Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin
Kongressimatkalla Wienissä 23.-25.3.2017
FinnBrain-tutkimuksen yhtenä mielenkiintona on varhain koetun stressin ja stressihormonialtistuksen vaikutus lapsen kehitykseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että stressialtistus muokkaa yksilön aivoja ja käyttäytymistä niin lapsilla kuin aikuisilla. Lapsuus- ja nuoruusiässä aivojen kehitys on kuitenkin aikuisia alttiimpaa ympäristövaikutuksille kuten stressille, ja vaikutukset ovat pysyvämpiä kuin aikuisilla, joilla hermoverkot ja toimintamallit ovat jo muotoutuneet.
Nykytutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että yhteys stressin ja kehityksen välillä ei ole lainkaan yksiselitteinen. Stressi ei esimerkiksi vaikuta välttämättä negatiivisesti, vaan voi sopivina annoksina tai lyhytkestoisena olla positiivinen kehitystä ohjaava voima. Lisäksi lukuisat muut tekijät kuin stressi sinänsä vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin stressialtistus ylipäänsä vaikuttaa lapsen kehitykseen. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kasvuympäristön muut ominaisuudet, lapsen temperamenttipiirteet, sukupuoli, ikä ja sosiaaliset suhteet.
Maaliskuun lopulla Wienissä järjestettiin International Convention of Psychological Science 2017 –kongressi, jossa esiteltiin FinnBrain-tutkimuksen tuloksia liittyen niihin tekijöihin, jotka ohjaavat stressin vaikutusta lapseen tai vanhempaan. Symposiumia johti FinnBrain-tutkimuksen toinen johtaja Linnea Karlsson, ja tutkimustuloksia pääsivät esittelemään neljä nuorta tutkijaa, kolme FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Northern Illinois Universitystä Yhdysvalloista.
Eeva-Leena Kataja kertoi äidin raskaudenaikaisten oireiden ja tiedonkäsittelytaitojen yhteydestä. Tutkimustulosten perusteella äidin raskaudenaikainen oireilu lisää äidin näönvaraisen työmuistisuoriutumisen virhealttiutta. Vaikka raskausaika itsessäänkin muuttaa äidin aivoja ja tiedonkäsittelyä, näyttää siis siltä, että äidin psyykkiset oireet liittyvät erityisesti työmuistin toimintakykyyn. Jacob B. Holzman Yhdysvalloista puolestaan esitteli tuloksia, joiden perusteella lapsen temperamentti on yhteydessä siihen, millaisia vaikutuksia vanhemman toimintatavoilla on lapsen stressinsäätelyyn. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vanhemman ankara tai lasta huomioimaton kasvatustyyli ennusti lapsen korkeampaa stressihormonivastetta. Vaikutus oli kuitenkin nähtävissä vain niillä lapsilla, jotka vanhemmat arvioivat käyttäytymisen perusteella vähemmän pelokkaiksi kuin lapsilla, jotka ilmensivät käyttäytymisessään enemmän pelokkuutta.
Susanna Kortesluoma FinnBrain-tutkimuksesta puhui niin ikään stressihormonin erittymisestä, mutta tutkimuskohteena olivat vauvaikäiset lapset. Tutkimustulosten perusteella raskaudenaikainen stressialtistus voi nostaa stressihormoni kortisolin perustasoa. Tämä vaikutus oli sukupuolisidonnainen siten, että vaikutus tuli esiin vain tytöillä. Saara Nolvi jatkoi symposiumia myös stressihormoniin liittyvillä tutkimustuloksilla, mutta tällä kertaa tutkimuskohteena oli äidinmaidon kortisolin yhteys vauvaiän pelon ilmauksiin. Tutkimustulosten mukaan äidinmaidon kortisolipitoisuus oli yhteydessä voimakkaampaan pelkoreagointiin, mutta jälleen kerran vain tyttövauvoilla.
Symposiumin päätteeksi professori Anja Huizink VU University Amsterdamista summasi tutkimusten tulokset. Yhteenvetona voidaankin todeta, että yksilölliset ja ympäristöön liittyvät ominaisuudet ohjaavat varhaisen stressialtistuksen vaikutuksia ja että lapsen sukupuolen merkitystä tässä yhteydessä tulee tutkia lisää. Muutenkin tutkimustulosten merkitysten ymmärtäminen vaatii lisätutkimusta: mitä esimerkiksi tarkoittaa kehityksen kannalta, että lapsella on voimakkaampi pelkoreaktio tai voimakkaampi stressihormonivaste? Onko kyseessä riskitekijä vai kenties hyvinkin hyödyllinen toimintamalli? Tärkeää onkin seurata samoja lapsia tulevaisuudessa, jotta tiedetään, mitkä tekijät kehityskulussa todella osoittautuvat riskitekijöiksi missäkin ympäristössä. Nämä ovat juuri sellaisia kysymyksiä, joihin FinnBrain-tutkimuksen tavoitteena on vastata hyödyntämällä pitkän aikavälin seurantaa samoilla lapsilla.
Linnea Karlsson, dosentti
Saara Nolvi, psykologi, väitöskirjatutkija
Tidig stress påverkar inte alla
På kongressresa till Wien 23.-25.3.2017
Ett av FinnBrain-undersökningens intressen är vilken effekt tidigt upplevd stress och exponering för stresshormoner har på barnets utveckling. Genom forskning vet man att stressexponering formar individens hjärna och beteende såväl hos barn som hos vuxna. Under barn- och ungdomsåren är hjärnans utveckling ändå känsligare för miljöpåverkan såsom stress än vuxnas hjärnor, och effekten är mera bestående än hos vuxna, hos vilka nervsystem och handlingsmänster redan har formats.
Utgående från nuvarande forskningsresultat ser det ändå ut som om sambandet mellan stress och utveckling inte alls är så entydigt. Till exempel behöver stress inte alltid inverka negativt, utan kan i lagom doser eller under kort tid vara en positiv kraft som styr utvecklingen. Dessutom inverkar ett flertal andra faktorer än stressen i sig på hur och i vilken utsträckning utsatthet för stress överhuvudtaget har effekt på barnets utveckling. Sådana faktorer är till exempel uppväxtmiljöns andra egenskaper, barnets temperamentsdrag, kön, ålder och sociala relationer.
I slutet av mars ordnades i Wien International Convention of Psychological Science 2017 -kongressen. Där presenterades FinnBrain-undersökningens resultat rörande de faktorer som styr stressens inverkan på barnet eller föräldern. Symposierna leddes av FinnBrain-undersökningens andra ledare Linnea Karlsson, och fyra unga forskare fick framföra undersökningsresultaten, tre från FinnBrain-undersökningen och en från Nothern Illinois
University i Förenta Staterna.
Eeva-Leena Kataja berättade om sambandet mellan mammans symtom under graviditeten och informationsbearbetningsförmågan. Ur undersökningsresultaten framgår att mammans symtom under graviditeten ökar mammans benägenhet för fel vid visuella arbetsminnesuppgifter. Jacob B. Holzman från Förenta Staterna presenterade å sin sida resultat, baserat på vilka barnets temperament är relaterat till vilka effekter förälderns handlingssätt har på barnets stressreglering.
Även Susanna Kortesluoma från FinnBrain-undersökningen talade om utsöndringen av stresshormon men målgruppen för studien var baby-ålderns barn. Baserat på forskningsresultaten kan stressexponering under graviditeten höja basnivån på stresshormonet kortisol hos flickor. Enligt Saara Nolvis undersökningsresultat hade
kortisolhalten i modersmjölken ett samband med kraftigare uttryck för rädsla hos flickbebisar.
Sammanfattningsvis kan man konstatera att individuella egenskaper och miljörelaterade egenskaper styr effekterna av tidig stressexponering och att betydelsen av barnets kön i det här sammanhanget måste undersökas mera. Även i övrigt krävs mera forskning för att förstå betydelsen av undersökningsresultaten. Det viktiga är ju att också följa med samma barn i framtiden, så att man vet vilka faktorer som under utvecklingens gång verkligen visar sig vara risk- eller skyddsfaktorer i den givna omgivningen. De här är just sådana frågor som FinnBrain-undersökningen strävar efter att svara på genom att dra nytta av en långtida uppföljning med samma barn.
Linnea Karlsson, docent
Saara Nolvi, psykolog, doktorand