3-vuotiaiden EEG-tutkimuskäynnit ovat päättyneet: kiitos perheille osallistumisesta!

FinnBrain-hankkeen 3-vuotiaiden aivosähkökäyrä- eli EEG-tutkimuskäynnit päättyivät viime lokakuussa. Vuosina 2016-2018 yhteensä 127 reipasta 3-vuotiasta osallistui EEG-käynnille. Osa heistä oli osallistunut EEG-käynnille myös aiemmin vastasyntyneenä.

Aivosähkökäyrä on maailman vanhin aivotutkimusmenetelmä, mutta se on myös tulevaisuuden menetelmä. Saksalainen tutkija Hans Berger pystyi 1920-luvulla Saksassa mittaamaan sähköä, joka tulee aivoista. Tätä pidettiin siihen aikaan todella hämmästyttävänä. Hän pystyi myös osoittamaan, että ihmisen toiminta vaikutti mitattuihin käyriin. Kun hän sulki silmänsä, aivosähkökäyrä voimistui ja alkoi näyttää kauniilta, hitaalta aallolta. Kun hän avasi silmänsä, käyrä vaimeni ja sisälsi paljon terävämpiä, epäsäännöllisempiä ja nopeampia aaltoja.

Aivosähkökäyrää voisi mitata periaatteessa vain parista kohdasta pään pinnalta, mutta FinnBrain-hankkeessa tahdomme tietää hyvin tarkasti, miten aivojen eri alueet reagoivat tutkimuksessa esitettyihin ääniin. Tästä syystä mittauspisteitä on 32 ja ne ovat kiinni huppumaisessa kankaassa pään joka puolella. Kiitämme reippaita koehenkilöitämme ja heidän perheitään, sillä tämä on mahdollisimman sotkuinen tapa mitata aivosähkökäyrää. Näin on kuitenkin toimittava, kun pyritään suureen tarkkuuteen. Ja suihkullahan siitä sotkusta onneksi selviää!

EEG-käynnillä lapset, ja samalla vanhemmatkin, pääsivät kuuntelemaan erilaisia äänisarjoja – tai tuttavallisemmin tata-laulua – videoiden katselemisen ohella. Käynnin aluksi päähän puettiin erityinen myssy, jonka avulla lapsen aivosähkökäyrää tutkimuksen aikana mitattiin. Ajatuspipo, avaruuskypärä, suihkumyssy… Tutkimusmyssy muovautui lasten suussa moneksi. Myssy saattoi tosin johtosekamelskoineen päivineen vaikuttaa joskus hieman jännältä. Tuolloin apuun astui EEG-tutkimuksen oma nalle, jonka pikkuruista myssyä pääsi myös moni lasten mukana ollut pehmokaveri päähänsä sovittelemaan.

FinnBrain-hankkeessa tutkimme erityisesti aivojen reaktioita äänille. Aivot käsittelevät kuultuja ääniä sekä tietoisesti että myös esitietoisella tasolla. Nämä esitietoiset prosessit ovat kiinnostuksen kohteenamme FinnBrain-lapsilla. Esitietoiset prosessit ovat nopeita ja usein hyvin automaattisia reaktioita ääniin. Lapsille soitettiin äänisarjoja, joissa tapahtui pientä vaihtelua – välillä ääni olikin pidempi tai korkeampi tai voimakkaampi kuin edellinen. Näiden pienten muutosten havaitseminen tapahtuu aivoissa esitietoisella tasolla ja on hyvin tärkeää esimerkiksi puheen ymmärtämisen kannalta. Osa äänistä oli todella yllättäviä, esimerkiksi hyvin iloisia tai vihaisia lyhyitä huudahduksia. Myös näitä ääniä aivot analysoivat automaattisesti, mutta silloin myös aivojen tunnekeskukset osallistuvat toimintaan. Automaattiset, nopeat reaktiot tunteita sisältäviin ääniin ovat FinnBrainissä tutkimuskohteena, sillä meitä kiinnostavat lapsen tunnetaidot ja niiden automaattiset osaprosessit.

Käyntien päättymisen myötä meille FinnBrain-hankkeessa on kertynyt varsin ainutlaatuinen aineisto: 3-vuotiaat saattavat toisinaan tarjota haasteita niin itse mittaajalle kuin vanhemmillekin. Siksi haluaisimme kiittää kaikkia perheitä: lapsia, sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia ahkerasta osallistumisesta EEG-käynneille. Suurin kiitos kuuluu tietysti mittausten päätähdille, jotka reippaina tulivat jopa pitkän päiväkotipäivän päätteeksi käynnille ja jaksoivat uskomattoman kärsivällisesti istua aloillaan laulua kuunnellessa. Ilman teitä tämä ei luonnollisesti olisi ollut mahdollista.

Aivosähkökäyrä ja siitä erotellut kuulovasteet ovat yksi tapa lähestyä lasten välistä yksilöllisyyttä ja jokaisen lapsen omaa tapaa käsitellä ja havaita puheääniä ja tunnepitoisia ääniä. FinnBrain-hankkeessa tavoitteenamme on ymmärtää lasten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaihtelua. Toivomme, että kuulovasteista keräämämme tieto voi toimia yhtenä palapelin palana tuon ymmärryksen keräämisessä.

Minna Huotilainen, professori, Helsingin yliopisto
Silja Luotonen, LK, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

Vastasyntyneiden aivojen tutkijana: väitöskirjaprojektin vaiheita

Kiinnostuin raskaudenaikaisen stressin vaikutuksista lapsen kehitykseen lääketieteellisen opintojeni aikana viikonloppuseminaarissa, missä yksi FinnBrain-tutkimusryhmäläisistä piti esityksen aiheesta. Minua kiehtoi ajatus siitä, että psykologinen oireilu voisi välittyä ihmisestä toiseen ja että sillä voisi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Taipaleeni FinnBrainin magneettiosatutkimuksen (MRI) parissa alkoi tutkimusperheiden kutsumisella kuvauskäynneille sekä MRI-käynteihin osallistumisella osana tutkimusryhmää. Oli hienoa päästä työskentelemään perheiden kanssa, joilla riitti yritystä saada pienokaisensa nukahtamaan, vaikka se ei aina ollut niin helppoa. Jokainen onnistunut kuvaus palkitsi, mutta epäonnistuneetkaan kuvaukset eivät harmittaneet, sillä joka kerran jälkeen huomasi kuinka hienosti perheet panostivat käyntiin. Ilman vanhempien aktiivista osallistumista emme olisikaan saaneet niin hyvää aineistoa kuin mitä heidän avullaan onnistuimme kuvaamaan.

Tutkimusaiheekseni muotoutui äidin raskaudenaikaisen stressin vaikutus lapsen aivojen rakenteeseen. Tarkemmin sanottuna keskityn tunteiden ja stressin säätelyyn osallistuvien rakenteiden, mantelitumakkeen ja aivoturson, tilavuuksien ja äidin ahdistuneisuus- ja masennusoireiden väliseen yhteyteen. Aiheesta valmistui ensin suomenkielinen katsaus ”Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen?”, joka julkaistiin Duodecim-julkaisusarjassa vuonna 2016. Julkaisu sai iloksemme yhden sinä vuonna jaetuista lehden kirjoituspalkinnoistakin (viite 1). Alustavia tutkimustuloksia stressin ja mielenkiintoalueiden yhteyksistä esittelimme ryhmämme kanssa Organization of Human Brain Mapping -konferenssissa kesällä 2016 Genevessä Sveitsissä. Omasta aiheestani minulla oli posteriesitys.
OHBM-konferenssi 2016, Geneve, Sveitsi

Vauvojen MRI-kuvaukset saatiin päätökseen myös vuonna 2016 ja sen jälkeen alkoi aivokuvantamismateriaalin analysointi. Aivokuvamateriaalin esikäsittelyn aikana tutkimme pienemmällä 68 vauvan aineistolla aivojen tavanomaiseen kehitykseen liittyen lohkotilavuuksia ja niiden erilaisuutta aivolohkojen välillä (viite 2). Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti iän ja sukupuolen vaikutukset aivolohkotilavuuksiin ja niiden puolieroihin (epäsymmetria). Tuloksista näimme, että molemmilla sukupuolilla aivolohkot olivat samalla tavalla epäsymmetriset: oikea ohimolohko ja vasen päälaki- ja takaraivolohko ovat isommat kuin vastapuolen lohkot. Erot sukupuolten välillä olivat pieniä ja painottuivat paikallisesti rajattuihin alueisiin harmaassa aineessa. Tulokset paljastivat myös sen, etteivät täysiaikaisena syntyneiden aivotilavuudet eroa merkittävästi toisistaan muutaman viikon ikähaitarissa.

Tällä hetkellä valmistelemme julkaisua varsinaisesta tutkimusaiheestani eli äitien raskaudenaikaisen ahdistuneisuus- ja masennusoireilun yhteydestä vauvojen aivojen mantelitumakkeen ja aivoturson tilavuuksiin. Mantelitumake ja aivoturso ovat osa aivojen limbistä järjestelmää, joka toimii mm. tunteiden ja stressin säätelyssä. Tarkoituksenamme on tutkia onko suurempi äidin ahdistuneisuus- tai masennusoireilu yhteydessä edellä mainittujen aivorakenteiden tilavuuksien muutoksiin. Jatkossa tuloksia hyödynnetään seurantakuvauksissa ja yhdistämällä kuvantamistietoa esimerkiksi erilaisiin psykologisiin mittareihin, jotta voitaisiin todentaa stressin, aivomuutoksien ja käyttäytymisen välistä yhteyttä. Äidin psyykkisiä oireita on mitattu raskauden joka kolmanneksessa yleisesti käytössä olevilla masennus- (Edinburgh Postnatal Depression Scale, EPDS) ja ahdistuneisuusoirekyselylomakkeilla (Symptom Checklist 90, SCL-90). Julkaisun työstäminen on loppusuoralla ja artikkeli julkaistaneen tämän vuoden aikana.

Seuraavassa osatyössä keskitymme raskausspesifisen ahdistuneisuuden ja vauvojen mantelitumakkeen ja aivoturson yhteyteen selvittämällä, miten raskaana oleville suunnatussa ahdistuneisuusoirekyselyssä (Preganancy-related anxiety, PRAQ) saadut pisteet ovat yhteydessä vauvojen aivorakenteiden kokoon. Molemmissa edellä kuvatuissa osatöissä erityisenä mielenkiinnon kohteena on vauvan sukupuolen osuus stressin aivovaikutuksissa, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu viitteitä varhaisen stressin vaikuttavan eri tavalla eri sukupuoliin, tyttöjen ja poikien ollen eri lailla alttiita stressin vaikutuksille. Vaikka stressin aivovaikutusten tulkitseminen ei ole yksioikoista ja asiaa pitää tutkia montaa tieteen alaa yhdistellen, minua motivoi suuresti ajatus siitä, että nämä erilaiset herkkyydet tai alttiit yksilöt olisi mahdollista tunnistaa jatkossa. Varhaiselle stressille herkkien yksilöiden tunnistaminen mahdollistaisi tarvittavien ennaltaehkäisevien tukitoimenpiteiden kohdistamisen ja aivojen kehitystä tukevan ympäristön takaamisen näille yksilöille.

Odotan innolla tutkimuksemme havaintojen julkaisuja, jotta tutkimusperheiden sekä ryhmämme panostus saavat ansaitsemansa tunnustuksen tutkimustyön edistämisestä aihealueella, josta on vielä varsin rajoitetusti tietoa. Julkaisut toimivat myös ponnistusalustana jo käynnistyneille ja tuleville seurantakuvauksille ja niistä tehtäville osatöille, jotka ovat kärkisijassa selvittämässä varhaisen stressin pitkäaikaisvaikutuksia lapsen aivojen rakenteeseen ja kehitykseen.

Satu Lehtola
LL, väitöskirjatutkija

Viitteet
1. Lehtola S, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Karlsson H, Scheinin N M. Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Duodecim 2016.
2. Lehtola S J, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Merisaari H, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin N M, Karlsson H. Associations of age and sex with brain volumes and asymmetry in 2-5-week-old infants. Brain Structure and Function 2018.

Pienten lasten vanhempien rokoteasenteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suurin osa vanhemmista ottaa lapsilleen kansalliseen rokotusohjelmaan sisältyvät rokotteet (THL; www.thl.fi). Rokotuskattavuus (toisin sanoen kuinka suuri osuus väestöstä on saanut rokotteen) Suomessa on siis lasten rokotteiden kannalta keskimäärin hyvä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että rokotekattavuuden välillä on alueellista vaihtelua. Rokote, jonka rokotekattavuus on aiheuttanut runsaasti keskustelua viime aikoina, on MPR-rokote, joka suojaa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. MPR-rokotteeseen kuuluu kaksi annosta, joista ensimmäinen annetaan yhden vuoden ja toinen kuuden vuoden ikäisenä. Koska tuhkarokko on vaikea sairaus, joka tarttuu hyvin herkästi, molempien annosten saaneiden määrä väestöstä tulisi olla vähintään 95 %, jotta yksittäiset tautitapaukset eivät johtaisi epidemioihin.

Riittävän hyvä rokotekattavuus merkitsee laumasuojan syntymistä. Laumasuoja suojaa myös sellaisia henkilöitä, joilla on heikentynyt vastustuskyky tai jotka eivät jostain syystä voi ottaa rokotteita. Tilastojen mukaan 96 % kaikista vuonna 2016 syntyneistä lapsista on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen. Vaikka rokotteen saaneiden lasten määrä Suomessa on keskimäärin hyvä, on olemassa sellaisia alueita, ns. rokotekattavuuden taskuja, joilla MPR-rokotteen kattavuus on huolestuttavan alhainen. Kolmessa sairaanhoitopiirissä vuonna 2016 syntyneiden lasten MPR-kattavuus on alle 95 % ja yli kymmenen terveyskeskuksen piirissä alle 90 %. Lisäksi tilastot osoittavat, että toisen annoksen saaneiden lasten määrä on pienempi kuin ensimmäisen annoksen saaneiden määrä. Esimerkiksi vuonna 2011 syntyneistä lapsista 95,4 % on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen, mutta toinen annos on annettu vain 93 % lapsista.

Maailmanlaajuisesti rokotuksia pidetään ravinnon ja puhtaan veden lisäksi yhtenä tärkeimpänä terveyteen liittyvistä tekijöistä (www.thl.fi). Suomessa lasten rokotteet ovat lisäksi maksuttomia ja helposti saatavilla. Siitä huolimatta, edellä mainittujen tilastojen perusteella pieni osa väestöstä päätyy ratkaisuun olla rokottamatta lapsiaan. Tilastot eivät kuitenkaan paljasta kuinka moni kokee olevansa epävarma päättäessään lastensa rokotuksista. Muualla maailmassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan myös sellaiset henkilöt, jotka päättävät ottaa rokotteen, saattavat epäröidä rokotetta. Kuinka vahvaa epäröinti on ja mitkä rokote-epäröinnin syyt ovat, vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimerkkejä sellaisista tekijöistä, jotka aiemmissa tutkimuksissa ovat osoittautuneet olevan rokote-epäröinnin taustalla, ovat huoli rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta, sekä heikko luottamus terveydenhuollon ammattilaisiin ja niihin tahoihin, jotka tarjoavat ja suosittelevat rokotteita.

Vaikka rokote-epäröintiä on tutkittu melko paljon kansainvälisesti, suomalaisten rokoteasenteista on yllättävän vähän tietoa. Rokoteasenteiden tutkiminen myös kansallisella tasolla on tärkeää, koska eri tekijät voivat vaikuttaa ihmisten rokoteasenteisiin eri maissa. Sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tuhkarokkotapauksien määrä tai millä tavalla rokotteisiin liittyviä kysymyksiä käsitellään mediassa. Viime vuonna käynnistyneen tutkimusprojektimme tarkoituksena on kartoittaa muun muassa, kuinka paljon Suomessa ilmenee rokote-epäröintiä ja mitä syitä epäröinnin taustalla on. Pienten lasten vanhemmat ovat tässä tärkeässä asemassa, koska heidän lapsillaan on mahdollisuus saada rokotuksia useita tauteja vastaan. Tämän vuoksi lähetimme rokotekyselyn viime vuonna kaikille niille FinnBrain-perheille, joiden lapset ovat alle 4,5-vuotiaita. Rokotekyselyn saivat myös kaikki pilottitutkimuksessamme mukana olevat perheet. Yli 800 vanhempaa vastasi kyselyymme. Vastaukset analysoidaan tulevan vuoden aikana ja raportoidaan sen jälkeen tieteellisissä lehdissä, konferensseissa ja seminaareissa. Parempi tietämys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat pienten lasten vanhempien rokoteasenteisiin, auttaa kehittämään terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välistä kommunikaatiota rokotteisiin liittyen.

 

Anna Soveri
Kognitiivisen psykologian dosentti
Turun yliopisto
www.vaccineattitudes.fi

 

Vaccinattityder hos småbarnsföräldrar

Enligt Institutet för hälsa och välfärd (THL; www.thl.fi) låter de allra flesta föräldrar vaccinera sina barn med de barnvaccin som ingår i det nationella vaccinationsprogrammet i Finland. Det betyder att vaccinationstäckningen (dvs. en hur stor andel av befolkningen som är vaccinerad) för barnvaccinen i vårt land i det stora hela är god. Statistiken visar ändå att det finns en del variation både mellan de olika vaccinen och mellan olika regioner i Finland. Ett vaccin där vaccinationstäckningen har väckt diskussion under de senaste åren är MPR-vaccinet, som skyddar mot mässling, påssjuka och röda hund. MPR-vaccinet ges i två doser – den första vid 1-årsålder och den andra vid 6-årsålder. Eftersom mässlingen är en allvarlig och mycket smittosam sjukdom, krävs det att minst 95% av befolkningen har fått båda doserna av MPR-vaccinet för att sjukdomen inte ska kunna förorsaka epidemier även om enstaka fall av sjukdomen förekommer.

En tillräckligt hög vaccinationstäckning skapar så kallad flockimmunitet som skyddar också sådana personer som har försämrad immunitet eller som av olika anledningar inte själva kan ta vaccinationer. Statistiken över MPR-vaccinet visar att 96,1 % av alla barn födda 2016 i Finland har fått den första dosen av vaccinet. Samtidigt visar statistiken ändå att det finns så kallade regionala fickor där vaccinationstäckningen är oroväckande låg. För barn födda 2016 är vaccinationstäckningen lägre än 95 % i tre sjukhusdistrikt i landet och vid dryga tio hälsocentraler är täckningen lägre än 90 %. Dessutom visar statistiken att andelen vaccinerade barn är lägre för den andra dosen än den första. Till exempel har den första dosen av MPR-vaccinet getts till 95,4 % av alla barn födda 2011 och den andra dosen till 93 %.

Utöver mat och rent vatten anses vaccinerna vara en av de viktigaste faktorerna som påverkar hälsan på en global nivå (www.thl.fi). I Finland är barnvaccinen dessutom både lättillgängliga och avgiftsfria. Trots detta visar siffrorna ovan att en liten del av befolkningen låter bli att vaccinera sina barn. Något som sifforna ovan inte visar är hur stor del av befolkningen som känner sig osäkra i sina vaccinationsbeslut. Tidigare forskning gjord på annat håll i världen tyder på att det kan finnas vaccintveksamhet också bland en del av dem som väljer att ta vaccinen. Enligt dessa studier finns det variation mellan olika människor både när det gäller graden av tveksamhet gentemot vaccinen och orsakerna bakom tveksamheten. Exempel på faktorer som har visat sig påverka vaccinationsbeslutet är hur tryggt man anser vaccinet vara, hur effektivt skydd man anser vaccinet ge och i vilken grad man litar på hälsovårdspersonal och de instanser som erbjuder och rekommenderar vaccinen.

Även om vaccintveksamhet har undersökts i en stor mängd internationella studier, finns det överraskande lite information om vaccinattityder hos finländare. Att undersöka vaccinattityder också på en nationell nivå är viktigt, eftersom olika faktorer kan ligga bakom vaccinationsbeteende i olika länder. Sådana faktorer är till exempel vaccinrelaterade händelser, såsom mässlingsutbrott eller på vilket sätt vaccinfrågan behandlas i medierna. Viktiga forskningsfrågor är alltså dels att utreda hur vanligt vaccintveksamhet är i Finland och dels att förstå vad denna vaccintveksamhet handlar om. Syftet med vårt forskningsprojekt som startade ifjol är att samla information om vaccinattityder och vaccinationsbeteende i Finland. En del av detta forskningsprojekt är att undersöka hur småbarnsföräldrar förhåller sig till vaccin. Småbarnsföräldrar är en viktig grupp att ta i betraktande när man undersöker vaccinattityder, eftersom det är den grupp där vaccinationsbeslut är mest frekventa och aktuella. Ifjol fick därför alla familjer som är med i FinnBrain, och som har barn som är yngre än 4,5 år, ett frågeformulär om vaccinattityder. Frågeformuläret skickades också till alla familjer som är med i vår pilotundersökning. Mer än 800 föräldrar besvarade våra frågor. Under det kommande året ska svaren ur denna datainsamling analyseras och därefter rapporteras i vetenskapliga journaler och vid vetenskapliga konferenser och seminarier. En ökad förståelse om orsakerna bakom vaccintveksamheten kan hjälpa till att förbättra kommunikationen mellan patienter och hälsovårdspersonal och -myndigheter när det gäller vaccinfrågor.

Anna Soveri
Docent i kognitiv psykologi
Åbo universitet
www.vaccineattitudes.fi

MRI-tutkimus Turun Lääketiedepäivillä ja maailmalla

FinnBrainin tutkimuksia ja tuloksia esitellään ahkerasti alan tapahtumissa. Lateralization of the infant brain – a DTI study -posteri on ollut esillä Berliinissä FLUX-konferenssissa 30.8. – 1.9.2018 sekä Turun XXXV Lääketiedepäivillä 6.11. – 8.11.2018. Turussa se palkittiin myös posterikilpailun ensimmäisellä sijalla.

Tämä tutkimus kuuluu FinnBrainin kuvantamisosatutkimuksiin ja siinä on käytetty vuosina 2014-2016 kerättyä suurta vauvojen magneettikuvausaineistoa. Tutkimus on tarkoitus julkaista vuoden 2019 aikana.

Magneettikuvantaminen jatkuu yhä aktiivisena Tyksissä 5-vuotiaiden lasten kanssa ja toivottavasti näemmekin tuttuja perheitä ja reippaita lapsia uudelleen tutkimuskäynneillä.

Tuomas Lavonius, LL, väitöskirjatutkija

Arvokas kehityspsykologinen tutkimusaineisto koossa – kiitos taaperot

FinnBrain-tutkimuksen viimeinen 2,5-vuotiaiden lasten psykologinen tutkimuskäynti tehtiin tänä vuonna vähän ennen juhannusta. Käyntien toteutuminen on vaatinut ponnistelua suurelta joukolta: tutkimuskäynneillä kävi 473 taaperoa. Heistä jokaisella oli mukana yksi tai kaksi vanhempaa ja joillakin sisaruksiakin. Korvaamaton tuki ovat olleet ne isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät, jotka ovat auttaneet kuljetuksissa ja huolehtineet pienten tutkimushenkilöiden sisaruksista käyntien aikana. Tutkimuskäyntejä on ollut toteuttamassa noin 30 tutkijaa ja opiskelijaa.

Mikä tekee tästä aineistosta erityisen tärkeän?

Ensinnäkin käynneiltä kerätty aineisto on osa monitieteellistä pitkittäistutkimusta, mikä tarkoittaa, että samoista lapsista kerätään tietoa useaan kertaan ja useasta näkökulmasta kehityksen aikana. Näin on mahdollista, että tutkimuksessa tehdään päätelmiä tapahtumien ja ilmiöiden ajallisesta järjestyksestä. 2,5-vuotiaiden lasten tutkimusaineistoa yhdistetään muuhun lapsen kehityksestä kerättyyn aineistoon, jota on kerätty muun muassa kyselylomakkeiden avulla ja muilla tutkimuskäynneillä.

Toiseksi aineistosta tekee arvokkaan osallistujien suuri määrä. Kun tutkitaan pienten lasten käyttäytymistä, tuloksissa on aina niin kutsuttua mittausvirhettä. Tämä tarkoittaa, että lapsi ei tutkimustilanteessa toimikaan niin kuin hän yleensä toimisi, koska esimerkiksi jännittää, on väsynyt tai ajattelee jotain muuta. Mittausvirhe vaikuttaa tutkimusten lopullisiin tuloksiin sitä vähemmän mitä enemmän tutkittavia lapsia on ollut.

Kolmanneksi 2,5-vuotiaiden lasten aineistot ovat maailmalla harvinaisempia kuin vauvojen ja hieman vanhempien lasten aineistot. Tämä on ymmärrettävää: yhteistyö oman tahdon ilmaisua harjoittelevan taaperon kanssa vaatii vanhemmilta ja tutkijoilta heittäytymistä tilanteessa, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää rytmitajua. Me tutkijat koimme käynnit kuitenkin antoisiksi. Vaikka haasteitakin kohdattiin, päällimmäisenä mieleen ovat jääneet nauru ja leikki.

Eeva Eskola, psykologi, väitöskirjatutkija

Toiset aivot

Ihmisen oma geneettinen materiaali on vain alle 1 % siitä mitä koko ihmiskehosta löytyy. Valtaosa siitä kuuluu mikrobistolle, eli kollektiivisesti kaikkien ihmiskehossa majailevien pieneliöiden perimä ylittää määrällä äideiltämme ja isiltämme saamamme perimäaineksen monin kerroin. Tämä ekosysteemi ei ole aivan merkityksetön ihmisen terveyden kannalta, vaan ihmiskeho tarvitsee mikrobistoaan esimerkiksi sulamattomien ravintoaineiden pilkkomiseen, vastustuskyvyn kehittymiseen, vitamiinituotantoon ja suolistoinfektioilta suojautumiseen.

Viime aikoina on myös havaittu, että suolistomikrobistolla on terveyden ylläpitämisen lisäksi keskeinen vaikutus muun muassa tulehduksellisissa suolistosairauksissa, diabeteksessa ja atooppisissa sairauksissa. Eläinkokeiden perusteella on ehdotettu mikrobistoa jopa syyksi esimerkiksi lihavuudelle. Ihmisillä ja bakteereilla on siis tiivis yhteiselo. Edellä mainittujen lisäksi suolistomikrobiston poikkeavuudet on yhdistetty yllättävästi myös psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin, kuten masennukseen, autismikirjon häiriöihin, ADHD:hen ja Parkinsonin tautiin. Miten pieneliöt voivat vaikuttaa toisaalla kehossa sijaitsevaan monimutkaiseen elimeen, kuten aivoihin?

Eläinkokeista on kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana opittu, että suolistomikrobistolla on useita mahdollisia vaikutusreittejä: vaikutukset voivat välittyä muun muassa hermoston, immuunipuolustuksen ja mikrobiston tai suoliston tuottamien välittäjäaineiden kautta. Mikrobit tuottavat esimerkiksi valtaosan kehon tryptofaanista, mikä on serotoniinin esiaste ja tämä voi kulkeutua keskushermostoon. Serotoniinilla on vaikutusta muun muassa vireystilaan, mielialaan ja suoliston toimintaan. Suoliston mikrobistolla on siis käytössä eläinkokeiden mukaan useita mahdollisia keinoja vaikuttaa aivojen toimintaan, ja näitä molemminsuuntaisia yhteyksiä kutsutaan suoli-aivo-akseliksi.

Hiiret eivät kuitenkaan ole ihmisiä

Suurin osa suoli-aivo-akselin tutkimuksista on tähän mennessä tehty eläimillä, mutta kasvava tutkijajoukko yrittää tarkastella eläimillä havaittuja ilmiöitä myös ihmisillä. Tähän myös FinnBrain-tutkimuksen suoli-aivo-osatutkimuksessa pyritään. Lapsilla on muissa tutkimuksissa havaittu kiinnostavia yhteyksiä, muun muassa 1-2 -vuotiaiden hyvä kognitiivinen kehitys on yhdistetty Bacteroides-valtaiseen mikrobistoon, joka on tyypillinen alateitse syntyneillä lapsilla.

Lisäksi taaperoikäisten temperamenttityylit on yhdistetty suolistomikrobiston monimuotoisuuteen toisessa tutkimuksessa. FinnBrain-aineiston alustavassa tarkastelussa on myös havaittu, että puolivuotiaiden positiivinen emotionaalisuus eli taipumus osoittaa ilon ja mielihyvän tunteita, on mahdollisesti yhteydessä korkeampaan bifidobakteerien määrään 2,5 kuukauden iässä. Bifidobakteereja sisältäviä probiootteja on käytetty aikuisilla masennus- ja ahdistusoireiden lievittämiseen. Jopa aivojen aktivoitumiseen tunnemuistojen yhteydessä ne voivat vaikuttaa. Imeväisillä kuitenkin iso osa bifidobakteereista kasvaa rintaruokinnan myötä ja bifidobakteerit ovat luonnollisesti merkittävässä osassa imeväisen mikrobistossa. Tarvitaan kuitenkin vielä pidempää seurantaa, jotta voidaan varmistua temperamentin ja käyttäytymisen sekä suolistomikrobiston koostumuksen välisestä yhteydestä.

Eläinkokeissa on havaittu, että stressillä ja mikrobistolla on kaksisuuntainen yhteys: stressi muuttaa mikrobiston koostumusta ja mikrobiston muuttaminen muuttaa käyttäytymistä. Lisäksi eläimillä emon kokema stressi voi vaikuttaa lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja suoliston hermoston kehittymiseen. Tähän mennessä yksi tutkimus ihmisillä on havainnut äidin raskaudenaikaisen stressin olevan yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja kehittymiseen.

FinnBrain-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että äidin raskauden aikana kokemat lievät tai keskivaikeat masennus- tai ahdistusoireet eivät olisi yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen 2,5 kuukauden iässä. Työ tämän havainnon vahvistamiseksi on vielä kesken, mutta havaintojemme luotettavuutta lisää suuri tutkittavien määrä. Siitä suurin kiitos kuuluu kaikille lähes viidellesadalle tutkittavalle, jotka antoivat ulostenäytteen 2-3 kuukauden iässä.

Maailman johtava mikrobistoalan tutkija Rob Knigth kertoo IHMC-kokouksessa tärkeimpiä mikrobistotutkimuksen tulevaisuuden suuntaviivoja. Elämän alkuvaiheet ovat tärkeitä niin suolistomikrobiston koostumuksen kuin vastustuskyvyn kehittymisen kannalta.

Kuten sanottu, tähän mennessä lapsilla tehdyt tutkimukset ovat olleet kuitenkin varsin pieniä, eikä välttämättä kaikkia taustatietoja ole pystytty tarkoin raportoimaan, mikä heikentää tulosten luotettavuutta. FinnBrain-tutkimuksessa aiotaan pureutua varhaisten tekijöiden, suoliston mikrobiston ja aivojen kehittymisen väliseen yhteyteen. Aiomme selvittää tarkemmin kuinka ympäristötekijät, kuten stressi, vaikuttavat suolistomikrobiston koostumukseen ja toimintaan, ja miten tämä on taas yhteydessä lapsen kehitykseen. Lisäksi haluamme tietää, miten tähän yhteyteen vaikuttavat synnytystapa ja antibioottihoidot, jotka ovat tunnettuja lapsen mikrobikoostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän mahdollistaa FinnBrainin monialaisuus, lapsen kehityksen seuranta ja tarkat tiedot raskauden ja varhaislapsuuden ajalta. Tämän avulla voimme toivottavasti pureutua kysymykseen: kumpi oli ensin, muna vai kana?


Anna Aatsinki, LK, väitöskirjatutkija

 

Lisälukemistoa kiinnostuneille:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/17/500/sll42018-203.pdf

Kalliomäki M, Käyhkö S, Mykkänen M, Isolauri E, Lähdesmäki T. Suoli-aivoakseli – mikrobiston ja hermoston monimuotoinen yhteys. Lääkärilehti 4/18 vsk 73.

Huovinen Pentti. Hyvät, pahat, näkymättömät. Miten selvitä elämässä mikrobien kanssa. 2003.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/19/suoliston-bakteerit-ja-mielen-terveys

FinnBrain-kotikäynti esittäytyy

Lapsiperheen arki on usein kiireistä. Tarjoamme FinnBrain-perheille myös vaivattoman mahdollisuuden osallistua tutkimukseemme. Aloitimme vuoden 2018 alussa FinnBrain-tutkimuksen viisivuotiaiden lasten kotikäynnit. Kotikäynnin etuna on, että kaikki tutkimukseen liittyvät ohjeistukset, tehtävät, näytteenotot ja kyselylomakkeiden täyttämiset tehdään perheen aikataulutoiveiden mukaisesti kotona. Kotikäynti kestää 1-2 tuntia riippuen mitä tutkimuksia kotona tehdään. Käynti etenee täysin lapsentahtisesti ja osa tutkimuksista voidaan jättää tekemättä, jos perhe niin toivoo. Tavallisesti kotikäynti koostuu viisivuotiaiden lasten lyhyestä neuropsykologisesta tutkimusosiosta, lastenlääkäriosiosta, hiusnäytteenotosta sekä kyselylomakkeesta. Nämä kaikki yhdessä antavat suuren määrän tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkittaessa lapsen varhaisten vaiheiden merkitystä lapsen terveyteen ja sairauksien kehittymiseen. Olemme kiitollisia kaikille tutkimukseen osallistuville perheille!

  • Käynnin aluksi lapselle laitetaan puudutevoidetta kyynärtaipeeseen, jotta verinäytteenotto olisi lapselle kivuton kokemus.
  • Puudutevoiteen vaikuttaessa lapsi ratkoo kosketusnäytöllä neuropsykologisia pulmatehtäviä, jotka ovat käytännössä pelejä. Ne mittaavat lapsen työmuistia, itsesäätelytaitoa ja toiminnanohjausta.
  • Lapselta otetaan hiusnäyte, joka on pieni tupsu takaraivolta. Hiusnäytteestä mitataan pitkäaikaiskortisolin eli stressihormonin tasoa.
  • Aloitetaan huonepölynkeräys, joka tarkoittaa, että neljän pienen pölynkeräysmaljan annetaan olla paikoillaan neljän viikon ajan, jotta niille laskeutuu huonepölyä. Sopiva paikka etsitään kotikäynnillä yhdessä. Neljän viikon jälkeen perhe lähettää pölymaljat valmiiksi maksetussa kuoressa tutkimuslaboratorioon. Huonepölynäytteistä määritetään elinympäristön hiukkasia ja mikrobeja, ja miten ne ovat mahdollisesti yhteydessä lapsen terveyteen ja sairauksien kehittymiseen. Kyse ei ole huoneilman home- tai pölymäärätutkimuksesta.
  • Perheelle annetaan ohjeet ja tarvittavat välineet lapsen ulostenäytteen ottamista varten. Siihen liittyy lapsen ruokapäiväkirjan pitäminen kolmen vuorokauden ajan ennen näytteenottoa. Ulostenäytteestä tutkitaan suolen mikrobikoostumusta, koska sillä saattaa olla merkitystä lapsen aivojen kehityksessä, varhaislapsuuden stressinsäätelyssä, terveyteen sekä pitkäaikaissairauksien kehittymiseen.
  • Verinäyte otetaan käynnin lopuksi, jotta käynnin alussa laitetun puudutevoiteen teho on hyvä ja näytteenotto on kivuton. Verinäytteestä tutkitaan perusverenkuva, ruoka- sekä pölyherkistymistä.
  • Noin kaksi viikkoa kotikäynnin jälkeen lastenlääkäri soittaa ja haastattelee vanhempaa puhelimitse lapsen terveyteen liittyen. Lastenlääkäri kertoo perusverenkuvan ja ruoka- sekä pölyherkistymisen tulokset. Jos lapsen terveyteen liittyy huolta, lastenlääkäri ohjaa lapsen jatkohoitoon tai ottaa tarvittaessa omalle vastaanotolleen.

Perheitä lämpimästi kiittäen,

Anna Takatupa,
kotikäynnistä vastaava sairaanhoitaja


Minna Lukkarinen,
lastenlääkäriosatutkimuksen vastaava tutkija,
LT, lastentautien erikoislääkäri

Lastenlääkäriosatutkimus esittäytyy

Lasten pitkäaikaiset terveysongelmat, kuten atooppiset sairaudet (astma ja allergiat), toistuvat infektiot, ylipaino ja erilaiset kiputilat lisääntyvät länsimaissa. Tällä hetkellä 10-15 prosenttia pikkulapsista on ylipainoisia ja kolmasosa lapsista kärsii erilaisista kivuista tai sairastuu atooppisiin sairauksiin. Ennusteiden mukaan seuraavan vuosikymmenen aikana jopa puolet väestöstä sairastaa atooppista sairautta. FinnBrain-tutkimuksen lastenlääkäriosatutkimuksen tarkoitus on tutkia, miten perinnölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, kuten raskaudenaikaiset ja syntymän jälkeiset tapahtumat voivat vaikuttaa lapsen terveyteen ja sairastumiseen pitkäaikaissairauksiin. Näihin johtavat syyt ovat vielä huonosti tunnettuja. Lastenlääkäritutkijat ovat pitkään olettaneet, että juuri erittäin varhaiset eli raskaus- ja imeväisajan altisteet voivat yhdessä erilaisten perinnöllisten tekijöiden kanssa muokata mm. immuunijärjestelmäämme ja alttiutta sairastumiseen.

FinnBrain-tutkimuksessa kerättävät tuhannet biologiset näytteet yhdessä lastenlääkäriosatutkimuksen haastattelukysymysten kanssa antavat mahdollisuuden olettamusten tutkimiseen. FinnBrainin lastenlääkäriosatutkimuksessa viisivuotiaiden lasten (noin 1000-1300 lasta) vanhempia haastatellaan puhelimitse lasten terveysasioista ja kerrotaan lasten verinäytteestä tutkitun allergiakokeen tulokset. Lisäksi verinäytteitä pakastetaan tulevia tutkimuksia varten. Ulostenäytteestä selvitetään suolistomikrobiomin koostumusta ja roolia sekä huonepölynäytteestä selvitetään sisäilmamikrobialtistuksen roolia sairauksien kehittymisessä. Uusi teknologia mahdollistaa ihmisen koko genomin eli perimän kartoittamisen sekä epigeneettisten eli geenien säätelytekijöiden tutkimuksen. Tutkimukseen osallistuvien lasten pitkäaikaisseuranta ja biologiset näytteet lapsuusvuosien ajalta ovat erityisen tärkeitä. Olemme niistä kiitollisia kaikille tutkimukseen osallistuville perheille!

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus on maailmassa ainutlaatuinen, monitieteellinen pitkittäistutkimus, jossa on mukana noin 4 000 perhettä. Lastenlääkäriosatutkimuksella on erinomaiset mahdollisuudet tuottaa uutta, tärkeää tietoa lasten sairauksien syistä ja kehittymisestä. Tämä voi tulevaisuudessa johtaa sairauksien aikaisempaan tunnistamiseen ja toivottavasti niiden ehkäisemiseen. FinnBrain-tutkimuksen perheet ovat mukana luomassa todella erityistä, uutta tietoa!

Perheitä lämpimästi kiittäen,

Minna Lukkarinen,

Lastenlääkäriosatutkimuksen vastaava tutkija,

LT, lastentautien erikoislääkäri

Perimän koodi: kehitystä muovaava voima

Perimä on yksilön kehitystä ajava keskeinen voima. Jokainen syntyvä lapsi on perimältään ainutlaatuinen, biologisten vanhempiensa perimän ainutkertainen yhdistelmä. Yksilöiden väliset erot juontuvat perimän välisistä eroista, siis DNA-säikeen vaihteluista, jotka yhdessä kasvu- ja elinympäristön kanssa muovaavat kehitystä.

Suurten kansainvälisten tutkimusten ansiosta tunnetaan jo useiden väestössä yleisten sairauksien perimästä johtuvia riskitekijöitä.  Yleensä riskitekijöistä tunnetaan kuitenkin vain osa, ja samaten on epäselvää, kuinka geneettinen riski tarkalleen vaikuttaa: missä eri kehityksen vaiheissa riski ilmaantuu ja kuinka siihen vaikuttavat erilaiset ympäristön tekijät, kuten tulehdukset, ravitsemus tai vaikkapa kuormittavat elämäntapahtumat. Kuitenkin myös sellaisissa yleisissä sairauksissa, joiden periytyvyys on korkea, ovat myös ympäristön tekijät yleensä merkityksellisiä. Tämän ovat osoittaneet vakuuttavasti mm. kaksosilla tehdyt tutkimukset.

Perimän ja ympäristön välinen suhde on monisuuntainen. Ympäristö vaikuttaa perimän toimintaan ns. epigeneettisen muovautumisen kautta: Ympäristötekijät voivat esimerkiksi hiljentää jonkin geenin toimintaa. Perimä vaikuttaa kuitenkin myös ympäristöön. Esimerkiksi vanhemman temperamentin tai sairauden taustalla voi olla merkittäviä vanhemman perimän tekijöitä, jotka taasen vaikuttavat perheeseen ja lapsen kasvuympäristöön. Perimä voi myös suojata yksilöä ympäristötekijöiden mahdollisilta haitoilta.

FinnBrain-tutkimuksessa on pyritty keräämään kaikilta lapsilta heidän syntyessään napanuorasta verinäyte, josta on eristetty DNA perimän tutkimusta varten. Lisäksi suurelta osalta vanhemmista on kerätty vastaava verinäyte odotusaikana. Tutkimus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää sitä, kuinka lapsen oma sekä vanhempien perimä vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myöhempään terveyteen. Oletamme, että perimän ja ympäristön väliset vuorovaikutukset ovat tässä erityisen merkityksellisiä. Yksilön kehityksessä on todennäköisesti erilaisia herkkyyskausia, jolloin ympäristön eri tekijät voivat vuorovaikutuksessa perimän kanssa johtaa merkityksellisiin, myöhempään terveyteen vaikuttaviin kehityspolkuihin.

Perimän ja ympäristön vuoropuhelu kehityksessä on mielekäs, evoluution mukanaan kuljettama ilmiö. On järkevää, että yksilön kehitys heijastaa hänen ympäristöään. Luonto ikään kuin muovaa yksilöä sopeutuvammaksi juuri siihen ympäristöön, jossa tämä elää. Tämä periaate onkin evoluution kulussa parantanut lajin selviytymiskykyä. Joskus kuitenkin tällainen sopeutumista lisäävä muovautuminen voi olla yksilön kannalta epätarkoituksenmukaista. Esimerkiksi äärimmäisen vaikeissa tai niukoissa olosuhteissa sopeutuminen voi johtaa ominaisuuksiin, jotka eivät myöhemmin, olosuhteiden muuttuessa, enää olekaan yksilön terveyden kannalta hyödyllisiä. Tällaisia ilmiöitä ajatellaan olevan esimerkiksi liikalihavuuden taustalla: ihmislaji on joutunut niukoissa olosuhteissa kehittämään mahdollisimman tehokkaan strategian hankkia ja varastoida energiaa, mikä voikin kääntyä länsimaiden nykyisessä yltäkylläisyydessä haitaksi.

On hyvä muistaa, että ihmisen monimuotoisuus on tärkeä ja lajimme kannalta hyvä asia. Tarvitsemme erilaisuutta: esimerkiksi temperamentiltaan sellaisia ihmisiä, jotka reagoivat herkästi ympäristön muutoksiin huolehtimalla ja huolestumalla; sellaisia, jotka vaaroja pelkäämättä hakevat uusia ratkaisuja; tai sellaisia, jotka elävät vakaan rauhallisesti riippumatta siitä, kuinka ympäristö heidän ympärillään muuttuu.

Kiitos FinnBrain-tutkimuksessa mukana oleville perheille siitä, että osallistutte tutkimukseemme ja autatte meitä paremmin ymmärtämään kehittyvän lapsen ja yksilön monimuotoisuuden taustalla olevia biologisia mekanismeja!

FinnBrainin molekyyligenetiikkatiimi

Kielen ja puheen tutkimusta FinnBrainissä

Tavanomaisessa tilanteessa lapsi oppii puhumaan ympäristön kieltä perheen ja päiväkodin arjessa ilman suoranaista äidinkielen opetusta. Hänelle ei tarvitse opettaa äänteiden akustisten ominaisuuksien eroja; sitä miten kieli, huulet, nenäportti ja äänihuulet liikkuvat äänteitä tuotettaessa, eikä monimutkaisia sääntöjä, jotka ohjaavat äänteiden yhdistelyä sanoiksi ja sanojen yhdistelyä sujuviksi lauseiksi ja kertomuksiksi. Pian taaperon sanavarasto sisältää satoja sanoja ja esikoululainen käyttää aikuismaisia lauserakenteita. Kuinka on mahdollista, että useimmat lapset oppivat ympäristön kielen tavallisessa vuorovaikutuksessa läheistensä kanssa? Minkälaiset lapsen aivojen oppimismekanismit yhdessä ympäristötekijöiden kanssa mahdollistavat tämän? Millaiset tekijät selittävät sen, että useimmista lapsista kehittyy taitavia kielenkäyttäjiä, mutta joillain lapsilla esiintyy vaikeuksia? Näitä kysymyksiä selvitellään logopedian ja lähitieteiden tutkimuksessa.

Monitieteellisen FinnBrain-projektin kielen ja puheen tutkimuksella on erinomaiset mahdollisuudet tuottaa aivan uusia vastauksia näihin kysymyksiin. Kielen tutkijat ovat jo pitkään olettaneet, että lapsilla on synnynnäisiä valmiuksia kielen oppimiseen, mutta oppimisen biologisten taustatekijöiden yksityiskohdat ovat olleet pitkälti pimennossa aina näihin päiviin asti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen uudet teknologiat ovat mahdollistaneet mm. aiempaa riskittömämmän ja tarkemman aivojen kuvantamisen, ihmisen koko genomin eli perimän kartoittamisen kohtuullisin resurssein sekä epigeneettisten eli geenien säätelytekijöiden tutkimuksen. FinnBrain-tutkimuksessa kerättävät tuhannet biologiset näytteet yhdessä kielen ja puheen tutkimuksen kanssa mahdollistavat uuden vuosituhannen olettamusten testaamisen tulevina vuosina. FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevat perheet ovat siis mukana luomassa aivan uutta tietoa ja ymmärrystä!

Vaikka luotava tieto on kiehtovaa pelkästään perustieteen kannalta, sillä on myös tärkeä käytännön merkitys. Kielen ja puheen vaikeuksilla tiedetään olevan yhteys koulumenestykseen, sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen. Kun tunnemme taustalla vaikuttavia mekanismeja paremmin, voimme pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaamme niin, että kielen ja puheen oppimisen vaikeuksien negatiiviset vaikutukset pienenevät tai poistuvat.

Kielen ja puheen tutkimukseen osallistuvat perheet tukevat myös osallistumisellaan uusien puheterapeuttien koulutusta. Vaikka koulutuspaikkoja on lisätty, Suomessa on edelleen merkittävä pula puheterapeuteista. Monet suomalaiset perheet tälläkin hetkellä jonottavat puheterapeutille pääsyä tai etsivät puheterapiajaksolle toteuttajaa. Viisivuotiaiden lasten kielen ja puheen tutkimuksen käynnit toteutetaan yliopisto-opettajien ohjaamina puheterapeuttiopiskelijoiden harjoitustöinä. Näin ollen tutkimukseen osallistuvat perheet tukevat sekä kouluttautumista alalle, jolla on työvoimapulaa että auttavat lisäämään asiantuntevien puheterapiapalveluiden saatavuutta tulevaisuudessa.

Tieteen ja puheterapian puolesta FinnBrain-tutkimuksen perheitä kiittäen,

Elina Mainela-Arnold, Ph.D.
Logopedian professori, oppiainevastaava Turun yliopisto
Status nimitys Toronton yliopistossa Kanadassa