Biopankit osana tulevaisuuden terveydenhuoltoa ja mielenterveyden edistämistä

Täydellisissä tulevaisuuden visioissa terveydenhuolto toimii suurilta osin sairauksien ennaltaehkäisyn periaatteella sekä painottaa hoidon toteuttamisessa enemmän yksilöä kuin keskivertoihmistä. Kun potilas saapuu lääkärin vastaanotolle, näkee lääkäri jo valmiista tietokannoistaan niin potilaan perustiedot kuin myös tarkempaa tietoa hänen terveydentilastaan sekä jopa geneettisen informaation, josta on nostettu esille erilaisia terveyttä suojaavia tekijöitä kuin myös mahdollisia riskejä ja alttiuksia eri sairauksille tai mielenterveyden ongelmille. Geenitiedon perusteella lääkärin on helppo määrätä juuri potilaalle maksimaalisen tehon antava, mahdollisimman vähän haittavaikutuksia aiheuttava lääkevalmiste tai muu hoitokeino.

Vaikka kaiken sote-härdellin ja tieteellisestä tutkimuksesta leikkaamisen keskellä voi olla vaikea kuvitella, emme ehkä ole kuitenkaan kovin kaukana edellä kuvatusta tulevaisuuden skenaariosta. Olemassa on jo useita erilaisia geenitestejä, esimerkiksi turkulaisen Abomicsin farmakogeneettinen testi, joka analysoi lääkeaineiden metaboliassa eli aineenvaihdunnassa toimivien entsyymien toimintaan vaikuttavia geenivariantteja. Testi kartoittaa siten henkilön mahdollisia suurempia haittavaikutuksia tai päinvastoin huonoa reagointikykyä tietyille lääkeaineryhmille kuten SSRI-masennuslääkkeille.

Geneettisten testien lisäksi merkittävässä roolissa terveydenhuollon ja lääketieteen muutoksessa ovat biopankit ja niiden välinen yhteistyö. Niiden toiminta linkittyy myös suuriin datamääriin eli Big Dataan, jonka analysoinnin apuna toimii toivottavasti yhä enemmän myös erilaiset tekoälyjärjestelmät.

Suomessa toimii tällä hetkellä 10 biopankkia; Borealis, Itä-Suomen Biopankki, Keski-Suomen biopankki, Tampereen Biopankki, Auria, Helsingin biopankki, FHRB, Suomen Terveystalon biopankki, Veripalvelun Biopankki sekä THL Biopankki. Niillä on hiukan erilainen valikoima näytteitä sekä kohteita, mihin pankkien avustama tutkimus keskittyy. Biopankit tulee olla rekisteröitynä Valviran valtakunnalliseen biopankkirekisteriin. Lisäksi Valvira valvoo jatkuvasti biopankkien toimintaa.

Biopankkien ideana on kerätä kokoelmia erilaisia näytteitä kuten verta, sylkeä, kudospaloja, eristettyä DNA:ta ja niin edelleen. Näytteiden antaneista henkilöistä kerätään talteen myös perustietoa kuten sukupuoli, ikä ja mahdolliset sairaudet. Luovuttajan henkilöllisyys pysyy kuitenkin piilossa koodinumeron takana, ja se selviää vain koodiavaimella, jos luovuttaja haluaa esimerkiksi saada tarkempaa tietoa antamiensa näytteiden käyttökohteista tai tutkimuksissa selvinneistä terveystiedoista. Biopankit luovuttavat kerättyjä näytteitä eettiseen ja tieteellisesti perusteltuun tutkimukseen, mikä helpottaa tutkijoiden työtä, koska heidän ei tarvitse itse kerätä kaikkia näytteitä. Myös näytteillä tehtyjen aiempien tutkimusten tulokset ovat tutkijoiden käytettävissä.

Suurempana visiona biopankeilla on selvittää sairauksien syitä ja edistää väestön terveyttä sekä mahdollistaa tutkimukseen perustuvat parhaat hoidot potilaille. Lisäksi tulevaisuuden biopankkien halutaan mahdollistavan potilaille yhä enemmän valtaa omiin terveystietoihinsa ja neuvontaa niihin liittyen.

Biopankkien lisäksi tarvitaan myös erilaisia biopankkien yhteistyötä ajavia yhtiöitä kuten FINBB eli Suomen biopankkien osuuskunta, jonka tavoitteena on luoda Suomeen kansainvälisesti edistyksellinen biopankki-infrastruktuuri. Se auttaa ja tukee biopankkien toimintaa, yhtenäistää niiden toimintatapoja sekä muutenkin neuvoo ja toimii tietynlaisena riippumattomana asiantuntijana. Osuuskunta tekee yhteistyötä lisäksi erilaisten muiden terveyden alan organisaatioiden kanssa.

Tiivistettynä – mitä me siis tarvitsemme parantaaksemme lääketieteellistä tutkimusta, terveydenhuollon laatua ja yksilöllistä lääketiedettä?

  1. Eduskunnalta panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen!
  2. Paljon näytteitä ja dataa (näytteet biopankkeihin, terveyden mittaamiseen käytettävät teknologiat, geenitestit, terveydenhuollossa saatu terveystieto)
  3. Keskitetyn paikan säilyttää tutkimukselle vapaata dataa (biopankit, erilaiset tietorekisterit, kattojärjestöt)
  4. Keinon analysoida ja käydä dataa läpi (tekoäly!)
  5. Uutta dataa tutkimuksen pohjalta (perustutkimus, soveltava ja kliininen tutkimus)

Lähteenäni käytin pääasiassa Duodecimin Biopankki -verkkokurssin dioja sekä FinBioBankin (FINBB) internetsivuja, joten jos haluat tietää aiheesta lisää niin kyseisiltä sivustoilta kannattaa aloittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *