{"id":129,"date":"2023-04-06T10:26:20","date_gmt":"2023-04-06T10:26:20","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/?p=129"},"modified":"2023-04-06T10:26:21","modified_gmt":"2023-04-06T10:26:21","slug":"venajan-suhteesta-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/2023\/04\/06\/venajan-suhteesta-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimeen\/","title":{"rendered":"Ven\u00e4j\u00e4n suhteesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen"},"content":{"rendered":"\n<p>Lauri M\u00e4lksoon artikkeli&nbsp;<em>Russia, Stasbourgh and the paradox of a human rights backlash<\/em>&nbsp;on h\u00e4nen toimittamansa artikkelikokoelman&nbsp;<em>Russia and the European Court of Human Rights &#8211; The Strasbourg Effect<\/em>&nbsp;johdantokappale, jossa taustoitetaan Ven\u00e4j\u00e4n suhdetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kirjoittaja on kansainv\u00e4lisen oikeuden professori Tarton yliopistossa Virossa, ja h\u00e4n on erikoistunut Ven\u00e4j\u00e4-kysymyksiin suhteessa kansainv\u00e4liseen oikeuteen. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2018, jolloin tilanne Euroopassa oli hyvin erilainen kuin nyt, mutta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tarkastella Ven\u00e4j\u00e4n suhdetta kansainv\u00e4liseen oikeuteen jo ajalta ennen hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Ukrainaan.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Ven\u00e4j\u00e4 liittyi Euroopan neuvoston j\u00e4seneksi vuonna 1996 ratifioi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vuonna 1998. Artikkelissa t\u00e4t\u00e4 kuvataan sanoilla&nbsp;<em>oikeudellinen vallankumous,<\/em>&nbsp;sill\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Ven\u00e4j\u00e4 suostui olemaan ulkomaisen ihmisoikeusvalvonnan kohteena ja viel\u00e4p\u00e4 niin ett\u00e4 omien kansalaisten lis\u00e4ksi my\u00f6s muut Euroopan neuvoston j\u00e4senvaltiot voivat tehd\u00e4 valituksia Ven\u00e4j\u00e4n ihmisoikeusrikkomuksista. Artikkelissa my\u00f6s nostetaan esiin se, ettei Ven\u00e4j\u00e4 varsinaisesti t\u00e4ytt\u00e4nyt Euroopan Neuvoston j\u00e4senyyden kriteerej\u00e4, mutta j\u00e4senyyden hyv\u00e4ksymist\u00e4 perusteltiin sill\u00e4, ett\u00e4 inklusiivisuuden kautta ihmisoikeudet voisivat kehitty\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 parempaan suuntaan ja ulkopuolinen tuki olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 oikeudellisten uudistusten aikaansaamiseksi kansallisesti. Eurooppa oli toiveikas sen suhteen, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 voisi tulla eurooppalaisen oikeusyhteis\u00f6n j\u00e4sen ja se voisi kehitty\u00e4 ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, demokraattiseksi oikeusvaltioksi, jota se ei koskaan aikaisemmin ollut ollut. Etenkin j\u00e4senyyden ensimm\u00e4isen vuosikymmenen aikana tapahtui jonkin verran positiivista kehityst\u00e4 ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja Euroopan ihmisoikeussopimusta sovellettiin Ven\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 tuomioistuimissa ja EIT:n langettavista tuomioista m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt sakot maksettiin.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Artikkelin kirjoitushetkell\u00e4 oli kulunut 20 vuotta siit\u00e4, kun Ven\u00e4j\u00e4 liittyi Euroopan neuvoston j\u00e4seneksi. Jo tuolloin on ollut n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 muutos, niin sanottu&nbsp;<em>backlash&nbsp;<\/em>Ven\u00e4j\u00e4n demokratia- ihmisoikeuskehityksess\u00e4, esimerkiksi EIT:n p\u00e4\u00e4t\u00f6sten puutteellisen tai olemattoman t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanon, lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6muutosten ja Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuimen p\u00e4\u00e4t\u00f6sten muodossa. Esimerkiksi vuonna 2015 Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuin p\u00e4\u00e4tti ratkaisussaan, etteiv\u00e4t EIT:n tuomiot ole t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npantavissa Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ennen \u201dperustuslaillista tarkastusta\u201d ja ettei perustuslain kanssa ristiriidassa olevia tuomioita voida panna t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ratkaisu sinet\u00f6i jo aikaisemmin Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuimessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ollutta tulkintalinjaa, kuten M\u00e4lksoo tuo artikkelissaan esiin.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Artikkelin julkaisemisen j\u00e4lkeen kyseinen doktriini on my\u00f6s kirjattu Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakiin vuonna 2020. Muutos tehtiin vankien \u00e4\u00e4nioikeutta koskeneen EIT:n langettavan tuomion&nbsp;<em>Anchugov &amp; Gladkov v. Ven\u00e4j\u00e4<\/em>&nbsp;j\u00e4lkimainingeissa. T\u00e4t\u00e4 kehityst\u00e4 on mielenkiintoista tarkastella peilaten sit\u00e4 nykytilanteeseen, sill\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yssodan alettua Ven\u00e4j\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 Euroopan neuvoston j\u00e4sen ja ihmisoikeustilanne on Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 monella tapaa huonontunut, esimerkiksi kokoontumisvapauden osalta. J\u00e4lkiviisaana voimme ehk\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 EIT:n kyseenalaistamisen ja perustuslakimuutokset ik\u00e4\u00e4n kuin entein\u00e4 yh\u00e4 rajummille ihmisoikeusloukkauksille.<\/p>\n\n\n\n<p>Artikkelissa nostetaan esiin my\u00f6s koko teoksen suuria teemoja, kuten kysymys siit\u00e4, kuinka paljon kansainv\u00e4lisill\u00e4\/alueellisilla tuomioistuimilla kuten EIT:ll\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mahdollisuutta vaikuttaa Ven\u00e4j\u00e4n kaltaisiin uppiniskaisiin valtioihin ja puuttua niiden huolestuttavaan ihmisoikeus- ja oikeusvaltiokehitykseen. Monet valtiot, kuten Ven\u00e4j\u00e4, arvottavat valtion suvereniteetin korkeammalle tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 korkealle kuin kansainv\u00e4liset ihmisoikeussopimukset kuten EIS:n ja sen vuoksi v\u00e4heksyv\u00e4t ihmisoikeussopimusten velvoittavuutta ja laiminly\u00f6v\u00e4t EIT:n tuomioiden t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanon. Kuten M\u00e4lksoon artikkelissa mainitaan, Ven\u00e4j\u00e4 on korostanut sit\u00e4, ettei se ole Euroopan ihmisoikeussopimusta hyv\u00e4ksyess\u00e4\u00e4n sitoutunut mihink\u00e4\u00e4n \u201dEurooppalaiseen perustuslakituomioistuimeen\u201d. Kansainv\u00e4lisen oikeuden velvoittavuus suhteessa valtioiden suvereniteettiin onkin er\u00e4\u00e4nlainen ikuisuuskysymys. Huomionarvoista on my\u00f6s se, ett\u00e4 valtioiden maksamat sakot ihmisoikeusloukkausten uhreille EIT:n langettavan tuomion j\u00e4lkeen voidaan n\u00e4hd\u00e4 tietynlaisena anekauppana, jos tarvittavia muutoksia lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n ihmisoikeusloukkausten toistumiseksi ei tehd\u00e4, kuten M\u00e4lksoon artikkelissa kuvataan. T\u00e4ll\u00f6in valtio ik\u00e4\u00e4n kuin lunastaa paikkansa kansainv\u00e4listen ihmisoikeussopimusten osapuolena ja n\u00e4enn\u00e4isen kuuliaisesti maksaa sakot sit\u00e4 loukkaavista toimista, mutta jatkaa silti loukkausten tekemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 kysymykset liittyv\u00e4t mielest\u00e4ni kiinnostavalla tavalla my\u00f6s teemoihin kuten kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kehitykseen ja ymp\u00e4rist\u00f6vastuun kysymyksiin. Mik\u00e4li EIT:n kaltaisen, suhteellisen vahvan kansainv\u00e4lisen oikeuden toimijan mahdollisuudet vaikuttaa valtioiden ihmisoikeusloukkauksiin ja huolestuttavaan oikeusvaltiokehitykseen ovat lopulta kuitenkin suhteellisen rajalliset, kuin Ven\u00e4j\u00e4n tapauksen tarkastelu antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, onko mahdotonta edes haaveilla siit\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi luonnontuhontaa (eng.&nbsp;<em>ecocide<\/em>)<em>&nbsp;<\/em>koskevasta s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4 saataisiin kansainv\u00e4lisesti velvoittavaa oikeutta esimerkiksi Rooman peruss\u00e4\u00e4nn\u00f6n kautta? Kansainv\u00e4lisiin ihmisoikeuksiin viitataan artikkelissa my\u00f6s sulkeissa&nbsp;<em>alueellisina&nbsp;<\/em>ihmisoikeuksina, mik\u00e4 osaltaan tuo esiin sen, etteiv\u00e4t ihmisoikeudet ole globaalisti tarkasteltuna samansis\u00e4lt\u00f6isi\u00e4 joka paikassa, ja ihmisoikeuksien universaalius on my\u00f6s yksi kansainv\u00e4lisen oikeuden suurista kysymyksist\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 globaalisti velvoittavia ihmisoikeusnormeja ei ehk\u00e4 ole koskaan mahdollista saavuttaa, mutta miten on globaalin ilmastos\u00e4\u00e4ntelyn laita?&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Artikkelissa nostetaan esiin my\u00f6s se, ett\u00e4 kansainv\u00e4lisen oikeuden kent\u00e4ll\u00e4 on kesken\u00e4\u00e4n vastakkaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 siit\u00e4, ovatko ihmisoikeussopimusten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n merkitys yliarvioitu vai ei. Konservatiivisen koulukunnan mukaan on, kun taas liberaali valtavirta n\u00e4kee ihmisoikeussopimuksissa suurta potentiaalia. M\u00e4lksoon mukaan yleinen n\u00e4kemys on, ett\u00e4 niin kauan kuin yksitt\u00e4inen kansalainen hy\u00f6tyy siit\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 on Euroopan neuvoston j\u00e4sen, on sen j\u00e4senyys j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Artikkelin ja koko teoksen p\u00e4\u00e4sanoma kuitenkin on, ett\u00e4 on oltava realistinen arvioitaessa sit\u00e4, kuinka hyvin kansainv\u00e4lisill\u00e4 sopimuksilla ja tuomioistuinten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n sosiaalistamisen kautta vaikuttamaan sellaisten valtioiden oikeuskulttuuriin, joiden antiliberaali historia ja ideologia edesauttaa ihmisoikeussopimusten periaatteiden kyseenalaistamista. Sosiaalistaminen on M\u00e4lksoon mukaan Ven\u00e4j\u00e4n tapauksessa ollut hyvin maltillista siksi, ettei liberaalia Eurooppaa ja sen arvoja n\u00e4hd\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ihanteellisena.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Nyky\u00e4\u00e4n tied\u00e4mme, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n j\u00e4senyys Euroopan Neuvostossa p\u00e4\u00e4ttyi 16.3.2022 ja tilanne Euroopan ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on hyvin erilainen kuin artikkelin kirjoitushetkell\u00e4. Vaikka j\u00e4senyyden alkuvuosina ja mahdollisesti viel\u00e4 artikkelin kirjoitushetkell\u00e4 oli toivoa siit\u00e4, ett\u00e4 ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 voisi v\u00e4hitellen kehitty\u00e4 ihmisoikeuksia kunnioittava demokraattinen oikeusvaltio, nykyisess\u00e4 tilanteessa se tuntuu hyvin ep\u00e4realistiselta.\u00a0<\/p>\n\n\n\n<p>&#8212; <em>Murharyhm\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n<p>M\u00e4lksoo, Lauri. Introduction:&nbsp;<em>Russia, Strasbourg, and the paradox of a human rights backlash.&nbsp;<\/em>Kokoelmassa&nbsp;<em>Russia and the European Court of Human Rights: the Strasbourg effect.&nbsp;<\/em>Cambridge University Press 2018.<\/p>\n\n\n\n<p>M\u00e4lksoo, Lauri.&nbsp;<em>International law between universality and regional fragmentation. The historical case of Russia. Research Handbook on the Theory and History of International Law<\/em>. United Kingdom: Edward Elgar Publishing, 2011. s. 456\u2013477.<\/p>\n\n\n\n<p>Petman, Jarna.&nbsp;<em>Ven\u00e4j\u00e4 ihmisoikeussopimuksen osapuolena: ensimm\u00e4iset kymmenen vuotta<\/em>. Lakimies 2\/2007 s. 269\u2013297<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Lauri M\u00e4lksoon artikkeli&nbsp;Russia, Stasbourgh and the paradox of a human rights backlash&nbsp;on h\u00e4nen toimittamansa artikkelikokoelman&nbsp;Russia and the European Court of Human Rights &#8211; The Strasbourg Effect&nbsp;johdantokappale, jossa taustoitetaan Ven\u00e4j\u00e4n suhdetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kirjoittaja on kansainv\u00e4lisen oikeuden professori Tarton yliopistossa Virossa, ja h\u00e4n on erikoistunut Ven\u00e4j\u00e4-kysymyksiin suhteessa kansainv\u00e4liseen oikeuteen. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2018, jolloin tilanne &hellip; <a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/2023\/04\/06\/venajan-suhteesta-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimeen\/\" class=\"more-link\">Continue reading <span class=\"screen-reader-text\">Ven\u00e4j\u00e4n suhteesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":35805,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-129","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keke2023"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/users\/35805"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=129"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":130,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129\/revisions\/130"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=129"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=129"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=129"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}