Saaristomeren tutkimuslaitos

Kenttäasema täynnä tarinoita

Meribiologian opetusta ja havainnointia Pohjanmerellä

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Joskus työ vie mielenkiintoisiin paikkoihin. Kun keväällä tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuslaitoksen edustajana Norjan Bergenistä Shetlannin saarille ja takaisin kulkevalle purjehdusmatkalle kolmimastoparkki Statsraad Lehmkuhlin kyydissä, en miettinyt vastaustani kahta kertaa. TSYK:n merilukion järjestämällä 6-päiväisellä 10-vuotisjuhlapurjehduksella saimme oppia niin purjehduksesta kuin myös havainnoimme monin eri tavoin miten Pohjanmeri eroaa Itämerestä. Purjehdukselle osallistui kaikkiaan noin 80 henkeä. Statsraad Lehmkuhlin miehistön lisäksi laivaan astui muun muassa TSYK:n merilukion opettajia sekä nykyisiä ja entisiä merilukion oppilaita, Aboa Maren ja Novian opiskelijoita ja henkilökuntaa, Forum Marinumin tutkijoita sekä kaksi kadettia merisotakoulusta.

26-27.8 Purjehdusoppia ja navigointia

Purjehdusmatkalle lähdettiin sunnuntaina 26.8. Olimme sopineet, että laivalle ilmoittaudutaan klo 10 aamulla, joten saavuin Bergeniin jo edellisenä päivänä. Bergenin sateinen ja  varsin kolea keli ei haitannut sillä satamassa vastassa oli komea näky. Vuonna 1914 rakennettu Statsraad Lehmkuhl on säilytetty alkuperäisessä asussaan ja henkii historiaa. Toisin kuin luulimme, ei köysiä irrotettukaan pian saapumisemme jälkeen vaan saimme ensin tutustua rauhassa laivaan ja sen turvallisuuskäytänteisiin ja -sääntöihin ennen lähtöä. Köydet irrotettiin lopulta klo 14.00 ja hiljalleen aloitimme matkamme kohti avomerta.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Sunnuntaina ensimmäinen mastoon kiipeämisharjoitus sai adrenaliinin liikkeelle. Aluksen mastot ovat noin 48 m korkeita.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Purjehduksen aikana yövyimme perinteiseen tyyliin riippumatoissa.

Statsraad Lehmkuhl on koulutusalus ja purjehduksen ajan toimimme osana laivan miehistöä. Heti matkan alussa koko porukka jaettiinkin valkoiseen, punaiseen ja siniseen vahtivuoroon, ja vahtivuorot pyörivät koko matkan ajan vuorokauden ympäri. Jokaisella vahtivuorolla oli neljän tunnin pituisia vahtivuoroja päivän aikana kaksi. Itse pääsin osaksi sinistä vahtivuoroa, jonka klo 20.00-24.00 ja 08.00-12.00 välille osuvat vuorot olivat valkoiseen ja punaiseen ryhmään verrattuna varsin inhimilliset. Vahtivuorojen aikana osa porukasta teki ennalta määrättyjä tehtäviä, jotka kulkivat nimellä helmswatch (ruorimies), look-out (tähystäjä), bouy-watch (mies yli laidan vahti) ja firewatch (tulivahti). Ryhmän loput jäsenet osallistuivat tarpeen mukaan purjeiden käsittelyyn, tekivät muita laivan ylläpitoon ja huoltoon liittyviä tehtäviä tai saivat opetusta erinäisistä purjehdukseen liittyvistä asioista.

Bergen Shetlannin saaret purjehdus

Matkan aikana opimme mm. aluksessa käytettävien purjeiden nimistöä ja purjehdusteoriaa.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Purjeiden käsittelyyn ja muihin aluksella tehtäviin töihin sai osallistua niin paljon kuin halusi ja pystyi.

Avomerelle päästyämme osoitti meri voimansa. Eipä aikakaan kun ensimmäiset ryhmästämme tulivat merisairaiksi. Vaikka vellova meri teki olon epämiellyttäväksi, selvisin onneksi itse ilman sen suurempaa pahoinvointia.  Ensimmäinen yövuoro oli varmasti kaikille osallistujille mieleenpainuva kokemus ja seuraavana päivänä laivan kannella ja penkeillä näkyi yksi jos toinenkin väsynyt hahmo. Onneksi matkan jatkuessa keli parani yhtä matkaa ryhmämme merimieskunnon kanssa ja loppumatka jatkui varsin iloisissa tunnelmissa.

28.8 Pysähdys Lerwickissä, Shetlannin saarilla

Saavuimme Lerwickiin, Shetlannin saarten ainokaiseen kaupunkiin, aikaisin tiistaiaamulla. Maissa kaikilla muilla paitsi lukiolaisilla oli noin yhdeksän tuntia vapaa-aikaa, joten päätimme muutaman muun kanssapurjehtijan kanssa vuokrata auton ja lähteä kiertoajelulle. Kierroksemme ensimmäinen etappi suuntautui kohti Shetlannin saarten eteläisintä kärkeä, joka tunnetaan Shetlannin saarten vanhimman majakan lisäksi hyvänä merilintubongauspaikkana. Epäonneksemme lunnit olivat jo muutama viikko sitten ehtineet lähteä pesimäluodoiltaan avomerelle, mutta matka tarjoili onneksi paljon muuta nähtävää. Jylhien kalliorantojen ja alavien skottimaisemien lisäksi näimme muun muassa runsaasti shetlannin poneja, lampaita, myrskylintuja (Fulmarus glacialis) ja suulia (Morus bassanus).

Paluumatkalla pysähdyimme myös St. Ninian’s Islella, jossa sijaitsee Iso-Britannian suurin tombolo-muodostelma. Tämän hiekkakannaksen varrelta keräsimmekin useita levä- ja selkärangatonnäytteitä lukiolaisten ihmeteltäviksi. Liekö ryhmämme vahvasta biologipainotuksesta johtuen, ei näytteiden keräyksestä meinannut tulla loppua ja pian olikin jo kiire ehtiä takaisin satamaan, laivasta kun ei sovi myöhästä!

29-31.8 Rutiineja ja upeita luontoelämyksiä

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Puomille kiipeäminen ja purjeiden käsittely osottautui hyvin suosituksi tehtäväksi matkan varrella.

Paluumatkalla toiminta laivalla alkoi jo sujua rutiininomaisesti ja purjeiden ja köysien käsittely (ja siihen liittyvät norjankieliset käskyt) alkoivat jo sujua jouhevasti. Lukiolaisten kanssa kertasimme Itämeren ja Pohjanmeren erityispiirteitä ja meribiologikollega Heidi Arposen kanssa aloitin keräämiemme näytteiden läpikäynnin laivan kurssisalissa. Omien näytteidemme lisäksi pari lukiolaista oli myös pysähdyksemme aikana käynyt Lerwickin sataman läheisyydessä snorklaamassa ja löytänyt hienoja levänäytteitä meille ihmeteltäviksi. Vaihtelevan mainingin ja vahtivuorojen vuoksi ei keinuvassa kurssisalissa voinut viettää kerralla kauaa aikaa ja oppitunnit pidettiin tietoiskutyyppisesti pienissä ryhmissä. Näitä tietoiskuja kertyikin tiistain ja keskiviikon aikana useita ja meillä opettajilla oli hauskaa kun oppitunnin aikana kerrotut tarinat tuntuivat nousevan uusiin ulottuvuuksiin joka kerran yhteydessä.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Britannian saarten suurimman hiekkakannaksen varrelta löytyi paljon näytteitä lukiolaisten ihmeteltäväksi.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Maljakotiloita, simpukoita, rusko-, puna- ja viherleviä, merirokkoa, sienieläimiä, merisiilien ja rapujen osia.. vaikka näytteitä oli paljon näimme vasta murto-osan Pohjanmerestä löytyvästä lajistosta. Suolapitoisuuden vaikutus lajien kokoon ja monimuotoisuuteen oli käsinkosketeltavaa.

Paluumatka tarjoili merimaisemien ohella hienoja luontoelämyksiä. Laivan miehistön mukaan Bergenin ja Lerwickin välillä havaitaan vain harvoin valaita, delfiinejä ja haita, Shetlannin saarten länsipuolella olisi enemmän havainnoitavaa. Liekö kyse ollut siis tuurista, suuresta havaitsijajoukostamme tai harjaantuneesta silmästä, kun pääsimme matkan aikana näkemään niin meduusoja kuin saalistavia miekkavalaitakin. Havaittiinpa laivan läheisyydessä ilmeisesti jättiläishaikin (Cetorhinus maximus) ja delfiinihavainnostakin ilmoitettiin.

Bergen-Shetlannin saaret purjehdus

Paluumatkalla horisontissa näkyi useita öljynporauslauttoja

Loppumatkasta jäivät erityisesti mieleen öiden upeat tähtitaivaat ja öljynporauslauttojen suunnaton määrä ja loiste horisontissa. Myötätuuleen mentäessä oli kannella hetkittäin kuumakin. Koska aikaa oli paluumatkalla reilusti purjehdimme Bergeniä kohti rauhassa ja kiertoreittejä tehden. Pääsimmepä myös kokeilemaan millaista on tehdä jiippi eli myötäkäännös ja venda eli vastakäännös kolmimastoparkilla. Matkan lähestyessä loppuaan oli tunnelma haikea pienestä matkaväsymyksestä huolimatta. Ehkä tämä ei jää kuitenkaan viimeiseksi purjehdukseksi Statsraad Lehmkuhlin kyydissä. Hyvä yhteistyömme TSYK:n merilukion kanssa jatkuu ja ennen kuin olimme päässeet edes satamaan suunnitelussa olivat jo uudet seikkailut UN Ocean Science 2021-2013  ja Agenda 2030 teemojen parissa.

 

Iso kiitos TSYK:n merilukion opettajille Christiane Ala-Nissilälle ja Nina Branderille matkan järjestämisestä sekä kutsusta tulla mukaan tälle ikimuistoiselle ja opettavaiselle matkalle!

 

Lue lisää:

Teksti ja kuvat: Katja Mäkinen, tutkimuslaitoksen tutkimusteknikko ja väitöskirjatutkija

 

 

 

 

Viikko kuvina: murtovesikurssi 2018

Tiesitkö, että Seilissä on pidetty kenttäkursseja jo 1960-luvulta lähtien? Tämän kesän viimeisellä kenttäkurssilla Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijat tutustutettiin Itämeren erityispiirteisiin ja saariston ekologiaan. Viikon aikana retkeilimme tutkimusalus r/v Aurelian ja Seili 5-aluksen kyydissä saariston sisä-, väli- ja ulkovyöhykkeiden läpi näytteitä ottaen. Saaristoretkeily sai vastapainokseen niin pohjaeläinten ja eläinplanktonin mikroskopointia kuin happinäytteiden titraustakin. Murtovesikurssi on järjestetty nykyisessä muodossaan jo vuodesta 2003 lähtien ja kurssin opettajina toimii tutkimuslaitoksen henkilökunta. Alla otteita kurssiviikon ohjelmasta.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Alkuluennon jälkeen ensimmäinen meripäivä starttasi Aurajoen kupeesta ja ensimmäiset näytteet otettiin jo hetken päästä Linnanaukossa, jossa tavoitteena oli havannoida Aurajoen vaikutusta näkösyvyyteen, lämpötilaan, suolapitoisuuteen ja pohjasedimentin laatuun.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Matka jatkui Linnanaukolta Airistoa pitkin kohti Seiliä. Tutuksi tulivat muun muassa Limnos-noudin ja muut vesinäytteenoton salat.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Sääjumalat suosivat tämänkertaisia kenttäkurssilaisia ja näytteidenottoa saatiin maanantain aikana harjoitella idyllisen tyynessä ja aurinkoisessa säässä.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Seiliin saavuttiin tyynen sään ansiosta ennätysaikaan. Päivällisen jälkeen työt jatkuivat vielä eläinplanktondemon parissa tutkimuslaitoksen uuden merivesilaboratorion kurssisalissa.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Tiistai-aamuna hyppäsimme jälleen r/v Aurelian kyytiin ja suuntasimme ulkosaaristoa kohti. Sääennustukset povasivat päivälle kovaa tuulta, joten päivän ohjelma oli syytä aloittaa pelastautumisharjoituksella.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Merentutkimus vaatii usein paljon fyysistä työtä. Turvakehikkoon sidotun suolapitoisuutta, lämpötilaa ja happipitoisuutta mittaavan CTD-sondin kiskominen Ådofjärdenin 100 metrin syvänteestä käy jo hyvästä treenistä.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Maanantain ja tiistain aikana kerättiin Ekman ja Van Veen-pohjanoutimilla useita sedimenttinäytteitä. Van Veenillä otettujen näytteiden esikäsittely on suoranaista kuraterapiaa.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Joskus kurssiohjelmaa on muokattava vallitsevien olosuhteiden mukaan. Yli 11 m/s puhaltavan tuulen vuoksi rantanuottaus Boskärin saarella päätettiin jättää väliin ja Seiliin jouduttiin suuntaamaan aiottua aiemmin.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Kurssimuutosten vuoksi labrassa aloitettiin iltapäivällä pohjanäytteiden läpikäyminen. Ja mitä kaikkea mudasta löytyykään! Ainakin monisukasmadot tulivat hyvin tutuiksi – Amerikansukasjalkaisten (Marenzelleria spp.) määrät lähentelivät parhaimmillaan lähes 200 yksilöä/näyte.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Keskiviikkona hyppäsimme Seili 5- aluksen kyytiin klo 8.00 ja suuntasimme kohti välisaaristossa sijaitsevaa Iso-Kuusisen saarta. Kauan ei maisemia ehditty ihailla, sillä ensimmäinen pysähdys olikin jo pian Seilin pohjoispuolella Päiväluodon seurantapisteessä, jossa vuorossa oli edeltävinä päivinä tutuksi tulleet vesinäytteet ja näiden lisäksi planktonnäytteenotto sulkuhaavilla.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Iso-Kuusiseen saavuttuamme ohjelmassa oli uusi näytteenottomenetelmä, rantanuottaus. Nuottaus pehmeillä hiekkapohjilla ja kovilla rakkolevän peittämillä pohjilla havainnollisti jälleen hyvin rakkolevän ja muun pohjakasvillisuuden merkitystä lajien monimuotoisuudelle.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Mitäpä olisi murtovesiekologian kurssi ilman veteen joutumista! Nuottaamisen ohella Iso-Kuusisissa etsittiin sedimenttiin kaivautuneita simpukkalajeja.

STL UTU murtovesikurssi 2018

Tiistai-ilta ja keskiviikko-aamu jatkui viimeisen näytteenottomenetelmän eli verkkokalastuksen parissa. Pinta-, väli- ja pohjaveteen laitettujen Nordic-yleiskatsausverkkojen avulla pääsimme vertailemaan kalalajien esiintymistä, pituutta ja kokoa eri syvyyksissä. Tutuksi tulivat myös Saaristomeressä yleisesti tavattavat kalalajit. Mittausten jälkeen kerätyt kalat pakastettiin ja lähetetään myöhemmin Turkuun hyödynnettäväksi Biologian laitoksen muussa opetuksessa.

Lue samankaltaisia julkaisuja:

Kenttäkurssi tutustuttaa ympäröivään luontoon

Lehtopöllön jäljillä

Fodgebyn pihapiiri. Valkoinen talo taustalla.

Pimenevät kesäillat palauttivat jälleen mieleeni viime kesän, jolloin asuin niin kutsutun Valkoisen talon yläkerrassa. Olin jo käymässä nukkumaan, kun yhtäkkiä kuulin kimeää huutoa. Näin kallion päällä kolme tummaa hahmoa liikkumassa, mutta en pystynyt hämärässä erottamaan, mitä siinä oikein oli. Varmaan kettuja, ajattelin. Samassa yksi lähti lentoon, ja tajusin hahmojen olevan pöllöjä. Hihkaisin ääneen innostuksesta, sillä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niitä. Väsymys kaikkosi saman tien. Kimeät äänet olivat poikasten kerjuuääniä, ja emo hakikin niille ahkerasti ruokaa.

Seurasin ruokintaa aitiopaikalta noin kahden tunnin ajan. Lopulta järki pakotti lopettamaan, sillä aamulla oli aikainen herätys näytteenoton takia. Laitoin silmät kiinni ja yritin nukahtaa, vaikka pöllöjen aiheuttama adrenaliinipiikki jylläsikin vielä täysillä. Kauaa en kerennyt kuitenkaan paikallani makaamaan, sillä ikkunan takaa kuului voimakas tömähdys ja heti perään toinen. Sänkyni oli aivan ikkunan vieressä, joten käännyin varovasti ympäri. En uskaltanut edes hengittää, kun huomasin tuijottavani suoraan pöllön poikasen silmiin. Poikaset olivat hyttysverkon takana vain 30 cm päässä minusta. Maagista hetkeä kesti noin 15 sekuntia, jonka jälkeen poikaset lensivät pihapiiristä pois. Pöllöjä ei kuulunut enää sinä yönä, mutta tämän kohtaamisen jälkeen en pystynyt nukkumaan enää sekuntiakaan.

Pöllöjä voi nähdä istuskelemassa erityisesti pihapiirin kattoharjanteilla

Valkoisen talon pihapiirissä vierailleet pöllöt olivat lehtopöllöjä (Strix aluco), ja pääsin nauttimaan niiden seurasta vielä toisenkin kerran. Tällä kertaa kuului myös huhuilua, ja onnistuin äänittämään sekä emon että poikasten ääniä (kts. alla oleva video).

lehtopöllö-video

Klikkaa kuvaa ja kuuntele lehtopöllöemon ja poikasten ääniä (klikkaamalla kuvaa siirryt blogin flickr-sivustolle)

Muutama viikko sitten olin vapaaehtoistyöntekijämme Miskan kanssa kuudelta aamulla vetämässä punkkilinjoja pähkinälehdossa. Olimme edenneet linjalla noin kymmenen metriä, kun kaksi lehtopöllön poikasta lähti lentoon läheisestä puusta. Poikaset lensivät hetken edellämme, kunnes ne piiloutuivat syvemmälle metsään. Lyhyt kohtaaminen ei kuitenkaan innokkaalle lintuharrastajalle riittänyt, vaan päätin lähteä öiselle pöllöretkelle.

Viime viikolla minulle sattui vihdoin mahdollisuus jäädä viikonlopuksi saareen. Pyysin mukaan myös lintuguruni, sillä pitkän työviikon jälkeen ajatus valvomisesta yksin tuntui ylivoimaiselta. Olin koko viikon odottanut tulevaa pöllöretkeä, mutta perjantain sateinen ja tuulinen sää pilasi tunnelman täysin. Sade onneksi lakkasi iltaa kohden, mutta tuuli oli edelleen yli 10 m/s. Ajattelin, ettei ole mitään mahdollisuutta kuulla lintuja tällä säällä. Lisäksi pitkä työviikko painoi kummallakin taustalla, ja jo klo 22 alkoi tuntua siltä, ettei tästä lintureissusta tule mitään. Pitäisikö vain antaa olla? Päätimme kuitenkin, että yritetään valvoa ja mennään edes pihalle istumaan ja kuuntelemaan.

Vihdoin kello näytti 00, ja oli aika siirtyä asemiin. Hädin tuskin kerkesimme edes otsalamppuja virittämään, kun kuului tuttu kimeä ääni. Viimekesäinen innostus palasi välittömästi. Ääni oli vaimea, mutta selvästi tunnistettavissa. Lehtopöllön poikanen oli kerjäämässä ruokaa! Ääni kuului pihapiirin takana olevan riihen luota, joten päätimme mennä lähemmäs. Matkalla riihelle äänet voimistuivat, ja olimme kuulevinamme myös toisen äänen hieman eri suunnasta. Riihellä oli siis todennäköisesti juuri ne kaksi poikasta, jotka olimme Miskan kanssa nähneet.

Yhtäkkiä kerjuuäänet kuuluivat hyvin läheltä. Poikaset olivat aivan vieressä. Äänet kuuluivat noin kymmenen metrin päästä, ja poikasia oli selvästi kaksi. Yritimme valaista otsalampulla maastoa, mutta emme nähneet mitään. Äänet kuuluivat hyvin matalalta, joten epäilimme niiden piileskelevän puskien takana. Kuuntelimme ääniä muutaman minuutin ja päätimme olla häiritsemättä niitä enempää. Tiesimme myös, että ruokkiva emo voisi olla hyvin suojelevainen poikasiaan kohtaan, joten olisi parasta lähteä ennen kuin emo palaa takaisin.

Lähdimme kävelemään riiheltä kohti Valkoista taloa. Uteliaisuuttani vilkaisin kuitenkin vielä kerran taakseni ja silloin näin kaksi kiiluvaa silmää. Lehtopöllön poikanen katsoi suoraan meitä kohti. Menimme takaisin lähemmäs, ja huomasimme myös toisenkin silmäparin. Toinen poikasista tarkkaili maastoaan levottomasti, mutta ensin havaitsemamme seurasi tarkasti meidän liikkeitä eikä siirtänyt hetkeksikään katsettaan meistä. Jäimme vielä muutamaksi minuutiksi paikallemme, sillä pimeässä kiiluvat silmät olivat lumoava näky. Lopulta väsymys alkoi kuitenkin todella painaa, ja oli aika lähteä nukkumaan. Väsymyksestä ja sääolosuhteista huolimatta lehtopöllöretki oli antanut paljon enemmän kuin mitä olimme osanneet odottaa.

Kuvat, video ja teksti: Jasmin Inkinen, tutkimuslaitoksen preparaattori.  Creative commons lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Lue samanlaisia julkaisuja: 

Seilin luontoympäristöt osa 1.

Luonnon perhedraaman seurausta jo yli 10 vuotta

Vapaaehtoistyöntekijän viikko Seilissä

Tällä viikolla tutkimuslaitoksen henkilökuntamäärä kasvoi yhdellä kun remmiin hyppäsi vapaaehtoistyöntekijäksi Miska Ahokas Cisco Systems yrityksestä. Tutkimuslaitoksen väki kiittää Miskaa reippaasta ja rohkeasta heittäytymisestä biologin (maasto)saappaisiin! Tässä Miskan havaintoja ja tunnelmia viikon varrelta.

Miska Ahokas Cisco SystemsMaanantai aamu 16. heinäkuuta pakkailen tulevalle työviikolle mukaan hieman normaalista poikkeavat varusteet: kumisaappaat, aurinkovoidetta ja virvelin. Lisäksi työkyyti hoituu Fanny nimisellä aluksella, joka suuntaa Turun jokirannasta kohti saaristoa ja Seilin saarta. Tämä eroaa suuresti 20 minuutin automatkasta Espoossa sijaitsevaan konttoriin salkku kädessä.

Rannassa minua vastassa on Jasmin, joka toimii preparaattorina ja puutiaisprojektin tutkimusavustajana Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksessa. Matkan tarkoitus on viettää viikko vapaaehtoistyöntekijänä Seilissä, josta ensimmäinen päivä meni saareen tutustuessa ja planktonnäytteiden tutkimusvarusteiden valmistelussa.

Action! Tiistai 17. heinäkuuta starttasi klo 8.00 aamukahvilla josta sitten pääsin auttamaan tutkimuskeskuksen veneiden valmistelussa ja tankkaamisessa. Lounaan jälkeen starttasimmekin kohti Airistoa mukana Jasmin ja muita tutkijoita, sekä Seili dokumenttielokuvan kuvausryhmä. Näytteitä otettiin aina 80 metristä asti ”haavien” ja ”rakettien” avulla. Noin kello 17 takaisin rannassa ja illan päätteeksi vielä virvelöimään ja mereen uimaan.

Keskiviikko 18. päivä alkoikin jo klo 6 aamulla puutiaislinjojen vedolla jossa ”lakanalla” vedettiin tutkimuspaikkoja läpi. Puutiaisten määrä yllätti suuresti jonka seurauksena hysteerinen punkkien etsintä vaatteista ja kropasta alkoi. Iltapäivällä menimme keräämään rakkolevä- ja sinisimpukkanäytteitä läheiselle rannalle ja illan kruunasi vielä reissu Nauvoon pizzalle.

Torstai alkoi kuten keskiviikkokin aamulla klo 6 puutiaislinjojen vedolla jonka jälkeen loppupäivä oli yhden tutkimusveneen nosto ja maalausta.

Kokonaisuudessaan viikko oli kuin seikkailu! Seilin saari kätkee itseensä todella mielenkiintoista historiaa mikä vieläkin huokuu saaren rakennuksista ja esimerkiksi saaren puukirkosta. Kuten historia myös luonto oli mielenkiintoista. Saarella esiintyy esimerkiksi kukkalaji Peltomaitikka jota ei olla nähty esiintyvän missään muualla. Lisäksi saarella laiduntaa lampaita ja lehmiä.

Huomaa että, avokonttorin hetkiseen ilmapiiriin on täältä todella pitkä matka. Kerrankin tuntuu, että ajatukset saa kunnolla kasaan ja pystyy keskittymään ainoastaan yhteen asiaan kunnolla. Kokonaisuudessaan tämä viikko opetti paljon ja oli mahtavaa päästä näkemään tutkijoiden arkea.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia tutkimuslaitoksen työntekijöitä sekä erittäin ystävällisiä Seilin matkailun henkilöitä. Erityskiitos Jasminille, Petelle ja koko ”porukalle” luottamuksesta ottaa minut mukaan työtehtäviin.

Kiitos,

-Miska Ahokas

Cisco Systems

« Older posts