Lasten temperamentti ja stressinsäätely kotihoidossa sekä varhaiskasvatuksessa – kortisolitasot fysiologisen stressitason mittareina

Stressistä ja sen haitallisista vaikutuksista puhutaan tänä päivänä paljon. Psyykkinen stressi voi tuntua esimerkiksi jännittyneisyytenä, levottomuutena, ahdistuneisuutena tai ärtymyksenä. Mieli valmistautuu koettuun haasteeseen ja samalla kehon stressinsäätelyjärjestelmä eli hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli (HPA-akseli) aktivoituu. Lisämunuaiskuori tuottaa kortisolia, jolloin keho saa käyttöönsä lisää energiaa ja pystyy valmistautumaan mahdolliseen uhkaan. Sopiva määrä stressiä saa meidät valpastumaan ja toimimaan keskittyneesti ja tehokkaasti. Sen sijaan pitkittynyt stressitila on haitallista ja lisää alttiutta useille eri sairauksille.

Stressinsäätelyssä on kysymys elimistön kyvystä palautua normaaliin tilaan stressaavaksi koetun tapahtuman jälkeen. Palautumiseen vaikuttavat ihmisen yksilölliset ominaisuudet ja stressinhallintakeinot. On hyvin yksilöllistä, mitkä asiat tuntuvat kuormittavilta. Myös kehon reaktiot ja palautumiskeinot ovat jokaisella erilaisia. Stressinhallinta on taito, joka alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa lapsen oppiessa tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan vuorovaikutuksessa vanhempien ja muiden hoitajien kanssa. Stressistä puhuttaessa on hyvä huomioida, että kyseessä on sekä psykologinen tunne että kehon fysiologinen reaktio koettuun uhkaan tai haasteeseen.

FinnBrainin päivähoito-osatutkimuksessa on tarkasteltu stressiä nimenomaan fysiologisena reaktiona. Olemme mitanneet lasten kortisolitasoja sekä kotihoidossa olevilta että varhaiskasvatukseen osallistuvilta lapsilta. Lapsista on otettu useita sylkinäytteitä kortisolihormonitasojen määrittämiseksi. Ensimmäiset näytteet otettiin lasten ollessa noin 2-vuotiaita ja seurantanäytteet 3,5 ja 5 vuoden iässä. Lisäksi olemme keränneet vanhemmilta ja hoitajilta tietoa lapsen kehityksestä ja temperamentista. Tutkimuksemme on ainutlaatuinen, koska aiemmissa tutkimuksissa ei ole ollut mukana kotihoidossa olevien lasten vertailuryhmää.

Tutkimuksemme lähtökohtana ovat olleet kansainväliset tutkimukset, joissa on havaittu, että kodin ulkopuolinen päivähoito nostaa lasten kortisolitasoja. Päiväkodissa mitattuja kortisolitasoja on verrattu kotipäivinä otettuihin näytteisiin. Tutkimuksissa on havaittu myös, että temperamentiltaan ujot ja pelokkaat sekä toisaalta impulsiiviset ja heikot itsesäätelykeinot omaavat lapset ovat alttiimpia korkeammille stressitasoille päiväkodissa. Varhaiskasvatuksen laadussa ja toimintamuodoissa on kuitenkin suuria eroja eri maiden välillä, eivätkä tutkimukset ole välttämättä suoraan vertailukelpoisia keskenään. Suomessa varhaiskasvatuksen laatua pidetään erittäin hyvänä ja henkilökunta on korkeasti koulutettua. Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on jonkin verran alhaisempaa kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja kotihoidon osuus on Suomessa korkeampi.

FinnBrainin päivähoito-osatutkimuksen ensimmäiset tulokset osoittivat, että 2-vuotiaiden lasten kortisolitasoissa ei ollut juurikaan eroa kotihoidossa olevien ja varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kesken. Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kohdalla havaitsimme, että lasten iltapäivän kortisolitasot olivat hieman korkeammat päiväkotipäivänä kuin vastaavana ajankohtana kotona. Tulos on samansuuntainen mitä aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Onkin mahdollista, että iltapäivän tunnit ovat päiväkodissa hieman kuormittavampia kuin kotona oleminen. Lasten kortisolitasot kuitenkin laskivat iltaa kohti, mikä osoittaa, ettei kyseessä ollut pitkittynyt stressireaktio vaan osa normaalia reagointia päivän tilanteisiin.

Lasten reagointitavoissa on myös suuria eroja. Temperamentilla viitataan ihmisen luontaiseen tapaan reagoida ympäristön tekijöihin. Temperamentilla on vahva biologinen perusta, mutta se voi myös muuttua iän myötä ja on altis kasvuympäristön vaikutuksille. Tutkimuksissa on havaittu, että temperamenttipiirteet voivat olla yhteydessä ihmisen fysiologiaan. Myös päivähoitotutkimuksessa havaittiin, että kaikkein ulospäinsuuntautuneimmilla (ns. surgency/extraversion) lapsilla keskimääräiset kortisolitasot olivat korkeammat. Tämä ei kuitenkaan liittynyt tiettyyn ympäristöön vaan ilmeni sekä kotihoidossa että varhaiskasvatuksessa olevilla lapsilla. Saattaa siis olla, että ekstrovertit lapset reagoivat voimakkaammin ympäristön ärsykkeisiin ja se näkyy myös fysiologisena reaktiona HPA-akselin toiminnassa. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ja seurantatutkimuksemme voi antaa lisäselvyyttä siihen, miten lapsen ikä ja kehitys vaikuttavat näihin tekijöihin.

Olen erittäin kiitollinen kaikille perheille ja päiväkodeille, jotka ovat vuosien mittaan osallistuneet tähän osatutkimukseen. Sylkikortisolinäytteiden kerääminen aloitettiin vuonna 2014 ja viimeiset näytteet oli tarkoitus ottaa tänä keväänä. Koronatilanne muuttikin suunnitelmia ja tutkimuksen aineiston keruuseen tuli tauko. Uskon, että saamme loput näytteistä kerättyä viimeistään syksyllä.

Tutkimustyö jatkuu kuitenkin vielä pitkään. Tulokset käyvät aina läpi kansainvälisen vertaisarvioinnin ja usein kuluukin aikaa ennen kuin ne saadaan julkaistua. Tutkimus on parhaimmillaan monien eri alojen osaajien yhteistyötä. Päivähoitotutkimuksessakin on perheiden ja päiväkotien lisäksi mukana tutkimushoitajia, laboratoriohenkilökuntaa ja useita tutkijoita niin lääketieteen, biotieteen, psykologian, kasvatustieteen kuin tilastotieteenkin aloilta. Onkin mahtavaa tehdä työtä alan parhaimpien osaajien kanssa!

Lisäksi tarvitaan rahoitusta, jota ilman tutkimus ei olisi mahdollista. Yliopiston perusrahoituksen lisäksi tutkimustyötä rahoittavat useat eri säätiöt Suomessa. Olen erityisen kiitollinen Alli Paasikiven säätiölle, joka myönsi minulle väitöskirjatutkimukseni alkuvaiheessa kolmen vuoden rahoituksen. Lisäksi Suomen Aivosäätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö, Juho Vainion säätiö ja Maire Taposen säätiö ovat tukeneet minua.

Tätä kirjoittaessani olemme vähitellen palaamassa tavallisempaan arkeen koronakevään rajoitusten jälkeen. Lapset palasivat takaisin kouluun ja moni lapsi myös takaisin päiväkotiin. Yliopisto palauttaa toimintojaan vähitellen ja FinnBrainissäkin ollaan aloittamassa tutkimuskäynnit yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Ulkona paistaa aurinko ja kesä on kauneimmillaan.

Hyvää kesää kaikille FinnBrain-perheille!

Katja Tervahartiala
Projektikoordinaattori, väitöskirjatutkija