Kolumni: Eläimet – biologisia robotteja vai aidosti tuntevia, ihmisten kaltaisia olentoja?

“Pahuuden voittoon tarvitaan vain se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.” – Edmund Burke

Olet varmaankin kuullut monesti yllä olevan lauseen. Henkilökohtaisesti en varsinaisesti ajattele, että on olemassa hyviä tai pahoja ihmisiä, vain ihmisiä, joilla on eri geeniperimä ja ketkä tulevat eri taustoista ja ovat varustettuja erilaisine kokemuksineen. Kuitenkaan kukaan meistä ei ole pelkkä ulkoa ohjautuva, biologinen, maailmankaikkeudessa ajelehtiva ja atomeista koostuva zombi.

Ihminen kykenee tällä hetkellä suurimpaan mahdolliseen tietoiseen käyttäytymiseen. Tämä sisältää fenomenaalisen tietoisuuden, reflektiivisen tietoisuuden sekä itsetietoisuuden. Näistä fenomenaalinen tietoisuus tarkoittaa kykyä tuntea oma olemassaolonsa maailmassa sekä maailman olemassaolo käyttäen eri aisteja apuvälineenä. Pystymme tuntemaan kipua, havaitsemaan värejä ja niin edelleen. Itsetietoisuus sen sijaan tarkoittaa kykyä tunnistaa itsensä sijoittuneena omaan vartaloonsa ja tiedostaa itsensä ajassa etenevänä tietoisena subjektina. Eli tunnistaa oma menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Nämä molemmat ovat myös kykyjä, joihin useat eläimet esimerkiksi sika tai jopa jotkin kalat oletettavasti kykenevät. Tutkimus eläinten tietoisuudesta on vielä osittain puutteellista, mutta etenee kokoajan. Sen pohjalta herää monia kysymyksiä, kuten mihin vedämme tietoisen ja ei-tietoisen eliön rajaviivan sekä tulkitsemmeko virheellisesti eläinten toimintaa omien kokemuksiemme pohjalta vai sivuutammeko toisten tietoisten eliöiden kärsimyksen? Tutkimuksen perusteella näyttäisi yhä enemmän siltä, että ihminen ei ole ainoa tuntemaan ja kokemaan kykenevä eläin. Kysynkin siis, että onko meillä varaa ottaa se riski, että alistamme ja hyväksikäytämme toisia tietoisia ja muutenkin yhtä arvokkaita eläimiä?

Tästä pääsemmekin tietoisuuden viimeiseen alaluokkaan eli reflektiiviseen tietoisuuteen, joka tarkoittaa muun muassa kykyä tietoiseen ajatteluun ja tarkkaavaisuuden sekä toiminnan kontrolloimiseen. Tämä merkitsee, että me ihmisinä pystymme miettimään tekojamme rationaalisesti ja punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja. Me siis kykenemme valitsemaan oikean ja väärän väliltä. Kuitenkaan aina se ei ole helppoa. Välillä hektisen arjen keskellä tuntuukin siltä, että oman elämän ja arjen pyörittämisessäkin on jo ihan tarpeeksi.

Kuitenkin ajattelen, että olemme tällä hetkellä yhden merkittävän yhteiskunnallisen muutoksen äärellä. Saman, joka muutti maailmaa aikoinaan Martin Luther Kingin johtamana Amerikassa kohti rasististen rakenteiden purkamista – saman, jonka suffragetit aikoinaan aloittivat Englannissa parantamaan naisten asemaa ja saman, joka toivottavasti tulevaisuudessa vapauttaa myös eläimet rakentamiemme epäoikeu-denmukaisten valtarakenteiden alaisuudesta.

Tarkoituksenani ei ole syyllistää ketään yksittäistä ihmistä, mutta toivottavasti seuraava teos saa teidät muutkin ajattelemaan samalla tavalla kuin se sai myös minut itseni. En ehkä itse ajattele aivan yhtä radikaalisti, ja olen vielä alkutaipaleella omissa pyrkimyksissäni kohti eettisempää elämää. Toivon kuitenkin, että kyseinen äänite herättää ajatuksia ja mielipiteitä.

© 2019, Aaro Tamminen (ig: tamminen.aaro)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *