Kirjoittajan arkistot:finnbrain

Pienten lasten vanhempien halukkuus ottaa covid-19-rokote

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Noin puolitoista vuotta sitten maailmalle levisi uusi tartuntatauti, covid-19-infektio, johon ei ollut lääkettä eikä rokotetta. Uuden tartuntataudin leviämisen rajoittamisesta tuli maailmanlaajuinen haaste. Koska rokotetta ei ollut saatavilla pandemian ensimmäisenä vuonna, leviämistä rajoitettiin muilla keinoilla, esimerkiksi sulkemalla koulut, suosittelemalla etätyötä tai rajoittamalla sosiaalisia kontakteja. Vaikka tilastot osoittavat, että tällaiset toimenpiteet ovat olleet tehokkaita covid-19-infektion leviämisen torjunnassa, erityisesti tiukemmilla rajoituksilla on vakavia kielteisiä seurauksia yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille. Siksi covid-19-rokotteen kehittämiseksi tehtiin suuria maailmanlaajuisia toimia, ja tämän ansiosta ensimmäiset rokotukset voitiin aloittaa vuoden 2020 lopussa. Jotta rokote suojaisi vakavilta tautimuodoilta ja hidastaisi covid-19-infektion leviämistä, on ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset haluavat ottaa rokotuksen.

Muun muassa FinnBrain-perheissä tehdyn tutkimuksen1 perusteella tiedämme, että jotkut ihmiset epäröivät päätöksissään ottaa rokote itselleen tai lapsilleen. Siksi halusimme jo varhaisessa vaiheessa kartoittaa, miten suomalaiset suhtautuvat mahdollisiin tuleviin covid-19-rokotteisiin. FinnBrain-perheet saivatkin vastata covid-19-rokotteeseen liittyviin kysymyksiin ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, yli puoli vuotta ennen kuin covid-19-rokote oli saatavilla. Lapsiperheet ovat tärkeä ryhmä rokotuskysymyksissä, koska rokotuspäätökset eri tauteja vastaan ovat lasten vanhemmilla ajankohtaisia muutenkin, ei vain covid-19-infektioon liittyen.

Yhteensä 825 vanhempaa vastasi kysymyksiimme covid-19-rokotteesta. Heistä noin 80 % oli äitejä ja 20 % isiä. Noin 90 % vastaajista oli suomenkielisiä ja 10 % ruotsinkielisiä. Vuosi sitten kun kyselylomake lähti vanhemmille, haasteena oli, että covid-19-rokotetta ei vielä ollut olemassa. Tämä tarkoitti sitä, että vanhempia pyydettiin ajattelemaan millä tavalla he reagoisivat kuvitteellisessa tilanneessa, jossa terveysviranomaiset tarjoaisivat heille maksutonta rokotetta covid-19-infektiota vastaan. Tulokset2 osoittivat, että noin kolme neljästä vanhemmasta (74 %) olivat erittäin tai melko halukkaita ottamaan covid-19-rokotteen, kun sellainen tulee saataville. Osuus vastasi muiden sekä Suomessa että ulkomailla tehtyjen tutkimusten tuloksia.

Aikaisemmat tutkimukset viittaavat siihen, että on todennäköisempää, että ihminen haluaa ottaa rokotteen sellaista tautia vastaan, jota hän pitää uhkana omalle ja muiden terveydelle. Koettu terveysuhka voi esimerkiksi liittyä siihen, kuinka todennäköisesti hän uskoo sairastuvansa tautiin tai kuinka vaarallisena hän pitää tautia itselleen ja muille. Tulokset osoittivat, että useimpien FinnBrain-vanhempien mielestä covid-19-infektio ei olisi vakava uhka heidän omalle terveydelleen. Sen sijaan he olivat huolissaan siitä, että he tartuttaisivat taudin muihin. Ne vanhemmat, joiden mielestä covid-19-infektio olisi vakava tauti ihmisille yleensä, olivat myös halukkaampia ottamaan rokotteen. Sen sijaan rokotushalukkuuteen ei vaikuttanut se, kuinka todennäköisenä he pitivät sitä, että he itse sairastuisivat covid-19-infektioon. Tulokset osoittivat lisäksi, että miehet olivat hieman halukkaampia ottamaan rokotteen kuin naiset. Se, että omalla terveydellä ei ollut merkittävää roolia rokotuspäätöksessä, voi johtua siitä, että FinnBrain-vanhemmat ovat suhteellisen nuoria eivätkä siten ikäryhmänsä puolesta kuulu riskiryhmään. Lähes kaikki rokotuskysymyksiin vastanneet vanhemmat olivat 30–49-vuotiaita.

Yhteenvetona voidaan todeta, että FinnBrain-perheissä tehty tutkimus antoi tärkeää tietoa siitä, missä määrin koettu taudin uhka liittyy siihen, haluaako ihminen ottaa covid-19-rokotteen vai ei. Ainakin tässä ikäryhmässä näyttää siltä, että taudin riski ihmisille yleensä on tärkeämpi rokotuspäätöksessä kuin oma riski sairastua tautiin.

Anna Soveri, kognitiivisen psykologian dosentti

1Soveri A, Karlsson LC, Mäki O, Antfolk J, Waris O, Karlsson H, et al. (2020) Trait reactance and trust in doctors as predictors of vaccination behavior, vaccine attitudes, and use of complementary and alternative medicine in parents of young children. PLoS ONE 15(7): e0236527. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0236527

2Karlsson, L.C., Soveri, A., Lewandowsky, S., Karlsson, L., Karlsson, H., Nolvi, S., Karukivi, M., Lindfelt, M., Antfolk, A. (2021) Fearing the disease or the vaccine: The case of COVID-19. Personality and Individual Differences, 172. https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110590

Småbarnsföräldrars vilja att vaccinera sig mot covid-19

I snart ett och ett halvt år har världen försökt hantera spridningen av den nya smittosamma sjukdomen covid-19. Eftersom inget vaccin fanns tillgängligt under det första året av pandemin, begränsades spridningen på andra sätt, t.ex. genom att stänga skolor, rekommendera distansarbete eller begränsa sociala kontakter. Även om statistiken visar att sådana åtgärder är effektiva när man försöker kontrollera smittspridningen av covid-19, har speciellt de striktare restriktionerna allvarliga negativa följder för individens och samhällets välmående. Därför gjordes stora globala insatser för att utveckla vaccin mot covid-19. Insatserna lyckades och de första vaccinationerna kunde inledas i slutet av år 2020. Avgörande för hur effektivt vaccinet bromsar upp spridningen av covid-19 och skyddar mot allvarliga former av sjukdomen, är att allmänheten vill vaccinera sig.

Utgående från tidigare forskning gjord bland annat med FinnBrain-familjerna1, vet vi att en del människor tvekar i sina beslut att vaccinera sig själva och sina barn. Därför ville vi redan i ett tidigt skede, ett drygt halvår innan covid-19-vaccinen fanns tillgängliga, kartlägga hur finländarna förhåller sig till de kommande covid-19-vaccinen. FinnBrain-familjerna fick därför besvara frågor kring covid-19-vaccinen för första gången redan för ett år sedan. Barnfamiljer är en viktig grupp när det gäller vaccinfrågor eftersom vaccinationsbeslut är aktuella och frekventa i barnfamiljer – inte enbart under covid-19 pandemin.

Totalt 825 föräldrar i FinnBrain svarade på våra frågor kring covid-19-vaccinen. Av dem var ungefär 80 % mammor och 20 % pappor. Ungefär 90 % var finskspråkiga och 10 % svenskspråkiga. Något som utgjorde en utmaning för ett år sedan var att det inte fanns ett vaccin tillgängligt när frågeformuläret gick ut till föräldrarna i FinnBrain. Det betyder att föräldrarna besvarade frågor om en hypotetisk situation där de fick försöka föreställa sig hur de skulle reagera om hälsomyndigheterna erbjöd dem ett kostnadsfritt vaccin mot covid-19. Resultaten2 visade att ungefär tre av fyra (74 %) föräldrar var mycket eller ganska villiga att ta ett covid-19-vaccin när ett sådant blir tillgängligt. Andelen motsvarade resultaten ur andra studier gjorda både i Finland och utomlands.

Tidigare forskning tyder på att människor mer sannolikt vaccinerar sig mot sjukdomar de anser utgöra ett hot mot deras egen och andras hälsa. Det upplevda hotet mot hälsan kan handla om hur sannolikt de bedömer att det är att de blir smittade av sjukdomen eller hur allvarlig de uppskattar att sjukdomen skulle vara för dem själva eller för andra människor. Resultaten visade att de flesta FinnBrain-föräldrar inte ansåg att covid-19 utgjorde ett allvarligt hot mot deras egen hälsa, men däremot oroade de sig för att smitta andra med sjukdomen. Föräldrar som ansåg att covid-19 är en allvarlig sjukdom för människor i allmänhet var också mer villiga att ta vaccinet. Hur allvarlig de upplevde att covid-19 var för dem själva, hängde däremot inte ihop med hur gärna de ville vaccinera sig. Vidare visade resultaten att män var lite mer villiga att ta vaccinet än kvinnor. Att den egna hälsan inte spelade någon betydande roll i beslutet att ta ett covid-19-vaccin kan bero på att föräldrarna i FinnBrain är relativt unga och således inte tillhör en riskgrupp p.g.a. sin ålder. Nästan alla föräldrar som besvarade vaccinationsfrågorna var mellan 30 och 49 år gamla.

Sammanfattningsvis gav studien med FinnBrain-familjerna viktig information om i vilken grad det upplevda hotet av sjukdomen hänger ihop med en persons beslut att ta ett covid-19-vaccin. Åtminstone i denna åldersgrupp verkar det vara så att sjukdomens risk för människor i allmänhet är viktigare för vaccinationsbeslutet, än sjukdomens risk för en själv.

Anna Soveri, docent i kognitiv psykologi

1Soveri A, Karlsson LC, Mäki O, Antfolk J, Waris O, Karlsson H, et al. (2020) Trait reactance and trust in doctors as predictors of vaccination behavior, vaccine attitudes, and use of complementary and alternative medicine in parents of young children. PLoS ONE 15(7): e0236527. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0236527

2Karlsson, L.C., Soveri, A., Lewandowsky, S., Karlsson, L., Karlsson, H., Nolvi, S., Karukivi, M., Lindfelt, M., Antfolk, A. (2021) Fearing the disease or the vaccine: The case of COVID-19. Personality and Individual Differences, 172. https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110590

Post doc Oxfordissa, eli sinne ja takaisin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Helmikuu 2019, pakkanen saa irvistämään kun astumme pihalle. Lumi matkalaukkujen pyörien alla, hyvästi koti, esikoinen olalla lentokoneeseen ja tien vasenta laitaa uuteen kotiin – keskelle Oxfordin kontua (Oxfordshire). Perillä odotti hieman yllättäen lämmin, keväinen ja aurinkoinen sää sekä viihtyisä uusi koti.

Oxfordin kotimme puutarha. Kapean talon levyinen kaista omaa tilaa kullakin perheellä.

Olin kansainvälisessä tutkijavaihdossa Oxfordin yliopiston psykiatrian oppiaineessa 1,5 vuoden ajan ja palasimme hiljattain takaisin Suomeen. Tutkimusryhmä, jossa olin vierailijana, on nimeltään Hedonia (mielihyvä). Nimeen sopivasti työhuoneessamme oli oma espressokone ja suklaata aina saatavilla. Minut otettiin hyvin vastaan ja suurin tieteellinen oppi tuli epävirallisesti kahvin ääressä keskustellessa. Opin myös lopulta pitämään kansallisateriasta (Fish and Chips), jota oli tarjolla joka perjantai.

Oxfordin keskusta on täynnä kauniita rakennuksia, mutta nautin suuresti myös luonnosta (sekä lyhyestä talvesta). Luonnossa liikkuminen toi elävästi mieleen Taru Sormusten Herrasta -kirjat. Niiden kirjoittaja J.R.R. Tolkien toimi Oxfordin yliopistossa ja oli helppo kuvitella miten hobittien kotiseutuun Kontuun on tallentunut kirjailijan oman ympäristön kuva.

Christchurch college. Oxford on täynnä kauniita vanhoja rakennuksia.

Tutkijan ura väitöksen jälkeen on mielenkiintoinen matka. Tyhjyys massiivisen väitösurakan jälkeen vaihtuu innostukseksi, itsevarmuudeksikin ja ammatillinen identiteetti muovautuu uudelleen arjen valintojen ja mahdollisuuksien kautta. Ulkomailla vietettävä jakso on tyypillinen tutkijanuran osa ja useat kollegat suosittelivat ulkomaille lähtöä. Tällä ulkomaanjaksolla voi olla välineellistä arvoa pätevöitymisen osoituksena mm. hankeapurahoja tai virkaa haettaessa, mutta minua kiehtoi myös ulkomailla asumiseen liittyvä seikkailun tunne. Niin onneksi vaimoanikin ja lähtöä helpotti se, että meillä oli molemmilla kokemusta ulkomailla asumisesta vaihto-opintojen ajalta. Seikkailumme olikin todella antoisa, niin antoisa, että Englantia kohtaan jäi aito ikävä.

Huippuyliopistossa työskentely on sinällään avartavaa ja opin paljon uutta aivoverkkojen mallintamisesta. Matkan suurin anti oli kuitenkin sisäinen matka. Oxford avasi uuden sivun ammatti-identiteetin rakentumisessa ja oman tutkimuksen suunnan valinnassa. Se antoi mahdollisuuden pysähtyä, etsiä ja löytää sen minne on urallaan matkalla – joskus täytyy mennä kauas, nähdäkseen lähelle.

Palasin nuoren tutkimusryhmän johtajan tehtävään Turun yliopistoon ja olen onnekas ja iloinen kun voin jatkaa työtäni FinnBrainissä – kehittyvien aivojen mysteerien äärellä ja hyvässä seurassa.

Jetro Tuulari, LT, kollegiumtutkija

Taival tohtoriksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Minua on aina kiinnostanut, miten ihminen toimii. Koulussa luonnontieteet olivat yksi lempiaineistani, erityisesti ihmisen biologia. Ei siis ole ihme, että lääkäriksi tuleminen oli minulle pienestä pitäen ainoa ammattivaihtoehto. Tieni tutkijaksi ei kuitenkaan ollut yhtä yksioikoinen. Vaikka lääketiede kiinnosti, en kuitenkaan pitänyt itseäni tutkijatyyppinä ja tulevaa erikoisalaa pohtiessani olin varma, ettei minusta tulisi ikinä tutkijaa.

Olin ehtinyt opiskella neljä vuotta lääketiedettä, kunnes eräässä viikonloppuseminaarissa esiteltiin teoriaa siitä, miten raskaana olevan äidin masennusoireet voisivat vaikuttaa lapsen kehitykseen. Aihealue oli minulle tuolloin täysin uusi ja herätti minussa suurta kiinnostusta. Minua kiehtoi erityisesti lisäsikö äidin kokema raskaudenaikainen mielialaoireilu tulevan lapsen riskiä sairastua mielenterveydenhäiriöihin.

Otin yhteyttä tutkimusryhmän vetäjiin Hasse ja Linnea Karlssoniin ja pian huomasin olevani osana aivojen magneettikuvantamisen osatutkimusta. Luulen, että valintani kohdistui aivojen magneettikuvaukseen, sillä se tuntui jollain tapaa konkreettiselta tutkimuskohteelta ja samalla tiesin haastavani itseni, sillä menetelmä on hyvin tekninen. Itse väitöskirjassa keskityin juuri stressi- ja tunnesäätelyyn osallistuviin aivorakenteisiin, jotka ovat sitä kautta oleellisia myös mielenterveyshäiriöissä, eli mantelitumakkeeseen ja hippokampukseen.

”Alku on aina haastavaa” -sanonta päti myös omaan tutkimustaipaleeseeni. Vauvojen aivokuvantamisessa oli omat ongelmansa ja siksi lukumäärä jäi toivottua pienemmäksi joko epäonnistuneiden kuvauskäyntien tai kuvissa olevien liikehäiriöiden vuoksi. Väitöskirjan tekemistä pitkitti magneettikuvien käsittely, joka suoritettiin haastavuutensa takia yhteistyössä kanadalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Pidin itseni kiireisenä kuitenkin tekemällä erilaisia tutkijan työtehtäviä, kuten magneettikuvaustutkimuskäynneille kutsumista, siellä olemista, aivokuvien tuloksista soittelua, tutkimusaineiston analysointia ja artikkeleiden kirjoittelua. Yhtenä kesänä suoritin myös synnytysosastolla suloisille vastasyntyneille aivosähkökäyrämittauksia toista osatutkimusta varten. Matkan varrelle mahtui myös tieteellisiä konferensseja, esitelmiä ja tutkimusryhmän yhteisiä juhlia. Tutkimustyö on siis antanut laajasti lisää kokemuksia monelta eri kannalta, mistä olen hyvin iloinen.

Näin jälkeenpäin katsoen oman aineiston kerääminen ja kaikki edellä mainitut tehtävät luovat tutkijalle aivan erilaisen näkemyksen ja suhteen tutkimuksen tekemiseen, sillä ne opettavat arvostamaan sitä vaivannäköä, mitä laadukkaan tutkimuksen eteen täytyy tehdä. Tutkimus opettaa jatkuvan toiston kautta myös tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä lisää sinnikkyyttä. Mikä tärkeintä, tutkimuksen tekeminen laajentaa perspektiiviä ja luo tilaa kriittiselle ajattelulle, jotka ovat tärkeitä ominaisuuksia lääketieteen ammattilaisena toimimisessa. Nämä kaikki tutkimuksen tuomat edut ovat valjenneet minulle hiljalleen vuosien saatossa, välillä ikuisuudelta ja turhauttavaltakin tuntuvan väitöskirjatutkijan tiellä. Yksin tietä ei kuitenkaan tarvinnut kulkea, sillä FinnBrain-porukan innostus ja tuki ovat aina olleet läsnä. Kaikki onnistumiset jaettiin yhdessä – perinne, joka on säilynyt tutkimusryhmässä tähän päivään saakka.

Väitöspäiväni joulukuussa 2020 itsessään ei ollut aivan sellainen kuin olin kuvitellut koronarajoitusten iskettyä kunnolla Suomeen taas syksyllä. Vastaväittäjäni Soili Lehto osallistui tilaisuuteen Norjasta etäyhteydellä ja olimme kustokseni Hasse Karlssonin, toisen ohjaajani Noora Scheininin, muutaman muun tutkimusryhmäläisen ja lähiomaisteni kanssa Osmo Järvi -luentosalissa. Etäyhteyksistä huolimatta oli tilaisuus ainutlaatuinen, ikimuistoinen ja jopa omalla tavallaan intiimi suuremman yleisön puuttuessa katsomosta. Tuntui hienolta saada pitkä työ vihdoin loppuun. Aivojen magneettitutkimus jatkuu kuitenkin FinnBrainissä ja toivon, että näiden tekemieni tutkimuksien avulla voidaan rakentaa jatkossa parempaa kuvaa aivojen kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Satu Lehtola, LT, erikoistuva lääkäri

Tutkijan polun ylä- ja alamäkiä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta väitöskirjatyöntekijä? Itselle nousi mieleen kuva hartiat kumarassa pöydän ääressä istuvasta hahmosta, jonka ympärillä on paperipinoja ja pöytälamppu palamassa klo 03.00.

Lääkärin ammatti on minulle kutsumusammatti. Kymmenvuotiaana kerroin vanhemmilleni, että haluan isona lääkäriksi; haluan parantaa sairaita ja lievittää potilaiden kärsimystä. Opiskelujen alettua väitöskirjatyö ei ollut tavoitteenani, ajattelin tutkimustyön vain vievän aikaa oikealta lääkärin työltä. Valmistuin lääkäriksi alle kuudessa vuodessa ja suuntauduin heti valmistuttuani lastentaudeille erikoistumaan. Erikoistumisvaiheessa minulle valkeni, että jos haluan jatkaa työntekoa yliopistollisessa keskussairaalassa, tutkimustyöhön tulisi ryhtyä myös.

Kun valmistuin lastenlääkäriksi vuonna 2010, starttasi FinnBrain-tutkimushanke. FinnBrain-tutkimuskäynneille haettiin lastenlääkäriä ja mentorini, professori Jussi Mertsola vinkkasi tästä työpaikasta. FinnBrain-tutkimuksen pilottivaiheessa aloin pitämään tutkimuskäyntejä yhdessä FM Susanna Kortesluoman kanssa. Vaikkakin nyt FinnBrain-tutkimuksessa on mukana reilusti yli 100 tutkijaa, niin pilottivaiheessa ryhmä koostui alle kymmenestä innokkaasta ja iloisesta tutkijasta. Tutustuessani yhä paremmin porukkaan mietin, että voisinko lähteä tekemään väitöskirjaa tässä ryhmässä.

Tapanamme oli käydä yhdessä lounaalla pienessä italialaisessa ravintolassa Verstasta vastapäätä. Keskustelu aaltoili tieteen tekemisestä yhteiskuntapolitiikkaan ja omien elämänkaariemme tapahtumiin. Muistan, kun eräällä lounaalla tutkimusryhmämme johtaja Hasse Karlsson sanoi, että sen sijaan, että sammutetaan tulipaloja, voidaan oppia rakentamaan paloturvallisia taloja. Tästä on kyse, kun tutkimme jo raskaudenaikaisten tapahtumien vaikutusta syntyvien lasten terveyteen. Omalla lapsellani oli ollut infektiokierre ja tiesin kuinka kuormittava ajanjakso se on perhe-elämässä. Voisinko siis omalta osaltani vaikuttaa infektiokierteen ennaltaehkäisyyn tutkimalla toistuville hengitystieinfektioille altistavia tekijöitä? Raskaudenaikaisten tapahtumien lisäksi tutkimuskysymyksiksi nousivat perinnölliset tekijät, joiden tutkiminen voi auttaa myös ymmärtämään tautimekanismeja.

Yleensä elämässä on ylä- ja alamäkiä, niin oli myös tutkimustyötä tehdessä. Tutkimukseen osallistuvia perheitä ei kertynytkään niin nopeasti kuin olimme alun perin laskeneet, tutkimussuunnitelmaa muokattiin, rahoitusta tuli yllättäen ja sitten ei taas tullutkaan. Asuntolainan lyhennykset kuitenkin tulivat kuukausittain. Tasapainoilin äidin, lääkärin ja tutkijan roolien välillä. Oli deadlineja ja valvottuja öitä. Oli myös tutkimusryhmän yhteisiä seminaareja, purjehduksia ja hilpeitä juhlia.

FinnBrain-tutkimusryhmässä vieraili tutkijoita eri maista ja oli mielenkiintoista nähdä ja oppia, kuinka kulttuurimme vaikuttavat tapaamme tehdä työtä ja tutkimustyötä. Monitieteisen tutkimuksen ansioista pääsin tekemään yhteistyötä myös mm. psykologien, statistikkojen ja geneetikkojen kanssa. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka eri tavalla lähestymme tutkimuskysymyksiä oman koulutuksemme perusteella.

Mielikuvani tutkijan työstä yksinäisenä puurtajana osoittautui virheelliseksi. FinnBrain-tutkimusryhmässä yhteistyö oli suuri voimavara ja ongelmakohdissa vertaistukea aina löytyi. Väitöstilaisuuteni huhtikuussa 2020 oli ensimmäisiä väitöksiä, joita järjestettiin etäyhteyksien välityksellä koronaepidemian vuoksi. Minä ja kustos olimme Tyksin lastenklinikan luentosalissa, toinen ohjaajani Linnea Karlsson kotikatsomossa ja vastaväittäjäni professori Eero Kajantie kotonaan Hyvinkäällä. Väitöksen alkuun ilmaantui isoja ongelmia etäyhteyksissä ja 20 minuutin jälkeen aloin olla jo epäuskoinen väitöksen toteutumisen suhteen. FinnBrainin tutkijakollegoilla oli kuitenkin myös it-velhojen kykyjä ja he saivat etäyhteydet toimimaan. Tämän jälkeen väitös saatiin vietyä kunnialla loppuun. Harvoin on väitöksessä tarvittu näin konkreettisesti tutkimusryhmän tukea! Oma tutkimustyöni jatkuu väitöksenkin jälkeen. Toivon tutkimustyön uusien tuloksien lisäävän lapsiperheiden hyvinvointia tulevaisuudessakin.

Laura Korhonen, LT, lasten hemato-onkologian el

Voivatko isän elintavat ja stressi periytyä ylisukupolvisesti?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mitä on epigenetiikka?

Perintötekijät eli geenit ovat kromosomeissa ja perimä ”koodina” DNA-molekyylissä. Jälkeläisen perimä määräytyy hedelmöittymisen hetkellä, kun uusi yksilö saa puolet geeneistään isältä ja puolet äidiltä. Geneettisessä perimässä vain ne geenit, joita on munasolussa ja siittiössä, ratkaisevat sen, mitä perittyjä ominaisuuksia yksilö saa. Geneettisessä periytymisessä ympäristön aiheuttamat muutokset vanhemmissa eivät sellaisenaan periydy, ellei tapahdu mutaatioita geenitasolla.

Genetiikan tutkimuksessa on kuitenkin viime vuosina huomattu, että on olemassa myös periytymistä, johon ympäristö vaikuttaa. Tätä periytymistä kutsutaan epigeneettiseksi periytymiseksi. Epigenetiikka tutkii geenien toiminnan säätelijöitä, jotka voivat muuttua ympäristön vaikutuksesta, mutta eivät muuta DNA:n emäsjärjestystä. Etuliite ”epi” tulee kreikan kielestä ja voidaan suomentaa ”päällä”. Geenien pinnalla on huomattu olevan epigeenisiä merkkejä, jotka vaikuttavat siihen, milloin ja paljonko geneettistä koodia luetaan.

Geenien toimintaa siis ohjataan epigeneettisellä säätelyllä. Ihmisen kaikissa soluissa on sama geneettinen perimä, mutta erilaisia epigeneettisiä koodeja. Näin muodostuu kehon noin 200 eri tavoin toimivaa solutyyppiä.

Epigeneettistä muuntelua voi tapahtua ympäristön vaikutuksesta milloin tahansa elämän aikana ja se voi periytyä seuraaviin sukupolviin. Epigeneettinen geenien muokkaantuminen sopeuttaa yksilön selviytymään muuttuvassa ympäristössä. Toisaalta epigeneettisten muutosten on todettu vaikuttavan monien sairauksien syntyyn ja periytymiseen (mm. syöpätaudit ja II tyypin diabetes).

Kuva: Shutterstock

Voivatko isän elintavat ja stressi periytyä epigeneettisesti?

Uudessa isien epigenetiikka -osatutkimuksessamme lähdetään tutkimusryhmän kanssa seikkailulle epigenetiikan mielenkiintoiseen ja toistaiseksi melko tutkimattomaan maailmaan. Viime vuosina hiiritutkimuksissa on saatu löydöksiä, joissa on havaittu isähiirien elintapojen ja stressin vaikuttavan jälkeläisten aivojen kehitykseen, käyttäytymiseen sekä sairauksien kehittymiseen. Tutkimuksissa on todettu muutosten periytyvän ylisukupolvisesti eli muutokset näkyvät useamman sukupolven päähän. Esimerkiksi stressatun isähiiren jälkeläisten aivojen kehityksessä on havaittu muutoksia ja isähiiren ravinnon sisällön on havaittu vaikuttavan jälkeläisten aineenvaihduntaan ja metaboliaan.

Isien epigenetiikka -osatutkimuksessa tutkitaan sukusolujen epigeneettisiä mekanismeja ja verrataan saatuja tuloksia lapsen aivojen kehitykseen, lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiseen sekä lapsen yleiseen terveyteen ja kehittymiseen. Jotta sukusoluja päästään tutkimaan, on isiltä kerättävä spermanäytteet. Spermasta puhdistetaan sukusolut ja ne pakastetaan odottamaan RNA-sekvenssikartoitusta sekä DNA-metylaatiotutkimusta. Nämä ovat tällä hetkellä tunnettuja epigeneettisiä malleja, jotka on valittu tähän tutkimukseen. Mainittakoon tässä vielä, että sukusoluja ei puhdistuksen jälkeen pysty mitenkään käyttämään ”elävinä”.

Näiden epigeneettisten mallien tutkimus ihmisen sukusoluista on uutta tutkimusaluetta koko maailmassa. Uusien mallien ja mekanismien tutkiminen on aina hyvin mielenkiintoista, mutta samalla myös hyvin haastavaa. Tärkeätä onkin lähteä tähän laajaan tutkimusmatkaan avoimin mielin, rauhallisesti edeten ja uteliaana tuloksia odotellen ja analysoiden.

Tähän mennessä isien epigenetiikka -osatutkimuksessa on toteutunut pilottivaihe ja noin 30 näytettä on tutkittu ja vastausten analysointi on käynnissä. Tänä vuonna isien tutkimuskäynnit on aloitettu laajemmin. Isät kutsutaan noin tunnin kestävälle tutkimuskäynnille, jonne he tuovat mukanaan tuoreen spermanäytteen. Tutkimuskäynnillä otetaan myös verinäytteet, hiusnäyte sekä mitataan paino, pituus ja verenpaine. Lisäksi isät täyttävät kyselylomakkeet, joissa selvitetään isän elintapoja, terveydentilaa ja stressitekijöitä tutkimushetkellä sekä tutkittavan lapsen hedelmöittymisen ajankohtana. Isät ovat vastanneet jo aiemmin kyselyyn, jossa on kysytty isän oman lapsuuden aikaisia elämäntapahtumia.

Väitöskirjatutkijana koordinoin isien epigenetiikka -osatutkimusta ja olen ollut pilottivaiheessa mukana myös tutkimuskäynneillä. Nuorisopsykiatriaan erikoistuvana lääkärinä pääsy mukaan tähän tutkimusprojektiin on todellakin suuri seikkailu. Toivon, että tällä tutkimuksella saamme tärkeää lisätietoa niin epigeneettisestä periytymisestä kuin aivojen kehityksestä ja toiminnasta. Kun tieto aivoista lisääntyy, myös lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen toimenpiteitä sekä psykiatrista hoitoa voidaan kehittää.

Lue aiheesta myös Ylen artikkelista: Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupolveen saakka

Annukka Ahonen, väitöskirjatutkija

Kan pappans levnadsvanor och stress ärvas över generationer?

Vad är epigenetik?

Arvsfaktorerna, dvs. generna, finns i kromosomerna och arvsmassan som “kod” i DNA-molekylen. Avkomlingens arvsmassa bestäms vid befruktningen, när den nya individen får hälften av sina gener av fadern och hälften av modern. I det genetiska arvet avgör endast de gener som finns i äggcellen och spermien vilka ärftliga egenskaper individen får. Vid genetisk nedärvning ärvs inte de förändringar i föräldrarna som miljön orsakat som sådana, om det inte sker mutationer på gennivå.

I den genetiska forskningen har man dock under de senaste åren lagt märke till att det även finns ärftlighet som kan påverkas av miljön. Denna ärftlighet kallas epigenetisk nedärvning. Epigenetiken undersöker genreglerare som kan förändras på grund av miljöpåverkan, men som inte ändrar DNA-basordningen. Prefixet ”epi” kommer från grekiskan och kan översättas med ”på”. Man har observerat att det finns epigena markörer på genernas yta, som påverkar när och hur mycket den genetiska koden läses.

Genernas funktion styrs alltså genom epigenetisk reglering. Människans alla celler har samma genetiska arvsmassa, men olika epigenetiska koder. På så sätt bildas cirka 200 celltyper som fungerar på olika sätt i kroppen.

Epigenetisk modifiering kan ske när som helst under livet på grund av miljöpåverkan och den kan gå i arv till följande generationer. Den epigenetiska genmodifieringen anpassar individen till att klara sig i en föränderlig miljö. Å andra sidan har epigenetiska förändringar konstaterats påverka uppkomsten och ärftligheten av många sjukdomar (bl.a. cancersjukdomar och diabetes typ II).

Kan pappans levnadsvanor och stress ärvas epigenetiskt?

I vår nya delstudie om pappornas epigenetik går vi tillsammans med en forskningsgrupp ut på äventyr i epigenetikens intressanta och tills vidare ganska outforskade värld. Under de senaste åren har man i undersökningar med möss fått fram fynd där man observerat att muspappornas levnadsvanor och stress påverkar hjärnans utveckling, beteendet och utvecklingen av sjukdomar hos avkomman. I undersökningarna har man konstaterat att förändringarna syns flera generationer bort. Till exempel har man observerat förändringar i hjärnans utveckling hos avkomman till en stressad pappamus och man har observerat att innehållet i pappamusens foder påverkar avkomlingarnas ämnesomsättning och metabolism.

I delstudien om pappornas epigenetik undersöks könscellernas epigenetiska mekanismer och resultaten jämförs med resultat gällande utvecklingen av barnets hjärna, utvecklingen av barnets stressregleringssystem samt barnets allmänna hälsa och utveckling. För att man ska kunna undersöka könscellerna måste man samla in spermaprover av papporna. Ur sperman rengörs könscellerna och de fryses ner i väntan på RNA-sekvenskartläggning och DNA-metyleringsundersökning. Dessa är för närvarande kända epigenetiska modeller som har valts ut för denna studie. Det bör nämnas att könscellerna efter rengöring inte på något sätt kan användas som “levande”.

Undersökningen av dessa epigenetiska modeller av mänskliga könsceller är ett nytt forskningsområde i hela världen. Det är alltid intressant att undersöka nya modeller och mekanismer, men samtidigt också mycket utmanande. Det är viktigt att anträda denna omfattande forskningsresa med öppet sinne, i lugn takt och med nyfiken väntan på och analys av resultaten.

Hittills har pilotskedet av deltstudien genomförts och cirka 30 prover har undersökts och en analys av svaren pågår. I år har pappornas undersökningsbesök inletts i större utsträckning. Papporna kallas till ett cirka en timme långt undersökningsbesök, dit de tar med sig ett färskt spermaprov. Vid undersökningsbesöket tas också blodprov, hårprov och man mäter vikt, längd och blodtryck. Dessutom fyller papporna i frågeformulär där man utreder pappans levnadsvanor, hälsotillstånd och stressfaktorer vid tidpunkten för undersökningen samt vid tidpunkten för det undersökta barnets befruktning. Papporna har redan tidigare svarat på en enkät där man frågat om händelser under pappans egen barndom.

Som doktorandforskare koordinerar jag delstudien om pappornas epigenetik och jag har också deltagit i undersökningsbesöken i pilotskedet. Som läkare under specialistutbildning inom ungdomspsykiatri är det verkligen ett stort äventyr att delta i detta forskningsprojekt. Jag hoppas att vi med denna studie får viktig information om såväl epigenetisk nedärvning som hjärnans utveckling och funktion. När kunskapen om hjärnan ökar kan också åtgärderna för att främja barns och ungas psykiska hälsa samt den psykiatriska vården utvecklas.

Annukka Ahonen, doktorandforskare

Koronakokemusten jäljillä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keväällä 2020 koronapandemian levitessä maailmalla ja lopulta Suomessakin myös me FinnBrain-tutkijat jouduimme miettimään työmme järjestelyt uudelleen. Päätimme peruuttaa perhetapahtuman ja keskeyttää tutkimuskäynnit toistaiseksi, ja siirryimme etätöihin henkilöstön ja tutkimukseen osallistuvien perheiden turvallisuuden takaamiseksi. Vaikka monilta osin toimintamme supistui, ymmärsimme kuitenkin pian, että vallitseva koronapandemia voi vaikuttaa perheisiin tavoilla, joista juuri meillä on valtavasti osaamista ja tietoa ja mitä voisimme hyödyntää kaikkien eduksi. FinnBrain-tutkimuksen tarkoitushan on selvittää ympäristön ja stressin vaikutuksia lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tiedämme aikaisemmista tutkimuksista, että yksilöiden välillä on eroa siinä, miten he reagoivat stressitilanteisiin, jollainen pandemia mitä suurimmassa määrin on.

Niinpä suunnittelimme erittäin ripeällä aikataululla uuden osatutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää vanhempien, lasten ja perheiden psyykkistä oireilua ja hyvinvointia, selviytymiskeinoja ja stressihormonitasoja koronaviruspandemian ja poikkeustilan aikana. Lisäksi tietoa kerätään tautia koskevien ohjeistusten noudattamisesta ja rokoteasenteista. Vaikka maailmalla ja Suomessakin on käynnistetty monia koronapandemiaan liittyviä tutkimuksia, FinnBrain-tutkimuksen etuna on, että meillä on hurja määrä aikaisempaa tietoa perheistä ja lapsista aina raskaudesta lähtien ja voimme käyttää tätä tietoa sen arvioinnissa, mikä todella liittyy pandemiaan ja mikä perheiden aiempiin kokemuksiin. Tämän tiedon avulla voidaan vaikuttaa pandemian kielteisten vaikutusten ehkäisemiseen pidemmällä aikavälillä.

FinnBrain-tutkimuksessa mukana oleville äideille ja isille lähetettiin kutsu sähköiseen kyselyyn toukokuussa 2020. Lisäksi osa tiedoista otettiin 5-vuotiaiden lasten kyselyyn samana aikana vastanneiden perheiden kyselylomakkeista, jotta vanhempien ei tarvitsisi vastata samoihin kysymyksiin kahdesti. Toukokuun kyselyyn vastanneille on lähtenyt myös kesän ajan seurantakysely, jolla selvitetään, mitä perheille kuuluu poikkeustilan rauettua. Analysoimme ensin toukokuun kyselyssä kerättyä aineistoa vanhempien ja lasten psyykkisestä oireilusta verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Aikuisten oireilua koskeva tutkimus on parhaillaan vertaisarvioitavana ja tiedotamme siitä heti, kun se on mahdollista. Alustavasti näyttää kuitenkin siltä, että kyselyyn vastanneiden vanhempien joukossa pandemia-aikaan liittyy lisääntynyttä stressioireilua, kun tilannetta verrattiin pandemiaa edeltävään vaiheeseen.

Kyselyiden rinnalle kaivattiin myös jotain, mikä kertoisi perheenjäsenten reagoimisesta kevään tapahtumiin biologisesta näkökulmasta. Tutkimusten perusteella tiedämme, että se mitä ihmiset kokevat ja raportoivat kyselyissä omasta olotilastaan (esim. stressikokemukset) ei ole välttämättä yksiselitteisesti yhteydessä siihen, mitä heidän kehossaan tapahtuu (esim. stressihormonin määrä). Tähän on monia mahdollisia syitä kuten se, kuinka hyvin ihminen tunnistaa oman stressaantuneen olotilansa ja kykenee raportoimaan siitä. Stressi on myös ilmiönä hyvin moniulotteinen, joten voi olla, että stressiaiheiset kyselyt tavoittavat ilmiöstä eri puolia kuin biologiset näytteet. Lisäksi pienten lasten kohdalla heidän voinnistaan on yleensä kysyttävä vanhemmilta. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi koskaan todella tietää, miltä toisesta tuntuu.

Yhdistämällä nämä kaksi eri tutkimusmenetelmää saamme kattavamman kuvan yksilöiden tilasta stressaavassa tilanteessa, kuten koronapandemian aikana. Olemme aiemmin omissa tutkimuksissamme osoittaneet, että ainakin raskauden aikana äidin korkeammat hiuskortisolipitoisuudet ovat yhteydessä äidin raportoimiin korkeampiin mielialaoireisiin, kunhan oireilusta kysytään yhtä pitkältä aikaväliltä mikä vastaa hiuskortisolinäytteen kattamaa noin kolmea kuukautta (1). Niinpä kolme kuukautta epidemian alkamisen jälkeen kesäkuussa halukkailta tutkittavilta kerättiin hiusnäyte, josta voidaan arvioida pitkäaikaisia stressihormonin tasoja ja yksilöiden välistä vaihtelua siinä.

Ihmiskontakteja välttääksemme ohjeistimme perheet ottamaan hiusnäytteet itse kotona ja lähettämään näytteet yliopistolle postitse. Niinpä vietimme toukokuun tekemällä hiusnäytteenotto- paketteja toimistollamme. Työntekijämme ja avuksi saadut opiskelijat muun muassa leikkasivat yli sata metriä foliota pienemmiksi paloiksi ja tekivät tuhat vetosolmua langasta, joilla perheet sitten sitoivat hiussuortuvansa ja paketoivat ne valolta suojaan kotonaan. Ja kaikki tämä piti saada tehtyä niin, ettei paikalla ollut kuin muutama työntekijä kerrallaan.

Jännitimme hiukan sitä, kuinka paljon näytteitä mahtaakaan palautua, koska perheillä oli sillä hetkellä elämässään varmasti ihan riittävästi muutakin ajateltavaa. Kuitenkin pitkin kesäkuuta lopulta päivittäin palautuvat kirjekuorikasat hiusnäytteineen ilahduttivat kovasti tutkijoitamme ja erityisen mukava oli saada muunkinlaista postia, kuten kukkaterveiset eräältä lapselta. Hiusnäytteen antoi kaiken kaikkiaan 185 perhettä: 166 äitiä, 51 isää ja 172 lasta. Useammat olisivat halunneet antaa näytteen, mutta olivat ehtineet jo leikata kesää varten lyhyemmät hiukset, jolloin varsinkin miehillä hiusten pituus ei ollut enää riittävä. Onneksi saamme kuitenkin paljon arvokasta tietoa myös kyselylomakkeista, joten hiusnäytteen puuttumista ei tarvitse harmitella.

Hiusnäytteet analysoidaan Saksassa yhteistyökumppanimme laboratoriossa ja saadut tulokset tullaan yhdistämään kyselylomakkeista saatuihin tietoihin ja kerromme niistä sitten ajallaan. Tässä kohdin haluamme sanoa, että olemme erittäin kiitollisia joka ikisestä kyselyvastauksesta ja hiusnäytteestä. Osatutkimuksessa on todellinen mahdollisuus ymmärtää erikoislaatuisen tilanteen merkitystä juuri perheissä, joissa pandemia asettaa arjen hallinnalle aikamoisia haasteita. Toisaalta saanemme myös tietoa siitä, ketkä ovat kokeneet pandemian normaalia helpompana ajanjaksona elämässään. Ilman tutkimukseen osallistuvien perheiden omistautumista näidenkään kysymysten selvittäminen ei olisi mahdollista.

Lähde:
1) Mustonen P, Karlsson L, Kataja E-L, Scheinin N M, Kortesluoma S, Coimbra B, Rodrigues A J, Sousa N, Karlsson H. Maternal prenatal hair cortisol is associated with prenatal depressive symptom trajectories. Psychoneuroendocrinology 2019; 109.

Saara Nolvi, tutkijatohtori, psykologi

Susanna Kortesluoma, biolääketieteilijä, väitöskirjatutkija

FinnBrainin Hammaskeijun tervehdys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

FinnBrainin yksi tärkeä tavoite on selvittää, miten raskausajan ja varhaisen elämän altistukset vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen. Yleensä näiden raskausajan altistusten mittaamiseen on käytetty äidistä saatavia näytteitä ja ympäristöä kuvaavia mittareita. Nämä eivät kuitenkaan ole suoria määrityksiä sikiön altistuksesta ja suorat määritykset ovat yleensä vaatineet kajoavia menetelmiä. New Yorkissa, Mt. Sinain yliopistossa on kuitenkin viime vuosina viety eteenpäin maitohampaista tehtäviä määrityksiä.

Maitohampaat alkavat kehittyä jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ja kehityksen myötä niihin syntyy hammasluukerrostumia kuten puissa kasvurenkaita. Hammasluuhun kiinnittyy merkkejä sikiöaikaisesta ympäristöstä, esimerkiksi raskasmetalleista ja sikiön omasta immuunipuolustuksen toiminnasta. Maitohampaiden pudotessa nämä kerrokset tarjoavat oivan ikkunan menneisyyteen. Maitohampaiden kerrostumien avulla pystytään ajallisesti määrittämään tiettyjen kehitysvaiheiden raskasmetalleja, kemikaalipitoisuuksia ja immuunipuolustuksen toimintaa ilman, että täytyy luottaa äidin määrityksiin.

Me FinnBrainissä olemme kiinnostuneita tutkimaan, kuinka nämä kemialliset altistukset ja sikiön omasta raskaudenaikaisesta immuunipuolustuksesta kertovat merkit ovat yhteydessä myöhempään sairastuvuuteen ja kehitykseen. Lapsen maitohampaista tehtäviä immuunipuolustuksen merkkejä ei ole kukaan vielä tutkinut suhteessa lapsen kasvuun ja kehitykseen. FinnBrain-tutkimuksen ainutlaatuinen pitkäaikainen seuranta mahdollistaa tarkat määritykset, ja kiitos siitä kuuluu kaikille FinnBrain-perheille.

FinnBrainin Hammaskeijut ovat aloittaneet maitohampaiden keräämisen kaikilta FinnBrain-kohortissa mukana olevilta tämän vuoden alussa. Hammaskeiju tulee ottamaan kaikkiin FinnBrain-perheisiin yhteyttä, kunhan lapsi on riittävän vanha.

Anna Aatsinki, LL, väitöskirjatutkija

Linnea Karlsson, apulaisprofessori

Kesäiset terveiset FinnBrain-tutkimuksesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hei FinnBrain-tutkimukseen osallistuva! Näin poikkeuksellisen kevään jälkeen halusimme lähestyä teitä ja kertoa FinnBrain-tutkimuksen kuulumisia. Pandemia (Covid-19) tilanteen vuoksi jouduimme keskeyttämään maaliskuussa 2020 tutkimuskäynnit Turun yliopiston kaikkien yksiköiden siirryttyä etätyöskentelyyn. Iloksemme voimme kertoa, että käyntejä voidaan jatkaa taas kesäkuusta alkaen. Kiinnitämme erityistä huomiota tutkimusperheidemme turvallisuuteen huolehtimalla hyvästä hygieniasta.

Perheiden korona-ajan kokemuksia ja hyvinvointia kartoittava osatutkimus alkoi toukokuun alussa. Tutkimuksessa pyritään ainutlaatuisella tavalla selvittämään, miten perheiden hyvinvointi on muuttunut korona-aikana ja mitkä taustatekijät selittävät hyvinvointia tai pitkittynyttä stressioireilua vanhemmilla ja lapsilla. Osatutkimukseen kuuluu seurantakyselyjä, joista ensimmäiseen vastasikin moni perhe. Kiitämme osallistuneita ja tiedotamme tutkimuksesta pitkin vuotta 2020.

FinnBrainissä on kerätty seurantatietoa raskausajasta saakka. Voimme nyt yhdistää eri osatutkimuksista saatua tietoa, jotta ymmärtäisimme lapsen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman monialaisesti. Tällä hetkellä työstämme raskaus-, vauva- ja taaperoaikana kerättyä tutkimusdataa. Tutkimuskäynnit painottuvat 5-vuotiaisiin lapsiin. Seuraava mittauspisteemme alkaa lasten ollessa 9 vuoden ikäisiä, jolloin keräämme lisää monipuolista tietoa lapsen kehityksestä.

Tässä terveisiä osatutkimuksista:

Aivokuvantamisosatutkimuksen käynnit painottuvat tällä hetkellä 5-vuotiaiden MRI-kuvauksiin jatkumona vauva- ja taaperoikäisten MRI- ja toiminnallisille mittauksille. Tutkimus tuottaa tietoa lasten aivojen kehityksestä sekä aivojen ominaisuuksien ja lasten taitojen välisistä yhteyksistä. Tiimissämme on tällä hetkellä yli 20 tutkijaa ja tähän mennessä kerätystä kuvantamisaineistosta on tekeillä yhdeksän väitöskirjaa. Aivojen kehityksen mysteerien äärellä tehdään ahkerasti töitä nyt ja jatkossa!

FinnBrain on myös lyöttäytynyt yhteen Hammaskeijun kanssa kerätäkseen tärkeää tietoa sikiön raskaudenaikaisesta stressi- ja immuunijärjestelmän toiminnasta. Lapsen maitohampaat alkavat kehittyä jo sikiöaikana samaan tapaan kuin puuhun kasvaa vuosirenkaita, ja hampaisiin tallentuu tietoa raskaudenaikaisesta ympäristöstä. Näin pystymme jälkikäteen tutkimaan kehitystä ennen syntymää. Näytteiden
keruu on käynnistynyt ja kaikilta kynnelle kykeneviltä FinnBrain-lapsilta toivotaan maitohampaita FinnBrainin Hammaskeiju-tutkimukseen!

Hammashoitopelosta on valmistumassa ensimmäinen väitöskirja. Lisäksi olemme vahvistaneet, että tutkimuksessa käytetyllä mittarilla voidaan tunnistaa pelon alatyyppejä, mikä on tärkeää potilastyössä. Odotamme innolla, että viisivuotispisteen tutkimusdataa päästään analysoimaan, sillä silloin keräsimme ensi kertaa tietoa myös lasten hammashoitopelosta. Pääsemme nyt tutkimaan, miten äidin ja isän hammashoitopelko ovat yhteydessä lapsen pelkoon.

Kehitysneuropsykologisessa osatutkimuksessa on jo analysoitu lapsen 8 ja 30 kuukauden iässä kerätty tutkimusaineisto. Tällä hetkellä teemme 5-vuotiaiden lasten tutkimuskäyntejä, joita on jo koossa upeat 477 käyntiä! Nyt meidän on mahdollista lähteä tutkimaan yksilöllisiä kehityskulkuja vauvavaiheesta lähtien sekä sitä, mitkä tekijät voivat olla suojaavia- tai riskitekijöitä lapsen kehitykselle. Tutkimme erityisesti lapsen itsesäätelyn kehitystä, vanhemmuutta sekä vuorovaikutusta. Tiimissämme toimii 2 post doc -tutkijaa ja tekeillä on 6 väitöskirjaa.

Lastenlääkäriosatutkimuksen 5-vuotisikäpiste etenee mukavasti! Tutkimushoitaja kutsuu perheitä tutkimuskäynneille, jonne palautetaan lapsen ulostenäyte ja jossa lapsilta otetaan verinäyte sekä ohjeistetaan kodin huonepölykeräys. Lastenlääkäri soittaa allergiakoevastauksista perheille ja tekee etävastaanoton, jossa haastatellaan lapsen terveysasioista ja vanhemmat saavat kysyä mieltä askarruttavista asioista. Tällä hetkellä tutkimuskäynneillä Turun Teutorissa ja Maarianhaminan keskussairaalassa on käynyt noin 700 lasta viimeisen kahden vuoden aikana.

Teemme osalle tutkimusperheistä tiivistetyn 5-vuotiskäynnin kotitutkimuskäyntinä. Käynti on yhdistelmä pediatrisesta sekä kehitysneuropsykologisesta osatutkimuksesta. Yritämme tavoitella etenkin niitä perheitä, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet tutkimuskäynneillemme. Käyntejä on koossa lähes 120. Käynnit ja niissä kerätty tieto ovat kullanarvoisia!

Kortisoliosatutkimuksissa on tarkasteltu lasten ja vanhempien stressihormonitasoja hius- ja sylkinäytteistä. Näytteitä on kerätty sekä tutkimuskäynneillä että kodeissa ja päiväkodeissa. Kortisolinäytteistä saatuja tuloksia on yhdistetty muun muassa kyselylomakkeisiin sekä lasten infektioista ja suolistomikrobeista saatuun tietoon. Kortisoliosatutkimusten uusin tulokas on koronaviruspandemia-ajan hiuksista mitattava stressihormonitasojen tutkimus, jonka myötä useille perheille on lähetetty kotiin paketti hiusnäytteenottoa varten.

Päivähoitotutkimuksen näytteiden keruu on loppusuoralla. Olemme erittäin kiitollisia kaikille perheille ja päiväkodeille, jotka ovat vuosien mittaan osallistuneet tähän osatutkimukseen. Sylkikortisolinäytteiden kerääminen aloitettiin jo vuonna 2014 ja viimeiset seurantanäytteet 5-vuotiaista lapsista saadaan tulevana syksynä. Olemme julkaisseet myös ensimmäisiä tuloksia lasten stressinsäätelystä kotona ja päiväkodissa.

Puheen ja kielen kehityksen 5-vuotiskäynnit ovat tähän asti sujuneet tutkittavien perheiden antaman palautteen mukaan erinomaisesti, ja käyntejä toteuttaneet logopediaopiskelijat ovat olleet haltioissaan kohtaamistaan reippaista lapsista. Käyntien aikana vanhempien ja opiskelijoiden välille on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja lapsen kielelliseen kehitykseen liittyen, ja lapset ovat jaksaneet keskittyä tehtäviin ja leikkeihin hienosti.

Suoli-Aivo -osatutkimuksessa on kuluneen vuoden aikana kerätty uusia näytteitä ja analysoitu varhaisvaiheiden näytteitä. Pian tutkimusaineistoa täydentää hieno 5-vuotiaiden aineisto sekä tieto varhaisempien näytteiden aineenvaihduntatuotteista. Lisäksi julkaisimme hiljattain artikkelin äidin raskaudenaikaisen psyykkisen hyvinvoinnin ja pitkäaikaisten kortisolitasojen yhteydestä lapsen varhaiseen mikrobistoon. Aiempia tutkimuksia aiheesta on vähän ja ne ovat olleet pienempiä, mutta tutkimuksemme vahvisti osan aiemmista yhteyksistä äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen suolistomikrobiston välillä.

Lasten ja vanhempien unta ja unihäiriöitä koskeva tutkimus on toiminut aktiivisena. Olemme pystyneet tuottamaan kyselylomakeaineiston perusteella vanhempia ja neuvolatyötä suoraan hyödyttävää tietoa pienten lasten tavanomaisen unen piirteistä. Lisäksi on kertynyt merkittävää perustietoa raskausajan unen ja äidin muun hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä.

Isien epigeneettisillä tutkimuskäynneillä tutkitaan isien biologisten ominaisuuksien periytymistä epigeneettisin eli ylisukupolvisin mekanismein. Pilottiaineisto on jo analysoitavana ja odotamme tuloksia jännityksellä! Nyt keväällä 2020 olemme aloittaneet tutkimuskäynnit isommalle ryhmälle ja tavoitteena on saada satoja isiä mukaan käynnille.

Kerromme ajankohtaisista asioista ja uusista tutkimustuloksista sosiaalisen median kanavissamme. Kannattaa siis seurata:
https://blogit.utu.fi/finnbrain/
https://twitter.com/FinnBrainStudy
https://www.facebook.com/finnbrain

Lämmin kiitos kaikille perheille, arvostamme kovasti osallistumistanne!

Uudet tietosuoja-asetukset

EU:n yleistä tietosuoja-asetusta on alettu soveltaa 25.5.2018. Henkilötietojen käsittely tieteellisessä tutkimuksessa perustuu yliopistolaissa annettuun tehtävään ja sillä toteutetaan yleistä etua Turun yliopistossa (Yliopiston vastuulla oleva tutkimusdata).

FinnBrain-tutkimuksessa tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen alussa annettu suostumus kattaa kaiken FinnBrain-hankkeen puitteissa kerätyn tiedon. Uusia kirjallisia suostumuksia ei siis enää tarvitse jatkossa allekirjoittaa FinnBrain-hankkeen osatutkimuksiin liittyen. Osallistuminen on luonnollisesti edelleen vapaaehtoista ja aina, kun aineistoa kerätään, tutkimuksesta tiedotetaan tutkittavia aikaisempaan tapaan. Lapsilta tullaan keräämään heidän omat suostumuksensa FinnBrain-kohorttiin osallistumisesta myöhemmin. Toistaiseksi he osallistuvat tutkimukseen huoltajan suostumuksella. Olemme tehneet FinnBrain-syntymäkohortissa tieteellisen tutkimuksen vaikutustenarvioinnin sekä päivittäneet tietosuojailmoituksen. Tietosuojailmoitus on luettavissa FinnBrain-tutkimuksen sivulla www.finnbrain.fi.

Sommarhälsningar från FinnBrain-studien

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hej FinnBrain-deltagare! Efter denna ovanliga vår vill vi kontakta er och berätta vad som hänt i FinnBrain-studien. På grund av pandemin (Covid-19) var vi tvungna att avbryta forskningsbesöken i mars 2020 efter att alla enheter vid Åbo universitet övergått till distansarbete. Till vår stora glädje kan vi berätta att besöken kan återupptas från och med juni. Vi tar särskild hänsyn till våra forskningsfamiljers säkerhet genom att iaktta god hygien.

I början av maj inleddes en delstudie som kartlägger familjernas erfarenheter och välbefinnande under coronatiden. I studien försöker vi på ett unikt sätt ta reda på hur familjernas välbefinnande har förändrats under coronatiden och vilka bakgrundsfaktorer som förklarar välbefinnandet eller långvariga stressymtom hos föräldrar och barn. I delstudien ingår uppföljningsenkäter och många familjer svarade på den första av dem. Vi tackar alla deltagare och fortsätter att informera om studien under hela 2020.

FinnBrain har samlat in uppföljningsdata ända sedan graviditeten. Vi kan nu kombinera information från olika delstudier för att på ett så multiprofessionellt sätt som möjligt förstå faktorer som påverkar barnets utveckling. För närvarande arbetar vi med forskningsdata som samlats in under graviditets-, spädbarns- och småbarnstiden. Undersökningsbesöken koncentreras till femåriga barn. Vår nästa mätpunkt börjar när barnen är nio år gamla. Då samlar vi in mer mångsidig information om barnets utveckling.

Hälsningar från delstudierna:

Besöken i delstudien om hjärnavbildning fokuserar för närvarande på MRI-undersökningar av femåringar som en fortsättning på MRI-undersökningarna och funktionsmätningar av spädbarn och småbarn. Studien ger information om utvecklingen av barnens hjärna samt om sambanden mellan hjärnans egenskaper och barnens färdigheter. Vårt team har för närvarande över 20 forskare och nio doktorsavhandlingar håller på att utarbetas av det bilddiagnostiska materialet som hittills samlats in. Vi arbetar flitigt med mysteriet om hjärnans utveckling nu och i fortsättningen!

FinnBrain har också slagit ihop sig med Tandfen för att samla in viktig information om hur fostrets stress- och immunsystem fungerar under graviditeten. Barnets mjölktänder börjar utvecklas redan under fostertiden på samma sätt som det växer årsringar i trädet och i tänderna lagras information om miljön under graviditeten. På så sätt kan vi i efterhand undersöka utvecklingen före födseln. Insamlingen av prover har inletts och vi önskar mjölktänder till FinnBrains Tandfestudie från alla barn i FinnBrain som kan tänka sig att donera sina!

Den första doktorsavhandlingen om tandläkarskräck håller på att färdigställas. Dessutom har vi bekräftat att den indikator som används i studien kan identifiera undertyper av rädslan, vilket är viktigt i patientarbetet. Vi ser fram emot att få analysera forskningsdata från femårsmätpunkten, eftersom vi då för första gången också samlade in information om tandläkarskräck hos barn. Nu kan vi undersöka hur mammans och pappans tandläkarskräck har samband med barnets rädsla.

I den utvecklingsneuropsykologiska delstudien har man redan analyserat det forskningsmaterial som samlats in om barnet vid 8 och 30 månaders ålder. För närvarande genomför vi undersökningsbesök för femåringar och har redan fått ihop fantastiska 477 besök! Nu har vi möjlighet att undersöka individuella utvecklingsförlopp från babystadiet och vilka faktorer som kan vara skyddande eller utgöra en risk för barnets utveckling. Vi undersöker i synnerhet utvecklingen av barnets självreglering, föräldraskap och växelverkan. I vårt team arbetar två post doc-forskare och sex doktorsavhandlingar pågår.

Femårsmätpunkten i barnläkardelstudien framskrider bra! Forskningsskötaren bjuder in familjer till undersökningsbesök. Vid besöket lämnar man in barnets avföringsprov och tar blodprov från barnet och ger anvisningar om insamlingen av rumsdamm i hemmet. Barnläkaren ringer familjerna om svaren på allergiprovet och gör en distansmottagning där man intervjuar föräldrarna om hälsofrågor gällande barnet och föräldrarna får ställa frågor om sådant som de funderar på. För närvarande har cirka 700 barn besökt Teutori i Åbo och Mariehamns centralsjukhus under de senaste två åren.

För en del av forskningsfamiljerna gör vi ett komprimerat femårsbesök som ett hemundersökningsbesök. Besöket är en kombination av den pediatriska och den utvecklingsneuropsykologiska delstudien. Vi försöker särskilt nå de familjer som inte tidigare har deltagit i våra undersökningsbesök. Hittills har vi fått ihop nästan 120 besök. Besöken och den information som samlats in under dem är guld värda!

I delstudierna om hårkortisol har vi granskat barnens och föräldrarnas stresshormonnivåer i hår- och salivprov. Prover har samlats in i samband med undersökningsbesök och i hemmen och på daghemmen. Resultaten från kortisolproverna har kombinerats med bland annat frågeformulär samt information om infektioner och tarmmikrober hos barnen. Den senaste nykomlingen i delstudierna om hårkortisol är en undersökning av stresshormonnivåer som mäts i håret under koronaviruspandemin. Ett paket för provtagning har skickats hem till flera familjer.

Insamlingen av prover i dagvårdsstudien är på sluttampen. Vi är mycket tacksamma för alla familjer och daghem som under årens lopp har deltagit i denna delstudie. Insamlingen av salivkortisolprover inleddes redan 2014 och de sista uppföljningsproverna för barn i femårsåldern får vi nu i höst. Vi har också publicerat de första resultaten om barnens stressreglering hemma och på daghemmet.

Femårsbesöken inom delstudien om språk- och talutveckling har enligt responsen från de undersökta familjerna hittills gått utmärkt och de logopedistuderande som genomfört besöken har varit hänförda över de frimodiga barnen som de mött. Under besöken har det uppstått intressanta diskussioner mellan föräldrarna och de studerande om barnets språkliga utveckling och barnen har orkat koncentrera sig på uppgifterna och lekarna på ett bra sätt.

I delstudien om tarmmikrober har man under det gångna året samlat in nya prover och analyserat prover från de första faserna. Forskningsmaterialet kompletteras snart av ett bra material om femåringar samt information om ämnesomsättningsprodukter från tidigare prover. Dessutom publicerade vi nyligen en artikel om hur mammans psykiska välbefinnande under graviditeten och långvariga kortisolnivåer påverkar barnets tidiga uppsättning av mikrober. Det finns få tidigare undersökningar om ämnet och de har inte varit lika omfattande, men vår studie bekräftade en del av de tidigare sambanden mellan mammans stress under graviditeten och barnets tarmmikrober.

Studien om barns och föräldrars sömn och sömnstörningar har varit aktiv. Utifrån vårt enkätmaterial har vi kunnat producera information om de typiska sömnegenskaperna hos småbarn som är till direkt nytta för föräldrarna och rådgivningsarbetet. Dessutom har vi samlat in betydelsefull grundläggande information om sambanden mellan sömnen under graviditeten och mammans övriga välbefinnande.

Under pappornas epigenetiska undersökningsbesök undersöker vi ärftligheten hos pappornas biologiska egenskaper med hjälp av epigenetiska, dvs. generationsöverskridande, mekanismer. Pilotmaterialet analyseras redan och vi väntar med spänning på resultaten! Nu under våren 2020 har vi inlett undersökningsbesök för en större grupp och målet är att hundratals pappor ska genomföra besöket.

Vi informerar om aktuella frågor och nya forskningsresultat i våra sociala medier. Det lönar sig alltså att följa oss på:
https://blogit.utu.fi/finnbrain/
https://twitter.com/FinnBrainStudy
https://www.facebook.com/finnbrain

Ett varmt tack till alla familjer – vi uppskattar verkligen ert deltagande!

Nya dataskyddsförordningar

Den 25 maj 2018 började man tillämpa EU:s allmänna dataskyddsförordning. Hanteringen av personuppgifter inom vetenskaplig forskning grundar sig på den i universitetslagen hänvisade uppgiften och genom den förverkligas det allmänna intresset vid Åbo universitet (sidan finns endast på finska och engelska: Yliopiston vastuulla oleva tutkimusdata).

I FinnBrain-studien innebär detta att samtycket som getts i början av studien omfattar alla uppgifter som samlas in inom ramen för FinnBrain-projektet. I fortsättningen behöver man alltså inte längre underteckna nya skriftliga samtycken i anknytning till FinnBrain-projektet. Deltagandet är naturligtvis fortfarande frivilligt och alltid när material samlas in meddelas deltagarna om studien enligt tidigare praxis. Senare kommer vi att samla in barnens eget samtycke till att delta i FinnBrain-kohorten. Tillsvidare deltar de i undersökningen med vårdnadshavarens samtycke. I FinnBrain-födelsekohorten har vi gjort en konsekvensbedömning av den vetenskapliga studien och uppdaterat dataskyddsmeddelandet. Dataskyddsmeddelandet finns att läsa på finska på FinnBrain-studiens webbsida www.finnbrain.fi.