Lapsi on syntynyt ja saanut nimen – UTU Research Faculty of Medicine


Lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimitti vuonna 2016 viisi uutta tiedekunnan tutkimusta profiloivaa tutkimusohjelmaa: Biomaterial and Medical Device Research Programme; Diagnostic Technologies and Applications; Lifespan of Cardiovascular, Inflammatory, Endocrine & Metabolic Disorders – LIFESPAN; Receptor Programmesekä Translational Infectious Disease and Immunity Research Programme.

Nämä tiedekunnan tutkimusohjelmat ovat yhteisiä BioCity Turku -organisaation kanssa. Tutkimusohjelmat kattavat merkittävän osan lääketieteellisessä tiedekunnassa ja TYKSissä toimivista tutkijoista, mutta niiden ulkopuolelle jää kuitenkin osa tiedekuntaan affilioituneista tutkimusryhmistä. Tämän vuoksi tiedekunta on päättänyt perustaa Research Facultyn, johon on tarkoitus kerätä kaikki tiedekunnan piirissä ja TYKSissä toimivat itsenäiset vastuulliset tutkijat (Primary Investigators) ja tutkimusryhmän johtajat.

Haku Research Facultyyn avattiin lokakuussa 2016. Hakemukset arvioi tiedekunnan tutkimuksen arvioinnin toimikunta, varadekaani Veli-Matti Kähäri (pj), professori Sirpa Jalkanen, professori Helena Leino-Kilpi, professori Jorma Toppari ja professori Pekka Vallittu. Valintakriteerinä pidettiin dosentin arvoa tai vastaavaa tieteellistä pätevyyttä sekä kokemusta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta, tutkijakoulutuksesta ja täydentävän tutkimusrahoituksen hankkimisesta ja hallinnoinnista.

Dekaani nimitti joulukuussa 2016 Research Facultyyn 87 jäsentä ja Research Facultyn verkkosivut avattiin huhtikuussa 2017. Research Facultyn viralliseksi nimeksi on päätetty antaa UTU Research Faculty of Medicine, jonka lyhenteenä on ehkä helpommin käytettävä UTU RFM.

UTU RFM:iin kuulumisella on vastuullisille tutkijoille useita etuja. UTU RFM mahdollistaa kohdennetun tiedottamisen esim. rahoitusmahdollisuuksista tutkijoille. UTU RFM mahdollistaa tehokkaamman tutkimuksesta tiedottamisen tiedekunnan ja yliopiston ulkopuolisille tahoille.

Lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusta esittelevältä verkkosivulta on linkki suoraan UTU RFM:n verkkosivulle, josta löytyvät kaikki vastuulliset tutkijat. Verkkosivuja kehitetään jatkuvasti ja tutkimusryhmistä tehdään sivuille esittelyjuttuja ja uutisnostoja.

UTU RFM auttaa tiedekunnan piirissä toimivia tutkijoita löytämään tietoa muista tutkimusryhmistä ja sitä kautta helpottaa verkostoitumista ja mahdollisten uusien yhteistyökumppanien löytämistä. UTU RFM:iin kuuluminen mahdollistaa myös tiedekunnan ja laitosten jakaman tutkimuksen lisärahoituksen saamisen.

Tutkimusyhteistyön edistäminen ja tiedekunnan tutkimusryhmien näkyvyyden lisääminen ovat UTU RFM:n tärkeitä tavoitteita. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että UTU RFM:stä saadaan kattava tiedekunnan piirissä toimivien vastuullisten tutkijoiden ja heidän johtamiensa tutkimusryhmien verkosto. Jatkossa on tarkoitus ryhmitellä vastuullisia tutkijoita tutkimusteemojen perusteella ja toisaalta lisätä tutkimusryhmille ”tägejä” esim. tutkimusaiheiden ja tutkimusmenetelmien mukaisen haun mahdollistamiseksi.

Keväällä 2017 UTU RFM:iin on avattu uusi haku, johon kannustan osallistumaan kaikkia niitä vastuullisia tutkijoita, joilta viime syksyn haku syystä tai toisesta meni ohi. Tämän jälkeen voimme alkaa rakentaa UTU RFM:lle tutkimusryhmien verkostoitumista edistäviä toimintoja ja kasvattaa siitä yhdessä aktiivisen lääketieteen tutkijoiden yhteisön.

 

Veli-Matti Kähäri 

Tutkimusdekaani

Lääketieteellinen tiedekunta

 

 

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Afrikan aika – käsite joka säätää koko elämää

Afrikkalaiset yhteiskunnat ovat rakenteeltaan, hallinnoltaan ja kehitysasteeltaan hyvin erilaisia. Toimivia demokratioita on harvassa, joskin niitäkin löytyy. Armeijan kenraalien ”vapauttamia” kansoja on enemmän ja yksipuoluejärjestelmä tuntuu olevan yleisin tapa ohjata kansaa kohti vaurautta ja onnea. Varsinkin pääkaupungeissa pääsee ajamaan leveitä asfaltoituja katuja hyvin hoidettujen puutarhakaupunginosien läpi ja maaseudulla tapaa köyhiä pienviljelijöitä olkikattoisissa savimajoissaan. Mutta, ajan käsite on kaikkialla kuitenkin sama, ’African time’, johon meidän eurooppalaisten on niin kovin vaikea sopeutua.

Vaikka olen kiertänyt eri puolilla Afrikan laajaa mannerta jo vuodesta 1979 lähtien, osaa afrikkalaisten ajan käsitys yllättää minut yhä uudestaan. Tullessani toukokuussa 2016 nykyiseen toimipaikkaani, hyvin varustettuun Namibian yliopistoon, yllätyin taas kerran. Uudessa lääketieteellisessä tiedekunnassa oli opiskelu- ja tutkimustilat aivan huipputasoa, käytettiinpä vertailukohteena mitä tahansa näkemääni eurooppalaista tiedekuntaa. Mutta, sovitut tapaamiset tai kokoukset alkavat milloin sattuu, eikä ketään afrikkalaista tunnu häiritsevän se, että aikataulut eivät pidä. Etelä-Afrikkaa emme tässäkään suhteessa voi verrata muihin Afrikan maihin. Täällä yleinen sanonta ”Teillä eurooppalaisilla on hienot kellot, meillä afrikkalaisilla on aikaa”, kuvastaa erinomaisesti vallitsevaa suhtautumista aikatauluihin.

Turha täällä on kiirehtiä, huomennakin kaikki on aivan kuten miljoona vuotta sitten.

Yli 20 vuotta sitten, työskennellessäni Dar es Salaamin yliopistossa ehkäisevän hammashoidon professorina, minulla oli ohjattavanani erittäin sivistynyt ja avarakatseinen tansanialainen hammaslääketieteen opettaja, jolla oli hammaslääkärikoulutuksen lisäksi peruskoulun opettajan tutkinto ja ammattikokemusta. Kerran esitin hänelle, että jospa teemme näin ja näin, niin sillä tavalla säästämme mainiosti aikaa. Hän katsoi minua kummeksuen ja kysyi aivan vakavissaan: ”Omistaako professori Risto ajan?”, johon vastaisin: ”En tietenkään.” Sitten hän kysyi aivan yhtä vakavissaan: ”No, hallitseeko professori ajan kulumista?”, johon taas vastasin kieltävästi. Sen jälkeen hän kysyi vielä: ”Miten professori voi säästää jotain jota hän ei omista eikä hallitse?” Sillä kertaa keskustelu ajan säästämisestä päättyi siihen, mutta myöhemmin kävimme Tabu Njange Saritan kanssa monta mielenkiintoista keskustelua ajasta ja sen kulumisesta. Vuosien varrella opin myös ymmärtämään, ettei käymämme keskustelu ollut hänen puoleltaan vain sanaleikkiä, vaan se aidosti kuvasti hänen käsitystään ajasta.

Olisi kovin helppoa todeta, että afrikkalainen ajan käsite on vain heidän välinpitämättömyyttään, josta seuraa alhainen tuottavuus ja sitä tulee kaikin keinoin pyrkiä kitkemään pois. Mutta, siihen pyrkimykseen on pysähtynyt moni eurooppalainen kehittämishanke tällä mantereella. Meidän eurooppalaisten kiire päästä päämääräämme lähinnä huvittaa afrikkalaisia. He kyllä osoittavat vilpitöntä ihailua kykyymme saada aikaan tuloksia, mutta samalla meidän toimintatapamme yhdistetään ystävien ja perheyhteisön vähäiseen arvostukseen. Meidän ainainen kiireemme estää meitä ylläpitämästä tärkeimpiäkin ihmissuhteitamme. Kun kaksi afrikkalaista istuu palmun juuressa jutustelemassa niitä näitä kahden tunnin ajan, ovat he täkäläisen käsityksen mukaan tehneet yhteensä neljä tuntia aikaa. Ihan hyvä saavutus sille päivälle.

Mutta, tällä kertaa lopetan tähän, sillä minun on korkea aika ryhtyä muihin hommiin.

Aika ja erämaan hiekka ovat vieneet voiton Kolmanskoopin sairaalasta.

Risto Tuominen
Terveydenhuollon professori

Risto Tuominen koordinoi parhaillaan Namibiassa hammaslääketieteen koulutusohjelman käynnistämistä. Namibian yliopiston hammaslääketieteellinen tiedekunta aloittaa toimintansa vuoden 2017 aikana.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!

Lääketieteellisen tiedekunnan vuosi 2016 on sujunut suotuisissa merkeissä. Tiedekuntamme on kaikki maailman yliopistot huomioivan QS WU Rankings by Faculty -arvioinnin mukaan sijalla 202 (Life Sciences and Medicine), hammaslääketiede sijalla 45 ja hoitotiede peräti sijalla 24. Maailmassa on noin 20 000 yliopistoa, joten sijoitumme aivan maailman terävimpään kärkeen.

Julkinen rahoituksemme on valtion korkeakoulujen rahoitukseen tekemien leikkausten takia tänä vuonna supistunut lähes kuusi prosenttia ja supistuu ensi vuonna vielä hieman lisää. Euromääräisesti budjettirahoituksemme supistuu parin miljoonan euron verran. Toimintamme on kuitenkin jo tämän vuoden aikana pitkälti sopeutettu ensi vuoden budjetin tasoon.

Budjetin supistumista on paikannut se, että tutkijamme ovat onnistuneet hankkimaan ulkopuolista tutkimusrahoitusta merkittävästi enemmän kuin edellisinä vuosina. Toivotaan, että tämä kehitys jatkuu myös tulevina vuosina.

Kulunut vuosi on sujunut pitkälti vuonna 2015 hyväksytyn strategisen toimintasuunnitelman mukaan. Joulukuun kokouksessaan tiedekunnan johtokunta hyväksyi biolääketieteen laitoksen uuden organisaatiorakenteen. Laitokseen tulee kaksi yksikköä, joiden toimintaa ryhdytään organisoimaan ensi vuoden alussa. Kliinisen laitoksen osalta ei tässä vaiheessa vielä tehdä organisatorisia muutoksia.

Tutkimuksellisesti olemme profiloitumassa lääkekehitykseen, diagnostiikkaan ja kuvantamiseen. Näiden lisäksi myös digitaalinen terveys, biopankki ja syöpäkeskus profiloivat toimintaamme. Näiden alueiden kehittämiseen olemme saaneet ja toivottavasti myös tulevaisuudessa saamme valtion kohdistettua rahoitusta.

Lääkärien peruskoulutuksessa siirrytään ensi vuonna lukuvuosikohtaiseen suunnitteluun ja sitä varten ollaan alkuvuodesta rekrytoimassa lukuvuosijohtajia. Lääkärin peruskoulutukseen otetaan ensi vuonna 145 opiskelijaa nykyisen 153 asemesta. Tällä pyrimme hieman helpottamaan opetuksen paineita erityisesti kliinisessä vaiheessa.

Tiedekuntamme antaa koulutusta laajalla kirjolla. Lääketieteen, hammaslääketieteen ja hoitotieteen lisäksi annamme koulutusta biolääketieteen alalla, jossa lääkekehityksen ja biokuvantamisen maisteriopinnot suoritetaan englanninkielellä. Tiedekuntamme peruskoulutus on näin hyvää vauhtia kansainvälistymässä.

Hallintohenkilökuntamme on vuoden vaihteessa siirtymässä yliopiston yhteisten keskitettyjen palveluiden piiriin. Tiedekunnassa tulee olemaan dekaanin lisäksi ehkä vain muutama hallintohenkilökuntaan kuuluva henkilö. Arvioni mukaan jokapäiväinen elämä ei kuitenkaan juurikaan muutu. Pitemmällä tähtäimellä tiedekuntamme saamat palvelut tehostuvat ja voivat jopa lisääntyä.

Turun terveyskampuksen ensimmäinen vuosi on takana. Alueemme lienee Suomen suurin yhtenäinen terveyden koulutuksen ja tutkimuksen kampusalue. Yhteistyö Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun sekä Yrkeshögskolan Novian kanssa on sujunut erinomaisesti. Mukana kampuksen toiminnassa ovat myös Science Park sekä Porin ja Vaasan kampukset, joissa erityisesti lääketieteellisellä tiedekunnalla on aktiivista toimintaa.

Pisimmälle on päästy terveyskampuksen yhteisen innovaatiotoiminnan kehittämisessä. Ensi vuoden aikana jatketaan myös tutkimuksen, koulutuksen ja yhteisten hallintorakenteiden pohtimista. Tavoitteena on kampuksen toiminnan vakiinnuttaminen vuoden 2017 aikana.

Kiitän kaikkia yhteistyökumppaneitamme, opiskelijoitamme sekä tiedekunnan henkilöstöä kuluneen vuoden aikana tehdystä työstä! Toivotan teille kaikille Rauhallista Joulua ja Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Pentti Huovinen, dekaani

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Infrastruktuurien optimoinnilla tehokkuutta toimintaan

Kuten varmaan muistatte, toimin tiedekunnan infra- ja tila-asioista vastaavana varadekaanina Tapani Rönnemaan dekaanikaudella 2007–2012. Kun dekaani nyt kesällä kysyi, olisinko valmis tekemään työtä jälleen tiedekunnan hyväksi, vastasin myöntävästi – vanha pesti odotti minua.

Infrastruktuurit ja tilat muutoksessa

Nyt kun olen hetken aikaa tehnyt tätä ”pestiä”, on aika pohtia, mitä oikein olemme tekemässä. Syy siihen, miksi dekanaattiin kaivattiin lisävoimaa, on selkeä – suuret infra- ja tila-asioita koskevat muutokset kuten Medisiina D:n valmistuminen, laitosrakenteen uudistamisprojekti sekä Medisiina A–C uudelleenorganisointi vaativat onnistuakseen lisäkäsiä tiedekunnan tasolla.

medisiina11_480px

Yksityiskohtia on valtavasti – huoneiden ja laboratorioiden kalustamisesta suurempien toimintakokonaisuuksien kuten esim. Syöpäkeskuksen infrapalveluiden järjestämiseen. Mikä on esimerkiksi Biotekniikan keskuksen rooli Medisiinan infroissa? Nythän laitoksen johtaja on rummuttanut mahdollistavan toiminnan puolesta, jolloin BTK voisi tarjota palveluita myös huomattavasti nykyistä laajemmin kampusalueella. En tässä nyt kuitenkaan ajatellut avata asioita yksityiskohtien tasolla, vaan enemmänkin pohtia nyt työkenttääni vähän laajemmin – palataan yksityiskohtiin myöhemmin ja osin muilla foorumeilla.

Tutkimusedellytykset turvattava tilaratkaisuilla

Medisiina D on sinänsä minulle uusi projekti, mutta moni muu asia on kuin en olisi neljää vuotta ”syrjässä” ollutkaan. Selkein muutos on kuitenkin ehkä havaittavissa asenteissa – mietimme kaikilla tasoilla selkeästi enemmän sitä, miten yhdessä voisimme parantaa ja tehostaa tekemistämme. Hyvä näin, sillä vaakakupissa on monella toisella puolella huoli tulevaisuudesta – miltä yliopisto näyttää muutaman vuoden päästä ja onko minulla asemaa sen piirissä

network-1246209_640

Erityisesti nuorten omaa ryhmää aloittelevien tai jo pientä ryhmää vetävien joukossa tämä huoli on käsin kosketeltava – kilpaillun rahoituksen vähentyminen on kiristänyt kilpailun jo liiankin tiukaksi, monivuotisen rahoituksen saaminen on kuin lottovoitto usealle. Miten tämän tilanteen ratkaisemme, on kohtalon kysymys myös koko yliopistolle, ei ainoastaan tiedekunnallemme.

Kun nuori lupaava tutkija aloittaa ryhmänjohtajana, hänelle on löydyttävä paikka ja infrastruktuuri sekä seniorien tuki toteuttaa tutkimuksellisia visioitaan – ne tärkeimmät: resurssit sekä mentorointi. Kun nämä pienemmät palaset yhdistetään suurempiin kokonaisuuksiimme, olemassa oleviin tutkimuslinjoihin sekä opetukseen alkaa kokonaisuus hahmottua. Ja tämä kaikki pitäisi saada aikaiseksi kutistuvilla taloudellisilla resursseilla.

vacation-1284012_640

Asiaa voisi havainnollistaa niin, että meillä kaikilla on yhteinen golf-kenttä, mutta palloja ja mailasettejä on vain rajattu määrä – jokaisen täytyisi kuitenkin päästä pelaamaan ja vielä niin, että kaikkien tulos olisi paras mahdollinen kullekin pelaajalle. Tämä on selkeä optimointitehtävä jossa pelikentän koko (tutkimusprofiili) ja pelaajien määrä ja ikärakenne (tutkimusryhmien määrä ja ikä) suhteessa pallojen (eurot) ja käytettävien mailasettien (infrastruktuuri) määrään optimoituu niin, että jokainen pelaaja kulloinkin vuorollaan lyö juuri oikealla mailalla ja siirtymien aikana muut ovat vuorossa. Se, miten tässä optimointitehtävässä onnistumme, on meistä kaikista kiinni.

Siltoja rakentamaan

Minä luonnollisesti autan infrastruktuureihin ja tiloihin liittyvissä asioissa. Se ehkä suurin kysymys kannaltani tällä hetkellä on, miten saamme Medisiina D -projektin käännettyä koko Medisiinaa (ja tiedekuntaa) hyödyttäväksi muutokseksi? Medisiina D:n on tarkoitus rakentaa siltaa kliinisen tutkimuksen suuntaan, tuon sillan on myös yllettävä perustutkimukseen; tila- ja infrastruktuuriratkaisut ovat yksi avain tähän – ihmisten on kohdattava toisensa, asioiden on toimittava mutkattomasti, infrastruktuurien on oltava saatavilla ja oikeassa, tehokkaassa käytössä. Raja-aitojen olisi hälvennyttävä – mielellään lopullisesti.

medisiinad_480-1-of-1

Medisiina D havainnekuvassa. (Schauman Arkkitehdit Oy)

Opetuksen suhteen Medisiina D tuo myös muutoksia ja kaivattua lisätilaa. Myös opetuksen järjestelyjen suhteen on mietitty uusia mahdollisuuksia. Nyt kaikki ajatukset ovat tervetulleita – suuret muutokset voivat onnistua vain, jos kaikkien mielipiteitä kuullaan aidosti ja muutokseen sitoudutaan yhdessä!

Aloittelin tätä tekstiä Italian auringon alla syyslomallani; Iseo-järvi kannusti miettimään kokonaisuutta ja loi erään mielenkiintoisen mielikuvan: kuluneena kesänä järvellä toteutettiin taiteilijapariskunnan Christo – Jeanne-Claude visio ”Floating Piers”. Pariskunta on tunnettu suurista projekteistaan, ja tässä projektissa yhdistettiin järven keskellä oleva Euroopan suurin sisäjärvisaari Monte Isola mantereeseen polyetyleeni-kuutioista rakennetulla ponttoonisillalla. Projekti oli valtava – ja yleisöäkin tuli 1,2 miljoonaa. Oli mielenkiintoista kävellä kirjaimellisesti ”vetten päällä”, sillä sillan rakenne loi tunteen kellumisesta veden päällä. Kun halua on, voimme toteuttaa villeimmätkin unelmamme ja rakentaa siltoja poikkitieteellisestä perustutkimuksesta klinikkaan – toivottavasti unelmillemme ei käy kuten Christon projektille vaan saamme aikaan jotakin pysyvää: Vajaan kolmen viikon jälkeen sillat purettiin – suunnitelman mukaisesti.

hanninen_italia

 

Pekka Hänninen
Infrastruktuuridekaani
Lääketieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Yhteistyöllä eteenpäin koulutuksessakin

Tiedekunnan johtokunta hyväksyi toukokuussa uudet opetussuunnitelmat kaksivuotiskaudeksi. Hyväksymistä edelsi etenkin lääketieteen lisensiaatin tutkintokoulutuksen osalta mittava työrupeama, jonka aikana sisältöjä ja mitoitusta tarkistettiin ja opintojaksojen sisällöt sekä oppimistavoitteet jaoteltiin keskeisiin (essential to know), täydentäviin (good to know) ja lisätietoa antaviin (nice to know).

Tiedekunnan väki oli laajasti mukana prosessissa – niin opettajat kuin opiskelijatkin. Prosessissa myös opittiin uusia tulokulmia opetukseen ja opittavaan aineistoon. Kiitos työstä kuuluu koko yhteisölle.

Paikalleen ei voi jäädä, työ jatkuu vuoteen 2018 tähdäten. Silloin valmistuva Medisiina D -rakennus luo osaltaan uusia puitteita opetukseenkin.

syk-oy-ty02167-med-d-aula-2015-06-aula9-oikea-koko2

Havainnekuva Medisiina D:n aulasta (Schauman Arkkitehdit Oy)

Yhteistyö koulutuksessa laajenee kampuksella

Koulutusyhteistyön lisääminen ja moniammatillisuuden vahvempi huomioiminen jo peruskoulutusvaiheessa ovat Terveyskampus Turku (Health Campus Turku) -hankkeen keskeisiä osa-alueita.

Keskustelut aiheesta aloitettiin keväällä 2016, ja nyt on otettu ensimmäiset konkreettiset askeleet yhteistyön tiivistämisessä.  Elokuun loppupuolella käynnistyi yhteisen kosketuspinnan etsintä lääketieteen lisensiaatin ja sairaanhoitajan sekä terveydenhoitajan ja kätilön (AMK) koulutusohjelmissa yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian kesken.

Varhaisen ryhmäytymisen, terveyden edistämisen ja potilasohjauksen, kliinisen oppimisen, kätilö- ja naistentautien koulutuksen sekä lääkehoidon työryhmien on määrä konkretisoida ehdotuksia helmikuuhun 2017 mennessä; käytäntöön ehdotukset saataisiin 2018, juuri parahiksi Medisiina D:n yhteiskäyttötilojen valmistuessa.

med_kuvitus-365_hires

Åbo Akademin, TY:n ja TuAMK:n kesken jatketaan syksyn mittaan lääkekehityskoulutuksen ja kansainvälisten maisteriohjelmien yhteistyön tiivistämistä. Koulutusvienti, johtamiskoulutus ja kirjastojen mahdollisuudet palvella entistä monipuolisemmin kampuskansalaisia niin materiaalien saatavuudessa kuin opetusteknologiassakin ovat saaneet omat työryhmänsä, samoin kuin hoitotieteen laitoksen, AMK:n ja sairaanhoitopiirinkin yhteistoiminta. Hammaslääketieteen puolella on syksyllä 2015 käynnistynyt tiivis yhteistyö TuAMK:n ja hammaslääketieteen laitoksen välillä hammasteknikkokoulutuksessa.

Tavoitteena on taata kaikille kampusalueella toimiville opiskelijoille ja opettajille, kampuskansalaisille, hyvät opiskelun lähtökohdat, ja juurruttaa työelämässä tarpeelliset yhteistyömuodot jo opiskeluaikana luonteviksi asioiksi.

Eri organisaatioiden vahvuuksia ja erityisosaamista yhdistelemällä on mahdollista saavuttaa jotain, mikä parhaassa tapauksessa on enemmän kuin osiensa summa. Eivätkä pitkän aikavälin kustannussäästötkään nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole lainkaan väheksyttävä tavoite, vaikka yhteistyössä mennäänkin toiminnallisuus ja pedagogiikka edellä.

Menestystä opetuksen kehittämisessä

Yli kampusrajojen tapahtuva yhteistyö koulutuksessa on kantanut hienoa hedelmää. Lukuvuoden avajaisjuhlassa ”Online Mouse Histology Course for Nordic Biomedicine Network” sai vastaanottaa yliopiston Vuoden opintojakso -palkinnon. Kurssi palvelee englanninkielistä biolääketieteen maisteriohjelmaa, ja on käytössä oman tiedekuntamme lisäksi verkoston pohjoismaisissa yhteistyöyliopistoissa.

avajaiset-8

Vuoden opettajan, vuoden opintojakson ja vuoden kieliteon palkinnon saaneet yhteiskuvassa. Vasemmalla Online Mouse Histology Course for Nordic Biomedicine Network -kurssia kehittäneet Harry Kujari, Sari Mäkelä, Leena Strauss ja Matti Poutanen.

Onnittelut työryhmää vetäneelle Leena Straussille ja muille mukana olleille (Sari Mäkelä, Matti Poutanen, Harry Kujari, Olli Carpen).

Rakenteet uudistuvat

Hammaslääketieteen lisensiaatin koulutuksessa on siirrytty lukukausivastaavista lukuvuosivastaaviin. Samankaltainen muutos on viritteillä myös lääketieteen koulutuksen puolella.

hammas_opetus-2_hires

Hammaslääketieteen laitoksen simulaatiolaboratorio.

Tavoitteena on koulutusohjelman kokonaisuuden parempi haltuun otto, koulutuksellisten aukkojen löytäminen ja poistaminen sekä tarpeettomien päällekkäisyyksien poisto. Lukuvuosijohtajien yhteistyö tulee samalla syventymään. Tutkintojen suunnittelutoimikunnan hyväksi ja toimivaksi havaittu työ jatkuu edelleen, mutta se voi keskittyä entistä enemmän strategisiin linjauksiin. Muutos on parhaillaan valmistelussa ja sitä käsitellään tutkintojen suunnittelutoimikunnassa syksyn aikana.

Risto Huupponen
Koulutusdekaani
Lääketieteellinen tiedekunta

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Positiivisin mielin uuteen lukuvuoteen

Tiedekunta lähtee positiivisin mielin uuteen lukuvuoteen. Vaikka korkeakoulujen rahoitusleikkaukset ja osin julkinen keskustelukin ovat saattaneet joitakuita masentaa, haluan tässä tuoda esille tärkeitä ja iloisia asioita, joiden toivon siivittävän meitä positiivisuuteen.

Vuoden 2014 Nobel-palkittumme Stefan Hellin ja 2015 akateemikoksi nimitetyn professori Sirpa Jalkasen jälkeen tiedekunta on saanut tunnustusta EU Women Innovator Prize 2016 kilpailussa. Palkintojen saajien finaaliin valittiin yhdeksän eurooppalaista innovatiivista naista, joiden joukossa olivat akateemikko Sirpa Jalkanen sekä professori Pirkko Härkönen. Siis Euroopan yhdeksän innovatiivisimman naisen joukossa oli kaksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professoria!

Merkittäviä rahoituspäätöksiä

Kevätkesällä saimme useita merkittäviä rahoituspäätöksiä. Lastenpsykiatrian professori André Souranderin johtama konsortio sai valtion strategisesta tutkimusrahoituksesta 3,7 miljoonan euron tuen lasten käytöshäiriöiden preventio-ohjelmaan.

Professorien Qiushui He’n ja Jussi Mertsolan EU:n IMI-rahoituksesta saama noin 1,5 miljoonaa euroa on tarkoitettu uuden hinkuyskärokotteen kehittämiseen.

Dosentti Jukka Hytönen sai yhdessä professori Ilppo Vuorisen kanssa Jane ja Aatos Erkon Säätiöltä 1,2 miljoonaa euroa punkkien ja niiden levittämien tautien tutkimukseen.

Puutiaisprojektin jäsenet juhlimassa Jane ja Aatos Erkon säätiön apurahaa eläinmuseolla 17.6.2016.

Puutiaisprojektin jäsenet juhlimassa Jane ja Aatos Erkon säätiön apurahaa eläinmuseolla 17.6.2016. (Kuva: Turun yliopisto/Puutiaisprojekti)

Näiden lisäksi valtion yliopistoille suuntaamasta profiloitumisrahoituksesta tiedekunnalle on tullut merkittävää rahoitusta lääkekehityksen ja digitulevaisuuden ohjelmista.

Vaikka nyt saadut rahoitukset jakautuvatkin useille toimijoille ja usealle vuodelle, niillä on suuri merkitys valtion julkisen rahoituksen leikkausten kompensoimisessa. Vielä ei ole tiedossa paljonko tiedekuntamme julkinen rahoitus ensi vuodelle pienenee, mutta tämän vuoden supistus oli 5,9 % eli pitkälti toista miljoonaa euroa. Tämän pysyvän leikkauksen lisäksi ensi vuodelle tullee siis vielä pysyvä lisäleikkaus, jonka suuruus selviää kuluvan kuun aikana.

Kampus kehittyy

Medisiina D -uudisrakennus on tätä kirjoitettaessa jo kolmannen kerroksen lattian tasalla. Rakennus on muuttovalmis kesäkuussa 2018.

medisiinad_092016

Medisiina D:n rakennustyömaa syyskuussa 2016 (Kuva: Tiina Haarala)

Uusi talo saa myös modernin varustuksen. Medisiina D:n laitehankintoja valmistellaan paraikaa yhdessä sairaanhoitopiirin ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa.

Sairaanhoitopiirin Naisten ja lasten sairaalan rakentaminen Medisiina D:n viereen on myös käynnistynyt perustustöillä. Sairaala on valmis vuonna 2020. Rakennushankkeet luovat uskoa tulevaisuuteen ja tarjoavat erinomaiset puitteet toiminnan kehittämiselle.

Vuoden 2016 alussa aloitti toimintansa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun sekä Yrkeshögskola Novian yhteinen Turun terveyskampus -hanke (Hälsokampus Åbo, Health Campus Turku).

Hanke tiivistää sairaanhoitopiirin ja korkeakoulujen tutkimus-, koulutus- sekä innovaatiotoimintaa. Terveyskampuksen rakentaminen on sujunut erittäin hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä. Tulevaisuus näyttää, mitä kaikkea saammekaan yhdessä aikaan.

Bioteknologiassa tulevaisuus

Syyskuun alussa BioCityssä järjestetyssä HealthBio 2016 -seminaarissa kuultiin suomalaisen bioteknologian menestyksen jatkuvan. Terveysteknologia on Suomen suurin high-tech -vientiala. Eikä vähiten turkulaisen Bayer Nordicin ansiosta.

Bayer saavutti Mirena-ehkäisintuoteperheen myyntiennätykset 968 miljoonan euron liikevaihdolla. Alkuvuoden perusteella tänä vuonna mennee miljardin euron raja rikki. Turun terveyskampuksen koulutus- ja tutkimustoiminta palvelee myös suomalaista bioteknologian teollisuutta.

Tervetuloa uudet opiskelijat!

Lopuksi iloisin asia: Olemme saaneet tiedekuntaamme jälleen suuren joukon uusia opiskelijoita lääketieteen, hammaslääketieteen, hoitotieteen ja biolääketieteen aloille!

Kaikkiaan opiskelijoita on tiedekunnassa yli 2000. Yliopisto elää opiskelijoille. Siksi olemme kaikin voimin pyrkineet siihen, että julkisen rahoituksen supistumisesta huolimatta opetuksen laadusta ei tiedekunnassa tingitä.

Avajaiskarnevaalit Yliopistonväellä

Avajaiskarnevaalit Yliopistonmäellä (Kuva: Turun yliopisto/Hanna Oksanen)

Lukuvuoden avajaisissa rehtori Kalervo Väänänen kehotti meitä aikaisempaa tiiviimpään yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Tähän tarvitaan jokaista opiskelijaa ja yliopiston työntekijää.

Kilpailkaamme siinä, kuka on paras uusien ratkaisujen keksijä ja luoja.

 

Pentti Huovinen, dekaani
Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto
Turun terveyskampuksen johtoryhmän puheenjohtaja

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Turun terveyskampus – menestystä yhdessä

Turun terveyskampus aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Kampus on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun sekä Yrkeshögskolan Novian yhteinen sateenvarjo-organisaatio. Osapuolten tavoitteena on kehittää Turun terveyskampusta monialaisena, kansainvälisenä huipputason osaamiskeskittymänä lääketieteeseen sekä muihin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvillä tutkimuksen ja koulutuksen aloilla.

Ilmakuva: Medisiina, Tyks

Ilmakuva: Medisiina, Tyks

Suomen suurin lääketieteen ja terveysalan koulutuskeskittymä

Turun terveyskampus on ainutkertainen toimintaympäristö tutkimustoiminnalle ja innovaatioille. Se muodostaa myös Suomen suurimman lääketieteen ja terveysalan moniammatillisen koulutuskeskittymän. Terveyskampuksen kehittämiseksi kampusverkosto tulee edistämään tieteellisen tutkimuksen edellytyksiä ja tutkijoiden yhteistyötä kampuksella, verkostoon kuuluvien organisaatioiden opetus- ja koulutustoimintaa sekä yritys- ja innovaatiotoimintaa. Yliopistosairaalaa kehitetään innovaatioalustana ja hallinnon tehokkuutta parannetaan rakenteita yksinkertaistamalla. Kampuskansalaisuudella edistetään tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden toimintamahdollisuuksia kampuksella.

Menestyjähautomo

Turun terveyskampuksen toimijoille on parin viime vuoden aikana tullut menestystä, joka kannustaa rakentamaan yhteistyötä. Syksyllä 2014 professori Stefan Hell sai kemian Nobelin palkinnon kehittämästään erittäin korkean resoluution fluoresenssi-mikroskopiasta. Professori Hell työskenteli Turussa 1993-1996 yliopistomme ja Suomen Akatemian tuella. Nobel-puheessaan hän kertoi, että ilman Turun yliopistoa hän ei olisi tehnyt keksintöään. Hyvällä syyllä voimme pitää professoria Helliä Turun terveyskampuksen omana nobelistina.

Prof. Dr. Stefan W. Hell Goettingen 16.08.2010 Foto: © Bernd Schuller Tel. 0049-171-1934908 www.bernd-schuller.de

Prof. Dr. Stefan W. Hell Goettingen 16.08.2010
Foto: © Bernd Schuller  www.bernd-schuller.de

Viime syksynä lääketieteellinen tiedekuntamme sai professori Sirpa Jalkasesta ensimmäisen tieteen akateemikon. Hän on myös ensimmäinen nainen turkulaisten akateemikkojen joukossa. Aikaisempia akateemikkoja ovat kirjallisuustieteilijä, kirjailija V.A. Koskenniemi, kielitieteilijä Tauno Nurmela, maantieteilijä Olavi Granö, tähtitieteilijä, fyysikko Yrjö Väisälä ja matemaatikko Arto Salomaa.

Akateemikko Sirpa Jalkanen EU Prize for Women Innovators -kilpailun finaalissa

Akateemikko Sirpa Jalkanen EU Prize for Women Innovators -kilpailun finaalissa

Tänä keväänä EU palkitsi professorit Sirpa Jalkasen ja Pirkko Härkösen EU Prize for Women Innovators-kilpailussa. Palkinto myönnetään eurooppalaisille naisille, jotka ovat onnistuneet hyödyntämään tieteellistä osaamistaan liiketoiminnassa ja perustaneet innovatiivisen yrityksen, jonka perustamisvaiheessa on hyödynnetty EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia. Yhdeksän palkitun joukossa, koko Euroopasta, kaikki tieteen alat huomioituna, Turun terveyskampukselta oli mukana kaksi naista.

Professori Pirkko Härkönen EU Prize for Women Innovators -kilpailun finaalissa

Pohjoismaisen terveydenhuollon huipulla

Talvella 2015 julkaistiin pohjoismaisen Nordforskin bibliometrinen analyysi, jossa Turun yliopistollinen sairaala sijoittui yli 70 pohjoismaisen sairaalan ja yliopiston joukossa kolmanneksi heti Kööpenhaminan ja Århusin jälkeen. Tässä arvioinnissa taakse jäivät Helsingin ja Tukholman instituutit. Vaikka rankingsijoitukset eivät takaa menestystä tulevaisuudessa, ne kuitenkin kertovat, että Turun terveyskampus on kansainvälisesti korkeatasoisen pohjoismaisen terveydenhuollon huippua.

Houkutteleva alueellinen brändi

Kampusjohtoryhmä on perustanut työryhmät, joiden tarkoituksena on suunnitella tiekartat tutkimuksen, koulutuksen, innovaatiotoiminnan, hallinnollisten rakenteiden sekä kampusimagon kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Työryhmien tiekartat esitetään kesäkuun kampusjohtoryhmän kokouksessa.

Turun terveyskampus on vahva brändi, joka viestii korkeatasoisesta tutkimuksesta ja koulutuksesta. Olemme varmoja, että vahvistuva terveyskampuksemme houkuttelee alueelle opiskelijoita ja työntekijöitä sekä yrityksiä. Menestymme yhdessä ja iloitsemme yhdessä menestyksestä!

 

Pentti Huovinen, dekaani
Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto
Turun terveyskampuksen johtoryhmän puheenjohtaja

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Sikiöseulonnan eettisyys moniraskauden näkökulmasta

”Ohoh, tämä ei voi olla totta”, sanoo gynekologini puhelimitse. ”Sinun hormonitasoillasi raskaus ei ole käytännössä mahdollinen ja ikääkin on 39. Nyt on kai käynyt pieni sekaannus, raskaustesti taisi jäädä liian pitkäksi aikaa pöydälle lepäämään ennen tarkistusta. Suosittelen että teet uuden testin.”

Raskaana 2–3 viikkoa on uuden testin tulos. Ei kai auta muu kuin kysyä keskeytyksen mahdollisuutta. Asia, jota en ole koskaan tehnyt ja josta ei ole tarvinnut päättää. Tämähän tuli kesken kiireisintä uravaihetta. Eihän minusta ole edes äidiksi, minulla ei ole aikaa siihen. Käynpä nyt vain vastaanottoni lomassa kysymässä gynekologikollegalta asiasta. ”Jos minä vielä tarkistaisin sen tilanteen”, hän sanoo.

”Jahahh, haluatko tietää?” Siinä vaiheessa tuli ihmeellinen olo, nyt on jokin pielessä. ”On käynyt niin, että odotatkin kaksosia, onneksi olkoon!” Sen jälkeisistä hetkistä ei jäänyt paljon muistikuvia. Silviissi, kuten meillä Turussa sanotaan, kuin nyt tommottis pääs käymään!

Ei sikiö-veriseulontoja

”Ole hyvä, tule peremmälle. Ja raskausviikko oli nyt 12. Tehdään tässä ensiultra. Täällä on siis kaksoset, onneksi olkoon. Kaikki näyttää olevan kunnossa, mitään niskaturvotukseen viittaavaa tai muuta poikkeavaa ei näytä olevan kummassakaan sikiössä.” ”Ei mun sitten verikokeisiin tarvi mennä?” kysyin turkulaisittain, aloittaen kysymyksen ei-sanalla. ”Ei tarvi. Jos haluat, voit toki mennä, mutta mitään veriseulontoja ei kaksosten kanssa pystytä tekemään.” ”No misä niitä sitten tehdään?” kysyn tietämättömänä turkulaisena. ”Ei niitä tehdäkään, se on eettisesti erittäin kyseenalainen moniraskauksien kohdalla.” Siitä hetkestä lasten syntymän saakka kulki rinnalla varjostumana tämä lause: Mutta jos kuitenkin jommassakummassa tai molemmissa on joku kehityshäiriö?

Merkittäviä sikiöepämuodostumia eli kromosomi- ja rakennepoikkeamiahan todetaan 2–3:lla sadasta, kävin ajatuksissani läpi, vaikka vauvojeni kehitystä seurattiin kaksosille tavanomaiseen tiheään tahtiin. Terveyskeskuksissa ei ole paljon tietoa moniraskauden seurannasta, koska tapaukset on pitkään ohjattu yliopistollisiin keskussairaaloihin. Moniraskauksien seurannat on vasta hiljattain lisätty terveyskeskusten toimiin. Terveyskeskuksista kuitenkin puuttuu esimerkiksi kaksosraskauksien painokäyrät, mikä tekee seurannan uskottavuudesta kyseenalaisen.

Siirryin lopulta yliopistolliseen keskussairaalaan seurattavaksi. ”Näyttää siltä, että B-vauvan reisimitta on hieman normiarvoja pienempi”, toteaa gynekologi rakenneultran jälkeisessä tarkastuksessa. ”Voisiko tämä tarkoittaa vakavampaakin rakenne- tai kromosomipoikkeamaa?” kysyn hämmästyneenä. ”Ei nyt sentään. Suurella osalla suomalaisista naisistahan on lyhyet reidet”, vastaa gynekologi hymyillen.

Sikiöseulonnon laki ja eettisyys

Sikiöseulonnat on sisällytetty vuoden 2007 alusta voimaan tulleeseen seulonta-asetukseen (1339/2006, päivitys 339/2011). Laki tuli lopullisesti voimaan 2010. Sikiöseulonta-nimihän jo viittaa siihen, että varmuus ei ole 100-prosenttinen. Voi tulla vääriä positiivisia ja vääriä negatiivisia tuloksia (1). Kaiken tämän lisäksi seulonnoissa löydettyihin poikkeamiin ei ole olemassa mitään hoitoa. Ainoa hoito on abortti tai se, että äiti pitää lapsen tai lapset.

Sikiöseulontaa on perusteltu kahdella tavalla: lisääntymisautonomialla ja kansanterveydellä. Seulonta on siis onnistunut, jos se parantaa äitien ja perheiden mahdollisuuksia tehdä informoituja valintoja lisääntymisensä suhteen. Silloin on myös samantekevää, mitä poikkeavuuksien ilmaantumiselle tapahtuu (2, 3, 4).

Kysymykset vailla vastauksia

Entä minä ja mun tulevat kaksoset? Sikiöseulonnan laissa ei ole mainintaa moniraskaudesta ja olisiko edes voinut ollakaan? Moniraskauden sikiöveriseulonnat on suuri eettinen kysymysmerkki. Kokeen vastaus on Jokeri, eikä sitä voi eettisesti hyväksyä. Herää tuhansia kysymyksiä: Onko poikkeavuutta? Onko toisessa vai kummassakin sikiössä? Miten valmistaudun sellaiseen elämään? En voi myöskään hakea syntymättömille lapsilleni vakuutusta, koska se perutaan, jos heissä ilmenekin jokin merkittävä rakenteellinen tai toiminnallinen vika.

Menen yksityiselle vastaanotolle, jossa tehdään myös sikiöseulontatutkimuksia, lähinnä rakenneultraa sekä lapsivesi- ja istukkapunkioita. ”Rakenneultra on täysin moitteeton, terveeltähän ne vauvat näyttävät. En suosittele lapsivesi- tai istukkapunktiota, niissä on kuitenkin keskenmenoriski – pieni, mutta kuitenkin”, toteaa gynekologi. ”Mukavaa kuulla”, vastaan, ja samassa hetkessä tulee mieleen tapaukset, joissa kaikki näytti rakenneultran perusteella hyvältä, mutta toisin ilmeni synnytyksen jälkeen.

Kysyn asiasta HUS:n genetiikan erikoislääkäriltä. ”Se on totta. Moniraskauden sikiöveriseulonta on eettisesti kyseenalainen. Herää paljon kysymyksiä: Tehdäänkö abortti, jos verikoe kertoo kromosomipoikkeavuudesta? Entä terve vauva?” ”Pystyisitkö siihen?” hän kysyy. Nopea vastaukseni on EI. Ja jos pystyisin, en kykenisi elämään asian kanssa.

”Keskustelussa on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia”, toteaa lääketieteen etiikan professori Veikko Launis Turun yliopistosta.

Heinäkuun 2014 helle tervehtii teidät, terveet Aksu ja Miksu. Yhdeksän kuukauden epäselvyys, pelko, tietämättömyys, avuttomuus ja suuret eettiset kysymysmerkit jääväät teidän kohdallanne menneisyyteen.

miksu_ja_aksu
Miksu ja Aksu 23.7.2014 TYKS

Eettisellä tasolla suuret kysymykset ja vähäiset vastaukset ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen sikiöseulonnassa.

Vivian Visnapuu
EHL, HLT, oikeushammaslääkäri, LK
AMA:n puheenjohtaja

Kiitos konsultointiavusta Minna Pöyhöselle (perinnöllisyyslääketieteen dosentti, osaston ylilääkäri, HUS) sekä Pekka Louhialalle (etiikkaan dosentti Helsingin yliopisto) tekstin hyväksymisestä etiikkakurssin työksi.

 

Kirjallisuus:

  1. Spaggiari E, Czerkiewicz I, Sault C, Dreux S, Galland A, Salomon LJ, Ville Y, Mulller F. mpact of Including or Removing Nuchal Translucency Measurement on the Detection and False-Positive Rates of First-Trimester Down Syndrome Screening. Fetal Diagn Ther. 2015 Dec 12.
  2. Louhiala Pekka, Launis Veikko. Parantamisen ja hoitamisen etiikka 1. painos. 2009.
  3. Autti-Rämö Ilona, Koskinen Hanna, Mäkelä Marjukka, Ritvanen Annukka, Taipale Pekka. Raskauden ajan ultraäänitutkimukset ja seerumiseulonnat rakenne- ja kromosomipoikkeavuuksien tunnistamisessa.. FinOHTAn raportti / Stakes : 27, 2005.
  4. Salonen-Kajander Riitta. Sikiötutkimukset. Väestöliiton perinnöllisyysneuvonta 2009.
Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

”Ei kai palautetta turhaan kerättäisi”

Turun yliopistossa siirryttiin kaksivuotisiin opetussuunnitelmiin lukuvuodesta 2014–2015 lähtien. Samalla lääketieteellinen tiedekunta ryhtyi keräämään systemaattista opiskelijapalautetta kahden vuoden välein. Viime lukuvuonna palaute kerättiin, koostettiin ja ensimmäistä kertaa selvitettiin sen vaikutus systemaattisesti. Syynä systemaattisen palautteenkeruun harventamiseen oli selkeä palauteväsymys. Kyselyiden vastausprosentit olivat huolestuttavan alhaiset. Spontaanin palautteen merkitystä, vuorovaikutteista opetuskulttuuria, on samalla korostettu. Opintojaksoja on myös kehotettu harkitsemaan avoimen palautekanavan avaamista Moodleen. Tämä mahdollistaa osaltaan muutosten tekemisen opetukseen tarvittaessa jo meneillään olevan kurssin aikana.

palaute

Lääketieteellisen tiedekunnan palautejärjestelmä on syklimäinen.

Palautteesta vastapalautetta

Lääketieteellisen tiedekunnan palautejärjestelmä uusittiin vuonna 2010 yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Tuolloin tulivat käyttöön yhteiset kysymykset kaikille opintojaksoille/oppiaineille. Alkuperäinen palautelomake oli varsin lyhyt, yhteisten kysymysten lisäksi siinä oli avoimet kysymykset onnistumisista ja kehitystä kaipaavista asioista sekä avoin laatikko muille kommenteille. Opintojaksot ja oppiaineet saivat mahdollisuuden lisätä omia kysymyksiään, ja tähän on tartuttu: monesti palautekyselyt ovat monen sivun mittaisia.

Viisi vuotta sitten luotiin myös kurssikriitikkojärjestelmä. Kunkin kurssin keskuudestaan valitsema kriitikko saa kurssin antaman ”raakapalautteen” kokonaisuudessaan. Kriitikko laatii koosteen, joka lähtee opettajakunnalle. Opettajakunta antaa palautteesta palautteen, meillä vastapalautteeksi kutsutun. Läpinäkyvyys ja avoimuus olivat tavoitteena viisi vuotta sitten. Palautteiden koosteet ja vastapalautteet ovat kaikkien tiedekunnan opettajien ja opiskelijoiden nähtävissä, nykyään Moodlessa. Tiedekunnan koulutuksen kehittämiskeskus kouluttaa kurssikriitikot. Heidän kanssaan käydään läpi, miten laatia edustava palautteen kooste.

Monessa opintokokonaisuudessa käydään kurssin aluksi läpi edellisen kerran palaute ja miten opetusta on sen perusteella kehitetty. Tämä on oiva tapa motivoida palautteen antamiseen. Muistettava on, että opettajat kehittävät aktiivisesti opetusta muutenkin kuin pelkän opiskelijapalautteen perusteella. Työelämästä tulevaa palautetta olisi hyvä kuunnella entistä enemmän tutkintoja suunnitellessa.

Tähtäimessä opintojen kehittäminen

Palautejärjestelmää on kehitetty muutaman viime vuoden aikana eteenpäin. Palautteen vaikuttavuutta pilotoitiin parin vuoden ajan lähestymällä aluksi muutamaa oppiainetta, joiden palautteen koosteessa tai vastapalautteessa oli rakentavia ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi. Viime keväänä lähestyttiin kaikkia oppiaineita, jotka olivat esittäneet muutoksia. Tiedustelun tulos oli ilahduttava: monet oppiaineet olivat kehittäneet opetusta ajateltuun suuntaan. Ryhmätöitä oli lisätty, joku uusi luento otettu opetusohjelmaan, jotain opetusta poistettu. Jopa ryhmäkokoa oli onnistuttu pienentämään, suuntaamalla rajallisia opettajaresursseja uudelleen.

Viime keväänä koostettiin myös avointen kysymysten vastauksista nousseet teemat. Tulokset ovat yleisluontoisia, ja niitä lukiessa on otettava huomioon, että jollain opintojaksolla on onnistuttu asiassa, joka toisella vaatii korjaamista. Monta mainintaa on erilaisista onnistuneista opetustilanteista, myös motivointi ja aktivointi saavat kiitosta. Kehittämisen varaakin toki on. Eniten mainintoja saavat työmäärä ja kiire, myös ”nippelitiedon” korostaminen ja olennaisen erottelun puute opetuksessa nousevat esiin. Osaamistavoitteiden selkeys, luentojen päällekkäisyys ja opintojakson sijoittelu mainitaan myös kehittämiskohteena monissa opintojaksoissa.

Syksystä 2014 lähtien palautelomakkeessa ovat olleet käytössä yliopistonlaajuiset viisi yleistä kysymystä. Nämä on muokattu meidän tiedekunnassamme aiemmin käytössä olleiden kysymysten pohjalta. Kliinisessä vaiheessa on tiedekunnassamme suositeltu lisäksi kuutta kysymystä. Nämä käsittelevät opiskelijan saaman palautteen riittävyyttä, elinikäisen oppimisen esillä oloa opintojakson aikana sekä opettajakunnan ammatillisuutta.

Palautejärjestelmän kehittäminen jatkuu

Joskus on herätetty kysymys, mittavatko palautekyselyissä käyttämämme yhteiset kysymykset ainoastaan opiskelijoiden viihtyvyyttä ja sitä, kuinka hyvin opettajakunta onnistuu miellyttämään opiskelijoita. Kysymykset kannattaa lukea uudelleen, mikäli tällaisia ajatuksia on herännyt: niissä kysytään muun muassa, tulivatko osaamistavoitteet selviksi opiskelijalle, saavuttiko opiskelija ne ja kuinka paljon hän itse panosti kurssiin.
Ihanne olisi, että opiskelijoiden antama palaute voitaisiin yhdistää oppimistyyleihin ja sitä kautta oppimistuloksiin. Tähän ei toistaiseksi ole olemassa hyvää ja halpaa menetelmää. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kehitetty LEARN-kysely kertoo opiskelijan oppimistavoitteiden syvällisyyden ja palautteen suhteesta. Kenties menetelmän ”softa” halpenee joskus meillekin mahdolliseksi käyttää.

Ei palautetta vain palautteen vuoksi

Tiedekuntamme systemaattinen palautejärjestelmä muodostaa nyt kehän, jossa palautteen vaikuttavuutta seurataan. Ensimmäisenä opetussuunnitelmavuotena kerättyä palautetta käytetään hyväksi suunniteltaessa uutta toisena opetussuunnitelmavuotena. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon osaamistavoitteiden luokittelu vastaa opiskelijapalautteista nousseeseen tarpeeseen.

Palautteen systemaattisuus ja kehämäisyys on uutta Turun yliopistossa ja ainutlaatuista myös maamme lääketieteellisissä tiedekunnissa. Blogikirjoituksen otsikko on Helsingin yliopistossa kymmenen vuotta sitten julkaistun Marja Vennan opuksen, jonka alaotsikko on Opiskelijapalautteen kerääminen ja hyödyntäminen Helsingin yliopistossa. Kirjasen otsikko oli jonkun opiskelijan antamasta palautteesta. Opiskelijalla on oikeus olettaa, ettei palautetta kerätä turhaan.

Outi Kortekangas-Savolainen

Lisätietoja:

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

Miten Nobeliin johtanut tutkimus laitettiin liikkeelle?

Nobel komitea on jo pitkällä 2015 palkintojen valinnassa – itse asiassa loppusuora häämöttää. Palaan kuitenkin vielä 2014 Nobeleihin ja Stefan Helliin. Asiahan on meille tärkeä ja erityisen tärkeä minulle henkilökohtaisesti. Kuluneen vuoden aikana on minua monelta taholta pyydetty muistelemaan kuluneita vuosia ja erityisesti tuota aikaa, kun kaikki laitettiin liikkeelle. Yhtenä pyytäjänä on ollut myös dekaanimme Pentti Huovinen – joten tässä tätä nyt sitten tulee. Tarinani jatkon kuulitte jo Stefanilta itseltään ja sen voi myös lukea nobelprize.org sivustolta. Joten palaan ajassa aikaan ja tapahtumiin, joita ei vielä ole kaikelta osin tuotu julki.

Erityinen kunnia palasten paikalleen saattamisessa kuuluu emeritusprofessorillemme Erkki Soinille. Hän käynnisti 80-luvun puolivälin jälkeen toimiessaan Wallacin tutkimusjohtajana uuden tutkimussuunnan ”Closer to the cell”. Erkillä oli vakaa usko siihen, että tulevaisuuden diagnostiikassa siirrytään lähemmäksi solua ja molekyylejä yksittäisen solun tasolla. Usko perustui ennen kaikkea omaan vahvaan tuntemukseen asiassa, eikä Erkillä sinänsä ollut mielessä mitään yhtä tekniikkaa tai menetelmää miten tuo tavoite saavutettaisiin. Erkin luotsaama Delfia järjestelmä oli tuotannossa ja teknisesti parasta mitä tuolloin oli saatavilla. Erkki halusi viedä yritystä eteenpäin tulevaisuudessakin ja tarttui toimeen kasvattamalla solu- ja molekylikuvantamisen verkostoansa sekä rekrytoimalla käsiä työtä eteenpäin viemään.

Minun käteni sattuivat olemaan yhdet noista rekrytoiduista käsipareista. En päätynyt Wallacille vaan EMBL kutsui – yhdessä EMBLn tuolloisen solubiologian ohjelman johtajan Kai Simonsin kanssa oli sovittu, että Suomesta tulee tutkija konfokaalimikroskopiaa kehittävään tutkimusryhmään. Vuoden 1988 syksyllä upouuden ”Tourist- and Diplomat sales” Volvon nokka suuntasi kohti Heidelbergiä. Saksan moottoritiet olivat jänniä ja EMBL vielä jännittävämpi; yhtään vapaata pysäköintipaikkaa tai käytävää talossa ei ollut vaan kaiken täyttivät ihmiset, pakastimet, instrumentit ja pahvilaatikot. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa meillä oli ollut tilaa, käytävät kiilsivät ja jokaisella oli oma huone – minä sain pöydän kulman.

1990-luvun taitteessa Stefan Hell tuli tutkimusryhmäämme aloittelevana ”postikoirana” ja toi mukanaan oman DFG rahoituksensa. Stefanin tarkoituksena oli viedä eteenpäin ajatuksiaan mikroskoopin erottelukyvyn parantamisesta ja ensimmäinen askel tuolla polulla oli ns. 4Pi-mikroskooppi, joka sitten rakennettiinkin ahtaaseen tutkimustilaamme. Muistan hyvin kuinka positiivista vastakaikua Stefanin ensimmäiset tulokset saivat vuoden Amsterdamin ”Focus on Microscopy” kokouksessa. Nuo positiiviset vastakaiut jäivät kuitenkin realisoitumatta rahoituksessa. 1992 lopussa Stefanin rahoitus loppui ja näytti siltä että rahoitusta ei olisi mistään löytymässäkään.

Olin jo 1991 lopulla ollut yhteydessä Erkki Soiniin ja kertonut Stefanista ja Stefanin ideoista, ja suositukseni pohjalta Erkki tulikin keväällä 1992 vierailulle EMBLään tutustumaan nimenomaan Stefaniin ja hänen töihinsä. Tältä pohjalta päätimme, että lähdemme hakemaan Stefanille rahoitusta Suomesta. Itse asiassa Erkillä oli rahoitus jo valmiina, mutta kyse oli teollisuusrahoituksesta ja Stefan halusi akateemisen rahoituksen tuoman vapauden työlleen joten valmistelimme yhdessä hakemuksen Suomen Akatemialle. Erkki on jälkeenpäin kertonut minulle, ettei hän paljoakaan ymmärtänyt Stefanin hankkeesta, mutta luotti minuun asiassa ja lähti siksi mukaan tukemaan hankkeen eteenpäin viemistä. Itse näin asian kahtalaisena: ensinnäkin olimme ystävystyneet Stefanin kanssa nopeasti ja ystävistä on pidettävä huolta. Toisaalta Stefanin mukana saisimme Turkuun ja Suomeen jotakin ainutlaatuista jonka eteenpäin viemisessä halusin olla osallisena.
Onneksemme Akatemiassa oli kaukokatseisia biologeja. Fyysikot olisivat halunneet haudata hankkeen, mutta Markku Kulomaan ja Hans Söderlund ajoivat läpi hankkeen rahoituksen. Ennen sitä meidät kutsuttiin kuitenkin toimikunnan eteen esittelemään hankettamme ja itse hankkeellekin asetettiin poikkeuksellisesti seurantaryhmä.

Hell_auto

Kuva: http://sa7.1-themes.com

Loppu hyvin – kaikki hyvin. Hankkeelle saatiin rahoitus ja Stefan siirtyi vuonna 1993 koko maallisen omaisuutensa kanssa eli vuoden 1986 mallisella Opel Kadetilla Turkuun ja YO-kylään. Olosuhteet Stefanilla olivat siis kaikkea muuta kuin ruhtinaalliset ja ilman Erkin järjestämää teollisuusrahoitusta, jolla katoimme kaikki käytännössä syntyneet kulut, ei hankkeesta olisi tullut yhtikäs mitään. Mikroskopian kehitystyö vaati kalliita laser- ym. laitteita ja niitä ei Akatemian rahoituksella olisi voitu hankkia. Noina vuosina ideamyllymme tuotti kymmenittäin julkaisuja joista valtaosa sisälsi aivan uusia ideoita. Se, että en ollut mukana heti alkumetreillä Nobelin tuottaneessa STED työssä, olisi tietysti voinut olla toisin, mutta meillä oli yksinkertaisesti niin paljon ajatuksia että ihan kaikessa ei jokainen meistä sittenkään ehtinyt olla mukana. Toisaalta Erkin visiot laboratorion vetäjänä liittyivät pitkälti teollistettavissa oleviin tuotteisiin joten patentointi sekä teollisuuskumppanien haku olivat prioriteeteissä korkealla. Erkki sanoi meille monasti ”huolehtikaa te pojat tuloksista, minä hankin rahoituksen”. Vaikka todellisuus ei aivan tuota lausumaa vastannutkaan, kuvaa se sitä työnjakoa mikä meillä oli noina vuosina. Stefan ja minä kumpikin tahollamme teimme parhaamme ja samalla opimme paljon mentoriltamme Erkiltä. 90-luvun puolivälin jälkeen tutkimustyömme vei meitä eri suuntiin. Itse keskityin enemmän siihen miten mikroskopian menetelmiä voi hyödyntää uudentyyppisissä diagnostisissa järjestelmissä kun taas Stefanin ura vei hänet takaisin Saksaan ja Max-Planck instituuttiin mukaan tarinaan jonka jo tunnemme.

Hyvää kesää kaikille

Pekka Hänninen

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail