{"id":143,"date":"2023-04-06T13:35:53","date_gmt":"2023-04-06T13:35:53","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/?p=143"},"modified":"2023-04-06T13:35:54","modified_gmt":"2023-04-06T13:35:54","slug":"ilmastopolitiikka-ja-ihmisoikeudet-ilmasto-oikeudenkaynneissa-haasteita-ja-mahdollisuuksia-ilmasto-oikeudelle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/2023\/04\/06\/ilmastopolitiikka-ja-ihmisoikeudet-ilmasto-oikeudenkaynneissa-haasteita-ja-mahdollisuuksia-ilmasto-oikeudelle\/","title":{"rendered":"Ilmastopolitiikka ja ihmisoikeudet ilmasto-oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 \u2013 haasteita ja mahdollisuuksia ilmasto-oikeudelle"},"content":{"rendered":"\n

Artikkelissaan The Trends and Challenges of Climate Change Litigation and Human Rights<\/em> Keina Yoshida ja Joana Setzer tarkastelevat ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 kolmen merkitt\u00e4v\u00e4n ilmastotapauksen kautta. N\u00e4iss\u00e4 kolmessa tapauksessa, Urgenda v. Alankomaat, Teitiota v. Uusi-Seelanti <\/em> ja Juliana v. Yhdysvallat, <\/em>k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n sek\u00e4 ilmastonmuutoksesta johtuvia haasteita ett\u00e4 niihin vastaamista ihmisoikeusperustein. Artikkelissa korostetaan n\u00e4iden tapausten tarkastelua ennakkotapauksina, joiden kautta voidaan selvent\u00e4\u00e4 ihmisoikeusvelvoitteiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ilmastonmuutoksen osalta. Artikkeli her\u00e4tt\u00e4\u00e4kin kysymyksen \u2013 voidaanko valtiot velvoittaa kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n ilmastopolitiikkaansa ihmisoikeuss\u00e4\u00e4ntelyn perusteella?<\/p>\n\n\n\n

Urgenda v. Alankomaat<\/em> -tapauksessa <\/em>vahvistettiin alemman oikeusasteen p\u00e4\u00e4t\u00f6s, jonka mukaan valtio on velvollinen ihmisoikeuksien nojalla v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n kasvihuonekaasup\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4\u00e4n. Tapauksessa katsottiin, ett\u00e4 Alankomaiden asettama p\u00e4\u00e4st\u00f6v\u00e4hennystavoite vuodelle 2020 oli riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja sen katsottiin loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan mukaista oikeutta el\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 artiklan 8 mukaista oikeutta yksityis- ja perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Alankomaiden hallitus totesi tapauksessa, ettei sen p\u00e4\u00e4st\u00f6v\u00e4hennystoimilla ole merkityst\u00e4 ilmastonmuutoksen torjunnassa, sill\u00e4 Alankomaiden osuus globaaleista kasvihuonekaasup\u00e4\u00e4st\u00f6ist\u00e4 on v\u00e4h\u00e4inen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ett\u00e4 jokaisella valtiolla on vastuu tehd\u00e4 oma osansa p\u00e4\u00e4st\u00f6jen v\u00e4hent\u00e4miseksi parhaiden mahdollisuuksien mukaan. Edell\u00e4 mainittu vastuuperiaate tukee YK:n ilmastosopimuksen keskeisi\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ja Kansainv\u00e4lisen oikeuden toimikunnan valtiovastuuta koskevia artikloja. Tapausta voidaan pit\u00e4\u00e4 l\u00e4pimurtona ilmasto-oikeudelle, sill\u00e4 siin\u00e4 todettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, ett\u00e4 valtiolla on oikeudellinen velvollisuus ja vastuu torjua ilmastonmuutosta. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Urgenda<\/em> -tapausta voidaan pit\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 muissa maissa k\u00e4yt\u00e4ville ilmasto-oikeudenk\u00e4ynneille. <\/p>\n\n\n\n

Tapauksessa Teitiota v. Uusi-Seelanti <\/em>k\u00e4siteltiin ilmastopakolaisten olosuhteita suhteessa ihmisoikeuksiin. Tapauksessa ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu ja puhtaan juomaveden puute pakotti kantajan muuttamaan Kiribatin tasavallasta Uuteen-Seelantiin. Kantaja haki turvapaikkaa Uudesta-Seelannista, mutta viranomaiset eiv\u00e4t my\u00f6nt\u00e4neet pakolaisasemaa vaan palauttivat h\u00e4net takaisin Kiribatiin. T\u00e4m\u00e4n seurauksena kantaja v\u00e4itti, ett\u00e4 viranomaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6s loukkasi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta ja vei asian YK:n ihmisoikeuskomitean k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Komitea totesi asiassa, ettei ilmastokriisin vuoksi pakenevia ihmisi\u00e4 voi palauttaa alueelle, jossa heit\u00e4 uhkaa ilmastonmuutoksen aiheuttama vakava haitta tai hengenvaara.  Vaikka ymp\u00e4rist\u00f6n tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos ovat vakavia ja kiireellisi\u00e4 uhkia sek\u00e4 nykyisille ett\u00e4 tuleville sukupolville \u2013 ja vaikka Kiribatin tasavallan arvioidaan muuttuvan asuinkelvottomaksi seuraavan 10-15 vuoden aikana \u2013 komitea katsoi, ettei Uusi-Seelanti ollut tapauksessa loukannut kantajan oikeutta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Komitea perusteli p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 kantajan todisteet ja perustelut koskivat yleist\u00e4 tilannetta eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4ten olleet tarpeeksi yksityiskohtaisia. Komitean p\u00e4\u00e4t\u00f6s on n\u00e4in ollen ristiriidassa Urgenda<\/em> -tapauksen kanssa, jossa todettiin valtioilla olevan positiivisia velvoitteita ymp\u00e4rist\u00f6tapauksissa, joissa haitta vaikuttaa poikkeuksetta alueen tai maan yleiseen v\u00e4est\u00f6\u00f6n. Artikkelissa kuitenkin korostetaan, ett\u00e4 komitea esitti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 lausuntoja, jotka liittyv\u00e4t palauttamiskieltovelvoitteeseen ilmastonmuutokseen liittyvien haittojen osalta. Kirjoittajat korostavatkin tapauksen ensisijaisuutta ja merkitt\u00e4vyytt\u00e4 nimenomaan palauttamiskieltovelvoitteen kautta.   <\/p>\n\n\n\n

Tapauksessa Juliana v. Yhdysvallat<\/em> <\/strong>k\u00e4siteltiin perustuslaillista kannetta, jossa v\u00e4itettiin, ett\u00e4 Yhdysvaltojen liittovaltion hallitus on loukannut kantajien perustuslaillisia oikeuksia aiheuttamalla vaarallisia hiilidioksidip\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4. Kanteessa vaadittiin julistusoikeudellista muutoksenhakua ja kieltom\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4, jolla hallitus voidaan velvoittaa panemaan t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n suunnitelma sek\u00e4 fossiilisten polttoaineiden p\u00e4\u00e4st\u00f6jen v\u00e4hent\u00e4miseksi ett\u00e4 ilmakeh\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen hiilidioksidin v\u00e4hent\u00e4miseksi. Artikkelissa korostetaan, kuinka Juliana<\/em> -tapauksessa on erityisesti kyse ilmastonmuutoksen seurausten ja niihin liittyvien yksil\u00f6iden ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten tunnustamisesta. Vaikka tuomioistuin hylk\u00e4si kantajien kanneoikeuden, se kuitenkin totesi, ett\u00e4 Yhdysvaltojen hallitus edist\u00e4\u00e4 ilmastonmuutosta sek\u00e4 toimimalla passiivisesti ett\u00e4 edist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 fossiilisten polttoaineiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. T\u00e4m\u00e4n seurauksena Our Children’s Trust -j\u00e4rjest\u00f6 on ilmoittanut pyrkiv\u00e4ns\u00e4 uudelleenk\u00e4sittelyyn, jossa tuomioistuin voisi tarjota korjaavia toimenpiteit\u00e4. Juliana <\/em>-tapaus on osa laajempaa nuorten johtamaa yhteiskunnallista liikett\u00e4, jonka tavoitteena on saada sek\u00e4 valtionhallinnot ett\u00e4 yritykset vastuuseen maapallon tuhoamisesta. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ist\u00e4 kolmesta ilmasto-tapauksesta voidaan havaita yhteisi\u00e4 piirteit\u00e4 ja ominaisuuksia. Ensinn\u00e4kin tapaukset korostavat ihmisoikeuksien merkityst\u00e4 ilmastonmuutosta koskevissa oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4. Korkeimman oikeuden\u00a0Urgenda\u00a0<\/em>-tapauksessa antaman k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4n tuomion johdosta kantajat voivat vedota ihmisoikeuss\u00e4\u00e4ntelyyn ilmastonmuutosta koskevissa kanteissaan. Tapauksen johdosta valtioiden on my\u00f6s toteutettava ennaltaehk\u00e4isevi\u00e4 toimia huolellisuusvelvoitteen mukaisesti.\u00a0Teitiota<\/em>-tapauksessa puolestaan YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi, ett\u00e4 hallitusten on otettava vastuu ilmastokriisin seurauksena tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista. T\u00e4m\u00e4 vaikuttaa my\u00f6s turvapaikkapolitiikkaan siten, ett\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka ovat paenneet ilmastonmuutoksen aiheuttamia vakavien haittojen vuoksi, ei voida palauttaa takaisin n\u00e4ille alueille.\u00a0Juliana<\/em>-tapauksessa taas tuomioistuin totesi Yhdysvaltojen passiivisen toiminnan edist\u00e4v\u00e4n ilmastonmuutosta. N\u00e4m\u00e4 tapaukset ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 ennakkotapauksia, jotka antavat viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 valtiot voidaan asettaa vastuuseen riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 toimista ilmastonmuutoksen torjumisessa ihmisoikeusvelvoitteiden perusteella. N\u00e4iden tapausten my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s ilmasto-oikeuden k\u00e4site on laajentunut, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ilmasto-oikeudenk\u00e4yntien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa. Artikkelissa korostetaankin, kuinka keskeist\u00e4 on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden tapausten tarjoamat mahdollisuudet ja haasteet, sill\u00e4 ilmastonmuutokseen liittyv\u00e4t oikeudenk\u00e4ynnit ovat kasvavassa nousussa. Olennaista onkin tarkastella \u2013 kuinka ihmisoikeuksia koskevaa analyysia voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 muissa ilmasto-oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 ja millainen rooli tuomioistuimille on annettava ilmastonmuutoksen torjunnassa?<\/p>\n\n\n\n

— Ilmastoryhm\u00e4 1<\/em><\/p>\n\n\n\n

Keina Yoshida & Joana Setzer, The Trends and Challenges of Climate Change Litigation and Human Rights<\/p>\n\n\n\n

http:\/\/eprints.lse.ac.uk\/106593\/1\/Urgenda_Article_250220_2.pdf<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Artikkelissaan The Trends and Challenges of Climate Change Litigation and Human Rights Keina Yoshida ja Joana Setzer tarkastelevat ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 kolmen merkitt\u00e4v\u00e4n ilmastotapauksen kautta. N\u00e4iss\u00e4 kolmessa tapauksessa, Urgenda v. Alankomaat, Teitiota v. Uusi-Seelanti  ja Juliana v. Yhdysvallat, k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n sek\u00e4 ilmastonmuutoksesta johtuvia haasteita ett\u00e4 niihin vastaamista ihmisoikeusperustein. Artikkelissa korostetaan n\u00e4iden tapausten tarkastelua ennakkotapauksina, joiden kautta voidaan selvent\u00e4\u00e4 ihmisoikeusvelvoitteiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 … Continue reading Ilmastopolitiikka ja ihmisoikeudet ilmasto-oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 \u2013 haasteita ja mahdollisuuksia ilmasto-oikeudelle<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":35805,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-143","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-keke2023"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/143","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/users\/35805"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=143"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/143\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":144,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/143\/revisions\/144"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=143"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=143"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=143"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}