Mistelisaaga välitilinpäätökseen

Mistelin leviämistä Suomeen on Turun kasvimuseolta käsin seurattu tiiviisti viimeiset kuusi vuotta. Jukka Sarvarinne ja Matti Pukki yhdessä Arno Kasvin kanssa olivat ensimmäisiä, jotka lajiin kiinnittivät huomiota vuonna 2016 Turun Pansiossa. Arnon kanssa julkaisimme alkuvaiheen tietoja kasviharrastajien ja -tutkijoiden Lutukka-lehdessä vuonna 2019. Tämän jälkeen olemme kahdestaan jatkaneet tiedonkeruuta vapaaehtoisprojektina, ja nyt on aika ylpeydellä kertoa, että uusin tietopäivitys on julkaistu äskettäin Lutukan numerossa 2/2023.

Olemme kuuden vuoden aikana tarkastaneet jokaisen tietoomme tulleen uudelta vaikuttavan havainnon maastossa ja etsineet lajia myös itse. Vinkkejä on tullut satoja ja satoja, pääasiassa Suomen lajitietokeskusken (laji.fi), iNaturalistin sekä Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan tiedotuksen kautta, mutta myös Facebookin kasviharrastusryhmistä sekä suorina yhteydenottoina. Kansalaistiede on tässä osoittanut voimansa. Uusista varmennetuista esiintymistä olemme kirjanneet tarkkaan ylös muun muassa sijainnin, mistelin runsauden, isäntäpuiden tiedot, misteliversojen iän sekä kukinnan ja marjonnan. Osa ilmoitetuista havainnoista on ollut jotain muuta kuin misteliä, kuten tuulenpesiä tai linnunpesiä, osa vanhojen havaintojen toistoja ja monet myös epätarkkoja, hämäriksi jääneitä havaintoja.

Olemme seurannan perusteella päätyneet siihen, että mistelillä on Varsinais-Suomessa useita eri osapopulaatioita, jotka ovat tulleet maahamme todennäköisesti eri reittejä. Suurimmalta osin kyse näyttää olevan kuitenkin alueen sisällä luontaisesti lintujen avulla levinneistä yksilöistä. Mahdollista emopopulaatioita ei ole edelleenkään pystytty paikallistamaan. Lintulevinteinen niin sanottu pääpopulaatio kattaa noin 30 km x 60 km -alueen ja ulottuu Mynämäen Mietoistenlahdelta Sauvoon sekä Paraisten Stormälöstä Turun lentokentän kupeeseen. Esiintymiä pääpopulaatiossa on noin 220 ja yksittäisiä mistelinversoja noin 1500 kpl. Pääpopulaation lisäksi muutamat pensaat ovat voineet tulla ulkosaaristoon luontaisesti, ja yllätykseksemme joku on keksinyt aivan viime vuosina myös itse levittää misteliä! Lajin virallinen määrittely luonnonvaraiseksi tai vieraslajiksi on siis monisäikeinen asia, eikä vielä nykytiedoin mahdollista.

Levinneisyys rajoittuu voimakkaasti rannikolle ja saaristoon. Sisämaassa misteli ei näytä viihtyvän. Tärkeänä rajoittavana tekijänä saattaa olla mistelinversojen selviytyminen kylväytymistä seuraavana talvena. Havaintojemme mukaan jo reilun -20 °C pakkasjaksot heikentävät taimien selviytymistä ja vaurioittavat paikoin myös aikuisia kasveja. Misteli on edelleen leimallisesti Varsinais-Suomen laji. Yksittäisiä misteleitä on maakunnan ulkopuolelta tiedossa muun muassa Jokioisilta, Tampereelta sekä Ahvenanmaan Finströmistä, mutta näiden alkuperä voi olla toinen, yleensä ihmisen tekemä kylvö.

Misteliä on pidetty keskieurooppalaisena lauhkean lehtimetsävyöhykkeen tyypillisenä lajina. Pelkkä sen saapuminen Suomeen ei välttämättä johdu ilmastonmuutoksesta, koska meri on toiminut osaltaan leviämisesteenä. Nyt, kun misteli on yhdellä tai useammalla keinolla ylittänyt tämän leviämisesteen, lajin pohjoisrajaa voidaan meilläkin käyttää yhtenä ilmastonmuutoksen ja sitä myöten myös kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymisen mittarina. Lajin levintä on kuitenkin tähän tarkoitukseen varsin hidasta.

Mistelin tarkempi seuranta päättyy toistaiseksi tähän. Aikaikkuna nuorten misteleiden iän jokseenkin tarkkaan määrittämiseen on ensimmäisen mistelisukupolven osalta sulkeutunut. Vaikka esiintymiä on tiedossa paljon, todennäköisesti emme edelleenkään ole löytäneet kaikkia esiintymiä. Olemme kuitenkin pystyneet luomaan hyvän kuvan tämän täysin uudenlaisen lajin alkutaipaleesta maassamme.

Lajin biologiassa on edelleen monia arvoituksia. Tulevaisuudessa ratkottaviksi jää useita mieltä kutkuttavia kysymyksiä. Milloin ja missä seuraavaa mistelisukupolvea alkaa näkyä ja miksi sitä ei ole vielä merkittävästi ilmaantunut? Alkaako misteli levitä rannikkoa myöden pohjoiseen tai itään ja milloin laji leviää sisämaahan? Mistelin isäntäpuuvalikoima on Suomessa jo laaja, noin 30 lajia tai lajiketta, mutta millaiseksi se muotoutuu jatkossa? Mitkä lintulajit syövät mistelin marjoja ja siten levittävät misteliä? Keitä ovat misteliä kylvävät ja toisaalta misteliä hävittävät ihmiset? Miksi he toimivat ja miten ihmisen vaikutus lajiin jatkuu?

Haluamme tässä kiittää kaikkia misteli-innostukseen osallistuneita sekä tietoja meille toimittaneita! Ilman kymmeniä valppaita silmäpareja tiedonkeruu ei olisi ollut tässä laajuudessa mahdollista. Kiinnostuneille on tarkempia tutkimustuloksia luettavana sähköisesti Lutukka-lehden numerossa 2/2023. Artikkelin pdf-versioita saa myös ladattua Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivuilta.

Yläkuvassa misteli talviasussa Turun Räntämäellä helmikuussa 2023. Kuva: Jouni Issakainen.