Psychiatry – Shaping the future

Nordic Congress of Psychiatry 13.-16.6.2018; Reykjavik, Islanti

Islannissa järjestettiin kesäkuussa Nordic Congress of Psychiatry. Kongressin järjesti Nordic Psychiatric Associations, joka on Pohjoismaiden psykiatrien liittojen kattojärjestö. Vieraita oli kuitenkin saapunut ympäri maailmaa, Australiasta ja Yhdysvalloista saakka. Pääteema oli ”Shaping the future” ja kongressi oli moniammatillinen; esiintyjiä oli useista ammattiryhmistä, ja aihepiirejäkin laidasta laitaan.

Sekä aamu- että iltapäivän sessiot alkoivat mielenkiintoisilla pääluennoilla, joilla ratkottiin psyykenlääkkeisiin liittyviä myyttejä sekä käsiteltiin muun muassa psykiatrien identiteettiä ja roolia nykymaailmassa. Perinteisten luentojen ja symposiumien lomassa oli nähtävillä posteriesityksiä ja lisäksi järjestettiin käytännön työpajoja.

Minulle tarjoutui upea tilaisuus hankkia esiintymiskokemusta ja esitellä tuloksia omasta FinnBrain-syntymäkohortin perinataali- eli raskausaikaan liittyvästä tutkimuksestani. Selvitin tutkimuksessa raskaudenaikaisen stressin vaikutusta hoitopäätökseen (kortisonin anto) ennenaikaisen synnytyksen uhatessa. Kortisonia voidaan määrätä ennenaikaisen synnytyksen uhatessa, mm. jotta sikiön keuhkot kypsyvät nopeammin, mikä edistää ennenaikaisesti syntyneen vauvan sopeutumista.

Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että raskaudenaikainen stressi saattaa vaikuttaa lääkärin päätöksentekoon siten, että ennenaikaisen synnytyksen uhka vaikuttaa todellista suuremmalta ja siten johtaa lopulta mahdollisesti turhiksi osoittautuviin kortisonihoitoihin. Erityisesti raskaudenaikainen masennusoireilu, raskauteen liittyvä ahdistus sekä aiempaan raskauteen liittynyt keskenmeno lisäsivät kortisonin määräämisen todennäköisyyttä silloinkin, kun raskaus etenikin täysiaikaiseksi.

FinnBrain-tutkimus erottui edukseen ”poikkitieteellisen” näkökulmansa ansiosta: työssä yhdistyvät useammat eri tutkimussuunnat ja -menetelmät, mikä auttaa luomaan monipuolisen kuvan tutkittavista ilmiöistä. Yleisö oli kiinnostunut keräämistämme psyykkisten oireiden kyselyistä ja siitä mitä teemme, jos tutkittavan oirepisteet mielialakyselyssä ovat hyvin korkeat. Kerroin, että tällaisessa tilanteessa tutkijan kuuluu olla yhteydessä ryhmän lääkäriin tai psykologiin, joka on tutkittavaan yhteydessä. Mikäli tilanne edellyttää hoitoon ohjaamista, siinä voidaan olla avuksi.

Upeissa puitteissa hyvin järjestetty kongressi päättyi jalkapallon MM-kisahuumassa pelipaidat päällä.

Sanni Reinilä, LK, väitöskirjatutkija

FinnBrain-tutkijat kongressimatkalla Roomassa

Toukokuussa järjestettiin kansainvälinen pienten lasten mielenterveysjärjestön, WAIMH:n (Worlds Association for Infant Mental Health) 16. kongressi. Tänä vuonna kongressi järjestettiin Roomassa, johon suuri joukko tutkijoitamme suuntasi. Kongressi alkoi hienolla avajaisseremonialla, jossa WAIMH:n puheenjohtaja professori Kai von Klitzing toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi.

Pääteemana kongressissa oli ”Nature vs. Nurture” tarkoittaen sitä, että monessa esityksessä oli näkökulmana sen pohdinta, mikä osuus ihmisen kehityksessä on perimän ja mikä lopulta ympäristön vaikutusta. Jokainen päivä alkoi mielenkiintoisella pääesitelmällä, joita pitivät kokeneet alan tutkijat, joukossa oma tutkimusryhmän johtajamme, professori Hasse Karlsson ja ulkomaisista tutkijoista mm. psykologian professori Jay Belsky Yhdysvalloista.

FinnBrainin tutkijoilla oli omia esityksiä postereiden ja suullisten esitysten muodossa ja muu tutkijayhteisö osoitti suurta kiinnostusta FinnBrainiä kohtaan. FinnBrain-tutkijat puhuivat mm. raskaudenaikaisen stressin yhteyksistä lapsen kehitykseen ja äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkijamme esittelivät aivokuvantamiseen ja suolistomikrobiston kehitykseen liittyviä tutkimustuloksia ja kertoivat miten stressihormoni kortisolin määrittämistä käytetään tutkimuksissa. Lisäksi FinnBrain-tutkijoiden aiheena oli mm. äidin ja vauvan synnytyksen jälkeisen erossaolon merkitys imetykselle. Suomesta Rooman kongressiin osallistui totuttuun tapaan paljon vauvaperhetyötä tekeviä ammattilaisia ympäri maata.

Iltaisin, kun päivän esitykset oli kuunneltu, jäi vähän aikaa myös käydä ihastelemassa Rooman kuuluisia nähtävyyksiä, kuten Colosseumia ja Fontana di Treviä. Kaiken kaikkiaan näin ensimmäiseen kongressiin osallistuvan näkökulmasta kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Toivottavasti pääsemme seuraavaksi vuonna 2020 pidettävään WAIMH-kongressiin Australiaan myös yhtä isolla joukolla!

Hetti Hakanen, psykologi, väitöskirjatutkija

Joustavat aivot

Konferenssimatka Zürichiin 7.-9.9.2017

Kuten FinnBrain-blogissa aiemminkin on kerrottu, stressi vaikuttaa aivojen ja käyttäytymisen kehitykseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen eikä suoraviivainen (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin, 20.4.2017). Nykytietämyksen mukaan, lyhytaikaisesti stressi- ja kortisolialtistus keskushermostossa edistävät oppimista, kun taas pitkään tai liiallisissa määrin stressi saattaa heikentää aivojen muovautuvuutta ja edistää aivojen ikääntymistä. Aivojen muovautuvuus on tärkeää uusien asioiden oppimisen kannalta. Lapsuudessa ja nuoruudessa aivojen muovautuvuus on suurempaa, mutta siihen voi vaikuttaa myös elintavoilla lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Syyskuun alussa Zürichissä järjestettiin vuosittainen International Society of Psychoneuroendocrinology -tapaaminen. Järjestön tarkoituksena on tukea ja tuoda esille sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta psykoneuroendokrinologian saralta. Psykoneuroendokrinologialla tarkoitetaan tutkimusalaa, jossa tarkastellaan hormonitasojen vaihtelua suhteessa käyttäytymiseen. Konferenssissa käsiteltiin monipuolisesti muun muassa stressin ja stressihormoni kortisolin vaikutuksia aivojen kehitykseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Yhtä konferenssin symposiumia johti Linnea Karlsson, toinen FinnBrain-tutkimuksen johtajista. Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen alustavia tuloksia. Tuloksia oli esittelemässä neljä nuorta tutkijaa FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Karoliinisesta Instituutista Tukholmasta.

Paula Mustonen esitteli tuloksia koetun stressin ja hiuskortisolipitoisuuden välisestä yhteydestä. Hiuskortisoli mittaa elimistön kortisolitasoja usean kuukauden ajalta ja FinnBrain-tutkimuksessa se oli heikosti yhteydessä koettuun stressiin, ainoastaan joidenkin kyselyjen osalta. Saattaa siis olla, että äitien itse raportoimat psyykkiset oireet ja hiuskortisoli kertovat erilaisesta ilmiöstä. Toisin sanoen siis kaikki koettu stressi ei välttämättä heijastu elimistöön pitkäaikaisesti korkeampina kortisolipitoisuuksina.

Anna Aatsinki kertoi symposiumissa lapsen temperamentin ja suolistomikrobiston koostumuksen välisistä yhteyksistä. Tytöillä voimakkaampi pelkoreaktio oli yhteydessä vähäisempään suolistomikrobiston monimuotoisuuteen. Pojilla taas Bifidobakteerien – tunnettujen terveyttä edistävien bakteerien – suurempi pitoisuus oli yhteydessä positiiviseen emotionaalisuuteen, mikä aiempien tutkimusten mukaan ennustaa tulevaisuuden ulospäinsuuntautunutta temperamenttia.

Lastenlääkäri Laura Korhonen puhui äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen nenänielun rinoviruksen monimuotoisesta yhteydestä lapsen tapaan reagoida stressiin. Rinovirus on lasten yleisin flunssan ja hengityksen vinkumisen aiheuttaja, mutta lisäksi se on yhdistetty astman kehittymiseen. Toisaalta raskaudenaikaiselle stressille altistuneilla on todettu enemmän astmaa ja muita atooppisia sairauksia. Alustavissa tuloksissa huomattiin, että lapset, jotka olivat altistuneet stressille raskausaikana ja kantoivat nielussaan rinovirusta, reagoivat stressiin eri tavalla kuin muut lapset.

Pian väitöskirjansa valmiiksi saava Saara Nolvi esitteli yhteyttä äidinmaidon kortisolipitoisuuden ja äidin koetun stressin välillä. Tyttölasten äideillä, jotka raportoivat sekä erittäin paljon että vähän stressiä, on korkeampi maidon kortisolipitoisuus kuin äideillä, jotka raportoivat stressiä keskimääräisesti. Jälleen siis tulokset viittaavat siihen, että lapsen sukupuolella on vaikutusta löydösten ja varhaisen stressin välisiin yhteyksiin.

Symposiumin viimeisteli Wibke Jonas Karoliinisesta Instituutista, jonka aihe liittyi myös imetykseen. WHO suosittelee imetystä lapsen ensisijaiseksi ravitsemukseksi, jos siihen vain on mahdollisuus. Monet tekijät kuitenkin vaikuttavat imetykseen, sen aloitukseen ja kestoon. Tässä kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin erityisesti äidin masennuksen merkitystä imetykselle. Tutkijat havaitsivat, että äidin masennus oli yhteydessä lyhyempään imetyksen kestoon. Lisäksi he totesivat, että äidin oma geeniperimä muokkasi tätä yhteyttä. Tulokset korostavat vanhempien masennustilojen hoidon tärkeyttä.

Myös FinnBrain-tutkija Susanna Kortesluoma esitteli tuloksiaan liittyen lapsen tehohoitoon, äidin raskaudenaikaiseen stressiin ja lapsen myöhempään kortisolin eritykseen posterin muodossa. Stressille altistuneilla lapsilla oli hieman enemmän syntymän jälkeistä tehohoitoa kuin stressille altistumattomilla. Tämä ei kuitenkaan ollut yhteydessä lapsen kortisolin eritykseen.

Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen tuoreita tuloksia, vaikkakin vasta seuranta paljastaa, mikä merkitys raskauden- ja lapsuudenaikaisilla löydöksillä ja yhteyksillä on tulevan hyvinvoinnin kannalta. Toistaiseksi voimme ainoastaan pohtia aiempien tutkimustulosten pohjalta. Yhteydet stressin, ympäristön ja yksilön terveyden välillä ovat monimuotoisia ja niiden selvittämiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä ja pidempiaikaista seurantaa. FinnBrain-tutkimuksessa pyritään parhaalla mahdollisella tavalla selvittämään tätä monimuotoista yhteyttä.

Anna Aatsinki, väitöskirjatutkija

Den anpassningsbara hjärnan
Konferensresa till Zürich 7.-9.9.2017

Såsom det i FinnBrain-bloggen även tidigare berättats påverkar stress hjärnans och beteendets utveckling, men sambandet är varken entydigt eller lätt att förstå (Tidig stress påverkar inte alla, 20.4.2017). I dagens läge vet man att en kortvarig exponering av det centrala nervsystemet för stress och kortisol har en främjande effekt på inlärningen. Däremot är det möjligt att långvarig eller överdriven stress försämrar hjärnans formbarhet och försnabbar dess naturliga åldringsprocess. Hjärnans formbarhet är viktig med tanke på inlärningen av nya saker. I barn- och ungdomen är formbarheten större, men man kan påverka den även senare i livet genom sina levnadsvanor.

I början av september arrangerades det årliga International Society of Psychoneuroendocrinology -mötet i Zürich. Organisationens syfte är att stödja samt framföra både grund- och tillämpad forskning inom psykoneuroendokrinologins fält. Med psykoneuroendokrinologi menas den vetenskap som undersöker förändringar i den hormonella verksamheten och deras förhållande till beteendet. Under konferensen behandlades bland annat effekten av stress, och stresshormonet kortisol, på hjärnans utveckling samt på den helhetsmässiga hälsan.

Linnea Karlsson, en av FinnBrain-forskningens ledare, ledde ett av konferensens symposium. I symposiet presenterades forskningens preliminära resultat av fyra unga forskare från FinnBrain-forskningen och en från det Karolinska Institutet i Stockholm.

Paula Mustonen presenterade resultat om sambandet mellan subjektivt upplevd stress och koncentrationen av kortisol i håret. Med hjälp av hårkortisolet kan man mäta kortisolnivån i kroppen under en flera månader lång period. I FinnBrain-forskningen korrelerade hårkortisolet svagt med den upplevda stressnivån, samband hittades endast med några frågeformulär. Det är därför möjligt att de psykiska symptom som mödrarna rapporterat och hårkortisolet beskriver olika fenomen. Med andra ord reflekteras inte all upplevd stress nödvändigtvis som en långvarigt förhöjd kortisolkoncetration i kroppen.

Anna Aatsinki berättade i symposiet om sambandet mellan tarmflorans sammansättning och barnets temperament. Hos flickor hade en lägre mångfald i tarmfloran ett samband med en kraftigare rädsloreaktion. Hos pojkar däremot var en högre halt av Bifidobakterier, som är välkända hälsofrämjande bakterier, relaterade till positiv emotionalitet, vilket enligt tidigare forskning förutspår ett framtida utåtriktat temperament.

Barnläkaren Laura Korhonen berättade om moderns graviditetstida stress och förekomsten av Rhinovirus i barnets svalg samt det mångfacetterade sambandet mellan dessa faktorer och barnets egna framtida sätt att reagera på stress. Rhinovirus är den vanligaste orsakaren av förkyldning och pipande eller väsande andning bland barn, men viruset har även kopplats till en förhöjd risk för att utveckla astma. Å andra sidan har man konstaterat mera astma och atopiska sjukdomar hos barn som utsatts för moderns graviditetstida stress. De preliminära resultaten visade att barn som utsatts för graviditetstida stress, och var bärare av Rhinovirus, reagerade på stress på ett annorlunda sätt än övriga barn.

Saara Nolvi, som snart slutför sin doktorsavhandling, presenterade samband mellan modersmjölkens kortisolkoncentration och moderns upplevda stressnivå. Flickors mödrar, som rapporterade både väldigt höga och väldigt låga nivåer av stress, hade en förhöjd kortisolkoncentration i modersmjölken, jämfört med mödrar som rapporterade stressnivåer nära medeltalet. Resultaten tyder alltså igen på att barnets kön har en inverkan på sambandet mellan fynden och tidig stress.

Symposiet avslutades av Wibke Jonas från det Karolinska Institutet, vars ämne även det berörde amning. WHO rekommenderar amning som barnets primära födokälla alltid om det bara är möjligt. Det finns dock flera faktorer som inverkar på amningen och dess påbörjande samt varaktighet. I denna kanadensiska studie undersöktes speciellt inverkan av moderns depression på amningen. Forskarna upptäckte att moderns depression var relaterat till en kortare amningstid. Dessutom konstaterade de att moderns genom modifierade detta samband. Resultaten betonar vikten i att vårda föräldrars depressionstillstånd.

FinnBrain-forskaren Susanna Kortesluoma presenterade även hon resultat i form av en poster. Postern handlade om intensivvård av barn, moderns graviditetstida stress och barnets senare kortisolutsöndring. Barn som utsatts för stress löpte en något större risk att behöva intensivvård än de barn som inte utsatts för stress. Det fanns dock ingen koppling till barnets utsöndring av kortisol.

I symposiet presenterades FinnBrain-forskningens färska resultat i en tvärvetenskaplig miljö. Dock kommer först uppföljning att avslöja vilken inverkan fynd under graviditeten och barndomen har för det kommande välmåendet. Tills vidare kan man endast reflektera på basis av tidigare forskningsresultat. Sambanden mellan stress, omgivningen och individen är mångfacetterade och för att klarlägga dem behövs tvärvetenskapligt samarbete och uppföljning på lång sikt. I FinnBrain-studien strävar man efter att på bästa möjliga vis utreda detta mångfacetterade samband.

Anna Aatsinki, doktorand

Vuorovaikutuksen ennustettavuus ja johdonmukaisuus lapsen kehityksen ja itsesäätelyn muovaajana

Digitaaliset kommunikaatiovälineet osana perheen vuorovaikutusympäristöä

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laadun tiedetään vaikuttavan merkittävästi lapsen psykologiseen kokonaiskehitykseen. Tutkittua tietoa niistä yksittäisistä vuorovaikutuksen elementeistä, jotka ovat keskeisiä lapsen tunnesäätelyn kehityksen kannalta, on kuitenkin vielä varsin vähän. FinnBrainissä ollaan kiinnostuneita vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen ennustettavuuden merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehitykselle.

Olimme esittämässä alustavia tuloksia vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen Society For Research In Child Development -kongressissa Austinissa, Yhdysvalloissa. Symposiumin järjestäjä professori Tallie Z. Baram tutkimusryhmineen on eläinkokeissaan osoittanut, että rottaemon ennustamaton ja katkonainen hoivakäyttäytyminen on yhteydessä poikasten myöhempiin tunne-elämän ongelmiin sekä pysyviin toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivoissa.

Professori T. Baram ja professori Elysia Davis ovat eläinkokeiden pohjalta kehittäneet menetelmän, jolla vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta ja katkonaisuutta voidaan tutkia ihmisillä. Tätä menetelmää käytetään myös FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksessa. Alustavat tulokset sekä professori Davisin että FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksista osoittavat, että myös ihmisillä vanhemman johdonmukainen ja ennustettava vuorovaikutus edistää lapsen suotuisaa tunnesäätelyn kehitystä. Jatkossa tulemme tutkimaan vuorovaikutuksen katkonaisuuden vaikutuksia lapsen kehitykseen laaja-alaisesti isommassa aineistossa pitkittäisseurantaa hyödyntäen.

Ei ole yllättävää, että vuorovaikutuksen pysyvyyden ja ennustettavuuden vaikutuksista ollaan kiinnostuneita kehityspsykologiassa juuri nyt. Mobiililaitteiden ja median käytön merkittävä ja nopea kasvu on tuonut haasteita vuorovaikutustilanteisiin. Huomion siirtyessä toistuvasti kännykkään vuorovaikutuksesta tulee herkästi katkonaista ja epäjohdonmukaista. Katkonainen vuorovaikutus aiheuttaa stressiä, ärtymystä ja keskittymisen vaikeuksia aikuisillakin. Lapsille ja erityisesti vauvoille vuorovaikutuksen pysyvyys ja ennustettavuus on kuitenkin vielä monin kerroin merkityksellisempää. Pienen lapsen aivojen kehitys on suuresti riippuvainen aikuisen vuorovaikutuksen kautta tulevasta säätelystä. Lapsi oppii säätelemään vaikeita tunteitaan ja stressitilojaan hoitavan aikuisen kanssa tapahtuvan riittävän johdonmukaisen ja ennustettavan vuorovaikutuksen kautta.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttö on tärkeä osa useiden vanhempien arkea. Tarvitsemme teknologiaa moniin arjen toimintoihin ja digitaaliset toimintaympäristöt tuovat helpotusta ja myös hyvinvointia elämäämme. Lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle niiden hallitsematon käyttö voi kuitenkin olla vahingollista. Meidän vanhempien olisikin hyvä pohtia omaa median käyttöämme perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaikuttaako oma median käyttöni siihen, miten olen läsnä lapselleni erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsi minua eniten tarvitsee?

Olisi tärkeää, että vanhempi pyrkisi olemaan lapselle läsnä erityisesti silloin, kun lapsi on riippuvainen vanhemman puolelta tulevasta säätelystä ja ohjauksesta. Tällaisia ovat mm. tilanteet, joissa lapsi on stressaantunut, väsynyt, nälkäinen, pahalla mielellä tai jos lapsi ilmaisee jotain muuta intensiivistä tunnetta, kuten jännitystä, innostuneisuutta tai iloa. Tällaisissa tilanteissa vanhemman läsnäolo ja ohjaus auttaa lasta rauhoittumaan ja jäsentämään tunnekokemuksiaan.  Lapsi ei tarvitse vanhemman aktiivista läsnäoloa ja vuorovaikutusta suinkaan koko aikaa. Oman tilan ja ajan antaminen myös pienelle lapselle on tärkeää. Vanhemman olisikin viisasta keskittää oma aika ja oma median käyttö tilanteisiin, joissa lapsi ei tarvitse aikuisen puolelta tulevaa säätelyä tai vuorovaikutusta.

Mobiililaitteiden käyttö on tullut arkeemme vauhdilla ja on varsin ymmärrettävää, että meille ei ole vielä rakentunut selkeitä toimintatapoja siitä, kuinka integroida digitaaliset kommunikaatiovälineet osaksi perheen arkea. Tämänkään tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää vanhempia vaan kannustaa miettimään, miten saada oma median käyttö osaksi arkea niin, että se ei muodostuisi esteeksi vanhempien ja lasten väliselle riittävän hyvälle vuorovaikutukselle.

Ehkä me vanhemmat tarvitsemme samanlaiset säännöt omalle median käytöllemme kuin mitä asetamme lapsillekin. Auttaisikohan tuleva kesä meitä vanhempia löytämään uusia rutiineja omaan median käyttöömme. Näiden kautta saattaisi löytyä yllättäviäkin uusia hyviä kohtaamisia perheen arkisessa vuorovaikutuksessa!

FinnBrain toivottaa kaikille vanhemmille ja lapsille stressitöntä ja iloista kesää!

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti

Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin

Kongressimatkalla Wienissä 23.-25.3.2017

FinnBrain-tutkimuksen yhtenä mielenkiintona on varhain koetun stressin ja stressihormonialtistuksen vaikutus lapsen kehitykseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että stressialtistus muokkaa yksilön aivoja ja käyttäytymistä niin lapsilla kuin aikuisilla. Lapsuus- ja nuoruusiässä aivojen kehitys on kuitenkin aikuisia alttiimpaa ympäristövaikutuksille kuten stressille, ja vaikutukset ovat pysyvämpiä kuin aikuisilla, joilla hermoverkot ja toimintamallit ovat jo muotoutuneet.

Nykytutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että yhteys stressin ja kehityksen välillä ei ole lainkaan yksiselitteinen. Stressi ei esimerkiksi vaikuta välttämättä negatiivisesti, vaan voi sopivina annoksina tai lyhytkestoisena olla positiivinen kehitystä ohjaava voima. Lisäksi lukuisat muut tekijät kuin stressi sinänsä vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin stressialtistus ylipäänsä vaikuttaa lapsen kehitykseen. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kasvuympäristön muut ominaisuudet, lapsen temperamenttipiirteet, sukupuoli, ikä ja sosiaaliset suhteet.

Maaliskuun lopulla Wienissä järjestettiin International Convention of Psychological Science 2017 –kongressi, jossa esiteltiin FinnBrain-tutkimuksen tuloksia liittyen niihin tekijöihin, jotka ohjaavat stressin vaikutusta lapseen tai vanhempaan.  Symposiumia johti FinnBrain-tutkimuksen toinen johtaja Linnea Karlsson, ja tutkimustuloksia pääsivät esittelemään neljä nuorta tutkijaa, kolme FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Northern Illinois Universitystä Yhdysvalloista.

Eeva-Leena Kataja kertoi äidin raskaudenaikaisten oireiden ja tiedonkäsittelytaitojen yhteydestä. Tutkimustulosten perusteella äidin raskaudenaikainen oireilu lisää äidin näönvaraisen työmuistisuoriutumisen virhealttiutta. Vaikka raskausaika itsessäänkin muuttaa äidin aivoja ja tiedonkäsittelyä, näyttää siis siltä, että äidin psyykkiset oireet liittyvät erityisesti työmuistin toimintakykyyn. Jacob B. Holzman Yhdysvalloista puolestaan esitteli tuloksia, joiden perusteella lapsen temperamentti on yhteydessä siihen, millaisia vaikutuksia vanhemman toimintatavoilla on lapsen stressinsäätelyyn. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vanhemman ankara tai lasta huomioimaton kasvatustyyli ennusti lapsen korkeampaa stressihormonivastetta. Vaikutus oli kuitenkin nähtävissä vain niillä lapsilla, jotka vanhemmat arvioivat käyttäytymisen perusteella vähemmän pelokkaiksi kuin lapsilla, jotka ilmensivät käyttäytymisessään enemmän pelokkuutta.

Susanna Kortesluoma FinnBrain-tutkimuksesta puhui niin ikään stressihormonin erittymisestä, mutta tutkimuskohteena olivat vauvaikäiset lapset. Tutkimustulosten perusteella raskaudenaikainen stressialtistus voi nostaa stressihormoni kortisolin perustasoa. Tämä vaikutus oli sukupuolisidonnainen siten, että vaikutus tuli esiin vain tytöillä. Saara Nolvi jatkoi symposiumia myös stressihormoniin liittyvillä tutkimustuloksilla, mutta tällä kertaa tutkimuskohteena oli äidinmaidon kortisolin yhteys vauvaiän pelon ilmauksiin. Tutkimustulosten mukaan äidinmaidon kortisolipitoisuus oli yhteydessä voimakkaampaan pelkoreagointiin, mutta jälleen kerran vain tyttövauvoilla.

Symposiumin päätteeksi professori Anja Huizink VU University Amsterdamista summasi tutkimusten tulokset. Yhteenvetona voidaankin todeta, että yksilölliset ja ympäristöön liittyvät ominaisuudet ohjaavat varhaisen stressialtistuksen vaikutuksia ja että lapsen sukupuolen merkitystä tässä yhteydessä tulee tutkia lisää. Muutenkin tutkimustulosten merkitysten ymmärtäminen vaatii lisätutkimusta: mitä esimerkiksi tarkoittaa kehityksen kannalta, että lapsella on voimakkaampi pelkoreaktio tai voimakkaampi stressihormonivaste? Onko kyseessä riskitekijä vai kenties hyvinkin hyödyllinen toimintamalli? Tärkeää onkin seurata samoja lapsia tulevaisuudessa, jotta tiedetään, mitkä tekijät kehityskulussa todella osoittautuvat riskitekijöiksi missäkin ympäristössä. Nämä ovat juuri sellaisia kysymyksiä, joihin FinnBrain-tutkimuksen tavoitteena on vastata hyödyntämällä pitkän aikavälin seurantaa samoilla lapsilla.

Linnea Karlsson, dosentti
Saara Nolvi, psykologi, väitöskirjatutkija

Tidig stress påverkar inte alla
På kongressresa till Wien 23.-25.3.2017

Ett av FinnBrain-undersökningens intressen är vilken effekt tidigt upplevd stress och exponering för stresshormoner har på barnets utveckling. Genom forskning vet man att stressexponering formar individens hjärna och beteende såväl hos barn som hos vuxna. Under barn- och ungdomsåren är hjärnans utveckling ändå känsligare för miljöpåverkan såsom stress än vuxnas hjärnor, och effekten är mera bestående än hos vuxna, hos vilka nervsystem och handlingsmänster redan har formats.

Utgående från nuvarande forskningsresultat ser det ändå ut som om sambandet mellan stress och utveckling inte alls är så entydigt. Till exempel behöver stress inte alltid inverka negativt, utan kan i lagom doser eller under kort tid vara en positiv kraft som styr utvecklingen. Dessutom inverkar ett flertal andra faktorer än stressen i sig på hur och i vilken utsträckning utsatthet för stress överhuvudtaget har effekt på barnets utveckling. Sådana faktorer är till exempel uppväxtmiljöns andra egenskaper, barnets temperamentsdrag, kön, ålder och sociala relationer.

I slutet av mars ordnades i Wien International Convention of Psychological Science 2017 -kongressen. Där presenterades FinnBrain-undersökningens resultat rörande de faktorer som styr stressens inverkan på barnet eller föräldern. Symposierna leddes av FinnBrain-undersökningens andra ledare Linnea Karlsson, och fyra unga forskare fick framföra undersökningsresultaten, tre från FinnBrain-undersökningen och en från Nothern Illinois
University i Förenta Staterna.

Eeva-Leena Kataja berättade om sambandet mellan mammans symtom under graviditeten och informationsbearbetningsförmågan. Ur undersökningsresultaten framgår att mammans symtom under graviditeten ökar mammans benägenhet för fel vid visuella arbetsminnesuppgifter. Jacob B. Holzman från Förenta Staterna presenterade å sin sida resultat, baserat på vilka barnets temperament är relaterat till vilka effekter förälderns handlingssätt har på barnets stressreglering.

Även Susanna Kortesluoma från FinnBrain-undersökningen talade om utsöndringen av stresshormon men målgruppen för studien var baby-ålderns barn. Baserat på forskningsresultaten kan stressexponering under graviditeten höja basnivån på stresshormonet kortisol hos flickor. Enligt Saara Nolvis undersökningsresultat hade
kortisolhalten i modersmjölken ett samband med kraftigare uttryck för rädsla hos flickbebisar.

Sammanfattningsvis kan man konstatera att individuella egenskaper och miljörelaterade egenskaper styr effekterna av tidig stressexponering och att betydelsen av barnets kön i det här sammanhanget måste undersökas mera. Även i övrigt krävs mera forskning för att förstå betydelsen av undersökningsresultaten. Det viktiga är ju att också följa med samma barn i framtiden, så att man vet vilka faktorer som under utvecklingens gång verkligen visar sig vara risk- eller skyddsfaktorer i den givna omgivningen. De här är just sådana frågor som FinnBrain-undersökningen strävar efter att svara på genom att dra nytta av en långtida uppföljning med samma barn.

Linnea Karlsson, docent
Saara Nolvi, psykolog, doktorand

Vielä on kesää jäljellä

Psychiatry Summer School on tutkimuksemme johtajan, professori Hasse Karlssonin ja Turku Brain and Mind Centerin järjestämä vuosittainen konferenssi, jossa erityisesti nuoret väitöskirjatutkijat saavat esitellä projektejaan, harjoitella esiintymistaitojaan ja keskustella tutkimusaiheista ja -tuloksista. Tämä blogiteksti on tiivistelmä kesäkoulusta, joka pidettiin Paraisten Airisto Strand -hotellissa 8.-9. syyskuuta, ja missä oli mukana useita FinnBrain-ryhmän tutkijoita.

Mutta esittelen ensin itseni. Olen kaksi vuotta sitten Turun yliopistosta valmistunut lääkäri ja liityin FinnBrain-tutkimusryhmään pian valmistumiseni jälkeen. Tutkimusaiheenani on aleksitymia, joka tarkoittaa vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa ja -ilmaisussa. Tutkin myös oksitosiinia, nisäkkäillä esiintyvää hormonia, joka säätelee muun muassa synnytystä, imetystä sekä sosiaalista kiintymystä ja vuorovaikutusta. Itselleni konferenssi oli tänä vuonna erityisen jännittävä ensinnäkin, koska pääluennoitsijaksi oli saatu maailmanluokan oksitosiinitutkija USA:sta, professori Larry Young ja toiseksi, koska pidin ensimmäisen esitelmäni omasta tutkimusaiheestani.

psykiatrian-kesakoulu

Saavuimme paikalle torstai-aamuna. Airisto on paikkana upea ja ilma oli syyskuuksi todella kesäinen ja lämmin. Aamukahvin jälkeen siirryimme luentosaliin, jossa Larry Young aloitti ensimmäisenä luentonsa. Young puhui sosiaalisen kiintymyksen ja empatian aivomekanismeista erityisesti autismin kannalta. Young on tutkinut näitä mekanismeja ja oksitosiinia pääosin eläinmalleilla. Erityisen tärkeitä eläimiä oksitosiinitutkimuksen kannalta ovat olleet myyrät! Preeriamyyrä ja peltomyyrä ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, mutta samalla niiden elintavat eroavat hämmästyttävän paljon. Parittelun jälkeen preeriamyyrät muodostavat pysyvän elinikäisen ”parisuhteen”; ne suojelevat pesäänsä ja hoitavat jälkeläisensä yhteisvoimin, sekä pysyvät uskollisina jopa toisen kuoleman jälkeen. Peltomyyrä taas on vähemmän sosiaalinen otus, joka viihtyy yksin suurimman osan elämästään. Parittelun jälkeen osapuolet lähtevät omille teilleen ja naaraat hoitavat jälkeläiset yksin. Propsykiatrian-kesakoulu_2fessori Young oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka selvittivät aivomekanismeja myyrien pariutumiskäyttäytymisen taustalla. Nykyään tiedetään, että oksitosiini on keskeisimmässä roolissa parinmuodostuksen sekä hoivavietin taustalla, ja vaikuttaa myös ihmisillä kiintymyssuhteisiin ja sosiaalisuuteen.

 

By theNerdPatrol (prairie voles OMSI) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons

Youngin jälkeen oli väitöskirjatutkijoiden esitelmiä ja iltapäivällä pidin omani. Olin melkoisen hermostunut, koska esitelmäni sivusi samoja aiheita Youngin kanssa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa! Illalla oli vuorossa saunomista ja pulahdusta meressä! Seuraavana päivänä saimme kuulla muun muassa dosentti Linnea Karlssonin luennon kehityspsykologiasta ja -psykiatriasta neurotieteen näkökulmasta sekä Helsingin yliopiston professorin, Tiina Paunion luennon psykiatristen sairauksien geneettisistä mekanismeista. Jään innolla odottamaan seuraavan vuoden kesäkoulua, jolloin toivottavasti polveni tutisevat jo vähemmän esitelmää pitäessä!

jani_pienennetty

Jani Kajanoja, lääkäri, väitöskirjatutkija

Det finns ännu sommar kvar

Psychiatry Summer School är en årlig konferens som ordnas av vår ansvariga ledare för forskningen, professor Hasse Karlsson, och av Turku Brain and Mind Center. Under konferensen får speciellt de yngre doktoranderna presentera sina projekt, öva upp sin förmåga att uppträda och att diskutera sina forskningsområden och -resultat. Den här bloggtexten är ett sammandrag från sommarskolan, som hölls på hotell Airisto Strand i Pargas den 8-9 september, och där flera forskare från FinnBrain-gruppen deltog.

Men först presenterar jag mig själv. För två år sedan blev jag utexaminerad läkare från Åbo universitet och anslöt mig ganska snart efter min examen till FinnBrain-forskningsgruppen. Mitt forskningsämne är alexitymi, vilket betyder svårigheter att känna igen känslor och att uttrycka dem. Jag forskar också om oxytocin, ett hos däggdjur förekommande hormon, som reglerar bland annat förlossning, amning och även social anknytning och samspel.

Som huvudföreläsare vid sommarskolan var i år en oxytocin-forskare av världsklass, professor Larry Young. Han talade om den sociala anknytningens och empatins mekanismer i hjärnan, speciellt ur autismens hänseende. Young har huvudsakligen undersökt dessa mekanismer och oxytocin med djurmodeller. Sorkar har varit speciellt viktiga djur ur oxytocin-forskningshänseende! Professor Young var en av de första forskarna som redde ut hjärnmekanismerna bakom sorkarnas parningsbeteende. Nu för tiden vet man att oxytocin har en central roll bakom parbildningen samt bakom vårdinstinkten, den påverkar också människans anknytning och sociala förmåga.

Efter Young höll doktoranderna sina föredrag och på eftermiddagen höll jag mitt eget. Jag var rätt nervös, då mitt föredrag tangerade samma ämnen som Youngs. Nästa dag fick vi bland annat höra docent Linnea Karlssons föreläsning om utvecklingspsykologi och -psykiatri ur ett neurovetenskapligt perspektiv samt professor vid Helsingfors universitet Tiina Paunios föreläsning om de psykiatriska sjukdomarnas genetiska mekanismer. Jag väntar med iver på nästa års sommarskola, då mina knän hoppeligen skakar lite mindre när jag håller föredrag!

Jani Kajanoja, läkare, doktorand

Språkforskarnas hälsningar från Dublin

Som en del av språkutvecklingsforskningsgruppen inom FinnBrain deltog jag, tillsammans med min handledare Pirkko Rautakoski och några andra logopedkolleger från Åbo Akademi, i 30th World Congress of the International Association of Logopedics and Phoniatrics (IALP). Kongressen, som är en internationell kongress för forskare och kliniker inom logopedi och foniatri, ordnades den här gången i Dublin, Irland 21-25 augusti.

För mig som relativt nybliven doktorand var det här min första kongressresa. Tillsammans med några logopedidoktorandkolleger begav jag mig förväntansfull iväg mot Irland tidigt på söndagsmorgonen. Med i resväskan fanns min poster med resultat från FinnBrain-pilotstudien som jag skulle presentera under veckan.

Kongressen bjöd på en mångsidig uppdatering om vad som pågår inom forskning och kliniskt arbete inom alla logopedins delområden – språk och kommunikation hos barn, flerspråkighet, röst, afasi, sväljningsproblematik, stamning, alternativ och kompletterande kommunikation, för att nämna några. Speciellt barnspråksforskningen intresserade mig, eftersom det närmast tangerar mitt forskningsområde (samband mellan temperament och språkutveckling under de första levnadsåren). Med sin positiva stämning erbjöd kongressen fina möjligheter att skapa kontakter med andra forskare inom samma intresseområden. Det var lärorikt att få ta del av mer erfarna forskare och doktoranders arbete.

På grund av intensiva kongressdagar och överraskande lång pendlingsresa mellan vårt hotell inne i Dublin och kongresshotellet lite utanför staden hann vi bara med korta promenader i det mysiga Dublin och små glimtar av Irlands vackra natur från spårvagnen – närmare utforskning får bli till en annan gång. I stället hann vi i Åbo Akademi -doktorandgänget umgås en hel del och jag fick lära känna de andra bättre – väldigt trevligt det också!

Som pricken på i:et fick jag till min stora förvåning under kongressens avslutning höra att min poster med rubriken “Relations between temperament and language development during infancy – Findings from the FinnBrain Birth Cohort Pilot Study” (medförfattare Pirkko Rautakoski, Linnea Karlsson och Hasse Karlsson) vann pris för bästa poster under tisdagens postersession.

Glada, trötta och fulla av inspiration återvände vi på fredagen till Finland efter en lyckad kongressresa.

Denise Ollas, doktorand

Denise Ollas

Kielentutkijoiden terveiset Dublinista

FinnBrain-tutkimuksen kielellisen kehityksen osatutkimuksesta minä ja ohjaajani Pirkko Rautakoski sekä muita Åbo Akademin logopedikollegoita osallistuimme kongressiin 30th World Congress of the International Association of Logopedics and Phoniatrics (IALP). Kongressi järjestettiin elokuussa Dublinissa, Irlannissa.

Kongressissa kuulimme monipuolisesti uusinta tietoa logopedian alalla meneillään olevasta tutkimuksesta ja kliinisestä työstä – esimerkiksi aiheista lasten kielen ja kommunikaation kehitys, monikielisyys, ääni, afasia, nielemisongelmat, änkytys, puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi. Erityisesti lapsen kieleen liittyvä tutkimus kiinnosti minua, koska se on lähimpänä omaa tutkimusaluettani: temperamentin ja kielen kehityksen välinen yhteys ensimmäisinä elinvuosina.

Esittelin kongressissa posterilla FinnBrainin pilottivaiheesta saamiani tutkimustuloksia otsikolla “Relations between temperament and language development during infancy – Findings from the FinnBrain Birth Cohort Pilot Study” (muina kirjoittajina Pirkko Rautakoski, Linnea Karlsson ja Hasse Karlsson). Kongressin päättyessä sain ilokseni kuulla voittaneeni palkinnon parhaasta posterista.

Denise Ollas, väitöskirjatutkija

Tiedettä Mississippin varrella – kertomus kongressimatkasta (International Conference on Infant Studies, New Orleans, Lousiana, USA 26.-28.5.2016)

Kehitysneuropsykologisen osatutkimuksen psykologit Eeva-Leena Kataja, Saara Nolvi ja Eija Sinervä osallistuivat toukokuun lopulla joka toinen vuosi järjestettävään International Conference on Infant Studies (ICIS) -kongressiin. Tämä blogikirjoitus on raportti kongressimatkasta ja kenttää tällä hetkellä puhuttavista tutkimuslöydöksistä.

Saavuimme New Orleansiin jo hyvissä ajoin ennen kongressin alkua. Keskeisenä syynä tähän olivat ryhmämme kahden jäsenen kongressin ensimmäisenä päivänä pidettävät esitykset – Saaralla suullinen esitys torstaiaamun (26.5.2016) ensimmäisessä sessiossa ja Eeva-Leenalla posteri samana iltapäivänä – joista olisi ollut harmillista myöhästyä esimerkiksi viivästyneiden lentojen tai myöhästyneiden matkatavaroiden vuoksi. Tutkijoillamme oli tästä syystä pari päivää aikaa toipua kahdeksan tunnin aikaerosta ja tutustua myös New Orleansin kaupunkiin, jolla on varsin värikäs historia. Kaupungin perustivat Amerikan eteläosia asuttaneet ranskalaiset 1700-luvulla ja se siirtyi Yhdysvaltain hallituksen omistukseen 1803. Tämän jälkeen kaupungin kulttuuria ovat muokanneet muun muassa kreolit eli espanjalaisten, ranskalaisten ja afrikkalaistaustaisen väestön avioliitoista syntyneiden jälkeläiset, jazzmusiikki sekä myös haitilaisten voodoo- ja ruokakulttuuri. Kaupungin tunnusomaisin maamerkki on sen viertä virtaava, koko Yhdysvallat lävistävä Mississippi-joki, joka on edelleen merkittävä kuljetusväylä Aasian ja Yhdysvaltojen välillä.

20160524_134257

St. Louis Cathedral

Hurrikaani Katrinan iskettyä New Orleansiin vuonna 2005 väkiluku puolittui, ja kaupunkia on jälleenrakennettu kiivaasti tuon jälkeen. Ulkopuoliselle hurrikaanin tuhot eivät enää näkyneet, mutta jo ennestään Yhdysvaltain mittakaavassa matalahkon elintason kaupungille hurrikaanin vaikutukset ovat olleet mittavat. Päällimmäisenä kaupungista jäikin mieleen värikkyys ja vaihtelevuus – ei kuitenkaan pelkästään arkkitehtuurissa ja kulttuurissa vaan valitettavasti myös ihmisten sosiaalisessa hyvinvoinnissa. New Orleansissa huippuluokan hotelli ja puutarhamaiset yläluokan lähiöt elivät rinnakkain kadulla elantonsa hankkivan väestön kanssa.

Varsinaisen kongressin ohjelma keskittyi psykologiseen vauvatutkimukseen. Yleisesti ottaen kongressissa esiteltiin paljon FinnBrainille läheistä tutkimusta liittyen varhaislapsuuden tunne-elämän ja itsesäätelyn kehitykseen, varhaislapsuuden aivokuvantamistutkimuksen ja kehityksen yhteyksiin ja kehityksen riskitekijöihin.

FinnBrainin omaa tutkimusta oli esillä kolmessa sessiossa. Saara Nolvi esitteli osittain jo julkaistuja tuloksia raskaudenaikaisen stressin ja lapsen temperamenttipiirteiden yhteydestä (”Maternal prenatal stress predicts infant affectivity and duration of orienting”) symposiumissa, jonka aiheena olivat äidin varhaisen stressin ja temperamentin yhteydet sekä niiden taustalla olevat mekanismit. Eeva-Leena Kataja esitteli ensimmäisen päivän posterisessiossa alustavia löydöksiä raskaudenaikaisen stressin ja vauvojen kasvonilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden yhteyksistä (Maternal prenatal stress predicts infant attention to faces at eight months – eye-tracking findings from the FinnBrain Birth Cohort Study). Viimeisenä päivänä FinnBrain-löydöksiä esiteltiin niin ikään posterisessiossa, jossa oli mukana Eija Sinervä löydöksineen vanhempien kyvystä erotella vauvojen kasvonilmeitä (”Anxiety and depressive symptoms and adult processing of infant expressions during pregnancy – The FinnBrain Birth Cohort Study”). Kaikkien esitykset herättivät paljon kiinnostusta yleisössä ja kokeneemmissa saman aihealueen tutkijoissa.

20160528_164047

Muiden esityksistä erityisen vaikuttava tutkimusryhmämme mielestä oli Columbia Universityssä työskentelevän professori Nim Tottenhamin luento, joka käsitteli varhaisen ympäristön merkitystä aivojen kehitykselle. Nim Tottenham kertoi muun muassa löydöksistä, joiden mukaan lapsen tunne-elämän kehityksen osa-alueille on aikaikkunoita, joiden aikana toimintojen aktivoitumiseen ja muovautumiseen vaikuttaa nimenomaan oikea-aikainen vanhemman hoiva. Lisäksi tiivistetysti esityksestä voidaan todeta, että alle 3-vuotiaiden aivojen kehityksestä on erittäin vähän tutkimustietoa. Tähän tarpeeseen FinnBrain pyrkii osaltaan vastaamaan käynnissä olevilla tutkimuksilla.

Matkan keskeisimpänä antina oli alamme muiden tutkijoiden kanssa verkostoituminen. Esittäydyimme ja konsultoimme laajasti muita kokeneita tutkijoita, ja samalla esittelimme FinnBrain-tutkimusta muille asiantuntijoille. Viimeisenä päivänä monen saattoikin huomata tuntevan tutkimuksemme jo ennestään. FinnBrain-tutkimuksen aineisto ja pyrkimykset tuntuvat herättävän kunnioitusta ja innotusta myös muissa tutkimusryhmissä, mistä keskeisen kiitoksen ansaitsevat tietysti tutkimusperheet. Ei liene siis turhaa kirjoituksen lopuksi jälleen kiittää tätä lukevia perheitä ja myös yhteistyökumppaneita panostuksestanne – ilman teitä kaikki nämä hetket tieteen parissa eivät olisi mahdollisia.

Saara NolviEeva-Leena_pienennettyEija Sinervä

Saara Nolvi, psykologi, väitöskirjatutkija
Eeva-Leena Kataja, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija
Eija Sinervä, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija
FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus

Sylkinäytteiden siivittämänä Siniseen saliin

Osallistuin 19.–21.8.2015 Tukholmassa Berzelius 90 Symposiumiin The Neurobiology of Parenting (Vanhemmuuden Neurobiologia). Esittelin posterilla väitöskirjatutkimustani äidin raskausajan hyvinvoinnin vaikutuksista kolmen kuukauden ikäisten vauvojen stressivasteisiin, joita on mitattu sylkikortisolinäytteillä FinnBrainin lastenlääkärikäyntien yhteydessä. Päivien aikana osallistujia kertyi toista sataa ja postereiden luona kävi melkoinen puheen sorina. FinnBrain-kohortin koko ja tutkimusaiheiden monipuolisuus tekivät selvästi vaikutuksen tutkijoihin ja terveydenhuollon eri alojen työntekijöihin, joita symposiumissa tapasin. Hoitajat, kätilöt, lääkärit ja sosiaalityöntekijät kaipaavat työnsä tueksi tietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat vanhempien ja lasten hyvinvointiin, jotta he osaisivat työssään auttaa lapsiperheitä mahdollisimman hyvin.
Monia myös kiinnosti, onko vaikea saada kolmen kuukauden ikäisiltä vauvoilta viisi sylkinäytettä yhdellä käynnillä ja perheitä tulemaan uudestaan käynneille seuraavissa lasten 6 ja 14 kuukauden ikäpisteissä. Oli hienoa voida sanoa, että kyllähän tuo onnistuu oikein hyvin taitavalta tutkimushoitajaltamme Paulalta, ja että perheet ovat käyneet ahkerasti käynneillä kolmen vuoden aikana yhteensä noin 700 kertaa ja pakastettuja sylkinäytteitä on yli 3000! Pian kasassa onkin maailmanlaajuisesti yksi suurimmista aineistoista näin pienten vauvojen stressivasteista. Siitä isoin kiitos kuuluu FinnBrainin suloisille sylkinäytetikun pureskelijoille ja heidän vanhemmilleen.
Symposiumin osallistujille esiteltiin yhtenä iltana Tukholman kaupungintaloa ja sen Sinistä salia, jossa järjestetään vuosittain Nobel-palkintojen jaon yhteydessä juhlaillallinen. Ehkäpä jonain päivänä FinnBrain-kohortti mainitaan noiden seinien sisällä…

Susanna Kortesluoma

Väitöskirjatutkija Susanna Kortesluoma

Sininen_sali