{"id":1661,"date":"2022-01-24T07:06:23","date_gmt":"2022-01-24T07:06:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/?p=1661"},"modified":"2022-01-21T07:16:58","modified_gmt":"2022-01-21T07:16:58","slug":"huomioita-puuriveista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/2022\/01\/24\/huomioita-puuriveista\/","title":{"rendered":"Huomioita puuriveist\u00e4"},"content":{"rendered":"
\"\"

Karoliina Lummaa, Kollegiumtutkija, TIAS \/ Kotimainen kirjallisuus. Kuva: Sirpa Ryypp\u00f6<\/p><\/div>\n

Puut ovat kasvaneet yh\u00e4 suoremmin sek\u00e4 metsiss\u00e4 ett\u00e4 runoudessa 1970-luvulta alkaen. En ole suomalaisen luontorunouden tutkijana t\u00e4st\u00e4 yll\u00e4ttynyt. Tein pitk\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 linturunouden parissa ja totuin DDT:n myrkytt\u00e4miin, pes\u00e4puunsa menett\u00e4neisiin ja kaupungistuneisiin lintuihin. Bongasin runoudesta muutaman rengastetunkin linnun ja opin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kuinka ihmisen toiminta luonnossa n\u00e4kyy my\u00f6s runoteoksissa.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tutkin suomalaisen nykykirjallisuuden mets\u00e4kuvauksia sek\u00e4 luonnonvara-alan ja luonnontieteellisen kirjallisuuden tapoja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 mets\u00e4luonnon kulttuurisia merkityksi\u00e4. N\u00e4en j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 ja riste\u00e4mi\u00e4 taiteen, tieteen ja luonnonvarahallinnan mets\u00e4k\u00e4sityksiss\u00e4. Luonnonvarahallinnassa puhutaan kulttuurisista ekosysteemipalveluista, ja runoudessa sommitellaan s\u00e4keit\u00e4 hiilensidonnasta ja biodiversiteetist\u00e4. Ikimets\u00e4n soittolista<\/em> -kokoelmassaan (2021, Aviador) Janette Hannukainen riimittelee: \u201dOi sin\u00e4 hellin hengitt\u00e4j\u00e4iseni \/ halutuin hapen antajaiseni\u201d. Niin tutkimuksessa kuin taiteessakin korostetaan metsien tuottavan ihmiselle aineellista ja aineetonta hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisessa runoudessa mets\u00e4luonnonvarojen tehostuneesta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 alettiin kirjoittaa 1970-luvun mittaan yh\u00e4 enemm\u00e4n \u2013 katseen tarkentuessa usein suorina kasvaviin ja kaadettaviin puihin. Paavo Haavikon kokoelmassa Runoja matkalta salmen ylitse<\/em> (1973, Otava) on seuraava yksis\u00e4keinen, mutta monitulkintainen runo: \u201dPuut kasvavat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kohtisuoraan.\u201d<\/p>\n

Metsi\u00e4 ojentava suoruuden ja suorakulmaisuuden ihanne j\u00e4ljitettiin runoudessa usein kaupunkeihin. Hannu Salakka kuvasi kaupunkiluonnon luonnottomuutta kokoelmassaan Ennen kaipasin t\u00e4h\u00e4n<\/em> (1983, Otava): \u201dPuiden juurille p\u00e4\u00e4see hissill\u00e4 \/ mutta mets\u00e4 on puisto, \/ ei kive\u00e4 tai oksaa johon kompastua\u201d. Samassa runossa runon puhuja toteaa: \u201dIstun lasin takana \/ ja ihmettelen neli\u00f6it\u00e4, \/ joita arkkitehdit aina piirt\u00e4v\u00e4t.\u201d<\/p>\n

1970- ja 1980-lukujen runouden metsiss\u00e4 puut olivat usein vaakasuorassa, kaatumassa tai kaatuneina. Kokoelmassaan Itkev\u00e4t kannot<\/em> (1982, Karisto) Veikko Haakana kirjoittaa: \u201dTukkiautoja t\u00e4ysin lastein y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 \/ ruumisautoja \/ t\u00e4st\u00e4 ohitse Nelostiet\u00e4 etel\u00e4\u00e4n.\u201d Vaakasuoraan ladotut puuruumiit mets\u00e4teollisuuden kuvana on toki vanha ja esiintyy esimerkiksi Pentti Haanp\u00e4\u00e4n novellissa \u201dPuolimiljoonaa puunrunkoa\u201d kokoelmassa Karavaani<\/em> (1930, Kansanvalta). Uusimmassa runoudessa puuruumiista kirjoittaa Erja Laakkonen teoksessaan Mets\u00e4 vastasi minulle<\/em> (2020, Kirjokansi): \u201dMets\u00e4 mielett\u00e4 makaapi \/ salon sielu on sahalla \/ Haapa haltian hakattu \/ viety varjo vartijalta\u201d.<\/p>\n

El\u00e4vien puiden suoriin istutetut rivit komeilevat tihein\u00e4 Jouni Tossavaisen runokokoelmassa Mets\u00e4nnen\u00e4<\/em> (1990, Kustannuskiila). Puurivit ovat ihmisen k\u00e4sialaa: \u201dKaikki k\u00e4veliv\u00e4t mutkia mets\u00e4ss\u00e4. Paitsi ihminen joka panee \/ pieni\u00e4 puitaan suoraa kulmaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. [–] Niin on puiden tilalle saavutettu tasap\u00e4\u00e4 mets\u00e4.\u201d Toisaalla kokoelmassa todetaan: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n ett\u00e4 mets\u00e4ll\u00e4 on \u00e4\u00e4ri, syrj\u00e4 ja sivu. Min\u00e4 tied\u00e4n, \/ min\u00e4 en pelk\u00e4\u00e4 mit\u00e4 mets\u00e4n takana on. Kiitos \/ laboratoriotalouden minun ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 \/ puittesi takaa odottaa. [–] Ei ole \/ oravamets\u00e4\u00e4, ei ole j\u00e4nismets\u00e4\u00e4. En mene kalamets\u00e4\u00e4n. On runomets\u00e4, on rahamets\u00e4 \/ jokaisen lukutaitoisen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Tossavaisen runot ivaavat ihmisen vankkumatonta uskoa luonnon hallintaan, mutta ne my\u00f6s vertailevat erilaisia metsien k\u00e4ytt\u00f6tapoja toisiinsa. Edell\u00e4 lainatuissa s\u00e4keiss\u00e4 rinnastetaan luvut ja lukeminen \u2013 siis taloudellisen hy\u00f6dyn tavoittelu ja taiteellinen tunnelmointi, jotka usein n\u00e4hd\u00e4\u00e4n toistensa vastakohtina. Mets\u00e4nnen\u00e4ss\u00e4<\/em> Tossavainen kirjoittaa my\u00f6s: \u201dKun puun ekologinen ja esteettinen arvo ylitt\u00e4\u00e4 sen raaka- \/ aineen arvon, h\u00e4net s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n.\u201d Raaka-aineena puu on \u201dsit\u00e4\u201d, ihmisen silm\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai ekosysteemin toimintaa kannattelevana \u201dh\u00e4n\u201d.<\/p>\n

\"\"

Talousmets\u00e4\u00e4. Kuva: Ate Tervonen<\/p><\/div>\n

Mikael Bryggerin esikoiskokoelmassa Valikoima asteroideja<\/em><\/a> (2010, Poesia) on kuvaruno, jossa kasvatetun mets\u00e4n suorat rivit ja neli\u00f6t tulevat visuaalisestikin havaittaviksi. Kokoelman sivulle 35 on sommiteltu p- ja u- kirjaimista s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukainen k\u00e4rjell\u00e4\u00e4n seisova neli\u00f6, jonka keskell\u00e4 on kirjaimeton, neli\u00f6nmallinen aukko. Sivun oikeassa laidassa on suuraakkosin ladottu otsikko \u201dMETS\u00c4\u201d. Otsikko ohjaa hahmottamaan neli\u00f6ss\u00e4 risteilevist\u00e4 p- ja u-kirjaimista \u201dpuu\u201d-sanoja. Bryggerin visuaalisen runon voi katsoa vastaavan n\u00e4kym\u00e4\u00e4 istutetussa ja hakatussa mets\u00e4ss\u00e4, vaikka runossa tapahtuu ja on tietysti paljon muutakin.<\/p>\n

Runous v\u00e4litt\u00e4\u00e4 esteettisi\u00e4 odotuksia ja arvoja, joita ihminen metsiin kohdistaa. Puurivist\u00f6jen suoruus kiinnitt\u00e4\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 huomiota, koska sellaista suoruutta ei koeta luonnolliseksi<\/em>. Mets\u00e4alan tietoa yksiin kansiin kokoavassa, muutaman vuoden v\u00e4lein uudistettavassa Tapion taskukirjassa<\/em> (2018, s. 209) Luonnonvarakeskuksen tutkijat Tuija Siev\u00e4nen ja Liisa Tyrv\u00e4inen kirjoittavat: \u201dEniten pidet\u00e4\u00e4n luonnonmukaiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 mets\u00e4st\u00e4, jossa ei n\u00e4y suoraan intensiivisen mets\u00e4talouden j\u00e4lki\u00e4, kuten laajoja avohakkuita, kantoja, hakkuut\u00e4hteit\u00e4 tai maanpinnan k\u00e4sittely\u00e4.\u201d Mets\u00e4n kauneuskriteerej\u00e4 pohtinut ymp\u00e4rist\u00f6estetiikan professori emeritus Yrj\u00f6 Sep\u00e4nmaa (2006, s. 244) puolestaan on todennut: \u201dVieraimmaksi koetaan puupelto: geometrisiin muodostelmiin istutetut samanik\u00e4iset puut.\u201d<\/p>\n

Geometrisyys kiusannee mets\u00e4nk\u00e4vij\u00e4n silm\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 ihminen odottaa n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 ja kokevansa luonnon omaa j\u00e4rjestymist\u00e4. Puiden olisi sijoituttava niiden omien tarpeiden ja taipumusten mukaan, tuloksena lajienv\u00e4lisist\u00e4 prosesseista, joihin ihminen ei ole puuttunut. Suoriin riveihin istutetuissa puissa ei n\u00e4y mets\u00e4n vaan ihmisen k\u00e4denj\u00e4lki.<\/p>\n

Runouden puiden suoruus viittaa kuitenkin aina tavalla tai toisella ihmisiin. Kaadetun puun vaakasuoruus vertautuu ihmisruumiiseen, ja suoriin riveihin istutetut puut kertovat ihmisen vallasta luontoon. Puiden oman toiminnan kuvitteluun suorat ja neli\u00f6t taipuvat huonommin. Puiden suhteet muihin lajeihin ovat kierteisi\u00e4 ja verkottuneita, ja niiden biofysikaalinen el\u00e4m\u00e4 haarautuu juurina ja oksina ja hajaantuu kaasuina, hiukkasina ja siemenin\u00e4 sinne t\u00e4nne.<\/p>\n

Ehk\u00e4 puu on suora lopulta aina vain ihmiselle?<\/p>\n

Tutkimusl\u00e4hteet:<\/p>\n

Sep\u00e4nmaa, Yrj\u00f6 2006. Millainen mets\u00e4 on kaunis? Teoksessa Riina Jalonen, Ilkka Hanski, Timo Kuuluvainen, Eero Nikinmaa, Paavo Pelkonen, Pasi Puttonen, Kaisa Raitio & Olli Tahvonen (toim.) Uusi mets\u00e4kirja<\/em>. Helsinki: Gaudeamus. 241\u2013246.<\/p>\n

Siev\u00e4nen, Tuija & Liisa Tyrv\u00e4inen 2018. Mets\u00e4n virkistys- ja matkailuk\u00e4ytt\u00f6. Teoksessa Satu Rantala (toim.) Tapion taskukirja<\/em>. 26. uudistettu painos. Tapio Oy & Mets\u00e4kustannus Oy, Helsinki. 203\u2013212.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puut ovat kasvaneet yh\u00e4 suoremmin sek\u00e4 metsiss\u00e4 ett\u00e4 runoudessa 1970-luvulta alkaen. En ole suomalaisen luontorunouden tutkijana t\u00e4st\u00e4 yll\u00e4ttynyt. Tein pitk\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 linturunouden parissa ja totuin DDT:n myrkytt\u00e4miin, pes\u00e4puunsa menett\u00e4neisiin ja kaupungistuneisiin lintuihin. Bongasin runoudesta muutaman rengastetunkin linnun ja opin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":183,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1661","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1661","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/183"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1661"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1661\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1665,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1661\/revisions\/1665"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1661"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1661"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1661"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}