{"id":741,"date":"2019-12-19T08:46:40","date_gmt":"2019-12-19T08:46:40","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/?p=741"},"modified":"2019-12-19T08:46:40","modified_gmt":"2019-12-19T08:46:40","slug":"tiedetta-ja-taidetta-koetusta-ajasta-valtteri-arstila","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/2019\/12\/19\/tiedetta-ja-taidetta-koetusta-ajasta-valtteri-arstila\/","title":{"rendered":"Tiedett\u00e4 ja taidetta koetusta ajasta (Valtteri Arstila)"},"content":{"rendered":"
\"\"

Collegium-tutkija Valtteri Arstila<\/p><\/div>\n

Miksi tulevaisuus on edess\u00e4mme ja mennyt takanamme? Milloin katse tulkitaan vihjailevaksi tai tuijotukseksi? Mist\u00e4 syntyy varsin yleiset ajatukset nykyhetken erityisyydest\u00e4 ja ajan virtaamisesta, jos kerran nykyfysiikan mukaan nykyhetki ei ole mitenk\u00e4\u00e4n erityinen ja aika ei virtaa?<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ovat esimerkkej\u00e4 kysymyksist\u00e4, joita olen k\u00e4sitellyt kohta p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4ss\u00e4 TIAS-tutkimusprojektissani. Sen yleisen\u00e4 teemana on ollut subjektiivinen aika, eli se kuinka koemme ja k\u00e4sitteellist\u00e4mme ajan ja ajalliset ilmi\u00f6t. Olen l\u00e4hestynyt t\u00e4t\u00e4 teemaa niin metafysiikan, mielenfilosofian kuin psykologisten tutkimustulostenkin kautta, painottaen erityisesti subjektiivisen ajan moninaista luonnetta. Toisin kuin jaettu tai objektiivinen aika, subjektiivinen aika on mukautuva: hyv\u00e4ss\u00e4 seurassa aika rient\u00e4\u00e4 ja tylsistyneen\u00e4 se matelee. Subjektiivinen aika on t\u00e4ynn\u00e4 katkoksia, se auttaa meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n asioiden v\u00e4lisi\u00e4 syy-seuraussuhteita ja n\u00e4yttelee keskeist\u00e4 roolia siin\u00e4, milloin ilahduttava hymy muuttuu ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Subjektiiviseen aikaan liittyv\u00e4t k\u00e4sitykset ovat my\u00f6s pitk\u00e4lti opittuja. T\u00e4m\u00e4n vuoksi kulttuurit voivat erota ajan suunnan suhteen. L\u00e4nsimaissa mennyt sijoittuu taakse ja tulevaisuus eteen, kun taas Andien Aymaran puhujilla asia on juuri p\u00e4invastoin. Joissain kulttuureissa mennyt ja tuleva sijoittuvat maantieteellisten piirteiden mukaan \u2013 tulevaisuus voi vaikkapa sijoittua vuorenrinteelle, josta uusi vesi virtaa kyl\u00e4n poikki, eik\u00e4 sen suunta muutu henkil\u00f6n k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4. Toki l\u00e4nsimaiden aikak\u00e4sityksiss\u00e4kin on eroja. Erityisen mielenkiintoinen tapaus liittyy n\u00e4enn\u00e4isesti yksinkertaiseen kysymykseen: \u201dEnsi keskiviikon kokousta on siirretty kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in. Min\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kokous pidet\u00e4\u00e4n?\u201d Koska \u201deteenp\u00e4in\u201d on t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa ep\u00e4selv\u00e4 ilmaus, vaihtelevat vastaukset niin vastaajan kansallisuuden kuin kysymyspaikan mukaan. Suomessa vastaukset vaikuttavat jakautuvan suhteellisen tasaisesti maanantain ja perjantain v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

TIAS-aikani j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla sain mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella edell\u00e4 mainittuja teemoja itselleni paljon tutumman akateemisen tutkimuksen ulkopuolella: p\u00e4\u00e4sin osalliseksi \u201dMilloin on nyt?<\/a>\u201d -taiden\u00e4yttelyn rakentamisprosessia. N\u00e4yttely avautui lokakuussa W\u00e4in\u00f6 Aaltosen museossa Turussa. Kuten sen nimi osaltaan ilment\u00e4\u00e4, n\u00e4yttelyn ty\u00f6t esittelev\u00e4t ja valottavat edell\u00e4 mainittuja ajan ilmi\u00f6it\u00e4 nykytaiteen keinoin. Oma roolini prosessissa koski ajatusten ja mielipiteiden vaihtoa n\u00e4yttelyn teeman rajaamisen sek\u00e4 subjektiiviseen aikaan liittyvien ilmi\u00f6iden rikkauden suhteen. Sain lis\u00e4ksi kunnian pit\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelyn avajaispuheen.<\/p>\n

Vaikka n\u00e4yttelyn tiimoilta k\u00e4ydyt keskustelut liittyiv\u00e4tkin l\u00e4heisesti tutkimusprojektiini, ne my\u00f6s yll\u00e4ttiv\u00e4t painottaessaan tutkimuksessani v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 seikkaa, nimitt\u00e4in subjektiivisen ajan merkityst\u00e4 yksitt\u00e4iselle ihmiselle. Sit\u00e4, kuinka tavat, joilla hahmotamme ja k\u00e4sitteellist\u00e4mme ajallisia ilmi\u00f6it\u00e4 vaikuttavat siihen, mit\u00e4 todellisuudesta ajattelemme ja kertovat osaltaan siit\u00e4, mik\u00e4 meille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Samalla n\u00e4yttelyty\u00f6t toivat mieleen sen tosiseikan, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat ovat jossain m\u00e4\u00e4rin valittavissamme. Muistomme esimerkiksi eiv\u00e4t ole kiveen hakattuja ja tavat, joilla muistelemme mennytt\u00e4 vaikuttavat siihen, kuinka suhtaudumme tulevaisuuteen.<\/p>\n

Edell\u00e4 kuvattu tekee subjektiivisesta ajasta merkityksellisen ja nykyajan paineiden keskell\u00e4 my\u00f6s lohdullisen. Alituisen kiireen keskell\u00e4 merkityksellisint\u00e4 ei aina ole kellon osoittama aika, vaan se kuinka ajankulun koemme. Albert Einsteinille se tarkoitti lohdutusta pitk\u00e4aikaisen yst\u00e4v\u00e4n ja kollegan Michele Besson poismenosta. Arkip\u00e4iv\u00e4isemmin se voi tarkoittaa vaikkapa sit\u00e4, kuinka l\u00e4heisten kanssa jaettujen ajanhetkien ilo ja merkitys ei riipu siit\u00e4, kuinka kauan tapaaminen todellisuudessa kest\u00e4\u00e4. Ja toki n\u00e4in joululoman l\u00e4hestyess\u00e4 se voi tarkoittaa my\u00f6s mainittuun n\u00e4yttelyyn tutustumista, tai sit\u00e4, ett\u00e4 usein voimme ammentaa iloa tulevista tapahtumista jo ennen kuin ne ovat tapahtuneet.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miksi tulevaisuus on edess\u00e4mme ja mennyt takanamme? Milloin katse tulkitaan vihjailevaksi tai tuijotukseksi? Mist\u00e4 syntyy varsin yleiset ajatukset nykyhetken erityisyydest\u00e4 ja ajan virtaamisesta, jos kerran nykyfysiikan mukaan nykyhetki ei ole mitenk\u00e4\u00e4n erityinen ja aika ei virtaa? N\u00e4m\u00e4 ovat esimerkkej\u00e4 kysymyksist\u00e4, … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3303,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[23],"tags":[],"class_list":["post-741","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-personal-thoughts"],"post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/741","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3303"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=741"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/741\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":747,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/741\/revisions\/747"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=741"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=741"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/collegia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=741"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}