Taival tohtoriksi

Minua on aina kiinnostanut, miten ihminen toimii. Koulussa luonnontieteet olivat yksi lempiaineistani, erityisesti ihmisen biologia. Ei siis ole ihme, että lääkäriksi tuleminen oli minulle pienestä pitäen ainoa ammattivaihtoehto. Tieni tutkijaksi ei kuitenkaan ollut yhtä yksioikoinen. Vaikka lääketiede kiinnosti, en kuitenkaan pitänyt itseäni tutkijatyyppinä ja tulevaa erikoisalaa pohtiessani olin varma, ettei minusta tulisi ikinä tutkijaa.

Olin ehtinyt opiskella neljä vuotta lääketiedettä, kunnes eräässä viikonloppuseminaarissa esiteltiin teoriaa siitä, miten raskaana olevan äidin masennusoireet voisivat vaikuttaa lapsen kehitykseen. Aihealue oli minulle tuolloin täysin uusi ja herätti minussa suurta kiinnostusta. Minua kiehtoi erityisesti lisäsikö äidin kokema raskaudenaikainen mielialaoireilu tulevan lapsen riskiä sairastua mielenterveydenhäiriöihin.

Otin yhteyttä tutkimusryhmän vetäjiin Hasse ja Linnea Karlssoniin ja pian huomasin olevani osana aivojen magneettikuvantamisen osatutkimusta. Luulen, että valintani kohdistui aivojen magneettikuvaukseen, sillä se tuntui jollain tapaa konkreettiselta tutkimuskohteelta ja samalla tiesin haastavani itseni, sillä menetelmä on hyvin tekninen. Itse väitöskirjassa keskityin juuri stressi- ja tunnesäätelyyn osallistuviin aivorakenteisiin, jotka ovat sitä kautta oleellisia myös mielenterveyshäiriöissä, eli mantelitumakkeeseen ja hippokampukseen.

”Alku on aina haastavaa” -sanonta päti myös omaan tutkimustaipaleeseeni. Vauvojen aivokuvantamisessa oli omat ongelmansa ja siksi lukumäärä jäi toivottua pienemmäksi joko epäonnistuneiden kuvauskäyntien tai kuvissa olevien liikehäiriöiden vuoksi. Väitöskirjan tekemistä pitkitti magneettikuvien käsittely, joka suoritettiin haastavuutensa takia yhteistyössä kanadalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Pidin itseni kiireisenä kuitenkin tekemällä erilaisia tutkijan työtehtäviä, kuten magneettikuvaustutkimuskäynneille kutsumista, siellä olemista, aivokuvien tuloksista soittelua, tutkimusaineiston analysointia ja artikkeleiden kirjoittelua. Yhtenä kesänä suoritin myös synnytysosastolla suloisille vastasyntyneille aivosähkökäyrämittauksia toista osatutkimusta varten. Matkan varrelle mahtui myös tieteellisiä konferensseja, esitelmiä ja tutkimusryhmän yhteisiä juhlia. Tutkimustyö on siis antanut laajasti lisää kokemuksia monelta eri kannalta, mistä olen hyvin iloinen.

Näin jälkeenpäin katsoen oman aineiston kerääminen ja kaikki edellä mainitut tehtävät luovat tutkijalle aivan erilaisen näkemyksen ja suhteen tutkimuksen tekemiseen, sillä ne opettavat arvostamaan sitä vaivannäköä, mitä laadukkaan tutkimuksen eteen täytyy tehdä. Tutkimus opettaa jatkuvan toiston kautta myös tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä lisää sinnikkyyttä. Mikä tärkeintä, tutkimuksen tekeminen laajentaa perspektiiviä ja luo tilaa kriittiselle ajattelulle, jotka ovat tärkeitä ominaisuuksia lääketieteen ammattilaisena toimimisessa. Nämä kaikki tutkimuksen tuomat edut ovat valjenneet minulle hiljalleen vuosien saatossa, välillä ikuisuudelta ja turhauttavaltakin tuntuvan väitöskirjatutkijan tiellä. Yksin tietä ei kuitenkaan tarvinnut kulkea, sillä FinnBrain-porukan innostus ja tuki ovat aina olleet läsnä. Kaikki onnistumiset jaettiin yhdessä – perinne, joka on säilynyt tutkimusryhmässä tähän päivään saakka.

Väitöspäiväni joulukuussa 2020 itsessään ei ollut aivan sellainen kuin olin kuvitellut koronarajoitusten iskettyä kunnolla Suomeen taas syksyllä. Vastaväittäjäni Soili Lehto osallistui tilaisuuteen Norjasta etäyhteydellä ja olimme kustokseni Hasse Karlssonin, toisen ohjaajani Noora Scheininin, muutaman muun tutkimusryhmäläisen ja lähiomaisteni kanssa Osmo Järvi -luentosalissa. Etäyhteyksistä huolimatta oli tilaisuus ainutlaatuinen, ikimuistoinen ja jopa omalla tavallaan intiimi suuremman yleisön puuttuessa katsomosta. Tuntui hienolta saada pitkä työ vihdoin loppuun. Aivojen magneettitutkimus jatkuu kuitenkin FinnBrainissä ja toivon, että näiden tekemieni tutkimuksien avulla voidaan rakentaa jatkossa parempaa kuvaa aivojen kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Satu Lehtola, LT, erikoistuva lääkäri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *