Olemme tutkimuksissamme (esim. Hyv\u00f6nen & Kangas, 2007; Siklander & Kangas, 2020; Siklander & Tornberg, 2024) m\u00e4\u00e4ritelleet piirteit\u00e4 tai tekij\u00f6it\u00e4, joita leikkiin sis\u00e4ltyy silloin kun siin\u00e4 yhdistyy periaatteita leikin ja oppimisen tutkimuksista. Voidaan puhua leikillisest\u00e4 oppimisesta tai vain hyv\u00e4st\u00e4 leikist\u00e4. Nuo piirteet muodostavat ohjenuoran opettajalle. Piirteet ovat toisiinsa liittyvi\u00e4 ja ne yhdistyv\u00e4t lasten toiminnassa. Opettajan \/ kasvattajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on mahdollistaa n\u00e4iden piirteiden toteutuminen, mutta siten ett\u00e4 toiminta on lapsil\u00e4ht\u00f6ist\u00e4. Opettaja, joka yhdist\u00e4\u00e4 leikillisyyden ja pedagogiikan, tuottaa lapsille oppimisen iloa (Kangas, Siklander, Randolph, & Ruokamo, 2017).<\/p>\n\n\n\n
Yksi piirteist\u00e4 on yhteis\u00f6llisyys,<\/em> jolla tarkoitetaan kolmea asiaa: 1) tunne yhteenkuuluvuudesta, jolloin lapset saavat kokea kuuluvansa samaan ryhm\u00e4\u00e4n, 2) yhteisty\u00f6, jolloin leikiss\u00e4 lapset sopivat erilaisista rooleista ja toimivat yhteisty\u00f6ss\u00e4 toistensa kanssa rooliensa puitteissa, 3) yhteis\u00f6llinen oppiminen, joka tarkoittaa sit\u00e4 ett\u00e4 lapset muun muassa keskustelevat k\u00e4sill\u00e4 olevista teemoista, kysyv\u00e4t ja vastaavat toisilleen, kyseenalaistavat esitettyj\u00e4 tietoja, ehdottavat uusia ideoita tai ratkaisuja ja perustelevat n\u00e4k\u00f6kulmiaan. N\u00e4in lapset rakentavat yhdess\u00e4 uutta tietoa ymm\u00e4rryksens\u00e4 ja kokemustensa pohjalta. Mit\u00e4 erilaisimpia nuo tiedot ja kokemukset ovat, sit\u00e4 herkullisemmaksi voi keskustelu ylty\u00e4. Lapset neuvottelevat my\u00f6s leikin juonesta ja sen tapahtumista. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 aineistossa (Siklander & Kinnunen, 2024), jossa lapset leikkiv\u00e4t kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4, he pys\u00e4htyiv\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en kesken vaihdikkaankin leikin ja tulivat hyvin l\u00e4helle toisiaan neuvotteluhetkiin. Sitten leikki jatkui taas. Yhteis\u00f6llisyyden taitoja opitaan lapsena leikeiss\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 taitoja kutsutaan my\u00f6s aikuisten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4taidoiksi.<\/p>\n\n\n\n Yksi hyv\u00e4n leikin piirteist\u00e4 on kehollisuus<\/em>, josta kertoo my\u00f6s mainitsemani lasten neuvotteluhetket. Se viittaa siihen, ett\u00e4 tarvitsemme leikkimiseen koko kehoa, aisteja my\u00f6ten. Vaikka istumisellekin on paikkansa, niin hyv\u00e4ss\u00e4 leikiss\u00e4 oppimiseen ja leikkiin osallistuu koko keho. Aivot eiv\u00e4t ole vain p\u00e4\u00e4ss\u00e4, vaan, hermoverkostoa on kaikkialla ja se pit\u00e4\u00e4 aktivoida p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin. Viime aikoina on mediassa ihmetelty sormien ohenemista, joka johtuu siit\u00e4 ettei sormille ole annettu riitt\u00e4v\u00e4sti monipuolisia teht\u00e4vi\u00e4. Kehollisessa leikiss\u00e4 harjaannutetaan my\u00f6s sormia. Ulkoleikeiss\u00e4 olen n\u00e4hnyt kuinka tyt\u00f6t ja pojat halipainivat, pit\u00e4v\u00e4t toisiaan k\u00e4dest\u00e4, hipsuttavat toisiaan tai harrastavat merimiespainia (Siklander & Kinnunen, 2024). Kehollisuus viittaa my\u00f6s toiseen asiaan, joka liittyy Kasvatustieteen p\u00e4ivien teemaan: riippumatta kunkin lapsen kehon erityispiirteist\u00e4, kaikilla kehoilla on oikeus osallistua yhdenvertaisesti leikkiin. Leikki ja leikillisyys on maailmanlaajuista. My\u00f6s monet leikit, jotka tunnetaan oman kulttuurin viitekehyksess\u00e4, voivat olla yht\u00e4lailla yleisi\u00e4 muissa kulttuureissa.<\/p>\n\n\n\n Kehollisuus liittyy l\u00e4heisesti riskileikkeihin (Siklander, Ernst, & Storli, 2020), jotka ovat tutkimusten mukaan kasvattavia, opettavia ja kehitt\u00e4vi\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi ne ovat lapsille mieluisia leikin muotoja. Riskileikkeihin lapset osallistuvat oman taito- ja tahtotasonsa mukaisesti. Kasvattajat mielell\u00e4\u00e4n kielt\u00e4v\u00e4t riskileikit, koska pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t lasten loukkaantumista. Riskit eiv\u00e4t saa olla fataaleja, vaan sellaisia joissa lapset saavat harjoitella riskien hallintaa, ketteryytt\u00e4 ja kaveruutta. <\/p>\n\n\n\n Nostan esille my\u00f6s oivaltamisen<\/em> merkityksen yhten\u00e4 hyv\u00e4n leikin piirteit\u00e4. Lapset nauttivat kun saavat yhdess\u00e4 etsi\u00e4, keksi\u00e4 ja oivaltaa ja hyv\u00e4n leikin tuleekin tarjota siihen mahdollisuuksia. Ongelmanratkaisut, luovat teht\u00e4v\u00e4t, salapoliisiroolit toimivat leikillisyyden triggerein\u00e4 eli sytykkein\u00e4 ja sitouttavat lapsia toimintaan ja mielikuvitteluun. Opettaja voi tarjota kehyskertomuksen, joka saa lapset suunnittelemaan leikin siten, ett\u00e4 siin\u00e4 harjoitellaan my\u00f6s yhdenvertaisuuteen ja osallisuteen liittyvi\u00e4 taitoja ja tietoja.<\/p>\n\n\n\n Muita hyv\u00e4n leikin piirteit\u00e4 ovat tunteet<\/em>, luovuus<\/em> ja tarinallisuus<\/em>. Kaikki mainitsemani ominaisuudet ovat osa opettajan ja lasten v\u00e4list\u00e4 vuorovaikutusta, mutta my\u00f6s lasten kesken tapahtuvaa vuorovaikutusta sek\u00e4 lasten ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4list\u00e4 vuorovaikutusta. My\u00f6s autenttisuus <\/em>voi olla yksi piirre. Siin\u00e4 lasten toiminnalla on jokin tosiel\u00e4m\u00e4n merkitys. Esimerkiksi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessamme lapset ideoivat leikkikentt\u00e4v\u00e4lineit\u00e4 ja leikkikentt\u00e4valmistaja sai ne oman suunnittelunsa pohjaksi. \u201cMenev\u00e4tk\u00f6 n\u00e4m\u00e4 suunnitelmat oikeasti Lappsetille?\u201d -Kyll\u00e4, ne meniv\u00e4t. Autenttisuuden kautta voidaan tarkastella my\u00f6s jokaista lasta ja opettajaa aitona leikillisen\u00e4 ihmisen\u00e4, homo ludensina. <\/p>\n\n\n\n Tavataan Turussa Kasvatustieteen p\u00e4ivill\u00e4 20204 21.11.-22.11.2024. <\/p>\n\n\n\n Katso teemaryhm\u00e4 16 https:\/\/kasvatustieteenpaivat2024.fi\/teemaryhmat-ja-symposiumit<\/a> ja j\u00e4t\u00e4 abstrakti.<\/p>\n\n\n\n Lapset leikkiv\u00e4t yhdess\u00e4 luontoymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 (Co Secret Forest Playschool, Minnesota)<\/p>\n\n\n\n L\u00c4HTEET<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00f6nen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children\u2019s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood (AJEC), 32(3), 39\u201347. https:\/\/doi.org\/10.1177\/183693910703200307<\/a><\/p>\n\n\n\n Kangas, M., Siklander, P., Randolph, J., & Ruokamo, H. (2017). Teachers\u2019 engagement and students\u2019 satisfaction with a playful learning environment. Teaching and Teacher Education<\/em>, 63, 274\u2013<\/em>284. https:\/\/doi.org\/10.1016\/j.tate.2016.12.018<\/a> <\/p>\n\n\n\n Siklander, P. & Kangas, M. (2020). Leikillisyys esi- ja alkuopetuksessa: Miten sytytt\u00e4\u00e4 innostus oppimiseen? Teoksessa T. Kyr\u00f6nlampi,. K. M\u00e4kitalo, & M. Uitto (Toim.) Esi- ja alkuopetuksen k\u00e4sikirja.<\/em> PS-kustannus (pp. 223\u2013241). <\/p>\n\n\n\n Siklander, P., Ernst, J., & Storli, R. (2020). Young children\u2019s perspectives regarding rough and tumble play: A systematic review. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2), 551\u2013572. https:\/\/journal.fi\/jecer\/article\/view\/114146<\/a><\/p>\n\n\n\n Siklander, S., & Kinnunen, S. (2024). A cultural-historical study of affordances for agency when children play in the city environments in Rome. (in review) https:\/\/doi.org\/10.35542\/osf.io\/ftuec (pre-print)<\/p>\n\n\n\n Siklander, S. & Tornberg, L. (2024). Leikillisyys lasten ja kasvattajan vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa [Payfulness in children\u2019s and teachers\u2019 interaction]. In T. Kyr\u00f6nlampi & M. Koivula (eds.) Leikin lumoa \u2013 K\u00e4sikirja varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen [Enhancement of play \u2013 Handbook for early childhood and pre-primary education].<\/em> Santalahti.<\/p>\n\n\n\n Signe Siklander<\/p>\n\n\n\n Apulaisprofessori, dosentti<\/p>\n\n\n\n Oulun yliopisto, Kasvatustieteen ja psykologian tiedekunta<\/p>\n\n\n\n PlaPlaGa-tutkimusryhm\u00e4 (Play Playfulness and Gamification)<\/p>\n\n\n\n * * *<\/p>\n\n\n\n In English<\/p>\n\n\n\n Playful teacher affords good play for children<\/p>\n\n\n\n The theme of the FERA Conference in Education 2024 is Inclusion, Equality and Transnationality in Education. Play and playfulness provide great opportunities for everyone to participate, as well as for equality across cultural, social and material boundaries. Together with us and other researchers and teachers, we invite you to ponder and discuss, among other things, how or what kind of play provides children with inclusion, equality and transnationality in both informational and formal environments.<\/p>\n\n\n\n In our studies (Hyv\u00f6nen & Kangas, 2007; Siklander & Kangas, 2020; Siklander & Tornberg, 2024), we have defined the features or factors that play involves when it combines principles from the research of play and learning. We can talk about playful learning or just good or mature play. Those features form the guideline for teachers. The features are interrelated and are combined in children’s activities. The task of the teacher \/ educator is to afford the realization of these features, but in such a way that the activity is child-oriented. A teacher who combines playfulness and pedagogy brings children the joy and learning ((Kangas, Siklander, Randolph, & Ruokamo, 2017).<\/p>\n\n\n\n One of the features is collaboration<\/em>, which means three things: 1) a sense of togetherness, where children get to feel like they belong to the same group, 2) co-operation, where children agree on different roles and co-operate with each other within their roles, 3) collaborative learning, which means that children, among other things, discuss the themes at hand, ask and answer each other, question the information presented, suggest new ideas or solutions, and justify their points of view. In this way, children build new knowledge together based on their understanding and experiences. The more diverse those knowledge and experiences are, the more delicious the conversation can become. Children also negotiate the plot of the game and its events. In one of the research (Siklander & Kinnunen, 2024), where children play in urban environments, they unexpectedly stopped in the middle of a game and came close to each other for moments of negotiation. Then the game went on again. Collaboration skills are learned as children in play and these skills are also called adult working life skills.<\/p>\n\n\n\n One of the features of good play is the embodiment<\/em>, which is also indicated by the moments of negotiation of the children I mentioned. It suggests that we need to play with the whole body, including the senses. In a good play, the whole body participates in learning and playing. The brain is not just in the head, but the neural network is everywhere in the body and needs to be activated from head to toe.<\/p>\n\n\n\n Recently, the media has been wondering about the thinning of the fingers, due to the fact that the fingers have not been given enough versatile tasks. In body play, fingers are also trained. In outdoor games, I’ve seen girls and boys cuddling, holding hands, rubbing hands, or doing sailor wrestling (Siklander & Kinnunen, 2024). Embodiment is very present in play.<\/p>\n\n\n\n Embodiment also refers to another issue related to the theme of FERA conference: regardless of the specifics of each child’s body, all bodies have the right to participate equally in play. Play and play is global. Also, many games, known in the context of one’s own culture, can be equally common in other cultures.<\/p>\n\n\n\n Embodiment is closely related to risky play (Siklander, Ernst, & Storli, 2020), which according to studiesdevelop children in many ways. In addition, they are pleferred forms of play by children. Children participate in risky play according to their own skill and will level. Educators like to ban high-risk games because they are afraid of children being injured. The risks must not be fatal, but those in which children are allowed to practice risk management, agility and companionship.<\/p>\n\n\n\n I also highlight the importance of insight<\/em> as one of the characteristics of good play. Children enjoy being able to search, invent and realise together, and good play should provide opportunities for doing so. Problem solving, creative tasks, detective roles act as triggers for playfulness and engage children in action and imagination. The teacher can provide a framework story (as a trigger or orientation) that makes children plan the play in such a way that it also practices skills and knowledge related to equality and inclusion.<\/p>\n\n\n\n Other aspects of good play are emotions, creativity,<\/em> and narrativity.<\/em> All the features I mentioned are part of the interaction between the teacher and the children, but also the interaction between the children and the environment and between the children. Authenticity <\/em>can also be a feature. In it, children’s activities have a real-life meaning. For example, in one of our studies, children came up with playground equipment and the playground manufacturer got them as a basis for their own design. “Are these plans really going to Lappset?” – Yes, they’re gone. Through authenticity, each child and teacher can also be viewed as a genuine playful person, a homo ludens.<\/p>\n\n\n\n You are welcome to participate in the FERA Conference on Education 2024 in Turku from November 21st<\/sup> to 22nd<\/sup>, 2024. https:\/\/kasvatustieteenpaivat2024.fi\/in-english<\/a><\/p>\n\n\n\n Abstract submissions are open until 12.9.2024 and related to playfulness, there is a theme group number 16 within the title Luova ja leikillinen opettajuus \/ Creative and playful teacher.<\/p>\n\n\n\n REFERENCES<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00f6nen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children\u2019s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood (AJEC), 32(3), 39\u201347. https:\/\/doi.org\/10.1177\/183693910703200307<\/a><\/p>\n\n\n\n Kangas, M., Siklander, P., Randolph, J., & Ruokamo, H. (2017). Teachers\u2019 engagement and students\u2019 satisfaction with a playful learning environment. Teaching and Teacher Education<\/em>, 63, 274\u2013<\/em>284. https:\/\/doi.org\/10.1016\/j.tate.2016.12.018<\/a> <\/p>\n\n\n\n Siklander, P. & Kangas, M. (2020). Leikillisyys esi- ja alkuopetuksessa: Miten sytytt\u00e4\u00e4 innostus oppimiseen? Teoksessa T. Kyr\u00f6nlampi,. K. M\u00e4kitalo, & M. Uitto (Toim.) Esi- ja alkuopetuksen k\u00e4sikirja.<\/em> PS-kustannus (pp. 223\u2013241). <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/earlyresearchgarden\/wp-content\/uploads\/sites\/698\/2024\/08\/punaiset.png\")
<\/figure>\n\n\n\n