Koronakokemusten jäljillä

Keväällä 2020 koronapandemian levitessä maailmalla ja lopulta Suomessakin myös me FinnBrain-tutkijat jouduimme miettimään työmme järjestelyt uudelleen. Päätimme peruuttaa perhetapahtuman ja keskeyttää tutkimuskäynnit toistaiseksi, ja siirryimme etätöihin henkilöstön ja tutkimukseen osallistuvien perheiden turvallisuuden takaamiseksi. Vaikka monilta osin toimintamme supistui, ymmärsimme kuitenkin pian, että vallitseva koronapandemia voi vaikuttaa perheisiin tavoilla, joista juuri meillä on valtavasti osaamista ja tietoa ja mitä voisimme hyödyntää kaikkien eduksi. FinnBrain-tutkimuksen tarkoitushan on selvittää ympäristön ja stressin vaikutuksia lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tiedämme aikaisemmista tutkimuksista, että yksilöiden välillä on eroa siinä, miten he reagoivat stressitilanteisiin, jollainen pandemia mitä suurimmassa määrin on.

Niinpä suunnittelimme erittäin ripeällä aikataululla uuden osatutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää vanhempien, lasten ja perheiden psyykkistä oireilua ja hyvinvointia, selviytymiskeinoja ja stressihormonitasoja koronaviruspandemian ja poikkeustilan aikana. Lisäksi tietoa kerätään tautia koskevien ohjeistusten noudattamisesta ja rokoteasenteista. Vaikka maailmalla ja Suomessakin on käynnistetty monia koronapandemiaan liittyviä tutkimuksia, FinnBrain-tutkimuksen etuna on, että meillä on hurja määrä aikaisempaa tietoa perheistä ja lapsista aina raskaudesta lähtien ja voimme käyttää tätä tietoa sen arvioinnissa, mikä todella liittyy pandemiaan ja mikä perheiden aiempiin kokemuksiin. Tämän tiedon avulla voidaan vaikuttaa pandemian kielteisten vaikutusten ehkäisemiseen pidemmällä aikavälillä.

FinnBrain-tutkimuksessa mukana oleville äideille ja isille lähetettiin kutsu sähköiseen kyselyyn toukokuussa 2020. Lisäksi osa tiedoista otettiin 5-vuotiaiden lasten kyselyyn samana aikana vastanneiden perheiden kyselylomakkeista, jotta vanhempien ei tarvitsisi vastata samoihin kysymyksiin kahdesti. Toukokuun kyselyyn vastanneille on lähtenyt myös kesän ajan seurantakysely, jolla selvitetään, mitä perheille kuuluu poikkeustilan rauettua. Analysoimme ensin toukokuun kyselyssä kerättyä aineistoa vanhempien ja lasten psyykkisestä oireilusta verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Aikuisten oireilua koskeva tutkimus on parhaillaan vertaisarvioitavana ja tiedotamme siitä heti, kun se on mahdollista. Alustavasti näyttää kuitenkin siltä, että kyselyyn vastanneiden vanhempien joukossa pandemia-aikaan liittyy lisääntynyttä stressioireilua, kun tilannetta verrattiin pandemiaa edeltävään vaiheeseen.

Kyselyiden rinnalle kaivattiin myös jotain, mikä kertoisi perheenjäsenten reagoimisesta kevään tapahtumiin biologisesta näkökulmasta. Tutkimusten perusteella tiedämme, että se mitä ihmiset kokevat ja raportoivat kyselyissä omasta olotilastaan (esim. stressikokemukset) ei ole välttämättä yksiselitteisesti yhteydessä siihen, mitä heidän kehossaan tapahtuu (esim. stressihormonin määrä). Tähän on monia mahdollisia syitä kuten se, kuinka hyvin ihminen tunnistaa oman stressaantuneen olotilansa ja kykenee raportoimaan siitä. Stressi on myös ilmiönä hyvin moniulotteinen, joten voi olla, että stressiaiheiset kyselyt tavoittavat ilmiöstä eri puolia kuin biologiset näytteet. Lisäksi pienten lasten kohdalla heidän voinnistaan on yleensä kysyttävä vanhemmilta. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi koskaan todella tietää, miltä toisesta tuntuu.

Yhdistämällä nämä kaksi eri tutkimusmenetelmää saamme kattavamman kuvan yksilöiden tilasta stressaavassa tilanteessa, kuten koronapandemian aikana. Olemme aiemmin omissa tutkimuksissamme osoittaneet, että ainakin raskauden aikana äidin korkeammat hiuskortisolipitoisuudet ovat yhteydessä äidin raportoimiin korkeampiin mielialaoireisiin, kunhan oireilusta kysytään yhtä pitkältä aikaväliltä mikä vastaa hiuskortisolinäytteen kattamaa noin kolmea kuukautta (1). Niinpä kolme kuukautta epidemian alkamisen jälkeen kesäkuussa halukkailta tutkittavilta kerättiin hiusnäyte, josta voidaan arvioida pitkäaikaisia stressihormonin tasoja ja yksilöiden välistä vaihtelua siinä.

Ihmiskontakteja välttääksemme ohjeistimme perheet ottamaan hiusnäytteet itse kotona ja lähettämään näytteet yliopistolle postitse. Niinpä vietimme toukokuun tekemällä hiusnäytteenotto- paketteja toimistollamme. Työntekijämme ja avuksi saadut opiskelijat muun muassa leikkasivat yli sata metriä foliota pienemmiksi paloiksi ja tekivät tuhat vetosolmua langasta, joilla perheet sitten sitoivat hiussuortuvansa ja paketoivat ne valolta suojaan kotonaan. Ja kaikki tämä piti saada tehtyä niin, ettei paikalla ollut kuin muutama työntekijä kerrallaan.

Jännitimme hiukan sitä, kuinka paljon näytteitä mahtaakaan palautua, koska perheillä oli sillä hetkellä elämässään varmasti ihan riittävästi muutakin ajateltavaa. Kuitenkin pitkin kesäkuuta lopulta päivittäin palautuvat kirjekuorikasat hiusnäytteineen ilahduttivat kovasti tutkijoitamme ja erityisen mukava oli saada muunkinlaista postia, kuten kukkaterveiset eräältä lapselta. Hiusnäytteen antoi kaiken kaikkiaan 185 perhettä: 166 äitiä, 51 isää ja 172 lasta. Useammat olisivat halunneet antaa näytteen, mutta olivat ehtineet jo leikata kesää varten lyhyemmät hiukset, jolloin varsinkin miehillä hiusten pituus ei ollut enää riittävä. Onneksi saamme kuitenkin paljon arvokasta tietoa myös kyselylomakkeista, joten hiusnäytteen puuttumista ei tarvitse harmitella.

Hiusnäytteet analysoidaan Saksassa yhteistyökumppanimme laboratoriossa ja saadut tulokset tullaan yhdistämään kyselylomakkeista saatuihin tietoihin ja kerromme niistä sitten ajallaan. Tässä kohdin haluamme sanoa, että olemme erittäin kiitollisia joka ikisestä kyselyvastauksesta ja hiusnäytteestä. Osatutkimuksessa on todellinen mahdollisuus ymmärtää erikoislaatuisen tilanteen merkitystä juuri perheissä, joissa pandemia asettaa arjen hallinnalle aikamoisia haasteita. Toisaalta saanemme myös tietoa siitä, ketkä ovat kokeneet pandemian normaalia helpompana ajanjaksona elämässään. Ilman tutkimukseen osallistuvien perheiden omistautumista näidenkään kysymysten selvittäminen ei olisi mahdollista.

Lähde:
1) Mustonen P, Karlsson L, Kataja E-L, Scheinin N M, Kortesluoma S, Coimbra B, Rodrigues A J, Sousa N, Karlsson H. Maternal prenatal hair cortisol is associated with prenatal depressive symptom trajectories. Psychoneuroendocrinology 2019; 109.

Saara Nolvi, tutkijatohtori, psykologi

Susanna Kortesluoma, biolääketieteilijä, väitöskirjatutkija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *