Raamatunkäännökset innoittajina ja kiistelyn kohteina

TUCEMEMS järjestää vuonna 2016 yleisöluentosarjan Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio Turun tuomiokirkossa. Kristinusko on aina ollut sidoksissa kirjoitettuun sanaan, Raamattuun, ja reformaationkin keskeinen ajatus oli se, että Raamatun tulee yksin toimia kirkon ohjenuorana. Raamattua on myös käännetty jo hyvin varhain eri kielille. Keskiajalla ja reformaation aikana kääntämisestä nousi myös kiistoja. Toisaalta taas uudet kansankieliset käännökset myös innoittivat ihmisiä. Raamatunkäännösten vaikutukset kulttuurissa olivat kahden ensimmäisen luennon teemana.

Dosentti Tuomo Fonsén piti sarjan ensimmäisen luennon tammikuussa. Hänen lähtökohtanaan olivat luterilaisten säveltäjien 1600- ja 1700-luvuilla säveltämät kuoroteokset. Säveltäjistä tunnetuin lienee ilman muuta Johann Sebastian Bach, mutta hän ei suinkaan ollut ainut luterilainen säveltäjä tuona aikana.

Johann Sebastian Bach. Maalaus on Elias Gottlob Haussmann maalaama vuodelta 1746.

Johann Sebastian Bach. Maalaus on Elias Gottlob Haussmann maalaama vuodelta 1746.

Fonsénin mukaan säveltäjät saivat kuoroteoksiinsa innoitusta Martti Lutherin laatimasta raamatunkäännöksestä. Lutherin raamatunkäännös julkaistiin vuonna 1534 pitkällisen työn tuloksena. Lopputulos oli erittäin merkittävä ja vaikutti voimakkaasti muihin kansankielisiin käännöksiin ja saksan kielen kehitykseen laajemmaltikin. Fonsénin mukaan raamatunkäännös oli kielellisesti korkeatasoinen ja jopa musikaalinen. Luther itse piti musiikista ja sanoitti ja sävelsi virsiä, joten musiikki on ollut luterilaiseen perinteeseen alusta saakka kuulunut tärkeä osa.

Fonsén kävi luennollaan läpi eri säveltäjien oratorioita, kantaatteja ja motetteja ja kuuntelutti osia näistä vaikuttavista kuoroteoksista tuomiokirkkoon kokoontuneelle yleisölle. Kuoron laulu kaikui todella komeasti tuomiokirkon holveissa ja Fonsén kertoi yleisölle, kuinka kielelliset piirteet huomioidaan musiikissa. Kuoroteoksien tekstit olivat Raamatusta. Esimerkiksi Sebastian Knüpferin motetin Ach, Herr, strafe mich nicht in deinem zorn  teksti on suoraan psalmista 6, jakeet 2-5. Musiikki symboloi sielun ahdistusta ja Jumalan vihaa, jota myös tekstin sanat ilmentävät. Luennolla kuunneltiin myös Johann Pachelbelin, Johann Schellen, Georg Philipp Telemannin, Dietrich Buxtehuden, Johan Ludwig Bachin ja J.S. Bachin sävellyksiä. 

 

Kevään toisen luennon piti professori Matti Peikola. Hänenkin luentonsa keskiössä oli Raamatun kääntäminen, aiheena oli Helmiä sioille? Raamatun kansankielelle kääntämisen kiistakysymyksiä myöhäiskeskiajan Englannissa. Peikola aloitti luentonsa Lutherin reformaation alkupisteestä, teesien naulaamisesta. Vaikka tapauksen historiallisuudesta kiistelläänkin, varmaa on että teesit levisivät hyvin nopeasti. Ratkaisevaa niiden nopealle leviämiselle oli se, että ne käännettiin nopeasti saksaksi, ja se että painotekniikka mahdollisti nopean kirjojen ja lentolehtisten tuottamisen. Reformaation ajatukset Raamatunkääntämisestä levisivät nopeasti myös muualle Eurooppaan. Englannissa samaan aikaan toimi William Tyndale, joka käänsi Uuden Testamentin englanniksi. Hän ei kuitenkaan saanut painolupaa Uudelle Testamentilleen ja niinpä hän painatti kirjan lopulta Saksassa. Uutta Testamenttia salakuljetettiin Englantiin, missä käännös määrättiin välittömästi takavarikoitavaksi ja poltettavaksi.

Raamatun kääntäminen englanniksi oli lailla kiellettyä saarivaltakunnassa aina 1530-luvulle asti, jolloin julkaistiin ns. The Great Bible, joka oli nimensä

The Great Bible, kansilehti. Kuva: Wikimedia Commons.

The Great Bible, kansilehti. Kuva: Wikimedia Commons.

mukaisesti suurikokoinen kirja. Tämä käännös oli kuningas Hernik VIII:n hyväksymä, mutta tällöinkin kuningas antoi määräyksiä siitä, ettei sitä saanut lukea kuka tahansa eikä miten tahansa. Kuningas itse on kuvattuna kirjan kansilehdellä jumalallisena hahmona, joka ojentaa Raamattua sekä papistolle oikealla puolellaan, että aatelisille vasemmalla puolellaan.

Negatiivinen suhtautuminen Raamatun kääntämiseen englanniksi johtuu Peikolan mukaan ainakin osaksi siitä, että Englannissa oli käyty asiasta kiivaita väittelyitä 1300-luvun loppupuolella. Tuolloin käytiin keskustelua siitä, voiko ja saako Raamattua kääntää kansankielelle. Keskustelua käytiin pääasiassa latinaksi erityisesti Oxfordin yliopiston oppineiden kesken, mutta debatti siirtyi myös englanninkielelle. Keskustelu oli kielipoliittista, mutta myös teologista ja filosofista. Peikola kävi läpi keskustelun tärkeimpiä argumentteja.

Raamatunkääntämisen puolustajat vetosivat agumenteissaan esimerkiksi siihen, että Raamattua oli aikaisemminkin käännetty. Olihan latinankielinen Vulgatakin käännös kreikasta. Sen lisäksi Raamattu oli käännetty tuohon aikaan jo muillekin kansankielille,

By Meister der Weltenchronik - The Yorck Project: 10.000 Meisterwerke der Malerei. DVD-ROM, 2002. ISBN 3936122202. Distributed by DIRECTMEDIA Publishing GmbH., Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=155203

Baabelin tornin rakentaminen. Meister der Weltenchronik, kuva n. 1370-luvulta.

kuten ranskaksi tai espanjaksi. Kääntämisen vastustajat puolestaan viittasivat esimerkiksi kertomukseen Baabelin tornista, jolloin ihmisten kielten sekoittuivat synnin seurauksena. Latina oli heidän mukaansa vastaus tähän kielten sekoittumisen ongelmaan. Lisäksi teologiaa olisi ollut heidän mielestään turhaa kääntää englanniksi, koska latinaksi sillä oli paljon laajempi lukijakunta ympäri Eurooppaa.

Kannattajat puolestaan vastasivat, että englanninkielellä Raamattu saavuttaisi laajemman lukijakunnan Englannissa, kun se leviäisi muillekin kuin oppineille. Lisäksi Raamattu oli heidän mukaansa parasta mahdollista luettavaa tavalliselle kansalle. Vastustajat pelkäsivät kuitenkin, että tavallinen kansa ei ymmärrä Raamatun hienouksia, ja lukisi kirjaa liian kirjaimellisesti.

800px-WycliffeYeamesLollards_01

William Frederick Yeames: John Wycliffe antaa kääntämänsä Raamatun “köyhille papeille”.

Debatti ei jäänyt vain älykköjen kädenväännöksi, vaan John Wycliffe yhdessä oppilaidensa kanssa käänsi Raamatun englanniksi 1300-luvun loppupuolella. Aluksi he yrittivät etsiä Vulgatan virheet ja korjata ne. Sen jälkeen he käänsivät tekstin latinasta sanatarkasti, minkä jälkeen he muokkasivat käännöksen kieliasua paremmin englannin kieleen sopivaksi. Tämä käännös oli keskisen Englannin murteen mukainen, mikä oli todennäköisesti ymmärrettävämpi muille murrealueille kuin etelän tai pohjoisen murteet.

Wycliffen Raamattu oli suosittu ja rikkaat hankkivat sitä koteihinsa. Myös köyhemmät ihmiset saattoivat hankkia Raamatun isommalla joukolla yhdessä. Raamattuun laadittiin myös englanninkielisiä selitysteoksia, jotta sitä saattoi ymmärtää oppimattomampikin henkilö. Wycliffe ja hänen kannattajansa joutuivat kuitenkin kirkon johdon kanssa oppiriitoihin tietyistä teologisista kysymyksistä. Tästä seurasi harhaoppisyytteitä, jotka johtivat jopa kuolemantuomioihin. Lopulta Oxfordin kirkolliskokouksessa vuonna 1408 raamatunkäännös julistettiin pannaan ja englanninkielisen Raamatun lukemisesta tuli kiellettyä. Nämä tapahtumat olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, miksi vielä 1500-luvulla Raamatun kääntämiseen ja lukemiseen suhtauduttiin niin varauksellisesti Englannissa.

TUCEMEMSin luentosarja jatkuu pääsiäisen jälkeen maanantaina 4.4. klo 17.15 Turun tuomiokirkossa. Tuolloin luennon pitää professori Kaisa Häkkinen ja aiheena on Suomen kirjakielen synty reformaatioaikana.

Alkuvuoden kuukausiesitelmät

Vuoden 2016 kuukausiesitelmät alkoivat 15.1. Kalle Knaapin esitelmällä Teatteria Komnenosten ajan Bysantissa? Theodoros Prodromoksen Katomyomakhia. Knaapi valmistelee väitöskirjaansa klassisten kielten oppiaineessa ja tutkii bysanttilaista tekstiä, Theodoros Prodromoksen Katomyomakhiaa eli ”Kissojen ja hiirien taistelua”.

Vieux-chat-et-jeune-souris

Vanha kissa ja nuori hiiri. By Auguste Vimar – Bibliothèque nationale de France, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16264487

Theodoros Prodromos eli noin 1100–1165/70 Bysantissa ja kirjoitti laajan tuotannon, johon kuului myös draamankaltaisia dialogimuotoisia tekstejä, joista Katomyomakhia on yksi esimerkki. Teksti käsittää 384 säettä. Juoni on lyhyesti seuraavanlainen: hiiret kärsivät kissan hirmuvallan alla ja päättävät hyökätä tätä vastaan. Osa hiiristä jää odottamaan, kun toiset lähtevät hyökkäykseen. Hyökkäyksen aikana kissa kuolee sattumalta ja lopuksi hiirillä on kaikki hyvin. Knaapin mukaan teksti viittaa useisiin eri antiikin teksteihin, mutta näitä viittauksia ei ole juurikaan analysoitu.

Tekstin genremäärittely ei ole helppoa. Bysanttilaisesta teatterista ei tiedetä mitään, eikä ole varmaa onko teatteri-instituutiota edes ollut olemassa Bysantissa, joten nopeasti ajatellen vaikuttaisi siltä, ettei tekstiä voi määritellä näytelmäksi. Knaapi kuitenkin pohti mitä teatterilla loppujen lopuksi tarkoitetaan ja miten se määritellään. Hänen mukaansa kulttuurisia ilmiöitä voidaan tutkia teatterillisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi bysanttilaiset dialogitekstit todennäköisesti luettiin ääneen, eli esitettiin jonkinlaisen yleisön edessä. Emme tiedä esityskäytännöistä mitään, mutta voidaan olettaa että tekstin lukija tai lukijat ovat saattaneet eläytyä tekstiin esimerkiksi muuttamalla ääntään tai elehtimällä.

Vaikka esitystilanteista ei olekaan säilynyt mitään varmaa tietoa, on Knaapin mukaan tärkeää pohtia sitä, miten ja millä perusteilla määrittelemme tekstin johonkin tiettyyn genreen kuuluvaksi. Esimerkiksi bysanttilaisia tekstejä ei ole perinteisesti määritelty teatteriksi, koska on ajateltu että Bysantissa ei ollut teatteria. Määritelmä kuitenkin väistämättä vaikuttaa siihen, miten me luemme tekstiä ja miten me tulkitsemme sitä, mihin kiinnitämme huomiota. Knaapin tarkoituksena onkin tutkimuksessaan paitsi luoda tarkempi kuva Katomyomakhiasta tekstinä, myös tutkia sitä, miten suhde teatteriin on vaikuttanut aiemman tutkimuksen tulkintoihin tekstistä.

 

Helmikuun esitelmä pidettiin 19.2. kun Mari-Liisa Varila puhui aiheesta Tieteellisten tekstien transmissio 1500-luvun englanninkielisissä käsikirjoituksissa ja painetuissa kirjoissa.  Varila on tutkinut aihetta väitöskirjassaan, joka on tällä hetkellä esitarkastuksessa.

Mari-Liisa Varila kk-esitelmäkuva

Mari-Liisa Varila pitämässä kuukausiesitelmää. Echo360-kuvakaappaus videosta.

Varila aloitti esitelmänsä muistuttamalla, ettei 1400-luvulla kehitetty kirjapainotaito muuttanut kerralla kirjojen julkaisemista. Painettujen kirjojen ohella julkaistiin vielä runsaasti käsinkirjoitettuja kirjoja. Käsikirjoituksia julkaistiin vielä pitkälle 1600-luvulle asti. Tutkimuksessa mielenkiinto ei-painettuihin kirjoihin kuitenkin loppuu usein kirjapainon keksimiseen. Ei-painetusta materiaalista tutkitaan lisäksi yleensä ainutkertaisia, erityisen kauniita tai näyttäviä tai kuuluisien henkilöiden omistamia kirjoja, jolloin vaatimattomammat ja yleisemmät käsinkirjoitetut tekstit jäävät usein tutkimatta.

Hyvä esimerkki ovat tieteelliset käsikirjoitukset, joita on säilynyt hyvinkin paljon. Tästä materiaalista suurin osa on vielä editoimatta. Tieteelliset tekstit voivat kuitenkin paljastaa yllättävän paljon oman aikansa kielestä, kulttuurista ja ajattelutavoista. Vaikka tieteelliset tekstit ovatkin erittäin kiinnostava lähderyhmä, liittyy niihin tiettyjä haasteita. Käsikirjoituksissa esimerkiksi vaihdetaan kieltä vaikkapa latinan ja englannin välillä. Toisaalta välillä on vaikea määritellä mitkä käsikirjoitukset ovat samaa tekstiä, sillä käsikirjoituksiin on saatettu kopioida vain hyvin lyhyitäkin pätkiä jotakin tekstiä, kun taas toiseen käsikirjoitukseen on otettu mukaan useampia tekstejä ja täydennetty aikaisempaa omilla huomautuksilla tai lainauksilla muista lähteistä.

Tieteellisten tekstien tutkimuksessa täytyy myös ottaa huomioon, että jotkin tieteenalat eivät enää ole osa tiedettä, vaikka ne ovat aikanaan sitä olleet. Mari-Liisa Varilan tutkima astrologia on hyvä esimerkki tästä. Vielä esimerkiksi 1500-luvulla astrologia ja astronomia nähtiin samaksi tieteen alaksi, mutta nykyään astrologiaa pidetään pseudotieteenä. On kuitenkin tärkeää, että 1500-luvun astrologiaa tutkitaan tieteellisenä oppialana, joka on vaikuttanut myös nykyisen astronomian kehitykseen.

©Photo. R.M.N. / R.-G. OjŽda

Kuva Berryn herttuan rukouskirjasta (1410-luku), jossa on kuvattuna horroskooppimerkkien vaikutukset ihmisen kehoon. ©Photo. R.M.N. / R.-G. OjŽda

Astrologia perustui ajatukseen siitä, että tähtien liikkeet vaikuttavat suoraan maan päällä tapahtuviin asioihin. Astrologiaa saatettiin siis käyttää apuna esimerkiksi sairauksien diagnosoinnissa tai lääkkeiden määräämisessä, sillä tähtien asennon ajateltiin olevan yhteydessä siihen miksi ihminen oli sairas. Toisaalta kuitenkin tähdistä ennustaminen nähtiin kiellettynä ja huonona astrologiana.

Planispherical_astrolabe_mg_7100

Astrolabi. By Rama – Own work, CC BY-SA 2.0 fr, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=7294462

Varila puhui esitelmässään myös siitä, että käsikirjoitustutkimuksessa on syytä ottaa aina huomioon myös se, että käsikirjoitukset ovat myös esineitä. Erityisen hyvin tämä tulee esille hänen aineistossaan, jossa käsikirjoituksissa saattaa olla esimerkiksi pergamentista tehtyjä, käyttökelpoisia astrolabeja. Tutkijan on siis osattava ottaa myös käsikirjoitus esineenä osaksi lähdeaineistoaan.

Lopuksi Varila huomautti, että vaikka astrologia kuulostaa meistä nykyisin hyvinkin oudolta ja eriskummalliselta ajattelulta, niin kielen tasolla on helppoa nähdä yhteys 1500-luvun astrologian ja nykytieteen välillä. Molemmissa pyritään kielellisesti osoittamaan asioiden syy-seuraus suhteita ja viitataan aikaisempiin auktoriteetteihin.

Kuukausiesitelmän videotallenteen voit katsoa Echo360-palvelun kautta.