Ensimmäisellä kerralla Hannu Salmi antoi esitelmässään maamerkkejä 10-luvun kulttuurihistorian tulkintaan niin eurooppalaisesta kuin suomalaisesta näkökulmasta. 10-lukua määrittelevät monet ristiriitaiset ilmiöt kuten esimerkiksi teknologiauskon romahtaminen ensin Titanicin tuhossa ja sitten ensimmäisen maailmansodan pitkittyneessä tuhossa. Suomen kohdalla kymmenluku tarkoitti toista sortokautta, Venäjän vallankumousten tuottamaa murrosta, itsenäistymistä ja kevään 1918 tuhoisaa aikaa, jonka vaikutus, “historian laahus”, on ollut vuosikymmenien mittainen. Samaan aikaan alettiin rakentaa uutta kansakuntaa, jonka alkutaivalta Hannu hahmotti esimerkiksi suhteessa metsän, “vihreän kullan” ja alkoholin vahvaan symboliseen ja konkreettiseen merkitykseen Suomen historiassa. 
Maarit Leskelä-Kärjen luento taas avasi näkymiä yksilön, ja ennen muuta taiteilijan kautta avautuvaan kokemukseen modernista. Erkki Melartinin, Einar Ilmonin ja Edith Södergranin taiteilijuus nostaa 10-luvusta ja sen tunneilmastosta esiin monenlaisia piirteitä.Muun muassa Melartinin 1910 sävelletyn, modernistisuudessaan poikkeavan sinfonisen runon Traumgesicht kautta hahmotettiin uusia polkuja 10-lukuun. Melartinin mukaan se oli “hirvittävän vaikea kappale ja sellaista orkesterinkäsittelyä ei meillä vielä ole yritettykään.” Teos esitettiin vuosikymmenien jälkeen uudelleen marraskuussa 2013 Helsingin musiikkitalossa ja sen voi kuunnella täältä.
Kiinnostava taiteilijoita yhdistävä tematiikka on muun muassa modersoituvan yksilön suhde uskonnollisuuteen. He avaavat ovet 1900-luvun alun murrokseen, jossa uudenlaista maailmanselitystä ja uudenlaista paikkaa ihmisyydelle haettiin myös uusien uskonnollisten liikkeiden kuten teosofian tai antroposofian kautta.