{"id":149,"date":"2025-05-13T07:14:21","date_gmt":"2025-05-13T07:14:21","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/apollo\/?page_id=149"},"modified":"2025-08-06T08:13:23","modified_gmt":"2025-08-06T08:13:23","slug":"apollo","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/apollo\/","title":{"rendered":"Apollo"},"content":{"rendered":"\n

Isoapollo, apolloperhonen (Parnassius apollo)<\/em><\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuvassa apolloperhosen toukka ravintokasvillaan isomaksaruoholla kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2023. Kuva Jonna M. Kukkonen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Isoapollo eli apollo (Parnassius apollo<\/em>) on eritt\u00e4in uhanalainen Suomessa (Hyv\u00e4rinen et al. 2019). Apollo on Suomen isoimpia p\u00e4iv\u00e4perhosia ja ensimm\u00e4inen rauhoitettu hy\u00f6nteislaji yhdess\u00e4 pikkuapollon kanssa vuonna 1976 (Diekmann 2014). Apolloperhonen on my\u00f6s uhanalaisia el\u00e4imi\u00e4 ja kasveja koskevalla CITES-listalla, eli sen kauppa ja maastavienti on kielletty. Lis\u00e4ksi apollo mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteess\u00e4 IV (European Commission 2024). Liitteen lajien lis\u00e4\u00e4ntymis- ja lev\u00e4hdyspaikkojen h\u00e4vitt\u00e4minen ja heikent\u00e4minen on kielletty automaattisesti, ilman erillist\u00e4 suojelup\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Apollo esiintyy harvinaisena Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla. L\u00e4ntisell\u00e4 Uudellamaalla el\u00e4\u00e4 erillinen sis\u00e4maa kanta (Marttila et al. 1991). It\u00e4isin esiintymisalue on Espoon, Inkoon, Kirkkonummen,  Lohjan ja Siuntion seudulla (Nieminen and Ahola 2017). Vuoden 1990 j\u00e4lkeen on yksitt\u00e4isi\u00e4 havaintoja ilmoitettu my\u00f6s Joutsenosta, Kotkasta, M\u00e4ntyharjulta ja Raumalta (Nieminen ja Ahola 2017). Apollo on taantunut voimakkaasti 1950-luvun j\u00e4lkeen, mutta taantumisen syyt\u00e4 ei tunneta. Taantuminen on todenn\u00e4k\u00f6isesti johtunut useamman tekij\u00e4n yhteisvaikutuksesta. Monia yksitt\u00e4isi\u00e4 syit\u00e4 on esitetty (mm. ep\u00e4edulliset s\u00e4\u00e4olot, happamoituminen, taudit), mutta ainakin avoimien ymp\u00e4rist\u00f6jen sulkeutuminen ja kallioiden kasvillisuutta rehev\u00f6itt\u00e4v\u00e4 laskeuma lienev\u00e4t nykyisin olennaisia tekij\u00f6it\u00e4 (Nakonieczny et al. 2007; Nieminen ja Ahola 2017).<\/p>\n\n\n\n

Apollon elinymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n puoliavoimia ja avoimia, kuivahkoja ja l\u00e4mpi\u00e4 (paahteisia) kallioita sek\u00e4 saariston luotoja, joilla kasvaa toukkien ravintokasvia isomaksaruohoa (Diekmann 2014; Nieminen and Ahola 2017).<\/p>\n\n\n\n

Apollon toukka <\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Apollo talvehtii munana tai pienen\u00e4 toukkana. Toukka on samettisen musta, ja sen kyljiss\u00e4 on kirkkaan oranssinv\u00e4risi\u00e4 t\u00e4pli\u00e4 (kuvassa yll\u00e4), v\u00e4ritys toimii varoitusv\u00e4rin\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 toukat alkavat liikkua kallioalueilla etsien ravintokasviaan isomaksaruohoa (Hylotelephium telephium<\/em>). Suomessa ei tiett\u00e4v\u00e4sti esiinny, muutamia puutarhakarkulaisia lukuunottamatta, muuta p\u00e4\u00e4asiallista ravintokasvia toukalle. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 isomaksaruohon esiintyminen ja tiheys apollon elinalueella on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lajin selviytymiselle. Toukat sy\u00f6v\u00e4t l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 auringonpaisteessa, mutta vuoristonlajina kest\u00e4v\u00e4t \u00e4killisi\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilan laskuja. Toukka kykenee muodostamaan nopeasti elimistoss\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 suoja-aineita, joiden ansiosta se siet\u00e4\u00e4 kylmyytt\u00e4. Sama kyky on aikuisella perhosella ja luultavasti my\u00f6s kotelovaiheella (Marttila et al., 1991).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuvassa on apollon toukka ja isomaksaruoho saaristossa 2019. Toukan voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen j\u00e4tt\u00e4mien sy\u00f6ntij\u00e4lkien avulla l\u00e4helt\u00e4 isomaksaruohoa. Kuva Jonna M. Kukkonen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Paras aika toukkien havaitsemiseen on toukokuun puolen v\u00e4lin tienoilla, mutta havaintoja voi tehd\u00e4 huhtikuun lopulta kes\u00e4kuun puoleen v\u00e4liin. Apollon toukat l\u00e4pik\u00e4yv\u00e4t viisi kehitysvaihetta, ja voivat olla l\u00e4hes 6 cm mittaisia, ennen koteloitumistaan. Toukkien ollessa valmiina koteloitumaan, ne voivat vaeltaa pitki\u00e4 matkoja (Silvonen 2024) saattavat liikkua varsin vauhdikkaasti aluskasvillisuuden joukossa etsien sopivan suojaisaa paikkaa kotelovaiheelleen. Toukka koteloituu n. 3-4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuoriutumisestaan (Marttila et al. 1991) l\u00e4mpim\u00e4lle paikalle sammalikkoon, hiekkaan tai kivien alle (Silvonen 2024). Apollon kotelovaihe kest\u00e4\u00e4 noin 10-25 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (Marttila et al. 1991). Kasvatusoloissa koteloaika on vienyt jopa kuusi viikkoa (Silvonen 2024). S\u00e4\u00e4 olosuhteet (mm. auringons\u00e4teilyn m\u00e4\u00e4r\u00e4) vaikuttavat kotelovaiheen pituuteen. Kotelo on kooltaan n. 25 mm, punaruskea, sinert\u00e4v\u00e4nvalkoh\u00e4rm\u00e4inen (Suomen Lajitietokeskus). Apollon toukat ovat paras tapa kartoittaa lajin lis\u00e4\u00e4ntymispaikkoja. Muna ja kotelovaihe on lajilla vaikeasti havaittavissa.<\/p>\n\n\n\n

Apolloperhonen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Apollo on iso valkoinen perhonen. Siipien k\u00e4rkiv\u00e4li on 62\u201394 mm. Etusiiven ulkoreunassa on leve\u00e4hk\u00f6 l\u00e4pikuultava alue. Keskemp\u00e4n\u00e4 etusiivess\u00e4 on kookkaita mustia laikkuja. Takasiivess\u00e4 on kaksi mustakeh\u00e4ist\u00e4 punaista silm\u00e4t\u00e4pl\u00e4\u00e4, joiden keskus on valkoinen (Suomen perhoset<\/a>). Silm\u00e4t\u00e4plien punaisuus vaihtelee. Kuvassa kaunokilla ruokailevalla yksil\u00f6ll\u00e4 on auringossa vaalenneet silm\u00e4t\u00e4pl\u00e4t ja<\/em> vahingoittunut toinen takasiipi. Kuva Jonna M. Kukkonen 2022<\/em>.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kotelovaiheen j\u00e4lkeen kuoriutuvat aikuiset apolloperhoset. Juuri kuoriutuneilla perhosilla on yleens\u00e4 kirkkaat v\u00e4rit ja ehe\u00e4t siivet. Suuret, valkoiset apolloperhoset ovat helppoja tunnistaa. Kuten yll\u00e4 jo mainittiin, perhonen el\u00e4\u00e4 puoliavoimilla, kallioisilla ja kivikkoisilla alueilla, joiden l\u00e4hettyvill\u00e4 on suojaisia, runsaskukkaisia niittyj\u00e4. Paikoilla t\u00e4ytyy olla runsaasti my\u00f6s toukan ravintokasveja (Marttila et al., 1991). Apollo on hyvin paikkauskollinen, mutta ruokailulennot saattavat ulottua satojen metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n kotikalliolta. L\u00e4hell\u00e4 seisova voi kuulla pergamenttimaisten siipien \u201dhavinaa\u201d <\/em>(Diekmann 2014). <\/em><\/p>\n\n\n\n

Apollo naaraat ovat koiraita kookkaampia perhosia, ja saattavat olla hieman pulleampia ja p\u00f6rr\u00f6isempi\u00e4 takaruumiiltaan. Naaraat parittelevat hyvin pian kuoriuduttuaan koteloista. Parittelun yhteydess\u00e4 koiras eritt\u00e4\u00e4 nestett\u00e4, joka kiinnittyy ja kovettuu naaraan takaruumiiseen muodostaen ulokkeen. Uloke eli sphragis est\u00e4\u00e4 naarasta parittelemasta muiden koiraiden kanssa. T\u00e4m\u00e4 piirre on apolloperhosille tyypillinen (Diekmann 2014). Ulokkeen voi havaita selv\u00e4sti tummana lis\u00e4kkeen\u00e4 naaraan takaruumiissa, mik\u00e4li p\u00e4\u00e4see tarkkailemaan apolloperhosia esimerkiksi ruokailemassa. Apollo koiraat ovat varsin reviiritietoisia ja vartioivat aluettaan lentelem\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Apolloperhosia voi n\u00e4hd\u00e4 lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4kuun puolesta v\u00e4list\u00e4 elokuun (joinakin vuosina jopa syyskuun) alkupuolelle riippuen s\u00e4\u00e4st\u00e4 ja populaatiosta. Paras aika havainnoida aikuisia perhosia on hein\u00e4kuun sateettomat (aamu)p\u00e4iv\u00e4t, kallioiden l\u00e4heisill\u00e4 niityill\u00e4 ja\/tai tienpientareilla, joissa kasvaa ohdakkeita (Cirsium<\/em> spp.) ja kaunokkeja (Centaurea<\/em> spp.). Apollot ruokailevat my\u00f6s muilla mett\u00e4 tarjoavilla kukilla, kuten puna- ja mets\u00e4apiloilla, maitohorsmilla keltanoilla, valvateilla, rohtovirmajuurella, meriasterilla ja rantat\u00e4dykkeell\u00e4, mutta tiett\u00e4v\u00e4sti suosivat etenkin ohdakkeita (Cirsium arvense, C. palustre, C. vulgare, C. heterophyllum<\/em>) ja ahdekaunokkia (Centaurea jacea<\/em>), jos saatavilla (Marttila et al. 1991; Fred 2004).<\/p>\n\n\n\n

Apollo lent\u00e4\u00e4 hyvin my\u00f6s tuulessa, mutta pilvisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 pysyy passiivisena puiden ja pensaiden oksistoissa (Marttila et al., 1991). Kun l\u00e4mp\u00f6tila ja kosteus on kohdillaan ja perhosella vire\u00e4 hetki, se l\u00e4htee lentoon. H\u00e4irittyn\u00e4 perhonen voi kohota yl\u00f6s turvaan kalliolle puiden latvojen tasalle ja lent\u00e4\u00e4 satoja metrej\u00e4 korkealla ennen kuin pudottautuu suojaiselle kallioniitylle tai tienpenkalle (Marttila et al., 1991). Saaristossa apollo lent\u00e4\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 maan pintaa. Apollo voi puolustautua my\u00f6s v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 suuria, punaisia silm\u00e4t\u00e4pli\u00e4 viholliselle, ja liikuttelemalla etu- ja takasiiven tyvi\u00e4 vastakkain saada aikaan sihahtelevan \u00e4\u00e4nen (Marttila et al., 1991).<\/p>\n\n\n\n

Parittelun j\u00e4lkeen naarasperhoset munivat satoja pieni\u00e4 munia joko ryhmiss\u00e4 tai yksitt\u00e4in. Naaras munii pitkin v\u00e4lein, jopa usean viikon ajan (Marttila et al., 1991). Apollo naaraat eiv\u00e4t yleens\u00e4 muni suoraan toukkien ravintokasville, vaan kiinnitt\u00e4v\u00e4t munat kallioilta l\u00f6ytyville kuiville kasveille tai kiville. Munintapaikka on yleens\u00e4 alueilla, joilla esiintyy toukan ravintokasvia. Muna on kiilt\u00e4v\u00e4n liidunvalkea ja kilpim\u00e4inen, jonka pinnalla useita s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 kohoumia (Suomen Lajitietokeskus). <\/em><\/p>\n\n\n\n

Habel et al. (2025) havaitsivat, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset apolloperhoset el\u00e4v\u00e4t v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 28 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Aikaisemmissa apolloperhostutkimuksissa yksitt\u00e4isen yksil\u00f6n elinajan oletettiin olevan enint\u00e4\u00e4n noin 3 viikkoa (Feurle & Baer 2020). T\u00e4m\u00e4 on huomattavasti pidempi aika kuin useimmilla muilla lauhkean vy\u00f6hykkeen perhoslajeilla, joiden aikuisvaiheen elinik\u00e4 on tyypillisesti paljon lyhyempi, vain muutama p\u00e4iv\u00e4, koska aikuiset keskittyv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa lis\u00e4\u00e4ntymiseen (Willner 2017). Apolloperhonen on siis poikkeuksellisen pitk\u00e4ik\u00e4inen lauhkean vy\u00f6hykkeen perhosista.<\/p>\n\n\n\n

Aikuisten perhosten elinik\u00e4 Suomessa on tyypillisesti n. 2\u20134 viikkoa.<\/p>\n\n\n\n

Elinymp\u00e4rist\u00f6jen suojelu ja hoito<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Apollo perhoset ovat riippuvaisia puoliavoimista elinymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4, kuten kallioalueista ja saariston luodoista, joissa toukkien ravintokasvit isomaksaruohot kasvavat aikuisten mesikasvien, kuten ohdakkeiden (Cirsium<\/em> spp.) rinnalla tai ainakin l\u00e4hell\u00e4. N\u00e4iden ravintoresurssien l\u00e4heisyys on kriittinen tekij\u00e4 apollon selviytymisen kannalta (Fred and Brommer 2003, 2010; Fred et al. 2006; Kukkonen et al. 2024).<\/p>\n\n\n\n

Nieminen ja Ahola (2017) m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t suojeltavat elinymp\u00e4rist\u00f6t seuraavasti: \u201dLajin esiintymispaikoilla lis\u00e4\u00e4ntymis- ja lev\u00e4hdyspaikkoja ovat kaikki avoimet kalliot, joilla kasvaa toukkien ravintokasveja. Lev\u00e4hdyspaikkoina toimivat my\u00f6s lis\u00e4\u00e4ntymispaikkojen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevat aikuisten perhosten ruokailualueet, joilla yksil\u00f6t viett\u00e4v\u00e4t paljon aikaa ja t\u00e4ten my\u00f6s lep\u00e4ilev\u00e4t huonolla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6n yli. Osa ruokailualueista on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti sek\u00e4 lentokauden aikana ett\u00e4 vuodesta toiseen, jolloin ne ovat rajattavissa lev\u00e4hdyspaikoiksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Laji ei hy\u00f6dy tai jopa k\u00e4rsii passiivisesta suojelusta, kuten maank\u00e4yt\u00f6st\u00e4 luopumisen aiheuttamasta metsittymisest\u00e4 (Nakonieczny ym. 2007). Eri puolilla Eurooppaa toteutetuissa elinymp\u00e4rist\u00f6jen ennallistamishankkeissa on pyritty k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 suuntaukset p\u00e4invastaisiksi avaamalla maisemia poistamalla pensaita ja puita, mik\u00e4 on osoittautunut onnistuneeksi (Nakonieczny ym. 2007). Kyseisten ennallistamistoimien vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. On kuitenkin viitteit\u00e4, ett\u00e4 apolloperhosen esiintymistodenn\u00e4k\u00f6isyys paranee kallioalueilla, joissa on v\u00e4hemm\u00e4n puita (Kukkonen et al. 2024).<\/p>\n\n\n\n

Nieminen ja Ahola (2017) kuvaavat varsin kattavasti suojelutoimia seuraavasti: \u201dApollon esiintymille suurimmat uhkatekij\u00e4t ovat avoimien kallioalueiden umpeenkasvu ja kallioiden tuhoutuminen mm. kallioiden murskauksen ja loma-asutuksen levi\u00e4misen vuoksi. Kallioiden ravintokasvit s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 niitto ja koteloajan j\u00e4lkeinen kevyt laidunnus sek\u00e4 varjostavan puuston ja muun korkean kasvillisuuden poisto ovat toimivia hoitotapoja.  Lis\u00e4\u00e4ntymispaikkoja varjoisista suunnista ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 puusto ja pensaikko tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ne lis\u00e4\u00e4v\u00e4t paahteisuutta. Lajin alueellinen s\u00e4ilyminen voidaan taata vain yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n laajaa ravinto- ja mesikasvilaikkujen verkostoa, jossa sopivat elinymp\u00e4rist\u00f6t ovat vaihtelevasti lajin asuttamia eri vuosina.  Apollon esiintymiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten lievent\u00e4minen on mahdollista l\u00e4hinn\u00e4 laajentamalla soveliaan elinymp\u00e4rist\u00f6n pinta-alaa, mik\u00e4li kunnostettavaksi sopivaa aluetta on esiintym\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4. Isomaksaruohon istuttaminen sek\u00e4 kunnostetuille ett\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neille alueille todenn\u00e4k\u00f6isesti nopeuttaa niiden laadun paranemista, mutta menetelm\u00e4\u00e4 tulee tutkia ennen sen laajempaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoa. Haittojen kompensointi on usein mahdollista avaamalla lajille aiemmin soveltuneita elinpaikkoja heikennetyn tai h\u00e4vitetyn lis\u00e4\u00e4ntymispaikan l\u00e4hiseudulla, sill\u00e4 sellaisia on yleens\u00e4 tarjolla. Isomaksaruohon pit\u00e4\u00e4 kuitenkin runsastua avatulla alueella ennen sen soveltumista apollon elinpaikaksi, ja isomaksaruohojen istuttaminen toiminee my\u00f6s n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Saaristossa perinteiset hoitok\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, kuten laiduntaminen ja pensaiden, esim. kotoper\u00e4isen katajan (Juniperus communis<\/em>) poistaminen, ovat perinteisesti yll\u00e4pit\u00e4neet avoimia maisemia. Saariston autioituessa ja perinteisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen v\u00e4hentyess\u00e4 monet alueet ovat peittyneet puista ja pensaista, toisin sanoen kasvaneet umpeen. Vaikka katajat ovat kotoper\u00e4isi\u00e4, niiden levitt\u00e4ytyminen ja alueiden valtaaminen uhkaavat kasviyhteis\u00f6j\u00e4, kuten niittyj\u00e4 (Ansley & Rasmussen 2005). Hallittu polttaminen on keskeinen keino, jolla torjutaan katajien alueiden valtaamista. Polttamalla lis\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00e4iri\u00f6tiheytt\u00e4, mik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 katajien kilpailullista ylivaltaa (Ansley & Rasmussen 2005). Katajat tarjoavat kuitenkin ekologisia etuja, kuten maiseman rakenteellista vaihtelua ja suojaa villiel\u00e4imille, mik\u00e4 voi lis\u00e4t\u00e4 paikallista biologista monimuotoisuutta (Maser & Gashwiler 1978; Sang\u00fcesa-Barreda et al. 2022).<\/p>\n\n\n\n

Apollo hy\u00f6tyy my\u00f6s tienvarsien mahdollisimman my\u00f6h\u00e4isest\u00e4 niitosta, hyl\u00e4tyist\u00e4 pelloista, kesannoista ja viljelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4, jotka tarjoavat aikuiselle ravinnoksi sopivia mesikasveja. Mesikasveja l\u00f6ytyy lis\u00e4ksi usein voimalinjojen alta ja avohakkuualueilta (Fred 2004).<\/p>\n\n\n\n

Suomen ymp\u00e4rist\u00f6keskus (SYKE 2022) kirjoittaa julkaisussaan hoitosuositukseksi: \u201dApollon esiintymisalueilla tulee huolehtia, ettei esimerkiksi tienrakennus, kallioiden murskaus, rakennustoiminta tai loma-asutus vaaranna esiintymi\u00e4. Lajin esiintyminen tulee selvitt\u00e4\u00e4 Kaakkois-Suomessa ja Saimaan alueella. Tarpeen vaatiessa suojelualueverkostoon tulee liitt\u00e4\u00e4 saaria ja luotoja, joissa on lajille sopivia tai jo lajin asuttamia elinymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Siirtoistutukset<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Apolloa on yritetty kokeellisesti siirtoistuttaa historiassa pariin otteeseen eri paikkoihin (Yle Uutiset 2011a; Fred and Brommer 2015). Siirtoistutukset eiv\u00e4t ole kuitenkaan onnistuneen, niin ett\u00e4 apollo olisi vakiintunut paikalle (Yle Uutiset 2011b, Brommer henk. koht. keskustelu).<\/p>\n\n\n\n

Historiaa<\/h2>\n\n\n\n

Tekstin historialliset tiedot ovat p\u00e4\u00e4osin poimintoja H\u00e4kkinen SL (1976) Apolloperhosen (Parnassius apollo L.) levinneisyyden ja runsauden muutokset Suomessa 1900-luvulla<\/em> julkaisusta:<\/p>\n\n\n\n

Apolloperhonen oli yleisempi viel\u00e41900 -luvun alkupuolella, ja varsinkin 1930-luvulla apolloperhosta kuvailtiin \u201derityisen yleiseksi\u201d. 1950-luvulle asti Lounais-Suomessa apolloperhosta on kuvailtu viel\u00e4 tavalliseksi lajiksi, mutta t\u00e4ll\u00f6in lajin taantuminen oli jo alkanut koko Suomessa ja lajista alettiin kaipaamaan havaintoja. Etenkin 1960-luvun loppupuolella apolloperhosen levinneisyysalue oli pienentynyt huomattavasti ja my\u00f6s runsaudessa oli jyrkk\u00e4 lasku.<\/p>\n\n\n\n

Parhaimmillaan (eli laajimmillaan) apolloperhosta on esiintynyt l\u00e4nsi-it\u00e4 akselilla Ahvenanmaan Ecker\u00f6st\u00e4 Lappeenrantaan ja etel\u00e4-pohjoinen akselilla Hangosta Juukaan. Ahvenanmaalla 1940-luvulla apolloperhosen levinneisyys kattoi melkein koko maakunnan. Ahvenanmaalla on 1960 \u2013 luvun j\u00e4lkeen voimakkaasta taantumisesta huolimatta s\u00e4ilynyt populaatio F\u00f6gl\u00f6ss\u00e4. Manner-Suomessa 1900 luvun alkuvuosikymmenill\u00e4 suurimman populaation arvioitiin olleen L\u00e4nsi-Uudellamaalla, joissa nykyisin j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 pieni ja ainoa tiedetty sis\u00e4maan kanta.<\/p>\n\n\n\n

Apolloperhosen ydinalue on ilmeisesti kautta aikain ollut p\u00e4\u00e4asiallisesti Lounais-Suomen rannikkopit\u00e4jiss\u00e4, lukuun ottamatta 1970-lukua, jolloin toisena p\u00e4\u00e4esiintymisalueena pidettiin Etel\u00e4-Savon Linnansaaren kansallispuiston l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Varsinais-Suomen alueella apolloperhosen levinneisyysalue on ollut laajimmillaan Uudestakaupungista Houtskariin ja Perni\u00f6\u00f6n asti, mutta levinneisyysalue on kutistunut nykytiedon perusteella kahteen paikkakuntaa. Toiselle paikkakunnalla eli Paraisilla on s\u00e4ilynyt kohtalainen populaatio havaintojen perusteella jo yli vuosisadan ajan, mutta toisella eli Saaristomeren alueella esiintyv\u00e4 ulkosaariston populaatio on romahtanut puoleen levinneisyydest\u00e4\u00e4n ja runsaudestaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 esiintyi apolloperhosta viel\u00e4 1990-luvun lopulla eniten Suomen alueella.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Brommer JE, Fred MS (1999) Movement of the Apollo butterfly Parnassius apollo<\/em> related to host plant and nectar plant patches: Population structure and movement of<\/em> Parnassius apollo. Ecological Entomology<\/em> 24(2): 125\u2013131, doi: 10.1046\/j.1365-2311.1999.00190.x<\/p>\n\n\n\n

Brommer JE, Fred MS (2007) Accounting for possible detectable distances in a comparison of dispersal: Apollo dispersal in different habitats. Ecological Modelling<\/em> 209(2\u20134): 407\u2013411, doi: 10.1016\/j.ecolmodel.2007.07.008<\/p>\n\n\n\n

Diekmann H (2014). Isoapollo. Suomen Perhoset. https:\/\/www.suomen-perhoset.fi\/isoapollo\/ (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n\n

European Commission The Habitats Directive – European Commission (2024). https:\/\/environment.ec.europa.eu\/topics\/nature-and-biodiversity\/habitats-directive_en (Accessed 18 March 2024)<\/p>\n\n\n\n

Feurle AW, Bauer C (2020) Erweiterte erfassung und bewertung der Vorkommen des apollofalters (Parnassius apollo<\/em>) Im naturpark Nagelfluhkette. inatura\u2013 Forschung Online 71:30<\/p>\n\n\n\n

Fred MS (1998) A case study of a patchy population of the Apollo butterfly (Parnassius apollo); the importance of nectar sources. Master\u2019s thesis. University of Helsinki, Helsinki, 37 pp<\/p>\n\n\n\n

Fred MS (2004) Influence of resource distribution and abundance on the population structure and dynamics of Parnassius apollo. Thesis. University of Helsinki, Helsinki, 1\u201332 pp<\/p>\n\n\n\n

Fred MS, Brommer JE (2003) Influence of habitat quality and patch size on occupancy and persistence in two populations of the Apollo butterfly (Parnassius apollo). Journal of Insect Conservation<\/em> 7(2): 85\u201398, doi: 10.1023\/A:1025522603446<\/p>\n\n\n\n

Fred MS, Brommer JE (2010) Olfaction and vision in host plant location by Parnassius apollo larvae: consequences for survival and dynamics. Animal Behaviour<\/em> 79(2)Elsevier Ltd, : 313\u2013320, doi: 10.1016\/j.anbehav.2009.11.001<\/p>\n\n\n\n

Fred MS, Brommer JE (2015) Translocation of the endangered apollo butterfly parnassius apollo in southern Finland. Conservation Evidence<\/em> 12: 8\u201313<\/p>\n\n\n\n

Fred MS, O\u2019Hara RB, Brommer JE (2006) Consequences of the spatial configuration of resources for the distribution and dynamics of the endangered Parnassius apollo butterfly. Biological Conservation<\/em> 130(2): 183\u2013192, doi: 10.1016\/j.biocon.2005.12.012<\/p>\n\n\n\n

Habel JC, Eibensteiner P, Schmitt T, Eberle J (2025) Population ecology of the apollo butterfly Parnassius Apollo in the Austrian Alps \u2013 a mark-release recapture study. Journal of Insect Conservation<\/em> 29(3): 39, doi: 10.1007\/s10841-025-00675-7<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4kkinen SL (1976) Apolloperhosen (Parnassius apollo L.) levinneisyyden ja runsauden muutokset Suomessa 1900-luvulla. University of Helsinki, Helsinki, 83 pp<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4rinen E, Jusl\u00e9n A, Kemppainen E, Uddstr\u00f6m A, Liukko UM (eds. ) (2019) The 2019 Red List of Finnish Species. Ministry of the Environment & Finnish Environment Institute, Helsinki, 704 pp<\/p>\n\n\n\n

Kukkonen JM, Mussaari M, Fred MS, Brommer JE (2022) A strong decline of the endangered Apollo butterfly over 20 years in the archipelago of southern Finland. Journal of Insect Conservation<\/em> 26(4): 673\u2013681, doi: 10.1007\/s10841-022-00413-3<\/p>\n\n\n\n

Kukkonen JM, Von Numers M, Brommer JE (2024) Conserving apollo butterflies: habitat characteristics and conservation implications in Southwest Finland. Journal of Insect Conservation<\/em> , doi: 10.1007\/s10841-024-00617-9<\/p>\n\n\n\n

Laaksonlaita J (2023) Exploring the impacts of microclimatic temperature on occupancy of the Apollo butterfly. Master\u2019s thesis. University of Turku, 61 pp<\/p>\n\n\n\n

Marttila O, Ojalainen P, Marttila M, Heiskanen H (1991) Suomen p\u00e4iv\u00e4perhoset, 2nd ed. Kirjayhtym\u00e4, Helsinki, 370 pp<\/p>\n\n\n\n

Nakonieczny M, Kedziorski A, Michalczyk K (2007) Apollo Butterfly (Parnassius apollo L.) in Europe \u2013 its History, Decline and Perspectives of Conservation. Functional Ecosystems and Communities \u00a92007 Global Science Books<\/em> 1: 56\u201379<\/p>\n\n\n\n

Nieminen M, Ahola A (toim. ) (2017) Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien ( pl . lepakot ) esittelyt. Helsinki, 2017, 1\/2017: 1-278 pp<\/p>\n\n\n\n

Silvonen, Kimmo (2024) Isoapollo. Suomen Perhoset Ja Toukat. Osa 1, Helsinki, pp 56\u201357<\/p>\n\n\n\n

Suomen Lajitietokeskus isoapollo (apollo). https:\/\/laji.fi\/taxon\/MX.60724 (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n\n

Suomen ymp\u00e4rist\u00f6keskus SYKE Isoapollo (apollo) (2022). https:\/\/www.google.com\/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https:\/\/www.ymparisto.fi\/sites\/default\/files\/documents\/Isoapollo.pdf&ved=2ahUKEwiVh_uGh-OKAxUdExAIHc8MH0AQFnoECB4QAQ&usg=AOvVaw0QnJFDTxi7_9bfXoaRFilq (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n\n

Wikipedia (2024). Euroopan unionin luontodirektiivi. Wikipedia. https:\/\/fi.wikipedia.org\/w\/index.php?title=Euroopan_unionin_luontodirektiivi&oldid=22656288 (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n\n

Willner W (2017) Taschenlexikon der Schmetterlinge Europas. Quelle & Meyer, Wiebelsheim<\/p>\n\n\n\n

Yle Uutiset (2011a). Apolloperhosia istutetaan Saimaan saaristoon. Yle Uutiset. https:\/\/yle.fi\/a\/3-5379505 (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n\n

Yle Uutiset (2011b). Apolloperhosten siirtoistutus ei ollut menestys. Yle Uutiset. https:\/\/yle.fi\/a\/3-5410368 (Accessed 7 January 2025)<\/p>\n\n\n