Reformaatio kulttuurin ja yhteiskunnan muokkaajana -seminaarin toinen päivä alkoi sessiolla, jonka teemana oli Reformaatio, kieli ja kansallinen identiteetti. Sen aloitti Kaisa Häkkisen (Turun yliopisto) esitelmä, jossa hän kertoi Suomen kirjakielen synnystä reformaation aikana. Häkkisen mukaan suomea käytettiin messuissa jo keskiajalla opetuksessa ja keskeisten rukousten ja uskontunnustusten kohdalla. Todennäköisesti näitä myös kirjoitettiin muistiin, mutta näitä muistiinpanoja ei vain ole säilynyt meille asti.

Mikael Agricolan Uuden Testamentin nimiösivu vuodelta 1548. Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=259399

Reformaation myötä tarvittiin yhä enemmän kirjoitettua suomea, kun kansankieltä alettiin käyttää koko messun kielenä. Aluksi muistiinpanoja tehtiin käsin joko olemassa olevien kirjojen rivien väliin tai marginaaleihin tai omiksi käsikirjoituksikseen. Mikael Agricola ei tässä prosessissa ollut ainut tai ensimmäinen, mutta hänen työllään on ollut laajin vaikutus kirjakielen kehittymiseen, sillä hänen teoksiaan painettiin ja ne levisivät siten hyvin laajalle Suomen eri seurakuntiin, luoden siten pohjaa yhtenäiselle kirjakielelle, jonka kieliasu yhtenäistettiin vasta Biblian myötä vuonna 1642, ja yleiskieli syntyi vasta 1800-luvulla kun kirjallisuutta ja tieteen sanastoa alettiin luoda suomeksi.

Toisen esitelmän piti Kaius Sinnemäki Helsingin yliopistosta. Hän esitteli teorian siitä, että eräs reformaation piilovaikutus olisi ollut kansallisen ”pyhän” kielen synty. Reformaation myötä näet kansankielestä tuli uusi pyhä kieli, kun Raamattu käännettiin Suomeksi. Samalla syntyi yleiskieli, kirjakieli, joka ei ole suoraan kenenkään suomalaisen äidinkieltä, eli puhuttua kieltä, vaan se täytyy erikseen opetella. Myöhemmin, 1800-luvulla kansallisaate korvasi uskonnon kansallisidentiteetin perustana, jolloin myös Suomen kielestä tuli vähitellen sekulaarissa mielessä ”pyhä”, erilleen asetettu ja kunnioitettu kieli.

Anneli Portman Helsingin yliopistosta taas puhui siitä, kuinka Suomi – abstraktina ajatuksena yhtenäisestä kansakunnasta – syntyi osittain Venäjän keisarien julkilausumien myötä. Keisarit antoivat Suomen kansalle rukouspäiväjulistuksia, joissa puhuttelivat suomalaisia luterilaiseksi, suomalaiseksi kansaksi. Samalla keisari, joka itse oli ortodoksi, korosti

Aleksanteri I antoi ensimmäisen rukouspäiväjulistuksen vuonna 1812. By Franz Krüger – http://album.foto.ru/photos/8169/23#table, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=404196

suomalaisten luterilaisuutta ja ”isien uskontoa”, tehden itsestään retorisesti ”yhden meistä”, isän ja johtajan suomalaiselle kansalle. Portmanin mukaan nämä julistukset synnyttivät suomalaisissa ajatuksen yhdestä kansakunnasta, jonka jäseniä kaikki eri puolilla laajaa maata asuvat ihmiset ovat, ja joka jakaa tietyt arvot, kuten luterilaisuuden. Kun sitten keisari Nikolai II kavensi Suomen autonomiaa vuonna 1899 ns. Helmikuun manifestilla, hän samalla tuli asettuneeksi kansan yläpuolelle ja sitä vastaan, jolloin hän ei enää ollut ”yksi meistä”. Tämän jälkeen keisarilla ei enää ollut samanlaista arvostusta johtajana. Kehitys kulminoitui lopulta lokakuun vallankumouksen myötä Suomelle annettuun itsenäisyyteen.

Iltapäivän aloitti Antti Laato Åbo Akademista esitelmällään Toledot Jeshu -traditio ja Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset. Laaton mukaan on selvää, että Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset ovat järkyttäviä, eivätkä nykylukijat voi hyväksyä hänen juutalaisvastaista ajatteluaan. Laaton esitelmän tarkoituksena oli kuitenkin tehdä ymmärrettäväksi, vaikkei hyväksyttäväksi, näiden kirjoitusten taustaa. Taustalla oli Laaton mukaan ensinnäkin Lutherin syvä huoli siitä, että jotkut reformaation kannattajat olivat osoittaneet suurta kiinnostusta juutalaisuutta kohtaan. Lisäksi Luther oli hyvin todennäköisesti tutustunut juutalaiseen Toledot Jeshu -traditioon, joka esittää Jeesuksesta pilkkaavia ajatuksia, ja ajatteli näiden perusteella juutalaisen kansan paaduttaneen itsensä. Tämä sai Lutherin provosoitumaan ja

Antti Laato pitää esitelmää.

kirjoittamaan hyvin vihamielisiä tekstejä juutalaisia vastaan. Laato kuitenkin muistutti, että Lutherin juutalaisvastaiset näkemykset eroavat natsien juutalaisvastaisuudesta, vaikka nämä toki käyttivätkin Lutherin tekstejä oman propagandansa välineenä. Luther nimittäin kirjoituksissaan toivoo ja rukoilee, että juutalaiset voisivat kääntyä kristinuskoon. Vaikka tämä meille suvaitsevaisuuden ja uskontojen välisen dialogin aikana saattaakin kuulostaa tylyltä, on siinä suuri ero siihen, että natsit halusivat hävittää juutalaiset riippumatta näiden uskonnollisesta vakaumuksesta.

Niko Huttunen Helsingin yliopistosta puhui luterilaisen esivaltaopin kehityksestä Suomessa. Hänen mukaansa esivaltaopin juuret ovat Raamatussa, erityisesti Roomalaiskirjeen 13. luvussa, jossa Paavali kehottaa kristittyjä suostumaan esivallan alaisuuteen. Käsitys esivallasta kuitenkin muuttuu eri historiallisissa tilanteissa. Esimerkiksi Luther ei painottanut esivaltaoppia sattumalta, vaan esimerkiksi Talonpoikaiskapinat saivat Lutherin korostamaan laillisen esivallan tärkeyttä yhteiskuntarauhan takaajana. Tulkinta alkaa Huttusen mukaan jo käännösvalinnoista: luterilaiset raamatunkäännökset tekevät esivalta-käsitteestä abstraktimman kuin esimerkiksi englannin powers-sana. Ruotsissa ja Suomessa esivaltaan viitattiin usein sanalla ”hän”, jolloin käsite viittasi monarkin persoonaan, kuninkaaseen. Kristillisessä perinteessä lain on kuitenkin nähty sitovan myös hallitsevaa monarkkiakin, jolloin laillisuuden ajatus on ollut keskeinen esivaltaopissa. Lain taas on nähty olevan jollain tavalla ilmentymä kansan (ja Jumalan) arvoista. Näin ollen esimerkiksi sortovuosien aikana Suomessa venäläistämistoimet nähtiin nimenomaan lain ylitse astumisena, jolloin sortotoimia voitiin vastustaa laillisuusperiaatteella, vaikka tämä tarkoittikin kirjoitetun lain kirjaimen hylkäämistä. Nykyisin esivalta nähdään edelleen jonkinlaisena abstraktina asiana, joka on erillinen kansalaisista, vaikka meillä ei enää olekaan kuningasta tai keisaria, joka personifioisi esivaltaa.

Sini Mikkola Helsingin yliopistosta piti esitelmän naiseudesta Lutherin ajattelussa. Hän lähestyi aihetta kolmen eri näkökulman avulla: käsitykset naiseudesta ennen Lutheria, Lutherin teoreettinen ajattelu naiseudesta ja Lutherin käytännön suhtautuminen naisiin. Luther itse ajatteli teoreettisesti naisen olevan erinomainen Jumalan luomus, mutta ei aivan yhtä erinomainen kuin mies. Hän siis asetti naisen hierarkkisesti miestä alemmas, vaikka molemmat olivat pelastuksen näkökulmasta täysin yhdenvertaisia Jumalan

Argula von Grumbachin muotokuva mitalissa noin vuodelta 1520.
By Hans Schwarz – http://www.heiligenlexikon.de/BiographienA/Argula_von_Grumbach.html, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5624742

edessä. Samalla naisen ihanteena Lutherilla oli hurskas ja nöyrä vaimo – vastapainona katolisen ajan neitsyyden ihannoinnille. Käytännön elämässä Luther kannusti ja arvosti monia naisia. Esimerkiksi hän kannusti Argula von Grumbachia, aatelisnaista, joka otti aktiivisesti osaa reformaation tapahtumiin ja kirjoitti reformaatiota tukevia teoksia. Omassa avioliitossaan Luther puolestaan luotti hyvin paljon vaimoonsa Katharina von Boraan ja antoi tälle ”hallintavallan kaikissa kodin asioissa”. Sini Mikkola pitää yhdessä Päivi Räisänen-Schröderin kanssa blogia Reformaation rajapinnoilla.

Seminaarin viimeisessä sessiossa puhui aluksi Liisa Seppänen Turun yliopistosta. Hänen aiheenaan oli reformaation vaikutus Turun kaupunkikuvaan. Hänen mukaansa Turussa oli hyvin paljon kirkollisia rakennuksia keskiajalla, joista suurin osa otettiin kruunun haltuun reformaation myötä. Tämä oli suuri muutos kaupunkikuvalle, kun iso osa kaupungista sekularisoitui. Moni merkittävä rakennus kuten tuomiokapitulin talo, katedraalikoulu ja piispantalo otettiin vähitellen uuteen käyttöön, ja useat näistä rakennuksista pääsivät jostain syystä rapistumaan, niin että 1600-luvulla ne eivät enää olleet kovin loisteliaita. Kuusiston linnan purkaminen oli symbolisesti ehkä merkittävin tapahtuma, jossa konkreettisesti hajotettiin piispan vallan symboli, ja kiviä käytettiin Turun linnan, kuninkaan vallan symbolin, korjaamiseen.

Seminaarin päätti emeritus arkkipiispa Jukka Paarman esitelmä reformaation tuomat muutokset Suomen kirkolliseen elämään. Paarman mukaan Suomessa luterilaisen kirkon itseymmärrys on aina lähtenyt siitä, että luterilaisuus on jatkumoa keskiajan katoliselle kirkolle – kirkko ei siis missään kohtaa muuttunut toiseksi, vaan sitä uudistettiin ja muovattiin sisältäpäin. Kirkon elämässä tapahtui suuria muutoksia, erityisesti piispojen ja kirkon auktoriteetin merkittävä lasku Kustaa Vaasan siirtäessä valtaa ja rikkauksia itselleen. Muut, teologisemmat muutokset tapahtuivat paljon hitaammin. Eräs merkittävä muutos oli pappilakulttuurin syntyminen, kun papit saivat mennä virallisesti naimisiin ja saada laillisia lapsia. Tällä oli pitkäaikainen vaikutus pitäjien kulttuuriin. Samalla syntyivät ensimmäiset pappissuvut Suomeen. Muilta osin muutoksia tehtiin maltillisesti, siten ettei oltaisi turhaan järkytetty kansaa.

Edit. Seminaarin järjestäjien puolesta haluamme kiittää kaikkia esitelmöitsijöitä ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymää ja Turun kaupunkia seminaarin järjestämistä varten saadusta apurahasta, jota ilman seminaaria ei olisi voitu toteuttaa!

Seminaarin tunnelmia ja kuvia seminaarista myös SKHS:n blogissa!

Kaikki toisen seminaaripäivän esitelmät ovat katsottavissa videotallenteina:

Miika Norro (TUCEMEMS): Tervetuloa!
Professori emerita Kaisa Häkkinen (Turun yliopisto): Suomen kirjakielen synty reformaation aikana 
FT Kaius Sinnemäki (Helsingin yliopisto): Suomi – Pyhä kieli? 
VTT Anneli Portman (Helsingin yliopisto): Suomi tsaarien suussa – luterilaisen kansallisen identiteetin rakentumisesta 1800-luvulla
Professori Antti Laato (Åbo Akademi): Toledot Jeshu -traditio ja Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset  
TT dosentti Niko Huttunen (Helsingin yliopisto): Luterilaisen esivaltaopin kehitys Suomessa 
TM, tohtorikoulutettava Sini Mikkola (Helsingin yliopisto): Moninainen naiseus Lutherin ajattelussa 
FT dosentti Liisa Seppänen (Turun yliopisto): Reformaation vaikutus Turun kaupunkikuvaan  
TT, arkkipiispa emeritus Jukka Paarma: Reformaation tuomat muutokset Suomen kirkolliseen elämään 

Miika Norro