{"id":59,"date":"2023-04-24T06:29:40","date_gmt":"2023-04-24T06:29:40","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/apollo\/?page_id=59"},"modified":"2025-05-08T13:17:10","modified_gmt":"2025-05-08T13:17:10","slug":"mediatiedote","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/apollo\/mediatiedote\/","title":{"rendered":"Mediatiedotteet"},"content":{"rendered":"\n

Aurora 3\/2025:<\/p>\n\n\n\n

https:\/\/www.utu.fi\/fi\/ajankohtaista\/aurora\/uhanalaisen-apolloperhosen-voi-viela-nahda-muutamilla-paikoilla-etelaisessa<\/a><\/p>\n\n\n\n

\u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e \u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e \u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e <\/p>\n\n\n\n

Alla oleva kirjoitus on alunperin julkaistu 16.6.2023 Turun ylipiston Ajankohtaista -sivustolla:<\/p>\n\n\n\n

https:\/\/www.utu.fi\/fi\/ajankohtaista\/mediatiedote\/apolloperhonen-lentaa-jo-vastaa-perhoslajia-koskevaan-kyselyyn<\/a><\/p>\n\n\n\n

Uhanalainen apolloperhonen on monelle saariston asukkaalle ja kes\u00e4m\u00f6kkil\u00e4iselle tuttu ja odotettu n\u00e4ky kes\u00e4ll\u00e4 pihapiiriss\u00e4. Eniten apolloperhosia havaitaan yleens\u00e4 lennossa hein\u00e4kuussa, mutta lajia voi n\u00e4hd\u00e4 lennossa kes\u00e4kuun lopusta elokuun loppuun. Toukokuun lopun ja kes\u00e4kuun alun paahteiset p\u00e4iv\u00e4t saivat perhoset kuitenkin poikkeuksellisesti liikkeelle jo kes\u00e4kuun puolessa v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Turun yliopiston biologian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Jonna Kukkonen<\/strong> oli Paraisilla ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aineistoa apolloperhosen toukista huomatessaan ison vaalean perhosen lent\u00e4v\u00e4n kohti. Muista vaaleista ja t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 lent\u00e4vist\u00e4 perhoslajeista poiketen t\u00e4ll\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 vilahti punaista takasiiviss\u00e4 ja perhonen oli huomattavan kookas.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 En osannut odottaa, ett\u00e4 voin saman p\u00e4iv\u00e4n aikana l\u00f6yt\u00e4\u00e4 apolloperhosen toukkia ja kohdata aikuisen perhosen. Yll\u00e4tyin t\u00e4ysin ja enk\u00e4 valitettavasti ehtinyt saada kuvaa havainnostani, kertoo Jonna Kukkonen.<\/p>\n\n\n\n

Kukkonen ilmoitti havainnosta ohjaajalleen Turun yliopiston ekologian professori Jon Brommerille<\/strong>. Brommer on yhdess\u00e4 Novian tutkimusjohtaja Marianne Fredin<\/strong> kanssa tutkinut apolloperhosia Suomessa 2000-luvun alussa, ja Fred on tehnyt v\u00e4it\u00f6skirjansa lajista.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Aikaista, mutta ei mahdotonta. Aurinkoiset p\u00e4iv\u00e4t ovat saattaneet lyhent\u00e4\u00e4 huomattavasti apolloperhosen kotelovaiheen kestoa, kommentoi Brommer havaintoa.<\/p>\n\n\n\n

Fred muisteli aikaisimman apolloperhosen lentohavaintonsa olevan viikko juhannuksen j\u00e4lkeen. Perhosharrastajien foorumilta Kukkonen on l\u00f6yt\u00e4nyt aikaisimman havainnot aikuisista lajinedustajista Paraisilta l\u00e4hivuosina juhannuksen tienoilta.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Paljon havaintoja ja tietoa j\u00e4\u00e4 varmasti harrastajien \u201dp\u00f6yt\u00e4laatikoihin\u201d, mutta k\u00e4sitykseni mukaan havaintoni on aikaisin t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4, Kukkonen pohtii.<\/p>\n\n\n\n

Ilmastonmuutoksen on havaittu esimerkiksi aikaistaneen lintujen kev\u00e4tmuuttoa huomattavasti, mutta apolloperhonen lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen kes\u00e4kuun puolta v\u00e4li\u00e4 yll\u00e4tti lajia my\u00f6s tutkineen Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Laaksonlaidankin<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kylm\u00e4st\u00e4 kev\u00e4\u00e4st\u00e4 johtuen pidin havaintoa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, mutta ilmoituksesta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4in itsekin kolme aikuista apolloperhosta lennossa alueella, jossa ei ole l\u00e4hivuosina tehty apolloperhoshavaintoja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan, Laaksonlaita vahvistaa.<\/p>\n\n\n\n

Kes\u00e4kuun viidenten\u00e4toista p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eri saarilla Paraisilla, olleet Kukkonen ja Laaksonlaita havaitsivat muutaman tunnin sis\u00e4ll\u00e4 yhteens\u00e4 kuusi aikuista apolloperhosta lennossa.<\/p>\n\n\n\n

\"Apolloperhosen<\/figure>\n\n\n\n

Apolloperhosen toukat voivat kasvaa noin 6 cm metrin pituisiksi ennen koteloitumistaan. Toukkia esiintyy yleens\u00e4 toukokuusta kes\u00e4kuun alkuun. Suomessa niiden ainoa ravintokasvi on isomaksaruoho. Kuva: Jonna M. Kukkonen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"Aikuinen<\/figure>\n\n\n\n

Kes\u00e4ll\u00e4 2022 kuvattu aikuinen apolloperhonen. Kuva: Jonna M. Kukkonen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuiva kes\u00e4 on riski apolloperhosen selviytymiselle<\/h2>\n\n\n\n

Vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kes\u00e4 saaristossa. Turun yliopiston ja Mets\u00e4hallituksen yhteisess\u00e4 tutkimuksessa vuosina 2019 ja 2020 havaittiin raju lasku apolloperhosten m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 Saaristomeren kansallispuiston alueella, jota on pidetty lajin vahvimpana alueena Suomessa. <\/p>\n\n\n\n

\u2013 Olen iloinen kuullessani apolloperhosen jo lent\u00e4v\u00e4n, mutta vallitsevakuivuus hirvitt\u00e4\u00e4. Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden kuivuus tulee olemaan vakavampi kuin vuonna 2018, pohtii Brommer. <\/p>\n\n\n\n

Kuivuuden arveltiin olevan yksi mahdollinen syy apolloperhosen kannan heikentymiseen, koska kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan t\u00e4pl\u00e4verkkoperhosen kantaan. Saaristomeren kansallispuiston alueella suoritetun tutkimuksen tulokset otettiin heti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja Mets\u00e4hallitus on k\u00e4ynnist\u00e4nyt l\u00f6ydettyjen esiintymien l\u00e4hisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinymp\u00e4rist\u00f6jen luonnonhoidon. Luonnonhoidolla pyrit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ravintoa tarjoavien kasvien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 saarilla.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kuten vuonna 2018, kuivuus n\u00e4kyy kaikkialla maastossa. Apolloperhosen toukan ravintokasvi isomaksaruoho k\u00e4rsii, samoin niitty- ja ketokasvillisuus. Toukka-aika alkaa olla onneksi ohi, mutta aikuisille perhosille ei vaikuta olevan aikaisen lentoajankohdan ja kuivuuden vuoksi juurikaan ravintoa, toteaa Kukkonen.<\/p>\n\n\n\n

Oletko n\u00e4hnyt apolloperhosen? Vastaa kyselyyn<\/h2>\n\n\n\n

Osana v\u00e4it\u00f6skirjaansa Jonna Kukkonen kartoittaa Turunmaan saariston eri sidosryhmien lajintuntemusta sek\u00e4 asenteita apolloperhosta ja luonnonhoitoa kohtaan. <\/p>\n\n\n\n

Oletko n\u00e4hnyt perhosen Turunmaan saaristossa, tai onko laji sinulle kokonaan vieras? Apolloperhosia ja lajiin liittyv\u00e4\u00e4 luonnonhoitoa koskevaan kyselyyn voit vastata kyselyyn alta olevasta linkist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kyselyyn vastaaminen vie noin 10 minuuttia, ja sen voi tehd\u00e4 anonyymisti joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Kyselyyn voi vastata 31.8.2023 asti.<\/p>\n\n\n\n

Saaristomeren tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE hanketta. Tutkimusta on rahoittanut my\u00f6s Societas pro Fauna et Flora Fennica. V\u00e4it\u00f6skirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun S\u00e4\u00e4ti\u00f6, Otto A. Malm lahjoitusrahasto, Suomen Kulttuurirahasto, Oskar \u00d6flunds Stiftelse sr ja Turun yliopisto.<\/em>
 <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/a><\/p>\n\n\n\n

\"Jonna<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Jonna M. Kukkonen FM v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, biologian laitos, ekologia ja evoluutiobiologia<\/a><\/p>\n\n\n\n

\u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e \u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e \u00a0\u0f50\u0f72\u0f0f\u0f4b\u0f80\udb40\udc2e <\/p>\n\n\n\n

Alla oleva kirjoitus on alunperin julkaistu 6.7.2022 Turun yliopiston Ajankohtaista-sivustolla:<\/p>\n\n\n\n

https:\/\/www.utu.fi\/fi\/ajankohtaista\/mediatiedote\/uhanalainen-apolloperhonen-on-taantunut-voimakkaasti-20-vuoden-aikana<\/a><\/p>\n\n\n\n

Uhanalainen apolloperhonen on taantunut voimakkaasti 20 vuoden aikana Saaristomerell\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Apolloperhosen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pudonnut Saaristomerell\u00e4 2000-luvun alusta 2020- luvulle tultaessa alle puoleen. Raju lasku on h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4 uhanalaisen lajin kohdalla: Saaristomeren kansallispuisto on ollut apolloperhosen vahvinta aluetta Suomessa. Turun yliopiston ja Mets\u00e4hallituksen yhteisen tutkimuksen tulokset on otettu heti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Mets\u00e4hallitus on k\u00e4ynnist\u00e4nyt l\u00f6ydettyjen esiintymien l\u00e4hisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinymp\u00e4rist\u00f6jen kunnostusty\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n

Turun yliopisto tutki vuonna 2019 Mets\u00e4hallituksen kanssa Saaristomeren kansallispuiston alueella vuonna 2019 saaria, joissa apolloperhosta (Parnassius apollo) esiintyi runsaasti viel\u00e4 2000-luvun alussa. Apolloperhosen toukkia havaittiin huomattavasti harvemmilta saarilta kuin aiemmin. Lis\u00e4ksi toukkia l\u00f6ydettiin v\u00e4hemm\u00e4n kuin viime tutkimuksissa.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Aiempina tutkimusvuosina on my\u00f6s esiintynyt kannan vaihtelua, mutta koskaan aiemmin apolloperhosen toukkia ei ole l\u00f6ytynyt n\u00e4in v\u00e4h\u00e4n. Karkeasti ottaen tulokset ovat alle puolet aiempien tutkimusvuosien heikoimpien vuosien tuloksista, kertoo ekologian professori Jon Brommer<\/strong> Turun yliopistosta.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimus tukee EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE -hanketta, jossa Mets\u00e4hallituksen luontopalvelut kunnostavat saariston avoimia ja puoliavoimia ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Alueiden kunnostuksella pyrit\u00e4\u00e4n parantamaan muun muassa apolloperhosen elinoloja luomalla ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lajin elinymp\u00e4rist\u00f6jen verkostoa.<\/p>\n\n\n\n

Turun yliopisto ja Mets\u00e4hallitus kartoittivat vuonna 2019 alueita, joissa apollon tiedettiin esiintyneen viel\u00e4 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa.
\u2013 Vuonna 2019 s\u00e4\u00e4t olivat suosiolliset ja saimme tutkittua paljon enemm\u00e4n saaria kuin alun perin suunniteltiin. Ehdimme tutkia muutamia saaria, ennen kuin l\u00f6ysin ensimm\u00e4isen toukan. Oli riemastuttava kokemus havaita, ett\u00e4 lajia l\u00f6ytyy viel\u00e4 saarilta, kertoo biologian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Jonna Kukkonen<\/strong> Turun yliopiston biologian laitokselta.<\/p>\n\n\n\n

\"Tutkija<\/figure>\n\n\n\n

Jonna Kukkonen etsim\u00e4ss\u00e4 apolloperhosen toukkia. Kuva Laura Tuominen.<\/p>\n\n\n\n

 Kartoitusty\u00f6 aloitettiin toukokuussa saarilta, joilta l\u00f6ydettiin aiemmalla tutkimuskerralla runsaasti apollon toukkia.
\u2013 Arvelin, ett\u00e4 toukat ovat v\u00e4hentyneet, koska monien perhoslajien kannat ovat heikentyneet viime vuosina, mutta olin silti yll\u00e4ttynyt kuinka autioita saaret nyky\u00e4\u00e4n olivat, Brommer sanoo.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 Mets\u00e4hallitus jatkoi ydinalueen saarien kartoittamista vapaaehtoisten kanssa. Tulokset olivat saman suuntaiset kuin vuonna 2019 suoritetuissa kartoituksissa; apolloperhosien toukkia l\u00f6ytyi edelleen huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n kuin pari vuosikymment\u00e4 sitten.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Muutos on todella merkitt\u00e4v\u00e4. Viel\u00e4 1990-luvun lopulla apolloperhosta esiintyi Suomen alueella eniten Saaristomeren kansallispuiston alueella, mutta nyt lajin tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ankealta, 20 vuotta sitten samalla alueella apollotutkimusta tehnyt filosofian tohtori Marianne Fred <\/strong>kommentoi tuloksia.<\/p>\n\n\n\n

Apolloperhosen ainoa ravintokasvi ei ole v\u00e4hentynyt<\/h2>\n\n\n\n

Saaria kartoittaessa laskettiin my\u00f6s isomaksaruohon m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jotta voitaisiin tutkia, onko toukkien ravintokasvi v\u00e4hentynyt alueella. Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium<\/em>) on Suomessa toukkien ainoa ravintokasvi ja aiempien tutkimuksien perusteella kasvin m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja tiheys saarella on merkitt\u00e4v\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6n laadullinen mittari toukkien selviytymiselle saaristossa. Tosin, toisin kuin tutkijat odottivat, isomaksaruoho ei vaikuttanut v\u00e4hentyneet saarilla verrattuna aiempiin tutkimusvuosiin eli apollon toukilla oli edelleen alueella ravintoa saatavilla.<\/p>\n\n\n\n

\"Apolloperhosen<\/figure>\n\n\n\n

Apolloperhosen toukka ruokailemassa ravintokasvillaan isomaksaruoholla. Kuva Jonna Kukkonen.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Syit\u00e4 taantumiselle voi olla monia. Ravintoverkot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia; esimerkiksi kilpailu ravinnosta tai pedot ovat voinut lis\u00e4\u00e4nty\u00e4. Lis\u00e4ksi ilmastonmuutos on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita eri eli\u00f6ille, kuten kuivuuden ja kuumuuden, pohtii Jonna Kukkonen.<\/p>\n\n\n\n

Marianne Fredin mukaan esimerkiksi my\u00f6s heinittyminen voi toimia esteen\u00e4 toukkien ravinnonsaannille.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Perinteisten hoitotoimenpiteiden ja laidunnuksen puute n\u00e4kyy tihe\u00e4n ja matalakasvuisen katajan lis\u00e4\u00e4ntymisen\u00e4 saaristossa, pohtii Marianne Fred.<\/p>\n\n\n\n

Mets\u00e4hallituksen suojelubiologi Maija Mussaari<\/strong> muistuttaa, ett\u00e4 kartoitusta edelt\u00e4nyt vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kes\u00e4 saaristossa<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kuivuus n\u00e4kyi niin isomaksaruoho- kuin niitty- ja ketolaikuilla, joten ravinto saattoi olla niukassa apollon toukilla ja aikuisilla perhosilla. Mett\u00e4 tarjoavia kasveja ei todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut paljoa tarjolla apolloperhosen lentoaikaan hein\u00e4kuussa, Mussaari kertoo.<\/p>\n\n\n\n

Kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan t\u00e4pl\u00e4verkkoperhosen kantaan. Vaikka t\u00e4pl\u00e4verkkoperhosen kanta toipui nopeasti kuivuudesta, kuivuudella on todettu mahdollisesti olevan pidempiaikaisia negatiivisia vaikutuksia perhosiin.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niityt ja kedot ovat luonnostaan harvalukuisia karuilla saarilla. Ulkosaariston luotojen kasvillisuus muuttuu hiljalleen ilmastonmuutoksen, rehev\u00f6itt\u00e4v\u00e4n ja happamoitavan laskeuman sek\u00e4 meren rehev\u00f6itt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen vuoksi. Moni tekij\u00e4 ja etenkin kerrannaisvaikutukset ovat edelleen h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa. Elinymp\u00e4rist\u00f6jen hoito onkin erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska siten pystymme torjumaan n\u00e4it\u00e4 vaikutuksia. Tavoitteena on hyv\u00e4kuntoisten luontotyyppien ehe\u00e4 verkosto, joka auttaa lajistoa siirtym\u00e4\u00e4n uusille alueille kuumuuden tai kuivuuden tielt\u00e4, sanoo Maija Mussaari.<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4aikaisten tutkimusten t\u00e4rkeys korostuu<\/h2>\n\n\n\n

Kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut apolloperhosen kannan merkitt\u00e4v\u00e4 taantuminen ja taantumisen syiden l\u00f6yt\u00e4minen korostavat pitk\u00e4aikaisten tutkimusten t\u00e4rkeytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Toukat esiintyv\u00e4t vain parisen kuukautta alkukes\u00e4st\u00e4 eli aikaa on v\u00e4h\u00e4n ja tutkittavaa paljon. On hienoa, ett\u00e4 meill\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme aiempien tutkimusten tulokset, jotta voimme osoittaa muutoksen perhosen kannassa. Mahtavaa olisi toki, jos meill\u00e4 olisi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ehe\u00e4 aikasarja useammalta vuodelta, jolloin taantuminen olisi voitu havaita jo aiemmin ja voisimme tutkia mik\u00e4 on muuttunut apollon elinymp\u00e4rist\u00f6n olosuhteissa, Jonna Kukkonen miettii.
\u2013 Tulevaisuuden kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 jatkaa tutkimuksia ja toistaa kartoituksia, jotta voisimme varmistua, onko perhoskannan taantuminen tilap\u00e4ist\u00e4 vai pidempikestoista, sanoo Jon Brommer.<\/p>\n\n\n\n

\"Apolloperhonen<\/figure>\n\n\n\n

Uhanalainen ja Suomen suurin p\u00e4iv\u00e4perhonen Isoapollo hein\u00e4kuussa 2022. Kuva Jonna Kukkonen.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Tutkimuksen tulokset otettiin heti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja elinymp\u00e4rist\u00f6jen kunnostusty\u00f6t on aloitettu apolloesiintymien l\u00e4hisaarilla. Lis\u00e4ksi vapaaehtoiset ja Mets\u00e4hallitus jatkavat saarien kartoittamista l\u00e4hivuosina. Paljon on tehty ja lis\u00e4\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n eri projektien muodossa apollon hyv\u00e4ksi, kertoo Maija Mussaari.<\/p>\n\n\n\n

Jonna Kukkosen tavoitteena on my\u00f6s jatkaa tutkimuksia apolloperhosesta v\u00e4it\u00f6skirjaksi asti.<\/p>\n\n\n\n

\u2013  Toivon pystyv\u00e4ni dokumentoimaan kunnostust\u00f6iden tuloksia ja niiden mahdollisia positiivisia vaikutuksia apolloperhosen kantaan Saaristomerell\u00e4. Lis\u00e4ksi pyrin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Paraisilla apolloperhoselle t\u00e4rkeit\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6n tekij\u00f6it\u00e4, joita voitaisiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n suojelut\u00f6iss\u00e4. Aion my\u00f6s tarkastella kunnostust\u00f6iden sosiaalisia merkityksi\u00e4 paikallisiin sidosryhmiin, Kukkonen kertoo.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE hanketta. Tutkimusta on rahoittanut my\u00f6s Societas pro Fauna et Flora Fennica. V\u00e4it\u00f6skirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun S\u00e4\u00e4ti\u00f6, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Turun yliopisto.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4tietoja:
Turun yliopiston biologian tohtorikoulutettava Jonna Kukkonen, jonna.m.kukkonen@utu.fi
Mets\u00e4hallituksen suojelubiologi Maija Mussaari, <\/em> (nyky\u00e4\u00e4n Varsinais-Suomen ELY-keskus, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi)<\/p>\n\n\n\n

\n