Museokokoelmien tallennustyö kartuttaa tietämystämme puutteellisesti tunnetuista lajeista

Vuonna 2019 valmistuneen Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä sammaltyöryhmä havahtui siihen, että lajitiedon kertyminen tietokantoihin on uhanalaisarvioinnin tarpeita ajatellen liian hidasta.

Kokoelmatietokanta Kotka, jonka tiedot välittyvät Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi -hakuportaaliin, otettiin käyttöön Turun yliopiston kasvimuseolla välittömästi sen ilmestymisvuonna 2016. Kotkan käyttöönotosta lähtien kaikkien museolle saapuvien uusien näytteiden sekä tutkijalainaan lähtevien näytteiden tiedot on tallennettu Kotkaan, mutta lajitiedon kertymisen pullonkaulana on ennen vuotta 2016 museokokoelmiin vastaanotettujen näytteiden tietojen tallennus. Kasvimuseolla on siten hyvin uusia ja varsin laajojakin näyteaineistoja, joita on syntynyt mm. erilaisten kartoitusten, selvitysten sekä ammattilaisharrastajien omien keruuretkien tuloksina, ja joiden tiedot eivät ole saatavilla sähköisessä muodossa.

Museoiden henkilökuntaresurssit riittävät juuri ja juuri uuden sisään tulevan materiaalin käsittelyyn sekä lainatoiminnan hoitamiseen, mutta kokoelmanäytteiden tietojen tallentamiseen ei käytännössä ole mahdollisuuksia. Museokokoelmat ovat tietyissä lajiryhmissä oleellinen ja joidenkin lajien kohdalla jopa ainut tiedonlähde sekä säännöllisesti tehtäville uhanalaisuusarvioinneille että ympäristöhallinnon lajisuojelutoimille.

Tallennustyö vauhtiin viidessä museossa sammaltyöryhmän tuella

Osana tulevaan, vuoden 2030 uhanalaisuusarvointiin valmistautumista sammaltyöryhmä päätti panostaa kokoelmanäytteiden tallentamiseen. Vuosien 2021‒22 aikana palkkasimme viiteen luonnontieteelliseen museoon 1-2 tallentajaa kuhunkin noin 2‒4 henkilötyökuukaudeksi. Rahoitus digitointityöhön saatiin osana ympäristöministeriön vuosittain myöntämää sammaltyöryhmän toimintarahoitusta. Tallennustyötä tehtiin Turun lisäksi Oulun, Kuopion, Jyväskylän sekä Luomuksen museokokoelmissa ja tallentajien työtä ohjasi sammaltyöryhmän sihteeri Kati Pihlaja Turun kasvimuseolta.

Työmäärän laajuus eri museoissa vaihteli kokoelmien koon sekä aiemman tallennusasteen mukaan. Esimerkiksi Oulun kasvimuseolla ollut käytössä oma näytetietokanta jo reilun vuosikymmenen ennen Kotka-järjestelmän käyttöönottoa, ja heillä kasvinäytteiden tallennusaste on ollut pitkään suurempi kuin muissa museoissa. Jyväskylässä sammalnäytteistä oli tallennettu ennen projektin aloitusta n. 30 %, Turussa puolestaan 8 % ja Luomuksella 7 %.

Puutteellisesti tunnetut ja alueellisesti uhanalaiset sammalet huomion keskipisteessä

Sammalnäytteiden digitoinnissa keskityttiin tiettyihin, v. 2019 uhanalaisuusarvioinnin aikana tunnistettuihin lajeihin, joista havaintotietoa oli heikosti saatavilla ja joiden pääasiallinen tiedonlähde on nimenomaan museokokoelmat. Varsinaisten uhanalaisten sammallajien kohdalla tietoja on jo vuosikymmeniä tallennettu varsin järjestelmällisesti ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmään, joten niiden osalta tiedontaso on ollut pitkään suhteellisen hyvä. Heikompi tilanne on sen sijaan esimerkiksi DD-luokan lajeista (puutteellisesti tunnetut), viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa elinvoimaisesta johonkin uhanalaisluokkaan siirtyneistä lajeista sekä sellaisista elinvoimaisista ja silmälläpidettävistä lajeista, jotka ovat joillain alueilla alueellisesti uhanalaisia.

Ennen tallennusprojektin aloittamista sammaltyöryhmä kokosi listan lähes 200 lajista, joiden tiedontarve oli suurin. Tallennustyössä edettiin saman lajilistan mukaisesti kaikissa viidessä luonnontieteellisessä museossa. Turussa tallennustyötä teki Sanna Keronen yhteensä 3 kuukauden ajan.

Lopputuloksena esimerkiksi Turun kokoelmissa saatiin tallennettua noin 160 sammallajin kaikki museonäytteet Kotka-kokoelmatietojärjestelmään. Tätä kautta tiedot välittyvät suoraan Lajitietokeskuksen Laji.fi-sivustolle ja ovat siten kenen tahansa saatavissa. Näytemäärältään tämä vastaa noin 4000 näytettä. Joukossa on sekä sellaisia lajeja, joista näytteitä on vain muutamia, että myös sellaisia, joista näytteitä on useampia satoja koko Suomen alueelta.

Runkokarvesammalen (Frullania dilatata) tallennustilanne Laji.fi:ssä ennen sammaltyöryhmän tallennusprojektin alkua keväällä 2021 sekä tällä hetkellä. Tallennusmäärissä on eniten muutosta Luomuksen kokoelmissa (+169 näytettä), Turun kokoelmissa (+88 näytettä) sekä Oulun kokoelmissa (+14 näytettä). Runkokarvesammal on valtakunnallisesti elinvoimainen, mutta alueellisesti uhanalainen muualla paitsi Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla. Laji kasvaa lehdoissa varjoisilla kalliojyrkänteillä sekä lehtipuiden rungoilla.

Yksityiskohtaisten tietojen huolellinen tallentaminen on tärkeää

Uhanalaisuusarvioinnissa lajihavainnoista tarvitaan varsin yksityiskohtaista tietoa ja siksi näytteiden etikettitiedot tallennetaan Kotkaan täydellisesti. Etiketti- ja lajinimitietojen sanatarkalla tallentamisella pyritään näytetiedon täydelliseen välittämiseen. Tavoitteena on, että tallennuksen jälkeen näytettä ei tarvitse ottaa kokoelmasta esiin tietojen uudelleentarkistamista varten. Vanhoille, georeferoimattomille näytteille etsittiin paikannimien perusteella koordinaattitieto, jolloin niitä voi tarkastella Laji.fi:n karttanäkymässä.
Kotka-järjestelmä tarkistaa automaattisesti, että kuntatieto ja koordinaatti täsmäävät. Sen sijaan esimerkiksi lajinimen oikeinkirjoitusta Kotka ei tarkista automaattisesti. Tällöin yhdenkin kirjaimen kirjoitusvirhe lajinimessä tarkoittaa, että näytetieto ei yhdisty mihinkään nimistötietokannassa annettuun lajiin, eikä näytetieto siis näy lajin kohdalla Laji.fi-sivustolta haettaessa.

Hyvin suunnitellulla tallennustyöllä on merkittäviä vaikutuksia

Reilussa viidessä vuodessa Turun sammalkokoelmasta on saatu tallennettua sähköiseen muotoon kaikkiaan noin 14 000 näytettä eli n. 11 % koko 128 000 näytteen näytemäärästä. Tällä kolmen kuukauden ja 4000 näytteen ylimääräisellä tallennuspanoksella saatiin siis merkittävä määrä uutta tietoa sähköisiin tietokantoihin.

Sammaltyöryhmän omatoiminen kokeiluprojekti osoittaa, että näytetietojen tallennus voidaan ulkopuolisella rahoituksella kohdistaa kaikkein kriittisimpään osaan museokokoelmia. Koska museokokoelmat ovat arvokas tietolähde ja oleellinen työkalu monille toimijoille mm. valtion ympäristöhallinnossa, kunnissa sekä järjestöissä, näytetietojen tallennusta tulisi kehittää yhteistyössä eri asiantuntijatahojen kanssa.

Tallennustyötä varten laadittiin myös yksityiskohtaiset ohjeet, ja hankkeen ansiosta tallennuskäytäntöjä pystyttiin yhdenmukaistamaan eri museoiden välillä. Yhdenmukaisesti tallennetut näytetiedot ovat mahdollisimman käyttökelpoisia eri tarkoituksiin ja eri alkuperää olevien havaintojen vertailu on helppoa. Laadunvarmistus tulisi mieltää osaksi tallennusprosessia nykyistä laajemmin.

Pääkuva: Tietämys elinvoimaisen kalliokaviosammalen (Buxbaumia aphylla) runsaudesta on aiemmin ollut puutteellinen, mutta tallennusprojektin myötä olemassa olevia museonäytetietoja on saatu tehokkaasti siirrettyä sähköisiin tietokantoihin.

Kirjoittajat ovat sammaltyöryhmän jäseniä ja työskentelevät Turun yliopiston kasvimuseolla. Sammaltyöryhmä on Suomen ympäristökeskuksen SYKEn yhteydessä toimiva asiantuntijaryhmä, jonka tärkein tehtävä on valmistella ja toteuttaa 10 vuoden välein julkaistava sammallajiston uhanalaisuustarkastelu. Ryhmän jäsenet ovat luonnontieteellisten museoiden, yliopistojen, SYKEn ja Metsähallituksen sammalasiantuntijoita sekä sammalharrastajia.