Haluamme toivottaa tutkimukseen osallistuville perheille rauhallista joulunaikaa ja kiittää lämpimästi osallistumisesta FinnBrain-tutkimukseen.
Vi önskar alla familjer som deltar i undersökningen en fridfull jultid och tackar varmt för deltagande i FinnBrain-undersökningen.
Vuonna 2015 FinnBrain-tutkimus sai Jane ja Aatos Erkon säätiöltä merkittävän tutkimusapurahan. Tämän rahoituksen turvin olemme voineet sekä kuvantaa 5-vuotiaiden lasten aivoja, että toteuttaa varsin laajoja lasten neuropsykologisia tutkimuskäyntejä. Olemmekin saamassa kasaan kansainvälisestikin poikkeuksellisen merkittävän kokoisen aineiston: aivokuvien määräksi tulee noin 250 ja neuropsykologisten tutkimuskäyntien määräksi noin 400. Tässä 5-vuotismittauspisteessä toteutetaan myös kielenkehitykseen liittyvä tutkimuskäynti sekä kerätään jopa tuhannelta lapselta lastentauteihin liittyvää aineistoa.
Jane ja Aatos Erkon säätiön apurahahakemuksessa jo todettiin, että aikomuksenamme on järjestää kansainvälinen kongressi FinnBrain-hankkeen teemoista. Lopulta “Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health” -kongressi saatiinkin järjestettyä alkukesästä 2019. FinnBrain-tutkijat esittelivät viimeisimpiä tutkimustuloksiaan ja olimme kutsuneet paikalle myös kansainvälisiä yhteistyökumppaneitamme kertomaan omista löydöksistään. Esitelmien lisäksi tarjolla oli myös posterikavalkadi, jossa nuoremmat tutkijat kuvailivat tutkimustuloksiaan.
Kongressipaikkana toimi hieno Ruissalon telakka, joka on muutaman viime vuoden aikana kehittynyt upeaksi ympäristöksi erilaisten tilaisuuksien järjestämiseksi. Tilaisuus järjestettiin uudessa Lindblom-salissa, jonka ilmastointi piti aivot virkeinä kesähelteellä. Lounasaikaan Matgladin Tom Hildénin tarjoama ruoka sai runsaasti kiitosta sekä kotimaisilta että ulkomaisilta vierailta. Tauoilla oli myös mahdollisuus käydä katselemassa merta ja ihailla laitureilla upeita puuveneitä. Monet kongressivieraista tulivat paikalle Föli-vesibussilla, jonka pysäkki on aivan telakka-alueen portilla.
Tällainen kansainvälinen kongressi nostaa innon jatkaa tutkimusta aina ihan uudelle tasolle! FinnBrainin työntekijät ja tutkijat ja Aboa kongressi- ja tapahtumapalvelut tekivät ison työn kongressin järjestelyissä ja siitä suuri kiitos kaikille! Erityisesti haluan kuitenkin kiittää Jane ja Aatos Erkon säätiötä saamastamme tuesta! Se on FinnBrain-hankkeen jatkuvuuden kannalta ollut elintärkeää.
Hasse Karlsson, professori
Aiemmassa kirjoituksessani (ks. Oppia tutkijanikä kaikki – väitöksen jälkeinen tutkimusvuosi Berliinissä: Osa 1) mainitsin, että oman ryhmän ulkopuolisella tutkimusjaksolla on suuri ulkoinen merkitys tutkimusmaailman rakenteissa: se on eduksi projektirahoitusta haettaessa ja kertoo, että tutkija on aktiivisesti rakentanut kansainvälisiä verkostojaan. Kuitenkin tällä käytännöllä on toinenkin, syvempi merkitys: sen ajatellaan mahdollistavan irtautumisen oman ryhmän käytännöistä; tarjoavan ikkunan toiseen työskentelytapaan ja mahdollisuuden kehittää omia, aiempaa parempia tieteellisiä käytäntöjä. Tämä on yksi väylä, jolla tiede pyrkii kehittämään itseään. Kyse ei ole pelkästä sananhelinästä, sillä ryhmien välillä todella on eroja toiminta- ja ajattelutavoissa, ja eri käytänteiden näkeminen auttaa huomaamaan asioita, jotka voisi ehkä tehdä aiempaa paremmin. Toisaalta jaksot auttavat myös arvostamaan sellaisia oman ”kotiryhmän” hyviä käytänteitä, joiden arvoa ei vertailukohtien puuttuessa näe.
Kaikki tämä on inspiroivaa, mutta myös vaativaa. Itse tulin Berliiniin professori Claudia Bussin ryhmään oppimaan etenkin stressin ja itsesäätelyn yhteyttä välittävistä aivomekanismeista ja biologisista tekijöistä. Nämä teemat ovat varhaisen stressin tutkijoille toki aina keskeisiä, mutta psykologina ja psykologista stressiä tutkittaessa niitä käsitellään usein varsin yleisellä tasolla. Täällä minun on kuitenkin täytynyt sukeltaa aiheeseen syvemmälle, mikä tarkoittaa, että aineiston analyysin lisäksi on myös opeteltava perusasioita uusista kokonaisuuksista – esimerkiksi geeneistä, aivojen erilaisista solutyypeistä, aivopiireistä ja niiden toiminnasta. Olen saanut hyvää ja asiantuntevaa ohjausta, joka on auttanut sisäistämään asiat ja kehittämään kykyä nähdä oma työ uudella tavalla, nk. laatikon ulkopuolelta. Kenttä on kuitenkin erittäin laaja, ja kaikkien palasten hallitseminen tuntuu toisinaan lähinnä aloittelevan tason jonglöörausesitykseltä. Tutkimuksen tahdin kiihdyttyä viime vuosikymmenien aikana kaiken tiedon tasalla pysyminen on, jollei jokapäiväinen, niin jokaviikkoinen haaste. Nuoressa tutkijassa ja etenkin uudessa ympäristössä tämä herättää usein epävarmuuksia ja epäuskoa omiin kykyihin, mikä lienee kuitenkin osa tutkijaksi kasvamisen tarinaa. Ulkomailla asuminen on myös muilla tavoin merkittävä henkilökohtainen haaste ja kasvuprosessi, joka auttaa kohtaamaan omia epävarmuuksia ja haasteita laajemminkin, mikäli tukiverkostoa on riittävästi.
Vuosi ulkomailla vie myös ikimuistoisiin paikkoihin. Tätä kirjoittaessa vain hetkeä aikaisemmin osallistuimme rahoittavan tahon, Alexander von Humboldt -säätiön vuosijuhlaan, jossa verkostoitumisen lisäksi me 700 Saksassa työskentelevää tai saksalaista tutkijaa perheinemme pääsimme kuulemaan liittokansleri Angela Merkelin puheen ja osallistumaan liittovaltion presidentti Frank-Walter Steinmeierin vastaanotolle Bellevuen linnaan. Kaikki tämä toki kertoo myös Saksassa vallitsevasta korkeasta tieteen arvostuksesta, lähtien jo itse tutkijana työskennelleestä liittokansleri Merkelistä. Tiede on väylä tietoon ja osaamiseen, ja tämä arvo on vahvasti näkyvillä Saksan politiikassa.
Lisäksi on mainittava, että ympäristönä Charitén lääketieteellinen yliopisto on inspiroiva ja perinteikäs paikka tehdä töitä. Kyseessä on Euroopan suurin yliopistosairaala, joka on perustettu vuonna 1710. Monelle nimi onkin tuttu Ylellä näytetystä historiallisesta Charité-televiosarjasta. Keskustan (Mitten) kampus, jolla lääketieteellisen psykologian laitos sijaitsee, on kaunis etenkin Berliinin pitkien ja lämpimien kesien aikana (ja helposti saavutettavissa myös turisteille – vinkki tänne matkaaville). Muutoinkin Berliini on monipuolinen paikka asua: kaikki historian kerrokset etenkin 1900-luvulta ovat selkeästi nähtävissä, ja poikkeuksellisen historian vuoksi kaupungin ilmapiiri on myös avoin ja keskusteleva. Berliinissä olenkin löytänyt uudestaan historiaan kohdistuvan kiinnostukseni, joka oli työntäyteisinä väitöskirjatutkimusvuosina jäänyt.
Post doc -tutkijavuosi tarjoaa monille poikkeuksellisen ajanjakson keskittyä aineiston analyysiin ja kirjoittamiseen vapaana hallinnollisesta ja opetustyöstä, joka on usein yliopistojen arkipäivää. Yksi osa vuoden tarkoitusta onkin paitsi tarjota näkymä toisenlaiseen tapaan tehdä tiedettä, myös kasvattaa osaamista, ymmärrystä ja itseluottamusta, jota vaaditaan tutkimuksellisissa johtotehtävissä. Tokikaan tutkijan uralla oppiminen ei pääty tähänkään, mikä on yksi ammatin ja tieteen parhaista puolista. Osaavimmillakin on aina uutta opittavaa.
Saara Nolvi, tutkijatohtori, psykologi
Väittelin FinnBrain-tutkimuksessa tohtoriksi joulukuussa 2017 raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen stressin vaikutuksista vauvan itsesäätelyyn. Kuvasin tuolloisessa, väitösprosessista kertovassa blogikirjoituksessani Sinnikkyyttä, yhdessä tekemistä, kahvia ja kuohuviiniä – väitöskirjatutkijan matka tohtoriksi väitöspäivää pitkän ja monivaiheisen prosessin huipentumaksi, johon tiivistyy vuosien työ. Väitöskirja onkin joillekin uran huipentuma, jonka jälkeen palataan takaisin muihin töihin. Sillä on kuitenkin myös tärkeä tehtävä tutkijanuralla: se pätevöittää tutkijan työhönsä; on todiste kyvystä tehdä itsenäistä työtä tutkijana.
Alexanderplatzin TV-torni on Berliinin itäisen keskustan tunnetuin maamerkki. Kuva otettu Strausberger Platzilta Friedrichshainista, jonka lähettyvillä asuin post doc -jaksoni ensimmäiset 10 kuukautta.
Kuitenkaan tutkijan uralla oppiminen ei lopu väitöskirjaan. Yleisenä käytäntönä alalla on, että tutkijaksi pätevöitymisen jälkeen oppia lähdetään hakemaan muista usein kansainvälisistä tutkimusryhmistä (nk. post-doc -vaihe). Tämä on edellytys muun muassa useimpien tutkimusrahoitusten saamiselle. Omalla kohdallani pohdinta tulevasta post-doc -jaksosta käynnistyikin jo yli vuotta ennen varsinaista väitöspäivää. Toiveenani oli liittyä professori Claudia Bussin tutkimusryhmään Berliinissä sijaitsevassa Charité- yliopistosairaalassa. Professori Buss on tunnettu tutkija etenkin raskaudenaikaisen stressin biologisten mekanismien ja lapsen aivojen kehityksen alueella. Lisäksi hän on konsultoinut FinnBrain-tutkimusta sen alkuvaiheista lähtien ja kerännyt itse toisen vastaavan syntymäkohorttiaineiston Kaliforniassa UC Irvine -yliopistossa. Yhteistyö hänen kanssaan on mahdollistanut monien mitattavien tekijöiden samankaltaistamisen FinnBrain-tutkimuksen ja professori Bussin syntymäkohortin välillä. Koska tiedon toistettavuus on haaste käyttäytymistieteissä, tutkimusprojektini yhdeksi tavoitteeksi asetettiinkin etsiä näistä kahdesta tutkimusaineistosta samankaltaisia yhteyksiä varhaisen stressin, vastasyntyneen aivojen rakenteiden ja lapsen itsesäätelyn välille.
Kevään 2018 rahoitushauissa projekti sai hyvin rahoitusta, ja niinpä aiemmin vielä niin kaukainen ajatus ulkomaille muutosta konkretisoitui äkkiä. Ennen kuin tieteellinen työskentely voi kuitenkaan alkaa, on ulkomaille lähtevän tutkijan edessä liuta käytännöllisiä ongelmia: mistä saan asunnon, ja tuleeko perhe ja/tai puoliso mukaan? Miten vakuutusasiat järjestyvät? Miten oman asunnon vuokraus hoituu? Tarvitaanko ulkomaista pankkitiliä? Mistä saa toisen maan luottotiedot, jotta pankkitilin ja puhelinliittymän avaaminen onnistuu? Euroopan Unioni on tehnyt muuttobyrokratiasta Euroopan sisällä varsin jouhevaa, mutta esimerkiksi Yhdysvaltoihin lähtevät tutkijat kamppailevat isojen haasteiden äärellä pyrkiessään järjestämään esimerkiksi hintavat yksityiset vakuutukset ja lastensa koulunkäynnin akateemisten apurahojen turvin.
Näkymä Charité Mitten (keskustan) kampukselta Luisenstrasselta. Lääketieteellisen psykologian laitos sijaitsee tällä kohdin sillä puolella katua, josta kuva on otettu.
Töiden ja elämän aloitus uudessa ympäristössä on niin ikään haaste. Akateeminen maailma on toki usein englanninkielinen, mikä helpottaa siirtymää uuteen työympäristöön. Kuitenkin jo pelkkä työpaikan tai asuinpaikan vaihto on iso stressitilanne kelle tahansa, ja ulkomaille muutettaessa tätä stressiä korostaa uuden kulttuurin tapojen oppiminen sekä uusien rutiinien ja verkostojen luominen. Ilman kielen hallintaa näiden asioiden opettelu on haasteellista, vaikkei toki mahdotonta. Minulla oli jo ennestään koulupohjaa saksan kielestä, ja post doc -vuoteni päärahoittaja, Alexander von Humboldt -säätiö, kustansi lisäksi saksan kielen intensiivikurssin, josta sai alun arkielämän kielitaidon harjoittelemiseen. Lisäksi kokemukseni uudesta työryhmästä oli onneksi varsin myönteinen, ja samanhenkisiä tuttuja löytyi melko nopeasti, etenkin, kun samaan aikaan ryhmässä aloitti muitakin uusia tutkijoita.
Kun alun haasteet ja epävarmuuden tunteet on taltutettu, työskentely pääsee kunnolla vauhtiin. Kerron siitä ensi viikolla blogikirjoituksen osassa 2.
Saara Nolvi, tutkijatohtori, psykologi
I spent the month of June at FinnBrain as a research exchange student. In May, I finished my first year studying medicine at the Schulich School of Medicine and Dentistry, Western University, in Ontario, Canada. The summers after years one and two are the last chances we as Canadian medical students have to do research, travel, shadow practicing physicians, and relax before we start our intensive clinical training. I chose to start my summer with a research exchange organised by the International Federation of Medical Students’ Associations. I put Finland on my list of countries I was
interested in going to because in Canada we have a national obsession of looking at research from or about Finland and proclaiming that the Finnish people “have it all figured out” and that “we should copy the Finns.” I wanted to see if the hype was real.
FinnBrain was my top choice for a research exchange because of my background and interest in women’s reproductive health and health care. While I was doing my undergraduate degree before medical school, I was working as a birth and postpartum doula for low-income families in Montreal. The idea was to provide families with extra support so that they could focus their energy on a healthy pregnancy and postpartum recovery. There are a few studies on doula support and birth outcomes, but having a better understanding of how the environment and genetics influence infant and child development would be a fantastic resource for people who support young families.
In my time at FinnBrain, I was able to speak with many researchers about their specific substudies, I observed visits with the participating families, and learned about why specific tests were being done. I was even able to go to the lab and observe the processing and storage of samples that will be used in future substudies. Everyone I met was very kind and interested in telling me about what they are working on. Being able to meet the researchers, hear their explanations, and ask them questions added a lot of value to reading FinnBrain’s published manuscripts.
My first week here I was able to attend FinnBrain’s Congress: Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. During the two day Congress, I listened to presentations by researchers from many different countries. The Congress was the perfect primer for my time here so that I could get a flash introduction to what has been done in the last 10 years, as well as what others are doing on the topic around the world.
But I didn’t spend all my time inside! Particular highlights were going kayaking, swimming, hiking, and going to the sauna (something Canadians really need to get excited about) with two PhD students. The FinnBrain sailing day was beautiful and fun. I also explored the museums and parks in Turku, and took long walks along the river. I even got to experience Finnish Midsummer, which was a very fun experience.
I’m looking forward to reading the new research that is produced by FinnBrain and sharing what I’ve learned with my colleagues at home. My clinical interests are in Family Health and Women’s Reproductive Health, so my experiences at FinnBrain could not have been more perfect. I appreciate everyone who spent time with me, shared their work, showed me Turku, and made my month here an invigorating start to my summer. Kiitos!
Lydia Reynolds-Royer
Medical student at the University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry
Tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä
Vietin kesäkuun tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä. Lääketieteen opintojeni ensimmäinen vuosi Schulich School of Medicine and Dentistryssä, Western Universityssä (Ontario, Kanada) päättyi toukokuussa. Ensimmäisen ja toisen opintovuoden kesät ovat viimeiset mahdollisuudet kanadalaisille lääketieteen opiskelijoille tehdä tutkimusta, matkustella, seurata lääkäreiden työskentelyä ja rentoutua ennen intensiivistä kliinistä harjoittelua. Päätin aloittaa kesäni International Federation of Medical Students’ Associations -järjestön järjestämässä tutkimusvaihdossa. Suomi oli kiinnostuksen kohteenani, koska meillä kanadalaisilla on pakkomielle seurata Suomessa tehtyä tutkimusta ja julistaa, että suomalaisilla ”on homma hanskassa” ja ”suomalaisista pitäisi ottaa mallia”. Halusin nähdä pitääkö tämä hehkutus paikkansa.
FinnBrain oli ykkösvalintani johtuen taustastani ja kiinnostuksestani raskaana olevien naisten hyvinvointiin ja terveydenhoitoon. Ennen lääketieteellisiä opintoja toimin Montrealissa doulana auttaen matalatuloisia perheitä synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen. Tarkoituksena oli tarjota perheille lisätukea, jotta he pystyisivät keskittymään raskausaikaiseen hyvinvointiin ja synnytyksenjälkeiseen palautumiseen. Tällaisen tuen vaikutuksista perheen hyvinvointiin on muutamia tutkimuksia. Asian tutkiminen olisi tärkeää, sillä tiedon lisääminen doulana toimiville lisäisi heidän ymmärrystään ympäristön ja geneettisten tekijöiden vaikutuksista lapsen kehitykseen.
FinnBrainissä keskustelin useiden tutkijoiden kanssa heidän omasta tutkimuksestaan ja laajemmin osatutkimuksista, seurasin perheiden tutkimuskäyntejä ja opin miksi juuri kyseisiä mittauksia tehtiin perheille. Pääsin myös laboratorioon seuraamaan miten biologisia näytteitä käsitellään ja säilytetään tulevia tutkimuksia varten. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kertoivat mielellään työstään. Tutkijoiden tapaaminen ja keskustelu heidän kanssaan toi paljon lisäarvoa FinnBrainin julkaisujen lukemiseen.
Ensimmäisellä viikolla osallistuin FinnBrainin järjestämään kongressiin Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. Kaksipäiväisen kongressin aikana kuuntelin monista eri maista tulleiden tutkijoiden esityksiä. Kongressi oli täydellinen aloitus tutkimusvaihdolleni, koska sain johdannon siihen mitä tutkimusta FinnBrainissä on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja millaista tutkimusta muut tekevät aiheesta eri puolilla maailmaa.
En kuitenkaan viettänyt koko aikaani sisätiloissa! Erityiset kohokohdat olivat kajakkimelonta, uiminen, patikointi ja saunominen kahden tohtoriopiskelijan kanssa. FinnBrainin purjehduspäivä oli kaunis ja mukava. Tutustuin myös Turun museoihin ja puistoihin ja kävin pitkillä kävelyillä jokirannassa. Sain myös kokea suomalaisen juhannuksen, mikä oli todella hauska kokemus.
Odotan innolla FinnBrainin tulevien julkaisujen lukemista ja pääseväni kertomaan kaikesta oppimastani kollegoilleni Kanadaan. Kliiniset kiinnostuksen kohteeni ovat perheiden ja raskaana olevien naisten hyvinvointi, joten FinnBrainistä saamani kokemukset eivät olisi voineet olla täydellisemmät. Arvostan kaikkia, jotka viettivät aikaa kanssani, kertoivat työstään, esittelivät Turkua ja tekivät kuukaudestani täällä virkistävän alun kesälleni. Kiitos!
Lydia Reynolds-Royer
Lääketieteen opiskelija, University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry
Raskausaika ja lapsen odotus on yksi elämän merkittävimmistä muutoskohdista sekä miehille että naisille. Raskausaikaan liittyy useimmiten paljon myönteisiä odotuksia ja tunteita, mutta uuteen rooliin ja lapsen tuloon valmistautuminen herättää usein myös hankalia oloja kuten epävarmuutta, huolta ja pelkoakin. Onkin ymmärrettävää, että raskausaika voi herkistää tulevia vanhempia myös psyykkiselle oireilulle.
Äidin raskaudenaikaista psyykkistä oireilua ja sen vaikutusta vanhemmuuteen ja lapsen hyvinvointiin on tutkittu paljonkin viime vuosien aikana. Isien psyykkistä hyvinvointia odotusaikana on tutkittu vasta vähän siitäkin huolimatta, että tiedämme isän tasavertaisen merkityksen sekä vanhemmuudessa että lapsen hyvinvoinnin ennustajana.
Vuoden 2019 alussa julkaisimme FinnBrainissä tutkimuksen, jossa tutkimme isien ja äitien ahdistus- ja masennusoireiden esiintyvyyttä ja kulkua raskauden aikana. Linkki tutkimukseen löytyy jutun jälkeen.
Tutkimus osoitti, että 67-71 prosenttia miehistä ja naisista eivät raportoineet masennukseen viittaavaa oireilua missään raskauden vaiheessa ja vastaavasti 85-89 prosenttia vanhemmista eivät raportoineet ahdistusoireilua missään raskauden vaiheessa. Valtaosa suomalaisista miehistä ja naisista voivat vauvan odotusvaiheessa psyykkisesti hyvin.
Tutkimus osoitti myös, että noin 30 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa vähintäänkin lievää masennusoireilua ja vastaavasti 10-15 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa ahdistusoireilua. Oireiden kulkua tarkasteltaessa huomasimme, että osalle vanhemmista masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät kohti loppuraskautta, kun taas osalla vanhemmista oireet olivat kohollaan raskauden alkuvaiheessa ja vähenivät raskauden edetessä. Pieni ryhmä miehiä ja naisia kokivat merkittävää masennus- tai ahdistusoireilua tasaisesti koko raskauden ajan. Lisäksi oli nähtävissä ryhmä vanhempia, jotka raportoivat tasaisesti lievää tai kohtalaista masennusoireilua koko raskauden ajan.
Emme tiedä, mitkä tekijät selittävät erilaista oireiden kulkua raskauden aikana. Psyykkisen oireilun lisääntymistä raskauden loppua kohden voi selittää erityisesti synnytykseen tai lasten hoitoon liittyvät huolet ja epävarmuus. Vastaavasti raskauden alkuvaiheeseen kohdistuva psyykkinen oireilu saattaa heijastella raskauden alkuun liittyvää epätietoisuutta ja hämmennystä. Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun taustalla voi olla myös raskaudesta ja vanhemmuudesta riippumattomia syitä. Olisikin tärkeää, että kunkin vanhemman kohdalla mietitään yksilöllisesti oireilun taustalla olevia tekijöitä. Hoito ja tuki tulisi kohdentaa nämä yksilölliset tekijät huomioiden.
Tulokset osoittivat sen, että psyykkisessä oireilussa ja sen kulussa ei ollut juurikaan eroa miesten ja naisten välillä. Perheiden palveluiden näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että molempien vanhempien psyykkistä hyvinvointia arvioitaisiin raskauden alkuvaiheesta lähtien ja molemmille vanhemmille olisi tarjolla asiaan kuuluva hoito ja tuki. Erityisesti läpi raskauden psyykkisesti oireilevien miesten ja naisten tulisi saada apua oireisiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Psyykkisen huonovointisuuden kanssa ei tulisi jäädä yksin. Asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolakäynnillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös omaisten ja ystävien on hyvä olla tukena ja kannustaa herkästi avun hakemiseen.
Linkki tutkimukseen:
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0207856
Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti
To decide to continue studies abroad is to lay oneself bare. It is to find one’s home of heart and to leave one’s home of birth. Going abroad is to learn about your good and bad sides, strengths and weaknesses, without even meaning to. It is not only a journey of foot but a journey of mind and heart. It is never easy, but maybe simpler than you think. There’s a lot of worrying, a lot of mistakes, embarrassments and “snowy days” (especially in Finland) that are waiting for you and a bunch of strangers too.
But as soon as you find your place, those strangers may become your friends, those snowy days will become memories of shared hours, hot chocolate and laughter if you’re hardy enough to see the light through a blanket of grey clouds.
I found my academic place in Finland in November 2016. It all started during the first 3 months of my master’s studies when I attended a lecture about neuroimaging. As I have always been interested in brain studies and medical imaging, I consider myself lucky to attend that lecture. After the lecture I asked the professor who gave the talk if he knows any available training position in any research group that study neuroimaging, then he introduced me to his group, the wonderful “FinnBrain”! In FinnBrain, I conducted my master’s thesis on manual segmentation of subcortical structures of infant MRI and I started my PhD studies with the topic “The link between prenatal stress and structural brain development” in 2018.
FinnBrain is the exact place where I want to develop my academic and carrier skills. Besides working on my PhD thesis, I have the opportunity to teach and supervise master’s and junior students. FinnBrain is one of the few birth cohort groups with a lot of imaging data in the world. Each PhD student can choose their way freely. They can choose the topic of their research and make own decisions together with a supervision team of supportive and encouraging researchers and professors.
I think what distinguishes the FinnBrain from other research groups is the unique culture of it. Even though that it consists of a big group of people, everybody can get to know each other and celebrate different occasions from publishing a paper to celebrating a birthday. In my opinion the most important success factor of the FinnBrain is its supportive and friendly leadership. The direction and the vision provided by the leaders, represent the high productivity that the group has. Regular seminars and international meetings are another positive aspect of the group.
PhD is where we tend to spend the most productive and energetic years of our life. To me, the FinnBrain is like a family where I can learn and do something new every day, and at the same time enjoy my time at work.
Niloofar Hashempour, MSc, PhD student
Kokemuksiani kansainvälisenä väitöskirjatutkijana FinnBrainissä
Päätös jatkaa opintoja ulkomailla vaatii heittäytymistä. Ulkomailla asuessaan oppii itsestään tahtomattaankin; omat hyvät ja huonot puolet, vahvuudet ja heikkoudet. Ulkomaille muuttaminen ei ole ainoastaan matkustamista fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Se ei ole koskaan helppoa, mutta saattaa olla yksinkertaisempaa kuin ajattelikaan. Matkan varrella tulee vastaan paljon huolia, virheitä, noloja hetkiä, sadepäiviä ja vieraita ihmisiä.
Mutta kun löytää paikkansa, vieraista ihmisistä tuleekin ystäviä ja yhdessä vietetyistä sadepäivistä kertyy lämpimiä muistoja.
Tulin Suomeen marraskuussa 2016. Maisteriopintojeni alussa osallistuin luennolle, jonka aiheena oli aivokuvantaminen. Olen aina ollut kiinnostunut aivotutkimuksesta ja kuvantamisesta. Luennon jälkeen kysyin sen pitäneeltä professorilta, olisiko hänellä tiedossaan harjoittelupaikkoja jossain tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan aivokuvantamista ja hän esitteli minut omalle tutkimusryhmälleen, mahtavalle ”FinnBrainille”! Tein FinnBrainissä pro gradu –tutkielmani vastasyntyneiden aivojen magneettikuvien käsin tehdystä syvien aivorakenteiden kudosten erottelusta ja aloitin vuonna 2018 väitöskirjatutkimukseni aiheena “Raskaudenaikaisen stressin ja aivojen rakenteellisen kehityksen välinen yhteys”.
Haluan kehittyä akateemisesti nimenomaan FinnBrain-projektissa. Väitöskirjatutkimukseni ohessa minulla on mahdollisuus opettaa ja ohjata maisterivaiheen opiskelijoita. FinnBrain on yksi harvoista aivokuvantamistutkimusta tekevistä syntymäkohorttitutkimuksista maailmassa. Projektissa jokainen väitöskirjatutkija saa valita tiensä vapaasti. Väitöskirjatutkija voi valita tutkimusaiheensa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä yhdessä tukevan ja rohkaisevan ohjaustiimin kanssa.
Luulen, että se mikä erottaa FinnBrainin muista tutkimusryhmistä, on siellä vallitseva ainutlaatuinen kulttuuri. Vaikka tutkimusryhmä on suuri, kaikki oppivat tuntemaan toisensa ja yhdessä juhlistetaan kaikkea julkaisuista syntymäpäiviin. Omasta mielestäni kaikkein tärkein FinnBrainin menestykseen vaikuttava tekijä on sen tukeva ja ystävällinen johtoporras. Ryhmän tuotteliaisuus on seurausta johtajien näyttämästä suunnasta ja visiosta. Säännölliset seminaarit ja kansainväliset kokoukset ovat myös yksi positiivinen puoli ryhmässä.
Väitöstutkimuksen tekeminen on työntäyteistä aikaa ja vaatii energiaa. Minulle FinnBrain on kuin perhe, jossa voin oppia ja tehdä jotain uutta joka päivä, ja samalla nautin työstäni.
Niloofar Hashempour, MSc, väitöskirjatutkija
Tulin tutustumaan FinnBrain-tutkimukseen, sen ensimmäisenä psykologina, vuoden 2011 syksyllä. Tarkoitukseni oli toteuttaa projektissa pieni osatutkimus, joka tulisi osaksi neuropsykologian erikoistumisopintoja, joihin olin hakeutumassa. Tässä vaiheessa FinnBrainissä oli juuri kerätty pienempi pilottiaineisto, ja varsinaisen ison kohortin keruu oli juuri alkanut. Kävimme tutkimuksen johtajien Hasse ja Linnea Karlssonin kanssa läpi mahdollisia tutkimusaiheita. Minua kiinnosti lähtökohtaisesti lasten tutkiminen, mutta koska yksikään FinnBrain-lapsi ei ollut vielä syntynyt, päätimme, että tutkimukseni tulee alkamaan tutkimukseen osallistuvista äideistä.
Varsin pian kävi selväksi, että tutkimusaineistoa tulisi kertymään tulevien vuosien aikana runsaasti, ja siitä riittäisi tutkittavaa myös väitöskirjaan asti. Ajatus syntyvien lasten tutkimisesta kiinnosti edelleen, ja niinpä tutkimussuunnitelmaa alettiin kirjoittaa ajatuksella, että väitöskirjatutkimukseeni tulisi sisältymään sekä FinnBrain-äitien että -lasten tutkimista. Lopulta tieto, etten tullut hyväksytyksi neuropsykologian opintoihin, ratkaisi sen, että lähdin kulkemaan laajemmin aloittelevan tutkijan polkua. Tämän polun päätteeksi valmistui väitöskirja, jonka julkinen tarkastustilaisuus järjestettiin marraskuussa 2018. Väitöstutkimukseni käsitteli äidin kokemien stressioireiden yhteyksiä hänen omiin tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin.
Vuodet FinnBrainissä ovat olleet antoisia. Olen oppinut itselleni kokonaan uuden ammatin, psykologi-tutkijan ammatin. Olin jo ennen väitöskirjan aloittamista ehtinyt työskennellä muutamia vuosia psykologina ja perheterapeuttina lasten ja perheiden parissa. Psykologina minua on aina kiinnostanut minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä meidän ihmisten välillä on ja mitkä tekijät selittävät niitä. Olen työssäni kokenut erityisen antoisana sen, että lapsen tai perheen alussa monimutkaiseltakin vaikuttavaan tilanteeseen on saatu selvyyttä tutkimalla välillä pieneltäkin tuntuvia osasia, jotka sitten ovat alkaneet mielekkäällä tavalla selittää kokonaisuutta. Koen, että olen tutkijana saanut toteuttaa juuri tätä perustavanlaatuista kiinnostustani ihmiselämän hyvin keskeisiin ilmiöihin perehtymällä tekijöihin, jotka liittyvät vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen raskausajasta alkaen.
Olen työskennellyt koko väitöskirjatutkimukseni ajan myös osa-aikaisena kliinisenä psykologina, viime vuodet muun muassa Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalla. Koska motivaationi tutkimuksen tekemiseen on nimenomaan syntynyt halustani ymmärtää syvemmin psykologin työssä kohtaamiani ilmiöitä, on ollut luontevaa ja itselleni myös erityisen tärkeää harjoittaa psykologin ammattiani koko ajan tutkimuksen tekemisen rinnalla. Vuodet väitöskirjatutkijana ovat tuoneet minulle paljon perustietoa esimerkiksi sosiaalisista ja lääketieteellisistä tekijöistä, jotka nivoutuvat yhteen yksilön psykologisten tekijöiden kanssa. Tätä tietoa olen voinut soveltaa nyt myös asiakastyössäni. Toisaalta olen pystynyt samaan aikaan hyödyntämään myös asiakastyössä saamaani kokemusta tutkimusmaailmassa.
Nyt jatkan väitöksen jälkeistä tutkimusta FinnBrainissä postdoc-tutkijana – henkilökohtainen tutkimusrahoitus on taattu ainakin vuodelle 2019 ja tarkoitus on hakea uutta apurahaa. Takeita sen saamisesta ei ole, mutta FinnBrainin hyvä maine tuntuu kiirineen ja toivon, että rahoittajatkin suhtautuvat myötämielisesti tutkimussuunnitelmiini. Mielessäni on jo monenlaisia kiinnostavia tutkimuskysymyksiä, joihin haluan keskittyä tämän vuoden aikana. Muun muassa vanhemmuuden neuropsykologia sekä lasten kasvojenilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden pitkän aikavälin kehityksen tutkiminen ovat erityisiä mielenkiinnon kohteitani. Mietin monesti, miten onnekas olen, kun saan olla mukana tekemässä FinnBrain-tutkimusta. Tutkimusta ei kuitenkaan olisi ilman tutkittavia. Niinpä haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia FinnBrainissä mukana olevia perheitä! Olette osa suurta ja tärkeää kokonaisuutta – tämä kokonaisuus on jo nyt saanut runsaasti positiivista huomiota niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Toivottavasti mahdollisimman monen into jatkaa tutkimuksessa sekä osallistua tutkimuskäynneille säilyy tulevinakin vuosina!
Eeva-Leena Kataja, psykologian tohtori, psykoterapeutti
Vuosi 2018 on lopuillaan ja nuorimmatkin FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevat lapset ovat täyttäneet tämän vuoden aikana kolme vuotta. Vanhimmat FinnBrain-lapsista ovat jo koululaisia. Suurkiitos teille kaikille, että olette mukana tutkimuksessa! Ilman teidän panostanne hankkeen toteuttaminen ei olisi mahdollista. Tutkimuksesta saadaan uutta ja lasten terveyden edistämisen kannalta tärkeää tietoa.
Tänä vuonna tutkimukset 5-vuotiaille ovat pyörähtäneet käyntiin. Viiden vuoden ikä on lapsen kehityksen kannalta merkittävä virstanpylväs. Siihen mennessä lapselle on kehittynyt monia tärkeitä oppimiseen, ajatteluun, käyttäytymiseen ja toiminnan ohjaukseen liittyviä taitoja ja ominaisuuksia, joiden ajatellaan vaikuttavan keskeisesti lapsen myöhempään hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
Moni teistä onkin jo voinut saada uudet 5-vuotiskyselylomakkeet kotiin. Koska lomaketutkimus kattaa kaikki tutkimuksessa mukana olevat henkilöt, se on tärkein tutkimusmuotomme. Mikäli aikaisemmin jokunen kyselylomake on jäänyt arjen kiireissä täyttämättä, ei se ole mikään este jatkaa tutkimuksessa ja kaikki saamamme tieto on tärkeää ja arvokasta. Tiedostamme, että laajan kyselylomakepaketin täyttäminen on aikaa vievää ja olemmekin pyrkineet tiivistämään lomakkeistoa. FinnBrain-tutkimuksen vahvuus on kuitenkin kattava ja monipuolinen tieto suuresta tutkimusperheiden ryhmästä, minkä vuoksi emme ole halunneet tiivistää liikaa niin, että se tapahtuisi tärkeän tiedon kustannuksella. Sinnikkäästä mukana pysymisestänne johtuen FinnBrain-kohortti on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.
Vapaaehtoiset tutkimuskäynnit sisältävät psykologien, lastenlääkäreiden ja puheterapeuttien tutkimuksia ja myös vanhemmille on omat tutkimuskäyntinsä. Lisäksi osa lapsista kutsutaan magneettikuvaustutkimukseen. Koska magneettitutkimus saattaa olla lasten mielestä jännittävä, käynti toteutetaan tutkimusretkenä, jonka teeman lapsi voi itse suunnitella ja se voi olla niin rakettilento, prinsessakuvaus kuin aivojen magneettikuvauskin. Muut tutkimuskäynnit sisältävät monia mielenkiintoisia tehtäviä, toimintoja ja leikkejä. Vanhemmat saavat käyntien yhteydessä palautetta ja tietoa oman lapsen sen hetkisestä yksilöllisestä kehityksestä ja toimintakyvystä. Käyntien sisällössä on osittain samoja elementtejä kuin aikaisempien ikäpisteiden käynneillä, sillä mahdollisuus seurata samojen lasten kehityksen etenemistä on erityisen arvokas anti tutkimuksessamme. Kuluneen vuoden aikana käyntejä on toteutunut satoja ja olemme iloisia käynneistä saamastamme positiivisesta palautteesta.
5-vuotiaille toteutettavien laajojen tutkimusten jälkeen on tiedossa pidempi tauko tutkimuksissa, sillä seuraava tärkeä mittausikäpiste on 9 vuotta. Väliaikana ei ole myöskään tarkoitus lähettää vuosittaisia kyselytutkimusvihkoja. Emme siis ole kadottaneet tietojanne, vaikka lapsenne seuraavista syntymäpäivistä useampikin kuluisi ilman FinnBrain-postia! Pidemmän tauon aikana olisimme kuitenkin hurjan kiitollisia, mikäli FinnBrain pysyisi mielessänne siten, että välittäisitte meille joko sähköpostitse tai puhelimitse tiedon, mikäli yhteystiedoissanne tapahtuu muutoksia.
Vuoden 2018 aikana tutkimusryhmämme jäsenet ovat julkaisseet yhteensä 15 artikkelia kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Kaikista julkaisuista kerrotaan FinnBrainin kotisivuilla www.finnbrain.fi ja kerromme niistä ja muista ajankohtaisista asioista myös blogissamme blogit.utu.fi/finnbrain ja Facebook-sivullamme facebook.com/finnbrain. Oheiseen liitteeseen olemme koonneet muutamia poimintoja kuluneen vuoden tutkimustuloksistamme.
EU:n yleinen tietosuoja-asetus
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä FinnBrain-tutkimuksen rekisteriseloste on päivitetty tietosuojaselosteeksi. Rekisterin pitäjänä toimii edelleen Turun yliopisto. Uuden tietoselosteen löydät täältä:
https://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/yhteystiedot/Documents/Tietosuojaseloste_17122018.pdf
Olemme kiitollisia saamastamme palautteesta ja haluamme kehittää toimintaamme perheiden kannalta mahdollisimman hyväksi. Voitte aina olla yhteydessä meihin, mikäli teillä on jotain kysyttävää.
Muistattehan ilmoittaa myös, jos yhteystietonne ovat muuttuneet: info@finnbrain.fi tai 050 5166148.
FinnBrain toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019.
Kiitos yhteistyöstä kanssamme!
FinnBrain-tutkimuksen tuloksia vuodelta 2018
Kuluneen vuoden aikana tutkijamme ovat julkaisseet useita tutkimuksia äidin raskaudenaikaisen hyvinvoinnin yhteyksistä lapsen kehitykseen (1, 2, 3). Marraskuussa väitellyt tutkijamme Eeva-Leena Kataja oli jo toinen kehityspsykologisen tiimimme jäsenistä, joka sai väitöskirjaurakkansa ansiokkaasti päätökseen. Eeva-Leenan tutkimuksessa selvitettiin, miten äidin kokemat stressioireet ovat yhteydessä hänen omiin tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä 8 kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin.
Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2012-2016. Yhteensä 230 raskaana olevaa naista sekä myöhemmin 390 äiti-vauva –paria osallistui tutkimuskäynneille, joissa tutkittiin äidin kognitiivisia toimintoja tietokonepohjaisen testipatterin avulla, sekä lapsen kasvojenilmeisiin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta silmänliikemittauksen avulla. Äidin raskausaikana kokemien stressioireiden havaittiin olevan yhteydessä äidin heikompaan työmuistin toimintaan. Äidin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen kokema oireilu olivat yhteydessä myös siihen, miten kahdeksan kuukauden ikäinen vauva havainnoi tunnepitoisia kasvoja, lähinnä lisäten vauvan tarkkaavaisuutta pelokkaisiin kasvoihin, kun vauvalle esitettiin pelokkaiden kasvojen lisäksi iloisia ja neutraaleja kasvojenilmeitä.
Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia, mikä merkitys vauvaiässä havaitulla tarkkaavaisuuden suuntautumisella on lapsen myöhemmälle kehitykselle sekä myös vauvan ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle. Sekä äitien että lasten osalta FinnBrainissä on jo tehty toistomittauksia samoilla menetelmillä. Tavoitteena on kartoittaa näiden ilmiöiden pysyvyyttä sekä toisaalta tutkia niiden merkitystä muun muassa lapsen kehitykselle.
Osa tutkimuksista on keskittynyt vanhempien raskaudenaikaista hyvinvointia selittäviin tekijöihin (4, 5, 6, 7, 8, 9). Havaitsimme muun muassa, että äidin tietyntyyppinen suolistomikrobikanta oli yhteydessä suurempaan raskaudenaikaiseen painonnousuun (4).
FinnBrain-tutkimuksessa olemme ottaneet käyttöön useita uudentyyppisiä ja uraauurtavia menetelmiä, joista on vasta vähän aikaisempaa julkaistua tietoa. Siksi tässä vaiheessa osa julkaistuista artikkeleista liittyy näiden menetelmien ja niiden luotettavuuden kuvaamiseen (10, 11, 12, 13, 14, 15). Olemme tyytyväisiä voidessamme todeta, että valitsemamme menetelmät vaikuttavat kuvaavan hyvin kiinnostuksemme kohteina olevia asioita. Modernien aivokuvantamismenetelmien avulla olemme saaneet kerättyä tietoa vastasyntyneiden ja pienten lasten aivojen rakenteesta ja toiminnasta (10, 12, 13) ja itsearviointikyselyllä olemme saaneet arvokasta tietoa vanhempien mielikuvista varhaisesta vanhemmuudesta (15). Nämä tutkimukset luovat hyvän perustan jatkoa varten ja tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti yksityiskohtaisempiin tutkimuskysymyksiin vastaamisessa, kun selvitämme erilaisten ympäristö- ja perintötekijöiden yhteyksiä lasten kehitykseen.
Kaikki julkaistut artikkelit ovat koottuna kotisivuillemme http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/julkaisuja/Sivut/home.aspx, missä osasta on saatavilla myös yksityiskohtaisemmat suomenkieliset tiivistelmät.
Viitteet
Året 2018 börjar lida mot sitt slut och också de yngsta barnen som är med i FinnBrain-projektet har fyllt tre år under det gångna året. De äldsta FinnBrain-barnen går redan i skola. Vi vill nu rikta ett stort tack till alla er för att ni är med i projektet! Utan ert bidrag skulle forskningsprojektet inte vara möjligt att förverkliga. De studier som görs inom FinnBrain ger viktig och ny information om hur man kan främja barns hälsa.
Det här året har undersökningarna för 5-åringarna kommit i gång. Femårsåldern är en viktig milstolpe i ett barns utveckling. Tills dess har många förmågor och egenskaper som har att göra med barnets inlärning, tänkande och beteende utvecklats. Dessa förmågor är centrala med tanke på barnets senare välmående och funktionsförmåga.
Många av er har kanske redan fått de nya 5-årsblanketterna hemskickade. Eftersom frågeformulären skickas till alla deltagare, är de vår viktigaste undersökningsmetod. Även om ni inte har fyllt i alla våra tidigare frågeformulär, är det inget hinder för att fortsätta i projektet och all information vi får av er är värdefull. Vi är medvetna om att det tar tid att fylla i formulären och därför har vi försökt förkorta våra blanketter så mycket som möjligt. FinnBrain-projektets styrka är ändå en heltäckande och mångsidig bild av en stor mängd familjer. Därför vill vi inte skära ner på frågorna i den grad att det skulle leda till att vi går miste om viktig information. FinnBrain-studien är unik också ur en internationell synvinkel tack vare er uthållighet att fylla i de olika frågeformulären och delta i de olika utredningarna.
De frivilliga undersökningsbesöken innefattar undersökningar med psykologer, barnläkare och talterapeuter och även föräldrarna har sina egna undersökningar. Utöver detta bjuds en del av barnen in till en magnetavbildningsundersökning. Eftersom magnetavbildningen kan kännas spännande för barnen, förverkligas besöket som en expedition, vars tema barnet själv kan planera. Det kan vara allt från en raketexpedition eller prinsessfotografering till en vanlig magnetavbildning av hjärnan. De övriga undersökningsbesöken innehåller många intressanta uppgifter och lekar. Föräldrarna får feedback och information om sitt barns utveckling och funktionsförmåga i samband med besöken. I besökens innehåll finns en del liknande element som vid de tidigare ålderspunkterna, eftersom det är speciellt värdefullt för oss att kunna följa med hur barnens utveckling framskrider. Under det gångna året har vi redan utfört ett hundratal undersökningar och vi är glada för all den positiva feedback vi har fått.
Efter att de omfattande undersökningarna vid 5-årsåldern är utförda, blir det en längre paus i undersökningarna. Följande viktiga mätningspunkt är vid 9-årsålder. Under denna pausperiod kommer vi inte att skicka er de årliga frågeformulären. Det här betyder alltså att vi inte har tappat bort era kontaktuppgifter även om ert barn hinner ha flera födelsedagar utan post från FinnBrain! Vi är ändå tacksamma om ni under den längre pausen minns FinnBrain och meddelar oss antingen per e-post eller per telefon om det sker förändringar i era kontaktuppgifter.
Under året 2018 har vår forskargrupp publicerat totalt 15 vetenskapliga artiklar i internationella, vetenskapliga journaler. Alla artiklar beskrivs på FinnBrains hemsida www.finnbrain.fi och vi berättar om dem och andra aktuella saker även i vår blogg blogit.utu.fi/finnbrain och på våra Facebook-sidor facebook.com/finnbrain. I bilagan presenterar vi ett utdrag ur forskningsresultaten under det gångna året.
EU:s allmänna dataskyddsförordning
På grund av EU:s allmänna dataskyddsförordning (2016/679) har FinnBrain-undersökningens registerbeskrivning uppdaterats till en dataskyddsbeskrivning. Registret upprätthålls fortfarande av Åbo Universitet. Den nya dataskyddsbeskrivningen finns att läsa på: https://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/yhteystiedot/Documents/Tietosuojaseloste_17122018.pdf
Vi är tacksamma för all feedback ni har gett oss och vi vill kunna utveckla vår verksamhet så att den blir så bra som möjligt för de familjer som är med. Ni kan alltid vara i kontakt med oss om ni har något att fråga.
Ni minns väl också att anmäla oss om era kontaktuppgifter förändras: info@finnbrain.fi eller 050 5166148.
FinnBrain önskar er en god jul och ett gott nytt år 2019.
Tack för samarbetet!
Resultat ur FinnBrain-projektets studier under år 2018
Under det senaste året har våra forskare publicerat ett flertal studier om sambandet mellan mammans välmående under graviditeten och barnets utveckling (1, 2, 3). Eeva-Leena Kataja, som disputerade i november, är redan den andra av våra utvecklingspsykologer som har fått sin doktorsavhandling färdig. I Eeva-Leenas avhandling undersöktes både hur mammans stressymptom påverkar hennes förmåga till informationsprocessering under graviditeten och hur hennes stressymptom hänger ihop med babyns förmåga att processera ansiktsuttryck vid 8-månadersålder.
Materialet samlades in under åren 2012-2016. Totalt 230 gravida kvinnor och senare 390 mamma-baby-par deltog i undersökningarna. Under dessa undersökningsbesök utreddes mammans kognitiva funktioner med hjälp av datoriserade test. Hur babyn fokuserade på ansiktsuttryck, undersöktes genom mätning av babyns ögonrörelser. Resultaten visade att mammans stressymptom under graviditeten var relaterade till ett sämre arbetsminne. Resultaten visade också att mammans stress under graviditeten och efter förlossningen hade ett samband med hur babyn i 8-månadersålder uppmärksammade ansikten med känslouttryck. Det visade sig nämligen att babyn i högre grad riktade sin uppmärksamhet på rädda ansiktsuttryck i situationer där också glada och neutrala ansiktsuttryck presenterades tillsammans med rädda ansiktsuttryck.
I framtiden är det viktigt att utreda vilken betydelse babyns tendens att rikta uppmärksamheten har för barnets senare utveckling och även för hur barnet och föräldern interagerar sinsemellan. Inom FinnBrain används samma metoder upprepade gånger. Syftet är å ena sidan att kartlägga fenomenens stabilitet och å andra sidan att undersöka fenomenens betydelse för barnets utveckling.
En del av studierna som har publicerats under det senaste året har fokuserat på olika faktorer som beskriver föräldrarnas välmående under graviditeten (4, 5, 6, 7, 8, 9). Vi upptäckte bland annat att det finns ett samband mellan en viss typs tarmflora hos mamman och hennes viktökning under graviditeten (4).
I FinnBrain-projektet har vi tagit i användning flera nya och banbrytande metoder det inte finns så mycket tidigare forskning om. Därför fokuserar en del av de studier som har publicerats i detta skede på att beskriva metoderna och deras pålitlighet (10, 11, 12, 13, 14, 15). Vi är glada att konstatera att de metoder vi har valt verkar fungera för att mäta de fenomen vi är intresserade av. Med hjälp av moderna hjärnavbildningsmetoder har vi kunnat samla information om hur hjärnan hos barn är strukturerad och hur den fungerar (10, 12, 13) och med hjälp av självskattningsformulär har vi fått värdefull information om hur föräldrarna upplever föräldraskapet (15). Dessa studier utgör en god grund för kommande studier och resultaten kan användas för att besvara såväl detaljerade forskningsfrågor som frågor om hur genetiska- och omgivningsfaktorer hänger ihop med och barnets utveckling.
Alla publicerade artiklar finns samlade på vår hemsida http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/julkaisuja/Sivut/home.aspx
och för en del av artiklarna finns dessutom sammanfattningar.
Referenser