkimuskeskuksessa Bragassa, Minhon yliopistossa Portugalissa (katso blogiteksti Hiuksia halkomassa Portugalissa). Nyt oli myös meidän varttuneempien tutkijoiden aika lähteä neuvottelemaan yhteistyön jatkosuunnitelmista ja katselemaan alustavia tuloksia. Vaikka Skypet ja muut viestimet tekevätkin kansainvälisen yhteistyön nykyään hyvin helpoksi, ei mikään korvaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Tutkimusaineiston tarkastelukin on tehokkaampaa, kun oikeasti istutaan saman tietokoneen ääressä ja monien asioiden edistäminen sujuu paremmin keskustellen kuin vaikkapa sähköpostitse. Maailman digitalisoituminen ei siis poista aidon vuorovaikutuksen tarvetta tutkimustyössäkään.

Heti vierailumme aluksi osallistuimme Minhon yliopiston Neuroscience Research Domainin (NeRD) järjestämään Neuroscience Retreat -tapahtumaan hieman Bragan ulkopuolella. Kyseessä on sikäläinen neurotieteen tutkijoiden seminaariviikonloppu, jossa pääsee kuulemaan hyvin monipuolisesti uutisia alan tutkimuksista niin perustutkimuksen kuin kliinisen, soveltavan tutkimuksenkin osalta. Seminaariin liittyi myös illanvietto, jossa karaokella oli merkittävä rooli ja jouduimme – tai pääsimme – tämän kautta esittelemään suomalaista musiikkia muille osallistujille.

NeRD-tapahtuman jälkeen FinnBrainin johtaja professori Hasse Karlsson esitteli hankettamme Minhon yliopiston luentosarjassa ja saimme vastata moniin innostuneisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Vastaavan tutkimusaineiston kerääminen ei ole mahdollista kovin monessa maailman kolkassa ja suomalaisten tutkittavien halukkuutta osallistua sitoutuneesti uuden tiedon tuottamiseen ihailtiin kovasti. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on parhaimmillaan juuri tätä: kukaan ei voi enää yksin tehdä tai osata kaikkea, vaan tieto lisääntyy varmimmin erikoisosaamisten yhdistämisen kautta. Tärkeää on myös löytää ne ihmiset ja asiantuntijat, joiden kanssa työskentely sujuu joustavasti ja hyvässä tunnelmassa. Yksi tällainen ryhmä ovat portugalilaiset isäntämme. Tästä on hyvä jatkaa.

Dosentti Linnea Karlsson

Även i den digitala tidsåldern behövs live-möten

I FinnBrain-projektet har man hos en del av deltagarna samlat in hårprover för att mäta den långvariga kortisolhalten. Kortisol är ett viktigt hormon för stressreglering, och vår målsättning är att klargöra vilket samband detta hormons funktion har med förälderns
välmående under graviditeten och med barnets senare utveckling.

Våra doktorander Paula Mustonen och Susanna Kortesluoma har redan tidigare besökt det av professor Nuno Sousa ledda forskningscentret Braga vid Minho universitet i Portugal. Nu var det också tid för oss äldre forskare att åka för att förhandla om planen för fortsatt
samarbete och för att se på de preliminära resultaten. Fastän Skype och andra medier nuförtiden gör det internationella samarbetet mycket lätt, finns det inget som ersätter möten ansikte mot ansikte. Granskningen av undersökningsmaterialet är också mera effektiv, när man på riktigt sitter vid samma dator och många saker framskrider bättre genom diskussion än låt säga via e-post. Världens digitalisering tar alltså inte bort behovet av äkta växelverkan ens i forskningsarbetet.

FinnBrains ledare professor Hasse Karlsson presenterade vårt projekt i en föreläsningsserie vid Minho universitetet och vi fick svara på många entusiastiska frågor och kommentarer. Insamlingen av ett motsvarande undersökningsmaterial är inte möjlig i så många hörn av världen och man beundrade mycket de finländska deltagarnas villighet
att engagera sig i undersökningen för att få fram ny kunskap. Internationellt forskningssamarbete är som bäst just detta: ingen kan längre ensam göra och kunna allting, utan kunskapen ökar säkrast genom att förena specialkunnanden. Det är också viktigt att hitta de människor och experter med vilka arbetet löper smidigt och i en god
stämning. Våra portugisiska värdar är en sådan grupp. Härifrån är det bra att fortsätta.

Docent Linnea Karlsson

Joulutervehdys FinnBrain-tutkimuksesta

Vuosi 2016 on lopuillaan ja nuorimmatkin FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevat lapset ovat täyttäneet tämän vuoden aikana yhden vuoden. Ensimmäisten, pilottivaiheessa mukaan lähteneiden perheiden lapset ovat aloittaneet esikoulun ja heistä tulee ensi vuonna oikeita koululaisia. Suurkiitos teille kaikille, että olette mukana tutkimuksessa! Ilman teidän panostanne hankkeen toteuttaminen ei olisi mahdollista. Tutkimuksesta saadaan uutta ja lasten terveyden edistämisen kannalta tärkeää tietoa.

Ensimmäisen ikävuoden jälkeen kyselylomakkeita postitetaan harvemmin kuin raskaus- ja vauva-aikana. Tänä vuonna olemme ottaneet käyttöön uuden, neljän vuoden kyselylomakkeen. Ymmärrämme hyvin jos kyselylomakkeita jää joskus täyttämättä tai arjen kiireessä ei aina löydy ylimääräistä aikaa. Toivomme silti että pysytte mukana tutkimuksessa. Lomaketutkimus kattaa kaikki tutkimuksessa mukana olevat henkilöt ja on siksi tärkein tutkimusmuotomme. Kyselylomakkeiden avulla saamme tärkeää tietoa, jota voidaan soveltaa lasten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Osa perheistä on kutsuttu tutkimuskäynneille, joita järjestetään eri osatutkimusten puitteissa. Aivokuvantamisiin sekä neuropsykologisiin mittauksiin on osallistunut jo satoja lapsia tai heidän vanhempiaan. Tehdyt tutkimukset ovat kansainvälisestikin tarkasteltuina erittäin mittavia. Tutkimuksemme muuttuvat entistä ainutlaatuisemmiksi, kun samat perheet tulevat myöhemmin seurantamittauksiin.

Vuonna 2017 FinnBrain-kohortin ensimmäiset lapset täyttävät viisi vuotta, joka on lapsen kehityksen kannalta merkittävä virstanpylväs. Viiden vuoden ikään mennessä lapselle on kehittynyt monia tärkeitä oppimiseen, ajatteluun, käyttäytymiseen ja toiminnan ohjaukseen liittyviä taitoja ja ominaisuuksia, joiden ajatellaan vaikuttavan keskeisesti yksilön myöhempään hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Vuonna 2017 käynnistyvät FinnBrain-lasten viiden vuoden mittaukset. Mittaukset sisältävät kehityspsykologisen ja lasten terveyttä koskevan tutkimuksen. Tutkimuskäynti toteutetaan Teutorissa psykologin ja lastenlääkärin vetämänä. Käynti sisältää monia mielenkiintoisia tehtäviä, toimintoja ja leikkejä. Vanhemmat saavat käynnin yhteydessä palautetta ja tietoa oman lapsen sen hetkisestä yksilöllisestä kehityksestä ja toimintakyvystä. Tutkimukset aloitetaan pilottitutkimuksilla toukokuussa. Varsinaiset viiden vuoden tutkimuskäynnit käynnistyvät syksyllä 2017.

Julkaisemme uusia tutkimustuloksia vuoden 2017 aikana. Alla on esitetty tämän vuoden aikana saamiamme tutkimustuloksia. Tarkemmat tiedot tieteellisistä julkaisuista ja niiden tiivistelmät löytyvät myös kotisivuiltamme www.finnbrain.fi.

FinnBrain toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

 

FinnBrain-tutkimuksen tuloksia vuonna 2016

Pilottiaineistosta julkaistun tutkimuksen perusteella vauvan temperamenttipiirteet vaikuttavat äidin kokemukseen suhteestaan vauvaan. Vauvan ärtyvyys ennustaa ristiriitaisempaa kokemusta äiti-vauvasuhteesta, kun taas vauvan runsas hymyily ja tyyntyvyys ovat yhteydessä myönteisempiin kokemuksiin äidin ja vauvan suhteesta. Lapsen yksilölliset piirteet vaikuttavat siis ymmärrettävästi kokemuksiin vanhemmuudesta. Lisäksi olemme havainneet, että äidin raskauteen liittyvät ahdistusoireet ennustivat lapsen myöhempää taipumusta kielteisten tunteiden kokemiseen, etenkin pelon ilmaisuun ja hitaampaan tyyntyvyyteen. Raskauden aikana koettu voimakas stressi voi siis ennustaa lapsen reagointialttiutta. Tulevissa tutkimuksissamme selvitämme tarkemmin, näkyvätkö nämä piirteet joillain tavoin lapsen myöhemmässä kehityksessä. (Nolvi et al. 2016)

Äidin raskaudenaikaisen ahdistus- ja masennusoireilun on todettu olevan yhteydessä lapsen atopian, allergioiden ja astman esiintyvyyteen. Kuitenkaan emme tiedä, mikä biologinen mekanismi yhdistää psyykkisen kuormittuneisuuden ja atooppiset sairaudet. Tutkimuksessamme selvisi, että raskaudenaikainen masennus- ja ahdistusoireilu ovat yhteydessä kohonneisiin sytokiinipitoisuuksiin äidin veressä. Sytokiinit ovat tulehdusproteiineja, joiden poikkeava toiminta on aiemmin liitetty mm. atopian, allergioiden ja astman syntyyn. Tutkimus lisää ymmärrystämme sairauksista, niiden syntymekanismeista ja vaikutuksista elimistöömme, sekä ihmisestä psyykkis-fyysisenä kokonaisuutena. Tietoa voidaan soveltaa jatkotutkimuksissa ja tulevaisuudessa toivottavasti myös hoitomenetelmien kehittämisessä. (Karlsson et al. 2016)

Raskaudenajan unta tutkiessamme totesimme, että kaikenlaiset unihäiriöt eli nukahtamisvaikeus, yölliset heräämiset, liian aikainen aamuherääminen ja kuorsaus lisääntyivät raskauden aikana. Vaikka uniongelmat lisääntyivätkin, yllättäen aamu- ja päiväväsymys eivät lisääntyneet. Tämä saattoi kuvastaa luonnon hyvää kompensaatiokykyä uniongelmia vastaan. (Polo-Kantola et al. 2016) Tutkimuksemme tehtiin kuitenkin pilotti-aineistosta, jossa osallistujien määrä oli melko pieni. Olemmekin tekemässä lähitulevaisuudessa saman tutkimuksen varsinaisella tutkimusaineistolla: nähtäväksi siis jää, ovatko tulokset erityisesti väsymyksen suhteen samanlaiset.

Esitettyjen tutkimustulosten lähteet:

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Korja R, Huizink AC, Kataja EL, Karlsson H. Maternal prenatal stress and infant emotional reactivity six months postpartum. Journal of Affective Disorders 2016; 199, 163-70.

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Pajulo M, Tolvanen M, Karlsson H. Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 2016; 43: 13-23.

Karlsson L, Nousiainen N, Scheinin N M, Maksimow M, Salmi M, Lehto S M, Tolvanen M, Lukkarinen H, Karlsson H. Cytokine profile and maternal depression and anxiety symptoms in mid-pregnancy – the FinnBrain Birth Cohort Study. Archives of Women’s Mental Health 2016.

Polo-Kantola P, Aukia L, Karlsson H, Karlsson L, Paavonen J. Sleep quality during pregnancy: Associations with depressive and anxiety symptoms. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 2016.

 

Julhälsningar från FinnBrain-studien

År 2016 är på slutrakan och även de yngsta barnen som deltar i FinnBrain-undersökningen har fyllt ett år under det gångna året. Barnen i de första familjerna som deltog redan i pilotskedet har börjat i förskolan och nästa år blir de skolelever. Ett stort tack till er alla för att ni deltar i undersökningen! Utan er insats skulle projektet inte kunna genomföras. Genom undersökningen får vi ny information som är viktig för att främja barns hälsa.

Efter det första levnadsåret skickas frågeformulär mer sällan än under graviditets- och babytiden. I år har vi tagit ibruk ett nytt frågeformulär för föräldrar med fyraåringar. Vi förstår mycket väl att ett frågeformulär ibland glöms bort eller inte hinns med i en jäktig vardag. Vi hoppas att ni ändå fortsätter delta i undersökningen. Frågeformulärsundersökningen omfattar alla undersökningsdeltagare, vilket gör den till vår viktigaste undersökningsform. Frågeformulären ger oss viktig information som kan tillämpas för att förbättra välbefinnandet för barn och familjer.

En del av barnen har kallats till undersökningsbesök som ordnas inom ramen för olika delstudier. Hundratals barn eller deras föräldrar har redan deltagit i magnetundersökningar samt i neuropsykologiska mätningar. De genomförda undersökningarna är mycket omfattande även i internationellt hänseende. Undersökningarna blir än mer unika när samma familjer senare återkommer till uppföljningsundersökningar.

År 2017 fyller FinnBrain-kohortens första barn fem år, vilket är en betydande milstolpe i barnets utveckling. Vid fem års ålder har barnet redan utvecklat många viktiga färdigheter gällande inlärning, tänkande, beteende och exekutiva funktioner, vilka anses ha en betydande inverkan på individens välmående och funktionsförmåga senare i livet. År 2017 inleds FinnBrain-barnens femårsmätningar. Mätningarna omfattar en utvecklingspsykologisk undersökning och en undersökning om barnets hälsa. Undersökningsbesöket sker på Teutori under ledning av en psykolog och en pediatriker. Besöket omfattar många intressanta uppgifter, verksamheter och lekar. I samband med besöket får föräldrarna feedback och information om sitt barns individuella utveckling och funktionsförmåga vid den tidpunkten. Undersökningarna inleds med en pilotundersökning i maj. De egentliga femårsundersökningsbesöken inleds på hösten 2017.

Under 2017 kommer vi att publicera nya undersökningsresultat. Nedanför presenteras undersökningsresultat som vi fått under året. Mer uppgifter om vetenskapliga publikationer och resuméer av dem återfinns även på vår webbplats www.finnbrain.fi.

FinnBrain önskar er en god jul och ett gott nytt år 2017!

 

FinnBrain-studiens undersökningsresultat 2016

Enligt undersökningen som publicerats på basis av pilotmaterialet påverkar barnets temperamentdrag hur mamman upplever sin relation till barnet. Barnets irritabilitet förespår att mamma-barn-relationen upplevs motstridigare, medan den kopplas till positivare upplevelser om barnet ler ofta och är nöjt. Barnets individuella drag påverkar alltså, förståeligt nog, på hur föräldraskapet upplevs. Vi har även observerat att ångestsymptom hos mamman under graviditeten förespådde att barnet i ett senare skede hade anlag för att uppleva negativa känslor, i synnerhet för att uttrycka rädsla och lugna sig långsammare. Kraftig stress under graviditeten kan alltså förespå reaktionsbenägenhet hos barnet. I kommande undersökningar undersöker vi mer detaljerat om dessa drag på något sätt märks i barnets utveckling senare. (Nolvi et al. 2016)

Ångest- och depressionssymptom under mammas graviditet har konstaterats ha ett samband med atopi, allergier och astma hos barnet. Vi vet emellertid inte vilken biologisk mekanism som kopplar ihop den psykiska belastningen med atopiska sjukdomar. Av vår undersökning framgick att depressions- och ångestsymptom under graviditeten är kopplade till förhöjda cytokinhalter i mammans blod. Cytokiner är inflammationsproteiner. Tidigare har avvikande cytokinverksamhet kopplats samman med bl.a. benägenhet till atopi, allergier och astma. Undersökningen ökar vår förståelse för sjukdomar, mekanismerna som utlöser dem och hur de påverkar vår kropp samt om människan som en psykisk-fysisk helhet. Informationen kan tillämpas i vidare undersökningar och i framtiden förhoppningsvis också vid utvecklingen av vårdmetoder. (Karlsson et al. 2016)

Då vi undersökte sömnen under graviditeten konstaterade vi att alla slags sömnstörningar, dvs. insomningsproblem, uppvaknande under natten, för tidig uppvakning på morgonen och snarkning, ökar under graviditeten. Trots att sömnproblemen ökar, ökade inte tröttheten på morgonen eller under dagen. Detta kan beskriva naturens goda förmåga att kompensera sömnproblem. (Polo-Kantola et al. 2016) Vår undersökning grundar sig emellertid på pilotmaterialet, där deltagarantalet var rätt litet. I den närmaste framtiden kommer vi att utföra samma undersökning med det egentliga undersökningsmaterialet: det återstår att se om resultaten är de samma, speciellt med tanke på tröttheten.

Källor till presenterade undersökningsresultat:

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Korja R, Huizink AC, Kataja EL, Karlsson H. Maternal prenatal stress and infant emotional reactivity six months postpartum. Journal of Affective Disorders 2016; 199, 163-70.

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Pajulo M, Tolvanen M, Karlsson H. Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 2016; 43: 13-23.

Karlsson L, Nousiainen N, Scheinin N M, Maksimow M, Salmi M, Lehto S M, Tolvanen M, Lukkarinen H, Karlsson H. Cytokine profile and maternal depression and anxiety symptoms in mid-pregnancy – the FinnBrain Birth Cohort Study. Archives of Women’s Mental Health 2016.

Polo-Kantola P, Aukia L, Karlsson H, Karlsson L, Paavonen J. Sleep quality during pregnancy: Associations with depressive and anxiety symptoms. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 2016.

Kuka pelkää hammaslääkäriä?

Hammashoitopelko on valitettavan monelle suomalaisellekin tuttu asia. Vanhempi ikäpolvi muistelee paikkaa kamalaa: koulun hammashoitolaa, eivätkä hammashoidosta kerrotut kauhutarinat ole vieraita nuoremmillekaan sukupolville. Hammashoitopelkoa on tutkittu monissa maissa ja pelon yleisyys on hämmästyttävän samanlaista eri puolilla maailmaa. Noin joka toinen kertoo pelkäävänsä jonkin verran ja joka kymmenes niin paljon, että uskaltautuu hammaslääkäriin vasta kun särky tai vaiva käy sietämättömäksi.

Arkikokemuksissa hammashoitopelko on seurausta ikävistä hoitokokemuksista, mutta tutkimukset ovat antaneet vinkkiä siitä, että pelon syntymekanismit ovat paljon monimutkaisemmat. Pelko voi välittyä myös muiden kokemuksista – niistä kauhutarinoistakin. Taustalla voi olla myös biologiaan, psyykeen tai elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja. Aiemmat tulokset ovat perustuneet poikkileikkaustutkimuksiin, jolloin yhdestä mittauspisteestä saadusta tiedosta ei voida luotettavasti päätellä asioiden syy-seuraus-suhteita. Niihin pureutuminen vaatii FinnBrain-tutkimuksen kaltaista pitkää seurantatutkimusta.

Oppia ryhmämme on alusta asti hakenut kansainvälisiltä kentiltä. Aina ei tarvitse lähteä isomman meren taakse vaan joskus läntinen naapurimaamme riittää. Göteborgissa on järjestetty kaksi kertaa kansainvälinen hammashoitopelon tutkimuksen kongressi, jossa ydinryhmämme professori Satu Lahti, dosentti Mimmi Tolvanen sekä väitöskirjatyöntekijät Outi Hagqvist ja Anni Luoto ovat käyneet saamassa oppia. Kuvassa Outi ja Mimmi tilanteessa, jossa ei pelota hammashoito vaan se, kun kuljettaja Satu ilmoitti ajavansa laivan autoon.

Myös sukupuolten väliset erot hammashoitopelossa ovat hämmästyttävän samanlaisia eri kulttuureissa. Naiset ja tytöt pelkäävät hammashoitoa tutkimusten mukaan useammin kuin miehet ja pojat. Syyksi on ehdotettu joko sosiaalista painetta, jonka vuoksi miehet eivät tunnusta pelkäävänsä tai biologisia eroja, jonka vuoksi naiset ovat alttiimpia pelolle. Jotain biologisia eroja saattaa ollakin, sillä FinnBrainin pilottitutkimuksessa havaitsimme, että raskausaikana äitien ja isien pelko vaihteli eri tavalla. Nyt olemme analysoimassa koko kohortin tuloksia ja väitöskirjatutkijamme Outi Hagqvist lähtee esittelemään niitä tuloksia maailman suurimpaan hammaslääketieteen kongressiin San Franciscoon maaliskuussa. Pilottitutkimuksen tuloksia hän esitteli jo kaksi vuotta sitten Bostonissa.

Hammashoitopelon yhteydestä mielialaan ja elämän tilanteisiin on myös jo raportoitu tuloksia kansainvälisillä foorumeilla. FinnBrain-pilottitutkimuksen mukaan masennus, ahdistus ja elämäntilanteet vaikuttavat eri tavoin äitien ja isien hammashoitopelkoon. Outin tulokset Dubrovnikin kongressissa herättivät myös kansainvälisten alan tutkijoiden psykologian tohtoreiden Jason Armfieldin (kuvassa) ja Sarah Bakerin mielenkiinnon ja pohdintaa siitä, mitä voisi olla asian taustalla. Asiaa on pohdittu myös Skotlannissa professoreiden Ruth Freeman (Dundeen yliopisto) ja Gerry Humphris (St. Andrewsin yliopisto) kanssa. Ruth on hammaslääkäritaustainen psykoanalyytikko ja Gerry terveyspsykologian professori, joka tutkii paljon myös viestintää. Hän on myös kehittänyt käyttämämme pelkomittarin, jota on käytetty useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Kuten kuvasta näkyy, hammashoitopelon tutkimus vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Tutkimuksen tekemisessä kiinnostavinta on usein se, kun ”vallitseva totuus” horjuu. Anni havaitsi, että monissa aiemmissa tutkimuksissa raportoitu äidin ja lapsen hammashoitopelon välinen yhteys saattoikin selittyä sillä, että pelkoa oli arvioinut molempien osalta äiti. Kun asiaa kysyttiin erikseen lapsilta ja vanhemmilta, ei yhteys ollutkaan niin vahva eivätkä perheenjäsenet edes oikein tienneet toistensa pelosta. Pelko kyllä välittyy jotenkin perheen sisällä, mutta mekanismi on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä oppiminen. Iso kysymys onkin, miksi jotkut ovat alttiimpia pelolle kuin toiset. Tätä tarkempaa tietoa hammashoitopelon välittymisestä joudumme vielä hetken odottamaan, kunnes FinnBrain-lapset ovat vähän kasvaneet.

Satu Lahti, professori
Mimmi Tolvanen, dosentti

Maata palvellen FinnBrain-tutkimuksessa

Asevelvollisuuden voi nykyään suorittaa monella tapaa. Itse päätin suorittaa sen siviilipalveluksena FinnBrainissä syksystä 2015 kevääseen 2016. Tämä osoittautuikin nopeasti hyväksi valinnaksi. Päätökseeni vaikutti aikaisemmat opintoni tilastotieteessä. Tiesin että voin hyödyntää tilasto-osaamistani tutkimusprojektissa ja samalla nähdä miten laaja kohorttitutkimus käytännössä toimii. Minua kiinnostavat myös FinnBrainin tutkimuskysymykset ja itse asiassa nykyisin opiskelenkin pääaineena psykologiaa. Seuraavassa kuvailen hieman mitä tehtäviini siviilipalveluksessa sisältyi.

Enimmäkseen tein töitä tutkimusaineistojen parissa työstäen niitä analysoitavaan muotoon. Kokemus tilasto-ohjelmista on ollut välttämätöntä työn kannalta mutta osittain työtä on oppinut myös tekemällä. Omaa osaamista tilasto-ohjelmien käytöstä on saanut jakaa aika ajoin myös muulle tutkimusryhmälle, esimerkiksi pro gradu –tutkielmia tekeville opiskelijoille.

Tutkimusprojektissa postitetaan paljon kyselylomakkeita ja syntymäpäiväkortteja. Olin mukana tässä työssä viikoittain. Eri-ikäisten lasten vanhemmille postitetaan erilaiset lomakkeet ja jotta oikeat lomakkeet postitettaisiin oikeaan aikaan, on työ tehtävä huolellisesti. Muita työtehtäviä ovat olleet muun muassa kesätyöntekijöiden perehdyttäminen eri tehtäviin ja erilaiset siviilipalvelusmiehelle sopivat tutkimusta avustavat tehtävät.

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut oikein mukava, sivuten vahvasti tämänhetkistä koulutustani tilastotieteessä ja myös jatkoani psykologian opintojen parissa. Ei sovi myöskään unohtaa erittäin ainutlaatuista työporukkaa, jonka kanssa on ollut hauskoja hetkiä sekä toimistolla että sen ulkopuolella. Työni FinnBrainissä ei suinkaan loppunut siviilipalvelukseen, vaan sain jatkaa työtehtäviäni läpi kesän ja nyt syksyllä opintojen ohella.

Mukavaa joulun odotusta kaikille tutkimuksessa mukana oleville perheille!

Sasu-Petteri Paija, psykol. yo ja valtiot. yo

sasu

Vielä on kesää jäljellä

Psychiatry Summer School on tutkimuksemme johtajan, professori Hasse Karlssonin ja Turku Brain and Mind Centerin järjestämä vuosittainen konferenssi, jossa erityisesti nuoret väitöskirjatutkijat saavat esitellä projektejaan, harjoitella esiintymistaitojaan ja keskustella tutkimusaiheista ja -tuloksista. Tämä blogiteksti on tiivistelmä kesäkoulusta, joka pidettiin Paraisten Airisto Strand -hotellissa 8.-9. syyskuuta, ja missä oli mukana useita FinnBrain-ryhmän tutkijoita.

Mutta esittelen ensin itseni. Olen kaksi vuotta sitten Turun yliopistosta valmistunut lääkäri ja liityin FinnBrain-tutkimusryhmään pian valmistumiseni jälkeen. Tutkimusaiheenani on aleksitymia, joka tarkoittaa vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa ja -ilmaisussa. Tutkin myös oksitosiinia, nisäkkäillä esiintyvää hormonia, joka säätelee muun muassa synnytystä, imetystä sekä sosiaalista kiintymystä ja vuorovaikutusta. Itselleni konferenssi oli tänä vuonna erityisen jännittävä ensinnäkin, koska pääluennoitsijaksi oli saatu maailmanluokan oksitosiinitutkija USA:sta, professori Larry Young ja toiseksi, koska pidin ensimmäisen esitelmäni omasta tutkimusaiheestani.

psykiatrian-kesakoulu

Saavuimme paikalle torstai-aamuna. Airisto on paikkana upea ja ilma oli syyskuuksi todella kesäinen ja lämmin. Aamukahvin jälkeen siirryimme luentosaliin, jossa Larry Young aloitti ensimmäisenä luentonsa. Young puhui sosiaalisen kiintymyksen ja empatian aivomekanismeista erityisesti autismin kannalta. Young on tutkinut näitä mekanismeja ja oksitosiinia pääosin eläinmalleilla. Erityisen tärkeitä eläimiä oksitosiinitutkimuksen kannalta ovat olleet myyrät! Preeriamyyrä ja peltomyyrä ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, mutta samalla niiden elintavat eroavat hämmästyttävän paljon. Parittelun jälkeen preeriamyyrät muodostavat pysyvän elinikäisen ”parisuhteen”; ne suojelevat pesäänsä ja hoitavat jälkeläisensä yhteisvoimin, sekä pysyvät uskollisina jopa toisen kuoleman jälkeen. Peltomyyrä taas on vähemmän sosiaalinen otus, joka viihtyy yksin suurimman osan elämästään. Parittelun jälkeen osapuolet lähtevät omille teilleen ja naaraat hoitavat jälkeläiset yksin. Propsykiatrian-kesakoulu_2fessori Young oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka selvittivät aivomekanismeja myyrien pariutumiskäyttäytymisen taustalla. Nykyään tiedetään, että oksitosiini on keskeisimmässä roolissa parinmuodostuksen sekä hoivavietin taustalla, ja vaikuttaa myös ihmisillä kiintymyssuhteisiin ja sosiaalisuuteen.

 

By theNerdPatrol (prairie voles OMSI) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons

Youngin jälkeen oli väitöskirjatutkijoiden esitelmiä ja iltapäivällä pidin omani. Olin melkoisen hermostunut, koska esitelmäni sivusi samoja aiheita Youngin kanssa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa! Illalla oli vuorossa saunomista ja pulahdusta meressä! Seuraavana päivänä saimme kuulla muun muassa dosentti Linnea Karlssonin luennon kehityspsykologiasta ja -psykiatriasta neurotieteen näkökulmasta sekä Helsingin yliopiston professorin, Tiina Paunion luennon psykiatristen sairauksien geneettisistä mekanismeista. Jään innolla odottamaan seuraavan vuoden kesäkoulua, jolloin toivottavasti polveni tutisevat jo vähemmän esitelmää pitäessä!

jani_pienennetty

Jani Kajanoja, lääkäri, väitöskirjatutkija

Det finns ännu sommar kvar

Psychiatry Summer School är en årlig konferens som ordnas av vår ansvariga ledare för forskningen, professor Hasse Karlsson, och av Turku Brain and Mind Center. Under konferensen får speciellt de yngre doktoranderna presentera sina projekt, öva upp sin förmåga att uppträda och att diskutera sina forskningsområden och -resultat. Den här bloggtexten är ett sammandrag från sommarskolan, som hölls på hotell Airisto Strand i Pargas den 8-9 september, och där flera forskare från FinnBrain-gruppen deltog.

Men först presenterar jag mig själv. För två år sedan blev jag utexaminerad läkare från Åbo universitet och anslöt mig ganska snart efter min examen till FinnBrain-forskningsgruppen. Mitt forskningsämne är alexitymi, vilket betyder svårigheter att känna igen känslor och att uttrycka dem. Jag forskar också om oxytocin, ett hos däggdjur förekommande hormon, som reglerar bland annat förlossning, amning och även social anknytning och samspel.

Som huvudföreläsare vid sommarskolan var i år en oxytocin-forskare av världsklass, professor Larry Young. Han talade om den sociala anknytningens och empatins mekanismer i hjärnan, speciellt ur autismens hänseende. Young har huvudsakligen undersökt dessa mekanismer och oxytocin med djurmodeller. Sorkar har varit speciellt viktiga djur ur oxytocin-forskningshänseende! Professor Young var en av de första forskarna som redde ut hjärnmekanismerna bakom sorkarnas parningsbeteende. Nu för tiden vet man att oxytocin har en central roll bakom parbildningen samt bakom vårdinstinkten, den påverkar också människans anknytning och sociala förmåga.

Efter Young höll doktoranderna sina föredrag och på eftermiddagen höll jag mitt eget. Jag var rätt nervös, då mitt föredrag tangerade samma ämnen som Youngs. Nästa dag fick vi bland annat höra docent Linnea Karlssons föreläsning om utvecklingspsykologi och -psykiatri ur ett neurovetenskapligt perspektiv samt professor vid Helsingfors universitet Tiina Paunios föreläsning om de psykiatriska sjukdomarnas genetiska mekanismer. Jag väntar med iver på nästa års sommarskola, då mina knän hoppeligen skakar lite mindre när jag håller föredrag!

Jani Kajanoja, läkare, doktorand

Hiuksia halkomassa Portugalissa

Olemme kaksi FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevaa väitöskirjatutkijaa. Me molemmat tutkimme stressihormoni kortisolia, vaikkakin hieman eri näkökulmista. Susannan pääasiallisena tutkimusaiheena on stressireaktion tutkiminen vauvoilta sylkinäytteiden avulla. Paula tutkii niin vanhempien kuin lastenkin pitkäaikaista stressihormonitasoa hiusnäytteistä. Koska Paula on tutkijanuransa lisäksi lastenpsykiatriaan erikoistumassa oleva lääkäri, hän on erityisen kiinnostunut selvittämään kortisolipitoisuuksien yhteyksiä lasten kehitykseen. Olemme kertoneet tarkemmin omista tutkimusaiheistamme aikaisemmissa blogikirjoituksissamme (8.2.2016 ja 18.2.2016). Terveyden biotieteilijänä Susannalla on kokemusta monenlaisten laboratorioanalyysien tekemisestä erilaisista biologisista näytteistä. Yhdessä muodostamme toisiamme täydentävän kortisolitiimin, jonka työtehtävät ovat tämän kesän aikana osoittautuneet monipuolisemmiksi kuin olisimme ennalta osanneet arvatakaan!

Pitkäaikaisen stressihormonitason mittaaminen FinnBrain-tutkimuksen hiusnäytteistä tapahtuu konkreettisesti Pohjois-Portugalissa, Bragan kaupungissa, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Portosta koilliseen. Siellä sijaitsee Minhon yliopiston neurotieteiden yksikkö, jossa tehdään kansainvälisesti arvioituna erittäin korkeatasoista tutkimusta muun muassa eläinmallien avulla aivojen toiminnan valaisemiseksi – jopa ihan konkreettisesti, sillä yksikössä käytetään yhtenä tutkimusmenetelmänä niin kutsuttua optogenetiikkaa, jossa yksittäisiä aivosoluja voidaan aktivoida laservalon avulla ja saada siten niiden toiminnasta täysin uutta tietoa.

portugali_1

 

 

Minhon yliopisto, neurotieteiden yksikkö

 

 

 

Minhon yliopisto on yksi FinnBrain-tutkimuksen tärkeistä tutkimusyhteistyökumppaneista. Portugalissa siis mitataan hiusnäytteistä kuinka paljon kortisolia niihin on kertynyt. Tutkimusmenetelmä on varsin uusi, sillä aivan ensimmäiset artikkelit hiuskortisoliin liittyen julkaistiin vuonna 2000 ja menetelmä on alkanut hiljalleen yleistyä vasta aivan viime vuosina. Koska menetelmä on niin uusi, me kortisolitiimiläiset olemme päässeet tutkimusvierailuille Portugaliin perehtymään analyysien suoritukseen ja harjoittelemaan niiden tekemistä.

Ennen kuin hiusnäytteen kortisolitaso saadaan numeroina paperille, on suoritettava  monenlaisia valmisteluita ja vaiheita. Osa raskaudenaikaisista hiusnäytteistä on kerätty jo portugali_2muutamia vuosia sitten ja lukkojen takana onkin ollut melkoinen rivi foliokuoreen paketoituja hiusnäytteitä sisältäviä kansioita. Huhtikuussa pakattiin tiiviiseen pakettiin kymmenen kansiota sisältäen 1244 hiusnäytettä ja lennätettiin Portugaliin.

Koska hiussuortuvien pituus vaihtelee runsaasti, jokaisesta näytteestä mitattiin tarkasti viiden senttimetrin pätkä kuvastamaan näytteen ottoa edeltävien viiden kuukauden aikana kasvanutta uutta hiusta. Tämän varsinaisen näytteen paino punnittiin milligramman sadasosan tarkkuudella analyysivaa’alla ja jokainen näyte pestiin kolmeen kertaan alkoholilla hiuksen pinnalla mahdollisesti olevien epäpuhtauksien poistamiseksi.

portugali_3portugali_4

Tämän jälkeen kaikki näytteet silputtiin jauhemaiseksi pienillä saksilla, jotta hiuksiin kertynyt kortisoli saadaan mitattua kaikista näytteistä yhtä hyvin. Tämä olikin työvaiheista pisin ja raskain, sillä jokaisen hiusnäytteen huolelliseen pilkkomiseen meni aikaa kauemmin kuin olimme aavistaneetkaan. Tämän jälkeen analyysin loppuvaiheet sujuivatkin vauhdikkaasti ja lähes kokonaan laitteiden avulla.

portugali_5portugali_6

portugali_7portugali_8

Viikot Portugalissa olivat varsin työntäyteisiä, sillä emme malttaneet olla tekemättä portugalilaisten tutkijoiden mallin mukaisesti töitä lähes kellon ympäri. Hyvällä onnella satuimme kuitenkin ajoittamaan tutkimusvierailumme Lissabonin suojeluspyhimyksen Santo Antonion juhlariehan ajalle, joten viikonloppumatka pääkaupunkiin ihmettelemään koristeltuja katuja, värikkäitä kaakeleita, savuavia sardiinikojuja ja ihmisvilinää kruunasi matkamme.

portugali_9

portugali_10

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija
Paula Mustonen, lääkäri, väitöskirjatutkija

 

I Portugal för att klyva hårstrån

Vi är två doktorander som är med i FinnBrain-undersökningen. Båda två undersöker vi stresshormonet kortisol, fastän ur lite olika synvinklar. Det huvudsakliga forskningsområdet för Susanna är att med hjälp av spottprov undersöka stressreaktioner hos småbarn. Paula undersöker från hårprov såväl föräldrarnas som även barnens långvariga stresshormonnivåer. Våra arbetsuppgifter har under denna sommar visat sig vara mera varierande än vad vi från början kunde ana!

Mätningen av den långvariga stresshormonnivån i FinnBrain-undersökningens hårprov sker i norra Portugal, i staden Braga. Där är enheten för neurovetenskap vid Minho universitet belägen, den bedriver enligt internationell bedömning en forskning av mycket hög standard. Minho universitet är en viktig forskningssamarbetspartner för FinnBrain, och där mäter man från våra hårprov hur mycket kortisol som har lagrats i dem. Då undersökningsmetoden är ganska ny, har vi i kortisolteamet fått göra forskningsbesök till Portugal för att bekanta oss med utförandet av analyserna och för att träna på att göra dem.

Innan man får hårprovens kortisolnivå som siffror på papper måste man göra många olika förberedelser. I april packades tio pärmar, innehållande 1244 i folie paketerade hårprov, i ett tätt paket och skickades till Portugal.

Då hårstråets längd varierar mycket mätte man noga från varje prov en fem centimeters bit för att få en bild av de senaste, före provtagning, fem månadernas nya tillväxt i hårstrået. Det här egentliga provets vikt vägdes på en analysvåg med hundradels milligrams noggrannhet och varje prov tvättades tre gånger med alkohol för att få bort eventuella orenheter på hårets yta.

Därefter strimlades alla prov med en liten sax till pulver, så att man får det i håret lagrade kortisolet lika bra mätt från alla prov. Det här var det längsta och tyngsta arbetsmomentet, då det tog längre tid än vi kunnat ana att noggrant finfördela varje hårprov. Efter det här fortsatte analysens slutmoment i snabb takt och nästan helt med hjälp av apparatur.

Veckorna i Portugal var arbetsdryga, men en weekendresa till huvudstaden Lissabon krönte vår resa.

Susanna Kortesluoma, hälsobiovetare, doktorand
Paula Mustonen, läkare, doktorand

Språkforskarnas hälsningar från Dublin

Som en del av språkutvecklingsforskningsgruppen inom FinnBrain deltog jag, tillsammans med min handledare Pirkko Rautakoski och några andra logopedkolleger från Åbo Akademi, i 30th World Congress of the International Association of Logopedics and Phoniatrics (IALP). Kongressen, som är en internationell kongress för forskare och kliniker inom logopedi och foniatri, ordnades den här gången i Dublin, Irland 21-25 augusti.

För mig som relativt nybliven doktorand var det här min första kongressresa. Tillsammans med några logopedidoktorandkolleger begav jag mig förväntansfull iväg mot Irland tidigt på söndagsmorgonen. Med i resväskan fanns min poster med resultat från FinnBrain-pilotstudien som jag skulle presentera under veckan.

Kongressen bjöd på en mångsidig uppdatering om vad som pågår inom forskning och kliniskt arbete inom alla logopedins delområden – språk och kommunikation hos barn, flerspråkighet, röst, afasi, sväljningsproblematik, stamning, alternativ och kompletterande kommunikation, för att nämna några. Speciellt barnspråksforskningen intresserade mig, eftersom det närmast tangerar mitt forskningsområde (samband mellan temperament och språkutveckling under de första levnadsåren). Med sin positiva stämning erbjöd kongressen fina möjligheter att skapa kontakter med andra forskare inom samma intresseområden. Det var lärorikt att få ta del av mer erfarna forskare och doktoranders arbete.

På grund av intensiva kongressdagar och överraskande lång pendlingsresa mellan vårt hotell inne i Dublin och kongresshotellet lite utanför staden hann vi bara med korta promenader i det mysiga Dublin och små glimtar av Irlands vackra natur från spårvagnen – närmare utforskning får bli till en annan gång. I stället hann vi i Åbo Akademi -doktorandgänget umgås en hel del och jag fick lära känna de andra bättre – väldigt trevligt det också!

Som pricken på i:et fick jag till min stora förvåning under kongressens avslutning höra att min poster med rubriken “Relations between temperament and language development during infancy – Findings from the FinnBrain Birth Cohort Pilot Study” (medförfattare Pirkko Rautakoski, Linnea Karlsson och Hasse Karlsson) vann pris för bästa poster under tisdagens postersession.

Glada, trötta och fulla av inspiration återvände vi på fredagen till Finland efter en lyckad kongressresa.

Denise Ollas, doktorand

Denise Ollas

Kielentutkijoiden terveiset Dublinista

FinnBrain-tutkimuksen kielellisen kehityksen osatutkimuksesta minä ja ohjaajani Pirkko Rautakoski sekä muita Åbo Akademin logopedikollegoita osallistuimme kongressiin 30th World Congress of the International Association of Logopedics and Phoniatrics (IALP). Kongressi järjestettiin elokuussa Dublinissa, Irlannissa.

Kongressissa kuulimme monipuolisesti uusinta tietoa logopedian alalla meneillään olevasta tutkimuksesta ja kliinisestä työstä – esimerkiksi aiheista lasten kielen ja kommunikaation kehitys, monikielisyys, ääni, afasia, nielemisongelmat, änkytys, puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi. Erityisesti lapsen kieleen liittyvä tutkimus kiinnosti minua, koska se on lähimpänä omaa tutkimusaluettani: temperamentin ja kielen kehityksen välinen yhteys ensimmäisinä elinvuosina.

Esittelin kongressissa posterilla FinnBrainin pilottivaiheesta saamiani tutkimustuloksia otsikolla “Relations between temperament and language development during infancy – Findings from the FinnBrain Birth Cohort Pilot Study” (muina kirjoittajina Pirkko Rautakoski, Linnea Karlsson ja Hasse Karlsson). Kongressin päättyessä sain ilokseni kuulla voittaneeni palkinnon parhaasta posterista.

Denise Ollas, väitöskirjatutkija

Lasta ei voi kokonaan ymmärtää tuntematta hänen vanhempiaan?

Olen koulutukseltani psykologi ja perheterapeutti ja työskennellyt koko työurani lasten ja perheiden parissa. Olen tullut mukaan FinnBrain-tutkimukseen vuonna 2011 väitöskirjatutkijaksi, ja jakanut siitä lähtien työajastani noin puolet tutkimustyöhön, puolet psykologin työhön. Tutkimukseni keskittyy FinnBrain-äitien raskausajan psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisten toimintojen välisten yhteyksien selvittämiseen, sekä lasten tarkkaavaisuustaitojen kehityksen tutkimiseen kahdeksan kuukauden iässä.

Parents_4

Heti alkuun lienee syytä täsmentää mistä tutkimuksessani on ”ihan oikeasti” kysymys. Jo varhain työssäni huomasin, että lapsen kehitystä, sen haasteita sekä toisaalta vahvuuksia, on kovin vaikeaa ymmärtää tietämättä mitään hänen vanhemmistaan tai perheestään. Niinpä psykologin työtapoihini on jo pitkään kuulunut tavata ja haastatella lapsen vanhempia aina kun mahdollista. Tullessani tekemään tutkimusta FinnBrainiin olin vakuuttunut siitä, että haluan tutkia nimenomaan lapsia. Tutkimuksen suuntalinjoja oltiin tässä vaiheessa vasta hahmottelemassa ja niinpä sain suunnitella omaa kokonaisuuttani yhdessä projektin senioritutkijoiden kanssa. Hyvin pian huomasin, että sama ajatus hiipi mieleeni: Lasten tutkimus pitää tavalla tai toisella aloittaa heidän vanhemmistaan. Ilman vanhempien riittävää tuntemusta en voi täysin ymmärtää tuloksia, joita lasten tutkimukset tulevat ajan mittaan tuottamaan. Tältä pohjalta käynnistyi oman tutkimukseni ensimmäinen osa, joka käsittelee äitien kognitiivisia toimintoja raskausaikana, siis tiedonkäsittelyyn ja ympäristön havainnointiin liittyviä ajattelutoimintoja ja reaktiotapoja.

Masennus- ja ahdistusoireet ovat yllättävän yleisiä raskausaikana ja niiden huomioiminen myös kognitiivisia toimintoja tarkasteltaessa on erityisen tärkeää. Enemmän on kiinnitetty huomiota siihen, miten synnytyksen jälkeiset masennusoireet vaikuttavat vanhempien toimintakykyyn ja siten haastavat pikkulapsiperheiden elämää ja hyvinvointia. Vähemmän on tutkittu sitä, miten jo raskausaikana käynnistyvät oireet heijastuvat odottavan äidin elämään ja arkeen. Niinpä yksi omista kiinnostuksen kohteistani onkin se, miten jo raskausaikana alkavat masennus- ja/tai ahdistusoireet heijastuvat äidin kognitiivisiin toimintoihin, sekä pitkällä tähtäimellä hänen kykyynsä vastata raskauden, synnytyksen ja vanhemmuuden haasteisiin. Odotan FinnBrainin tuottavan täysin uutta tietoa odottavien vanhempien ja pikkulapsiperheiden tueksi!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kiinnostuksenani ovat FinnBrain-tutkimuksen lapset ja erityisesti heidän tarkkaavaisuustoimintojensa kehittyminen vauvaiässä. Tiedetään, että hyvän psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että ihminen kykenee suuntaamaan omaa tarkkaavaisuuttaan asioihin, jotka ovat kulloisenkin tilanteen kannalta tärkeitä ja edistävät omaa turvallisuutta ja toimintakykyä ympäristössä. Paljon tiedetään myös siitä, miten erilaiset tarkkaavaisuushäiriöt haastavat ihmisen toimintakykyä jo pikkulapsi-iästä alkaen. Tarkkaavaisuustoiminnot ovat osin perinnöllisiä kognitiivisia piirteitä, mutta myös ympäristötekijöillä on oma osuutensa niiden kehittymisessä. Tutkin kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen kykyä suunnata tarkkaavaisuuttaan tilanteessa, jossa lapselle näytetään erilaisia tunnetiloja ilmentäviä kasvokuvia. Tutkimus on mielenkiintoinen, sillä vastaavaa tutkimusta on tehty vasta vähän näin pienillä lapsilla, näin isossa aineistossa ja vieläpä silmänliikemittausmenetelmää käyttäen.

Lopuksi palaan vielä kirjoitukseni otsikkoon: Lasta ei voi kokonaan ymmärtää tuntematta hänen vanhempiaan? Kuten huomaat, lauseen perässä on kysymysmerkki. Psykologina kaikki vaihtoehdot täytyy aina pitää avoimina. Itselläni tuo alkuperäinen ajatus on kuitenkin vain saanut vahvistusta matkan varrella. Uusia ajatuksia ja tutkimusideoita tähän liittyen syntyy koko ajan, pitkin matkaa. Valitettavasti kaikkia niistä ei voi koskaan toteuttaa yhä tiukkenevien tutkimusresurssien puitteissa. Onneksi kuitenkin FinnBrain-tutkimuksessa on mukana niin monta tutkimusperhettä, jotka täyttävät urhoollisesti melko laajojakin kyselylomakevihkoja sekä osallistuvat aktiivisesti osatutkimusten käynneille. Näin saamme todella arvokasta ja kaipaamaamme tietoa lapsesta, mutta myös hänen vanhemmistaan ja perheestään, siis kaikista niistä tekijöistä, joiden kautta voimme paremmin ymmärtää lasta ja hänen kehitystään. Kiitos teille kaikille, jotka olette mukana!

Eeva-Leena_pienennetty

Eeva-Leena Kataja, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija

Barnet kan inte helt förstås utan att känna barnets föräldrar?

Jag är till utbildningen psykolog och familjeterapeut och har under hela min arbetskarriär arbetat med barn och familjer. År 2011 kom jag med i FinnBrain-undersökningen som doktorand och har sedan dess delat min arbetstid mellan forskningen och arbetet som psykolog. Min forskning koncentrerar sig på att utreda sambanden mellan FinnBrain-mödrarnas psykiska välmående under graviditeten och de kognitiva funktionerna, samt att undersöka utvecklingen av barnens uppmärksamhetsförmåga vid åtta månaders ålder.

Till att börja med torde det finnas orsak att precisera vad det verkligen är fråga om i min forskning. I mitt arbete märkte jag redan tidigt att barnets utveckling, dess utmaningar samt å andra sidan styrkor, är väldigt svåra att förstå utan att veta något om barnets föräldrar eller familj. Därför har det redan länge hört till mitt arbetssätt som psykolog att träffa och intervjua barnets föräldrar när tillfälle ges. När jag kom med i FinnBrain-undersökningen för att forska var jag övertygad om att det var just barn jag ville undersöka. I det här skedet höll projektets riktlinjer på att formuleras, så jag fick planera min egen helhet tillsammans med projektets seniorforskare. Ganska snart märkte jag att samma tanke smög in i mitt medvetande: Att undersöka barn måste på ett eller annat sätt börja med barnets föräldrar. Utan att känna föräldrarna tillräckligt väl kan jag inte förstå resultaten, som barnens undersökningar med tiden kommer att få fram. Från den här grunden startade den första delen av min egen forskning, som handlar om mödrarnas kognitiva funktioner under graviditeten, alltså tankefunktioner och reaktionssätt som har att göra med informationsprocessing och varseblivning av omgivningen.

Depressions- och ångestsymtom är överraskande vanliga under graviditeten och att också uppmärksamma dem är speciellt viktigt när man granskar kognitiva funktioner. Mera uppmärksamhet har fästs vid hur depressionssymtom, efter förlossningen, påverkar föräldrarnas handlingsförmåga och därmed utmanar småbarnsfamiljernas liv och välmående. Det finns mindre forskning om hur symtom, som redan startar under graviditeten, återspeglar sig på den gravida moderns liv och vardag. Således är ett av mina egna intresseområden hur depression- och/eller ångestsymtom som börjat redan under graviditeten återspeglar sig på moderns kognitiva funktioner, samt långsiktigt på hennes förmåga att svara på graviditetens, förlossningens och föräldraskapets utmaningar. Jag väntar mig att FinnBrain tar fram alldeles ny kunskap till stöd för de väntande föräldrarna och småbarnsfamiljerna!

Som mitt sista men inte det minsta intresset är FinnBrain-undersökningens barn och speciellt utvecklingen av deras uppmärksamhetsfunktioner i spädbarnsåldern. Vi vet att det ur en god psykisk, social och kognitiv förmågas synvinkel är viktigt att människan förmår rikta sin egen uppmärksamhet på saker som är viktiga för den just pågående situationen och ökar den egna tryggheten och handlingsförmågan i omgivningen. Det finns också mycket kunskap om hur olika uppmärksamhetsstörningar belastar människans funktionsförmåga redan från och med småbarnsåren. Jag undersöker åtta månader gamla spädbans förmåga att rikta sin uppmärksamhet i en situation där man visar barnet bilder på ansikten som uttrycker olika känslotillstånd. Undersökningen är intressant, då motsvarans forskning inte ännu har gjorts mycket med så här små barn, med ett så här stort material, och dessutom med en metod som mäter ögonrörelser.

Till slut återvänder jag ännu till rubriken för min artikel: Barnet kan inte helt förstås utan att känna barnets föräldrar? Som du märker är det ett frågetecken efter meningen. Som psykolog måste alla alternativ alltid hållas öppna. För mig själv har den ursprungliga tanken bara blivit bekräftad under resans gång. Nya tankar och forskningsidéer kring det här föds hela tiden, längs med resans gång. Tyvärr kan de aldrig alla förverkligas på grund av allt mer begränsade forskningsresurser. Lyckligtvis deltar det i FinnBrain-undersökningen så många familjer som tappert fyller i även rätt så omfattande häften med frågeformulär och också aktivt deltar i delundersökningarnas besök. Så här får vi verkligen värdefull och saknad kunskap om barnet, men också om föräldrarna och familjen. Alltså om alla de faktorer genom vilka vi bättre kan förstå barnet och hans/hennes utveckling. Tack till er alla som deltar!

Eeva-Leena Kataja, psykolog, psykoterapeut, doktorand