Konferenssimatka Milanoon 29.-31.8.2019

Osallistuin elokuussa psykoneuroendokrinologian järjestön ISPNE  (International Society of Psychoneuroendocrinology) vuosittaiseen kokoontumiseen, joka tällä kertaa järjestettiin Milanossa. Poikkitieteellinen konferenssi toi yhteen muun muassa psykologeja, lääkäreitä, biotieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä, jotka työskentelevät muun muassa psykologiaa, neurologiaa, endokrinologiaa ja immunologiaa yhdistävien tutkimusaiheiden parissa. ISPNE:n keskeisenä tavoitteena on ymmärtää, miten hormonaaliset tekijät, aivot, käyttäytyminen ja ympäristön tekijät vuorovaikuttavat, esimerkiksi neuropsykiatristen sairauksien kehityksessä.

Konferenssissa juhlittiin myös pienehkön ISPNE-järjestön 50-vuotista taivalta. Teemana oli  ”paluu alkulähteille”. Järjestö on nimittäin perustettu tasan 50 vuotta sitten Milanossa, Italiassa.

Tänä vuonna FinnBrain-tutkimusta edustivat Susanna Kortesluoma, Katja Tervahartiala sekä allekirjoittanut. Heti konferenssin alussa FinnBrain-tutkimus oli hienosti esillä. FinnBrainin tutkija Susanna Kortesluoma nimittäin voitti matka-apurahan ja pääsi samassa yhteydessä kertomaan lyhyesti FinnBrainin viimeisimmistä tutkimustuloksista koko konferenssiyleisölle.

 

Kuva 1. Susanna vastaanottamassa matka-apurahapalkintoa.

 

Tämän lisäksi esittelimme konferenssissa postereitamme, joista Karja Tervahartialan työ käsitteli lapsen stressinsäätelyä päivähoidossa ja kotona ja Susanna Kortesluoman tutkimus käsitteli raskausajan stressin yhteyksiä vauvojen stressinsäätelyjärjestelmän toimintaan. Allekirjoittaneen tutkimus puolestaan selvitti raskausajan stressin yhteyksiä raskausdiabetekseen.

Konferenssiesityksistä mieleeni jäi muun muassa yhdysvaltalaisen professori Larry Youngin autismia ja oksitosiinihormonia sekä sen mahdollisia lääkinnällisiä sovelluksia käsittelevä esitys.


Kuva 2. Katja ja Inka. Ulkona oli lämmin ja mukava viettää taukoja.

Tohtori Daniel Lakens puolestaan piti esityksen tiedepiireissä paljon viime aikoina keskustellusta tutkimuksen toistettavuuskriisistä. Tieteessä olisi oleellista, että useat eri ryhmät eri puolilla maailmaa pystyvät toistamaan saman tuloksen, mikä lisäisi varmuutta siitä, että tieto todella pitää paikkaansa. Useilla tutkimusaloilla on kuitenkin haasteena, että tuloksia ei saada toistettua, ja tähän pohdittiin korjaavia toimenpiteitä. Esitys herätti erittäin aktiivista keskustelua.

Saksalaisen professori Christine Heimin esitys varhaisen stressin vaikutuksesta sairastuvuuteen oli myös mieleenpainuva. Heim muistutti esityksessään lasten kaltoinkohtelun aiheuttavan vuosittain 124,6 miljardin dollarin kustannukset. Tämä summa ylittää yhteenlasketut kustannukset mm. lasten lihavuudesta, astmasta, syövistä sekä autismista.

Professori Heim päätti esityksensä lainaamalla amerikkalaista orjuudenvastustajaa Frederick Douglasia (1818-1895): ”It is easier to build strong children than to repair broken men”. Samasta syystä olemmekin kiitollisia kaikille FinnBrain-tutkimukseen osallistuville perheille, joiden panos auttaa meitä paremmin ymmärtämään sairauksien riski- ja suojatekijöitä, tavanomaista kehitystä ja mahdollisia terveyden edistämisen keinoja.

Kuva 3. Duomo di Milano. Illalla jäi vähän aikaa käydä katsomassa myös nähtävyyksiä.

Inka Mattila
Kirjoittaja on lääkäri, väitöskirjatutkija ja valtiotieteiden maisteri.

Työharjoittelu Gut-Brain-osatutkimuksessa

Olen Peppi, neljännen vuoden biolääketieteen opiskelija Turun yliopistossa. Toimin kesäharjoittelijana FinnBrainin Gut-Brain-osatutkimuksessa kolmen kuukauden ajan. Kiinnostukseni suolistomikrobistoa ja erityisesti suolisto-aivoakselia kohtaan syveni kevään aikana, jolloin kirjoitin kanditutkielmaani. Tarkastelin tutkielmassani masennuksen ja suolistomikrobiston välistä yhteyttä. Kesäharjoittelu FinnBrainissä tuntui minulle mieluisalta jatkeelta työskennellä tämän mielenkiintoisen aiheen parissa. Olinkin siis erittäin otettu päästessäni mukaan Gut-Brain-osatutkimukseen!

Kolmessa kuukaudessa ehdin oppimaan paljon uutta sekä tapasin suuren joukon uusia ihmisiä. Kesäni alkoi tieteellisiin artikkeleihin perehtymisellä sekä osallistuin myös FinnBrainin näytteiden keräämiseen ja valmisteluun aivan niiden alkumetreiltä asti. Käsittelin myös runsaasti Excel-dataa ja pääsin oppimaan ohjelmointikielen perusteita.

Toisen puolikkaan kesästäni vietin laboratoriotöissä FinnBrainin tutkimusyhteistyön kautta. Olin mukana tutkimusryhmässä, jossa pääsin oppimaan paljon erityyppisiä metodeja sekä myös tekemään itse suolistomikrobistonäytteillä töitä alkaen niiden punnitsemisesta aina varsinaisiin tuloksiin asti tietokonegraafein.

Heti ensimmäisestä päivästä alkaen minulle tuli tervetullut olo FinnBrainin työyhteisöön ja olenkin erittäin kiitollinen saamastani harjoittelupaikasta ja antoisasta kesästä. Kiitos!

Peppi Raunioniemi
Biolääketieteen opiskelija, Turun yliopisto

As a research exchange student at FinnBrain

I spent the month of June at FinnBrain as a research exchange student. In May, I finished my first year studying medicine at the Schulich School of Medicine and Dentistry, Western University, in Ontario, Canada. The summers after years one and two are the last chances we as Canadian medical students have to do research, travel, shadow practicing physicians, and relax before we start our intensive clinical training. I chose to start my summer with a research exchange organised by the International Federation of Medical Students’ Associations. I put Finland on my list of countries I was interested in going to because in Canada we have a national obsession of looking at research from or about Finland and proclaiming that the Finnish people “have it all figured out” and that “we should copy the Finns.” I wanted to see if the hype was real.

FinnBrain was my top choice for a research exchange because of my background and interest in women’s reproductive health and health care. While I was doing my undergraduate degree before medical school, I was working as a birth and postpartum doula for low-income families in Montreal. The idea was to provide families with extra support so that they could focus their energy on a healthy pregnancy and postpartum recovery. There are a few studies on doula support and birth outcomes, but having a better understanding of how the environment and genetics influence infant and child development would be a fantastic resource for people who support young families.

In my time at FinnBrain, I was able to speak with many researchers about their specific substudies, I observed visits with the participating families, and learned about why specific tests were being done. I was even able to go to the lab and observe the processing and storage of samples that will be used in future substudies. Everyone I met was very kind and interested in telling me about what they are working on. Being able to meet the researchers, hear their explanations, and ask them questions added a lot of value to reading FinnBrain’s published manuscripts.

My first week here I was able to attend FinnBrain’s Congress: Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. During the two day Congress, I listened to presentations by researchers from many different countries. The Congress was the perfect primer for my time here so that I could get a flash introduction to what has been done in the last 10 years, as well as what others are doing on the topic around the world.

But I didn’t spend all my time inside! Particular highlights were going kayaking, swimming, hiking, and going to the sauna (something Canadians really need to get excited about) with two PhD students. The FinnBrain sailing day was beautiful and fun. I also explored the museums and parks in Turku, and took long walks along the river. I even got to experience Finnish Midsummer, which was a very fun experience.

I’m looking forward to reading the new research that is produced by FinnBrain and sharing what I’ve learned with my colleagues at home. My clinical interests are in Family Health and Women’s Reproductive Health, so my experiences at FinnBrain could not have been more perfect. I appreciate everyone who spent time with me, shared their work, showed me Turku, and made my month here an invigorating start to my summer. Kiitos!

Lydia Reynolds-Royer
Medical student at the University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry

Tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä

Vietin kesäkuun tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä. Lääketieteen opintojeni ensimmäinen vuosi Schulich School of Medicine and Dentistryssä, Western Universityssä (Ontario, Kanada) päättyi toukokuussa. Ensimmäisen ja toisen opintovuoden kesät ovat viimeiset mahdollisuudet kanadalaisille lääketieteen opiskelijoille tehdä tutkimusta, matkustella, seurata lääkäreiden työskentelyä ja rentoutua ennen intensiivistä kliinistä harjoittelua. Päätin aloittaa kesäni International Federation of Medical Students’ Associations -järjestön järjestämässä tutkimusvaihdossa. Suomi oli kiinnostuksen kohteenani, koska meillä kanadalaisilla on pakkomielle seurata Suomessa tehtyä tutkimusta ja julistaa, että suomalaisilla ”on homma hanskassa” ja ”suomalaisista pitäisi ottaa mallia”. Halusin nähdä pitääkö tämä hehkutus paikkansa.

FinnBrain oli ykkösvalintani johtuen taustastani ja kiinnostuksestani raskaana olevien naisten hyvinvointiin ja terveydenhoitoon. Ennen lääketieteellisiä opintoja toimin Montrealissa doulana auttaen matalatuloisia perheitä synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen. Tarkoituksena oli tarjota perheille lisätukea, jotta he pystyisivät keskittymään raskausaikaiseen hyvinvointiin ja synnytyksenjälkeiseen palautumiseen. Tällaisen tuen vaikutuksista perheen hyvinvointiin on muutamia tutkimuksia. Asian tutkiminen olisi tärkeää, sillä tiedon lisääminen doulana toimiville lisäisi heidän ymmärrystään ympäristön ja geneettisten tekijöiden vaikutuksista lapsen kehitykseen.

FinnBrainissä keskustelin useiden tutkijoiden kanssa heidän omasta tutkimuksestaan ja laajemmin osatutkimuksista, seurasin perheiden tutkimuskäyntejä ja opin miksi juuri kyseisiä mittauksia tehtiin perheille. Pääsin myös laboratorioon seuraamaan miten biologisia näytteitä käsitellään ja säilytetään tulevia tutkimuksia varten. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kertoivat mielellään työstään. Tutkijoiden tapaaminen ja keskustelu heidän kanssaan toi paljon lisäarvoa FinnBrainin julkaisujen lukemiseen.

Ensimmäisellä viikolla osallistuin FinnBrainin järjestämään kongressiin Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. Kaksipäiväisen kongressin aikana kuuntelin monista eri maista tulleiden tutkijoiden esityksiä. Kongressi oli täydellinen aloitus tutkimusvaihdolleni, koska sain johdannon siihen mitä tutkimusta FinnBrainissä on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja millaista tutkimusta muut tekevät aiheesta eri puolilla maailmaa.

En kuitenkaan viettänyt koko aikaani sisätiloissa! Erityiset kohokohdat olivat kajakkimelonta, uiminen, patikointi ja saunominen kahden tohtoriopiskelijan kanssa. FinnBrainin purjehduspäivä oli kaunis ja mukava. Tutustuin myös Turun museoihin ja puistoihin ja kävin pitkillä kävelyillä jokirannassa. Sain myös kokea suomalaisen juhannuksen, mikä oli todella hauska kokemus.

Odotan innolla FinnBrainin tulevien julkaisujen lukemista ja pääseväni kertomaan kaikesta oppimastani kollegoilleni Kanadaan. Kliiniset kiinnostuksen kohteeni ovat perheiden ja raskaana olevien naisten hyvinvointi, joten FinnBrainistä saamani kokemukset eivät olisi voineet olla täydellisemmät. Arvostan kaikkia, jotka viettivät aikaa kanssani, kertoivat työstään, esittelivät Turkua ja tekivät kuukaudestani täällä virkistävän alun kesälleni. Kiitos!

Lydia Reynolds-Royer
Lääketieteen opiskelija, University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry

Vanhempien masennus- ja ahdistusoireet odotusaikana

Raskausaika ja lapsen odotus on yksi elämän merkittävimmistä muutoskohdista sekä miehille että naisille. Raskausaikaan liittyy useimmiten paljon myönteisiä odotuksia ja tunteita, mutta uuteen rooliin ja lapsen tuloon valmistautuminen herättää usein myös hankalia oloja kuten epävarmuutta, huolta ja pelkoakin. Onkin ymmärrettävää, että raskausaika voi herkistää tulevia vanhempia myös psyykkiselle oireilulle.

Äidin raskaudenaikaista psyykkistä oireilua ja sen vaikutusta vanhemmuuteen ja lapsen hyvinvointiin on tutkittu paljonkin viime vuosien aikana. Isien psyykkistä hyvinvointia odotusaikana on tutkittu vasta vähän siitäkin huolimatta, että tiedämme isän tasavertaisen merkityksen sekä vanhemmuudessa että lapsen hyvinvoinnin ennustajana.

Vuoden 2019 alussa julkaisimme FinnBrainissä tutkimuksen, jossa tutkimme isien ja äitien ahdistus- ja masennusoireiden esiintyvyyttä ja kulkua raskauden aikana. Linkki tutkimukseen löytyy jutun jälkeen.

Tutkimus osoitti, että 67-71 prosenttia miehistä ja naisista eivät raportoineet masennukseen viittaavaa oireilua missään raskauden vaiheessa ja vastaavasti 85-89 prosenttia vanhemmista eivät raportoineet ahdistusoireilua missään raskauden vaiheessa. Valtaosa suomalaisista miehistä ja naisista voivat vauvan odotusvaiheessa psyykkisesti hyvin.

Tutkimus osoitti myös, että noin 30 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa vähintäänkin lievää masennusoireilua ja vastaavasti 10-15 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa ahdistusoireilua. Oireiden kulkua tarkasteltaessa huomasimme, että osalle vanhemmista masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät kohti loppuraskautta, kun taas osalla vanhemmista oireet olivat kohollaan raskauden alkuvaiheessa ja vähenivät raskauden edetessä.  Pieni ryhmä miehiä ja naisia kokivat merkittävää masennus- tai ahdistusoireilua tasaisesti koko raskauden ajan. Lisäksi oli nähtävissä ryhmä vanhempia, jotka raportoivat tasaisesti lievää tai kohtalaista masennusoireilua koko raskauden ajan.

Emme tiedä, mitkä tekijät selittävät erilaista oireiden kulkua raskauden aikana. Psyykkisen oireilun lisääntymistä raskauden loppua kohden voi selittää erityisesti synnytykseen tai lasten hoitoon liittyvät huolet ja epävarmuus. Vastaavasti raskauden alkuvaiheeseen kohdistuva psyykkinen oireilu saattaa heijastella raskauden alkuun liittyvää epätietoisuutta ja hämmennystä. Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun taustalla voi olla myös raskaudesta ja vanhemmuudesta riippumattomia syitä. Olisikin tärkeää, että kunkin vanhemman kohdalla mietitään yksilöllisesti oireilun taustalla olevia tekijöitä. Hoito ja tuki tulisi kohdentaa nämä yksilölliset tekijät huomioiden.

Tulokset osoittivat sen, että psyykkisessä oireilussa ja sen kulussa ei ollut juurikaan eroa miesten ja naisten välillä. Perheiden palveluiden näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että molempien vanhempien psyykkistä hyvinvointia arvioitaisiin raskauden alkuvaiheesta lähtien ja molemmille vanhemmille olisi tarjolla asiaan kuuluva hoito ja tuki. Erityisesti läpi raskauden psyykkisesti oireilevien miesten ja naisten tulisi saada apua oireisiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Psyykkisen huonovointisuuden kanssa ei tulisi jäädä yksin. Asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolakäynnillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös omaisten ja ystävien on hyvä olla tukena ja kannustaa herkästi avun hakemiseen.

Linkki tutkimukseen:
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0207856

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti

My experience as an international PhD student in FinnBrain

To decide to continue studies abroad is to lay oneself bare. It is to find one’s home of heart and to leave one’s home of birth. Going abroad is to learn about your good and bad sides, strengths and weaknesses, without even meaning to. It is not only a journey of foot but a journey of mind and heart. It is never easy, but maybe simpler than you think. There’s a lot of worrying, a lot of mistakes, embarrassments and “snowy days” (especially in Finland) that are waiting for you and a bunch of strangers too.

But as soon as you find your place, those strangers may become your friends, those snowy days will become memories of shared hours, hot chocolate and laughter if you’re hardy enough to see the light through a blanket of grey clouds.

I found my academic place in Finland in November 2016. It all started during the first 3 months of my master’s studies when I attended a lecture about neuroimaging. As I have always been interested in brain studies and medical imaging, I consider myself lucky to attend that lecture. After the lecture I asked the professor who gave the talk if he knows any available training position in any research group that study neuroimaging, then he introduced me to his group, the wonderful “FinnBrain”! In FinnBrain, I conducted my master’s thesis on manual segmentation of subcortical structures of infant MRI and I started my PhD studies with the topic “The link between prenatal stress and structural brain development” in 2018.

FinnBrain is the exact place where I want to develop my academic and carrier skills. Besides working on my PhD thesis, I have the opportunity to teach and supervise master’s and junior students. FinnBrain is one of the few birth cohort groups with a lot of imaging data in the world. Each PhD student can choose their way freely. They can choose the topic of their research and make own decisions together with a supervision team of supportive and encouraging researchers and professors.

I think what distinguishes the FinnBrain from other research groups is the unique culture of it. Even though that it consists of a big group of people, everybody can get to know each other and celebrate different occasions from publishing a paper to celebrating a birthday. In my opinion the most important success factor of the FinnBrain is its supportive and friendly leadership. The direction and the vision provided by the leaders, represent the high productivity that the group has. Regular seminars and international meetings are another positive aspect of the group.

PhD is where we tend to spend the most productive and energetic years of our life. To me, the FinnBrain is like a family where I can learn and do something new every day, and at the same time enjoy my time at work.

Niloofar Hashempour, MSc, PhD student

 

Kokemuksiani kansainvälisenä väitöskirjatutkijana FinnBrainissä

Päätös jatkaa opintoja ulkomailla vaatii heittäytymistä. Ulkomailla asuessaan oppii itsestään tahtomattaankin; omat hyvät ja huonot puolet, vahvuudet ja heikkoudet. Ulkomaille muuttaminen ei ole ainoastaan matkustamista fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Se ei ole koskaan helppoa, mutta saattaa olla yksinkertaisempaa kuin ajattelikaan. Matkan varrella tulee vastaan paljon huolia, virheitä, noloja hetkiä, sadepäiviä ja vieraita ihmisiä.

Mutta kun löytää paikkansa, vieraista ihmisistä tuleekin ystäviä ja yhdessä vietetyistä sadepäivistä kertyy lämpimiä muistoja.

Tulin Suomeen marraskuussa 2016. Maisteriopintojeni alussa osallistuin luennolle, jonka aiheena oli aivokuvantaminen. Olen aina ollut kiinnostunut aivotutkimuksesta ja kuvantamisesta. Luennon jälkeen kysyin sen pitäneeltä professorilta, olisiko hänellä tiedossaan harjoittelupaikkoja jossain tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan aivokuvantamista ja hän esitteli minut omalle tutkimusryhmälleen, mahtavalle ”FinnBrainille”! Tein FinnBrainissä pro gradu –tutkielmani vastasyntyneiden aivojen magneettikuvien käsin tehdystä syvien aivorakenteiden kudosten erottelusta ja aloitin vuonna 2018 väitöskirjatutkimukseni aiheena “Raskaudenaikaisen stressin ja aivojen rakenteellisen kehityksen välinen yhteys”.

Haluan kehittyä akateemisesti nimenomaan FinnBrain-projektissa. Väitöskirjatutkimukseni ohessa minulla on mahdollisuus opettaa ja ohjata maisterivaiheen opiskelijoita. FinnBrain on yksi harvoista aivokuvantamistutkimusta tekevistä syntymäkohorttitutkimuksista maailmassa. Projektissa jokainen väitöskirjatutkija saa valita tiensä vapaasti. Väitöskirjatutkija voi valita tutkimusaiheensa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä yhdessä tukevan ja rohkaisevan ohjaustiimin kanssa.

Luulen, että se mikä erottaa FinnBrainin muista tutkimusryhmistä, on siellä vallitseva ainutlaatuinen kulttuuri. Vaikka tutkimusryhmä on suuri, kaikki oppivat tuntemaan toisensa ja yhdessä juhlistetaan kaikkea julkaisuista syntymäpäiviin. Omasta mielestäni kaikkein tärkein FinnBrainin menestykseen vaikuttava tekijä on sen tukeva ja ystävällinen johtoporras. Ryhmän tuotteliaisuus on seurausta johtajien näyttämästä suunnasta ja visiosta. Säännölliset seminaarit ja kansainväliset kokoukset ovat myös yksi positiivinen puoli ryhmässä.

Väitöstutkimuksen tekeminen on työntäyteistä aikaa ja vaatii energiaa. Minulle FinnBrain on kuin perhe, jossa voin oppia ja tehdä jotain uutta joka päivä, ja samalla nautin työstäni.

Niloofar Hashempour, MSc, väitöskirjatutkija

3-vuotiaiden EEG-tutkimuskäynnit ovat päättyneet: kiitos perheille osallistumisesta!

FinnBrain-hankkeen 3-vuotiaiden aivosähkökäyrä- eli EEG-tutkimuskäynnit päättyivät viime lokakuussa. Vuosina 2016-2018 yhteensä 127 reipasta 3-vuotiasta osallistui EEG-käynnille. Osa heistä oli osallistunut EEG-käynnille myös aiemmin vastasyntyneenä.

Aivosähkökäyrä on maailman vanhin aivotutkimusmenetelmä, mutta se on myös tulevaisuuden menetelmä. Saksalainen tutkija Hans Berger pystyi 1920-luvulla Saksassa mittaamaan sähköä, joka tulee aivoista. Tätä pidettiin siihen aikaan todella hämmästyttävänä. Hän pystyi myös osoittamaan, että ihmisen toiminta vaikutti mitattuihin käyriin. Kun hän sulki silmänsä, aivosähkökäyrä voimistui ja alkoi näyttää kauniilta, hitaalta aallolta. Kun hän avasi silmänsä, käyrä vaimeni ja sisälsi paljon terävämpiä, epäsäännöllisempiä ja nopeampia aaltoja.

Aivosähkökäyrää voisi mitata periaatteessa vain parista kohdasta pään pinnalta, mutta FinnBrain-hankkeessa tahdomme tietää hyvin tarkasti, miten aivojen eri alueet reagoivat tutkimuksessa esitettyihin ääniin. Tästä syystä mittauspisteitä on 32 ja ne ovat kiinni huppumaisessa kankaassa pään joka puolella. Kiitämme reippaita koehenkilöitämme ja heidän perheitään, sillä tämä on mahdollisimman sotkuinen tapa mitata aivosähkökäyrää. Näin on kuitenkin toimittava, kun pyritään suureen tarkkuuteen. Ja suihkullahan siitä sotkusta onneksi selviää!

EEG-käynnillä lapset, ja samalla vanhemmatkin, pääsivät kuuntelemaan erilaisia äänisarjoja – tai tuttavallisemmin tata-laulua – videoiden katselemisen ohella. Käynnin aluksi päähän puettiin erityinen myssy, jonka avulla lapsen aivosähkökäyrää tutkimuksen aikana mitattiin. Ajatuspipo, avaruuskypärä, suihkumyssy… Tutkimusmyssy muovautui lasten suussa moneksi. Myssy saattoi tosin johtosekamelskoineen päivineen vaikuttaa joskus hieman jännältä. Tuolloin apuun astui EEG-tutkimuksen oma nalle, jonka pikkuruista myssyä pääsi myös moni lasten mukana ollut pehmokaveri päähänsä sovittelemaan.

FinnBrain-hankkeessa tutkimme erityisesti aivojen reaktioita äänille. Aivot käsittelevät kuultuja ääniä sekä tietoisesti että myös esitietoisella tasolla. Nämä esitietoiset prosessit ovat kiinnostuksen kohteenamme FinnBrain-lapsilla. Esitietoiset prosessit ovat nopeita ja usein hyvin automaattisia reaktioita ääniin. Lapsille soitettiin äänisarjoja, joissa tapahtui pientä vaihtelua – välillä ääni olikin pidempi tai korkeampi tai voimakkaampi kuin edellinen. Näiden pienten muutosten havaitseminen tapahtuu aivoissa esitietoisella tasolla ja on hyvin tärkeää esimerkiksi puheen ymmärtämisen kannalta. Osa äänistä oli todella yllättäviä, esimerkiksi hyvin iloisia tai vihaisia lyhyitä huudahduksia. Myös näitä ääniä aivot analysoivat automaattisesti, mutta silloin myös aivojen tunnekeskukset osallistuvat toimintaan. Automaattiset, nopeat reaktiot tunteita sisältäviin ääniin ovat FinnBrainissä tutkimuskohteena, sillä meitä kiinnostavat lapsen tunnetaidot ja niiden automaattiset osaprosessit.

Käyntien päättymisen myötä meille FinnBrain-hankkeessa on kertynyt varsin ainutlaatuinen aineisto: 3-vuotiaat saattavat toisinaan tarjota haasteita niin itse mittaajalle kuin vanhemmillekin. Siksi haluaisimme kiittää kaikkia perheitä: lapsia, sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia ahkerasta osallistumisesta EEG-käynneille. Suurin kiitos kuuluu tietysti mittausten päätähdille, jotka reippaina tulivat jopa pitkän päiväkotipäivän päätteeksi käynnille ja jaksoivat uskomattoman kärsivällisesti istua aloillaan laulua kuunnellessa. Ilman teitä tämä ei luonnollisesti olisi ollut mahdollista.

Aivosähkökäyrä ja siitä erotellut kuulovasteet ovat yksi tapa lähestyä lasten välistä yksilöllisyyttä ja jokaisen lapsen omaa tapaa käsitellä ja havaita puheääniä ja tunnepitoisia ääniä. FinnBrain-hankkeessa tavoitteenamme on ymmärtää lasten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaihtelua. Toivomme, että kuulovasteista keräämämme tieto voi toimia yhtenä palapelin palana tuon ymmärryksen keräämisessä.

Minna Huotilainen, professori, Helsingin yliopisto
Silja Luotonen, LK, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

Vastasyntyneiden aivojen tutkijana: väitöskirjaprojektin vaiheita

Kiinnostuin raskaudenaikaisen stressin vaikutuksista lapsen kehitykseen lääketieteellisen opintojeni aikana viikonloppuseminaarissa, missä yksi FinnBrain-tutkimusryhmäläisistä piti esityksen aiheesta. Minua kiehtoi ajatus siitä, että psykologinen oireilu voisi välittyä ihmisestä toiseen ja että sillä voisi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Taipaleeni FinnBrainin magneettiosatutkimuksen (MRI) parissa alkoi tutkimusperheiden kutsumisella kuvauskäynneille sekä MRI-käynteihin osallistumisella osana tutkimusryhmää. Oli hienoa päästä työskentelemään perheiden kanssa, joilla riitti yritystä saada pienokaisensa nukahtamaan, vaikka se ei aina ollut niin helppoa. Jokainen onnistunut kuvaus palkitsi, mutta epäonnistuneetkaan kuvaukset eivät harmittaneet, sillä joka kerran jälkeen huomasi kuinka hienosti perheet panostivat käyntiin. Ilman vanhempien aktiivista osallistumista emme olisikaan saaneet niin hyvää aineistoa kuin mitä heidän avullaan onnistuimme kuvaamaan.

Tutkimusaiheekseni muotoutui äidin raskaudenaikaisen stressin vaikutus lapsen aivojen rakenteeseen. Tarkemmin sanottuna keskityn tunteiden ja stressin säätelyyn osallistuvien rakenteiden, mantelitumakkeen ja aivoturson, tilavuuksien ja äidin ahdistuneisuus- ja masennusoireiden väliseen yhteyteen. Aiheesta valmistui ensin suomenkielinen katsaus ”Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen?”, joka julkaistiin Duodecim-julkaisusarjassa vuonna 2016. Julkaisu sai iloksemme yhden sinä vuonna jaetuista lehden kirjoituspalkinnoistakin (viite 1). Alustavia tutkimustuloksia stressin ja mielenkiintoalueiden yhteyksistä esittelimme ryhmämme kanssa Organization of Human Brain Mapping -konferenssissa kesällä 2016 Genevessä Sveitsissä. Omasta aiheestani minulla oli posteriesitys.
OHBM-konferenssi 2016, Geneve, Sveitsi

Vauvojen MRI-kuvaukset saatiin päätökseen myös vuonna 2016 ja sen jälkeen alkoi aivokuvantamismateriaalin analysointi. Aivokuvamateriaalin esikäsittelyn aikana tutkimme pienemmällä 68 vauvan aineistolla aivojen tavanomaiseen kehitykseen liittyen lohkotilavuuksia ja niiden erilaisuutta aivolohkojen välillä (viite 2). Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti iän ja sukupuolen vaikutukset aivolohkotilavuuksiin ja niiden puolieroihin (epäsymmetria). Tuloksista näimme, että molemmilla sukupuolilla aivolohkot olivat samalla tavalla epäsymmetriset: oikea ohimolohko ja vasen päälaki- ja takaraivolohko ovat isommat kuin vastapuolen lohkot. Erot sukupuolten välillä olivat pieniä ja painottuivat paikallisesti rajattuihin alueisiin harmaassa aineessa. Tulokset paljastivat myös sen, etteivät täysiaikaisena syntyneiden aivotilavuudet eroa merkittävästi toisistaan muutaman viikon ikähaitarissa.

Tällä hetkellä valmistelemme julkaisua varsinaisesta tutkimusaiheestani eli äitien raskaudenaikaisen ahdistuneisuus- ja masennusoireilun yhteydestä vauvojen aivojen mantelitumakkeen ja aivoturson tilavuuksiin. Mantelitumake ja aivoturso ovat osa aivojen limbistä järjestelmää, joka toimii mm. tunteiden ja stressin säätelyssä. Tarkoituksenamme on tutkia onko suurempi äidin ahdistuneisuus- tai masennusoireilu yhteydessä edellä mainittujen aivorakenteiden tilavuuksien muutoksiin. Jatkossa tuloksia hyödynnetään seurantakuvauksissa ja yhdistämällä kuvantamistietoa esimerkiksi erilaisiin psykologisiin mittareihin, jotta voitaisiin todentaa stressin, aivomuutoksien ja käyttäytymisen välistä yhteyttä. Äidin psyykkisiä oireita on mitattu raskauden joka kolmanneksessa yleisesti käytössä olevilla masennus- (Edinburgh Postnatal Depression Scale, EPDS) ja ahdistuneisuusoirekyselylomakkeilla (Symptom Checklist 90, SCL-90). Julkaisun työstäminen on loppusuoralla ja artikkeli julkaistaneen tämän vuoden aikana.

Seuraavassa osatyössä keskitymme raskausspesifisen ahdistuneisuuden ja vauvojen mantelitumakkeen ja aivoturson yhteyteen selvittämällä, miten raskaana oleville suunnatussa ahdistuneisuusoirekyselyssä (Preganancy-related anxiety, PRAQ) saadut pisteet ovat yhteydessä vauvojen aivorakenteiden kokoon. Molemmissa edellä kuvatuissa osatöissä erityisenä mielenkiinnon kohteena on vauvan sukupuolen osuus stressin aivovaikutuksissa, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu viitteitä varhaisen stressin vaikuttavan eri tavalla eri sukupuoliin, tyttöjen ja poikien ollen eri lailla alttiita stressin vaikutuksille. Vaikka stressin aivovaikutusten tulkitseminen ei ole yksioikoista ja asiaa pitää tutkia montaa tieteen alaa yhdistellen, minua motivoi suuresti ajatus siitä, että nämä erilaiset herkkyydet tai alttiit yksilöt olisi mahdollista tunnistaa jatkossa. Varhaiselle stressille herkkien yksilöiden tunnistaminen mahdollistaisi tarvittavien ennaltaehkäisevien tukitoimenpiteiden kohdistamisen ja aivojen kehitystä tukevan ympäristön takaamisen näille yksilöille.

Odotan innolla tutkimuksemme havaintojen julkaisuja, jotta tutkimusperheiden sekä ryhmämme panostus saavat ansaitsemansa tunnustuksen tutkimustyön edistämisestä aihealueella, josta on vielä varsin rajoitetusti tietoa. Julkaisut toimivat myös ponnistusalustana jo käynnistyneille ja tuleville seurantakuvauksille ja niistä tehtäville osatöille, jotka ovat kärkisijassa selvittämässä varhaisen stressin pitkäaikaisvaikutuksia lapsen aivojen rakenteeseen ja kehitykseen.

Satu Lehtola
LL, väitöskirjatutkija

Viitteet
1. Lehtola S, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Karlsson H, Scheinin N M. Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Duodecim 2016.
2. Lehtola S J, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Merisaari H, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin N M, Karlsson H. Associations of age and sex with brain volumes and asymmetry in 2-5-week-old infants. Brain Structure and Function 2018.

Pienten lasten vanhempien rokoteasenteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suurin osa vanhemmista ottaa lapsilleen kansalliseen rokotusohjelmaan sisältyvät rokotteet (THL; www.thl.fi). Rokotuskattavuus (toisin sanoen kuinka suuri osuus väestöstä on saanut rokotteen) Suomessa on siis lasten rokotteiden kannalta keskimäärin hyvä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että rokotekattavuuden välillä on alueellista vaihtelua. Rokote, jonka rokotekattavuus on aiheuttanut runsaasti keskustelua viime aikoina, on MPR-rokote, joka suojaa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. MPR-rokotteeseen kuuluu kaksi annosta, joista ensimmäinen annetaan yhden vuoden ja toinen kuuden vuoden ikäisenä. Koska tuhkarokko on vaikea sairaus, joka tarttuu hyvin herkästi, molempien annosten saaneiden määrä väestöstä tulisi olla vähintään 95 %, jotta yksittäiset tautitapaukset eivät johtaisi epidemioihin.

Riittävän hyvä rokotekattavuus merkitsee laumasuojan syntymistä. Laumasuoja suojaa myös sellaisia henkilöitä, joilla on heikentynyt vastustuskyky tai jotka eivät jostain syystä voi ottaa rokotteita. Tilastojen mukaan 96 % kaikista vuonna 2016 syntyneistä lapsista on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen. Vaikka rokotteen saaneiden lasten määrä Suomessa on keskimäärin hyvä, on olemassa sellaisia alueita, ns. rokotekattavuuden taskuja, joilla MPR-rokotteen kattavuus on huolestuttavan alhainen. Kolmessa sairaanhoitopiirissä vuonna 2016 syntyneiden lasten MPR-kattavuus on alle 95 % ja yli kymmenen terveyskeskuksen piirissä alle 90 %. Lisäksi tilastot osoittavat, että toisen annoksen saaneiden lasten määrä on pienempi kuin ensimmäisen annoksen saaneiden määrä. Esimerkiksi vuonna 2011 syntyneistä lapsista 95,4 % on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen, mutta toinen annos on annettu vain 93 % lapsista.

Maailmanlaajuisesti rokotuksia pidetään ravinnon ja puhtaan veden lisäksi yhtenä tärkeimpänä terveyteen liittyvistä tekijöistä (www.thl.fi). Suomessa lasten rokotteet ovat lisäksi maksuttomia ja helposti saatavilla. Siitä huolimatta, edellä mainittujen tilastojen perusteella pieni osa väestöstä päätyy ratkaisuun olla rokottamatta lapsiaan. Tilastot eivät kuitenkaan paljasta kuinka moni kokee olevansa epävarma päättäessään lastensa rokotuksista. Muualla maailmassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan myös sellaiset henkilöt, jotka päättävät ottaa rokotteen, saattavat epäröidä rokotetta. Kuinka vahvaa epäröinti on ja mitkä rokote-epäröinnin syyt ovat, vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimerkkejä sellaisista tekijöistä, jotka aiemmissa tutkimuksissa ovat osoittautuneet olevan rokote-epäröinnin taustalla, ovat huoli rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta, sekä heikko luottamus terveydenhuollon ammattilaisiin ja niihin tahoihin, jotka tarjoavat ja suosittelevat rokotteita.

Vaikka rokote-epäröintiä on tutkittu melko paljon kansainvälisesti, suomalaisten rokoteasenteista on yllättävän vähän tietoa. Rokoteasenteiden tutkiminen myös kansallisella tasolla on tärkeää, koska eri tekijät voivat vaikuttaa ihmisten rokoteasenteisiin eri maissa. Sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tuhkarokkotapauksien määrä tai millä tavalla rokotteisiin liittyviä kysymyksiä käsitellään mediassa. Viime vuonna käynnistyneen tutkimusprojektimme tarkoituksena on kartoittaa muun muassa, kuinka paljon Suomessa ilmenee rokote-epäröintiä ja mitä syitä epäröinnin taustalla on. Pienten lasten vanhemmat ovat tässä tärkeässä asemassa, koska heidän lapsillaan on mahdollisuus saada rokotuksia useita tauteja vastaan. Tämän vuoksi lähetimme rokotekyselyn viime vuonna kaikille niille FinnBrain-perheille, joiden lapset ovat alle 4,5-vuotiaita. Rokotekyselyn saivat myös kaikki pilottitutkimuksessamme mukana olevat perheet. Yli 800 vanhempaa vastasi kyselyymme. Vastaukset analysoidaan tulevan vuoden aikana ja raportoidaan sen jälkeen tieteellisissä lehdissä, konferensseissa ja seminaareissa. Parempi tietämys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat pienten lasten vanhempien rokoteasenteisiin, auttaa kehittämään terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välistä kommunikaatiota rokotteisiin liittyen.

 

Anna Soveri
Kognitiivisen psykologian dosentti
Turun yliopisto
www.vaccineattitudes.fi

 

Vaccinattityder hos småbarnsföräldrar

Enligt Institutet för hälsa och välfärd (THL; www.thl.fi) låter de allra flesta föräldrar vaccinera sina barn med de barnvaccin som ingår i det nationella vaccinationsprogrammet i Finland. Det betyder att vaccinationstäckningen (dvs. en hur stor andel av befolkningen som är vaccinerad) för barnvaccinen i vårt land i det stora hela är god. Statistiken visar ändå att det finns en del variation både mellan de olika vaccinen och mellan olika regioner i Finland. Ett vaccin där vaccinationstäckningen har väckt diskussion under de senaste åren är MPR-vaccinet, som skyddar mot mässling, påssjuka och röda hund. MPR-vaccinet ges i två doser – den första vid 1-årsålder och den andra vid 6-årsålder. Eftersom mässlingen är en allvarlig och mycket smittosam sjukdom, krävs det att minst 95% av befolkningen har fått båda doserna av MPR-vaccinet för att sjukdomen inte ska kunna förorsaka epidemier även om enstaka fall av sjukdomen förekommer.

En tillräckligt hög vaccinationstäckning skapar så kallad flockimmunitet som skyddar också sådana personer som har försämrad immunitet eller som av olika anledningar inte själva kan ta vaccinationer. Statistiken över MPR-vaccinet visar att 96,1 % av alla barn födda 2016 i Finland har fått den första dosen av vaccinet. Samtidigt visar statistiken ändå att det finns så kallade regionala fickor där vaccinationstäckningen är oroväckande låg. För barn födda 2016 är vaccinationstäckningen lägre än 95 % i tre sjukhusdistrikt i landet och vid dryga tio hälsocentraler är täckningen lägre än 90 %. Dessutom visar statistiken att andelen vaccinerade barn är lägre för den andra dosen än den första. Till exempel har den första dosen av MPR-vaccinet getts till 95,4 % av alla barn födda 2011 och den andra dosen till 93 %.

Utöver mat och rent vatten anses vaccinerna vara en av de viktigaste faktorerna som påverkar hälsan på en global nivå (www.thl.fi). I Finland är barnvaccinen dessutom både lättillgängliga och avgiftsfria. Trots detta visar siffrorna ovan att en liten del av befolkningen låter bli att vaccinera sina barn. Något som sifforna ovan inte visar är hur stor del av befolkningen som känner sig osäkra i sina vaccinationsbeslut. Tidigare forskning gjord på annat håll i världen tyder på att det kan finnas vaccintveksamhet också bland en del av dem som väljer att ta vaccinen. Enligt dessa studier finns det variation mellan olika människor både när det gäller graden av tveksamhet gentemot vaccinen och orsakerna bakom tveksamheten. Exempel på faktorer som har visat sig påverka vaccinationsbeslutet är hur tryggt man anser vaccinet vara, hur effektivt skydd man anser vaccinet ge och i vilken grad man litar på hälsovårdspersonal och de instanser som erbjuder och rekommenderar vaccinen.

Även om vaccintveksamhet har undersökts i en stor mängd internationella studier, finns det överraskande lite information om vaccinattityder hos finländare. Att undersöka vaccinattityder också på en nationell nivå är viktigt, eftersom olika faktorer kan ligga bakom vaccinationsbeteende i olika länder. Sådana faktorer är till exempel vaccinrelaterade händelser, såsom mässlingsutbrott eller på vilket sätt vaccinfrågan behandlas i medierna. Viktiga forskningsfrågor är alltså dels att utreda hur vanligt vaccintveksamhet är i Finland och dels att förstå vad denna vaccintveksamhet handlar om. Syftet med vårt forskningsprojekt som startade ifjol är att samla information om vaccinattityder och vaccinationsbeteende i Finland. En del av detta forskningsprojekt är att undersöka hur småbarnsföräldrar förhåller sig till vaccin. Småbarnsföräldrar är en viktig grupp att ta i betraktande när man undersöker vaccinattityder, eftersom det är den grupp där vaccinationsbeslut är mest frekventa och aktuella. Ifjol fick därför alla familjer som är med i FinnBrain, och som har barn som är yngre än 4,5 år, ett frågeformulär om vaccinattityder. Frågeformuläret skickades också till alla familjer som är med i vår pilotundersökning. Mer än 800 föräldrar besvarade våra frågor. Under det kommande året ska svaren ur denna datainsamling analyseras och därefter rapporteras i vetenskapliga journaler och vid vetenskapliga konferenser och seminarier. En ökad förståelse om orsakerna bakom vaccintveksamheten kan hjälpa till att förbättra kommunikationen mellan patienter och hälsovårdspersonal och -myndigheter när det gäller vaccinfrågor.

Anna Soveri
Docent i kognitiv psykologi
Åbo universitet
www.vaccineattitudes.fi

Kortisolin, aivojen ja hoivakäyttäytymisen mysteereiden äärellä Kalifornian auringossa

Kylmän ja lumisen helmikuun piristykseksi tarjoan kaikille pienen kurkistuksen aurinkoiseen Kaliforniaan, jonne matkustin kahden muun väitöskirjatutkijamme voimin syyskuun alussa. Osallistuimme Irvinessä konferenssiin, jonka järjesti jo 48. kerran International Society of Psychoneuroendocrinology (ISPNE). ISPNE:n toiminnan tarkoituksena on edistää tieteellistä tutkimusta hormoneista ja niiden vuorovaikutuksesta aivojen, kehon toimintojen ja käyttäytymisen kanssa sekä näiden kliinisistä sovelluksista.

Tämän vuoden teemana oli monimuotoisuus, terveys ja vastustuskyky. Aiheet pyörivät tällä kertaa tiiviisti kortisolihormonin ympärillä ja juuri siksi me kortisolin mysteereitä penkovat väitöskirjatutkijat Paula Mustonen (isien, äitien ja lasten hiuskortisolitutkimukset) ja minä (vauvojen syljen kortisolitutkimukset) osallistuimme erittäin korkein odotuksin konferenssiin. Konferenssissa käsiteltiin myös äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä vuorovaikutuksen uusimpia tutkimusmenetelmiä, joten mukaan lähti myös kolmas väitöskirjatutkijamme Eeva Holmberg. Eeva ja Paula saivatkin hienon tilaisuuden esitellä FinnBrain-tutkimusta omissa suullisissa esityksissään.

San Franciscon merileijonatkin ymmärtävät sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden ja nauttivat syyskuisesta auringon paisteesta isolla joukolla. 

Eeva kertoi kehityspsykologisessa osatutkimuksessa käyttöön ottamastamme uudesta tutkimusmenetelmästä, jolla arvioidaan äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta suhteessa vauvaan. Teemme tätä yhteistyössä kalifornialaisen tutkimusryhmän kanssa ja olemme vertailleet menetelmän tuottamia tuloksia amerikkalaisten vastaaviin tuloksiin. Äidin lapseensa suuntaamien signaalien, kuten puheen ja kosketuksen (kuulo- ja tuntoaistimus lapsessa), oletetaan olevan yhteydessä lapsen aivojen kehittymiseen. Vauvan aivojen kasvaessa ja kehittyessä uusia hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä syntyy ja kuolee valtavalla nopeudella eli aivot muovautuvat ympäristönsä vaikutuksesta. Yksi mielenkiintoinen ympäristötekijä on vuorovaikutus vanhemman kanssa.

Äidin hoivaavien signaaleiden (esimerkiksi kosketus, leikitys ja juttelu) ennustettavuus vauvan näkökulmasta on mahdollisesti yksi tärkeä suojaava tekijä lapsen tunteidensäätelyn kehityksessä. Ennustettavuutta tutkitaan tutkimuskäynneillä videoiduista äidin ja vauvan vuorovaikutustilanteista, joissa he leikkivät yhdessä. Tällainen hoivasignaalien ennustettavuuden tutkimus on täysin uudenlainen tapa tarkastella äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan vielä lisää. Menetelmä on jo tuottanut lupaavia ja samankaltaisia tuloksia suomalaisessa ja kalifornialaisessa aineistossa. Yhteyksiä on löytynyt muun muassa äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden ja lapsen itsesäätelykyvyn välillä.

Paulan esitys käsitteli äidin raskausajan masennusoireilun ja hiuskortisolitasojen yhteyttä vauvojen aivokurkiaisen rakenteeseen, joka on aivopuoliskoja yhdistävä hermoratakimppu syvällä aivojen sisällä. Maailmalla tutkitaan paljon äitien raskausajan mielialaoireilun yhteyksiä lapsen kehitykseen ja äidin raskaudenaikaisia kortisolitasoja pidetään yhtenä mahdollisena välittävänä tekijänä. Äidin kortisolin eritys muuttuu jo itse raskauden takia muun muassa istukan vaikutuksesta ja kortisoli säätelee monin tavoin sikiön kehitystä, kuten aivojen ja keuhkojen kypsymistä. Vaikka kortisolitasoihin vaikuttavat myös monet erilaiset stressaavat tilanteet, sen yhteys mielialaoireiluun ei ole selkeä.

Tutkimustemme perusteella vaikuttaisikin siltä, ettei masennusoireilu tai äidin kortisolitasot kumpikaan yksinään selitä vaihtelua aivokurkiaisen rakenteessa, mutta molempien yhteisvaikutuksella näyttäisi olevan yhteys lapsen aivokurkiaisen rakenteiden kypsymisnopeuteen. Havaittu yhteys on kuitenkin varsin pieni ja hyvin monet tekijät yhdessä vaikuttavat sikiön aivojen kehitykseen. On myös tärkeää huomioida, että tutkimusnäyttö siitä, mitä hyötyjä ja haittoja nopeammasta tai verkkaisemmasta kehityksestä aivojen toiminnan kannalta on, on vielä vähäistä. Todennäköisesti molempiin vaihtoehtoihin voi liittyä lapsen kannalta myös etuja riippuen elinympäristöstä ja muista elämän tapahtumista. Lisäksi lapsen aivot muuttuvat paljon joka tapauksessa kehityksen aikana. Aivotutkimuksessa haasteena on myös aina arvioida mitkä havaitut eroavaisuudet ovat todellisuudessa yhteydessä aivojen toimintaan ja siten lapsen kehitykseen, sillä osa näistä eroista on merkityksettömiä. Vaaditaan vielä paljon tutkimusta, jotta opimme ymmärtämään minkälaiset tekijät ja niiden yhdistelmät vaikuttavat sikiön ja vauvan kehityksen eri osa-alueisiin.

FinnBrainin vahvuus onkin siinä, että pystymme seuraamaan lasten kehityspolkuja monipuolisesti eri osatutkimuksissamme muun muassa aivokuvantamisella, hormonimittauksilla ja psykologisilla menetelmillä ja yhdistämään hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä liittämällä eri osatutkimusten tuloksia toisiinsa. Tutkimamme ilmiöt eivät ole yksinkertaisia eivätkä aivot, hormonit, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja ympäristön eri osaset toimi toisistaan eristyksissä, vaan kaikki nämä vaikuttavat verkoston lailla toinen toisiinsa. Aikaisemmat vuosikymmenten saatossa tehdyt usein ristiriitaisiltakin tuntuvat havainnot voivat osittain selittyä sillä, että näitä eri osa-alueita ei ole pystytty yhdistämään tutkimuksissa. Tutkimushankkeet keskittyvät usein perinteisesti vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen, koska jo sekin on haastavaa. Kun koko paletista pystyy valaisemaan vain osan kerrallaan, on selvää, että tuloksetkin ovat vajavaisia ja riippuvat siitä, mitä osia on milloinkin tutkittu. FinnBrain pyrkii vastaamaan haasteeseen tutkimalla ilmiöitä laajemmalla paletilla ja ottamaan mahdollisimman ison osan ihmismielen ja kehon verkostosta huomioon ja lisäksi vielä ympäristönkin. Vaikka olemme jo saaneet paljon aikaan, työtä on vielä hurjasti jäljellä. Siksipä toivomme, että perheet jatkavat samalla innolla yhteistyötä meidän kanssamme seuraavat vuodet ja vuosikymmenet näiden mysteerien parissa. Yhteistyöllä voimme löytää vaikka mitä!

biotieteilijä Susanna Kortesluoma, psykologi Eeva Holmberg ja lääkäri Paula Mustonen
FinnBrainin väitöskirjatutkijat

Psykologi-tutkijan väitöksen jälkeisiä ajatuksia…

Tulin tutustumaan FinnBrain-tutkimukseen, sen ensimmäisenä psykologina, vuoden 2011 syksyllä. Tarkoitukseni oli toteuttaa projektissa pieni osatutkimus, joka tulisi osaksi neuropsykologian erikoistumisopintoja, joihin olin hakeutumassa. Tässä vaiheessa FinnBrainissä oli juuri kerätty pienempi pilottiaineisto, ja varsinaisen ison kohortin keruu oli juuri alkanut. Kävimme tutkimuksen johtajien Hasse ja Linnea Karlssonin kanssa läpi mahdollisia tutkimusaiheita. Minua kiinnosti lähtökohtaisesti lasten tutkiminen, mutta koska yksikään FinnBrain-lapsi ei ollut vielä syntynyt, päätimme, että tutkimukseni tulee alkamaan tutkimukseen osallistuvista äideistä.

Varsin pian kävi selväksi, että tutkimusaineistoa tulisi kertymään tulevien vuosien aikana runsaasti, ja siitä riittäisi tutkittavaa myös väitöskirjaan asti. Ajatus syntyvien lasten tutkimisesta kiinnosti edelleen, ja niinpä tutkimussuunnitelmaa alettiin kirjoittaa ajatuksella, että väitöskirjatutkimukseeni tulisi sisältymään sekä FinnBrain-äitien että -lasten tutkimista. Lopulta tieto, etten tullut hyväksytyksi neuropsykologian opintoihin, ratkaisi sen, että lähdin kulkemaan laajemmin aloittelevan tutkijan polkua. Tämän polun päätteeksi valmistui väitöskirja, jonka julkinen tarkastustilaisuus järjestettiin marraskuussa 2018. Väitöstutkimukseni käsitteli äidin kokemien stressioireiden yhteyksiä hänen omiin tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin.

Vuodet FinnBrainissä ovat olleet antoisia. Olen oppinut itselleni kokonaan uuden ammatin, psykologi-tutkijan ammatin. Olin jo ennen väitöskirjan aloittamista ehtinyt työskennellä muutamia vuosia psykologina ja perheterapeuttina lasten ja perheiden parissa. Psykologina minua on aina kiinnostanut minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä meidän ihmisten välillä on ja mitkä tekijät selittävät niitä. Olen työssäni kokenut erityisen antoisana sen, että lapsen tai perheen alussa monimutkaiseltakin vaikuttavaan tilanteeseen on saatu selvyyttä tutkimalla välillä pieneltäkin tuntuvia osasia, jotka sitten ovat alkaneet mielekkäällä tavalla selittää kokonaisuutta. Koen, että olen tutkijana saanut toteuttaa juuri tätä perustavanlaatuista kiinnostustani ihmiselämän hyvin keskeisiin ilmiöihin perehtymällä tekijöihin, jotka liittyvät vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen raskausajasta alkaen.

Olen työskennellyt koko väitöskirjatutkimukseni ajan myös osa-aikaisena kliinisenä psykologina, viime vuodet muun muassa Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalla. Koska motivaationi tutkimuksen tekemiseen on nimenomaan syntynyt halustani ymmärtää syvemmin psykologin työssä kohtaamiani ilmiöitä, on ollut luontevaa ja itselleni myös erityisen tärkeää harjoittaa psykologin ammattiani koko ajan tutkimuksen tekemisen rinnalla. Vuodet väitöskirjatutkijana ovat tuoneet minulle paljon perustietoa esimerkiksi sosiaalisista ja lääketieteellisistä tekijöistä, jotka nivoutuvat yhteen yksilön psykologisten tekijöiden kanssa. Tätä tietoa olen voinut soveltaa nyt myös asiakastyössäni. Toisaalta olen pystynyt samaan aikaan hyödyntämään myös asiakastyössä saamaani kokemusta tutkimusmaailmassa.

Nyt jatkan väitöksen jälkeistä tutkimusta FinnBrainissä postdoc-tutkijana – henkilökohtainen tutkimusrahoitus on taattu ainakin vuodelle 2019 ja tarkoitus on hakea uutta apurahaa. Takeita sen saamisesta ei ole, mutta FinnBrainin hyvä maine tuntuu kiirineen ja toivon, että rahoittajatkin suhtautuvat myötämielisesti tutkimussuunnitelmiini. Mielessäni on jo monenlaisia kiinnostavia tutkimuskysymyksiä, joihin haluan keskittyä tämän vuoden aikana. Muun muassa vanhemmuuden neuropsykologia sekä lasten kasvojenilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden pitkän aikavälin kehityksen tutkiminen ovat erityisiä mielenkiinnon kohteitani. Mietin monesti, miten onnekas olen, kun saan olla mukana tekemässä FinnBrain-tutkimusta. Tutkimusta ei kuitenkaan olisi ilman tutkittavia. Niinpä haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia FinnBrainissä mukana olevia perheitä! Olette osa suurta ja tärkeää kokonaisuutta – tämä kokonaisuus on jo nyt saanut runsaasti positiivista huomiota niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Toivottavasti mahdollisimman monen into jatkaa tutkimuksessa sekä osallistua tutkimuskäynneille säilyy tulevinakin vuosina!

Eeva-Leena Kataja, psykologian tohtori, psykoterapeutti