FinnBrainin aleksitymiaryhmä – sanoittamassa sitä, kun sanat eivät riitä

Tunteiden tunnistaminen, erottelu, ja niiden säätely ovat tärkeitä kykyjä mielenterveyden, vanhemmuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta. Kaikki ihmiset tuntevat tunteita, mutta osalle meistä niiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on vaikeampaa. Monesti tunteita on myös vaikea erottaa ruumiillisista tuntemuksista. Tällaista persoonallisuuden piirteistöä kutsutaan aleksitymiaksi (käännös: ei sanoja tunteille). Siihen katsotaan liittyvän myös korostuneen käytännöllinen ajattelutyyli, joka keskittyy ulkoisen maailman yksityiskohtiin, ja pitää ihmisen sisäistä maailmaa vähemmän tärkeänä tai kiinnostavana. Viimeistä piirrettä kutsutaan ulkokohtaiseksi ajattelutyyliksi. Aleksitymiassa esiintyy lisäksi mielikuvituksen puutetta, heikentynyttä kykyä empatiaan sekä vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Aleksitymia on yleinen piirre tai piirteiden ryväs, jota esiintyy vajaalla 15 prosentilla yleisväestöstä. Tosin FinnBrain-väestössä yleisyys on ollut selvitystemme mukaan vain 3-4 prosentin luokkaa. Aleksitymiaa itsessään ei pidetä mielenterveys- eikä persoonallisuushäiriönä, vaan sen ajatellaan olevan tiettyjen persoonallisuuspiirteiden jatkumo, eli kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän aleksityymisiä. Tästä huolimatta aleksitymia näyttää altistavan ihmisiä useille terveysongelmille kuten masennukselle, ahdistuneisuushäiriöille, syömishäiriöille, päihteiden ongelmakäytölle sekä korkealle verenpaineelle. Yksi selitys näille yhteyksille on, että aleksityymiset ihmiset saattavat – mahdollisesti huomaamattaan – kärsiä kroonisesta stressistä.

Selkeää teoriaa aleksitymian synnystä ei ole. Perimä ja synnynnäinen temperamentti vaikuttavat jonkin verran aleksitymiapiirteisin, lapsuuden kasvuympäristön osalta vanhempien ylisuojelevuus ja emotionaalinen vaillejääminen on myös osoitettu riskitekijöiksi. Lisäksi yhteiskunnalliset tekijät voivat vaikuttaa kokonaisten sukupolvien tunteiden käsittelyyn. Tällainen tekijä voi olla esimerkiksi sota tai nälänhätä, mutta lievemmilläkin sosio-kulttuurisilla tekijöillä on merkityksensä. Suomessa vanhemmilla sukupolvilla aleksitymia on nuorempia sukupolvia yleisempää.

FinnBrain-tutkimustuloksemme viittaavat siihen, että aleksityymiset ihmiset saattavat jakautua kahteen hyvin erilaiseen ryhmään tai alatyyppiin. Ensimmäinen alatyyppi tunnistaa ja myöntää kokevansa ongelmia tunneilmaisussa, ja tämä ryhmä myös kokee eniten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Toinen alatyyppi, joka koostuu suurelta osin miehistä, saattaa olla yhtä lailla kyvytön ilmaisemaan tunteitaan, muttei koe tätä piirrettään niinkään ongelmaksi. Voisi kenties olla niin, että ulkokohtainen ajattelu, jossa omia tai muiden tunteita ei pidetä tärkeinä, suojelee heitä masennukselta ja ahdistuneisuudelta. Saattaa kuitenkin olla niinkin, että sama piirre voi altistaa yksilön epäterveille keinoille säädellä omia tunteitaan, kuten päihteiden liikakäytölle tai ylensyönnille.

Mielenkiintoinen tutkimustyömme aleksitymian olemuksen, mekanismien ja yhteyksien parissa jatkuu. Tuhannet kiitokset kaikille tutkimusperheille!

Jani Kajanoja, psykiatriaan erikoistuva lääkäri, väitöskirjatutkija
Noora Scheinin, psykiatriaan erikoistuva lääkäri, erikoistutkija

Lasten silmänliikemittauksiin perehtynyt tutkija vierailulla FinnBrainissä

Psykologi, post doc –tutkija Roy Hessels (Utrechtin yliopisto, Hollanti) vieraili FinnBrain-tutkimuksessa 22.-25.10.2017. Roy on käyttänyt omissa töissään silmänliikemittausta tutkiessaan pienten lasten katseen suuntautumista mm. sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Yksi hänen kiinnostuksenkohteistaan on ollut selvittää sosiaaliseen tarkkaavaisuuteen vaikuttavia tekijöitä varhaislapsuudessa. Tällä hetkellä hän on kehittämässä menetelmää, jolla voidaan tutkia kahden ihmisen silmänliikkeitä samaan aikaan heidän ollessaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa peilin välityksellä.

Silmänliikemittaus tarjoaa luotettavan tavan tutkia pienen lapsen tarkkaavaisuusprosesseja, kuten katseen suuntautumista kasvoihin ja niistä pois. Mittauksesta saatavan aineiston laatuun on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota, sillä etenkin vauvojen ja pienten lasten silmänliiketutkimuksissa se on väistämättä heikompaa kuin aikuisten tutkimuksissa. Aikuiset pystyvät tutkimustilanteessa yleensä toimimaan paremmin annettujen ohjeiden mukaan, kuten istumaan paikallaan ja suuntaamaan katsettaan tietokoneen näytölle, johon ärsykkeitä esitetään. Tällöin silmänliikekamera pystyy koko ajan rekisteröimään katsetta, eikä aineistoon tallennu yhtä paljon katkoksia tai epäaitoja katseen suuntauksia. Aineiston laatua tarkastelemalla ja kehittämällä tutkijat voivat siis taata mahdollisimman luotettavaa tietoa jo pienen lapsen tarkkaavaisuudesta.

Kutsuimme Royn vieraaksemme, jotta hän voisi ohjata meitä FinnBrain–tutkimuksessa jo kerätyn silmänliikeaineiston käsittelyssä. FinnBrainin kehityspsykologisen tutkimuksen alla on kerätty runsaasti tietoa silmänliikemenetelmää hyväksikäyttäen; yli 400 vauvaa on osallistunut kahdeksan kuukauden iässä tutkimukseen, jossa on tarkasteltu vauvan katseen suuntautumista tunnepitoisiin kasvoihin ja niistä pois. Samat lapset ovat osallistuneet silmänliiketutkimukseen uudelleen 2,5 vuoden iässä, ja tällä hetkellä heitä kutsutaan kolmannelle tutkimuskäynnille 5 vuoden iässä. Vuodenvaihteessa FinnBrainin alaisuudessa käynnistyy lasten vanhemmille uusi osatutkimus, jossa on tarkoitus aloittaa silmänliiketutkimukset myös äideille ja isille.

Royn vierailu oli tutkimuksen näkökulmasta erittäin antoisa. Hän opetti meitä psykologitutkijoita mm. käyttämään kehittämäänsä matemaattista menetelmää, jonka avulla voidaan tarkastella aineiston laatua ja hylätä sellaiset mittaustulokset, joiden laadusta emme voi olla varmoja. Lisäksi menetelmä mahdollistaa sen, että voimme selvittää melko tarkasti sen, missä kohtaa kasvoja (silmien alue, nenä, suu) lapsen katse on liikkunut hänen katsellessaan erilaisia tunnepitoisia kasvoja. Hänen kehittämäänsä menetelmää tullaan soveltamaan FinnBrain-aineistoon siinä vaiheessa, kun 2,5-vuotiaiden tutkimuskäynnit päättyvät ensi keväänä. On hienoa todeta, että kansainvälisen yhteistyön avulla voidaan tukea tieteellistä työtä, jotta se olisi mahdollisimman luotettavaa ja palvelisi tarkoitustaan!

Olemme parhaillaan työstämässä kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen silmänliikeaineistoa. Ensimmäinen julkaisu on lähtenyt arvioitavaksi kansainväliseen lehteen juuri tällä viikolla. Odotamme tuottavamme tärkeää ja luotettavaa tietoa pienen lapsen tarkkaavaisuuden kehityksestä tämän kansainvälisestikin ainutlaatuinen monitieteisen pitkittäistutkimuksen aineistosta. Julkaisujen ilmestyttyä tulemme tuottamaan niistä tietoa myös tänne FinnBrainin blogiin.

 

Eeva-Leena Kataja, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija

Iltaunia ja seikkailua – lasten ehdoilla aivojen mysteerien jäljillä

FinnBrainin magneettikuvantamisen osatutkimuksessa on ollut tohinaa ja toimintaa. Olemme käynnistäneet 4-vuotiaiden ja taaperoikäisten, noin 2-vuotiaiden, magneettikuvantamisen kuluneen vuoden aikana. Palaute käynneistä on ollut erinomaista ja osallistuvat perheet pitävät hymyn myös tutkijoiden kasvoilla. Kiitokset kaikille osallistuneille ja lämpimästi tervetuloa mukaan tuleviin mittauksiin!

Taaperoikäiset on kutsuttu käynnille, jossa tehdään lapsen taitoja kartoittavia tehtäviä ja tavataan tutkijalääkäri. Samana, tai tulevien viikkojen iltana, perheen kanssa tehdään iltatoimet ja mennään nukkumaan kuvantamistilojen läheisyydessä. Tavoitteena on saada siirrettyä lapsi nukkuvana kuvaukseen. Haastavaa, mutta ei ollenkaan mahdotonta. Kuvauksistamme joka kolmas on onnistunut, mikä tarkoittaa, että olemme kansainvälisten tutkijaryhmien suoritustasolla. Onnistumisen avaimina ovat olleet ahkeraan harjoitelleet ja unirytmejä tutkiskelleet perheet sekä saumaton tiimityö kuvausiltoina. Jokainen käynti on meille arvokas, saimmepa kuvia tai emme.

Nelivuotiaat kutsutaan osallistumaan tutkimukseen leikin kautta. Olemme vastaanottaneet jo yli 30 pientä rohkeaa avaruuslentäjää tai -prinsessaa ja onnistumisprosentti on huikea 90 %. Nämä pienet ovat ihastuttaneet meitä kotiharjoittelulla, sitoutuneisuudella, mielikuvituksella sekä rohkeudella tuoda esiin myös itseään mietityttäviä asioita. Mahdollisia jännityksiä on yhdessä ylitetty ja onpa käyntien jälkeen rakennettu myös palkintopalleja ja tuuleteltu hymyssä suin.

Kiitos rohkeat nukkujat ja pilotit sekä korvaamattomana tukijoukkona toimineet vanhemmat. Yhteistyössä olemme päässeet hienoihin tuloksiin.

 

MRI-kuvauksessa vanhempien tuki on lähellä.

 

 

 

 

 

 

 

Seuraava kuvantamisen ikäpiste on viisi vuotta. Tavoitteena on kuvata noin 200 lasta – samaan tapaan kuin imeväisiässä tehdyissä kuvauksissa. Käynneille tullaan kutsumaan ensisijaisesti myös muille 5-vuotiaiden tutkimuskäynneille osallistuvia perheitä.

Tuleviin kuvauksiin liittyen myös tutkijaryhmämme on kasvamassa. Mukaan on liittymässä nykyisten kolmen tohtorikoulutettavan lisäksi kuusi uutta väitöskirjan tekijää.

Olemme kiinnostuneet lapsuuden aikana tapahtuvista aivojen kehityksellisistä muutoksista ja niiden yhteyksistä lasten ominaisuuksiin ja taitoihin. Kuvista ei tehdä diagnooseja tai voi ennustaa tulevaa, mutta on kiehtovaa selvittää aivojen suurta mysteeriä – niiden kehitystä matkalla imeväisestä koululaiseksi ja siitä eteenpäin. Tavoitteenamme on jatkaa kuvantamistutkimusta läpi lapsuuden ja nuoruusvuosien aina aikuisikään saakka.

MRI, eli magneettikuvantaminen perustuu atomiydinten magneettisten ominaisuuksien mittaamiseen kameran luomassa ulkoisessa magneettikentässä. Kuvantaminen on turvallista, mutta ajoittain meluisaa puuhaa, joten huolehdimme kuulonsuojauksesta huolellisesti. Mittauksista saadaan tietoa kehittyvien aivojen koosta, muodosta ja hermosoluja yhdistävistä radastoista sekä aivojen toiminnasta. Tutkijat saavat yhdestä kuvantamisesta töitä useaan eri menetelmään. Myös röntgenlääkäri (radiologi) katsoo kaikki kuvat.

Tutkijat saavat yhdestä kuvauksesta useita erilaisia kuvia analyysejään varten. Vasemmalla alhaalla: keskiarvokuva noin 2-vuotiaiden rakenteellisista kuvista, keskellä: aivojen radastojen arviokuva 4-vuotiaan tutkittavan kuvauksista, oikealla alhaalla: aivojen kolmiulotteinen pintamalli 2-vuotiaan aivoista. Kuvat eivät ole mittakaavassa. © Jetro J. Tuulari

 

Tutkijalääkäri Jetro Tuulari ja tutkimushoitaja Susanne Sinisalo

Kotona vai päiväkodissa – mikä hoitovaihtoehto on paras lapsen kannalta?

Syksy saapuu vähitellen ja useissa perheissä eletään jännittäviä aikoja. Moni lapsi aloittaa kodin ulkopuolisen päivähoidon ensimmäistä kertaa elämässään, tai vaihtaa ryhmää vanhassa jo tutussa päiväkodissa. Vastassa on uusi ryhmä, uudet kaverit ja uudet hoitajat. Muutokset ovat odotettuja, mutta voivat olla samalla myös kuormittavia sekä lapselle että vanhemmille. Päivähoitoon liittyviä asioita puidaan paljon myös mediassa. Viime aikoina on nostettu esille muun muassa päivähoitomaksut ja kotihoidontuen mahdolliset leikkaukset. Lisäksi on pohdittu sitä, mikä on lapselle oikea ikä aloittaa päivähoito. On ehdotettu erilaisia uudistustoimenpiteitä, joiden johdosta yhä useampi lapsi aloittaisi päivähoidon jo nykyistä aikaisemmin ja esiopetus olisi maksutonta viisivuotiaasta eteenpäin. Samanaikaisesti päivähoito-oikeutta on jo rajattu ja ryhmäkokoja on kasvatettu.

Moni vanhempi saattaakin pohtia, mikä hoitoratkaisu on paras oman lapsen kohdalla? Tukeeko kodin ulkopuolinen päivähoito lapsen kehitystä, tai jääkö kotona hoidettu lapsi mahdollisesti paitsi tärkeistä sosiaalisista kokemuksista ja ryhmätaidoista?

Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tähän asiaan ei kuitenkaan ole. Lasten välillä on yksilöllisiä eroja, eikä voida yksioikoisesti määritellä tiettyä ikää tai hoitovaihtoehtoa, mikä sopisi kaikille yhtä hyvin. Kahta samanlaista lasta tai perhettä ei ole ja kokonaisuus ratkaisee, mikä on lapsen ja koko perheen kannalta paras vaihtoehto. Päivähoidon tarkoituksena on mahdollistaa vanhempien työssäkäynti sekä tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus lisää koulutuksellista tasa-arvoa ja tasoittaa eroja. Laadukas päivähoito ja yhteistyö päiväkodin henkilökunnan kanssa on parhaimmillaan tärkeä tuki lapsen vanhemmille heidän omassa kasvatustyössään.

On kuitenkin tutkimusnäyttöä myös siitä, että päivähoito voi lisätä joidenkin lasten stressitasoa. Osalla lapsista stressitaso on ollut korkeampi päiväkodissa kuin kotona. Lapsen kokemukseen vaikuttavat muun muassa ero vanhemmista, hoivan laatu ja vertaissuhteet. Päivähoidon olosuhteilla, kuten ryhmäkoolla, henkilökunnan määrällä ja pysyvyydellä on niin ikään suuri merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta. Myös lapsen iällä, temperamentilla ja sosiaalisilla taidoilla saattaa olla yhteys stressinsäätelyyn päivähoitoympäristössä. Vertaisryhmä antaa virikkeitä, mutta on samalla haasteellinen, etenkin kaikkein pienimmille lapsille.

FinnBrainin päivähoitotutkimuksessa tarkastellaan lasten stressinsäätelyä kotona ja päivähoidossa. Olemme erityisen kiinnostuneita lapsen temperamentin ja sosiaalisten taitojen yhteydestä lapsen hyvinvointiin päiväkodissa. Alle kolmevuotiaista lapsista on otettu sylkinäytteitä kortisolihormonitason määrittämiseksi sekä päiväkodissa että kotona. Mukana on myös ryhmä lapsia, jotka ovat kotihoidossa, eivätkä ole vielä aloittaneet kodin ulkopuolissa hoidossa. Lasten vanhemmat ovat ottaneet näytteitä kotona ja päiväkotien henkilökunta on ottanut näytteet päiväkodissa. Sylkinäyte otetaan lapsen suusta pienellä vanupuikolla. Toimenpide on nopea, eikä satuta lasta. Useimmiten näytteenotto on sujunut leikinomaisesti hyvässä yhteistyössä lapsen kanssa.

Tutkimuksessa on mukana yli 200 lasta ja 30 päiväkotia. Kiitos teille kaikille aktiivisuudesta, positiivisuudesta ja sitoutumisesta!

Näytteiden kerääminen jatkuu vielä muutaman vuoden ajan, koska pyrimme saamaan samoista lapsista uusintanäytteitä iän karttuessa kolmen ja puolen sekä viiden vuoden iässä. Tällaista pitkittäistutkimusta ei ole juurikaan aiemmin tehty edes kansainvälisesti, joten perheiden sitoutuminen on erittäin arvokasta.

Päivähoidon laatua ja varhaiskasvatusta tutkitaan monesta eri näkökulmasta useiden eri tieteenalojen toimesta. Uskon, että FinnBrainin päivähoitotutkimus tuo yhden merkittävän lisän tähän tärkeään ja monimuotoiseen tutkimuksen kenttään. Tutkimustietoa voidaan soveltaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen kehittämisessä ja päivähoidon käytännön työn suunnittelussa.

Aurinkoista syksyä kaikille lapsille ja vanhemmille!

Katja Tervahartiala
Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto FinnBrain-tutkimus
Projektikoordinaattori, Turun yliopisto Kehittämispalvelut

Erään EEG-mittauksen tarina

Kylläpä Neaa jännitti. Äiti oli kotona näyttänyt kuvia EEG-myssystä, ja sellainen Nealle puettaisiin tänään. Iloinen Silja olikin jo alaovella vastassa ja toivottamassa Neaa tervetulleeksi. Silti jännitti. Portaat yläkertaan, ja Nea puristi pehmolammastaan tavallistakin kovemmin kädessään. Mittaushuoneeseen tultuaan Nea vilkaisi ympärilleen. Huone näyttikin tosi kiinnostavalta ja värikkäältä. Äiti täytteli papereita ja Silja näytti Nealle EEG-myssyä. Nea sai itse pukea pienen myssyn nallelle sillä välin, kun Silja puki Nealle isomman. – Oikein isojen tyttöjen EEG-myssy, Silja sanoi, ja Nea oli ylpeä. Olihan hän sentään isosisko, iso tyttö tietysti.

Sitten otettiin esille kynät ja piirustuspaperit. Samalla kuunneltiin kaiuttimista kummallista ääntä. Nea ei saanut selvää, mitä siinä puhuttiin. Ehkäpä se on vierasta kieltä, Nea ajatteli. Piirtelyä ja kirjan katselua kesti jonkin aikaa, ja sitten myssyt otettiin pois sekä nallelta että Nealta. Nea sai vielä kokeilla nallen myssyä omalle pehmolampaalleenkin. Enää ei jännittänyt yhtään, nauratti vaan. Nea sai valita tarrankin, ja sitten jo heilutettiin Siljalle. Ehkä taas muutaman vuoden päästä nähdään! Nea lupasi tulla uudelleen, jos tarvitaan.

Mittauksen jälkeen Silja istahti tietokoneen ääreen. Nean aivotoimintaa oli tallentunut tietokoneelle, ja siitä analysoitaisiin nyt monenmoista. Aktivoituiko Nean aivoissa automaattisesti muistijälkiä, kun hänelle soitettiin nauhalta samaa tavua uudelleen ja uudelleen? Millaisia nämä muistijäljet olivat? Kuinka tarkkoja? Entä aktivoituiko Nean kuuloaivokuorella automaattisesti vertailuprosessi, jossa pienet muutokset äänissä aikaansaivat huomion kiinnittymistä noihin muutoksiin? Entä kun Nealle soitettiin eri tunnetiloissa lausuttuja ääniä, miten hänen aivonsa reagoivat niihin? Erot lasten välillä ovat pieniä, ja eri lasten aivovasteet näyttävät lähes samoilta. Tilastollisen tarkastelun jälkeen voidaan kuitenkin selvittää, ovatko tietyt kuuloaistin piirteet yhteydessä joihinkin kehityksellisiin tapahtumiin lapsen raskaus- tai vauva-aikana. Vielä muutamia kymmeniä tai ehkä sata reipasta mitattavaa, ja tuloksia alkaa tulla. Ja silloin Siljaakin jo vähän jännittää.

Minna Huotilainen, dosentti
Maria Keskinen, LK, väitöskirjatutkija

Historien om en EEG-mätning

Nea var nog så spänd. Mamma hade visat bilder på en EEG- mössa hemma, och idag skulle Nea kläs på en sådan. Den glada Silja mötte redan vid den nedre dörren och välkomnade Nea. Ändå var det spännande. Trapporna ledde upp till övervåningen och i handen kramade Nea sitt mjukislamm ännu hårdare än vanligt. När Nea kommit in i rummet för mätningen kikade hon sig omkring. Rummet såg verkligen intressant och färggrant ut. Mamma fyllde i papper och Silja visade EEG-mössan för Nea. Nea fick själv klä en liten mössa på en nalle medan Silja klädde en större på Nea. – En EEG-mössa för riktigt stora flickor, sa Silja, och Nea var stolt. Hon var ju ändå storasyster, en stor flicka så klart.

Sen togs pennor och ritpapper fram. Samtidigt lyssnade man på en underlig röst från högtalarna. Nea fick inte klart för sig vad man pratade om. Kanske det är på främmande språk , tänkte Nea. Att rita och titta i boken tog en stund, och sen togs mössorna bort av både nalle och Nea. Nea fick ännu prova nalles mössa också på sitt mjukislamm. Nu var man inte alls spänd mera, bara skrattlysten. Nea fick också välja ett klistermärke, och sedan vinkade man åt Silja. Kanske vi ses igen om några år! Nea lovade komma på nytt om det behövs.

Efter mätningen satte sig Silja framför datorn. Neas hjärnaktivitet hade lagrats i datorn, och ur det skulle man nu analysera allt möjligt. Aktiverades minnesspår automatiskt i Neas hjärna när man från bandet spelade upp samma stavelse om och om igen? Hurdana var dessa minnesspår? Hur noggranna? Och aktiverades i Neas hörselhjärnbark automatiskt en jämförelseprocess, där små förändringar i rösterna fick till stånd att uppmärksamheten flyttade till förändringarna? Och då man spelade upp i olika känslotillstånd uttalade ljud, hur reagerade hennes hjärna på dem? Skillnaderna mellan barnen är små, och olika barns hjärnrespons ser nästan lika ut. Efter den statistiska granskningen kan man ändå utreda, om vissa av hörselsinnets drag har ett samband med några utvecklingshändelser under barnets graviditets- eller baby-tid. Ännu några tiotal eller kanske hundra käcka barn att mäta, så börjar resultaten komma. Och då är också Silja lite spänd.

Minna Huotilainen, docent
Maria Keskinen, MK, doktorand

Vauvaiän lastenlääkärikäyntien neljä tapahtumarikasta vuotta

Yksi ensimmäisten joukossa käynnistetyistä FinnBrainin osatutkimuksista eli vauvaiän lastenlääkärikäynnit on saatu onnistuneesti päätökseen. Työpareinani lääkärit, opiskelijat ja tutkimushoitajat ahkeroivat vanhempien ja lasten kanssa hurjat 700 tutkimuskäyntiä kasaan! Ensimmäinen kymmenen viikon ikäinen vauva tuli FinnBrainin tutkimusvastaanotolle lokakuussa 2012. Viimeinen 14 kuukauden ikäinen taapero kävi antamassa tutkimusnäytteensä helmikuussa 2017. Näiden ikäpisteiden välissä lapset kävivät myös kuuden kuukauden iässä sairaanhoitajan vastaanotolla, jonka sisältö oli muutoin näytteenottoineen sama kuin lääkärikäynneilläkin. Näitäkin käyntejä tehtiin yli 200. Kuluneiden reilun neljän vuoden aikana ehti sattua ja tapahtua niin paljon, että ne ansaitsevat tulla hiukan muistelluksi.

Näillä tutkimuskäynneillä lapsilta ja äideiltä kerättiin valtavat määrät biologisia näytteitä. Äidit antoivat seeruminäytteen lapsen ollessa kymmenen viikon ikäinen. Lapsilta kerättiin kymmenen viikon, kuuden kuukauden ja 14 kuukauden ikäpisteissä seeruminäytteen lisäksi myös kaksi erilaista RNA-verinäytettä, kokoverinäyte DNA-tutkimuksia varten, nenänielunäyte virusanalyyseihin, viisi sylkinäytettä kortisolitutkimuksiin sekä kakkanäyte suolistomikrobiston koostumuksen selvittämiseksi. Yhtenä vuonna 14 kuukauden ikäisiltä analysoitiin myös perusverenkuva kokoverinäytteestä. Parin viimeisen vuoden aikana äidit antoivat lisäksi äidinmaitonäytteen, josta myös analysoidaan monipuolisesti erilaisia aineita. Suurimman näytemäärän saimme sylki- ja nenänielunäytteistä, joita antoi yli 900 lasta. Erilaisia verinäytteitä saimme vaihtelevasti 550–660. Jos voisin, tarjoaisin jokaiselle perheelle vappumunkit, simat ja kahvit kiitokseksi näin huimasta osallistumisesta.

Vaikka verinäytteiden määrä kuulostaa paljolta, ne saatiin otettua samalla kerralla, yhdellä pistolla kyynärtaipeesta. Lisäksi lapsen iho puudutettiin taikarasvalla, että käynti olisi mahdollisimman miellyttävä. FinnBrainin henkilökunta ja vanhemmat käyttivät kaiken mielikuvituksensa ja vähäiset vapaat kätensä lelujen ja älypuhelinsovellusten kanssa, jotta lasten huomio saatiin muualle näytteiden ottamisen ajaksi. Näytteitä otettiin välillä malliksi jättinallelta ja monilta muilta leluilta pikkuautoja myöten. Myös minä ja äidit saimme näyttää usein mallia miten sylkinäytetikkua pureskellaan. Kerran jopa mukana oleva isosisko halusi antaa oman sylkinäytteensä ja rohkaisi pikkusisarustaan hihkaisemalla, että näytetikkuhan maistuu ihan mansikalta! Keinokuituinen näytepuikko maistui muiden mielestä lähinnä talouspaperilta.

Helpoimmillaan näytteitä otettiin äidin sylissä nukkuvalta lapselta. Vähän enemmän haastetta saimme erään vikkelän taaperon kanssa, jonka perään sain ampaista pitkin odotushuoneen käytävää hänen karattuaan sylkinäytetikun kanssa. Toinen pikkuinen pöristeli iloisesti sylkinäytteenoton ajan niin mallikkaasti, että sain kuivata ja pestä käsivartta kyynärpäähän asti jälkeenpäin.

Pyrimme aina siihen, että tutkimuskäynneistä olisi hyötyä ja iloa myös perheille, koska hehän tekevät tätä täysin vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Vuosien varrella vanhemmat ovatkin tentanneet kiitettävästi lääkäreitämme muun muassa lapsen kasvisruokavaliosta sekä rokotusten haitoista ja hyödyistä. Lääkärimme ovat ohjanneet perheitä jatkotutkimuksiin tarpeen mukaan tai merkinneet neuvolakorttiin tarpeellisia tietoja seuraavaa neuvolakäyntiä silmällä pitäen. Lapsen perusverenkuvasta vanhemmat saivat tulokset pian käynnin jälkeen sisältäen muun muassa lapsen hemoglobiiniarvon. Toivottavasti olemme olleet hyödyksi! Palaute on ollut positiivista ja olemme kuulleet, ettei lapsia ole meinannut saada leluja pursuavasta odotushuoneesta lähtemään kotiin, eli ainakin niitä on ollut riittävästi. Lisäksi useampikin äiti on sanonut, että kahdestaan lapsen kanssa puoli tuntia hiljaisessa tutkimushuoneessa oleminen on ollut rentouttavinta, mitä he ovat pitkään aikaan kokeneet, kun paikalla on piipahtanut vain sylkinäytteenottaja tasaisin väliajoin ja uudet lelut ovat viihdyttäneet lasta lattialla.

Alustavia tutkimustuloksiakin on jo saatu sitä mukaa kuin näytteitä on päästy analysoimaan, ja niitä on esitetty jo ulkomaillakin (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin). Tieteellisiä julkaisuja sekä esityksiä seuraaviin ulkomaisiin konferensseihin ollaan myös juuri kirjoittamassa. Selvitämme parhaillaan muun muassa sitä, vaikuttaako synnytyksen jälkeisen tehohoidon takia äidistä erossa oleminen vauvan kortisolin eritykseen eli stressinsäätelyyn niin, että vaikutus näkyisi vielä kymmenen viikon iässä. Yksi hiukan vastaava tutkimus on tehty keskosilla, mutta me tutkimme täysi-ikäisenä syntyneitä. Mielenkiintoisia tuloksia olemme saamassa myös raskaudenaikaisen stressialtistuksen vaikutuksista lapsen kortisolin eritykseen, kun lapsen sukupuoli ja nenänielun viruslöydökset otetaan huomioon. Immuniteetti eli vastustuskyky ja kortisoli säätelevät toinen toistensa toimintaa ja FinnBrain tuo uutta tietoa tähänkin aihepiiriin. Aineistojen tarkemmat analyysit jatkuvat ja tiedotamme tulevista julkaisuista aina myös perheille.

Lastenlääkärin vastaanotot eivät toki FinnBrainissä lopu tähän. Ensi syksynä aloitamme useita uusia tutkimuskäyntejä viisivuotiaille ja mukana on myös lastenlääkärin vastaanotto. Toivomme kovasti, että perheet osallistuvat näihinkin käynteihin yhtä innokkaasti, jotta menestyksekkäät tutkimukset saavat yhtä komean jatkon. Toivottavasti tapaamme siis jälleen!

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija

Vauva- ja taaperotutkimusta Turussa ja Uppsalassa

Vauvojen ja pienten taaperoiden neuropsykologisen kehityksen tutkiminen on haastavaa –ja siksi niin kiehtovaa. Muun muassa kielelliset taidot, muisti, tarkkaavuus ja ongelmanratkaisutaidot alkavat kehittyä jo varhain, mutta isompien lasten ja aikuisten tutkimusmenetelmät eivät tavallisesti sovellu alle 3-vuotiaille lapsille. Tutkijan on turha yrittää antaa vauvalle tarkkoja sanallisia toimintaohjeita. Taapero puolestaan voi jo ymmärtää yksinkertaisia ohjeita, mutta ikävaiheeseen kuuluen saattaa kieltäytyä tai siirtyä nopeasti seuraaviin puuhiin. Menetelmien löytäminen vaatii luovuutta ja mahdollisuutta kokeilla eri ideoita käytännössä. Pienten lasten tutkijoiden on siis yhdistettävä voimansa, jotta pienille sopivia menetelmiä löydettäisiin.

Sain olla mukana, kun joukko FinnBrain-tutkijoita osallistui Uppsalassa tutkijatapaamiseen helmikuun alussa. Sekä Turussa että Uppsalassa on alkanut raskauskohorttitutkimus 2010-luvun taitteessa. Uppsalan BASIC-tutkimus on alkanut vuonna 2009 ja siinä on mukana jo yli 3000 äitiä. Osa BASIC-tutkimuksen äitien lapsista osallistuu Uppsala Child and Baby Lab:in BASICchild-tutkimukseen kuuden kuukauden iästä eteenpäin. Uppsalan ja Turun tutkimuksissa seurataan muun muassa äidin hyvinvointia raskausaikana ja lapsen itsesäätelyn ja kognitiivisten taitojen kehittymistä. Käytössä on paljon samoja menetelmiä, joten yhteistyölle on hyvät lähtökohdat.

Sekä BASICchild-tutkimuksessa että FinnBrainin lasten tutkimuksissa käytetään pieniä testitehtäviä, joissa lelut ja leikki ovat tärkeässä roolissa. Lapsille ei anneta monimutkaisia sanallisia ohjeita, vaan lasten taitoja houkutellaan esiin järjestämällä tilanteet niin, että lapsi tulee näyttäneeksi taitojaan tavoitellessaan haluamaansa asiaa. Uppsalan tapaamisessa tuli esiin, miten tärkeää on edetä testitilanteissa lapsen rytmiä kuunnellen ja kiireettömässä ilmapiirissä. Tauot, hoivahetket ja leikki vanhemman kanssa kuuluvat luontevasti jokaiseen tutkimuskäyntiin. Näiden avulla pidemmätkin tutkimuskäynnit tulevat mahdollisiksi ja ne tukevat miellyttävää ja lapsen jaksamista tukevaa ilmapiiriä.

Sekä BASICchild- että FinnBrain-tutkimukseen kuuluu yhtenä osana myös silmänliikemittaus, jossa silmänliikekameran avulla tutkitaan lapsen katseen ja sitä kautta tarkkaavuuden suuntautumista. Lapsi saa istua mittauksen aikana vanhemman sylissä, eikä häneen tarvitse kiinnittää laitteita. Menetelmä on kehittynyt nopeasti vasta 2010-luvulla ja se on avannut uusia mahdollisuuksia erityisesti pienten lasten tutkimukseen. Tutkittavan ei välttämättä tarvitse noudattaa sanallista ohjetta ja antaa vastauksia, vaan hän voi vain vapaasti katsella ruudulla näkyviä asioita. Uppsalan silmänliikeaineisto on hyvin laaja ja sisältää paljon erilaisia koeasetelmia. Turusta taas löytyy harvinaisempaa 2,5-vuotiaiden aineistoa, jota kerätään parhaillaan. Erityinen kiitos tämän aineiston kertymisestä kuuluu lasten vanhemmille, jotka ovat mukana houkuttelemassa lastaan tutkimukseen ja rauhoittamassa lastaan paikalleen mittauksen ajaksi. Aina mittausta ei saada tehtyä, mutta jokainen yritys on tärkeä!

Tapaaminen Uppsalassa oli hyvä alku yhteistyölle. Yhteistyö lasten tutkimusten osalta jatkuu tänä vuonna, kun Uppsala Child and Baby Lab:in tutkijoita saapuu vierailulle Turkuun.

Eeva Eskola, psykologi, väitöskirjatutkija

Baby- och småbarnsundersökning i Åbo och i Uppsala

I början av februari deltog en grupp FinnBrain-forskare i en foskarträff i Uppsala. Både i Åbo och i Uppsala har en graviditetskohortundersökning påbörjats ungefär samtidigt. Uppsalas BASIC-undersökning har börjat år 2009 och där är redan över 3000 mödrar med. En del av barnen till mödrarna i BASIC-undersökningen deltar från sex månaders ålder framåt i Uppsala Child- and Baby Lab-undersökningen. I Uppsalas och Åbos undersökningar följer man bland annat med moderns välmående under graviditeten och barnets utveckling av självreglering och kognitiva förmågor. Man använder sig mycket av samma metoder, så det finns goda förutsättningar för samarbetet.

Att forska i den neuropsykologiska utvecklingen hos bebisar och småbarn är utmanande – och därför så spännande. Bland annat börjar den språkliga förmågan, minnet, uppmärksamheten och problemlösningsförmågan att utvecklas redan tidigt, men större barns och vuxnas undersökningsmetoder passar vanligen inte för barn under 3 år.

Både i BASICchild-undersökningen och i FinnBrains barnundersökningar används små testuppgifter, i vilka leksaker och leken har en viktig roll. Man ger inte krångliga verbala instruktioner åt barn, utan barnets förmågor lockas fram genom att ordna situationerna så att barnet visar sina förmågor då det strävar efter något det vill ha. Vid mötet i Uppsala framkom hur viktigt det är att i testsituationerna framskrida lyhört för barnets rytm och i en stressfri atmosfär. Pauserna, stunderna för omvårdnad och leken med föräldern är naturliga delar av varje undersökningsbesök.

Till både BASICchild- och FinnBrain-undersökningen hör som en del också mätning av ögonrörelser, där man med hjälp av en ögonrörelsekamera undersöker barnets blick och därigenom riktningen för barnets uppmärksamhet. Under undersökningen får barnet sitta i
förälderns famn, och man behöver inte fästa några apparater på barnet. Metoden har utvecklats snabbt först på 2010-talet och den har öppnat nya möjligheter speciellt vid undersökning av små barn. Den som undersöks behöver nödvändigtvis inte följa verbala instruktioner och ge svar, utan den kan bara fritt titta på sakerna som syns på skärmen. Uppsalas material om ögonrörelser är mycket brett och innehåller många olika fösöksupplägg. Från Åbo igen hittar man mera sällsynt material om 2,5-åringar, som insamlas som bäst.

Mötet i Uppsala var en bra början på samarbetet. Under detta år fortsätter samarbetet för den del som gäller undersökning av barn, då Uppsala Child and Baby Lab:s forskare kommer till Åbo.

Eeva Eskola, psykolog, doktorand

Uni raskauden aikana

Uniongelmat ovat yleisiä raskauden aikana, ja niillä on tapana vaikeutua raskauden edetessä. Merkittävä osa raskaana olevista ei saa riittävästi unta. Erään tutkimuksen mukaan jopa 88 prosenttia raskaana olevista raportoi unihäiriöistä, ja ne olivat pahimmillaan kolmannella raskauskolmanneksella. Osa univaikeuksista selittyy raskauden aiheuttamilla fyysisillä ja psyykkisillä muutoksilla, mutta myös erityisiä unihäiriöitä, kuten unenaikaisia hengityshäiriöitä tai levottomat jalat -oireyhtymää, voi ilmetä raskauden aikana. Unihäiriöt ovat niin tyypillisiä raskauden aikana, että niitä on pidetty siihen normaalisti kuuluvana. Tästä syystä naiset eivät niitä usein tuo esille, eikä suuri osa terveydenhoitajista tai lääkäreistä kysy oireista. Myös tutkimus aiheesta on vielä vähäistä.

Muutokset naissukupuolihormonipitoisuuksissa raskauden aikana ja normaaliraskauteen kuuluvat vaivat liitetään univaikeuksien syntyyn. Kuitenkin useat muutkin tekijät myötävaikuttavat unihäiriöiden kehittymiseen, yleisimpinä ikä, ylipaino, etninen tausta, sosioekonominen tausta, taloudellinen tilanne, psyykkinen tila ja erilaiset sairaudet.

Tavanomaisimpia raskaudenaikaisia uniongelmia ovat nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset ja heikentynyt unen laatu. Unen pituus usein lyhenee, mikä kompensoidaan ottamalla päiväunia, jos siihen on mahdollisuus. Syynä niihin ovat usein selkäkivut, tihentynyt yöllinen virtsaamistarve, sikiön liikkeet, supistukset ja kasvavan kohdun aiheuttama rajoitus nukkuma-asennoissa. Nämä kaikki johtavat usein aamu- ja päiväväsymykseen, joilla saattaa olla vaikutusta suorituskykyyn ja elämänlaatuun. Viime aikoina on saatu lisääntyvää näyttöä siitä, että raskaudenaikaisilla unihäiriöillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia sekä äitiin että syntyvään lapseen.

FinnBrain-tutkimuksen unitutkimusosio selvittää äidin raskauden ja lapsivuodeajan unihäiriöiden esiintyvyyttä. Ennen varsinaisen tutkimuskohortin keräystä kerättiin pilottitutkimusaineisto. Tässä osatutkimuksessa oli mukana 78 äitiä, joilta oli käytettävissä riittävät tiedot unen raskaudenaikaisten muutosten selvittämiseksi. Tutkimustuloksena oli selvä uniongelmien lisääntyminen raskauden edetessä: nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset, liian aikainen aamuherääminen ja kuorsaus lisääntyivät. Kun 6 prosenttia tutkittavista ilmoitti unen laatunsa olevan huono toisella raskauskolmanneksella, oli se kolmannella raskauskolmanneksella huono 15 prosentilla. Sen sijaan unen pituus pysyi tutkimuksen kuluessa tasaisena. Yllättävänä tuloksena oli, että unihäiriöiden seuraamukset, aamu- ja päiväväsymys, eivät lisääntyneet. Tämä saattoi johtua väsymyksen suuresta esiintyvyydestä jo toisella kolmanneksella: 23 prosenttia naisista koki aamuväsymystä, 24 prosenttia päiväväsymystä ja 14 prosenttia nukkui päiväunia ainakin kaksi kertaa viikossa. Toinen selitys löydökselle saattoi olla raskaana olevan naisen hyvä uniongelmien hallintamekanismi.

Jatkossa olemme siirtymässä varsinaisen tutkimuskohortin aineiston pariin. Kohortin laajalla tutkimusaineistolla voimme varmistaa pilotissa saamiamme tutkimustuloksia. Selvitämme myös unihäiriöiden ja mielialaoireiden, eli masennus- ja ahdistuneisuusoireiden, yhteyksiä. Lisäksi selvitämme lisäävätkö äidin unihäiriöt raskaudenaikaisten komplikaatioiden (korkea verenpaine, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, ennenaikainen synnytys) tai synnytyskomplikaatioiden riskiä. Unenlaatukysymyksiä on myös selvitetty puolisoilta. Aikaisemmin tutkimukset puolison raskauden ajan unen muutoksista ovat vähäisiä, joten tämä tutkimus tuottaa täysin uutta tietoa asiasta.

Päivi Polo, LT, dosentti, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, TYKS naistenklinikka

Sömnen under graviditeten

Sömnproblem är vanliga under graviditeten, och de har en tendens att försvåras då graviditeten framskrider. En betydande del av de gravida får inte tillräckligt med sömn. Enligt en viss undersökning rapporterade t.o.m. 88 % av de gravida om sömnstörningar, och de var som värst under den sista tredjedelen av graviditeten. En del av sömnsvårigheterna kan förklaras med de fysiska och psykiska förändringarna under graviditeten, men också specifika sömnstörningar såsom störningar i andningen under sömnen eller rastlösa ben- syndrom kan uppstå under graviditeten. Sömnstörningar är så vanliga under graviditeten, att man har ansett dem normalt höra till graviditeten. Av den här anledningen för kvinnor dem sällan fram, och en stor del av hälsovårdarna eller läkarna frågar inte heller efter symtomen. Även forskning i ämnet är ännu småskalig.

Förändringarna i halterna av kvinnliga könshormoner under graviditeten och de till en normal graviditet relaterade besvären kopplas samman med uppkomsten av sömnsvårigheter. Ändå samverkar också många andra faktorer till att sömnstörningar utvecklas, såsom de vanligaste: ålder, övervikt, etnisk bakgrund, socio-ekonomisk bakgrund, ekonomisk situation, psykiskt tillstånd och olika sjukdomar.

De mest allmänna sömnproblemen under graviditeten är insomningsproblem, uppvaknande under natten och försämrad sömnkvalitet. Sömnens längd blir ofta kortare, vilket kompenseras med tupplurar om möjlighet till det finns. Orsakerna till sömnproblemen är ofta ryggont, ökat behov av att kissa under natten, fostrets rörelser, sammandragningar och den begränsning av sovställningen som den växande livmodern förorsakar. Allt det här leder ofta till morgon- och dagströtthet, som kan påverka prestationsförmågan och livskvaliteten. Under den senaste tiden har man fått ökat bevis på att sömnstörningar under graviditeten kan ha skadliga effekter på såväl mamman som det väntade barnet.

Då vi undersökte sömnen under graviditeten med material från FinnBrains pilotundersökning konstaterade vi att all slags sömnstörningar, dvs. insomningsproblem, uppvaknande under natten, för tidigt uppvaknande på morgonen och snarkning ökar under graviditeten. Trots att sömnproblemen ökar ökade inte tröttheten på morgonen eller under dagen. Detta kan beskriva naturens goda förmåga att kompensera sömnproblem. Vår undersökning grundar sig emellertid på pilotmaterialet, där deltagarantalet var rätt litet (78 mammor). I den närmaste framtiden kommer vi att utföra samma undersökning med det egentliga undersökningsmaterialet; det återstår att se om resultaten är de samma, speciellt med tanke på tröttheten. Frågor om sömnkvalitet har också ställts till makarna. Tidigare undersökningar om förändringar av sömnen under graviditeten hos maken är få, så den här undersökningen kommer att ge upphov till helt ny kunskap om saken.

Päivi Polo, MD, docent, specialistläkare i obstetrik och gynekologi, ÅUCS kvinnoklinik

Kuka pelkää hammaslääkäriä?

Hammashoitopelko on valitettavan monelle suomalaisellekin tuttu asia. Vanhempi ikäpolvi muistelee paikkaa kamalaa: koulun hammashoitolaa, eivätkä hammashoidosta kerrotut kauhutarinat ole vieraita nuoremmillekaan sukupolville. Hammashoitopelkoa on tutkittu monissa maissa ja pelon yleisyys on hämmästyttävän samanlaista eri puolilla maailmaa. Noin joka toinen kertoo pelkäävänsä jonkin verran ja joka kymmenes niin paljon, että uskaltautuu hammaslääkäriin vasta kun särky tai vaiva käy sietämättömäksi.

Arkikokemuksissa hammashoitopelko on seurausta ikävistä hoitokokemuksista, mutta tutkimukset ovat antaneet vinkkiä siitä, että pelon syntymekanismit ovat paljon monimutkaisemmat. Pelko voi välittyä myös muiden kokemuksista – niistä kauhutarinoistakin. Taustalla voi olla myös biologiaan, psyykeen tai elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja. Aiemmat tulokset ovat perustuneet poikkileikkaustutkimuksiin, jolloin yhdestä mittauspisteestä saadusta tiedosta ei voida luotettavasti päätellä asioiden syy-seuraus-suhteita. Niihin pureutuminen vaatii FinnBrain-tutkimuksen kaltaista pitkää seurantatutkimusta.

Oppia ryhmämme on alusta asti hakenut kansainvälisiltä kentiltä. Aina ei tarvitse lähteä isomman meren taakse vaan joskus läntinen naapurimaamme riittää. Göteborgissa on järjestetty kaksi kertaa kansainvälinen hammashoitopelon tutkimuksen kongressi, jossa ydinryhmämme professori Satu Lahti, dosentti Mimmi Tolvanen sekä väitöskirjatyöntekijät Outi Hagqvist ja Anni Luoto ovat käyneet saamassa oppia. Kuvassa Outi ja Mimmi tilanteessa, jossa ei pelota hammashoito vaan se, kun kuljettaja Satu ilmoitti ajavansa laivan autoon.

Myös sukupuolten väliset erot hammashoitopelossa ovat hämmästyttävän samanlaisia eri kulttuureissa. Naiset ja tytöt pelkäävät hammashoitoa tutkimusten mukaan useammin kuin miehet ja pojat. Syyksi on ehdotettu joko sosiaalista painetta, jonka vuoksi miehet eivät tunnusta pelkäävänsä tai biologisia eroja, jonka vuoksi naiset ovat alttiimpia pelolle. Jotain biologisia eroja saattaa ollakin, sillä FinnBrainin pilottitutkimuksessa havaitsimme, että raskausaikana äitien ja isien pelko vaihteli eri tavalla. Nyt olemme analysoimassa koko kohortin tuloksia ja väitöskirjatutkijamme Outi Hagqvist lähtee esittelemään niitä tuloksia maailman suurimpaan hammaslääketieteen kongressiin San Franciscoon maaliskuussa. Pilottitutkimuksen tuloksia hän esitteli jo kaksi vuotta sitten Bostonissa.

Hammashoitopelon yhteydestä mielialaan ja elämän tilanteisiin on myös jo raportoitu tuloksia kansainvälisillä foorumeilla. FinnBrain-pilottitutkimuksen mukaan masennus, ahdistus ja elämäntilanteet vaikuttavat eri tavoin äitien ja isien hammashoitopelkoon. Outin tulokset Dubrovnikin kongressissa herättivät myös kansainvälisten alan tutkijoiden psykologian tohtoreiden Jason Armfieldin (kuvassa) ja Sarah Bakerin mielenkiinnon ja pohdintaa siitä, mitä voisi olla asian taustalla. Asiaa on pohdittu myös Skotlannissa professoreiden Ruth Freeman (Dundeen yliopisto) ja Gerry Humphris (St. Andrewsin yliopisto) kanssa. Ruth on hammaslääkäritaustainen psykoanalyytikko ja Gerry terveyspsykologian professori, joka tutkii paljon myös viestintää. Hän on myös kehittänyt käyttämämme pelkomittarin, jota on käytetty useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Kuten kuvasta näkyy, hammashoitopelon tutkimus vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Tutkimuksen tekemisessä kiinnostavinta on usein se, kun ”vallitseva totuus” horjuu. Anni havaitsi, että monissa aiemmissa tutkimuksissa raportoitu äidin ja lapsen hammashoitopelon välinen yhteys saattoikin selittyä sillä, että pelkoa oli arvioinut molempien osalta äiti. Kun asiaa kysyttiin erikseen lapsilta ja vanhemmilta, ei yhteys ollutkaan niin vahva eivätkä perheenjäsenet edes oikein tienneet toistensa pelosta. Pelko kyllä välittyy jotenkin perheen sisällä, mutta mekanismi on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä oppiminen. Iso kysymys onkin, miksi jotkut ovat alttiimpia pelolle kuin toiset. Tätä tarkempaa tietoa hammashoitopelon välittymisestä joudumme vielä hetken odottamaan, kunnes FinnBrain-lapset ovat vähän kasvaneet.

Satu Lahti, professori
Mimmi Tolvanen, dosentti

Hiuksia halkomassa Portugalissa

Olemme kaksi FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevaa väitöskirjatutkijaa. Me molemmat tutkimme stressihormoni kortisolia, vaikkakin hieman eri näkökulmista. Susannan pääasiallisena tutkimusaiheena on stressireaktion tutkiminen vauvoilta sylkinäytteiden avulla. Paula tutkii niin vanhempien kuin lastenkin pitkäaikaista stressihormonitasoa hiusnäytteistä. Koska Paula on tutkijanuransa lisäksi lastenpsykiatriaan erikoistumassa oleva lääkäri, hän on erityisen kiinnostunut selvittämään kortisolipitoisuuksien yhteyksiä lasten kehitykseen. Olemme kertoneet tarkemmin omista tutkimusaiheistamme aikaisemmissa blogikirjoituksissamme (8.2.2016 ja 18.2.2016). Terveyden biotieteilijänä Susannalla on kokemusta monenlaisten laboratorioanalyysien tekemisestä erilaisista biologisista näytteistä. Yhdessä muodostamme toisiamme täydentävän kortisolitiimin, jonka työtehtävät ovat tämän kesän aikana osoittautuneet monipuolisemmiksi kuin olisimme ennalta osanneet arvatakaan!

Pitkäaikaisen stressihormonitason mittaaminen FinnBrain-tutkimuksen hiusnäytteistä tapahtuu konkreettisesti Pohjois-Portugalissa, Bragan kaupungissa, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Portosta koilliseen. Siellä sijaitsee Minhon yliopiston neurotieteiden yksikkö, jossa tehdään kansainvälisesti arvioituna erittäin korkeatasoista tutkimusta muun muassa eläinmallien avulla aivojen toiminnan valaisemiseksi – jopa ihan konkreettisesti, sillä yksikössä käytetään yhtenä tutkimusmenetelmänä niin kutsuttua optogenetiikkaa, jossa yksittäisiä aivosoluja voidaan aktivoida laservalon avulla ja saada siten niiden toiminnasta täysin uutta tietoa.

portugali_1

 

 

Minhon yliopisto, neurotieteiden yksikkö

 

 

 

Minhon yliopisto on yksi FinnBrain-tutkimuksen tärkeistä tutkimusyhteistyökumppaneista. Portugalissa siis mitataan hiusnäytteistä kuinka paljon kortisolia niihin on kertynyt. Tutkimusmenetelmä on varsin uusi, sillä aivan ensimmäiset artikkelit hiuskortisoliin liittyen julkaistiin vuonna 2000 ja menetelmä on alkanut hiljalleen yleistyä vasta aivan viime vuosina. Koska menetelmä on niin uusi, me kortisolitiimiläiset olemme päässeet tutkimusvierailuille Portugaliin perehtymään analyysien suoritukseen ja harjoittelemaan niiden tekemistä.

Ennen kuin hiusnäytteen kortisolitaso saadaan numeroina paperille, on suoritettava  monenlaisia valmisteluita ja vaiheita. Osa raskaudenaikaisista hiusnäytteistä on kerätty jo portugali_2muutamia vuosia sitten ja lukkojen takana onkin ollut melkoinen rivi foliokuoreen paketoituja hiusnäytteitä sisältäviä kansioita. Huhtikuussa pakattiin tiiviiseen pakettiin kymmenen kansiota sisältäen 1244 hiusnäytettä ja lennätettiin Portugaliin.

Koska hiussuortuvien pituus vaihtelee runsaasti, jokaisesta näytteestä mitattiin tarkasti viiden senttimetrin pätkä kuvastamaan näytteen ottoa edeltävien viiden kuukauden aikana kasvanutta uutta hiusta. Tämän varsinaisen näytteen paino punnittiin milligramman sadasosan tarkkuudella analyysivaa’alla ja jokainen näyte pestiin kolmeen kertaan alkoholilla hiuksen pinnalla mahdollisesti olevien epäpuhtauksien poistamiseksi.

portugali_3portugali_4

Tämän jälkeen kaikki näytteet silputtiin jauhemaiseksi pienillä saksilla, jotta hiuksiin kertynyt kortisoli saadaan mitattua kaikista näytteistä yhtä hyvin. Tämä olikin työvaiheista pisin ja raskain, sillä jokaisen hiusnäytteen huolelliseen pilkkomiseen meni aikaa kauemmin kuin olimme aavistaneetkaan. Tämän jälkeen analyysin loppuvaiheet sujuivatkin vauhdikkaasti ja lähes kokonaan laitteiden avulla.

portugali_5portugali_6

portugali_7portugali_8

Viikot Portugalissa olivat varsin työntäyteisiä, sillä emme malttaneet olla tekemättä portugalilaisten tutkijoiden mallin mukaisesti töitä lähes kellon ympäri. Hyvällä onnella satuimme kuitenkin ajoittamaan tutkimusvierailumme Lissabonin suojeluspyhimyksen Santo Antonion juhlariehan ajalle, joten viikonloppumatka pääkaupunkiin ihmettelemään koristeltuja katuja, värikkäitä kaakeleita, savuavia sardiinikojuja ja ihmisvilinää kruunasi matkamme.

portugali_9

portugali_10

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija
Paula Mustonen, lääkäri, väitöskirjatutkija

 

I Portugal för att klyva hårstrån

Vi är två doktorander som är med i FinnBrain-undersökningen. Båda två undersöker vi stresshormonet kortisol, fastän ur lite olika synvinklar. Det huvudsakliga forskningsområdet för Susanna är att med hjälp av spottprov undersöka stressreaktioner hos småbarn. Paula undersöker från hårprov såväl föräldrarnas som även barnens långvariga stresshormonnivåer. Våra arbetsuppgifter har under denna sommar visat sig vara mera varierande än vad vi från början kunde ana!

Mätningen av den långvariga stresshormonnivån i FinnBrain-undersökningens hårprov sker i norra Portugal, i staden Braga. Där är enheten för neurovetenskap vid Minho universitet belägen, den bedriver enligt internationell bedömning en forskning av mycket hög standard. Minho universitet är en viktig forskningssamarbetspartner för FinnBrain, och där mäter man från våra hårprov hur mycket kortisol som har lagrats i dem. Då undersökningsmetoden är ganska ny, har vi i kortisolteamet fått göra forskningsbesök till Portugal för att bekanta oss med utförandet av analyserna och för att träna på att göra dem.

Innan man får hårprovens kortisolnivå som siffror på papper måste man göra många olika förberedelser. I april packades tio pärmar, innehållande 1244 i folie paketerade hårprov, i ett tätt paket och skickades till Portugal.

Då hårstråets längd varierar mycket mätte man noga från varje prov en fem centimeters bit för att få en bild av de senaste, före provtagning, fem månadernas nya tillväxt i hårstrået. Det här egentliga provets vikt vägdes på en analysvåg med hundradels milligrams noggrannhet och varje prov tvättades tre gånger med alkohol för att få bort eventuella orenheter på hårets yta.

Därefter strimlades alla prov med en liten sax till pulver, så att man får det i håret lagrade kortisolet lika bra mätt från alla prov. Det här var det längsta och tyngsta arbetsmomentet, då det tog längre tid än vi kunnat ana att noggrant finfördela varje hårprov. Efter det här fortsatte analysens slutmoment i snabb takt och nästan helt med hjälp av apparatur.

Veckorna i Portugal var arbetsdryga, men en weekendresa till huvudstaden Lissabon krönte vår resa.

Susanna Kortesluoma, hälsobiovetare, doktorand
Paula Mustonen, läkare, doktorand