Post doc Oxfordissa, eli sinne ja takaisin

Helmikuu 2019, pakkanen saa irvistämään kun astumme pihalle. Lumi matkalaukkujen pyörien alla, hyvästi koti, esikoinen olalla lentokoneeseen ja tien vasenta laitaa uuteen kotiin – keskelle Oxfordin kontua (Oxfordshire). Perillä odotti hieman yllättäen lämmin, keväinen ja aurinkoinen sää sekä viihtyisä uusi koti.

Oxfordin kotimme puutarha. Kapean talon levyinen kaista omaa tilaa kullakin perheellä.

Olin kansainvälisessä tutkijavaihdossa Oxfordin yliopiston psykiatrian oppiaineessa 1,5 vuoden ajan ja palasimme hiljattain takaisin Suomeen. Tutkimusryhmä, jossa olin vierailijana, on nimeltään Hedonia (mielihyvä). Nimeen sopivasti työhuoneessamme oli oma espressokone ja suklaata aina saatavilla. Minut otettiin hyvin vastaan ja suurin tieteellinen oppi tuli epävirallisesti kahvin ääressä keskustellessa. Opin myös lopulta pitämään kansallisateriasta (Fish and Chips), jota oli tarjolla joka perjantai.

Oxfordin keskusta on täynnä kauniita rakennuksia, mutta nautin suuresti myös luonnosta (sekä lyhyestä talvesta). Luonnossa liikkuminen toi elävästi mieleen Taru Sormusten Herrasta -kirjat. Niiden kirjoittaja J.R.R. Tolkien toimi Oxfordin yliopistossa ja oli helppo kuvitella miten hobittien kotiseutuun Kontuun on tallentunut kirjailijan oman ympäristön kuva.

Christchurch college. Oxford on täynnä kauniita vanhoja rakennuksia.

Tutkijan ura väitöksen jälkeen on mielenkiintoinen matka. Tyhjyys massiivisen väitösurakan jälkeen vaihtuu innostukseksi, itsevarmuudeksikin ja ammatillinen identiteetti muovautuu uudelleen arjen valintojen ja mahdollisuuksien kautta. Ulkomailla vietettävä jakso on tyypillinen tutkijanuran osa ja useat kollegat suosittelivat ulkomaille lähtöä. Tällä ulkomaanjaksolla voi olla välineellistä arvoa pätevöitymisen osoituksena mm. hankeapurahoja tai virkaa haettaessa, mutta minua kiehtoi myös ulkomailla asumiseen liittyvä seikkailun tunne. Niin onneksi vaimoanikin ja lähtöä helpotti se, että meillä oli molemmilla kokemusta ulkomailla asumisesta vaihto-opintojen ajalta. Seikkailumme olikin todella antoisa, niin antoisa, että Englantia kohtaan jäi aito ikävä.

Huippuyliopistossa työskentely on sinällään avartavaa ja opin paljon uutta aivoverkkojen mallintamisesta. Matkan suurin anti oli kuitenkin sisäinen matka. Oxford avasi uuden sivun ammatti-identiteetin rakentumisessa ja oman tutkimuksen suunnan valinnassa. Se antoi mahdollisuuden pysähtyä, etsiä ja löytää sen minne on urallaan matkalla – joskus täytyy mennä kauas, nähdäkseen lähelle.

Palasin nuoren tutkimusryhmän johtajan tehtävään Turun yliopistoon ja olen onnekas ja iloinen kun voin jatkaa työtäni FinnBrainissä – kehittyvien aivojen mysteerien äärellä ja hyvässä seurassa.

Jetro Tuulari, LT, kollegiumtutkija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *