Potilassuhteessa käytetyllä kielellä on merkitystä

Heidi Bengts

Kevättalvella 2017 Vaasan sairaanhoitopiirin alueella kerättiin ennätysnopeasti muutamassa viikossa yli 67 000 allekirjoitusta sote-uudistusta ja päivystysasetusta vastustavaan kansalaisaloitteeseen. Kritiikin ydin kiteytyi ennen kaikkea kahteen seikkaan: oikeuteen saada laadukasta sairaanhoitoa lähellä kotia sekä oikeuteen saada käyttää äidinkieltään sairaana ollessaan. Vaasan sairaanhoitopiirin potilaista noin 50 prosentilla on äidinkielenä ruotsi, kun taas naapurisairaanhoitopiirissä Etelä-Pohjanmaalla ruotsia puhuu ainoastaan noin 0,2 prosenttia asukkaista.

Näin ollen moni Rannikko-Pohjanmaan ruotsinkielisistä huolestui suunnitelmista myöntää täyden päivystyksen status ainoastaan Seinäjoen keskussairaalalle, mutta ei Vaasan keskussairaalalle. Kiivas kamppailu 12+1-mallista (jossa Vaasan keskussairaala olisi lisätty täyden päivystyksen sairaalaksi maantieteellisen sijaintinsa sekä kieliolosuhteittensa vuoksi) päättyi lopulta Vaasan katkeraan tappioon, kun valtiovalta päätyi pitämään voimassa suunnitelman ainoastaan 12 täyden päivystyksen sairaalasta. Tämän päätöksen jälkeen ministeri ja virkamies toisensa perään on kiirehtinyt lausumaan, ettei käytännössä mikään tule muuttumaan.  Alueella koetaan kuitenkin edelleen huolta ja epätietoisuutta sairaalan tulevaisuudesta sekä kielellisten oikeuksien toteutumisesta terveydenhuollossa jatkossa.

Onko potilaan äidinkielellä mitään merkitystä potilaan hoidon kannalta? Hoidettaessa pieniä vaivoja, kuten vaaratonta flunssaa tai muita pikkuvaivoja, ei kielen merkitys ehkä ole kovin suuri, etenkin kuin tänä päivänä täysin suomea puhumattomien osuus ruotsinkielisistä on suhteellisen pieni (toki tällaisia kuitenkin edelleen löytyy, etenkin iäkkäämpien rannikkoruotsinkielisten joukosta). Mutta mitä vakavampia sairauksia hoidamme, sitä tärkeämmäksi muuttuu yhteisen kielen merkitys. Huolestunut ja peloissaan oleva ihminen taantuu ajatuksenkulun ja kielitaidon osalta pikkulapsen tasolle, ja sanoma, jonka hän ehkä tavanomaisessa tilanteessa pystyisi ymmärtämään, muuttuu käsittämättömiksi lauseiksi ja sanojen janaksi. Herkässä tilassa ihminen on vastaanottavin kuuntelemaan omaa kieltään. Itse hoidan paljon parantumatonta syöpää sairastavia potilaita. Lähestulkoon jokainen heistä kertoo ensikäynnillä, etteivät he ole saaneet ”mitään” tietoa tilanteestaan ja kaikkein huonoiten informoituja tuntuvat olevan ne potilaat, joille ensitieto on annettu ”väärällä” kielellä.

JAMA:ssa 2006 julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lääkärit käyttävät harvoin ammattimaisia tulkkeja potilaiden kanssa käymässään viestinnässä, he luottavat omaan heikkoon kielitaitoon, kollegoiden apuun tai välttävät kommunikaatiota huonon kielitaidon omaavien potilaiden ja omaisten kanssa. Kun keskustelua käydään tulkkina toimivan henkilön välityksellä, menetetään lääkärin ja potilaan välisessä keskustelussa myös huomattavan paljon sanomaa.

Toisessa, vuonna 2008 Journal of General Internal Medicine -lehdessä julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa oli videoinnin avulla seurattu lääkärin, potilaan ja tulkin kääntämän viestinnän eroja englanninkielisen lääkärin hoitaessa espanjankielisiä potilaita ja huomioitu, miten alkuperäinen sanoma erosi käännetystä. Kyseisessä tutkimuksessa tulkkina oli useimmiten toiminut joku hoitohenkilökunnasta, eli ei-auktorisoitu tulkki. Tutkimuksen mukaan ns. small talk oli lähes kokonaan hävinnyt potilaan ja lääkärin välisestä keskustelusta. Tutkimuksessa katsottiin, että small talkin häviäminen teki lääkärille lähes mahdottomaksi havaita potilaan psykososiaalisia tai komplianssiongelmia. Potilas–lääkäri-suhde muuttui siten vähemmän henkilökohtaiseksi potilaan näkökulmasta. Käännetyissä potilaskontakteissa potilaat myös kysyivät huomattavasti vähemmän kysymyksiä lääkäriltään ja usein kääntäjä itse vastasi kysymyksiin ilman, että hän käänsi niitä eteenpäin lääkärille.

Tutkimuksia kielen vaikutuksesta potilas–lääkäri-suhteeseen Suomen kaksikielisissä ympäristöissä ei ole juuri tehty. Aiemmin siteeratut amerikkalaiset tutkimukset on tehty hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin Rannikko-Pohjanmaan kieliympäristö. Joissain määrin näissä tutkimuksissa esiin tulleet havainnot ovat kuitenkin yleistettäessä myös Pohjanmaan ruotsinkieliseen väestöön: ammattimaisia tulkkeja ei käytetä ruotsinkielisten osalta, vaikka lääkärillä ja potilaalla ei olisi kunnon yhteistä kieltä.

Mikäli lääkärin omat taidot eivät ole riittävät, käydään keskustelua esim. kielitaitoisten hoitajien välityksellä tai lääkärin oman huonon kielitaidon/potilaan toisen kotimaisen huonon kielitaidon varassa. Hoidettaessa vähemmän vakavia sairauksia saattaa tällainen lähestymistapa olla riittäväkin. Kuitenkin tilanteissa, joissa keskustelun kohteena on vakava, herkkä asia, kuten esimerkiksi elvyttämättä jättämispäätös tai saattohoitoon siirtyminen, ei hoitajan kautta tai hataran kielitaidon varassa käyty keskustelu ole riittävä potilaan ja omaisen näkökulmasta.

Kertomisen tavalla on vaikutusta siihen, miten huonot uutiset otetaan vastaan. Pahimmillaan lääkärin oma ahdistus tilanteesta johtaa asian sivuuttamiseen tai keskustelun huomion kohdistamisen toissijaisiin seikkoihin tai toimenpiteisiin. Vuorovaikutusopinnot, joiden päämääränä on harjoitella potilaiden ja haastavien tilanteiden kohtaamista, ovat vakiintuneet osaksi lääkäreiden peruskoulutusta myös Suomessa. Vuorovaikutusopintoja on opetettu etenkin työpajateatterin (OSCE), simuloitujen potilaiden ja roolipelin muodossa. Vuorovaikutustaitoja harjoitellaan kuitenkin lähinnä omalla äidinkielellä, suomenkieliset opiskelijat suomeksi ja ruotsinkieliset ruotsiksi.

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, jolla on valtakunnallinen vastuu ruotsinkielisten lääkäreiden kouluttamisesta, on vuodesta 2000 lähtien ollut erillinen kaksikielisyysohjelma, jossa esitetään, että vuorovaikutusopintojen roolipeli- ja simuloidut potilaat -tilanteita tulisi harjoitella kaksikielisinä. Ongelmana on kuitenkin ollut, että Helsingin yliopiston kouluttamista lääkäreistä suurin osa on jäänyt työskentelemään HYKS erityisvastuualueelle. Lääkäriliiton tilastojen mukaan 1990- ja 2000-luvulla Helsingin yliopistosta valmistuneista lääkäreistä työskenteli vuonna 2013 86 % HYKS erityisvastuualueella ja vain 4 % TYKS erityisvastuualueella, johon Vaasan sairaanhoitopiiri kuuluu. Tämä tilanne huomioiden Turun yliopisto on vuodesta 2011 lähtien toistuvasti hakenut kulttuuri- ja opetusministeriöltä lupaa antaa lääketieteen opetusta ruotsin kielellä. Toistaiseksi ministeriö on kuitenkin evännyt Turun yliopiston anomukset.

Viime vuosina Turun yliopisto on kuitenkin – ilahduttavaa kyllä – hajasijoittanut entistä enemmän opetusta Vaasan keskussairaalaan. Esimerkiksi lähes koko Turun yliopiston lääketieteen vuosikurssi on suorittanut osan syöpätautien ryhmäopetuksesta Vaasassa vuodesta 2016 lähtien. Näin lääketieteen opiskelijoille on voitu tarjota hyvät edellytykset harjoitella ruotsin kieltä todellisissa potilastilanteissa.

On täysin mahdollista saavuttaa opettelemalla sellainen kielitaito, joka on riittävä keskusteltaessa potilaan kanssa vakavastakin sairaudesta tai diagnoosista. Potilaalle puhutun kielen ei tarvitse olla hienoa ja koukeroista. Pelokas potilas ymmärtää parhaiten, kun käytetään lyhyitä, yksinkertaisia ja konkreettisia lauseita, useasti toistaen ja kiteyttäen. Harjoittelulla keskustelun pystyy oppimaan myös sellainen lääkäri, jonka äidinkieli on eri kuin potilaan.

Apuna voi alkuun käyttää esimerkiksi tiettyjä opittuja tilanteeseen sopivia fraaseja. Tähän omassa työssäni esiin tulleeseen tarpeeseen pohjautuen päätin keväällä 2016 lääketieteellisen pedagogiikan opintojani viimeistellessäni laatia lopputyönäni, eli ns. oman opetuksen kehittämishankkeenani, pienen taskukokoisen ruotsinkielen fraasisanakirjan vakavasta sairaudesta ja saattohoidosta potilaan kanssa käytävään keskusteluun. Yllätykseni oli suuri, kun pienenpieni hankkeeni keräsi myös laajempaa kiinnostusta kollegoiden parissa. Tämä kiinnostus kielii meidän kliinistä työtä tekevien tiedostavan sen tosiasian, joka välillä sote-muutosvimmassa vallanpitäjiltä tuntuu unohtuvan: potilassuhteessa käytetyllä kielellä on merkitystä.

Pohjanmaan Syöpäyhdistyksellä on meneillään #lähelläpotilasta #närapatienten -kampanja – luonnollisesti kaksikielisenä – jonka tavoitteena on nostaa esille lähellä kotia saatavan hoidon merkitys potilaan elämänlaadun kannalta. Yhtä tärkeää kuin se, että harvinaiset sairaudet tulee hoitaa keskitetysti siellä, missä niiden hoitoon on parhaat edellytykset, on se, että kansansairaudet – joihin suurin osa syöpäsairauksistakin tänä päivänä lukeutuu – tulee hoitaa lähellä potilasta ja tämän kotia – siellä missä potilaan elämä on. Vakavasti sairaan potilaan hyvään hoitoon kuuluu oikeus tulla kohdatuksi kunnioituksella, empaattisella otteella ja omalla äidinkielellään kummallakin kansalliskielellä lainsäädäntömme takaamalla tavalla. Lääkäreinä voimme ottaa haasteen vastaan ja harjaannuttaa vuorovaikutustaitojamme sekä kielitaitojamme ja nähdä hyvän vuorovaikutussuhteen potilaaseemme työtä tukevana voimavarana ja tyydytyksen kohteena.

Heidi Bengts
Kirjoittaja on syöpätautien osastonylilääkäri Vaasan keskussairaalassa ja o
sa-aikainen kliininen opettaja Turun yliopiston syöpätautien hajautetussa opetuksessa Vaasassa. Hänellä on myös palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys.

Kirjoittajalle myönnettiin lokakuussa 2017 Turun Yliopiston ”Oppimateriaalin tuottajapalkinto” hänen tekemästään taskukokoisesta ”Kuinka puhua potilaalle vakavasta sairaudesta ruotsiksi” -kirjasesta, joka syntyi osana Turun yliopiston 10 op:n lääketieteellisen pedagogiikan opintojen oman opetuksen kehittämishanketta. Alun perin Vaasan sairaanhoitopiirin lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle suunnatun kirjasen löytää sähköisenä osoitteesta: www.vaasankeskussairaala.fi/opas-ammattilaisille/

 

Kuvat: Vaasan keskussairaalan viestintä

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

One thought on “Potilassuhteessa käytetyllä kielellä on merkitystä

  1. Hei Heidi!
    Olipa mahdottoman hyvä ja kattava kirjoitus. Kyllä päättäjien pitäisi lukea tämä, niin että tajuaisivat oman äidinkielen merkityksen potilastyössä. Ei Seinäjoella todellakaan pystytä palvelemaan potilaita ruotsin kielellä.
    Hyvää kevättä Vaasaan ja terveisiä koko perheelle.
    Yt.Kaarina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *