Kolumni: “Suomessa koulutus on ilmaista”, “koulutuksesta ei leikata” ja muita valheita

Koulutus ja älyllinen pääoma ovat Suomen tärkeimpiä valttikortteja maailmalla. Meidät tunnetaan laadukkaasta ja jokaiselle sosioekonomisesta asemasta huolimatta kuuluvasta ilmaisesta koulutuksesta. Nykyinen hallitus on kuitenkin leikannut jo yli 900 miljoonaa euroa koulutuksesta ja tutkimuksesta. Luitte oikein, yli 900 miljoonaa euroa.

Hallitus korostaa yrityksen asemaa sekä uusien innovaatioiden merkitystä Suomelle. Erilaiset uudet kestävää kehitystä edistävät bioteknologiat ja tekoälyinnovaatiot tulevat kiistatta olemaan uusi vientivaltti. Emme kuitenkaan ikinä pääse kyseiseen tavoitteeseen, jos leikkaamme koko yhteiskuntamme peruskivijalasta ja innovaatioiden sekä tiedon pääasiallisesta lähteestä eli koulutuksesta.

Yhteiskuntamme ei ole myöskään yhtä kuin innovaatiot ja taloudellinen kasvu. Taloudellinen kasvu on hyvä tavoite, jos sen tuotto jakaantuu tasaisesti mahdollisimman monelle. Yhteiskunnan tehtävä on palvella jokaista yhteiskuntaan kuuluvaa, ei tuottaa suuria tuloja pienelle prosentille sen jäsenistä.

Jotta voimme kutsua itseämme tasa-arvoiseksi oikeusvaltioksi, tulee jokaisella olla samat oikeudet yhdenvertaiseen kohteluun ja koulutukseen. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka Suomi on maailman asteikolla hyvä ja oikeudenmukainen maa asua, ei se tarkoita ettemme voisi vielä kehittyä. Ja valitettavasti välillä tasa-arvokehitys kokee myös takapakkia. Nykyinen hallitusohjelma rajaa Suomea monella tapaa kahtia. Naisten asema työmarkkinoilla on huonontunut, kun leikkaukset ovat kohdistuneet ensisijaisesti naisvaltaisille aloille. Näitä ovat esimerkiksi monet elintärkeät työt hoito- ja hoiva-alalla. Tulokset näemme tälläkin hetkellä, kun uutisissa on noussut otsikoihin muun muassa vanhusten hoitoon ja kohteluun liittyviä laiminlyöntejä.

Tämän lisäksi tuloerot määrittävät yhä enemmän ihmisten elämää ja heidän mahdollisuuksiaan. Akateemiseen perheeseen kuuluvan suomalaisen voi olla vaikeaa käsittää, että jossain perheissä lukioon meno ei välttämättä ole edes vaihtoehto, sillä lukion oppikirjoihin ei yksinkertaisesti ole varaa. Tämän lisäksi lukion jälkeen moni ei pysty edes kuvittelemaan pääsevänsä erilaisille jatkokoulutuksen preppauskursseille.

Köyhyys on myös psykologinen tekijä, joka määrittää ihmisen elämää ja toimintaa niin monella tasolla. Se onkin monesti myös periytyvää. Suomessakaan ei kaikkien lähtökohdat ole todellakaan samat, siitä on turha edes puhua. Köyhyteen vaikuttaa yleensä erilaiset fyysiset ja psyykkiset ongelmat, jotka usein kasaantuvat eri ongelmina koko perheelle. Esimerkiksi joku voi mielenterveysongelmiensa vuoksi alkoholisoitua ja joutua siten työttömäksi sekä elämään tukien varassa. Alkoholismi voi vaikuttaa myös henkilön puolison mielenterveyteen. Myös hänen lapsilleen voi muodostua mielenterveysongelmia tai heillä ei vanhempiensa köyhyyden takia ole varaa haluamaansa koulutukseen.

Jos Suomi haluaa saada kaiken mahdollisen potentiaalinsa käyttöön, on hallituksen ja eduskunnan toimittava järkevästi ja suunnitelmallisesti (mikä joskus tuntuu olevan täysin mahdotonta). Mitä enemmän koulutamme eri taustoista ja eri kokemuksilla varustettuja ihmisiä, sitä monipuolisempia näkökulmia ja innovaatioita saamme. Ketään ei hyödytä se, että osa yhteiskunnastamme jää pimentoon. Myös kansanterveys paranee koulutuksen ansiosta huomattavasti. On myös useita tutkimuksia, joiden mukaan koulutuksella on kiistatta positiivinen vaikutus tuottavuuden ja talouden kehitykseen.

Ottakaamme siis järki käteen. Onneksi meillä kaikilla on pian mahdollisuus vaikuttaa eduskuntavaaleissa Suomen tulevaan kehitykseen. Käytä siis äänesi viisaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *