{"id":2163,"date":"2017-08-08T05:22:48","date_gmt":"2017-08-08T05:22:48","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/?p=2163"},"modified":"2018-08-16T05:07:09","modified_gmt":"2018-08-16T05:07:09","slug":"gradu-vuoden-tyo-ehka-neljan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/gradu-vuoden-tyo-ehka-neljan\/","title":{"rendered":"Gradu \u2013 vuoden ty\u00f6, ehk\u00e4 nelj\u00e4n"},"content":{"rendered":"

Gradu on opinnot p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6, jossa opiskelija valitsee l\u00e4hdeaineiston, siihe<\/strong>n lii<\/strong>ttyv\u00e4n ongelman ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 niist\u00e4 akateemisen tutkielman. Tein omani talvisodassa valmistetuista suomalaisista uutisfilmeist\u00e4, ja sen olisi voinut tehd\u00e4 hieman nopeamminkin. T\u00e4m\u00e4n kirjoitus toivottavasti auttaa siin\u00e4, ett\u00e4 oma valmistumisesi, arvon lukija, ei veny yht\u00e4 pitk\u00e4lle.<\/strong><\/p>\n

Kandini valmistumisesta graduni valmistumiseen kului nelj\u00e4 vuotta. Osittain t\u00e4h\u00e4n vaikutti yksi iso virhe ja yksi pieni virhe. Molemmat liittyiv\u00e4t aihevalintaan.<\/p>\n

Kun olin saanut kandini p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ja aloin ty\u00f6st\u00e4\u00e4 graduani, vaihdoin ty\u00f6n aihetta 1700-lukulaisesta sanomalehdist\u00f6st\u00e4 1900-lukulaiseen elokuvaan. En liikkunut tutun l\u00e4hdemateriaalin, aikakauden tai edes teeman alueella. T\u00e4llainen aiheenvaihdos on typerint\u00e4, mit\u00e4 opiskelija voi opinnoissaan tehd\u00e4, koska uuteen aiheeseen perehtyminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa.<\/p>\n

Avuksi uuden aiheen valinnassa tuli totuus siit\u00e4, ettei tekij\u00e4 valitse graduaan vaan gradu tekij\u00e4ns\u00e4. P\u00e4\u00e4dyin elokuvaharrastukseni kautta toisessa maailmansodassa Suomessa valmistettujen uutisfilmien \u00e4\u00e4relle. Koska gradun kirjoittaminen vie kauan, vaikutti fiksulta valita aihe, jonka parissa on kiinnostunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n muutoinkin aikaa.<\/p>\n

J\u00e4lkik\u00e4teen ilmeni, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kolossaalisen huono idea. Kun ty\u00f6 ja harrastukset ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sama asia, rentoutuminen vaikeutuu, mik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 viihtyvyytt\u00e4 my\u00f6s itse ty\u00f6n parissa.<\/p>\n

Gradun valmistumista voi onneksi my\u00f6s nopeuttaa nelj\u00e4ll\u00e4 kikalla: aikataulutuksella, paikanvalinnalla, hyv\u00e4ll\u00e4 teemalla ja l\u00e4heisten tuella.<\/p>\n

Gradu on kokop\u00e4iv\u00e4ty\u00f6. T\u00e4m\u00e4n vuoksi sen kirjoittaminen oli hankalaa, sill\u00e4 tein samalla keikka- ja kokop\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4. En suostu kutsumaan ty\u00f6kokemuksen kerrytt\u00e4mist\u00e4 virheeksi, mutta v\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en muihin asioihin kuin opiskeluihin keskittyminen ei edist\u00e4nyt opiskelujen valmistumista. Gradu vaati siis p\u00e4ivitt\u00e4in tuntikaupalla hiljentymist\u00e4 ja omistautumista, mutta my\u00f6s valmiutta pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n

\"\"
Ilkka kirjoitti graduaan yli kymmeness\u00e4 eri paikassa. Yksi niist\u00e4 oli oppiaineen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 sijaitseva gradupiste, joka on varattavissa kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Varauksia hoitaa Suomen historian yliopisto-opettaja Mari V\u00e4lim\u00e4ki. Kuva: Juho Malka.<\/figcaption><\/figure>\n

Gradun vaatima aika n\u00e4kyi siin\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ei todellakaan kirjoitettu vain yhdess\u00e4 paikassa \u2013 eik\u00e4 todellakaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kotona. Koti ja ty\u00f6paikka uhkasivat nimitt\u00e4in gradun kanssa menn\u00e4 sekaisin ty\u00f6n ja harrastusten tavoin. Oma graduni syntyi muun muassa kotona, vanhempien kotona, kolmella eri kirjastolla, ty\u00f6pisteell\u00e4 oppiaineen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, auton penkill\u00e4, junan penkill\u00e4, rantakahvila CafeArtissa ja tietenkin Turun legendaarisessa opiskelijakapakassa Proffan kellarissa.<\/p>\n

Paikkaa voi siis vaihtaa, mutta ty\u00f6n teemaa ei. Onnistunut teemanvalinta tuki siin\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6n parissa jaksoi pakertaa kuukaudesta toiseen. Vaikka talvi- ja jatkosotatematiikka vaikutti suomalaisessa historiantutkimuksessa jopa ylik\u00e4ytetylt\u00e4, sen merkitt\u00e4v\u00e4 asema suomalaisessa historiak\u00e4sityksess\u00e4 sai ty\u00f6n tuntuman mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, pohdiskelevalta ja relevantilta suhteessa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan.<\/p>\n

Silti helpottavinta graduprosessissa oikeastaan on se, ett\u00e4 sit\u00e4 ei tarvitse tehd\u00e4 yksin. Ty\u00f6n ohjaajat osaavat oman kokemukseni mukaan antaa l\u00e4hinn\u00e4 yhden neuvon \u2013 rajaa aihetta, koska kaikesta ei voi eik\u00e4 kannata kirjoittaa \u2013 mutta se on hyv\u00e4 neuvo. Lis\u00e4neuvoja voi k\u00e4yd\u00e4 kalastelemassa opintoihin kuuluvasta maisteriseminaarista, jossa kanssaopiskelijat kommentoivat toistensa t\u00f6it\u00e4 professorin ohjauksella.<\/p>\n

Kaikkein hedelm\u00e4llisint\u00e4 on kuitenkin l\u00e4heisilt\u00e4 kavereilta saatu suora palaute. Ty\u00f6ni kannalta olennaisin seminaari ei kokoontunut seminaarihuone Juvassa keskiviikkoisin kello 16 vaan sen j\u00e4lkeen kortteliravintola Kerttulin Kievarissa. Kiitos Akselille ja Jounille: kun varsinainen seminaari ei riit\u00e4, kannattaa perustaa oma.<\/p>\n

Kaikesta s\u00e4\u00e4t\u00e4misest\u00e4, soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta \u2013 tai juuri siit\u00e4 johtuen \u2013 gradu on outo kokemus. Ennen kaikkea se on kuitenkin opettavainen.<\/p>\n

Gradu opettaa suurten tietom\u00e4\u00e4rien ker\u00e4\u00e4mist\u00e4, hallintaa ja soveltamista.<\/p>\n

Se opettaa tuntemaan omat rajansa, ja ne kohdatessaan pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n apua.<\/p>\n

Se opettaa, ett\u00e4 jotkin asiat vain pit\u00e4\u00e4 osata aloittaa vaikka v\u00e4kisin ja innostuessaankin lopettaa ajoissa.<\/p>\n

Se opettaa, ett\u00e4 harvat asiat ovat yksinkertaisia, ja ett\u00e4 oma osaaminen on kytk\u00f6ksiss\u00e4 moneen yhteiskunnallisesti relevanttiin ilmi\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Se opettaa, miten osoittaa oma osaaminen ja perustella sen t\u00e4rkeys.<\/p>\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 tekee gradusta tekemisen arvoisen. Vaan jos silti tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6 ei kerta kaikkiaan etene, kannattaa muistaa vihoviimeinen vihje: se on vain gradu.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"Jutun kirjoittaja Ilkka Hemmil\u00e4 on entinen Suomen historian opiskelija Turun yliopistosta. Kuva: Ilkka Hemmil\u00e4.
\n<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Gradu on opinnot p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6, jossa opiskelija valitsee l\u00e4hdeaineiston, siihen liittyv\u00e4n ongelman ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 niist\u00e4 akateemisen tutkielman. Tein omani talvisodassa valmistetuista suomalaisista uutisfilmeist\u00e4, ja sen olisi voinut tehd\u00e4 hieman nopeamminkin. T\u00e4m\u00e4n kirjoitus toivottavasti auttaa siin\u00e4, ett\u00e4 oma valmistumisesi, arvon lukija, ei veny yht\u00e4 pitk\u00e4lle. Kandini valmistumisesta graduni valmistumiseen kului nelj\u00e4 vuotta. Osittain t\u00e4h\u00e4n vaikutti yksi … Jatka artikkeliin Gradu \u2013 vuoden ty\u00f6, ehk\u00e4 nelj\u00e4n<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3156,"featured_media":2222,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[245],"tags":[228,237,231,144,234],"class_list":["post-2163","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-histofriikki-2017","tag-aikataulutus","tag-laheisten-tuki","tag-paikanvalinta","tag-pro-gradu-tutkielmat","tag-teema"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2163","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3156"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2163"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2163\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2286,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2163\/revisions\/2286"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2222"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2163"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2163"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2163"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}