{"id":2524,"date":"2018-08-06T06:11:41","date_gmt":"2018-08-06T06:11:41","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/?p=2524"},"modified":"2018-08-07T06:41:17","modified_gmt":"2018-08-07T06:41:17","slug":"koira-toverina-kandissa-kokemuksia-kandidaatintutkielman-kirjoittamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/koira-toverina-kandissa-kokemuksia-kandidaatintutkielman-kirjoittamisesta\/","title":{"rendered":"Koira toverina kandissa – kokemuksia kandidaatintutkielman kirjoittamisesta"},"content":{"rendered":"

Alkuun ajatus kandidaatintutkielmasta ja seminaarista kauhistutti. En ole ikin\u00e4 ollut kovin pitk\u00e4j\u00e4nteinen ihminen, joten ep\u00e4ilin vahvasti sit\u00e4, saanko lainkaan kokoon kandidaatintutkielmaa \u2013 gradua en uskaltanut viel\u00e4 edes ajatella. Kun seminaari alkoi syyskuussa, minulla ei viel\u00e4 ollut aavistustakaan siit\u00e4, millaisesta aiheesta haluan tutkielmani tehd\u00e4. Uusi sotahistoria oli kiinnostanut minua jo vuosia, mutta en yrityksist\u00e4ni huolimatta ollut keksinyt viel\u00e4 sellaista aihetta, joka olisi loksahtanut kohdalleen. Kes\u00e4ll\u00e4 olin py\u00f6ritellyt mieless\u00e4ni ajatuksia tutkia esimerkiksi sotilaiden vapaa-ajan mahdollisuuksia rintamalla tai lottien psykohistoriaa, mutta ne eiv\u00e4t tuntuneet aivan oikeilta.<\/p>\n

Keksin tutkielmani aiheen kastajaisy\u00f6n\u00e4 keskustellessamme kaverini kanssa lemmikeist\u00e4, ja millaista olisi tutkia esimerkiksi sit\u00e4, mit\u00e4 lemmikkien lempinimet kertovat niiden ja omistajien v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. T\u00e4st\u00e4 ajatuksesta aloin jalostaa oman kandity\u00f6ni aihetta, ja lopulta palaset loksahtivat kohdalleen: halusin tutkia sotakoirien ja sotilaiden v\u00e4list\u00e4 suhdetta Suomen sodissa ja keskitty\u00e4 erityisesti siihen, miten koirien ja sotilaiden v\u00e4lille syntynyt syv\u00e4 suhde vaikutti molempien psyykeen ja henkiseen jaksamiseen rintamalla. T\u00e4ss\u00e4 siis yhdistyiv\u00e4t kaksi suosikkiasiaani eli koirat ja uusi sotahistoria, tarkemmin sanottuna sotilaiden henkinen kest\u00e4vyys.<\/p>\n

Kun aloin paneutua tarkemmin aiheeseeni, huomasin, ett\u00e4 sotakoirista ei ole tehty oikeastaan lainkaan tutkimusta. L\u00f6ysin yhden ainoan sotakoiria k\u00e4sittelev\u00e4n gradun, mutta varsinaisesti t\u00e4t\u00e4 aihetta k\u00e4sittelevi\u00e4 tutkimuksia en l\u00f6yt\u00e4nyt. Samaan aikaan oli kauhistuttavaa ja innostavaa tajuta, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4 rakentamaan aihettani melkein tyhj\u00e4st\u00e4 ja keksi\u00e4 itse millaisia tutkimusmenetelmi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saisin aiheesta jotakin irti.<\/p>\n

Alkuper\u00e4isl\u00e4hteist\u00e4 tuli kuitenkin onneksi vastaan runsaasti, ja n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksi kolmasosa k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4ni alkuper\u00e4isl\u00e4hteist\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt. Otin tutkielmaani mukaan nelj\u00e4 sotakoiria k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 romaania, muistitietoaineistoa, SA-kuva-arkiston valokuvia sek\u00e4 kolme vuosina 1942\u201345 julkaistua puolustusvoimien sotakoiraopasta. Aineistossani tarkastelin erityisesti sit\u00e4, miten sotakoirien ja sotilaiden v\u00e4list\u00e4 yst\u00e4vyytt\u00e4 kuvataan teksteiss\u00e4, sotakoiraoppaissa eli puolustusvoimien virallisissa ohjeissa koiranohjaajille ja valokuvissa, ja mit\u00e4 sotaveteraanit kertovat koirasuhteestaan. Siksi tutkielmani otsikko oli Koira toverina sodassa. Koettu ja kuvattu yst\u00e4vyys sotakoirien ja sotilaiden v\u00e4lill\u00e4 talvi- ja jatkosodassa. <\/em>Tutkimusmenetelmist\u00e4 sovelsin luonnollisesti uutta sotahistoriaa, ja sen lis\u00e4ksi my\u00f6s psykohistoriaa, muistitietotutkimusta ja el\u00e4intutkimusta. Laadimme seminaarissa tutkimussuunnitelmat, annoimme niist\u00e4 toisillemme vertaispalautetta ja sitten aloimme kirjoittaa.<\/p>\n

\"\"
Ote Uula Aapan teoksesta Sotakoiria partioretkell\u00e4. Kuvasta n\u00e4kee hyvin, kuinka monta muistilappua jokaiseen kirjaan k\u00e4ytin. Keltaiset laput merkitsev\u00e4t kohtia, joissa kerrotaan koirien ja sotilaiden v\u00e4lisest\u00e4 yst\u00e4vyydest\u00e4. Kuva: Noora Viljamaa.<\/figcaption><\/figure>\n

Jos nyt kirjoittaisin kandity\u00f6ni uudestaan, tekisin monta asiaa toisin. Ensinn\u00e4kin rajaisin aineistoani huomattavasti, sill\u00e4 tutkielman suositeltu pituus on vain 15\u201320 sivua, ja se on todella v\u00e4h\u00e4n. Oman tutkielmani pituus paisui aluksi miltei 30 sivuun, mutta opponoinnin j\u00e4lkeen sain nipistetty\u00e4 muutaman sivun pituudesta pois. Toiseksi suunnittelisin tarkemmin mit\u00e4 asioita haluan aineistosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4sittelen. Toki tutkimussuunnitelmasta oli hy\u00f6ty\u00e4, mutta esimerkiksi miellekartan laatiminen olisi auttanut t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa hurjasti. Omaa tutkielmaa kannattaa j\u00e4sennell\u00e4 huolella ja k\u00e4sittelyj\u00e4rjestyksen luonnostelusta on huomattavasti hy\u00f6ty\u00e4 kirjoitusvaiheessa, vaikka disposition laatiminen etuk\u00e4teen saattaa olla vaikeaa. Jouduin poistamaan paljon teksti\u00e4 tajutessani, ett\u00e4 olin innostunut v\u00e4h\u00e4n liikaa. Kolmanneksi kirjoittaisin koko aineistostani huolelliset muistiinpanot yhteen paikkaan. L\u00e4hdeaineistona k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni kirjat olivat t\u00e4ynn\u00e4 eriv\u00e4risi\u00e4 lappuja, ja lopulta menin sekaisin siin\u00e4, mik\u00e4 lappu tarkoitti mit\u00e4kin. Jouduin tekem\u00e4\u00e4n paljon turhaa ty\u00f6t\u00e4 selatessani aineistoa aina vain uudestaan l\u00e4pi ja etsiess\u00e4ni tiettyj\u00e4 kohtia. Kannattaa siis kirjata selke\u00e4sti yl\u00f6s kaikki tarvittavat tiedot aineistosta, sill\u00e4 se helpottaa ty\u00f6t\u00e4 huomattavasti.<\/p>\n

\"\"
Kuva kranaatin haavoittamista viestiluutnantista ja h\u00e4nen koirastaan oli yksi niist\u00e4 valokuvista, joita k\u00e4sittelin tutkielmassani. Kuva otettu Rukaj\u00e4rven suunnalla 7.8.1944. SA-kuva.<\/figcaption><\/figure>\n

Sekavasta ty\u00f6skentelytavastani huolimatta kandity\u00f6ni kirjoittaminen on ollut ehdottomasti yliopiston paras ja hauskin asia ja itse asiassa viel\u00e4 mukavampaa kuin itse kandiksi valmistuminen (joku toinen voi toki olla t\u00e4st\u00e4 eri mielt\u00e4). Laaja aineistoni tarjosi luonnollisesti monenlaista materiaalia, ja erityisen palkitsevaa oli tajuta sek\u00e4 muistitietoaineistoa, valokuvia ja aikalaiskirjoituksia tutkiessa, ett\u00e4 sotakoirat tosiaan olivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 sotilaille kuin olin etuk\u00e4teen ajatellut.<\/p>\n

Erityisesti aikalaiskirjallisuudessa nousi esiin useita suorastaan kaunopuheisia tarinoita, jotka olivat sotilaan ja sotakoiran v\u00e4lisen suhteen ylistyst\u00e4. Oli palkitsevaa peilata n\u00e4it\u00e4 tarinoita SA-kuva-arkiston valokuviin, puolustusvoimien sotakoiraoppaisiin ja sotaveteraanien kertomuksiin, joista j\u00e4lkimm\u00e4iset olivat huomattavasti romaanien kuvailuja hillitympi\u00e4. Nautin siit\u00e4, ett\u00e4 sain muodostaa rauhassa kokonaiskuvaa monipuolisesta aineistostani ja pohtia sotilaiden ja koirien suhdetta monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Koiranohjaajat luonnollisesti v\u00e4littiv\u00e4t\u00a0ohjaamistaan koirista, mutta muut sotilaat suhtautuivat alkuun l\u00e4hes poikkeuksetta koiriin ep\u00e4luuloisesti.<\/p>\n

Kandity\u00f6n tekemisess\u00e4 kaikkein parasta taisi olla se, ett\u00e4 sain tehd\u00e4 jotain aivan uutta tutkimusta minulle t\u00e4ydellisesti sopivasta aiheesta. Oli rohkaisevaa tajuta, ett\u00e4 min\u00e4h\u00e4n osaan sittenkin jotain, ja ty\u00f6n edetess\u00e4 my\u00f6s itseluottamukseni kasvoi. Totta kai kandiseminaariin mahtui my\u00f6s lukuisia ep\u00e4toivon hetki\u00e4 aiheen valinnasta siihen kun tajusin, ett\u00e4 aineistoa on aivan liikaa. Kirjapino lattiallani ker\u00e4si paljon p\u00f6ly\u00e4 ja lukemattomat lappuseni tuottivat tuskaa. J\u00e4lkik\u00e4teen l\u00f6ysin kandistani useita virheit\u00e4 ja sellaisia kohtia, jotka t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 muotoilisin aivan toisin. Silti olen todella ylpe\u00e4 aikaansaannoksestani (tilanne saattaa tosin olla aivan eri puolen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4) ja olen helpottunut siit\u00e4, ett\u00e4 ennen gradua sain harjoitella tutkimuksen tekemist\u00e4, sill\u00e4 harjoitusty\u00f6h\u00e4n kandidaatintutkielma kuitenkin on. Suhtautukaa siis kandiseminaariin mahdollisuutena oppia valtavasti uutta ja hy\u00f6dynt\u00e4k\u00e4\u00e4 seminaari, sill\u00e4 vaikka oma ty\u00f6ni olisikin ollut aivan surkea, olivat seminaari ja tutkielma kuitenkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja hy\u00f6dyllinen etappi ennen gradua.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 jatkan kandity\u00f6ni aiheen k\u00e4sittely\u00e4 ja aloitan graduni \u2013 vahingoistani viisastuneena.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jutun kirjoittaja<\/em>\u00a0Noora Viljamaa<\/em>\u00a0on nelj\u00e4nnen vuoden Suomen historian p\u00e4\u00e4aineopiskelija.\u00a0<\/em><\/p>\n

\"\"
Kuva: Noora Viljamaa<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkuun ajatus kandidaatintutkielmasta ja seminaarista kauhistutti. En ole ikin\u00e4 ollut kovin pitk\u00e4j\u00e4nteinen ihminen, joten ep\u00e4ilin vahvasti sit\u00e4, saanko lainkaan kokoon kandidaatintutkielmaa \u2013 gradua en uskaltanut viel\u00e4 edes ajatella. Kun seminaari alkoi syyskuussa, minulla ei viel\u00e4 ollut aavistustakaan siit\u00e4, millaisesta aiheesta haluan tutkielmani tehd\u00e4. Uusi sotahistoria oli kiinnostanut minua jo vuosia, mutta en yrityksist\u00e4ni huolimatta ollut … Jatka artikkeliin Koira toverina kandissa – kokemuksia kandidaatintutkielman kirjoittamisesta<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4723,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[165,264,93,261,255,258],"class_list":["post-2524","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opinnaytteet","tag-arkisto","tag-elaintutkimus","tag-kandidaatintutkielma","tag-muistitieto","tag-opinnaytteet","tag-sotahistoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2524","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4723"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2524"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2524\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2858,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2524\/revisions\/2858"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2524"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2524"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2524"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}