Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) ilmeneminen tytöillä

ADHD on neuropsykiatriseksi sairaudeksi luokiteltu kehityksellinen aivojen häiriötila, jonka merkittävimpiä oireita ovat mm. tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD on elinikäinen häiriö, joka usein hankaloittaa henkilön jokapäiväistä toimintakykyä. Se voidaan jakaa ydinoireittain kolmeen esiintymismuotoon, joita ovat; yhdistetty, ensisijaisesti tarkkaamaton eli inattentiivinen sekä yliaktiivis-impulsiivinen muoto. Nimistäkin voidaan jo päätellä, että inattentiivinen muoto (ADD) painottuu ensisijaisesti tarkkaavaisuuden ongelmiin ja prosessoinnin vaikeuksiin ja sen sijaan yliaktiivis-impulsiivinen hyperaktiivisuuteen. Yhdistetyssä tyypissä on piirteitä molemmista muodoista. 1

Edellisten luokkien lisäksi ADHD voidaan jakaa myös vaikeusasteensa perusteella lievään, kohtalaiseen ja vakavaan tyyppiin. Tarkkaavaisuus ja hyperaktiivisuus voidaankin nähdä eräänlaisena jatkumona, jonka toisessa ns. vakavammassa päässä se ilmenee häiriönä eli varsinaisena AD(H)D:na. 2

Yleensä ADHD:sta puhuttaessa ihmisten mieleen tulee ensimmäisenä kuva hyperaktiivisesta, ympäri huonetta sinkoilevasta ja ylivilkkaasta poikalapsesta. Vaikka näin usein onkin, on ADHD paljon tätä laajempi ilmiö, eikä sitä voida tiivistää niin ahtaaseen stereotypiaan. Erityisesti tyttöjen AD(H)D, joka ilmenee ensijaisesti inattentiivisesti jää helposti diagnosoimatta osittain juurikin näiden virhekäsitysten vuoksi. Poikiin verrattuna tytöille onkin tyypillistä vähempi hyperaktiivisuus sekä eksternaalinen eli ulospäin näyttäytyvä käytöspiirteistö. Usein tytöt kärsivät häiriöstä hiljaisuudessa. 3

Tytöille yleisin ADHD:n esiintymismuoto ADD ilmenee siis yleensä erityisesti tarkkaavaisuuden säätelyn ongelmina ja keskittymisvaikeuksina. Tyypillistä käytökselle on mm. arkipäiväisten asioiden unohtelu, unelmointi sekä vaipuminen ”omaan maailmaan”. Tehtävien kuten koulutöiden aloittaminen voi olla todella vaikeaa. Tämän lisäksi hankalaa on toiminnan ylläpitäminen ja ohjaus, mikä vaikeuttaa tehtävien saattamista loppuun ja pitkäaikaisten suunnitelmien tuottamista sekä toteuttamista. ADD ei tarkoita kuitenkaan keskittymiskyvyn totaalista puuttumista, vaan keskittymisen ylläpitäminen todella kiinnostaviin asioihin voi olla toisinaan hyvinkin helppoa. 3

Tarkemmin kuvailtuna ADD voi siis ilmetä jo vauvaikänä esimerkiksi itsepäisyytenä ja voimakkaana haluna pysyä turvallisissa rutiineissa. Kuitenkin yleensä ADD-vauva on pääasiassa rauhallinen ja iloinen. Lapsuudessa ADD ilmenee mm. vallattomuutena sekä luovuutena. Lapsella voi olla nukkumaanmeno- ja univaikeuksia, kehityksellisten ja motoristen taitojen viivästymiä sekä vaikeuksia oppia kokemuksista tai ottaa ohjausta vastaan. Oppiminen vie usein enemmän aikaa ja toistoja, ja lapsi voi saada paljon itku- ja raivokohtauksia. Mieluisankin tekemisen aloittaminen voi olla joskus vaikeaa ja haasteellista. 4

Lapsi myös saattaa vaipua usein niin omaan maailmaansa tai mieleiseen tekemiseen, ettei kuule tai havaitse lainkaan ulkopuolisia ärsykkeitä. Ajantaju saattaa kadota välillä täysin, jolloin lapsi voi unohtaa käydä syömässä tai vessassa. Sosiaalisissa tilanteissa ADD-lapsi saattaa olla ulkona mistä ryhmässä puhutaan tai sanoa liian herkästi mieleen juolahtavia asioita, mikä voi johtaa erilaisiin konflikteihin. Myös hitaus, kömpelyys ja ohjeiden huono seuraamiskyky saattavat johtaa tilanteisiin, jossa lapsi joutuu häpean tai pilkan kohteeksi. 4

Koulussa erityisesti ei-mielenkiintoisiin tehtäviin ja aiheisiin keskittyminen on vaikeaa ja lasta saatetaan pitää tyhmänä, laiskana ja vailla oma-aloitteisuutta olevana. Tuomitseminen usein vain pahentaa koulumenestystä. Lapsen on yleensä hankala pysyä kärryillä, missä kohtaa kirjan tekstiä mennään tai viitattaessa hänen vastauksensa saattaa unohtua kesken kaiken. Myös koulutöissä saattaa esiintyä paljon huolimattomuusvirheitä ja esimerkiksi kokeen toinen puoli voi jäädä kokonaan tyhjäksi. 4

ADD johtaakin usein suureen määrään lapselle kohdistuvaa negatiivista palautetta, joka voi kertyessään johtaa esimerkiksi raivokohtauksiin ja käyttäytymishäiriöihin. Oikea diagnosointi onkin oleellista ADD-lapsen (tai aikuisenkin) minäkuvan ja itsetunnon kannalta. Myös myöhemmällä iällä ADD voi näkyä erilaisina ahdistus- ja masennusoireina. Usein häiriöön liittyvät ongelmat jatkuvat aikuisuudessa joko lievempinä tai joissain tapauksissa myös voimakkaampina kuin lapsuudessa. Ongelmia aiheutuu mm. arkielämän tehtävien tekemisessä ja työelämästä suoriutumisessa. 4

Näiden ja monien muiden häiriöön liittyvien riskien takia olisikin erittäin tärkeää saada myös tytöt poikien ohella oikean diagnosoinnin ja hoidon pariin. Oleellisessa roolissa on aiheesta tiedottaminen ja valistaminen sekä pyrkiminen mm. mediassa esiintyvien kapea-alaisten ADHD-stereotypioiden rikkomiseen.

Lähteet:

  1. Kirsi Tarnanen, Anita Puustjärvi, Arja Tuunainen, Käypä hoito -työryhmä, Katariina Berggren & Mirjami Koivunen (27.9.2017): ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi. Käyvän hoidon potilasversiot, Duodecim.
  2. Gitta H. Lubke, James J. Hudziak, Eske M. Derks, Toos C.E.M. van Bijsterveldt & Dorret I. Boomsma (11/2009): Maternal Rating of Attention Problems in ADHD: Evidence for the Existence of a Continuum. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 1085-1093.
  3. ADHD tutuksi.fi – asiantuntija-artikkeleita: Mikä on ADHD? Haettu 3.2.2019 osoitteesta: https://adhdtutuksi.fi/mika-on-adhd/.
  4. ADHD tutuksi.fi – asiantuntija-artikkeleita: Mitä on ADD? -esitelehtinen. 2011, Biocodex Oy. Haettu osoitteesta 3.2.2019: https://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2018/01/ADD-esite-FI-2_2018_PQ.pdf.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *