Investointisuojasopimukset (\u201dinvestment treaty\u201d) takaavat ulkomaisille sijoittajille suojan kohdemaan syrjiv\u00e4\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4, kansallistamisyrityksi\u00e4, tai muita ep\u00e4oikeudenmukaisia toimia vastaan. Vastineeksi ulkomaisten investoijien on noudatettava kohdemaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4. Investointisuojasopimukset ovat yleens\u00e4 osa vapaakauppasopimuksia, ja niihin sis\u00e4ltyy mahdollisuus ratkaista sopimuksesta syntyv\u00e4t riidat v\u00e4limiesoikeudesta. V\u00e4limiesmenettely tarjoaa puolueettoman, nopean ja tehokkaan reitin riidanratkaisuun. Investointisuojasopimukset ovat joko kahden tai monenv\u00e4lisi\u00e4, ja l\u00e4hes jokainen maailman valtioista on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden t\u00e4llaisen sopimuksen osapuoli. Perinteisesti investointisuojasopimuksia on pidetty sijoittajien turvamekanismina kohdevaltion nopeasti muuttuvaa politiikkaa vastaan. T\u00e4m\u00e4n vuoksi investointisuojasopimusten on katsottu toimivan my\u00f6s kest\u00e4v\u00e4n kehityksen ja vastuullisen yritystoiminnan hidastajana, kun riitoja syntyy r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6s\u00e4\u00e4ntelyn velvoittavuudesta. Kolme kokenutta kaupallisiin ja sijoitussopimuksiin keskittynytt\u00e4 v\u00e4limiest\u00e4 Scherer, Bruce ja Reschke k\u00e4sittelev\u00e4t artikkelissaan \u201dEnvironmental Counterclaims in Investment Treaty Arbitration\u201d, miten valtiot voivat esitt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteita v\u00e4limiesmenettelyss\u00e4, sek\u00e4 miten jatkossa voidaan niiden kautta taata my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6llisten oikeuksien toteutuminen.<\/p>\n\n\n\n
Investointisuojasopimusten v\u00e4limiesmenettely tarjoaa investoijille suoran ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4n reitin tutkituttaa vaateensa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi investointisuojasopimuksia ja v\u00e4limiesmenettely\u00e4 on kritisoitu ep\u00e4suhtaiseksi ja ep\u00e4demokraattiseksi menettelyksi. Ongelmallisena on pidetty my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 valtiot ja yritykset samaistetaan toimijoina, jolloin julkisen vallan erityiseen merkitykseen liittyv\u00e4t seikat j\u00e4\u00e4v\u00e4t huomioimatta. Menettelyt ovat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti salaisia, joten niist\u00e4 saatava tieto koostuu p\u00e4\u00e4osin v\u00e4litysinstituuttien tarjoamasta datasta sek\u00e4 harvoista julkaistuista ratkaisuista. T\u00e4llaisten tietojen mukaan ymp\u00e4rist\u00f6v\u00e4itteiden esiintyminen ja rooli on kasvussa my\u00f6s investointiv\u00e4limiesmenettelyss\u00e4 kansainv\u00e4lisen ilmasto-oikeuden normiston lis\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4limiesmenettelyn aloittaminen on investoijan yksinoikeus, on valtiolla usein mahdollisuus esitt\u00e4\u00e4 vastakanne. Vastakanne ei ole varsinainen puolustautumismekanismi, vaan itsen\u00e4inen v\u00e4ite, joka usein laajentaa prosessin kohdetta. V\u00e4litystuomioistuimet ovat ottaneet valtioiden ymp\u00e4rist\u00f6vastav\u00e4itteit\u00e4 enemmiss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tutkittavakseen, mutta vain kourallinen tapauksia on edennyt prosessia, ja sit\u00e4kin harvempi johtanut sijoittajien vahingonkorvausvelvollisuuteen. <\/p>\n\n\n\n
Ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteet pohjautuvat v\u00e4itteeseen siit\u00e4, ett\u00e4 sijoittajat ovat ep\u00e4onnistuneet noudattamaan ymp\u00e4rist\u00f6oikeudellisia velvoitteita. Kolme yleist\u00e4 edellytyst\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6v\u00e4itteiden liitynn\u00e4lle ovat v\u00e4litystuomioistuimen toimivalta, vastakanteen hyv\u00e4ksytt\u00e4vyys ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 kanneperuste. Se onko vastakanne ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 mekanismina prosessissa, riippuu osapuolten sopimuksesta. Vastakanteiden sallittavuus voi perustua esimerkiksi v\u00e4litysklausuulin sanamuotoon, nimenomaiseen ilmaisuun v\u00e4lityssopimuksessa, erilliseen sopimukseen, tai v\u00e4lityssopimuksien tulkintaan. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vastakanteet ovat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Se miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vastakanteet taas voidaan ulottaa koskemaan ymp\u00e4rist\u00f6v\u00e4itteit\u00e4, on vaihdellut tapauksissa, mutta toistaiseksi tulkintatrendi on ollut laajentava. V\u00e4lityssopimuksissa on my\u00f6s mahdollista j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tietyntyyppiset kanteet v\u00e4litysklausuulin ulkopuolelle. Osa v\u00e4litystuomareista on pit\u00e4nyt vastakanteiden sallittavuutta prosessiekonomian, tehokkuuden ja p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isyyden vuoksi tarkoituksenmukaisena, sill\u00e4 hylk\u00e4\u00e4minen johtaisi todenn\u00e4k\u00f6isesti rinnakkaisiin toimiin esimerkiksi kansallisissa tuomioistuimissa. Tuomioistuimen p\u00e4\u00e4tetty\u00e4 toimivallasta, tulee vastakanteen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 muut prosessuaaliset edellytykset. Ensinn\u00e4kin vastakanteen on oltava liitett\u00e4viss\u00e4 varsinaiseen kanteeseen. T\u00e4m\u00e4n yhteyden puuttuminen on usein johtanut ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteiden hylk\u00e4\u00e4miseen, ja sit\u00e4 onkin osin kritisoitu liian tiukaksi. <\/p>\n\n\n\n
Toinen prosessiedellytys, joka tuottaa haasteita on asianosaiskelpoisuusuus. T\u00e4h\u00e4n valtioiden on kiinnitett\u00e4v\u00e4 erityist\u00e4 huomiota ymp\u00e4rist\u00f6llisiin seikkoihin vedotessa. V\u00e4litysmenettelyyn soveltuvassa laissa voi olla esimerkiksi edellytyksen\u00e4, ett\u00e4 valtio itse on k\u00e4rsinyt vahinkoa, eik\u00e4 esimerkiksi sen kansalaiset. Viimeiseksi valtiolla on oltava jokin normi, suojeluntaso tai velvoite, jota investoija on rikkonut. Uuden sukupolven kansainv\u00e4lisiss\u00e4 investointisuojasopimuksissa on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 trendi, jossa kansalliset tai kansainv\u00e4liset velvoitteet tai vapaaehtoiset yhteiskuntavastuun standardit sis\u00e4llytet\u00e4\u00e4n investointisuojasopimuksiin. T\u00e4m\u00e4 auttaa tulevaisuudessa tulkintaongelmien v\u00e4ltt\u00e4misess\u00e4, sek\u00e4 edist\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6tavoitteiden toteutumista. Kansallisten velvoitteiden rikkominen yksin\u00e4\u00e4n harvemmin riitt\u00e4\u00e4 vastakanteen menestymiselle. Kansallisten oikeusnormien velvoittavuus tulisi olla joko t\u00e4sm\u00e4llisesti ilmaistu v\u00e4lityssopimuksessa tai tulla velvoittaviksi sateenvarjoklausuulin (\u201dumbrella clause\u201d) kautta, jolloin kansallisen normin rikkominen tarkoittaa my\u00f6s kansainv\u00e4lisesti velvoittavan normin rikkomista. Esimerkiksi tapauksessa Aven v Costa Rica<\/em> v\u00e4limiesoikeus totesi, ett\u00e4 kansalliset ymp\u00e4rist\u00f6lait olivat vapaakauppa sopimukseen liitt\u00e4misen perusteella sijoittajia velvoittavia. Kansainv\u00e4linen oikeuden rikkominen menestyksellisen\u00e4 kanneperusteena on my\u00f6s haasteellinen, koska muut kuin valtiot ovat harvemmin kansainv\u00e4lisen oikeuden oikeussubjekteja. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 kansainv\u00e4lisen oikeuden positiiviset toimintavelvoitteet eiv\u00e4t ole ulottuneet muihin kuin valtiollisiin toimijoihin, on katsottu, ett\u00e4 muilla voi olla kuitenkin negatiivinen velvoite olla harjoittamatta toiminta, joka aineellisesti heikent\u00e4\u00e4 kansainv\u00e4lisen oikeuden tavoitteita. T\u00e4ll\u00f6in erilaiset ymp\u00e4rist\u00f6lait, periaatteet ja standardit voivat tulla kyseeseen. <\/p>\n\n\n\n Lopulta ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteet ovat usein kaatuneet valtion n\u00e4ytt\u00f6taakkaan. Valtiot eiv\u00e4t ole pystyneet n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n investoijien loukanneen sellaisia velvoitteita, jotka ovat olleet investoijia sitovia investointisuojasopimuksista johdettavalla tavalla. Todellisuudessa tapauksissa, joissa yritysten vastakanteet ovat menestyneet, ovat korvaussummat olleet vai murto-osa siit\u00e4, mit\u00e4 valtiot ovat joutuneet maksamaan. Tuomioilla on kuitenkin muutakin kuin rahallista merkityst\u00e4. Esimerkiksi vastakanteilla valtiot voivat viesti\u00e4 poliittisia ja markkinasignaaleita. Investointisopimusten tulkinnassa on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 muutoksia siihen suuntaan, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelulliset seikat halutaan paremmin integroida sopimustekstiin ja soveltamisalaan. Muutos on hidasta, koska se l\u00e4htee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 uusien sopimusten laatimisesta, joista syntyv\u00e4t riidat n\u00e4kyv\u00e4t tuomioina vasta vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4. Uusien sopimusten laatimisessa ymp\u00e4rist\u00f6llisten ulottuvuuksia huomioiminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oikeudellisen varmuuden ja prosessuaalisen laadun turvaamiseksi. Sosiaalisen ja ymp\u00e4rist\u00f6vastuun laajeneminen kansainv\u00e4liseen investointioikeuteen tulee jatkossakin lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. N\u00e4it\u00e4 muutoksia tulee ennakoida valtioissa, investoinneissa sek\u00e4 v\u00e4litysinstituuteissa. <\/p>\n\n\n\n Kansainv\u00e4lisess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6oikeudessa ei ole kyse valtioiden yksipuolisesta mielivaltaisesta puuttumisesta, jota varten investointisuojia on alettu laatia. Sen sijaan kansainv\u00e4linen ilmasto- ja ymp\u00e4rist\u00f6oikeus on luonteelta yhteisi\u00e4 arvoja ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 toteuttavaa. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteista vain muutama on tiedett\u00e4v\u00e4sti menestynyt, osoittavat tuomiot positiivista kehityssuuntaa. Lis\u00e4ksi niist\u00e4 voidaan oppia, miten vastakanteet tulisi vastaisuudessa rakentaa, jotta ne menestyisiv\u00e4t paremmin. Samalla se osoittaa investointiv\u00e4limiesmenettelyn kehittymist\u00e4 symmetrisemp\u00e4\u00e4n suuntaan. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6s pakottaa investoijat huomioimaan kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kehitykseen liittyv\u00e4n s\u00e4\u00e4ntelyn.\u00a0<\/p>\n\n\n\n — Ilmastoryhm\u00e4 2<\/em><\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n Investointisuoja osana vapaakauppasopimusta. Elinkeinoel\u00e4m\u00e4n keskusliitto 1.6.2015. https:\/\/ek.fi\/wp-content\/uploads\/taustamuistio_ja_QA_Investointisuoja_01062015.pdf<\/a> (Luettu 3.4.2023)<\/p>\n\n\n\n Resolving Climate Change Related Disputes through Arbitration and ADR. ICC Commission on Arbitration and ADR, 2019. https:\/\/cdn.iccwbo.org\/content\/uploads\/sites\/3\/2019\/11\/icc-arbitration-adr-commission-report-on-resolving-climate-change-related-disputes-english-version.pdf<\/a> (Luettu 3.4.2023)<\/p>\n\n\n\n Scherer, Maxi, Stuart Bruce, and Juliane Reschke, Environmental Counterclaims in Investment Treaty Arbitration. ICSID review 36, no. 2 (2022): 413\u2013440.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Investointisuojasopimukset (\u201dinvestment treaty\u201d) takaavat ulkomaisille sijoittajille suojan kohdemaan syrjiv\u00e4\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4, kansallistamisyrityksi\u00e4, tai muita ep\u00e4oikeudenmukaisia toimia vastaan. Vastineeksi ulkomaisten investoijien on noudatettava kohdemaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4. Investointisuojasopimukset ovat yleens\u00e4 osa vapaakauppasopimuksia, ja niihin sis\u00e4ltyy mahdollisuus ratkaista sopimuksesta syntyv\u00e4t riidat v\u00e4limiesoikeudesta. V\u00e4limiesmenettely tarjoaa puolueettoman, nopean ja tehokkaan reitin riidanratkaisuun. Investointisuojasopimukset ovat joko kahden tai monenv\u00e4lisi\u00e4, ja l\u00e4hes jokainen maailman … Continue reading Ymp\u00e4rist\u00f6vastakanteiden menestyminen investointisuojasopimusten v\u00e4limiesmenettelyss\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":35805,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-133","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keke2023"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/133","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/users\/35805"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=133"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/133\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":134,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/133\/revisions\/134"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=133"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=133"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=133"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}