{"id":143,"date":"2025-01-08T14:09:10","date_gmt":"2025-01-08T12:09:10","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/?page_id=143"},"modified":"2025-01-17T16:18:25","modified_gmt":"2025-01-17T14:18:25","slug":"esitelmien-abstraktit","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/esitelmien-abstraktit\/","title":{"rendered":"Esitelmien abstraktit"},"content":{"rendered":"\n

Esitelm\u00e4sessio 1A<\/strong>, to 23.1. klo 12.30\u201314.00<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Joonas Vanhala<\/p>\n\n\n\n

Antti Ij\u00e4s<\/strong>
tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Antiikin auktorit Konrad Kyeserin Bellifortiksessa<\/em><\/span>

1400-luvun taitteessa Konrad Kyeser (s. Eichst\u00e4ttiss\u00e4 1367, k. 1405 j\u00e4lkeen) laati Bellifortis-nimisen teoksensa sota- ja muusta tekniikasta sek\u00e4 erin\u00e4isist\u00e4 esoteerisemmista aiheista. Bellifortis on s\u00e4ilynyt kahtena tekij\u00e4n valvonnassa tuotettuna k\u00e4sikirjoituksena, jotka ovat G\u00f6ttingen, UB, ms. philos. 64a (p\u00e4iv\u00e4tty 1402) ja 63 (1405), jotka on omistettu Wenzel IV Luxembourgilaiselle ja h\u00e4nen seuraajalleen Ruprecht Pfalzilaiselle. Bellifortis nautti huomattavaa suosiota, mik\u00e4 n\u00e4kyy k\u00e4sikirjoituskopioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, glossissa ja saksankielisiss\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4. Konrad esiintyy jonkinlaisena salatiedon jakajana ja kertoo esipuheessaan koonneensa teoksensa osittain oman viisauttaan hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, osittain k\u00e4ytt\u00e4en Vegetiusta ja \u201dAnthonius Romanusta\u201d sek\u00e4 muita autenttisia auktoreita. Keskiaikaisia l\u00e4hteit\u00e4 (Marcus Graecuksen Liber ignium, Pseudo-Albertus Magnuksen De mirabilibus mundi sek\u00e4 anonyymi Liber vaccae) Konrad siteeraa melko vapaasti, mutta antiikin kirjailijoista h\u00e4n mainitsee Vegetiuksen lis\u00e4ksi nimelt\u00e4 Aristoteleen, Galenoksen ja Filonin. Meneill\u00e4\u00e4n olevaan tutkimushankkeeseeni liittyv\u00e4 esitelm\u00e4ni valottaa antiikin perinn\u00f6n reseptiota Bellifortiksessa osana my\u00f6h\u00e4iskeskiaikaista tietoa v\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirjallisuutta.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Taneli Puputti<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto

Inclinatio imperii<\/em> \u2013 Miksi antiikki p\u00e4\u00e4ttyi? Katsaus humanistihistorioitsija Flavio Biondon (1392\u20131463) ajatteluun<\/span>

Humanistihistorioitsija Flavio Biondon (1392\u20131463) historiateos Historiarum ab inclinatione Romanorum imperii decades (Rooman rappeutumisen j\u00e4lkeisten vuosisatojen historia, lyh. Decades) oli ensimm\u00e4inen humanistisesti kirjoitettu universaali keskiajan historia, joka pyrki nivomaan yhteen antiikin ja renessanssin v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neen ajanjakson. 1400-luvun humanistit olivat alkaneet pohtia syit\u00e4 Rooman rappeutumiseen ja siihen, oliko antiikista viel\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhtym\u00e4kohtia heid\u00e4n aikaansa. Historiateoksessaan Biondo tekee tunnetuksi ns. Decline and Fall -paradigman, jonka tunnetuin my\u00f6hempi edustaja lienee 1700-luvun Edward Gibbon. Teoksessaan Biondo pohtii syit\u00e4 Rooman valtakunnan (ja antiikin) p\u00e4\u00e4ttymiseen ja yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rakennuspalikoita h\u00e4nen aikaansa menneest\u00e4 vuosituhannesta. Teos ei rajoitu pohtimaan vain historiallisia tapahtumia, vaan problematisoi my\u00f6s latinan kielen muutosta antiikista 1400-luvulle. Monet antiikin sanat ja termit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia kuvaamaan 1400-luvun tapahtumia.

T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sittelen ensin Biondon tarjoamat syyt Rooman rappeutumiseen. H\u00e4n pohtii mahdollisina syin\u00e4 esimerkiksi Julius Caesarin diktatuuria ja p\u00e4\u00e4kaupungin siirtoa Roomasta Konstantinopoliin, mutta t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohtana h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Rooman ry\u00f6st\u00f6\u00e4 vuonna 410. N\u00e4iden syiden esittelyn j\u00e4lkeen tuon esiin Biondon pohtimia kielellisi\u00e4 ongelmia, joita h\u00e4n on kohdannut kirjoittaessaan Decadesia. Erityisesti antiikissa k\u00e4ytetty sodank\u00e4yntisanasto ei kelvannut en\u00e4\u00e4 sellaisenaan kuvaamaan 1400-luvun konflikteja. Biondolle latinan kielen muutos nivoutuikin yhteen Rooman rappeutumisen kanssa. Antiikki oli Biondolle hyvin rakas aihe ja yh\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 h\u00e4nen aikanaan. 1400-luvun ihmiset eliv\u00e4t antiikin raunioissa, jotka kiehtoivat heit\u00e4. Biondo edustaa malliesimerkki\u00e4 t\u00e4st\u00e4 antiikin j\u00e4lkivaikutuksesta 1400-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Maria Jokela<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto

Kilpailusta syntynytt\u00e4, testamentista jatkunutta? \u2013 meritaistelun\u00e4yt\u00f6sten synnyst\u00e4<\/span>

Perinteisesti v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle j\u00e4\u00e4nyt viihden\u00e4yt\u00f6sten laji, meritaistelu eli naumachia, on ollut viime aikoina esill\u00e4 erityisesti roomalaiseen maailmaan sijoittuvissa populaarikulttuurin tuotteissa, joskin t\u00e4ysin kuvitteellisessa muodossa. Oikea roomalainen viihdemuoto syntyi Rooman tasavallan loppuaikoina ilmapiiriss\u00e4, jota tummensivat kansalaissodan varjot. Caesarin ja Pompeiuksen pitk\u00e4\u00e4n jatkunut kilpa-asetelma oli heijastunut monille yhteiskunnan osa-alueille, ja se n\u00e4kyi my\u00f6s siin\u00e4, kuinka Caesar juhlisti voittoaan Pompeiuksesta ja t\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimmist\u00e4 liittolaisista syksyll\u00e4 46 eaa. Tuolloin Caesar vietti nelinkertaista triumfiaan, ja juhlallisuuksien yhteydess\u00e4 n\u00e4htiin my\u00f6s Rooman ensimm\u00e4inen meritaistelun\u00e4yt\u00f6s. N\u00e4yt\u00f6s oli aikansa tekninen ponnistus, jonka my\u00f6t\u00e4 voitiin korostaa Caesarin mahtavuutta ja koko ajan l\u00e4hemm\u00e4s jumaluutta muuttuvaa julkisuuskuvaa. Meritaistelun\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4rjest\u00e4minen siirtyi Caesarilta Augustukselle ja sit\u00e4 kautta my\u00f6hemm\u00e4lle keisari-instituutiolle.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 tarkastelen niit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4, jotka vaikuttivat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 meritaistelun\u00e4yt\u00f6sten syntyyn ja toisaalta niiden muodostumiseen keisariaikaiseksi perinteeksi. Pohdin erityisesti, mit\u00e4 s\u00e4ilyneiden l\u00e4hteiden perusteella voidaan sanoa siit\u00e4, ajatteliko Caesar jonkinlaista jatkuvuutta uudelle n\u00e4yt\u00f6styypilleen tai millainen rooli Octavianuksella, my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 Augustuksella, Caesarin perillisen\u00e4 oli. Oliko Caesarin tarkoitus testamentata uusi n\u00e4yt\u00f6styyppi Octavianuksen j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ksi? Tarkastelen t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 erityisesti sen perusteella, mit\u00e4 Augustuksen aikalaisl\u00e4hde Nikolaos Damaskoslainen s\u00e4ilyneiss\u00e4 fragmenteissa sanoo ja millaisia tulkintoja asian suhteen voidaan tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 1B<\/strong>, to 23.1. klo 12.30\u201314.00<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Tommi Alho<\/p>\n\n\n\n

Visa Helenius<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto

Lucretius ja uskonnollinen poikkeavuus<\/span>

Tarkastelen esitelm\u00e4ss\u00e4ni Lucretiuksen monimutkaisia ja -tulkinnallisia teologisia ja uskonnollisia n\u00e4kemyksi\u00e4, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t h\u00e4nen De rerum natura (\u2019Maailmankaikkeudesta\u2019) teokseensa. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 Lucretiuksen epikurolaiset ajatukset edustavat uskonnollista poikkeavuutta Rooman tasavallan lopulla. T\u00e4m\u00e4n perustelemiseksi sovellan uskonnollisen poikkeavuuden (engl. religious deviance) k\u00e4sitett\u00e4 Rooman tasavallan lopun kontekstissa Lucretiuksen ajatteluun ja roomalaiseen uskontoon. Viimeiseksi mainittuun liittyen selvenn\u00e4n muun muassa pietas ja impietas sek\u00e4 religio ja superstitio -k\u00e4sitepareja. Lis\u00e4ksi sivuan antiikin teologian kolmijakoa (theologia tripertita) koskien myyttist\u00e4, luonnollista ja valtiollista teologiaa, mit\u00e4 muiden muassa Marcus Terentius Varro on k\u00e4sitellyt.

Esitykseni sis\u00e4lt\u00f6 perustuu er\u00e4isiin uskonnollis-historiallisiin (Hupfloher 2012; Kahlos 2009; R\u00fcpke 2012; 2016; 2016; 2018; Scheid 2003), filosofisiin (Helenius 2021) ja sosiologisiin (Allan 2018; Clarke 2014; Sack 2007) tutkimuksiin ja n\u00e4kemyksiin uskonnollisesta ep\u00e4sovinnaisuudesta ja poikkeavuudesta. Ammennan erityisesti J\u00f6rg R\u00fcpken (Religious Deviance in the Roman World: Superstition or Individuality?) tutkimuksesta ja Fritz Sackin (2007) sosiologisesta k\u00e4sityksest\u00e4.

Vastaan esitelm\u00e4ss\u00e4ni seuraaviin kysymyksiin: Mit\u00e4 k\u00e4site uskonnollinen poikkeavuus tarkoittaa ja miten se ilmeni antiikissa? Mik\u00e4 on De rerum naturan intellektuaalinen ja historiallinen konteksti? Miten Lucretiuksen filosofia on yhteydess\u00e4 uskonnolliseen poikkeavuuteen? Miten Lucretiuksen n\u00e4kemyst\u00e4 voidaan tulkita yhteiskunnallisten tekij\u00f6iden avulla?<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Iida Laur\u00e9n<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Eletty uskonto: juutalaiset kreikkalaisissa temppeleiss\u00e4<\/span>

Ihmisten uskonnollisuuksien tutkiminen eletyn uskonnon n\u00e4k\u00f6kulmasta on osoittanut, ett\u00e4 yksil\u00f6n uskonnollisuudet ovat tyypillisesti enemm\u00e4n kuin vain yksi organisoitu uskonto. Samaa on havaittavissa my\u00f6s antiikin juutalaisten keskuudessa, vaikka juutalaisuutta usein luonnehditaankin eksklusiiviseksi. Antiikin uskonnollisen kent\u00e4n joustavuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarjonneen monia mahdollisuuksia yksil\u00f6n uskonnollisuuksille ja oli pitk\u00e4lti yksil\u00f6n oma valinta, mihin niist\u00e4 h\u00e4n tarttui. Yksil\u00f6n toimijuudelle oli siis tilaa ja kun otetaan huomioon yksil\u00f6n identiteettien moninaisuus, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n pohtimaan, olivatko juutalaiset muutakin kuin vain juutalaisia. Vastaus on selv\u00e4: kukaan ihminen ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksi uskonto, ei edes juutalainen henkil\u00f6. T\u00e4st\u00e4 seuraa kysymys, millaisissa tilanteissa juutalainen uskonnollisuus t\u00e4ydentyi \u201dmuiden\u201d kulttien toimituksilla; millainen tarve sen her\u00e4tti ja millaisia t\u00e4m\u00e4n tarpeen tyydytt\u00e4v\u00e4t toimitukset olivat. Uskontojen rajojen tutkimus on aiheelle oleellista: m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4mme uskontojen rajat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuvaa silloisten ihmisten kokemusta.

Esitelm\u00e4ss\u00e4 jatkan John Scheidin ja J\u00f6rg R\u00fcpken ty\u00f6t\u00e4 soveltaen eletyn uskonnon tutkimusta antiikin materiaaliin, mutta keskityn henkil\u00f6ihin, joita voidaan pit\u00e4\u00e4 juutalaisina. K\u00e4sittelen juutalaisia henkil\u00f6it\u00e4, joilla oli asema kreikkalaisessa kultissa tai jotka suorittivat siell\u00e4 toimituksia. Aiheen p\u00e4\u00e4l\u00e4hteit\u00e4 ovat Egyptin papyrukset ja piirtokirjoitukset, mutta ilmi\u00f6t\u00e4 tavataan v\u00e4h\u00e4n my\u00f6s Manner-Kreikassa ja er\u00e4\u00e4n roomalaisen kultin osalta Italiassa. Kyseess\u00e4 on marginaalinen ilmi\u00f6, joka osaltaan valottaa juutalaisuuden harmaita alueita: mit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli antiikin juutalaisuus ja miss\u00e4 sen rajat kulkivat? Mit\u00e4 juutalaisuudentutkimukseen tulee, Leonard R\u00fctgersin ja Tessa Rajakin havainnot juutalaisten asemasta antiikin yhteiskunnissa ovat luoneet hyv\u00e4n pohjan, jolta tarkastella ilmi\u00f6t\u00e4. Monet juutalaiset olivat kreikkalaisia, kreikkalaisempia kuin olemme ajatelleetkaan.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Harri S\u00f6derholm<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Laskennallisen tekstitutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulma marttyyriuden kulttuurievoluutioon<\/span>

Marttyyrius on sek\u00e4 traditionaalinen ett\u00e4 pinnalla oleva aihe varhaiskristillisyyden tutkimuksessa. Vaikka aihepiiri\u00e4 on eksegetiikassa ja sen l\u00e4hialoilla tutkittu paljon ja lukuisista erilaisista n\u00e4k\u00f6kulmista, ei marttyyriutta toistaiseksi ole tarkasteltu kvantitatiivisten menetelmien, kuten tietokoneavusteisen laskennallisen tekstitutkimuksen avulla. T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 kerron niin kutsutun distributiivisen semantiikan alaan kuuluvien menetelmien sovellusmahdollisuuksista marttyyri-ilmi\u00f6n tutkimuksessa sek\u00e4 antiikintutkimuksessa laajemmin. Esittelen aluksi lyhyesti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni datasetti\u00e4 ja kerron sitten esimerkinomaisesti muutamista analyysimenetelmist\u00e4.

Tietokoneavusteisen laskennallisen tekstitutkimuksen perusedellytys on digitaalinen, tietokoneen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n muotoon saatettu tekstikorpus. Viime vuosina t\u00e4llaisia tekstikorpuksia on ilmestynyt my\u00f6s kreikan- ja latinankielisist\u00e4 l\u00e4hdeteksteist\u00e4. Yksi niist\u00e4 on LAGT eli \u201dLemmatized Ancient Greek Text\u201d -korpus (Ka\u0161e, S\u00f6derholm, Vesala & Nikki 2024), jonka 4.1-versio sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes 2000 teosta Homeroksen ja Hesiodoksen ajoista aina 600-luvulle asti. Noin 20 miljoonan lemmatisoidun sanan lis\u00e4ksi LAGT sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 teosten ajoitusten ja genrejen kaltaisia metadatatietoja, joiden avulla datasetti\u00e4 voi lajitella ja suodattaa monin eri tavoin. LAGT toimii Python-ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja on vapaasti ladattavissa Zenodo-alustalta.

Kulttuurievolutiivisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita pitk\u00e4n aikaj\u00e4nteen muutoksista makrotasolla; kysymykset edellytt\u00e4v\u00e4t monesti niin suurta aineistovolyymia, ettei tutkimuksen tekeminen ole perinteisten l\u00e4hilukumenetelmien avulla mahdollista. Kulttuurievolutiivisten kysymyksenasetteluiden soveltaminen kreikkalais-roomalaisen maailman ilmi\u00f6ihin vaatiikin usein tietokoneavusteisten menetelmien hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4 suurissa digitaalisissa tekstikorpuksissa.

Esitelm\u00e4ss\u00e4ni annan muutamia esimerkkej\u00e4 distributiivisen semantiikan menetelmist\u00e4, kuten erilaisista sanafrekvenssi- ja yhteisesiintym\u00e4analyyseista, neuroverkkopohjaisista sanavektorisoinneista ja aihemallinnuksesta. Esimerkkini nousevat varhaiskristillisen marttyyri-ilmi\u00f6n kulttuurievoluutioon pureutuvasta v\u00e4it\u00f6stutkimuksestani, mutta menetelm\u00e4t soveltuvat yht\u00e4 lailla antiikintutkimukseen yleisesti.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 2A<\/strong>, to 23.1. 14.10\u201315.40<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Minna Sepp\u00e4nen<\/p>\n\n\n\n

Tuomo-Paavo Salokas<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto

Politiikan k\u00e4sitteet latinankielisess\u00e4 retoris-poliittisessa traditiossa n. 87 eaa.\u20131159 jaa.<\/span>

Roomalaisesta traditiosta l\u00e4htien l\u00e4pi keskiajan on perinteisesti n\u00e4hty politiikalle olleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa k\u00e4sitteet civilis ratio ja civilis scientia. K\u00e4sitteen politica sanotaan tulleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kiinte\u00e4sti 1400-luvulla. Latinalaisessa poliittisen retoriikan (genus deliberativum) perinteess\u00e4 politiikan k\u00e4sitteen teoretisointi oli eritt\u00e4in runsasta ja vaihtelevaa l\u00e4htien ensimm\u00e4isist\u00e4 latinankielisist\u00e4 retoriikan manuaaleista (Ciceron De inventione, noin 87 eaa.) ja ulottuen aina keskiajan ensimm\u00e4isiin varsinaisiin politiikan alan tutkielmiin saakka. Esitelm\u00e4ss\u00e4ni esittelen t\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4n ja t\u00e4rke\u00e4n ajanjakson politiikan k\u00e4sitteet kyseisess\u00e4 traditiossa ja tuon esiin, ett\u00e4 k\u00e4sitteist\u00f6 oli paljon rikkaampaa ja laajempaa kuin perinteisesti esitet\u00e4\u00e4n. Toiseksi esittelen 300\u2013400-luvuilta yksitt\u00e4istapauksen, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 latinankielist\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 politica. Se kuitenkin katoaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, vaikka jotkut my\u00f6hemm\u00e4t kirjoittajat tuntevat kyseisen l\u00e4hteen. Pohdin sit\u00e4, miksi k\u00e4site katoaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kolmanneksi osoitan, kuinka t\u00e4m\u00e4 traditio tarjosi k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4 her\u00e4\u00e4v\u00e4lle eurooppalaiselle poliittiselle ajattelulle 1100-luvulla, ja kuinka retorinen traditio vaikutti my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 kautta kehittyv\u00e4\u00e4n politiikan teoriaan, erityisesti Johannes Salisburylaisen teoksessa Policraticus (1159). Esitelm\u00e4n mitoitus: Viiden politiikan k\u00e4sitteen esitteleminen mukaan lukien politica ja keskeisten auktorien ryhmitteleminen niiden alle (17 min.), j\u00e4lkivaikutuksen tarkasteleminen (3 min.).<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Saara Honkanen<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Participium coniunctum -rakenteet keskiajan latinankielisill\u00e4 historiankirjoittajilla<\/span>

Erilaisten participium coniunctum -rakenteiden eli apposition asemassa olevien partisiipin preesensien, perfektien ja futuurien runsas k\u00e4ytt\u00f6 on ollut yksi latinankielisen historiallisen proosan keskeisi\u00e4 tunnusmerkkej\u00e4 jo antiikin ajan kirjoittajista l\u00e4htien. Partisiipeilla on korvattu erityyppisi\u00e4 sivulauseita ja tiivistetty ilmaisua. On merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 latinassa participium coniunctum -rakenteet ovat sik\u00e4li yksipuolistuneet, ett\u00e4 partisiipin preesensit ovat entisest\u00e4\u00e4n runsastuneet muiden rakenteiden kustannuksella eik\u00e4 partisiipin preesensin k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olevan samanlaisia reunaehtoja kuin aiemmin: eritoten preesens on vallannut alaa partisiipin perfektilt\u00e4, sill\u00e4 preesensi\u00e4 tavataan ilmaisemassa finiittiverbin toiminnan kanssa samanaikaisen toiminnan ohella my\u00f6s sit\u00e4 aikaisempaa toimintaa. Toisaalta partisiipin preesens vaikuttaa yh\u00e4 useammin olevan pelkk\u00e4 kerrontaa eteenp\u00e4in kuljettava blokki, joka saa vain harvoin kantaakseen hienovaraisempia semanttisia s\u00e4vyj\u00e4. Esitelm\u00e4ss\u00e4ni keskityn tarkastelemaan sit\u00e4, miten participium coniunctum -rakenteiden k\u00e4ytt\u00f6 kehittyi keskiajan latinankielisess\u00e4 historiallisessa proosassa karolingisen renessanssin j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosisatoina. Oletuksena on, ett\u00e4 oppineisuuden kasvun ja latinan kielen oppimisedellytysten parantumisen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s proosassa tavattavien participium coniunctum -rakenteiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olisi havaittavissa j\u00e4lleen v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 monipuolistumista. Esitelm\u00e4 perustuu sarjaan tapaustutkimuksia, joissa nykyisen Ranskan alueella vaikuttaneiden viiden keskiaikaisen historiankirjoittajan syntaksia on analysoitu yksityiskohtaisesti virke virkkeelt\u00e4 perinteisin filologisin menetelmin.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Veli-Matti Rissanen<\/strong>
tutkija, Turun yliopisto

Otsakkeen merkityksest\u00e4 Ciceron kirjeiss\u00e4<\/span>

Marcus Tullius Ciceron (106\u201343 eaa.) epistolaarinen j\u00e4\u00e4mist\u00f6 on ensimm\u00e4inen antiikista s\u00e4ilynyt todellisuudessa l\u00e4hetetyist\u00e4 kirjeist\u00e4 koostuva kirjekokoelma. Kirjekorpus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 reilu 900 kirjett\u00e4. Ciceron kirjeet edustavat Rooman yhteiskunnan eliitin kirjeenvaihtoa ja v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t meille arvokasta tietoa Rooman tasavallan ylimyst\u00f6n kirjeenvaihdon konventioista.

Roomalaiseen kirjeeseen kuuluu varsinaisen kirjeen lis\u00e4ksi viisi kaavamaista elementti\u00e4: otsake, alkutervehdys, lopputervehdys ja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Toisin kuin muut mainitut piirteet otsake esiintyy kirjeiss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti.

Otsake aloittaa aina kirjeen ja muodostaa oman itsen\u00e4isen kokonaisuutensa, jossa mainitaan l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n ja vastaanottajan nimi sek\u00e4 tervehdysformula, usein lyhennetyss\u00e4 muodossa: CICERO S. D. PAETO \u201dCicero tervehtii Paetusta\u201d. My\u00f6s kolmannen persoonan k\u00e4ytt\u00f6 erottaa sen muusta kirjeest\u00e4, jossa keskustelu tapahtuu ensimm\u00e4isess\u00e4 ja toisessa persoonassa. Otsakkeissa esiintyy runsaasti variaatiota. Niiden muoto vaihtelee esimerkiksi sen mukaan, miten l\u00e4heinen tai et\u00e4inen l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n ja vastaanottajan suhde on. Ciceron kirjeiden todistuksen perusteella otsakkeen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei olekaan varsinaisesti kirjeenvaihdon osapuolten identifioiminen vaan sill\u00e4 ilmaistaan muita asioita.

Esitelm\u00e4ss\u00e4ni tarkastelen, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 Ciceron kirjeiden pohjalta voi tehd\u00e4 otsakkeen muodon vaihtelun funktioista ja motiiveista.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 2<\/strong>B, to 23.1. 14.10\u201315.40<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Jyri Vaahtera<\/p>\n\n\n\n

Reko Tikka<\/strong>
tutkijatohtori, Turun yliopisto

Vedonly\u00f6nti antiikissa: oletettua oudompaa?<\/span>

Vedonly\u00f6nnin oletetaan vaikuttaneen ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin siihen, miksi urheilukisat olivat antiikissa niin suosittuja yleis\u00f6tapahtumia. Pisimm\u00e4lle menevien oletusten mukaan Kreikan urheilukisoihin liittyi aina vedonly\u00f6nti\u00e4 ja Rooman spektaakkeleista koituneet suunnattomat kulut oltaisiin ainakin osittain katettu vedonly\u00f6nnist\u00e4 saaduilla tuloilla. Suurin ongelma n\u00e4iss\u00e4 oletuksissa on se, ettei niiden tueksi l\u00f6ydy antiikista mit\u00e4\u00e4n todisteita.

Ainoastaan parissa tekstiss\u00e4 mainitaan vedonly\u00f6nti kilpa-ajojen ja gladiaattoritaisteluiden yhteydess\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mainintaa l\u00f6ydy siit\u00e4, ett\u00e4 Kreikan urheilukisoissa oltaisiin ly\u00f6ty vetoa. Kukkotappeluita on my\u00f6hemmin j\u00e4rjestetty ennen kaikkea vedonly\u00f6nnin takia, mutta antiikin aineistossa vedonly\u00f6nti mainitaan vain pari kertaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, vaikka kukkotappelu oli kohtalaisen suosittu aihe kuvataiteessa ja mainitaan monesti antiikin kirjallisuudessakin. Kirjallisen aineiston perusteella n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 suosituin vedonly\u00f6nnin aihe antiikissa oli paimenten laulukilpailu, mutta eih\u00e4n asia n\u00e4in voi olla.

Kreikan kirjallisuudessa mainitaan vedonly\u00f6nnin kohteiksi my\u00f6s myrkyn juominen ilman ett\u00e4 sill\u00e4 on vaikutusta, kunnioitetun ja vaikutusvaltaisen miehen piekseminen ilman syyt\u00e4 sek\u00e4 Intiassa j\u00e4rjestetyt h\u00e4rkien juoksukilpailut. Rooman kirjallisuudesta l\u00f6ytyy maininta, jonka mukaan vedonly\u00f6nti tunnettiin jo Romuluksen ja Remuksen aikoihin. Vedonly\u00f6nnin aiheet taas n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t olleen yht\u00e4 satunnaisia kuin Kreikassakin: onnistuuko hetaira Fryne viettelem\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4ntyneen ja runsaasti viini\u00e4 nauttineen filosofi Ksenokrateen, julkinen ristiinpukeutuminen ja Kleopatran kuuluisa veto Marcus Antoniuksen kanssa siit\u00e4, pystyyk\u00f6 h\u00e4n kuluttamaan 10 miljoonaa sestertiusta yhteen juhla-ateriaan.

S\u00e4ilyneet l\u00e4hteet eiv\u00e4t varmastikaan kerro koko totuutta, mutta todisteiden puute antaa aiheen kyseenalaistaa oletukset vedonly\u00f6nnin yleisyydest\u00e4 ja sen vaikutuksesta erilaisten kisojen suosioon.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Nikolai Paukkonen<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Kreikkalaisten miekkojen tyypittely\u00e4 musta- ja punakuviokeramiikan perusteella<\/span>

Mik\u00e4 oikeastaan on \u03be\u03af\u03c6\u03bf\u03c2? Miten \u03bc\u03ac\u03c7\u03b1\u03b9\u03c1\u03b1 ja \u03ba\u03cc\u03c0\u03b9\u03c2 eroavat toisistaan? Antiikin Kreikassa miekat olivat keih\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen yleisin jalka- ja ratsuv\u00e4en ase, ja kreikan kieless\u00e4 oli toistakymment\u00e4 sanaa erilaisille miekoille tai miekan kaltaisille aseille. Miekkoja oli useita eri kokoisia ja eri muotoisia useisiin eri k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin, mutta valitettavasti arkaaiselta ja klassiselta kaudelta on s\u00e4ilynyt vain yksitt\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4 l\u00f6yt\u00f6aineistoissa. Mit\u00e4\u00e4n keskiajan Euroopan tai viikinkiajan Oakeshott- tai Petersen-tyyppisi\u00e4 typologioita ei siis ole ollut mahdollista tehd\u00e4 l\u00f6yt\u00f6jen ja kokoelmien perusteella.

Classical Art Research Centren (CARC) verkkopalveluun on digitoitu vuodesta 2007 alkaen Sir John Beazleyn arkiston kreikkalainen keramiikkamateriaali kuvineen. T\u00e4t\u00e4 alustavasti luokiteltua aineistoa k\u00e4ytt\u00e4en on ollut mahdollista erotella satoja erilaisia maalattuja astioita tai niiden sirpaleita, joissa esiintyy miekkoja. K\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4ksi digitaalisia ihmistieteit\u00e4 sek\u00e4 tiet\u00e4myst\u00e4 attikalaisten vaasimaalareiden sosioekonomisesta taustasta, on mahdollista luoda mahdollisia typologioita ja ajoituksia erilaisille arkaaisen ja klassisen kauden miekkatyypeille maalauksissa esiintyvien muotojen ja yksityiskohtien perusteella. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 k\u00e4yn l\u00e4pi alustavia tuloksia ja esittelen niihin liittyvi\u00e4 mahdollisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Anna-Maria Wilskman<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto<\/p>\n\n\n\n

Projektiesittely: Vitriineist\u00e4 luokkahuoneisiin: kreikkalais-roomalaiset esineet opetuksen v\u00e4linein\u00e4<\/span>

Antiikin Kreikka ja Rooma sis\u00e4ltyv\u00e4t sek\u00e4 peruskoulun ett\u00e4 lukion historianopetukseen. Opetussuunnitelmat keskittyv\u00e4t demokratian syntyyn sek\u00e4 roomalaiseen yhteiskuntaan, painottuen erityisesti kulttuureihin, el\u00e4m\u00e4ntapoihin sek\u00e4 antiikin j\u00e4lkivaikutukseen. Antiikin materiaalinen kulttuuri tarjoaa oivan aineiston opetussuunnitelmien kaikkien tavoitteiden t\u00e4yttymisen tukemiseen. Materiaalinen kulttuuri on kuitenkin oma erikoisalansa, eik\u00e4 opettajilla ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut mahdollista perehty\u00e4 siihen aiemmin. Niinp\u00e4 sen potentiaali j\u00e4\u00e4 usein hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.

Vitriineist\u00e4 luokkahuoneisiin: kreikkalais-roomalaiset esineet opetuksen v\u00e4linein\u00e4 -projektissa Helsingin yliopiston opiskelijat tuottavat antiikin aineelliseen kulttuuriin keskittyvi\u00e4, koluille suunnattuja materiaalipaketteja, joiden hy\u00f6dynt\u00e4miseen ei tarvita aiempaa antiikin tuntemusta. Materiaalipakettien keski\u00f6ss\u00e4 on esinel\u00e4ht\u00f6inen oppiminen. Hanke toteutetaan yhteisty\u00f6ss\u00e4 Tiedemuseo Liekin kanssa, jonka kokoelmista opiskelijat valitsevat opetuspaketeissa esiintyv\u00e4t esineet.

Antiikintutkimuksen p\u00e4ivien esitelm\u00e4ss\u00e4 kerrotaan projektin t\u00e4m\u00e4nhetkisest\u00e4 tilanteesta.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kutsuttu puhuja, to 23.1. klo 16.30\u201317.15<\/h3>\n\n\n\n

Tommi Alho<\/strong>
tutkijatohtori, Turun yliopisto

Tieteellinen viittaaminen Turun akatemiassa (1640\u20131828)<\/span>

Tutkin TIAS-projektissani Managing Knowledge: Scientific Referencing at the Academy of Turku (1640-1828) tieteellisen viittaamisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehityst\u00e4 Turun Akatemiassa vuosina 1640\u20131828. Vaikka viittaaminen on olennainen osa kaikkea tieteellist\u00e4 kirjoittamista, sen historia tunnetaan hyvin huonosti. Projektissa tarkastellaan viittaamisk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehityst\u00e4 varhaismodernin Euroopassa sek\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n tuomaan uusia ty\u00f6kaluja ja n\u00e4k\u00f6kulmia tiedonv\u00e4lityksen historian tutkimiseen. Tutkimus keskittyy latinankielisiin l\u00e4\u00e4ketieteellisiin ja kasvitieteellisiin v\u00e4it\u00f6skirjoihin. Projektissa kehitet\u00e4\u00e4n Transkribus-malli viitteiden systemaattiseen tunnistamiseen varhaismodeneista teksteist\u00e4. Mallin avulla viiitteit\u00e4 voidaan tarkastella paitsi niiden tyypin, muodon ja sis\u00e4ll\u00f6n suhteen my\u00f6s tutkia viittaamisessa tapahtuneiden muutosten yhteytt\u00e4 tieteellisen argumentaation kehitykseen sek\u00e4 viittaamisen roolia tiedonhallinnassa ja-v\u00e4lityksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 3A<\/strong>, pe 24.1. 9.15\u201310.45<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Maria Jokela<\/p>\n\n\n\n

Laura Aho<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Kategorisoinnin haasteet ja mielekkyys \u2013 tapaus syynilmaukset dedikaatioissa<\/span>

Usein aineistopohjainen tutkimus vaatii tutkittavan aineiston jakamista osiin tai jaottelua kategorioihin sen tarkastelun helpottamiseksi. Jaottelun j\u00e4lkeen kategorioita verrataan toisiinsa yht\u00e4l\u00e4isyyksien ja eroavaisuuksien l\u00f6yt\u00e4miseksi ja aineiston ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. Monesti l\u00e4ht\u00f6aineisto on jo itsess\u00e4\u00e4n kategoria isommasta l\u00e4hdeaineistosta. N\u00e4in on my\u00f6s omassa tutkimuksessani, joka k\u00e4sittelee dedikoimisen syyn ilmaisuja votiivipiirtokirjoituksissa ja uskonnollisissa dedikaatioissa. T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yn l\u00e4pi aineistoni kategorisoinnin haasteita ja kompromisseja, joita olen joutunut tekem\u00e4\u00e4n aineiston tarkastelun helpottamiseksi. Esitelm\u00e4n tarkoitus on my\u00f6s her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua aineistojen kategorisoinnin haasteista, mielekkyydest\u00e4 ja vakiintuneiden jaotteluiden haastamisesta.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Timo Sironen<\/strong>
dosentti, Oulun yliopisto

Esiroomalaisen ja roomalaistuvan Apulian tutkimuksen hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien l\u00e4hteiden uusia n\u00e4k\u00f6kulmia<\/span>

Messapinkielisi\u00e4 piirtokirjoituksia on l\u00f6ytynyt Apuliasta yli 300 (ajoittuen n. 500\u20130 eaa.), erityisesti sen etel\u00e4osista. Suurin osa niist\u00e4 on hauta- ja votiivitekstej\u00e4. Messapi on helpohkosti tulkittava indoeurooppalainen kieli, Adrianmeren it\u00e4rannikolla puhutun illyrian sukukieli, kuten mm. meille tuttu Wolfgang Helbig 1800-luvulla todisteli. Tulkintoja vaikeuttaa mm. sananv\u00e4lien merkitsem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4minen vanhemmissa dokumenteissa. Kreikkalainen Taras antoi aakkosensa messapille 500-luvulla eaa, samoin kuin my\u00f6hemmin valmisti messapien kreikankieliset kolikot \u2013 Pohjois-Apulian Teanum Apulumissa kolikot olivat oskinkielisi\u00e4.

Esiroomalainen Apulia urbanisoitui varhain: kaupunkien ymp\u00e4rille rakennettiin puolustusmuureja 400- ja 300-luvuilla eaa. ja niiden ulkopuolella oli pyh\u00e4k\u00f6it\u00e4. Kallioon hakattuja hautoja piirtokirjoituksineen on l\u00f6ydetty kaupunkien sis\u00e4ll\u00e4.

Pohjois-Apuliaan (Dauniaan) oli ennen samnilaissotia tunkeutunut It\u00e4-Samniumista oskinpuhujia. Roomalaiset perustivat sinne v. 315 eaa. Lucerian latinalaiskolonian ja Venusiaan, Apulian ja Lukanian rajaseudulle, v. 291 eaa., kenties jopa 20 000 kolonistilla; todenn\u00e4k\u00f6isesti mukaan otettiin my\u00f6s alkuasukkaita Forentumista (Lavello) integroitaviksi. Brundisiumin latinalaiskolonia Via Appian kaakkoisp\u00e4\u00e4h\u00e4n perustettiin v. 246 eaa.

Merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on t\u00e4ysin monitieteisen tutkimuksen puute, vaikka arkeologista, historiallista ja epigrafista julkaisuty\u00f6t\u00e4 on tehty kohta 100 vuotta. Silmiinpist\u00e4vint\u00e4 ja harmittavinta on kirjallisten l\u00e4hteiden puuttuva ja tarkka etninen ja sosiaalihistoriallinen kontekstualisointi.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuusluettelo<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Joonas Vanhala<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto

Fallospiirrokset Pompejin seinill\u00e4<\/span>

Fallos oli huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja toisaalta my\u00f6s arkinen kuva-aihe antiikin Roomassa. Falloksia n\u00e4kyi esimerkiksi koruissa, astioissa ja \u00f6ljylampuissa sek\u00e4 reliefeiss\u00e4, sein\u00e4maalauksissa ja talojen seinille piirrettyiss\u00e4 graffitoissa. T\u00e4t\u00e4 falloskuvastoa ja sen merkityst\u00e4 antiikin roomalaisten ajattelussa on tutkittu paljon. Seinille raapustetut fallospiirrokset ovat kuitenkin j\u00e4\u00e4neet tutkimuksessa v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle kuin muu fallosmateriaali. Laajin kokoelma roomalaisia fallospiirroksia on l\u00f6ytynyt Pompejista, josta on dokumentoitu yli 100 t\u00e4llaista piirrosta, mutta n\u00e4it\u00e4k\u00e4\u00e4n piirroksia ei ole tutkimuksessa tarkasteltu systemaattisesti. T\u00e4m\u00e4 johtuu kenties siit\u00e4, ett\u00e4 muut sein\u00e4kirjoitukset ja piirrosaiheet on koettu otollisemmiksi tutkimuskohteiksi. Fallospiirroksia on my\u00f6s dokumentoitu puutteellisesti, mik\u00e4 osaltaan vaikeuttaa niiden tutkimusta. Fallospiirrokset olivat kuitenkin keskeinen osa pompejilaisten harjoittamaa sein\u00e4kirjoittelua ja -piirtely\u00e4. Fallospiirrosten tarkastelu t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 vuorovaikutuksen muodosta ja roomalaisten suhtautumisesta fallokseen piirrosaiheena ja symbolina. Esitelm\u00e4ss\u00e4ni k\u00e4sittelen alustavia havaintoja Pompejista l\u00f6ytyneiden fallospiirrosten m\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja muodoista sek\u00e4 siit\u00e4, mihin falloksia piirrettiin, miten ne liittyv\u00e4t muihin sein\u00e4kirjoituksiin ja -piirroksiin, ja mit\u00e4 merkityksi\u00e4 fallospiirroksilla on voinut olla erilaisissa konteksteissa.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 3B, pe 24.1. 9.15\u201310.45<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Veli-Matti Rissanen<\/p>\n\n\n\n

Minna Sepp\u00e4nen<\/strong>
yliopistonlehtori, Turun yliopisto

\u201dKaivamisia Troijan tasangolla toimittelee toht. Schliemann\u201d: arkeologin kuva suomalaisessa aikalaislehdist\u00f6ss\u00e4<\/span>

Esitelm\u00e4ss\u00e4ni tarkastelen maailman tunnetuimman ei-fiktiivisen arkeologin, Heinrich Schliemannin (1822\u20131890) uran k\u00e4sittely\u00e4 suomalaisessa aikalaislehdist\u00f6ss\u00e4 alkaen ensimm\u00e4isist\u00e4 maininnoista ja keskittyen erityisesti Troijan kaivausten uutisointiin. 1800-luvun mediassa arkeologia sai paljon tilaa, ja Schliemann oli sen ensimm\u00e4isi\u00e4 sankareita: h\u00e4nen l\u00f6yt\u00f6ns\u00e4 saivat jatkuvasti n\u00e4kyvyytt\u00e4 niin p\u00e4iv\u00e4lehdiss\u00e4, aikakauslehdiss\u00e4, kirjoissa kuin esitelmiss\u00e4kin. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyvyys oli lis\u00e4ksi liki maailmanlaajuista. Erityisesti tarkastelen sit\u00e4, miss\u00e4 laajuudessa ja mihin s\u00e4vyyn suomalaislehdet Schliemannia k\u00e4sitteliv\u00e4t. Maailmalla tieteelliset reaktiot olivat olleet ristiriitaisia toisten tutkijoiden ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 l\u00f6yt\u00f6jen merkityksen, toisten puolestaan noustessa kiist\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken esitt\u00e4en esimerkiksi, ett\u00e4 Mykenest\u00e4 ja Tirynsist\u00e4 tehdyt esinel\u00f6yd\u00f6t kuuluivat bysanttilaiskaudelle. Miten Suomessa reagoitiin, ja mitk\u00e4 tahot katsoivat asiakseen reagoida?<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Henna Ala-Lehtim\u00e4ki<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto

Roomalainen luontosuhde pompejilaisessa talossa \u2013 Suomen Rooman-instituutin johtajan ty\u00f6ryhm\u00e4n projektin esittely\u00e4<\/span>

Puheenvuorossa esittelen Suomen Rooman-instituutin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2024 alkaneen johtaja Ria Bergin ty\u00f6ryhm\u00e4n materiaaleja ja aihealueita yhden ty\u00f6ryhm\u00e4l\u00e4isen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tutkimusprojektin laajempana tutkimuskohteena on antiikin roomalaisten luontosuhde, jonka ilmentymist\u00e4 tarkastellaan pompejilaisessa Trebius Valensin asuintalossa (III, 2,1). Hankkeen taustakysymyksi\u00e4 ovat, miten tietoisesti luontosuhdetta k\u00e4siteltiin ja pohdittiin. Mit\u00e4 tunteita luontoon liitettiin? Miten luonnonymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 estetisoitiin tai ihannoitiin? Mik\u00e4 oli ylellist\u00e4 ja mik\u00e4 arkista, luotua ja luonnollista?

Esitelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n ty\u00f6ryhm\u00e4n suunniteltuja tuotoksia. Ensimm\u00e4isen\u00e4 tavoitteena on dokumentoida ja julkaista talo kokonaisuutena. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6t\u00e4 ja talon erityispiirteit\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n esitelm\u00e4n aluksi. Keskeisempi huomio esitelm\u00e4ss\u00e4 kuitenkin kiinnitet\u00e4\u00e4n toiseen tavoitteeseen, eli artikkeleihin, joissa tutkimuskysymyst\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n monista eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Ty\u00f6ryhm\u00e4 koostuu seitsem\u00e4st\u00e4 opiskelijasta ja johtajasta, ja siin\u00e4 ovat edustettuina eri tutkimusalat (arkeologia, historia, taidehistoria ja klassillinen filologia) sek\u00e4 niiden metodit ja l\u00e4hdemateriaalit. T\u00e4m\u00e4n seurauksena my\u00f6s l\u00e4hestymistapa asuintaloon ja luontosuhteeseen on monipuolinen. Esitelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi n\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia ja artikkelikontribuutioita tiiviisti kokonaiskuvan luomiseksi.

Ty\u00f6ryhm\u00e4n l\u00e4hestymistapa asuintaloon on mahdollista jakaa karkeasti kahteen eri tulokulmaan. Noin puolet ty\u00f6ryhm\u00e4st\u00e4 tarkastelee talon laajempia arkkitehtonisia kokonaisuuksia. N\u00e4it\u00e4 ovat luonnonelementtien \u2013 veden, ilman ja auringonvalon \u2013 kiertokulku, talon terveysvaikutukset sek\u00e4 peristyylipuutarhan ja sen tricliniumin aistikokemukset ja ulkona sy\u00f6misen merkitykset. Loput ty\u00f6ryhm\u00e4st\u00e4 tarkastelee luontosuhdetta sein\u00e4maalausten aihetyyppien \u2013 lintujen, kasvien, el\u00e4imien ja teatterinaamioiden \u2013 kautta. Esitelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi talossa esiintyvi\u00e4 malliesimerkkej\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4l\u00e4isten l\u00e4hestymistapoja kuva-aiheisiin.

Esitelm\u00e4n tarkoitus on tutustuttaa yleis\u00f6 k\u00e4ynniss\u00e4 olevaan projektiin, esitell\u00e4 sen alustavia tuloksia sek\u00e4 kertoa projektin tulevasta kev\u00e4\u00e4n ty\u00f6periodista. Kaikissa tutkimuskysymyksiss\u00e4 painopiste on antiikin materiaalisessa kulttuurissa, jonka tutkimisen ja opetuksen t\u00e4rkeys on ollut pinnalla my\u00f6s suomalaisessa yliopistokeskustelussa.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Anna Vuolanto<\/strong>
tietoasiantuntija, Kansalliskirjasto\/Helsingin yliopisto

Rituaaleja ja arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 antiikin Ostiassa<\/span>

Jumaluudet ja jumalia palvelevat rituaalit olivat l\u00e4sn\u00e4 antiikin roomalaisten arkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jumalat osallistuivat niin valtiolliseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon sodan ja rauhan kysymyksiss\u00e4 kuin suojelivat perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja jokap\u00e4iv\u00e4isen leiv\u00e4n eteen teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4kin. T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 tarkastelen rituaalista toimintaa t\u00e4llaisessa arjen ja ty\u00f6n kontekstissa antiikin Rooman satamakaupungissa Ostiassa aikav\u00e4lill\u00e4 200\u2013400 jaa.

Ostia on hedelm\u00e4llinen arkip\u00e4iv\u00e4n uskonnollisuuden harjoittamisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin erityisesti ei-eliitin n\u00e4k\u00f6kulmasta, sill\u00e4 satamakaupunkina se tarjosi paljon teht\u00e4vi\u00e4 ruumiillisen ty\u00f6n tekij\u00f6ille. Ostian rakennuskannasta huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4 on varastorakennuksia. Viljan ja muiden hy\u00f6dykkeiden varastointi vaati my\u00f6s valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n ty\u00f6voimaa. Kolmen tapaustutkimuksen avulla esittelen, millaisia rituaaliseen toimintaan viittaavia j\u00e4lki\u00e4 suurista keisarillisista varastoista on l\u00f6ytynyt. Esimerkkivarastoissa j\u00e4\u00e4nteet ovat pieni votiivipyh\u00e4tt\u00f6, suurehko mitreum sek\u00e4 genius loci -tyyppinen reliefi. Vertailen n\u00e4it\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n ja muualta tunnettuun aineistoon ja pohdin, ketk\u00e4 rituaalien harjoittamiseen osallistuivat ja miten.

L\u00e4htein\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n varastorakennusten j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, rekonstruktioita ja pohjapiirroksia sek\u00e4 muita arkeologisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4, jotka tunnetaan p\u00e4\u00e4osin 1800- ja 1900-luvuilla suoritettujen kaivausten raporteista. Vertailevana aineistona on tekstiaineistoa Ostiasta ja Roomasta, l\u00e4hinn\u00e4 epigrafiikkaa ja lakiteksti Codex Theodosianuksen aihepiiri\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t muutamat maininnat.

Esitelm\u00e4ss\u00e4ni valotan roomalaisen arjen ja Ostian erityislaadun leikkauspistett\u00e4, uskonnollista toimintaa varastokontekstissa, jota on tutkittu yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n ottaen huomioon yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 varsin laajan ostialaiseen uskontoon kohdistuneen kiinnostuksen sek\u00e4 toisaalta varastoinnin keskeisen aseman koko kaupungin olemassaoloa ja toimintaa leimaavana piirteen\u00e4. Esitelm\u00e4ni perustuu ty\u00f6n alla olevaan artikkeliin Daily Life and Religion from 200 to 400 CE in Ostian horrea, jota kirjoitan Suomen Rooman instituutin tutkimusty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 Arja Karivieren ohjauksessa. Artikkelikokoelma julkaistaneen vuoden 2025 aikana.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 4A, pe 24.1. 11.30\u201313.00<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Antti Lampinen<\/p>\n\n\n\n

Jyri Vaahtera<\/strong>
professori, Turun yliopisto

Caesarin norsudenaari<\/span>

Vuonna 49 eaa. Caesar l\u00e4hti provinssistaan legioonineen suuntana Rooma. Roomaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4n tyhjensi Saturnuksen temppelin alla sijaitsevan valtion aarrekammion saaden sielt\u00e4 mm. 30 000 hopeatankoa ja 15 000 kultatankoa. T\u00e4st\u00e4 hopeasta mit\u00e4 ilmeisimmin Caesar ly\u00f6t\u00e4tti denaarin, jota ly\u00f6tiin poikkeuksellisen suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 — Crawfordin arvion mukaan 22,5 miljoonaa kappaletta. Kyseess\u00e4 oli ns. \u201dmilitary issue\u201d, jonka painatusta ei valvonut senaatti vaan Caesar itse. Raha my\u00f6s levisi eritt\u00e4in laajalle valtakunnassa. T\u00e4lle Caesarin ns. norsudenaarin (Crawford, RRC 443) ikonografialle on esitetty monenlaisia tulkintoja. Crawford (RRC) 1974, 735 kuvaa kolikkoa seuraavasti: ”His first issue (no. 443) alludes on the obverse to his possession of the office of Pontifex Maximus; the significance of the reverse, portraying an elephant trampling a dragon [sic], is more obscure, but I believe that it was intended to symbolise victory over evil.”

Crawfordin selityksist\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolen norsun ja k\u00e4\u00e4rmeen selitys on ilmeisen virheellinen, ja etupuolen selityskin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ainakin yhden kysymyksen. Erilaisista k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolen kuva-aiheen tulkinnoista Debra Nousek (Debra L. Nousek, \u201dTurning Points in Roman History: The Case of Caesar\u2019s Elephant Denarius,\u201d Phoenix 62, 2008, 290-307) on onnistunut selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n norsun uskottavasti, mutta ep\u00e4onnistuu k\u00e4\u00e4rmeen kohdalla \u2013 ja samalla my\u00f6s kolikon sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n viestin tulkinnassa. Esitelm\u00e4ss\u00e4ni esit\u00e4n kolikolle oman tulkintani.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Kirsi Simpanen<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

El\u00e4imellisyys, sotaisuus ja sotamerkkien el\u00e4intunnukset<\/span>

Antiikissa el\u00e4imellisyys ja sotaisuus nivoutuivat tiiviisti toisiinsa, mik\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi kirjallisuudessa yleisist\u00e4 soturien rinnastuksista el\u00e4imiin. Yksi el\u00e4imellisyyden ja sotaisuuden v\u00e4lisen suhteen ilmentymist\u00e4 on my\u00f6s Rooman armeijan sotamerkeiss\u00e4 k\u00e4ytetyt el\u00e4intunnukset, joita tutkin tekeill\u00e4 olevassa v\u00e4it\u00f6skirjassani. Esitelm\u00e4ss\u00e4ni tarkastelen, kuinka eri el\u00e4imille mielletyt ominaisuudet ovat vaikuttaneet sotamerkkitunnusten valintaan ja kuinka tunnukset ilment\u00e4v\u00e4t el\u00e4imellisyyden ja sotaisuuden k\u00e4sitteit\u00e4.

Aiemmassa tutkimuksessa tunnusel\u00e4inten ominaisuuksien vaikutus niiden valintaan on usein sivuutettu, ja el\u00e4inten esiintymisen tunnuksina on selitetty johtuvan esimerkiksi niiden roolista jumalten attribuutteina, tai ne on n\u00e4hty astrologisina merkkein\u00e4, jotka viittaavat tunnuksia k\u00e4ytt\u00e4neiden yksikk\u00f6jen perustajiin tai perustusajankohtiin. N\u00e4m\u00e4 selitykset ovat kuitenkin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja ongelmallisia, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ota huomioon, kuinka merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus el\u00e4insymboliikalla ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli antiikin sodank\u00e4ynniss\u00e4. Antiikin l\u00e4hteit\u00e4 tarkastelemalla voi huomata selv\u00e4n korrelaation tunnusel\u00e4inten ominaisuuksien sek\u00e4 sotilaallisten hyveiden v\u00e4lill\u00e4, ja tutkimalla t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 voi puolestaan tehd\u00e4 kiinnostavia havaintoja roomalaisten ajatusmaailmasta ja el\u00e4insuhteesta, joiden kartoittaminen el\u00e4insotamerkkien kautta on oman tutkimukseni keski\u00f6ss\u00e4. Tarkastelen esitelm\u00e4ss\u00e4ni sek\u00e4 varhaisia tasavallan ajan el\u00e4insotamerkkej\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6hempi\u00e4 keisariajan el\u00e4intunnuksia.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Jasmin Lukkari<\/strong>
tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Rooma ja Pergamon 2. vs. eaa. alussa \u2013 miten Polybioksen ja Liviuksen narratiiveja pit\u00e4isi tulkita?<\/span><\/p>\n\n\n\n

Esittelen viimeaikaisia tutkimussuuntiani yleisemmin puhumalla siit\u00e4, miten narratiivianalyysi\u00e4 voidaan soveltaa antiikin historian tutkimuksessa. Tutkin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 erityisesti Rooman tasavallan historiaa 2. vuosisadalla eaa. erityisesti historiankirjoituksen n\u00e4k\u00f6kulmasta.

Kuten on ihmisille ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n luonnollista, Polybios ja Livius pyrkiv\u00e4t j\u00e4sentelem\u00e4\u00e4n historiaa narratiivisesti loogisiksi \u201dtarinoiksi\u201d, vaikka historian pidemm\u00e4t kehityskulut harvoin todellisuudessa noudattavat mit\u00e4\u00e4n loogista narratiivinomaista rakennetta. Yksi esimerkki t\u00e4llaisesta pyrkimyksest\u00e4 on Liviuksen tapa tarkastella Rooman menneisyytt\u00e4 muun muassa moraalikadon n\u00e4k\u00f6kulmasta. H\u00e4nen mukaansa roomalaisten moraali, virtus, alkoi rapistua hiljalleen puunilaissotien j\u00e4lkeen, ja t\u00e4m\u00e4 vaikutti voimakkaasti Liviuksen kuvaukseen menneisyydest\u00e4. Polybioksella oli my\u00f6s omia erilaisia narratiivisia kaavojaan.

Tutkimuksessani selvit\u00e4n, mill\u00e4 tavoin Polybiosta ja Liviusta kannattaisi lukea niin, ettei nykyhistorioitsijan tulkinta Rooman historian tapahtumista v\u00e4rittyisi liikaa n\u00e4iden historioitsijoiden narratiivisten kaavojen vuoksi. Usein nykyhistorioitsijoilla on tapana poimia yksitt\u00e4isi\u00e4 lainauksia erilaisista l\u00e4hteist\u00e4 irti niiden laajemmasta narratiivisesta kontekstistaan, mink\u00e4 vaarat pyrin nyt osoittamaan.

Lukemalla Polybiosta ja Liviusta rinnakkain sek\u00e4 vertaamalla muihin samoista aiheista puhuviin antiikin kirjailijoihin ja piirtokirjoituksiin, on mahdollista tunnistaa n\u00e4m\u00e4 laajemmat narratiiviset kaavat Polybioksen ja Liviuksen teoksissa. N\u00e4m\u00e4 kaavat taas tulisi ottaa huomioon yksitt\u00e4isten tapausten tulkinnassa. T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 otan malliesimeriksi Rooman ja Pergamonin kuningaskunnan suhteet kuningas Eumenes II:n aikana (hallitsi 197\u2013159 eaa.). N\u00e4yt\u00e4n, kuinka n\u00e4it\u00e4 diplomaattisia suhteita on tulkittu mielest\u00e4ni liian luottavaisesti Liviuksen pohjalta, koska muut l\u00e4hteet ovat fragmentaarisempia. Jos t\u00e4t\u00e4 tapausta kuitenkin tarkastellaan laajemmassa narratiivisessa kontekstissaan ja my\u00f6s piirtokirjoituksiin verraten, voidaan huomata, ett\u00e4 Liviuksen kuvaus on tarkoituksellisen puolueellinen.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Esitelm\u00e4sessio 4B, pe 24.1. 11.30\u201313.00<\/h3>\n\n\n\n

Puheenjohtaja: Reko Tikka<\/p>\n\n\n\n

Sofia Vierula<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto

Salua puella tibi est<\/em> \u2013 naisten kirjoituksia sairaudesta antiikin Roomassa<\/span>

Roomalaiset auktorit kuvasivat yleens\u00e4 teksteiss\u00e4\u00e4n naisten sairauksia ja vammoja moralisoiden tai mystifioiden, ja naisten aidot kokemukset omista sairaista kehoistaan j\u00e4iv\u00e4t siveytt\u00e4 ja hyveit\u00e4 korostavien narratiivien varjoon. Kuitenkin my\u00f6s naiset tuottivat latinankielisi\u00e4 prim\u00e4\u00e4ril\u00e4hteit\u00e4, jotka kuvaavat erilaisia vaivoja; naisten omia kokemuksia kuvataan votiiviesineiss\u00e4, kirjeiss\u00e4, kiroustauluissa, hautapiirtokirjoituksissa, runoissa ja proosassa. V\u00e4it\u00f6skirjani t\u00e4rkein tutkimuskysymys onkin, miten roomalaiset naiset kokivat omat sairaat tai vammaiset kehonsa. T\u00e4m\u00e4 esitelm\u00e4 keskittyy teksteihin, joissa naiset kuvaavat sairaita naiskehoja, keskittyen erityisesti Sulpician runoihin.

Sulpician runoissaan kuvaama, kuumeessa riutuva naishahmo on muotoutunut l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden arkkityypiksi, jota on toisinnettu niin keskiajan runoudessa kuin romantiikan ajan maalaustaiteessa. Kuihtuvan kaunis naiskeho ja sen seksualisointi ovat l\u00e4sn\u00e4 Sulpician kehokuvauksissa. Toisaalta Sulpicia on huomioitava my\u00f6s keisari Augustuksen aikalaisena; runoja voidaan tarkastella keisarillisena propagandana, jonka keski\u00f6ss\u00e4 on Apollo, totuuden, valon ja terveyden tuoja. Roomalaisissa kansallista identiteetti\u00e4 rakentavissa narratiiveissa naiskehot symboloivat valloitettuja maita. Sairas naiskeho Rooman personifikaationa ja Apollo sen parantajana mukailevatkin Sulpician aikalaisten kerrontatapoja.

Roomalaisten miespuolisten auktorien tapa toiseuttaa naisten kehoja ja suhtautua naisten kokemuksiin ep\u00e4relevantteina on edelleen n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 ja terveydenhuollossa. Naisten kehokokemusten mystifiointi ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys heijastuu yhteiskuntaamme edelleen tavoilla, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat naisten terveydenhuollon ongelmiin. Ymm\u00e4rrys naiskehoista samaan aikaan heikkoina ja vahvoina johtaa tapaan n\u00e4hd\u00e4 sairaus osana naiskehossa el\u00e4misen kokemusta. Esitelm\u00e4ni tarkoitus on n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 antiikin Roomassa my\u00f6s naiset kuvasivat kehollisia kokemuksiaan kaunokirjallisuuden keinoin, ja ett\u00e4 emme ole riippuvaisia miespuolisten auktorien kuvauksista, kun rekonstruoimme naisten sairauskokemuksia antiikin Roomasta. N\u00e4in voimme rakentaa uusia tapoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 historiallisia kehollisia kokemuksia ja purkaa antiikista kantautuvia rakenteita, joissa naisten kokemukset ja kehot ovat toiseutettuja.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Pia Mustonen<\/strong>
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Tampereen yliopisto

Ceres Rooman keisarillisessa ideologiassa<\/span>

Maanviljelykseen, viljasatoon, hedelm\u00e4llisyyteen ja \u00e4idillisiin suhteisiin yhdistetty Ceres vakiintui ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana oleelliseksi hahmoksi erityisesti Rooman keisariperheiden naisiin liittyv\u00e4ss\u00e4 kuvastossa. Tarkastelen esitelm\u00e4ss\u00e4ni Cereksen moniulotteista roolia Julius-Claudiusten keisaridynastian ideologiassa sek\u00e4 symbolista merkityst\u00e4 keisarivaltaan ja sen legitimiteettiin liittyviss\u00e4 viesteiss\u00e4. Cereksen ja keisariperheen v\u00e4lisen yhteyden formalisoimisesta on todisteita jo Augustuksen valtakaudelta (27 eaa. \u2013 14 jaa.), ja t\u00e4m\u00e4n teeman jatkuvuus on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 aina Septimius Severuksen aikaan asti (193\u2013211 jaa.). Analysoimalla erityyppisi\u00e4 l\u00e4hdeaineistoja, p\u00e4\u00e4asiassa kolikoita, piirtokirjoituksia sek\u00e4 muotokuvaveistoksia, tuon esille erilaisia tapoja ja motiiveja assosioida keisarillisia naisia Cerekseen. Tarkastelen yhten\u00e4 osa-alueena my\u00f6s maantieteellisten ja kulttuuristen kontekstien vaikutusta naisten representaatioihin: esimerkiksi provinssien julkisissa muotokuvaveistoksissa esiintyy paikallisia adaptaatioita roomalaisesta kuvastosta. Koska Ceres symboloi yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 ihanteellista roomalaista matroonaa sek\u00e4 naisellisia hyveit\u00e4 \u2013 jumalattaren mytologiaan ja kulttiin perustuvia teemoja, jotka olivat tuttuja tavallisille kansalaisille ja joilla oli propagandistista voimaa \u2013 keisariperheiden naisten yhdist\u00e4minen Cerekseen identifioi heid\u00e4t n\u00e4ihin aspekteihin. Maanviljelyksen ja viljan suojelijana Ceres symboloi toisaalta yleist\u00e4 hyvinvointia ja vaurautta, joiden takaaminen kuului keisarille \u2013 kuten kuuluivat my\u00f6s konkreettisemmin viljantuonnin ja -jakelun turvaaminen Rooman v\u00e4est\u00f6lle. Keisarillisten naisten representaatiot Cereksen hahmossa eiv\u00e4t n\u00e4in ollen kuvastaneet p\u00e4\u00e4asiassa heid\u00e4n rooliaan ihanteellisina matroonina ja \u00e4itein\u00e4, vaan toimivat laajemmassa merkityksess\u00e4 suhteessa keisariin ja keisarivaltaan.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kutsuttu puhuja, pe 24.1. klo 14.30\u201315.15<\/h3>\n\n\n\n

Antti Lampinen<\/strong>
dosentti, Turun yliopisto

’<\/span>Pseudo-Hieronymoksen\u2019 Cosmographia Aethici Istriotae<\/em><\/span>

TIAS-projektini The Reception of Classical Ethnographic Writing from Cassiodorus to the Carolingians tarkastelee my\u00f6h\u00e4isantiikin ja varhaiskeskiajan kreikan- ja latinankielisten kirjoittajien tapoja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4, muokata, uudelleenj\u00e4rjest\u00e4\u00e4 varhaisemman kirjallisen perinteen tuottamaa tietoa ei-kreikkalaisista ja ei-roomalaisista kansoista. Projektini keskeisiin kysymyksiin kuuluu se, kuinka ensyklopediset tekstit, kommentaarit ja paratekstuaaliset resurssit kuten glossaariot ja skholiat vaikuttivat antiikin etnografian v\u00e4littymiseen ja sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n informaation my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n hy\u00f6dynt\u00e4miseen. Er\u00e4s projektini k\u00e4sittelem\u00e4n aikakauden my\u00f6h\u00e4isempi\u00e4 mutta samalla kiinnostavimpia ja luovimpia tekstej\u00e4, joissa tarkastelemani teemat n\u00e4yttelev\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 roolia, on kirkkois\u00e4 Hieronymoksen kirjoittamaksi esitetty, mutta todellisuudessa 700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 kenties Pohjois-Italiassa kirjoitettu Cosmographia Aethici<\/em>. T\u00e4m\u00e4 genrelt\u00e4\u00e4n vaikeasti luokiteltava mutta k\u00e4sikirjoitusperinteess\u00e4 aktiivisesti levinnyt teksti on kiintoisa ja ajoittain hupaisakin esimerkki aikakautensa oppineiden kirjoittajien tavasta leikitell\u00e4 perimill\u00e4\u00e4n elementeill\u00e4 ja muokata niit\u00e4 oman aikansa kontekstiin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Esitelm\u00e4sessio 1A, to 23.1. klo 12.30\u201314.00 Puheenjohtaja: Joonas Vanhala Antti Ij\u00e4stutkijatohtori, Helsingin yliopisto Antiikin auktorit Konrad Kyeserin Bellifortiksessa 1400-luvun taitteessa Konrad Kyeser (s. Eichst\u00e4ttiss\u00e4 1367, k. 1405 j\u00e4lkeen) laati Bellifortis-nimisen teoksensa sota- ja muusta tekniikasta sek\u00e4 erin\u00e4isist\u00e4 esoteerisemmista aiheista. Bellifortis on s\u00e4ilynyt kahtena tekij\u00e4n valvonnassa tuotettuna k\u00e4sikirjoituksena, jotka ovat G\u00f6ttingen, UB, ms. philos. 64a (p\u00e4iv\u00e4tty […]<\/p>\n","protected":false},"author":29028,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-143","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/143","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29028"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=143"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/143\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":250,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/143\/revisions\/250"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=143"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}