{"id":2599,"date":"2018-08-06T05:41:08","date_gmt":"2018-08-06T05:41:08","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/?p=2599"},"modified":"2018-08-14T06:50:47","modified_gmt":"2018-08-14T06:50:47","slug":"tie-tulevaisuuden-opettajuuteen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/tie-tulevaisuuden-opettajuuteen\/","title":{"rendered":"Tie tulevaisuuden opettajuuteen"},"content":{"rendered":"<p>L\u00f6ysin itseni viimein silt\u00e4 tielt\u00e4, jolle 12-vuotiaan min\u00e4ni kysymys laittoi minut aikanaan kulkemaan. Silloin nimitt\u00e4in rohkenin tiedustella omalta luokanopettajaltani, olisiko minulla koskaan mahdollisuutta tulla opettajaksi. T\u00e4h\u00e4n joko humoristinen tai eritt\u00e4in paljon ty\u00f6llisyystilanteesta huolestunut opettaja vastasi: \u201d Totta kai, mutta ei kannata. Huono palkka\u201d. Oli h\u00e4nen sanomansa tarkoitus mik\u00e4 tahansa, niin virkkeen kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 sanaa antoivat uskoa sille nuorelle lapselle, jonka tulevat el\u00e4m\u00e4nvalinnat johtivat lopulta tilanteeseen, jossa h\u00e4n havaitsi aloittavansa syksyll\u00e4 2017 aineopettajan pedagogiset opinnot Turun Normaalikoulussa. Nyt l\u00e4hes vuosi on kulunut t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 ja on hyv\u00e4 pohtia sen antamien antien n\u00e4k\u00f6kulmasta tulevaisuuden opettajuuden vaatimuksia, mutta samalla antaa my\u00f6s vinkkej\u00e4 saman tien valitseville.<\/p>\n<p><strong>Mit\u00e4 tulevaisuuden opettajuus vaatii? <\/strong><\/p>\n<p>Meill\u00e4 kaikilla on varmasti mielikuvia siit\u00e4, mit\u00e4 on hyv\u00e4 opettajuus. Toisille se on luokan edess\u00e4 asiansa osaava luennoitsija, kun taas toisille se oppilaiden kanssa alituisesti keskusteleva aikuinen. Hyv\u00e4\u00e4n opettajuuteen ei kuitenkaan ole olemassa valmiita ohjeita, sill\u00e4 jokainen opettaja Suomessa luo ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n oman tapansa opettaa ja samalla ammatti-identiteettins\u00e4. Opettajien ty\u00f6skentelymallien erilaisuus on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti hyv\u00e4 asia, sill\u00e4 erilaisia opettajia tarvitaan tulevaisuuden koulumaailmassakin, jossa vilisee vastaisuudessakin erilaisia oppilaita eri tarpeilla. Koska opetusharjoitteluun kuuluu paljon niin opetusta kuin sen seuraamista, pedagogisten opinnot ovat hyv\u00e4 paikka niin oman opetustyylin kehitt\u00e4miselle, kuin eri opetusryhmille sopivien opetustyylien etsimiselle. T\u00e4t\u00e4 kautta nuori opettaja pystyy kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilannetajua, joka on t\u00e4rke\u00e4 taito opettajalle varmasti my\u00f6s tulevaisuudessakin.<\/p>\n<p>Tilannetaju itsess\u00e4\u00e4n on kuitenkin pienempi osanen suurempaa koko sosiaalisen kanssak\u00e4ymisen taitoja.\u00a0 Koulut ovat monella tapaa opettajille sosiaalisten taitojen harjoituskentt\u00e4, joiden omina \u201doppiaineina\u201d toimivat koulun eri ik\u00e4iset ihmiset ja heid\u00e4n mukanaan tuomat vuorovaikutustilanteet. Opettajat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtamaan niin oppilaissaan kuin kollegoissaan erilaisia persoonallisuuksia, joiden kanssa h\u00e4nen on pystytt\u00e4v\u00e4 toimimaan erilaisissa tilanteissa niin kasvokkain kuin lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin teknologian v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n<p>Monipuolisen vuoropuhelun roolia suomalaisessa koulumaailmassa on tietoisesti lis\u00e4tty viime aikoina muuttuvien pedagogisten ihanteiden vuoksi. T\u00e4m\u00e4 asia oli eritt\u00e4in selv\u00e4sti havaittavissa pedagogisten opintojen yhteydess\u00e4kin, miss\u00e4 tarkoituksen mukaisesti vuoropuhelua haluttiin lis\u00e4t\u00e4 eri oppiaineiden v\u00e4lisiss\u00e4 pienryhmiss\u00e4. Monipuolinen vuoropuhelu on siis tullut j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen kouluihin ja sen arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sen vuoksi onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuuden opettajat olisivat ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n mahdollisimman avoimia ja yhteisty\u00f6kykyisi\u00e4 kaikkien koulumaailman eri toimijoiden kanssa.<\/p>\n<figure id=\"attachment_2601\" aria-describedby=\"caption-attachment-2601\" style=\"width: 383px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\" wp-image-2601\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Turun-Normaalikoulu-2009.-Kuva-Jari-Sj\u00f6lund-2009.-300x199.jpg\" alt=\"\" width=\"383\" height=\"254\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Turun-Normaalikoulu-2009.-Kuva-Jari-Sj\u00f6lund-2009.-300x199.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Turun-Normaalikoulu-2009.-Kuva-Jari-Sj\u00f6lund-2009..jpg 640w\" sizes=\"auto, (max-width: 383px) 100vw, 383px\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-2601\" class=\"wp-caption-text\">Suomalaiset koulut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t usein ulkopuolelta esteettisesti ankeilta paikoille, mutta niiden sis\u00e4\u00e4n k\u00e4tkeytyy aina alati muutoksessa oleva koulumaailma. Kuvassa Turun Normaalikoulu. Kuva Jari Sj\u00f6lund 2009.<\/figcaption><\/figure>\n<p>Vuorovaikutuksen lis\u00e4ksi t\u00e4rke\u00e4 rooli tulevaisuuden opettajan ty\u00f6ss\u00e4 on my\u00f6s itse opetusty\u00f6, joka monella tapaa on suurempi kokonaisuus kuin miten se usein miellet\u00e4\u00e4n. Opetus ei lopu siihen, kun oppitunti tai varsinainen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 loppuu, vaan se jatkuu viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin. Alituinen hyvien k\u00e4ytt\u00e4ytymis- ja toimintamallien viljely jatkuu nimitt\u00e4in opettajan ty\u00f6ss\u00e4 koulun kaikissa tiloissa ja niiss\u00e4 tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Samalla\u00a0 varsinaisten oppituntien, oppikokonaisuuksien ja oppimateriaalien suunnittelu vie varsin paljon aikaa etenkin nuorilla opettajilla. Kaiken t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi heid\u00e4n aikaansa kuluttavat erilaiset koulumaailmassa yleistyvien testien tarkistaminen. Varsinainen opetusty\u00f6 luokassa on siis murto-osa opettajan ty\u00f6t\u00e4, joka on parhaimmillaan havainnoitavissa auskultoidessa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi taas harjoitusvuosi, ja my\u00f6hempi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4kin, vaatii tekij\u00e4lt\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja aikatauluttamista. Kalenterista tuleekin viimeist\u00e4\u00e4n pedagogisten opintojen aikana t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6v\u00e4line, jonka kautta suuret, koko lukuvuoden kest\u00e4v\u00e4t oppikokonaisuudet, hahmottuvat selke\u00e4mmin tekij\u00e4lleen.<\/p>\n<p>Opettajan ty\u00f6n tuoma suuri ty\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaatiikin omien rajojen asettamista. Koulu on nimitt\u00e4in paikka, jossa ty\u00f6t eiv\u00e4t lopu koskaan. Aina on perusty\u00f6n ohelle l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 erilaisissa luottamustoimissa ja projekteissa. Sen takia opettajankin on ty\u00f6hyvinvointinsa ja jaksamisensa kannalta hyv\u00e4 oppia sanomaan tulevaisuudessakin tarvittaessa ei ja tekem\u00e4\u00e4n kompromisseja niin itsens\u00e4 kuin muiden kanssa. Opettajan pedagogiset opinnot ovatkin hyv\u00e4 paikka harjoitella t\u00e4t\u00e4 taitoa, jonka puute on usein valittavasti johtanut monet niin nuoret, kuin ty\u00f6uraltaan vanhemmat opettajat uupumuksen partaalle. Sen takia niin pedagogisten opintojen aikana kuin vastaisuuden ty\u00f6ss\u00e4 on hyv\u00e4 oppia vet\u00e4m\u00e4\u00e4n selkeit\u00e4 rajoja ty\u00f6- ja vapaa-aikojen v\u00e4lille.<\/p>\n<p>Ty\u00f6t\u00e4 on siis kouluissa vastaisuudessakin paljon ja sen takia tulevaisuudenkin opettajan on suhtauduttava siihen intohimolla ja kokea se my\u00f6s palkitsevana. Arkip\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4 pienetkin sellaiset tuntemukset antavat voimaa opettajille jaksaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ja samalla my\u00f6s kehitt\u00e4\u00e4 omaa ammattiosaamistaan. \u00a0Tietysti aina voidaan sanoa, ett\u00e4 opettaja saa palkkionsa viimeist\u00e4\u00e4n palkkap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mik\u00e4 on ihan mukava asia yhteiskunnassa selviytymisen kannalta, mutta se lohtu on vain kerran tai kahdesti kuukaudessa tapahtuvaa. Sen takia tulevaisuudenkin opettajuus kannattaa rakentaa p\u00e4\u00e4osin ei mitattavissa olevien pedagogisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien ja my\u00f6s pieniin arjen onnistumisen hetkiin, joiden bongaamista opetellaan jonkin verran pedagogissa opinnoissa.<\/p>\n<p><strong>Olisiko minusta sitten opettajaksi? \u00a0<\/strong><\/p>\n<p>Jokaisessa, jotka tuntevat sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n vetoa omistaa osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n toisten ihmisten auttamiseen ja ohjaamiseen, ovat juuri sopivia kyseiseen ty\u00f6h\u00f6n. Opettajaksi siis sopivat luonteeltaan ja taidoltaan monenlaiset ihmiset. Pedagogiset opinnot sopivat my\u00f6s niille, joiden unelma-ammatti lapsuudessa eik\u00e4 edes n\u00e4in aikuisi\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ole ollut opettajan ty\u00f6. Aineopettajan koulutusta nimitt\u00e4in voidaan n\u00e4hd\u00e4 toisaalta hyv\u00e4n\u00e4 ponnahduslautana moniin muihinkin ammatteihin ja se tarjoaakin eritt\u00e4in hyvi\u00e4 ev\u00e4it\u00e4 erilaisissa ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 toimimiselle. Lis\u00e4ksi on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 eih\u00e4n sit\u00e4 koskaan varmaksi tied\u00e4 sopivuuttaan opettajaksi, ennen kuin p\u00e4\u00e4see sit\u00e4 jossain testaamaan. Sen takia auskultointivuosi pedagogisten opintojen yhteydess\u00e4 on oiva tilaisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 testaamaan asiaa, ja samalla kartuttaa sit\u00e4 niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6kokemusta yhden Suomen arvostetuimman ammatin parissa.<\/p>\n<p>Jos tunnet ep\u00e4varmuutta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 et omaa edell\u00e4 mainittuja opettajuuden ihannemaisia piirteit\u00e4, ei huolta. Niit\u00e4 ei omaa kukaan suoraan syntyess\u00e4\u00e4n, vaan ne kehittyv\u00e4t jokaisella ty\u00f6n ja sen tuoman kokemuksen my\u00f6t\u00e4. Kyseinen kehitys jatkuu viel\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n kuin opettajan viimeiseen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ennen h\u00e4nen el\u00e4kkeelle siirtymist\u00e4\u00e4n. Tie opettajuuteen on siis pitk\u00e4, mutta varmasti toiminnant\u00e4yteinen ja palkitseva tekij\u00e4lleen. Sen takia suosittelenkin teit\u00e4 kaikkia edes asiaa v\u00e4h\u00e4n harkitsevia hakemaan jo ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 aineopettajan pedagogisiin opintoihin, jonka tien me monet p\u00e4\u00e4t\u00f6kseemme monella tapaa tyytyv\u00e4iset luonteenpiirteilt\u00e4mme erilaiset historian opiskelijat ja ennen kaikkea tulevaisuuden opettajat olemme jo tehneet.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Juho Kankare<\/p>\n<p><em>Suomen historian p\u00e4\u00e4aineopiskelija ja tulevaisuuden opettaja<\/em><\/p>\n<figure id=\"attachment_2600\" aria-describedby=\"caption-attachment-2600\" style=\"width: 297px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-medium wp-image-2600\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Profiili-Juho-297x300.jpg\" alt=\"\" width=\"297\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Profiili-Juho-297x300.jpg 297w, https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Profiili-Juho-768x776.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Profiili-Juho-676x683.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2018\/08\/Profiili-Juho.jpg 950w\" sizes=\"auto, (max-width: 297px) 100vw, 297px\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-2600\" class=\"wp-caption-text\">Kuva: Juho Kankare<\/figcaption><\/figure>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>L\u00f6ysin itseni viimein silt\u00e4 tielt\u00e4, jolle 12-vuotiaan min\u00e4ni kysymys laittoi minut aikanaan kulkemaan. Silloin nimitt\u00e4in rohkenin tiedustella omalta luokanopettajaltani, olisiko minulla koskaan mahdollisuutta tulla opettajaksi. T\u00e4h\u00e4n joko humoristinen tai eritt\u00e4in paljon ty\u00f6llisyystilanteesta huolestunut opettaja vastasi: \u201d Totta kai, mutta ei kannata. Huono palkka\u201d. Oli h\u00e4nen sanomansa tarkoitus mik\u00e4 tahansa, niin virkkeen kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 sanaa antoivat &hellip; <a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/tie-tulevaisuuden-opettajuuteen\/\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Tie tulevaisuuden opettajuuteen<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4723,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[66],"tags":[333,330,327,129,210,207],"class_list":["post-2599","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opiskelijaelama","tag-opettaja","tag-opettajan-pedagogiset-opinnot","tag-opetus","tag-tyoelama","tag-tyoelamataidot","tag-tyollistyminen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2599","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4723"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2599"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2599\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2946,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2599\/revisions\/2946"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2599"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2599"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2599"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}