KAVA-tiimi<\/p>\n\n\n\n
Euroopan neuvoston ministerikomitea p\u00e4\u00e4tti 15. maaliskuuta 2022 pyyt\u00e4\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 eroamaan Euroopan neuvostosta. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 pyysi eroa itse. Se, kumpi tuli ensin; erottaminen vai eropyynt\u00f6, ei tuskin ole t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa kovin merkityksellist\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4 on joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4n eron johdosta siirtynyt yh\u00e4 kauemmas Euroopasta.<\/p>\n\n\n\n
Eron syyn\u00e4 on tietenkin Ven\u00e4j\u00e4n 24. helmikuuta 2022 alkanut hy\u00f6kk\u00e4ys Ukrainaan, mutta t\u00e4ysin odottamaton seuraus t\u00e4m\u00e4 ei ole vaan Ven\u00e4j\u00e4 on tehnyt pes\u00e4eroa Euroopan neuvostoon ja sen s\u00e4\u00e4nn\u00f6svaltaan jo paljon kauemmin. Valitettavasti t\u00e4m\u00e4 ero voi heijastella vastaavanlaista kehityst\u00e4 muissakin neuvoston j\u00e4senmaissa, ja sen vuoksi on mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4\u00e4 katsoa taaksep\u00e4in, jotta h\u00e4lytysmerkkeihin voitaisiin kenties tulevaisuudessa her\u00e4t\u00e4 aiemmin.<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4 liittyi Euroopan neuvoston j\u00e4seneksi Neuvostoliiton hajoamisen j\u00e4lkeen vuonna 1996, jolloin Ven\u00e4j\u00e4n politiikka nojasi muutoinkin vahvasti Eurooppaa kohti \u2013 irti kylm\u00e4n sodan aikakaudesta. Euroopan neuvosto hyv\u00e4ksyi Ven\u00e4j\u00e4n j\u00e4senekseen liberaalisella ajatuksella, ett\u00e4 integraatio ja yhteisty\u00f6 on parempi kuin vastakkainasettelu, vaikka punninnassa oli my\u00f6s huoli Ven\u00e4j\u00e4n oikeuskulttuurin ohuudesta. Samalla kun Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 tuli osa Euroopan neuvostoa se ratifioi Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) ja vuonna 1998 antautui ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa historiassaan ulkomaisen kansainv\u00e4lisen tuomioistuimen toimivallan alaisuuteen. Ven\u00e4j\u00e4n kansalaisille avautui n\u00e4in ollen suora reitti valitusten tekemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4 on siis ollut osa Euroopan neuvostoa noin 25 vuoden ajan ja on my\u00f6s sanottava, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4 aikana ihmisoikeuksien kunnioittaminen sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ihmisoikeuksien edist\u00e4miseksi ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 yhteiskunnassa ovat kehittyneet merkitt\u00e4v\u00e4sti. EIT on antanut vuosien varrella Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kohtaan lukuisia langettavia tuomioita, joista suurin osa on pantu my\u00f6s t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jotka ovat olleet merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa maan ihmisoikeuskehityksess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lle kansainv\u00e4listen sopimusten tai ulkomaisen tuomioistuimen tuomioiden hyv\u00e4ksyminen ja niiden noudattaminen ei ole koskaan ollut aivan niin yksiselitteist\u00e4. Paitsi, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti suhtauduttu kansainv\u00e4liseen oikeuteen ja sen instituutioihin kritiikill\u00e4, niin periaate kansallisen oikeuden etusijasta on valettu my\u00f6s maan perustuslakiin. Ven\u00e4j\u00e4n perustuslain 15 \u00a7:n mukaan kansainv\u00e4listen sopimusten, jotka eiv\u00e4t ole linjassa perustuslain kanssa, ei voida katsoa olevan voimassa olevaa oikeutta eiv\u00e4tk\u00e4 ne n\u00e4in ollen my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole suoraan sovellettavissa. <\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuimen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on arvioida taas perustuslain yhten\u00e4isyytt\u00e4 kansainv\u00e4listen sopimusten kanssa ja sen yhten\u00e4 t\u00e4rkeimmist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 on my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u2013 perustuslain asettamissa rajoissa \u2013 keinot EIT:n antamien ratkaisujen t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanoon ja implementointiin. EIT:n ja perustuslakituomioistuimen toimivallat ovat siis osittain p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 tai rinnakkaisia, sill\u00e4 kummankin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tulkita kansallisen lain s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 linjassa valtion ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, mutta Ven\u00e4j\u00e4 ei ole koskaan antanut EIT:lle oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n hierarkiassa ylemp\u00e4\u00e4 tasoa. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 kissanh\u00e4nn\u00e4nveto hierarkiapyramidin ylimm\u00e4st\u00e4 paikasta on aiheuttanut ristiriitaisuuksia Euroopan neuvoston ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 koko yhteisen taipaleen ajan, mutta varsinainen isompi selkkaus EIT:n ja perustuslakituomioistuimen v\u00e4lill\u00e4 tapahtui EIT:n vuonna 2013 antaman Anchugov & Gladkov v. Ven\u00e4j\u00e4 –<\/em>ratkaisun j\u00e4lkimainingeissa. Tapauksessa kaksi ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 vankia olivat pyyt\u00e4neet alun perin Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuinta tarkistamaan oliko perustuslain 32 \u00a7, jossa vangit menett\u00e4v\u00e4t vapausrangaistuksen yhteydess\u00e4 my\u00f6s \u00e4\u00e4nestysoikeutensa, ristiriidassa perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien kanssa. Perustuslakituomioistuin katsoi ratkaisussaan, ettei sill\u00e4 ole toimivaltaa tutkia perustuslain sis\u00e4ist\u00e4 yhdenmukaisuutta.<\/p>\n\n\n\n Vangit veiv\u00e4tkin asian EIT:n ratkaistavaksi, jossa he vetosivat vaalivapausoikeuksiinsa (EIS 1.ptk 3 art.). EIT ei hyv\u00e4ksynyt valtion vastav\u00e4itteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n perustuslain s\u00e4\u00e4d\u00f6s voisi olla etusijalla EIS:n pyk\u00e4lien kanssa. EIT katsoi, ett\u00e4 valtio on sitoutunut turvaamaan kaikille alueellaan oleville ihmisille EIS:ssa m\u00e4\u00e4ritellyt oikeudet ja vapaudet, eik\u00e4 perustuslain s\u00e4\u00e4nn\u00f6s voi poistaa t\u00e4t\u00e4 velvollisuutta. Ven\u00e4j\u00e4n katsottiin n\u00e4in ollen rikkoneen EIS:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakituomioistuin antoi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kyseisen ratkaisun t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanosta vuonna 2015 ja katsoi, ett\u00e4 perustuslakiin on mahdotonta tehd\u00e4 muutoksia ratkaisun johdosta, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4d\u00f6kset \u00e4\u00e4nestysoikeuden menetyksest\u00e4 ovat osa Ven\u00e4j\u00e4n perustuslakia. Tuomion riitt\u00e4v\u00e4ksi t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanotoimenpiteeksi tuomioistuin katsoi rikoslain osittaisen lievennyksen sek\u00e4 alempien tuomioistuinten opastamisen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanon mahdottomuuteen perustuslakituomioistuin p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4n saatua EIT:lt\u00e4 langettavan tuomion tapauksessa OAO Neftyanaya Kompaniya Yukos v. Russia <\/em>vuonna 2017. Tapauksessa valtion katsottiin rikkoneen konkurssiin menneen \u00f6ljy-yhti\u00f6 Yukosin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenk\u00e4yntiin ja valtio m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin maksamaan yhti\u00f6lle l\u00e4hes 2 mrd. euron vahingonkorvaukset. Ratkaisu voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s sinettin\u00e4 sille, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n kannalta vahingollista tuomiota ei panna t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Ven\u00e4j\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n antanut ministerikomitealle selvityst\u00e4 kyseisen ratkaisun t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanosta. <\/p>\n\n\n\n Viimeisen\u00e4 niittin\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 tahtoi vuonna 2020 valaa t\u00e4m\u00e4n EIT:n ratkaisujen noudattamattomuusperiaatteen my\u00f6s perustuslakinsa 79 \u00a7:\u00e4\u00e4n, jonka mukaisesti ulkomaisten tuomioistuinten antamat tuomiot eiv\u00e4t olisi t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npantavissa, mik\u00e4li ne ovat ristiriidassa Ven\u00e4j\u00e4n perustuslain kanssa. Perusteinaan Venetsian komitealle annetussa lausunnossa Ven\u00e4j\u00e4 viittasi Anchugov<\/em>-tapaukseen katsoen, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n perustuslain vankien \u00e4\u00e4nestysoikeuden menett\u00e4mispyk\u00e4l\u00e4 32 \u00a7 oli voimassa ennen kuin Ven\u00e4j\u00e4 edes liittyi Euroopan neuvostoon. Kyseisen pyk\u00e4l\u00e4n ristiriitaisuutta ei ollut silloin kyseenalaistettu, vaan kyseenalaistaminen tapahtui vasta EIT:n tulkittua EIS:ta eri tavoin, eik\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n valtio ole n\u00e4in ollen antanut hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4ns\u00e4 EIT:n tekem\u00e4lle tulkinnalle. Ven\u00e4j\u00e4 katsoi, ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyy suojautua, mik\u00e4li EIT tulisi vastaisuudessakin tekem\u00e4\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 perustuslain suojaamia arvoja uhkaavia tulkintaratkaisuja. Samalla Ven\u00e4j\u00e4 kiisti lausunnossaan EIS:n pohjalla olevat \u201dEuroopan yhteiset arvot\u201d, joiden m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole ollut mukana. <\/p>\n\n\n\n Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 valossa Ven\u00e4j\u00e4 tuskin olisi siis s\u00e4ilynyt osana Euroopan neuvostoa heid\u00e4n kiistetty\u00e4\u00e4n koko EIT:n \u2013 ja samalla koko Euroopan neuvoston \u2013 toimivallan. Ukrainan sota oli vain viimeinen piste i:n p\u00e4\u00e4lle Ven\u00e4j\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4\u00e4n selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 Euroopalle ja sen \u201deurooppalaiselle arvomaailmalle\u201d. Neuvostoa voidaan kenties syytt\u00e4\u00e4 sinisilm\u00e4isyydest\u00e4 sen uskoessa Ven\u00e4j\u00e4n pikkuhiljaa rakentavan oikeusvaltiokehityst\u00e4\u00e4n eurooppalaiseen suuntaan, mutta voidaan my\u00f6s ajatella, ett\u00e4 neuvosto teki parhaansa k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevien keinojen puitteissa. Joka tapauksessa Ven\u00e4j\u00e4n kansalaisten ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta lopputulos on pahin mahdollinen.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n European Court of Human Rights judgment 9.12.2013 ANCHUGOV and GLADKOV v. RUSSIA (Application no. 11157\/04 and 15162\/05).<\/p>\n\n\n\n European Court of Human Rights judgment 15.12.2014. OAO NEFTYANAYA KOMPANIYA YUKOS v. RUSSIA (Application no. 14902\/04).<\/p>\n\n\n\n Secretariat of the Committee of Ministers. Action report (27\/06\/2019).<\/p>\n\n\n\n The Committee of Ministers Interim Resolution CM\/ResDH (2020)204.<\/p>\n\n\n\n The Committee of Ministers Resolution CM\/Res (2022)2.<\/p>\n\n\n\n Venice Commission Opinion No. 981\/2020. 18.6.2020. <\/strong><\/p>\n\n\n\n Venice Commission Opinion No. 932\/2015. 13.6.2016.<\/p>\n\n\n\n Anagnostou, Dia. Introduction. Untangling the domestic implementation of the<\/p>\n\n\n\n European Court of Human Rights\u2019 judgments. Teoksessa: The European Court of Human Rights. Implementing Strasbourg\u00b4s judgments on Domestic policy. Cambridge University Press 2014.<\/p>\n\n\n\n Bowring, Bill. Russia\u2019s cases in the ECtHR and the question of implementation. Teoksessa: Russia and the European Court of Human Rights: The Strasbourg Effect. Cambridge University Press 2017.<\/p>\n\n\n\n Marochkin, Sergey.\u00a0ECtHR and the Russian Constitutional Court: duet or duel?\u00a0Teoksessa:\u00a0Russia and the European Court of Human Rights: The Strasbourg Effect.\u00a0Cambridge University Press\u00a02017.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4lksoo, Lauri. Russian Approaches to International Law. Oxford Scholarship Online 2015. <\/p>\n\n\n\n Petman, Jarna. Ven\u00e4j\u00e4 ihmisoikeussopimuksen osapuolena: ensimm\u00e4iset kymmenen vuotta. Lakimies 2\/2007 s. 269\u2013297.<\/p>\n\n\n\n Trochev, Alexei. The Russian Constitutional Court and the Strasbourg Court: judicial pragmatism in a dual state.Teoksessa: Russia and the European Court of Human Rights: The Strasbourg Effect. Cambridge University Press2017.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" KAVA-tiimi Euroopan neuvoston ministerikomitea p\u00e4\u00e4tti 15. maaliskuuta 2022 pyyt\u00e4\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 eroamaan Euroopan neuvostosta. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 pyysi eroa itse. Se, kumpi tuli ensin; erottaminen vai eropyynt\u00f6, ei tuskin ole t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa kovin merkityksellist\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4 on joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4n eron johdosta siirtynyt yh\u00e4 kauemmas Euroopasta. Eron syyn\u00e4 on tietenkin Ven\u00e4j\u00e4n 24. helmikuuta 2022 alkanut hy\u00f6kk\u00e4ys Ukrainaan, … Continue reading Ven\u00e4j\u00e4 ja Euroopan neuvosto \u2013 k\u00e4denv\u00e4\u00e4nt\u00f6, joka p\u00e4\u00e4ttyi eroon<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":35805,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-74","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kestava-kehitys-ja-oikeusvaltio-2022"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/74","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/users\/35805"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=74"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":75,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions\/75"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=74"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=74"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/caselaw\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=74"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}