{"id":177,"date":"2018-05-25T13:35:48","date_gmt":"2018-05-25T11:35:48","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/elamanlangat\/?p=177"},"modified":"2018-05-25T14:09:19","modified_gmt":"2018-05-25T12:09:19","slug":"177","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/elamanlangat\/2018\/05\/25\/177\/","title":{"rendered":""},"content":{"rendered":"

\u201dPUHUMMEKO SAMASTA ASIASTA?\u201d
\n<\/strong>\u00a0\u2013 kulttuuriset ja kielelliset tekij\u00e4t terveydenhuollon palvelukohtaamisissa<\/strong><\/p>\n

Kiinan kieless\u00e4 sana dementia ilmaistaan kahdella merkill\u00e4. Toisen merkin sis\u00e4lt\u00f6 on suomeksi k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 \u2019hullu\u2019 ja toisen \u2019katatoninen\u2019. T\u00e4m\u00e4 on esimerkki siit\u00e4, miten kieli ja tietyt sanat voivat olla kulttuurisesti ja kielellisesti eri lailla latautuneita, mink\u00e4 vuoksi ei ole samantekev\u00e4\u00e4, miten potilaalle tai asiakkaalle kerrotaan sairaudesta. L\u00e4nsimaalaiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille Alzheimerin taudin tai dementian diagnosointi voi olla arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, mutta jonkin toisen kulttuurin edustajalle diagnoosiin voi liitty\u00e4 huolen lis\u00e4ksi my\u00f6s esimerkiksi h\u00e4pe\u00e4n tunteita. Lis\u00e4ksi kielellinen ep\u00e4symmetria, eli muulla kuin omalla \u00e4idinkielell\u00e4 kommunikointi voi asettaa keskustelun toisen osapuolen haavoittuvampaan asemaan. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan haavoittuvaksi keskusteluksi.<\/p>\n

\"\"Koska kielen v\u00e4lityksell\u00e4 siirtyy paljon merkityksi\u00e4, on erityisesti eri kielten ja kulttuurien v\u00e4lill\u00e4 kommunikoitaessa pyritt\u00e4v\u00e4 siihen, ett\u00e4 sanojen takana olevat merkitykset siirtyisiv\u00e4t oikeanlaisina ja tulisivat oikein ymm\u00e4rretyiksi. Kulttuuriset tekij\u00e4t ovat keskeisi\u00e4 diagnosoinnin ja hoidon kannalta, koska kulttuuri vaikuttaa terveysuskomuksiin, terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseen ja arvoihin. Esimerkiksi monissa ei-l\u00e4nsimaisissa kulttuureissa henkisyys ja hengellisyys ovat paljon l\u00e4heisemmin yhteydess\u00e4 niin omakohtaisesti koettuun terveyteen ja sairauteen kuin arvioon kanssaihmisten terveyden- tai sairaudentilasta. Honkasalo, Salmi ja Launis (2013, 9) esitt\u00e4v\u00e4tkin, ett\u00e4 \u201dterveys ja sairaus ovat kulttuurisesti ehdollisia sek\u00e4 k\u00e4sitteiden, ilmi\u00f6iden, eletyn kokemuksen ett\u00e4 hoidon j\u00e4rjest\u00e4misen tasoilla\u201d. Yhteiskuntamme monikulttuuristumisen my\u00f6t\u00e4 asia saa lis\u00e4\u00e4 painoarvoa; terveydenhoidon ammattilaiset kohtaavat monikulttuurisessa yhteiskunnassa enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eri kulttuureista ja etnisist\u00e4 ryhmist\u00e4 tulevia potilaita.<\/p>\n

\"\"Usein ajatellaan, ett\u00e4 kulttuurinen kompetenssi<\/em> auttaa ratkaisemaan kulttuurien ja kielten v\u00e4lisist\u00e4 eroista johtuvia haasteita. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4site on kuitenkin ongelmallinen, sill\u00e4 se olettaa, ett\u00e4 kulttuuri on jotakin, joka voidaan melko yksinkertaistetusti kuvata listauksena tietynlaisia piirteit\u00e4 tai k\u00e4ytt\u00e4ytymismalleja. T\u00e4llainen ajattelutapa johtaa helposti stereotyyppiseen ajatteluun ja v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisiin yleistyksiin, jolloin esimerkiksi diagnosoinnin, hoidon tai seurannan aikana jotkin asiat voidaan lukea virheellisesti kulttuuriin liittyviksi, vaikka kyse olisi ennemmin sosioekonomisista tai muista taustatekij\u00f6ist\u00e4. Terveyteen, sairauteen ja hoitoon liittyv\u00e4t k\u00e4sitykset toki vaihtelevat erityisen paljon kansallisten kulttuurien v\u00e4lill\u00e4, mutta my\u00f6s niiden sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Kleinman ja Benson (2006) ehdottavatkin, ett\u00e4 kulttuurisen kompetenssin sijasta olisi parempi yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kulttuuria sen alkuper\u00e4isess\u00e4 ilmenemismuodossaan. Koska kulttuuriset prosessit n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t erilaisina saman kulttuurin eri ik\u00e4luokille, sukupuolille, uskonnoille ja persoonallisuustyypeille, voi terveyden ja sairauden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misen kannalta olennaisempaa olla esimerkiksi asiakkaan\/potilaan perhett\u00e4 ja perheen tapoja ja toimintamalleja koskeva tietous.<\/p>\n

Yksi esimerkki avoimesta l\u00e4hestymistavasta on Yhdysvaltojen Psykiatriyhdistyksen (APA) kehitt\u00e4m\u00e4 Kulttuurinen haastattelu (CFI), jonka tavoitteena on ohjata keskustelua potilaan kanssa siten, ett\u00e4 keskustelu s\u00e4ilyy avoimena potilaan omille ajatuksille ja h\u00e4nen kulttuurisidonnaisille n\u00e4kemyksilleen. T\u00e4ll\u00e4 tavoin kulttuuriin liittyv\u00e4t tekij\u00e4t saavat merkityksi\u00e4 silloin, kun potilas itse kokee niill\u00e4 olevan merkityst\u00e4, ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin olettamukset eiv\u00e4t ohjaa keskustelua tai ratkaisuja suuntaan, joka olisi potilaan kannalta v\u00e4\u00e4r\u00e4 tai ep\u00e4olennainen.<\/p>\n

Henna Leino
\nTohtorikoulutettava, projektitutkija
\nTurun yliopiston kauppakorkeakoulu<\/p>\n

Kirjoitus liittyy Emil Aaltosen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamaan KULTA-projektiin. Se pohjautuu Turun yliopiston Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksik\u00f6n koordinoimaan, monitieteiseen Asklepios-opintokokonaisuuteen, johon kirjoittaja osallistui v. 2017-2018. Opintokokonaisuuden teemana oli monikulttuurisuus ja eriarvoisuus terveydenhuollossa.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n