![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2017\/07\/Ilmakunnas-highres-260x300.jpg\")
<\/p>\nYliopistoissa monet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja perinteet polveutuvat sukupolvien takaa. Yliopisto on vuosisatainen instituutio, joka on osoittanut merkityksens\u00e4 kansallisella ja kansainv\u00e4lisell\u00e4 tasolla yh\u00e4 uudelleen, olipa kyse korkeimmasta opetuksesta, perustutkimuksesta, huipputieteest\u00e4 tai yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Yliopistot ovat aina pystyneet sopeutumaan niille asetettuihin vaatimuksiin ja vastustamaan niihin kohdistettuja paineita. Ne ovat uudistuneet ja uusiutuneet sek\u00e4 ulkoisen pakon edess\u00e4 ett\u00e4 tieteen ja tutkimuksen tekemisen omaehtoisen, tieteelliselle ajattelulle aivan keskeisen sis\u00e4isen kriittisyyden ja uudelleenarvioinnin kautta. Yliopistoissa on aina my\u00f6s vastustettu vallanpit\u00e4jien pyrkimyksi\u00e4 hallita tietoa tai integroida yliopistojen avulla vaikkapa valtion virkamiehet kuuliaiseksi osaksi valtakoneistoa.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n liittyy Suomen yliopistoissa historian oppituolien jako Suomen (ja Skandinavian tai Pohjoismaiden) historiaan ja yleiseen historiaan. Jako Suomen ja yleiseen historiaan on yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Turun yliopistossa. 1800-luvulla Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa oppiaineiden jaolla painotettiin Suomen sitoutumista eurooppalaiseen kulttuuripiiriin. T\u00e4t\u00e4 pyrittiin vahvistamaan entisest\u00e4\u00e4n 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4mispyrkimysten aikana. Samalla oman maan historian tutkimisen t\u00e4rkeys korostui, mik\u00e4 n\u00e4kyi niin historian tutkimuksessa kuin kouluopetuksessakin. Antiikin perint\u00f6, pohjoismainen luterilaisuus ja L\u00e4nsi-Euroopan henkinen ja aineellinen kehitys ovat keskeinen osa Suomea ja suomalaisuutta. N\u00e4it\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 korostaa sortovuosien aikana, ja niit\u00e4 on syyt\u00e4 korostaa my\u00f6s 2017, kun Suomi juhlistaa itsen\u00e4isyyden satavuotista historiaa. Suomen historia on kuitenkin paljon pidempi kuin Suomen valtion historia. Suomen historiasta onkin syyt\u00e4 puhua pikemminkin tuhansien vuosien kuin sadan vuoden aikaj\u00e4nteell\u00e4.<\/p>\n
Satavuotinen itsen\u00e4isyys ja 1900-luvun vahva historiantutkimuksen traditio ovat mahdollistaneet sen, ett\u00e4 Suomessa on voitu siirty\u00e4 kansallisesta historiankirjoituksesta kohti uusia kysymyksenasetteluita. Suomen historia n\u00e4htiin pitk\u00e4\u00e4n omalakisena ja omaehtoisena, erillisen\u00e4 kertomuksena, jossa Suomi n\u00e4ytt\u00e4ytyi poikkeuksellisena ja ainutlaatuisena. Kansallisen historiankirjoituksen vahva ja pitk\u00e4aikainen asema merkitsi my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 Euroopan historiaan aina kytkeytyneess\u00e4 Suomessa ei en\u00e4\u00e4 1900-luvun lopulla ollut tarvetta kansallisen kertomuksen p\u00f6nkitt\u00e4miselle. Aika oli ajanut sen ohi. Kansallisen menneisyyden selvitt\u00e4minen on sen sijaan yh\u00e4 kesken it\u00e4isen Euroopan entisiss\u00e4 sosialistimaissa, mik\u00e4 n\u00e4kyy n\u00e4iss\u00e4 maissa historiantutkimuksen keskeisiss\u00e4 kysymyksenasetteluissa.<\/p>\n
Historiantutkijat kiinnostuivat Suomessa, kuten muuallakin l\u00e4ntisess\u00e4 maailmassa niin kutsuista uusista historioista, naisten, lasten ja perheen historiasta, arjen, tunteiden ja aistien historiasta, mentaliteettien, kulttuuristen k\u00e4yt\u00e4nteiden ja pienen mittakaavan historiasta. Nyky\u00e4\u00e4n Suomen historian ilmi\u00f6t ja tapahtumat sijoitetaan osaksi laajempia kehityskulkuja, mik\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n vahvistaa Suomea osana eurooppalaista kulttuuripiiri\u00e4 ja osana globaaleja kehityskulkuja jo vuosisatojen ajan. Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa Suomen historiaa tutkitaan, opetetaan ja opiskellaan osana It\u00e4meren piiri\u00e4, Eurooppaa ja menneisyyden globaaleja suhteita. Tutkimusaiheisiin kuuluvat mm. perhe- ja sukupuolihistoria, instituutioiden ja luottamuksen historia, yrityshistoria ja ty\u00f6n historia, kaupunkihistoria, materiaalisen kulttuurin ja kuluttamisen historia, terveyden ja sairauden historia, maskuliinisuus ja seurapiirien poliittis-sosiaaliset suhdeverkostot \u2013 sanalla sanoen, menneisyyden ihmisten el\u00e4m\u00e4 koko kirjossaan. Tutkijoiden ja opettajien pyrkimyksen\u00e4 on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 menneisyytt\u00e4, sen ihmisi\u00e4, tapahtumia ja ilmi\u00f6it\u00e4 niiden omista l\u00e4ht\u00f6kohdista, ja t\u00e4m\u00e4n haluamme v\u00e4litt\u00e4\u00e4 my\u00f6s opiskelijoille.<\/p>\n
Toivotan kaikki uudet opiskelijat tervetulleiksi yliopistoon ja osaksi akateemista yhteis\u00f6\u00e4 sek\u00e4 perehtym\u00e4\u00e4n opinnoissaan maamme Suomen ja maanosamme Euroopan menneisyyteen!<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
P\u00e4\u00e4kirjoituksen laatija professori Johanna Ilmakunnas toimii lukuvuonna 2017\u20132018 Suomen historian oppiaineen esimiehen\u00e4. Kuva: Tuukka Lindberg. Yliopistoissa monet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja perinteet polveutuvat sukupolvien takaa. Yliopisto on vuosisatainen instituutio, joka on osoittanut merkityksens\u00e4 kansallisella ja kansainv\u00e4lisell\u00e4 tasolla yh\u00e4 uudelleen, olipa kyse korkeimmasta opetuksesta, perustutkimuksesta, huipputieteest\u00e4 tai yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Yliopistot ovat aina pystyneet sopeutumaan niille asetettuihin vaatimuksiin ja vastustamaan niihin kohdistettuja paineita. Ne ovat uudistuneet ja uusiutuneet sek\u00e4 ulkoisen pakon edess\u00e4 ett\u00e4 tieteen … Jatka artikkeliin Suomen eurooppalainen historia<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3156,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[245],"tags":[198,189,195,192,201],"class_list":["post-1974","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-histofriikki-2017","tag-euroopan-historia","tag-kansallinen-historiankirjoitus","tag-suomen-historia","tag-uudet-historiat","tag-yliopisto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1974","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3156"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1974"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1974\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2238,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1974\/revisions\/2238"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1974"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1974"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1974"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"