{"id":225,"date":"2017-04-05T17:59:44","date_gmt":"2017-04-05T17:59:44","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/?p=225"},"modified":"2017-04-05T17:59:44","modified_gmt":"2017-04-05T17:59:44","slug":"kirjaesittely-katse-menneessa-ja-tulevassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/2017\/04\/05\/kirjaesittely-katse-menneessa-ja-tulevassa\/","title":{"rendered":"Kirjaesittely: katse menneess\u00e4 ja tulevassa"},"content":{"rendered":"

Elo, Kimmo (toim.): Digitaalinen humanismi ja historiatieteet<\/em>. Turun historiallinen yhdistys ry, Turku 2016. 258 sivua.<\/strong><\/p>\n

Suomalainen digitaalisten ihmistieteiden kirjallisuus karttui viime vuoden lopulla uudella teoksella, kun Turun Historiallinen Yhdistys julkaisi Kimmo Elon<\/strong> toimittaman artikkelikokoelman Digitaalinen humanismi ja historiatieteet<\/em>. Kokoelma on yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 suomen kielisi\u00e4 digitaalista historiantukimusta esittelevi\u00e4 teoksia, ja se on syntynyt digitalisaation ja uusien digitaalisten menetelmien her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n keskustelun pohjalta. Kirjan toimittanut Elo ty\u00f6skentelee Turun yliopiston Eurooppa-opetuksen ja \u00c5bo Akademin saksan laitoksen yhteisen\u00e4 yliopistonlehtorina ja on erikoistunut digitaalisiin tutkimusmenetelmiin.<\/p>\n

Digitaalinen humanismi ja historiatieteet<\/em> kattaa kahdeksan artikkelia, joissa historian- ja kulttuurintutkijat sek\u00e4 yhteiskuntatieteilij\u00e4t pureutuvat digitaaliseen historiantutkimukseen ja sen menetelmiin. Kirjan sis\u00e4lt\u00f6 on suunniteltu helposti omaksuttavaksi my\u00f6s niille lukijoille, jotka eiv\u00e4t tunne alaa entuudestaan.<\/p>\n

Kimmo Elon kirjoittamassa johdantoluvussa Digitaalisen historiantutkimuksen kentt\u00e4\u00e4 louhimassa<\/em> esitell\u00e4\u00e4n laajasti digitalisaatiota ilmi\u00f6n\u00e4 ja sen vaikutusta ihmistieteisiin sek\u00e4 pohditaan historiantutkimuksen asettumista digitaalisten ihmistieteiden tutkimuskent\u00e4lle. Kirjan sis\u00e4lt\u00f6 on jaettu kahteen osaan, joista ensimm\u00e4isess\u00e4 pohditaan digitaalisen historiantutkimuksen mahdollisuuksia ja rajoja. Toisessa osassa esitell\u00e4\u00e4n digitaalisten tutkimusmenetelmien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tapaustutkimusten valossa.<\/p>\n

Digitaalinen historiantutkimus: mahdollisuudet ja rajat<\/h2>\n

Kirjan ensimm\u00e4isen osion aloittaa Katja F\u00e4ltin<\/strong> artikkeli Tutkijoiden digitaaliset tutkimusaineistot ja datan avoin jakaminen digitaalisen humanismin kontekstissa<\/em>. F\u00e4lt nostaa artikkelinsa keski\u00f6\u00f6n tutkijoiden tuottamat ja ker\u00e4\u00e4m\u00e4t tutkimusaineistot, joiden avoimen jakamisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t viel\u00e4 hakevat raamejaan Suomessa. H\u00e4n esittelee kansallisia ja kansainv\u00e4lisi\u00e4 linjauksia avoimiin aineistoihin liittyv\u00e4\u00e4n datapolitiikkaan ja perustelee aineistojen jakamisen hy\u00f6tyj\u00e4. \u201dJotta digitaalista humanismia voitaisiin kehitt\u00e4\u00e4 ja rakentaa, tiedon mahdollisimman avoin jakaminen tulisi nostaa alan keski\u00f6\u00f6n\u201d, F\u00e4lt kirjoittaa artikkelissaan.<\/p>\n

Fr\u00e9d\u00e9ric Clavertin<\/strong> artikkelissa Historiantutkimus digitaalisella aikakaudella<\/em> on kaksi kirjoitusta h\u00e4nen blogistaan. Kummassakin kirjoituksessa Clavert k\u00e4sittelee digitaalisen historiantutkimuksen perusk\u00e4sitteit\u00e4. Clavert pureutuu historiallisten tekstien lukemiseen kahden akselin avulla: l\u00e4hi- ja kaukoluennan (close\/distant reading) akselissa keski\u00f6ss\u00e4 on dokumentin tarkastelu joko itsen\u00e4isen\u00e4 kokonaisuutena tai osana laajempaa kokonaisuutta ja ihmis- ja koneluennan (human\/machine reading) akselissa puolestaan painottuu, kuinka paljon teknologisia menetelmi\u00e4 sovelletaan luentaan. Clavert tuo esille koneluennan tuomia mahdollisuuksia ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 aineistoon ja hahmottaa erilaisten l\u00e4hteiden v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4, mutta samalla pit\u00e4\u00e4 ihmisluentaa t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 keinona s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kontakti toimijoihin ja heid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Toisessa blogikirjoituksessa Clavert pohtii datafication-k\u00e4sitett\u00e4, jolla tarkoitetaan \u201dmaailman tietojen muuttamista dataksi\u201d eli taulukoitavissa ja analysoitavissa olevaan muotoon. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s esimerkkej\u00e4 \u201ddatafioidusta\u201d tiedosta ja sen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 tutkimuksessa.<\/p>\n

Jaakko Suominen<\/strong> ja Anna Sivula<\/strong> tarkastelevat artikkelissaan Digisyntyisten ilmi\u00f6iden historiantutkimus<\/em> digisyntyisten ja digitalisoitujen aineistojen eroja ja yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4. \u00a0He my\u00f6s esittelev\u00e4t, miten erilaisia aineistoja prosessoidaan tutkimusk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sopiviksi ja pohtivat digisyntyisten aineistojen arkistointia. Suominen ja Sivula nostavat tarkasteluun my\u00f6s digitaalisten aineistojen k\u00e4yt\u00f6n historiantutkimuksessa. Digitaaliset aineistot ja esimerkiksi internet voivat toimia historiantutkimuksen l\u00e4hteen\u00e4, jolloin tutkimuksen aineisto on osittain tai kokonaan digitaalisessa muodossa, tai kohteena, jolloin tutkimus keskittyy digitaalisuuden historiaan. Digitaalisuus ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuota uusia aineistoja vaan my\u00f6s uusia tutkimuskohteita.<\/p>\n

Marten D\u00fcring <\/strong>luo artikkelissaan Agenttiperustaisen mallintamisen k\u00e4ytt\u00f6mahdollisuudet historiantutkimuksessa<\/em> katsauksen tietokonemallien hy\u00f6dynt\u00e4isest\u00e4 tutkijoiden tekemien analyysien tarkentamisessa. Agenttiperustaisilla malleilla pystyt\u00e4\u00e4n yksinkertaistamalla simuloimaan historian tapahtumia ja siten joko vahvistamaan tai heikent\u00e4m\u00e4\u00e4n aiempia analyysej\u00e4. D\u00fcring esitt\u00e4\u00e4 kolme tutkimusta, joissa malleilla on onnistuttu saamaan lis\u00e4tietoa tutkimuskohteesta. Mallit ovat toistaiseksi v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytettyj\u00e4 historiantutkimuksessa ja historian tapahtumien mallintaminen on haasteellista, mutta D\u00fcring n\u00e4kee, ett\u00e4 kehittyv\u00e4t simulaatiot voivat tuottaa parempia tuloksia kuin perinteinen l\u00e4hteiden tulkinta.<\/p>\n

Digitaaliset tutkimusmenetelm\u00e4t k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n

Kirjan toisen osion aloittaa Kimmo Elon ja Olli Kleemolan<\/strong> artikkeli SA-kuva-arkistoa louhimassa: Digitaaliset tutkimusmenetelm\u00e4t valokuvatutkimuksen tukena<\/em>. Elo ja Kleemola esittelev\u00e4t tutkimustaan, jossa he ovat eri menetelmin luokitelleet ja analysoineet SA-kuva-arkistoa, joka koostuu suomalaisten sotakuvaajien 2. maailmansodan aikana ottamista valokuvista. Arkisto on julkaistu avoimeen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 2013, ja kuvien metatiedoissa on kuvaaja, kuvausajankohta ja kuvateksti. Elo ja Kleemola analysoivat aineistoaan tietokoneavusteisesti kuvatekstej\u00e4 louhimalla ja havainnoivat tuloksia tilastollisilla menetelmill\u00e4 ja verkostoanalyysill\u00e4. He osoittavat, ett\u00e4 k\u00e4ytetyt menetelm\u00e4t soveltuvat historian tutkimiseen.<\/p>\n

Antti H\u00e4rk\u00f6nen <\/strong>kuvailee artikkelissaan Geospatiaalinen analyysi historiantutkimuksessa: Esimerkkin\u00e4 K\u00e4kisalmen pohjoisen l\u00e4\u00e4nin lautamiehet<\/em>, miten geospatiaalista analyysi\u00e4 eli tilastollisten menetelmien soveltamista paikkatietoon voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 historiantutkimuksessa. Menetelm\u00e4t mahdollistavat erityisesti paikan ja tilan ilmi\u00f6iden aiempaa tarkemman mallintamisen. Artikkelissaan H\u00e4rk\u00f6nen esittelee geospatiaalisen analyysin keskeisi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 ja sovellusaloja sek\u00e4 havainnollistaa menetelmien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kuvaamalla tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 tutkimusta K\u00e4kisalmen pohjoisen l\u00e4\u00e4nin lautamiehist\u00e4. Oman tutkimuksensa ja muiden tutkijoiden saamien tutkimustulosten pohjalta H\u00e4rk\u00f6nen toteaa, ett\u00e4 geospatiaalisella analyysill\u00e4 on runsaasti sovellusaloja historiantutkimuksen piiriss\u00e4 mutta sen haasteena on tutkijoiden v\u00e4h\u00e4inen kiinnostus menetelmi\u00e4 kohtaan ja siit\u00e4 juontuva heikko digitaalinen menetelm\u00e4osaaminen.<\/p>\n

Kirjan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Lauri Viinikkalan<\/strong> artikkeli Yhdistetty todellisuus ja menneisyyden esitt\u00e4minen: Historiallisen tiedon ja narratiivin suhde <\/em>Louhisaaren tarinat -sovelluksessa<\/em>. Viinikkala kertoo tutkimushankkeesta, jossa toteutettiin yhdistetyn todellisuuden teknologioita hy\u00f6dynt\u00e4en sovellus esittelem\u00e4\u00e4n Louhisaaren kartanon el\u00e4m\u00e4\u00e4 1800-luvulla. Tabletille ladatun sovelluksen avulla Louhisaaren kartanon vierailijat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tarkastelemaan kartanon reaaliaikaisia ulkotiloja h\u00f6ystettyn\u00e4 1800-luvun elementeill\u00e4 ja 3D-mallinnettujen henkil\u00f6hahmojen v\u00e4lisill\u00e4 keskusteluilla. Artikkelissaan Viinikkala pohtii historiallisen tiedon rakentumista t\u00e4llaisissa sovelluksissa, fiktiivisten piirteiden suhdetta historialliseen tietoon ja aineellisen ja digitaalisen todellisuuden vuorovaikutusta narratiivissa. Viniikala kuvaa yhdistetyn todellisuuden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 menneisyyden esitt\u00e4misess\u00e4 seuraavasti: \u201dLopputuloksena on monipuolinen kuva menneisyydest\u00e4, jossa erilaisten historiallisten ilmi\u00f6iden v\u00e4liset yhteydet muuttuvat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mmiksi.\u201d<\/p>\n

Kimmo Elon sanoin Digitaalinen humanismi ja historiatieteet<\/em> on teos, jonka yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 tavoitteena on avata ovea tulevaisuuden tutkimusmenetelmiin tieteenalalla, jolla empiirinen katse ja fokus ovat vahvasti menneisyydess\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ida Andersson<\/p>\n

Diginin kurssisihteeri<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Elo, Kimmo (toim.): Digitaalinen humanismi ja historiatieteet. Turun historiallinen yhdistys ry, Turku 2016. 258 sivua. Suomalainen digitaalisten ihmistieteiden kirjallisuus karttui viime vuoden lopulla uudella teoksella, kun Turun Historiallinen Yhdistys julkaisi Kimmo Elon toimittaman artikkelikokoelman Digitaalinen humanismi ja historiatieteet. Kokoelma on yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 suomen kielisi\u00e4 digitaalista historiantukimusta esittelevi\u00e4 teoksia, ja se on syntynyt digitalisaation ja uusien…<\/p>\n

Continue<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":158,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-225","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/users\/158"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=225"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":228,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions\/228"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=225"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=225"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/digin\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=225"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}