Just ODD it!

Openness, Digitality and Data in Science

Ennen ja nyt -lehti tuo dialogin ja yhteisöllisyyden mukaan tieteelliseen vertaisarviointiin

Erika Lilja

Kotimainen historiatieteellinen Ennen ja nyt – verkkojournaali haluaa tarjota perinteiselle vertaisarvioinnille vaihtoehtoja. Nykyisenlainen toimituskunnan ulkopuolinen vertaisarviointi nousi laajamittaiseen käyttöön ja sen myötä määrittävään asemaan vain kuutisenkymmentä vuotta sitten. Lehden päätoimittaja katsoo, että vertaisarviointia on korkea aika tarkastella kriittisesti.

 

Ennen ja nyt – Historian tietosanomat on aloittamassa avointa, joukkoistetun vertaisarvioinnin kokeilua. Kotimainen tieteellinen lehti tarjoilee avoimen vertaisarvioinnin kokeilulla kaivattua ja tärkeää käytännön tason toteutukseen liittyvää tietoa ja kokemuksia muille kotimaisille kustantajille.

Historian alan Ennen ja nyt -aikakauskirja julkaisee referee-artikkeleita, katsausartikkeleita ja väitöslektioita sekä haastatteluja ja kirja-arvosteluja. Taustalla vaikuttaa neljä julkaisijatahoa: Agricola -Suomen humanistiverkko, Historiallinen Yhdistys ry, Suomen Historiallinen Seura ry ja Turun Historiallinen Yhdistys ry. Tähän kirjoitukseen on haastateltu lehden päätoimittajaa, FT Lauri Keskistä, ja toimituskunnan jäsentä, VTT Olli Kleemolaa, joka toteuttaa vertaisarviointikokeilun. Kokeilun rahoittaa Suomen tiedekustantajien liitto.

Uuden äärellä, avoimesti kokeillen

Perinteinen arviointiprosessi ei etenkään kansainvälisissä keskusteluissa näyttäydy enää tutkimuksen edistämisen kannalta ainoana ja optimaalisena mallina. Alle kuukausi sitten julkaistun avoimen vertaisarvioinnin selvityksen kirjoittajat kysyvätkin nyt, mitä kaikkea julkaisuprosessin avoimuus voisi tarkoittaa kotimaisella tiede- ja julkaisukentällä. Kysymykseen saadaan pian ainakin yksi esimerkki, kun Ennen ja nyt -lehti lähtee rohkeasti kokeilemaan täysin avointa vertaisarviointiprosessia kotimaisen keskustelun puuttumisesta ja avoimeen vertaisarviointiin liittyvistä haasteista huolimatta.

– Aiempi kokeilu puoliavoimen vertaisarvioinnin osalta osoittautui menestyksekkääksi. Nyt haluamme ottaa askeleen pidemmälle ja pilotoida avointa joukkoistettua vertaisarviointia, toteaa lehden päätoimittaja Keskinen.

Humanististen alojen ja yhteiskuntatieteiden tavoin lehdessä arviointi on perinteisesti noudattanut kaksoissokkoarvioinnin linjauksia eli sekä kirjoittajan että arvioitsijan identiteetti on salattu. Puoliavoin vertaisarviointi toteutettiin lehden aiemmassa kokeilussa siten, että kirjoittaja ja arvioitsija saivat tietää toistensa nimet. Arvioitsijoiden nimet myös julkaistiin artikkelin yhteydessä. Joukkoistetussa vertaisarvioinnissa avoimuus tarkoittaa paitsi identiteettien avoimuutta myös avoimia lausuntoja sekä avoimempaa osallistumista ja vuorovaikutusta.

Vanhakantaiseen arviointiprosessiin ja sen vinoumiin on Jytilän ja Laakson selvityksen mukaan haettu vaihtoehtoisia toimintatapoja avoimesta vertaisarvioinnista sen eri muodoissa. Vertaisarvioinnin puutteet tuottavat prosessiin muun muassa liiallista hitautta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, johon monitieteisen tutkimuksen korostuminen tuo omat haasteensa. Usein saatetaan lisäksi unohtaa, että laadunvarmennus vertaisarvioinnissa koskee paitsi käsikirjoitusten laatua myös vertaisarviolausuntojen laatua. Vertaisarvioinnin läpinäkymättömyys mahdollistaa puolestaan vertaisarvioitsijoiden vastuuttomuuden. Tilannetta ei paranna prosessin kommunikaation puute. Monissa tutkimuksissa myös vertaisarviointiprosessin merkitys tieteellisen laadun takaajana on kyseenalaistettu ja samaan käsikirjoitukseen annetut lausunnot ovat usein prosessiin sisältyvän subjektiivisen selektiivisyyden vuoksi keskenään jopa ristiriitaisia. (Jytilä & Laakso 2019, 5–6.)

Vertaisarviointiprosessin kehittäminen on tavoitteena myös Ennen ja nyt -lehden kokeilussa. Parannusta haetaan perinteiden sijaan uusista avoimista käytännöistä.

Kriittisyys koskee myös tieteellisen julkaisemisen käytäntöjä

Ennen ja nyt -lehden kokeiluun on päätoimittajan mukaan useampi syy. Käytännössä menestyksekkääksi osoittautunut aiempi kokeilu on niistä vain yksi.

– Toinen, hieman korkealentoisempi tai jopa idealistinen syy on se, että mielestäni perinteiselle vertaisarvioinnille tulee tarjota vaihtoehtoja. Toimituskunnan ulkopuolista sokkovertaisarviointia on korkea aika tarkastella kriittisesti. Koska kriittisyys ja menetelmien kehittyminen ovat tieteen määrittäviä piirteitä, pitäisi niiden määrittää myös tieteellisen julkaisemisen käytäntöjä, avaa Keskinen kokeilun taustoja.

Kolmas syy liittyy tieteellisten käytäntöjen historiaan. Keskisen mukaan seminaaria, muodossa tai toisessa, voidaan pitää kaikkein vanhimpana kritiikin antamisen muotona tieteen kentällä. Seminaarissa tutkijat kohtaavat toisensa mahdollisimman tasaveroisessa asetelmassa tavoitteenaan kehittää yhdessä jotakin väittämää, menetelmää tai vaikka julkaisua.

En väitä seminaarityyppistä työskentelyä parhaaksi sen pitkien perinteiden takia vaan sen takia, että se edellyttää toisen kohtaamista ja aidon dialogin syntyä. Kaksoissokkomenetelmä katkaisee tuon yhteyden ja mahdollistaa yksipuolisten lausuntojen esittämisen tarjoamatta kirjoittajalle tilaisuutta esittää omat argumenttinsa. Näin menetetään myös motivaatio yhdessä kehittämiselle.

Myös lehden toimituskunnan jäsenellä Olli Kleemolalla on omakohtaista kokemusta kaksoissokkomenetelmän heikkoudesta sekä kirjojen että tieteellisten journaalien osalta.

Perinteisessä menetelmässähän lausunto saattaa jäädä pinnalliseksi, kun kirjoittajalla ja arvioitsijalla ei ole mahdollisuutta dialogiin. Toisaalta, kun arvioitsijoita on vain kaksi, heille kasautuu verrattain suuri työtaakka, koska huolellisen arvioinnin tekeminen vaatii perusteellista työtä ja jonkin verran aikaa. Kirjoittajan kannalta tilanne voi olla myös sikäli huono, että usein arvioitsijan asiantuntemus kohdistuu vain joihinkin osa-alueisiin, kertoo Kleemola.

Jytilä ja Laakso toteavat selvityksessään, että vertaisarviointijärjestelmää pidetään tieteellisen julkaisutoiminnan kulmakivenä ja että kaikkine puutteineenkin se on ainoa vallalla oleva julkaistavaksi tarkoitettujen tekstien esitarkastusjärjestelmä, joka on ollut keskeinen osa tieteellisen tiedon tuottamista ja julkaisemista jo useamman vuosisadan ajan. Vallitseva käytäntö on, että vertaisarviointiprosessi on täysin suljettu ja läpinäkymätön. Luonnontieteissä ei kuitenkaan humanististen alojen ja yhteiskuntatieteiden tavoin yleensä pyritä salaamaan kirjoittajan identiteettiä, joten eri tieteenaloilla arviointiprosessin lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Avoimessa vertaisarvioinnissa on puolestaan kyse monimutkaisesta ja monimuotoisesta ilmiöstä, jota luonnehtivat ja määrittävät maantieteellisten ja tieteenalakohtaisten perinteiden ja käytänteiden erot sekä julkaisemisen rahoituskuviot ja kaupalliset intressit. (Jytilä & Laakso 2019, 4, 6, 9–10.)

Tavoitteena dialogi ja laaja osallistuminen

Avoimen vertaisarvioinnin keinoin voidaan tavoitella tieteellisen kommunikaation ja julkaisukäytäntöjen parantamista. Myös Ennen ja nyt -lehti pyrkii paikkaamaan perinteisen vertaisarviointiprosessin heikkouksia ja tarjoamaan kirjoittajalle ja arvioitsijalle mahdollisuuden dialogiin.

– Avoimuus tarjoaa mahdollisuuden dialogiin, ja joukkoistaminen puolestaan vähentää yhtäältä arvioijan työtaakkaa ja toisaalta tarjoaa kirjoittajalle mahdollisuuden saada kaikista artikkelin osa-alueista saman tasoista palautetta useilta eri alojen asiantuntijoilta, Kleemola pohtii.

Myös Jytilän ja Laakson tekemän selvityksen mukaan monitieteisyys on tärkeä osa vertaisarviointiprosessia ja siihen liittyy omia haasteita. Toisaalta monitieteisiä tutkimuksia arvioi usein suurempi joukko vertaisarvioijia ja kirjoittaja voi kokea olevansa kohtuuttoman kriittisen tarkastelun kohteena. Toisaalta taas yksittäistä tieteenalaa edustavat arvioitsijat eivät välttämättä tavoita löydösten merkittävyyttä monitieteisyyden näkökulmasta. (Jytilä & Laakso 2019, 6.)

Ennen ja nyt -lehti on arvioinut ja keskustellut sisäisesti erilaisista avoimuuden mahdollisuuksista lehden toimittamisessa. Avoin vertaisarviointi voi tarkoittaa läpileikkaavaa muutosta tai avoimuus voi toteutua vain jossakin kohdassa prosessia. Lehti on omien intressiensä kautta päätynyt kokeilemaan kaikkein avointa mallia, jossa korostuu yhteisöllisyys, osallistuminen ja vuorovaikutus. Jollekin toiselle julkaisijalle voi sopia paremmin maltillisempi lausuntojen avaaminen tai avoimuus identiteettien suhteen.

Kokeilussa tullaan edelleen nimeämään käsikirjoitukselle kaksi arvioitsijaa, mutta samalla puretaan vertaisarviointiin sisältyvää hierarkiaa avaamalla arviointi myös kaikille muille. Jytilän ja Laakson (2019, 7) mukaan tieteellisten julkaisujen vertaisarvioitsijaan viitataan usein referee-lukijana, kun halutaan korostaa sitä, että kyseessä ei ole vertaisten välinen toiminta vaan toimintaan voi sisältyä hierarkiaa (referee =tuomita) ja asiantuntijaeliittejä.

Ennen ja nyt -lehti tavoittelee koko arviointiprosessin avoimuutta. Avoimuus on lehdelle arvo itsessään. Avoimen osallistumisen keinoin voidaan avata tieteentekoa laajemmalle lukijakunnalle paitsi menetelmien, kuten vertaisarviointi ja tieteellinen julkaisutoiminta, myös julkaisun sisällön osalta sekä tukea monitieteisyyttä. Lehti ei täten tyydy ainoastaan siihen, että prosessia avataan vertaisille. Mukaan halutaan ottaa elementtejä myös kansalaistieteestä (citizen science).

– Neljäs syy liittyy kansalaistieteeseen, eli siihen, että arviointiprosessi avataan ja siihen osallistumista tarjotaan myös kansalaisille. Tässä yhteydessä ”kansalaisilla” tarkoitetaan kaikkia muita henkilöitä paitsi niitä kahta vertaisarvioitsijaa, joita on virallisesti pyydetty arvioimaan artikkeli. Toivomme kommentteja artikkeliin ja vertaisarvioitsijoiden lausuntoihin paitsi muiden tieteenalojen edustajilta myös akateemisen maailman ulkopuolisilta henkilöiltä, kertoo päätoimittaja Keskinen.

Avoimuuden keinoin Ennen ja nyt -lehti voi samalla näyttää lukijoilleen, että lehden vertaisarviointiprosessi on perusteellinen ja läpinäkyvä ja lehti muun muassa siltä osin laadukas. Myös tutkimuksen sisällön laadun arviointi jälkikäteen muiden arviointien yhteydessä saattaa helpottua eikä yksittäisen julkaisun laatua näin tarvitsisi arvioida ainoastaan julkaisukanavan laatuun pohjaten.

Tutkijoiden vertaisarviointityö tulee tehdä näkyväksi

Yhtenä keskeisimmistä avoimuuden hyödyistä lehti näkee vertaisarviointijärjestelmän vaatiman tutkijan työn näkyväksi tekemisen. Päätoimittajan mukaan pohditusti ja rakentavalla otteella laaditut vertaisarviointilausunnot vievät tutkimusta eteenpäin samalla tavoin kuin tieteelliset artikkelitkin.

– Yhtenä pitkäaikaisena tavoitteena on nostaa vertaisarviointilausunnot tasaveroiseen asemaan muiden tieteellisten julkaisujen rinnalle. Niinpä niihin voisi jälkikäteen viitata ja ne voisi perustellusti lisätä arvioitsijan julkaisuluetteloon. Samalla lausuntojen julkaiseminen on ilmaiseksi tehtävän akateemisen työn näkyväksi tekemistä.

Vertaisarvioitsijan työ jää myös Jytilän ja Laakson mukaan usein näkymättömäksi, vaikka se laskettaisiinkin tieteelliseksi meriitiksi. Avoimella vertaisarvioinnilla yritetään ratkaista julkaisuprosessin läpinäkyvyyteen liittyviä ongelmia ja parantaa koko vertaisarviointiprosessin laatua. Erilaisten vinoutumien väheneminen ja toimijoiden lisääntynyt vastuullisuus voivat johtaa entistä rakentavampiin lausuntoihin, joista myös arvioitsijat saavat tunnustusta. Keskeisessä roolissa sekä suljetussa että erilaisissa avoimuutta tavoittelevissa malleissa ovat aina vapaaehtoiset vertaisarvioitsijat ja heidän motivaationsa käyttää aikaansa toimintaan, joka ei tällä hetkellä näkyvästi meritoi. (Jytilä & Laakso 2019, 5, 8, 11).

Ikonen (2018) on ehdottanut yhdeksi ratkaisuksi sekä vertaisarvioinnin että toimitustyön palkitsemista artikkelien tapaan. Ikosen mukaan toimitustyö ja vertaisarviointi on rinnastettava artikkelien kirjoittamiseen ja huomioitava myös yliopistojen rahoitusmallissa. Samalla ratkaistaisiin yksi open access -julkaisemisen ongelma, kun toimitustyö rinnastetaan artikkelin kirjoittamiseen.

Yhtenä yksittäisen tiedekunnan tason esimerkkinä palkitsemisjärjestelmästä, jossa otetaan huomioon toimitustyö ja vertaisarviointi, voidaan nostaa esiin Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tieteellisen toiminnan arviointi (nk. tutkimuspisteytys). Vuosittaisessa yksilötason arvioinnissa otetaan huomioon sekä tieteellinen toimitustyö sen eri muodoissa (päätoimittaja, vieraileva toimittaja, toimituskunnan jäsen) että erilaiset tieteelliseen toimintaan kytkeytyvät arviointitehtävät (julkaisun arviointitehtävät ja muut esimerkiksi rahoitushakemusten ja rekrytointien arviointitehtävät ja asiantuntijalausunnot), joskaan tehtäviä ei suoraan arvoteta samalle tasolle julkaisujen kanssa.

Toimitustyön ja vertaisarvioinnin huomioiminen osana akateemista meritoitumista on osa laajempaa kansallista ja kansainvälistä keskustelua, joka koskee samalla tutkijan vastuullista arviointia, tutkimuksen vaikuttavuutta ja tieteen avoimuutta. Tässä tärkeässä työssä on pidettävä kuitenkin huolta siitä, että mallia ei oteta suoritusmittaamisesta – yksilötason tuotoksia painottaviin arviointeihin on ylipäänsä syytä suhtautua kriittisesti ja varoen (ks. Kallio 2016; Kallio et al. 2018).

Käytännössä toimitustyön ja vertaisarvioinnin huomioiminen nykyistä paremmin tarkoittaa tiedonkeruun, tietojärjestelmien ja alakohtaisten arviointikehysten luomista alhaalta-ylöspäin sekä riittävien taloudellisten ja osaajaresurssien osoittamista kehitystyöhön.

Luvassa myös haasteita – päätoimittaja toivoo ymmärrystä ja kokeilunhalua tiedeyhteisöltä

Ennen ja nyt -lehti on lähtenyt kokeilemaan avointa vertaisarviointia ennakkoluulottomasti mutta samalla vertaisarviointiprosessin muutokseen liittyvät haasteet hyvin tiedostaen.

Jytilän ja Laakson mukaan täysin avoin osallistuminen tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi arvioida julkaistavaksi tarjottua tekstiä. Parhaimmillaan voidaan keventää toimituskunnan taakkaa sopivien vertaisarvioitsijoiden löytämiseksi ja mahdollistaa useiden näkökulmien saaminen mukaan arviointiprosessiin, mutta toimittajan rooli ja vastuu voi myös kasvaa. Avoimuus saattaa pakottaa toimittajat vastuuseen päätöksistä, jotka koskevat paitsi vertaisarvioitsijoiden valintaa myös sitä, miten he tulkitsevat arvioita. (Jytilä & Laakso 2019, 5, 10.)

Samoja haasteita nostaa esiin myös päätoimittaja Keskinen.

– Prosessi vaatii tavallista enemmän toimittajilta. Jos artikkelikäsikirjoituksen yhteydessä käydään vilkasta keskustelua, lankeaa toimittajalle ikään kuin moderaattorin vastuu; hänen täytyy pitää keskustelu asiallisena ja ottaa kantaa siihen, mitkä kommenteista ovat sellaisia, että ne pitää perustellusti ottaa huomioon, kun käsikirjoituksesta muokataan varsinainen julkaistava artikkeli.

Myös arvioitsijoiden rekrytoinnin on arveltu vaikeutuvan, mikäli lausunto julkaistaan avoimesti itse artikkelin rinnalla ja avoimuuden nähdään Jytilän ja Laakson selvityksen mukaan vaikuttavan myös itse arvion sisältöön. Vertaisarvioitsija saattaa esimerkiksi vältellä kriittisimpiä näkemyksiään välttääkseen mahdollisia ristiriitatilanteita. (Jytilä & Laakso 2019, 30.)

Avoin vertaisarviointi tarkoittaa nykyisen järjestelmän uudelleen arviointia, johon tarvitaan kokeilunhalua tiedeyhteisöltä. Avoimen vertaisarvioinnin käsite itsessään on monitahoinen ja vaatii tarkennusta (Jytilä & Laakso 2019, 7), mutta yhteistä avoimen vertaisarvioinnin eri käytännöille lienee vertaisarvioinnin laadun parantamisen tavoite.

Ennen ja nyt -lehden päätoimittaja ja toimituskunta katsovat, että he voivat tehdä oman osansa toteuttamalla avoimen vertaisarvioinnin kokeiluhankkeen, jonka menestys riippuu tiedeyhteisön kyvystä lähteä mukaan kokeilemaan uudenlaisia vertaisarvioinnin käytäntöjä.

– Kaipaan tässä vaiheessa vain ymmärrystä ja kokeilunhalua tiedeyhteisöltä eli sitä, että aidosti avoimin mielin kokeillaan vaihtoehtoa perinteiselle vertaisarvioinnille. Tämähän vaatii ymmärrystä sekä kirjoittajilta että arvioitsijoilta, summaa Keskinen.

Varsinaista digitaalisiin alustaratkaisuihin liittyvää tukea kokeiluun tarvittiin vain vähän, kun Turun yliopiston avoimen tieteen asiantuntijat auttoivat etsimään tietyt vaatimukset täyttävän avoimen, joukkoistetun vertaisarvioinnin mahdollistavan digitaalisen alustan. Tieteellisten seurain valtuuskunnan avulla selvitettiin Open Journal Systems -julkaisujärjestelmän (OJS) ja journal.fi-julkaisalustan hyödyntämistä, mutta lopulta kokeilun pääasiallisista tavoitteista käsin päädyttiin ensin testaamaan idean vastaanottoa tiedeyhteisössä yliopiston asiantuntijoiden jo testaamalla wikialustalla. Tällä hetkellä lehteä julkaistaan WordPress-alustalla, mutta lähitulevaisuudessa lehti on siirtymässä Journal.fi-alustalle. Avoin joukkoistettu vertaisarviointi tullaan toteuttamaan Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) Eduuni-alustalla.

Lisätietoja kokeiluhankkeesta: Ennen ja nyt -lehden päätoimittaja, FT Lauri Keskinen

Erika Lilja

Kirjoittaja toimii Turun yliopiston tutkimusedellytysten kehittämisasiantuntijana ja tekee väitöskirjaa avoimen tieteen ohjauksesta Euroopassa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa.

Datat haltuun! Turun yliopiston kurssi tutkimusdatan hallinnan perusteista herättää kiinnostusta kansallisesti ja kansainvälisesti

Jukka Rantasaari

Turun yliopiston monialainen työryhmä on rakentanut Turun yliopiston tutkijakouluun (UTUGS) Tutkimusdatan hallinnan perusteet -kurssin, joka sisältää kolme tutkimuslinjaa: terveystieteellisen, luonnontieteellisen sekä kysely- ja haastattelututkimuksen. Eri alojen tutkijoiden haastattelujen pohjalta työryhmä suunnitteli koulutuksen, joka on saanut jo nyt sekä kansallista että kansainvälistä huomiota.

 

Tutkijoiden haastattelut datan hallinnan koulutuksen perustana

Turun yliopistossa kirjaston johdolla haastateltiin tohtorikoulutettavia, ohjaajia, post doc -tutkijoita ja biostatistikkoja. Tavoitteena oli selvittää tohtorikoulutettavien datanhallinnan käytäntöjä, tarpeita, tärkeyttä ja taitoja. Haastatteluissa haastateltavat arvioivat datanhallinnan eri vaiheiden tärkeyden sekä tohtorikoulutettavien tämänhetkisen, keskimääräisen osaamisen.

Valitsimme kolmekymmentä haastateltavaa eri tiedekunnista. Haastattelijat tulivat kirjastosta ja IT-palveluista. Haastatteluissa kävimme läpi seuraavat tutkimusprojektien datanhallinnan vaiheet:

  • datan keruu ja elinkaari projektin aikana,
  • tarvittavat sopimukset, luvat ja lisenssit,
  • versionhallinta, varmuuskopiointi ja tutkimuksenaikainen datan tallennus,
  • datan käsittely, analysointi ja visualisointi,
  • datan järjestäminen, dokumentointi, kuvailu ja metadatoitus, laadunhallinta,
  • ulkoisen (jonkun muun tuottaman) datan hankinta ja käyttäminen,
  • immateriaalioikeuksien hallinta ja tietoturva,
  • tieteen- ja oppiainekohtaiset datanhallinnan kulttuurit ja käytännöt,
  • datan pitkäaikaissäilytys, uudelleenkäyttö ja jakaminen.

Datanhallinnan koetun tärkeyden ja osaamisen välillä osoittautui olevan selkeä ero. Haastateltujen tutkijoiden keskimääräinen arvio datan elinkaaren eri vaiheiden hallinnan tärkeydestä oli 4,1 (1 = ei lainkaan tärkeä, 5 = välttämätön). Haastateltujen keskimääräinen arvio tohtorikoulutettavien nykyisistä taidoista oli 2,5.

Haastatteluja ja niiden tuloksia hyödynnettiin Tutkimusdatan hallinnan perusteet -kurssin suunnittelussa ja rakentamisessa. Kurssi on suunnattu paitsi tohtorikoulutettaville myös post doc -tutkijoille.

Datanhallinnan tavoitteet tulevat useilta tahoilta

Haastateltavat toivat esiin, että korkealaatuinen tutkimus ja luotettavat tutkimustulokset edellyttävät korkealaatuista tutkimusdataa. Korkealaatuista dataa luodaan hyvillä käytännöillä, toimintatavoilla ja taidoilla. Tällä hetkellä vallitseva tilanne on usein se, että käytäntöjä, toimintatapoja ja taitoja opitaan yrityksen ja erehdyksen kautta, sitä mukaa kuin asiat tulevat projekteissa vastaan. Koska datanhallintaan ei ole järjestetty varsinaista formaalia koulutusta, tohtorikoulutettavien osaaminen ja taidot vaihtelevat paljon. Tämä havainto oli yhdenmukainen tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen aikaisempien tutkimustulosten kanssa (ks. esim. Jahnke, Asher & Keralis: The Problem of Data).

Laadukkaalle datanhallinnalle asettavat tavoitteita myös EU:n ja kansalliset avoimen tieteen linjaukset ja tavoitteenasettelut. Esimerkiksi Euroopan komission alainen ”Open Science Skills Working Group” suosittelee vuoden 2017 loppuraportissaan, että avoimen tieteen taidot (mukaan lukien tutkimusdatan hallinnan taidot) huomioidaan jatkossa EU:n puiteohjelmissa sekä muiden rahoittajien rahoitusehdoissa. Raportissa todetaan, että avoimen tieteen taitojen koulutusten tulisi olla pakollisia eri tutkijanuravaiheen koulutuksissa ja että korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tulee huolehtia siitä, että tutkijoiden avoimen tieteen taidot ovat tasolla, joka mahdollistaa avoimen tieteen tavoitteiden saavuttamisen (esim. datan pitkäaikaissäilytyksen, jakamisen ja uudelleenkäyttämisen). Korkealaatuinen data, jota tuotetaan ja ylläpidetään laadukkailla toimintatavoilla, mahdollistaa datan jakamisen ja uudelleenkäyttämisen.

Hyvät datanhallintataidot ovat kuitenkin tärkeitä myös yliopiston ulkopuolisessa työelämässä. Laadukkaan datan tuottaminen, tietoturva- ja suoja-asioiden ymmärtäminen mahdollistavat datan käytön esimerkiksi erilaisissa tekoälysovelluksissa, jotka ovat tärkeitä uusien palvelujen luomisen ja päätöksenteon välineitä.

Tutkimusdatan hallinnan perusteet -kurssi

Haastatellessamme biostatistikkotiimin vetäjää, Eliisa Löyttyniemeä, kävi selville, että hän on runsaan vuoden ajan opettanut lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja tutkijoille, kuinka rakennetaan helppokäyttöinen tietokanta datan keruuta ja ylläpitoa varten. Näillä kursseilla oli ilmennyt selkeä tarve myös laajemmalle kurssille, jossa käsiteltäisiin koko datan elinkaari suunnittelusta arkistointiin tai jakamiseen asti.

Teimme yhteisen havainnon: tässä meillä on hyvä pohja, jolle voimme alkaa rakentaa laajempaa datanhallinnan kurssia. Muodostimme työryhmän, joka koostui opettajista ja tutkijoista sekä tutkimuksen eri tukipalvelujen asiantuntijoista lakiasioista (ml. tietosuojavastaava), Clinical Research Centeristä (CRC), kirjastosta, IT-palveluista ja tutkimusedellytyksistä.

Kurssilla kirjoitetaan tutkimussuunnitelman datanhallinnan osuus ja datanhallintasuunnitelma, joissa huomioidaan datanhallinnan eri osa-alueet kuten

  • missä ja miten keräät, tallennat, suojaat, prosessoit, dokumentoit, säilytät ja jaat datasi,
  • kuinka luot tietokannan datan hallintaan,
  • miten huomioit immateriaalioikeudet, luvat ja lisenssit,
  • kuinka laadit tietosuojailmoituksen ja riskianalyysin,

Kurssin ensimmäinen toteutus alkaa maaliskuussa ja kestää toukokuun lopulle 2019.

Mitä tämän jälkeen?

Kurssilta ja sen moduuleista kerätään ja koostetaan palautteet ja niitä hyödynnetään koulutuksen sisältöä ja työtapoja kehitettäessä vuoden 2020 englanninkieliseen toteutukseen. Selvitämme myös mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Åbo Akademin kanssa.

Lopuksi

Kiitämme kaikkia haastattelemiamme tohtorikoulutettavia, ohjaajia, post doc -tutkijoita ja biostatistikkoja heidän arvokkaasta ajastaan ja panoksestaan, joka on korvaamattoman tärkeä ja tekee tästä kurssista aidosti tutkimukseen perustuvan koulutuksen. Kiitokset myös työryhmälle, ja ennen muuta biostatistikkotiimin vetäjälle Eliisa Löyttyniemelle, joka toimii myös kurssin vastuuopettajana.

Yhdessä suunniteltu koulutus on saanut kansallista huomiota  mm. avoimen tieteen syyspäivillä. Kurssin suunnittelua ja rakennetta sekä haastattelujen tuloksia esitellään ensi kesänä kahdessa kansainvälisessä konferenssissa.

Linkkejä

Eliisa Löyttyniemi: Tervetuloa tiedonhankinnan perusteet -kurssille

Jukka Rantasaari: Miksi kurssi datanhallinnasta: taustaa

 

Jukka Rantasaari

Kirjoittaja toimii kirjaston tutkimuksen palveluista vastaavana palvelupäällikkönä Turun yliopiston kirjastossa.

From Coordination to Commons: Preparations of the Finland’s National Strategy for Open Scientific Publishing

Erika Lilja

In the aftermath of the Plan S announcement in September 2019, the Federation of Finnish Learned Societies, responsible for the national coordination of open science in Finland, started the preparations of the Finland’s National Strategy for Open Scientific Publishing. At our university, the preparations have aroused a concerned debate over how we should advance the shift to open access publishing. For the time being, we have way too many cares with this brainchild of the National Strategy Group for Open Science – e.g. related to the legal protection of researchers, the quality criteria of scientific publishing, the inherently international character of research, the Funding Model of Finnish Universities, the Finnish Publication Forum Classification, the timetable for the drafted strategic aims… Just got out of breath.

The strategy “defines such strategic objectives and means, by committing to which the scientific community in Finland can achieve the following strategic aim/intent: … All new scientific publications become immediately open at the time of publishing.” In a similar way as the Plan S represents a call for the creation of an intellectual commons (Johnson 2019), the principles and aims of the national strategy urge “research community” in Finland to act “as soon as possible” almost like shouting “Forward march! This is the way towards the Finnish Intellectual Commons!

In the strategy draft, the need for fast progress towards open access publishing in Finland is far too heavily emphasised regardless of the following stated: “Researchers are especially concerned about the shortage of open publication outlets and opportunities among the very highest-quality publication outlets. This concern is serious, and it has been taken into account in defining the strategic principles and objectives of this document.” The aims of the strategy are indeed very important, and it is obvious that something needs to be done, or rather everything needs to be done, however, this should not mean that we turn from responsible experts, officials and public servants into restless servants of haste and hurry.

The national strategy is doomed to being nothing more than a promiscuous and detached declaration, if it, already in the starting line, fails to form an overarching, responsible and reliable basis for the future work to which researchers, research groups and research organisations as well as other national actors can safely commit to. It just is not enough to wave towards “several structures governing the scientific community” which “are transformed simultaneously”. Let us not hide in the kitchenette, the monster should be faced without any fear. Look at us, here we are, ready to change this situation! No wonder that in the meeting of the Research Council of the University of Turku organised on the 25th of February, where the draft of the national strategy was discussed, words such as “war” and “anarchy” were used.

In this ambitious national journey of pursuing the openness of research articles published in scientific journals and conference proceedings, let us also not to forget the fact that research is inherently international. We will sink already into the Gulf of Finland, if we truly believe that “the scientific community in Finland” can achieve the strategic aim carved into our wooden boat overcrowded of nationally stated will and “collective view”. Arrival of the EU’s ambition and political will to stay at the forefront of open science set the scene for Finnish Open Science governance but reforming and inspiring sustainable scientific publishing system gains momentum only if we profess Internationality

As Johnson (2019) puts it, the “work of Elinor Ostrom has shown that successful management of the commons frequently relies on polycentricity and adaptive governance”. The success and long-term blockbusting performance of the national strategy depends not only on the combat readiness of the Finnish research organisations and research leaders as well as on the prerequisites whereby we are able to create trust among researchers but also on structural changes systemic in nature. Be honest, be precise, build institutional trust, retain some autonomy, ask continuous feedback, remain open to amendments and adaptations, and Good Will follow.

For a more businesslike approach, please see the official statement of the University of Turku on the Draft of the National Strategy for Scientific Publishing (unfortunately only in Finnish but feel free to discuss on the issue and leave a comment). You may also want to read (in Finnish) our researchers’ thoughts on the future of scientific publishing from an earlier UTU blog posting.

 

Erika Lilja

The writer works as a development advisor at the University of Turku and studies (PhD Researcher) open science governance at the Tampere University, Higher Education Group.

© 2019 Just ODD it!

Theme by Anders NorenUp ↑