Matias Buchholz<\/strong> Bubastoksen hiiltyneet papyrukset<\/span><\/p>\n\n\n\n Egyptiss\u00e4, Niilin suistoalueella sijaitsevasta Bubastoksesta (Bubastiksesta) on s\u00e4ilynyt roomalaisaikainen papyrusarkisto, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kreikankielisi\u00e4 hallinnollisia asiakirjoja. Papyrukset ovat s\u00e4ilyneet hiiltyneess\u00e4 muodossa, koska arkisto paloi joskus vuoden 232 jaa. j\u00e4lkeen. Juuri hiiltyminen mahdollisti papyrusten s\u00e4ilymisen t\u00e4ll\u00e4 alueella, jonka maaper\u00e4 ei ole suosiollinen papyrusten s\u00e4ilymiselle, ja joka siksi tunnetaan muuta Egypti\u00e4 huonommin. Roosa Kallunki<\/strong> Roomalaisen lapsuuden rituaalinen olemus<\/span><\/p>\n\n\n\n Esittelen posterissani v\u00e4it\u00f6skirjatutkimukseni keskeist\u00e4 teoriaa antiikin roomalaisten lasten rituaalisesta olemuksesta eli ontologiasta. Lapset olivat erityinen v\u00e4est\u00f6nosa, joka oli erilaisessa asemassa suhteessa jumaliin, mutta my\u00f6s erill\u00e4\u00e4n aikuisel\u00e4m\u00e4n tuomista sosiaalisista velvoitteista ja huveista. T\u00e4m\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 lapset n\u00e4htiin soveliaampina tiettyihin teht\u00e4viin uskonnon parissa. Selvit\u00e4n tutkimuksessani miksi lapset toimivat juuri tietyiss\u00e4 uskonnollisissa teht\u00e4viss\u00e4, ja mik\u00e4 teki lapsista poikkeuksellisia uskonnollisia toimijoita. T\u00e4st\u00e4 lasten poikkeuksellisesta uskonnollisesta olemuksesta k\u00e4yt\u00e4n nimityst\u00e4 \u201drituaalinen ontologia\u201d. Timo Korkiakangas<\/strong> Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden tutkintovaatimusten historiaa Helsingin yliopistossa<\/span> Hanna-Mari Kupari<\/strong> The Penitentiary Document Corpus (PeDoCo) Treebank (Penitentiariaattiarkiston asiakirjojen puupankki)<\/span><\/p>\n\n\n\n V\u00e4it\u00f6skirjatutkimuksessani tarkastelen digitaalisen kielentutkimuksen menetelmin paavillisen penitentiariaatin viraston vuosina 1410\u20131526 tuottamien asiakirjojen latinaa. Penitentiariaatti k\u00e4sitteli tilanteita, joissa paavin kuuria my\u00f6nsi synninp\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 tai erivapauksia, jotka antoivat luvan toimia vastoin katolisen kirkon s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Asiointi tapahtui p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kirjeitse ja n\u00e4iden asiakirjojen konelukuinen tietokantani sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yli 200 000 sanaa. T\u00e4h\u00e4n laajan aineiston kieliopillisen j\u00e4sent\u00e4misen tarpeeseen vastaan kehitt\u00e4mill\u00e4ni automaattisilla kieliteknologian alan koulutettuihin neuroverkkoihin pohjautuvilla j\u00e4sennysty\u00f6kaluilla. Jaana Vaahtera<\/strong> Antiikin oppineiden kielt\u00e4, kirjallisuutta ja puhetaitoa tarkastelevissa teksteiss\u00e4 kakofonia merkitsee \u00e4\u00e4nteen tai \u00e4\u00e4nneyhdistelm\u00e4n ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikutusta kuulijaan. Ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 vaikutus yhdistyy \u00e4\u00e4nteen tai \u00e4\u00e4nneyhdistelm\u00e4n tuottamisen hankaluuteen: t\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6n kaksinaisuus n\u00e4kyy my\u00f6s k\u00e4ytetyss\u00e4 terminologiassa. Anna Vuolanto<\/strong> Vanhat kirjat, uudet kysymykset \u2013 antiikintutkimuksen aineistoja Kansalliskirjaston kokoelmissa<\/span><\/p>\n\n\n\n Posterissa esittelen Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvaa varhaista antiikintutkimuksen alaan kuuluvaa materiaalia 1500\u20131800-luvuilta. Aineisto tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulmia tieteenalan historian tutkimukseen, kun tutkimuskirjallisuus aikaa my\u00f6ten muuttuu itse tutkimuksen kohteeksi ja l\u00e4hdemateriaaliksi. Esittelyni painopiste on visuaalisissa l\u00e4hteiss\u00e4, joka tarkoittaa p\u00e4\u00e4asiassa vanhoja kuvitettuja kirjoja. Posterit, to 23.1. klo 15.40\u201316.30 Matias Buchholzakatemiatutkija, dosentti Bubastoksen hiiltyneet papyrukset Egyptiss\u00e4, Niilin suistoalueella sijaitsevasta Bubastoksesta (Bubastiksesta) on s\u00e4ilynyt roomalaisaikainen papyrusarkisto, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kreikankielisi\u00e4 hallinnollisia asiakirjoja. Papyrukset ovat s\u00e4ilyneet hiiltyneess\u00e4 muodossa, koska arkisto paloi joskus vuoden 232 jaa. j\u00e4lkeen. Juuri hiiltyminen mahdollisti papyrusten s\u00e4ilymisen t\u00e4ll\u00e4 alueella, jonka maaper\u00e4 ei ole suosiollinen papyrusten s\u00e4ilymiselle, ja joka […]<\/p>\n","protected":false},"author":29028,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-147","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/147","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29028"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=147"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/147\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":205,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/147\/revisions\/205"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/antiikintutkimus2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=147"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
akatemiatutkija, dosentti<\/p>\n\n\n\n
Hiiltyneit\u00e4 fragmentteja on useita tuhansia ja ne ovat nyky\u00e4\u00e4n hajautuneet useampaan eri kokoelmaan (K\u00f6ln, Wien, Barcelona, Ateena, Duke ja Helsinki). Fragmenteista voidaan rekonstruoida noin 40 alun perin monimetrist\u00e4 k\u00e4\u00e4r\u00f6\u00e4 tai sellaisten osia. K\u00f6lnin yliopiston sarjassa Die verkohlten Papyri aus Bubastos (P.Bub.) on vuoden 1990 j\u00e4lkeen julkaistu yhteens\u00e4 kuuden k\u00e4\u00e4r\u00f6n editiot (ediittoreina Dieter Hagedorn, Jaakko Fr\u00f6s\u00e9n ja Klaus Maresch). Julkaisematonta materiaalia on kuitenkin edelleen runsaasti, mm. yksi koko arkiston parhaiten s\u00e4ilyneist\u00e4 k\u00e4\u00e4r\u00f6ist\u00e4 (P.Vindob. G 39888 + P.K\u00f6ln Inv. R) on edelleen julkaisematta.
Minulla on parhaillaan meneill\u00e4\u00e4n akatemiatutkijan rahoituksella hanke nimelt\u00e4 Bubastoksen hiiltyneiden papyrusten digitointi, rekonstruointi ja julkaisu (2021-2026). Hanke sis\u00e4lt\u00e4\u00e4
1) eri kokoelmissa olevien fragmenttien kuvantamisen laitteistolla, jonka Antti Nurminen (Aalto-yliopisto) on kehitt\u00e4nyt nimenomaan t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten,
2) rekonstruktiokuvien laatimisen, joissa jokaisen k\u00e4\u00e4r\u00f6n fragmentit on sijoitettu alkuper\u00e4iseen j\u00e4rjestykseens\u00e4,
3) merkitt\u00e4vimpien viel\u00e4 julkaisemattomien k\u00e4\u00e4r\u00f6jen tieteellisten editioiden laatimisen.
Ehdottamani posteri antaa yleiskuvan Bubastoksen hiiltyneist\u00e4 papyruksista ja niihin liittyv\u00e4st\u00e4 hankkeestani.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Tampereen yliopisto<\/p>\n\n\n\n
Lapsia tarvittiin tietyiss\u00e4 rituaaleissa ja rooleissa antiikin Roomassa. Esimerkiksi vestaalit ja Salii-papit aloittivat teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n jo lapsina. Tasavallan ajan lepytysrituaaleissa lapset olivat keskeinen toimija erityisten huonojen enteiden j\u00e4lkeen. Samoin tietyill\u00e4 papeilla oli lapsia avustajinaan. Lapset olivat my\u00f6s Ludi saeculares -festivaaleilla ja muissa rituaaleissa t\u00e4rkeiss\u00e4 rooleissa. Yhteist\u00e4 n\u00e4ille kaikille lasten teht\u00e4ville olivat tietyt kriteerit, kuten patrimus et matrimus -status eli molempien vanhempien elossa oleminen. Lapsia my\u00f6s kuvailtiin tietyill\u00e4 toistuvilla termeill\u00e4, joista keskeisiksi nousevat ideat puhtaudesta (castus, purus, \u03ba\u03b1\u03b8\u03b1\u03c1\u03cc\u03c2, \u1f45\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2), koskemattomuudesta (intactus, \u1f01\u03b3\u03bd\u03cc\u03c2, \u1f04\u03c6\u03b8\u03b1\u03c1\u03c4\u03bf\u03c2), kauneudesta (decorus, \u03b5\u1f50\u03c0\u03c1\u03b5\u03c0\u03ae\u03c2, \u03c7\u03b1\u03c1\u03af\u03b5\u03b9\u03c2) ja t\u00e4ydellisyydest\u00e4 (integer). Tutkimuksen parissa on my\u00f6s pohdittu lasten liminaalista asemaa antropologisen tutkimuksen innoittamana. Kaikki n\u00e4m\u00e4 piirteet koottuina yhteen luovat kuvan rituaalisesti ideaalista lapsesta, joka edusti lapsuuden rituaalisen ontologian ideaalia. Ajallisesti tutkimusaiheeni keskittyy suunnilleen vuosien 200 eaa. ja 200 jaa. v\u00e4lille, mutta tutkin uskonnollisten tapojen jatkumoita t\u00e4t\u00e4 laajemminkin. Alueellisesti tutkimukseni rajoittuu Italian niemimaalle, joka oli roomalaisten traditioiden ydinalue.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
dosentti, Helsingin yliopisto<\/p>\n\n\n\n
Posterissani esittelen Rooman kirjallisuuden ja sittemmin Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden oppiaineen tutkintovaatimusten kehittymist\u00e4 Aleksanterin-yliopistossa ja sittemmin Helsingin yliopistossa ensimm\u00e4isist\u00e4 tunnetuista vaatimuksista nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4inen latinan tutkintovaatimusten listaus tunnetaan professori af Brun\u00e9rilta 1850-luvulta; painettuna vaatimukset alkoivat ilmesty\u00e4 vuodesta 1878 alkaen. Tarkastelun voisi aloittaa periaatteessa Turun Akatemian ajoista, mutta tarkoitukseni on keskitty\u00e4 \u201dmoderniin\u201d yliopistokoulutukseen; muiden kuin Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten tarkastelu j\u00e4\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n valitettavasti toiseen yhteyteen.
Tavoitteenani on luoda oppihistoriallinen katsaus siihen, i) mit\u00e4 kulloinkin on Suomessa pidetty latinistin keskeisin\u00e4 tietoina ja taitoina, ii) miten tutkintovaatimukset heijastelevat suomalaisen antiikintutkimuksen trendej\u00e4 sek\u00e4 iii) miten koulutuspolitiikka on vaikuttanut vaatimuksiin etenkin viime vuosikymmenin\u00e4.
Alkujaan luettiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n klassista kirjallisuutta ja paljon, mutta jo Gustafssonin (1882\u20131920) alkukaudella m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kohtuullistettiin, ja klassillisen filologian seminaari sek\u00e4 tutkielma tulivat pakollisiksi. Vuoden 1900 tienoilla vaatimuksiin kirjattiin alkeistason tekstej\u00e4 ja systemaattista kielioppia (yh\u00e4 useammalla ei ollut en\u00e4\u00e4 lyseotaustaa) sek\u00e4 toisaalta laudaturiin epigrafiikan, paleografian tai itaalisten kielten lyhyt kurssi; vuodesta 1914 alkaen my\u00f6s kielihistoriaa. Linkomiehen kaudella (1923\u20131963) tekstivalikoima kasvoi my\u00f6h\u00e4islatinalaisilla teksteill\u00e4, ja vuodesta 1928 alkaen laudatur oli osin jaettu vaihtoehtoisiin kirjallisuus- ja kielilinjaan, jotka my\u00f6hemmin t\u00e4ydentyiv\u00e4t muilla erikoistumissuunnilla. Kajannon (1967\u20131992) kaudella ja Salomiehen (1993\u20132018) alkukaudella tutkintovaatimukset jatkoivat moninaistumistaan heijastaen antiikintutkimuksen kent\u00e4n laajentumista ja tutkijantaitojen korostumista, siin\u00e4 miss\u00e4 tutkintoon opiskeltavien tekstien m\u00e4\u00e4r\u00e4 s\u00e4ilyi kutakuinkin ennallaan. 2000- ja 2010-luvun isojen yliopistouudistusten my\u00f6t\u00e4 poliittinen ohjaus on osin syrj\u00e4ytt\u00e4nyt opintosuunnan oman asiantuntijaty\u00f6n tutkintovaatimusten suunnittelussa, ja samalla tutkintovaatimusten sis\u00e4ll\u00f6t ovat merkitt\u00e4v\u00e4sti supistuneet, joskin monialaisuudesta pyrit\u00e4\u00e4n edelleen pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni. Posterini k\u00e4sittelee edell\u00e4 kuvailtuja kehityskulkuja yksityiskohtaisemmin kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Turun yliopisto<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4sennysty\u00f6kalujen tuloksen tarkistamiseksi tarvitaan k\u00e4sin annotoitu riitt\u00e4v\u00e4n suuri ja edustava puupankkiaineisto. Posterini esittelee suurimmat haasteet ja keskeisimm\u00e4t ratkaisut, joita olen kohdannut j\u00e4sent\u00e4ess\u00e4ni t\u00e4m\u00e4n tietokannan. Lis\u00e4ksi kerron p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n Universal Dependencies j\u00e4sennyskehikon soveltamisesta t\u00e4h\u00e4n ei-kirjallisesta latinasta koostuvaan aineistoon. Keskustelen konferenssin osallistujien kanssa mielell\u00e4ni erilaisista jatkok\u00e4ytt\u00f6mahdollisuuksista, joita t\u00e4ll\u00e4 uudella puupankilla on, esim. mit\u00e4 tulee latinan kielihistorian tutkimukseen digitaalisin menetelmin.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
yliopistonlehtori, Turun yliopisto
Ruma ja hankala \u2013 kakofoniasta antiikissa<\/span><\/p>\n\n\n\n
Paitsi kohtuullisen vakiintuneita termej\u00e4, k\u00e4ytettiin my\u00f6s sanoja ja ilmauksia, joiden yhteys kakofoniaan on tulkittavissa kontekstista. Konteksti liittyy usein ilmaisun esteettiseen arviointiin tai kuvailuun ja samasta kontekstista l\u00f6ytyykin hyvin usein eufonia. Kakofonia ei ole yksiselitteisesti huonoa ja eufonia hyv\u00e4\u00e4: olennaista on \u00e4\u00e4nteiden soveltuvuus kuvattavan asian tai tapahtumanluonteeseen. Kakofonian muita konteksteja ovat jollakin tavoin normista poikkeavien sanojen tai sanamuotojen selitykset eri yhteyksiss\u00e4: esimerkiksi ns. Grassmannin lain selitt\u00e4\u00e4 analogisen muodon kakofonisuus. Grammatiikassa kakofonia on mahdollisesti yksi barbarismin laji \u2013 t\u00e4m\u00e4 tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti selv\u00e4.
Eufoniaa antiikin kielt\u00e4 ja kirjallisuutta k\u00e4sitteleviss\u00e4 teksteiss\u00e4 koskevaa tutkimusta on varsin paljon: posterissani annan suunvuoron kakofonialle.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
tietoasiantuntija, Kansalliskirjasto\/Helsingin yliopisto<\/p>\n\n\n\n
Kansalliskirjaston kokoelmissa on runsaasti aineistoja antiikintutkimukseen koko tieteenalan pitk\u00e4n tutkimushistorian ajalta. Kokoelmat ovat karttuneet 1800-luvun alkupuolelta saakka. Varsinkin lahjoituskokoelmissa on paljon alaan liittyv\u00e4\u00e4 kirjallisuutta aina 1400-luvulta alkaen. N\u00e4ihin lukeutuvat esimerkiksi Pietarin tiedeakatemian lahjoitukset 1830-luvulla, jotka hajotettiin yleiseen tutkimuskirjallisuuden kokoelmaan, tai 1900-luvun alussa kirjastoon tulleet Monrepos\u2019n kartanon ja Adolf Erik Nordenski\u00f6ldin kirjastot, joita edelleen s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n sellaisinaan, omina kokoelminaan. Runsas valikoima aineistoja mahdollistaa uudet n\u00e4k\u00f6kulmat julkaisuaikansa k\u00e4sityksiin varhaisemmista ajoista.
Antiikintutkimuksen traditio jatkuu Kansalliskirjaston kokoelmissa edelleen. Yksi hankinnan painopisteist\u00e4 on antiikintutkimus, ja tiedekirjallisuuden kokoelma karttuu aktiivisella valinnalla. Syksyst\u00e4 2024 saakka my\u00f6s Kansalliskirjaston hankkimien e-aineistojen et\u00e4k\u00e4ytt\u00f6 kaikille kirjastokorttiasiakkaille on ollut mahdollista, mukaan lukien antiikintutkimuksen tietokannat.
Painetun kirjallisuuden lis\u00e4ksi Kansalliskirjastossa on suuri arkistokokoelma. Se koostuu p\u00e4\u00e4osin Suomen yliopisto- ja kulttuuriel\u00e4m\u00e4n toimijoiden yksityisarkistoista, joiden joukossa on my\u00f6s antiikintutkimuksen alan henkil\u00f6arkistoja. Annan koosteen my\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 arkistoista esittelyss\u00e4ni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"